Tavoitteena köyhyyden puolittaminen on eettisesti kaunis ajatus. Onko se mahdollista? Tulokseksi saadaan pikemminkin rikkaiden määrän puolittaminen. Puolittaminen siten, että kaikki rikkaudet omistaa puolta pienempi joukko rikkaita kuin aikaisemmin.
Köyhyyden vähentämistä sääntelee luonto, ei ihminen. Maanjäristykset, tulvat ja kuivuus aiheuttavat nälänhätää ja kulkutauteja. Jos niillä keinoilla väki ei vähene, niin tulivuorten purkaukset, meteorit ja jääkausi niittävät loput. Suurimmaksi osaksi luonnon leikkaukset kohdistuvat juuri köyhiin, jotka elävät alkeellisissa oloissa. Ihmisten omat mahdollisuudet leikata köyhyyttä jäävät vähäisiksi. Ihmisen perinteisistä keinoista sota on edelleen tehokkain keino leikata köyhintä väestöä.
Poliitikot yrittävät mukauttaa julkistalouksia markkinavoimien vaatimuksiin. Markkinavoimat edustavat kuitenkin niin suuria valtakeskittymiä, että ne ennemminkin heiluttavat valtioita kuin päinvastoin. Markkinavoimat ovat kytköksissä harmaaseen ja sitäkin tummempaan talouteen, johon länsimaisissa demokratioissa voidaan puuttua korkeintaan sotatilan vallitessa. Pääsääntöisesti sotia käydään kuitenkin juuri markkinavoimien ehdoilla, joten poliitikoiden tehtäväksi jää kulissien pystyttäminen.
Köyhyyden puolittamisen tavoite tuntuu järjettömältä yksin sen vuoksi, että rikkauksien kerääminen harvoille edellyttää mahdollisimman suurta köyhien kerääjien määrää. Köyhien määrän on vain oltava tasapainossa väkimäärän hallittavuuden kanssa. Historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että köyhien ihmisten liian suuri määrä on kuin tsunamiaalto, joka vyöryessään murskaa kaiken eteen osuvan. Köyhyyden puolittamisen tavoite ei siten olekaan lähtöisin köyhien ihmisten elinolojen parantamisesta, vaan köyhien ihmisten määrän hallittavuudesta.
torstai 16. joulukuuta 2010
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Syysmuoti 2011
Syysmuoti vuonna 2011 noudattelee tutuksi tullutta kierrätysideaa. Vanhat muotihuoneet tosin pitänevät kiinni myös trendeistä, joita kukaan tolkuissaan oleva ei seuraa. Mutta tosiasiassa myös huippusuunnittelijoiden on otettava kierrätys huomioon ainakin näennäisesti. Muussa tapauksessa asiakkaat loppuvat. Asiakkaat nimittäin innostuvat pikku hiljaa tekemään itse vaatteensa vaikkapa vanhoista huopatossuista.
Todella suuriin juhliin esitellään tässä vain yksi tee-se-itse-iltapuku, jossa on otettu huomioon sekä kierrätys että glamouri. Rohkeaa asua täydentää pahvinaamari, joka säästää kosolti puuteria. Pienenä yksityiskohtana kiinnitettäköön huomiota pirteään laahukseen, joka on kaatopaikalle heitetty autonpesuhallin roiskeverho. Eipä ole vaikea arvata, missä juhlissa vuoden 2011 lopulla tämäkin luomus tullaan näkemään.
Todella suuriin juhliin esitellään tässä vain yksi tee-se-itse-iltapuku, jossa on otettu huomioon sekä kierrätys että glamouri. Rohkeaa asua täydentää pahvinaamari, joka säästää kosolti puuteria. Pienenä yksityiskohtana kiinnitettäköön huomiota pirteään laahukseen, joka on kaatopaikalle heitetty autonpesuhallin roiskeverho. Eipä ole vaikea arvata, missä juhlissa vuoden 2011 lopulla tämäkin luomus tullaan näkemään.
torstai 2. joulukuuta 2010
Kerjäläisooppera kolmessa näytöksessä
Romanialaisten leiriväelle maksettiin avustuksia kotimatkalle. Lähtijät lupasivat lähteä ja tulla takaisin. Kerjäläiset eivät vähentyneet. Kerjäläisiä on edelleen kadunkulmat täynnä. He osaavat bisneksen. Palaneesta leiristä löytyi varastettua tavaraa. Kaikkea törkyä he eivät mukaansa ottaneet. Nyt, kun paluulippu on tiedossa, he palaavat suuremmalla joukolla ja paremmalla ajalla.
Enemmän tavallista kansalaista ahdistaa kuitenkin päällekäyvä puhelinmyynti. Operaattoreiden ja suoramyyjien agentit soittavat milloin mistäkin Suomen kolkasta ja tarjoavat kaikkein parasta tuotetta. Kun soittoja tulee kolmekin päivää kohti, alkaa hiljaisempaakin asiakasta tympiä. Ei voi enää muistaa, mistä lasku tulee eikä myöhemmin saada selville, miten tehdystä sopimuksesta voisi päästä eroon. Ainoa varma asia on, että perintäfirmat käyvät kimppuun pienestäkin laskun maksun viivästymisestä. Ja taas...puhelin soi!
Islanti, Kreikka ja Irlanti näyttävät, miten julkista taloutta viedään, kun markkinavoimat jyräävät. Kokonaiset valtiot joutuvat kerjäläisen asemaan. Naapurivaltiot heittävät niiden veloille takuita kuin ropoja kerjäläisten mukeihin. Pian laillisia euroja on ruvettava painamaan kilpaa väärän rahan tekijöiden kanssa. On perustettava ylivelkaantuneiden maiden perintävirastoja. Ja lopulta on päästävä sopimukseen paluusta kunkin maan omaan kansalliseen valuuttaan.
Enemmän tavallista kansalaista ahdistaa kuitenkin päällekäyvä puhelinmyynti. Operaattoreiden ja suoramyyjien agentit soittavat milloin mistäkin Suomen kolkasta ja tarjoavat kaikkein parasta tuotetta. Kun soittoja tulee kolmekin päivää kohti, alkaa hiljaisempaakin asiakasta tympiä. Ei voi enää muistaa, mistä lasku tulee eikä myöhemmin saada selville, miten tehdystä sopimuksesta voisi päästä eroon. Ainoa varma asia on, että perintäfirmat käyvät kimppuun pienestäkin laskun maksun viivästymisestä. Ja taas...puhelin soi!
Islanti, Kreikka ja Irlanti näyttävät, miten julkista taloutta viedään, kun markkinavoimat jyräävät. Kokonaiset valtiot joutuvat kerjäläisen asemaan. Naapurivaltiot heittävät niiden veloille takuita kuin ropoja kerjäläisten mukeihin. Pian laillisia euroja on ruvettava painamaan kilpaa väärän rahan tekijöiden kanssa. On perustettava ylivelkaantuneiden maiden perintävirastoja. Ja lopulta on päästävä sopimukseen paluusta kunkin maan omaan kansalliseen valuuttaan.
torstai 25. marraskuuta 2010
Kolmen suuren hallitus
Kolmen suuren hallitus lienee vaalien jälkeen ainoa oikea ratkaisu. Sen ei tarvitse tarkoittaa kolmen suurimman hallitusta, sillä persut halutaan varmasti jättää oppositioon. Kokoomuksen, demareiden ja keskustan koalitio edustaisi sellaisenaan juuri niitä tahoja, jotka ovat vastuussa Euroopan unioniin menosta ja siellä tehtävistä ratkaisuista. Sirpaleisella oppositiolla ei ole valtaa, koska sillä ei ole yhtenäisyyttä.
Kolmen suuren hallituksella olisi teoriassa mahdollisuus ylläpitää toimivat suhteet niin elinkeinoelämään, ammattijärjestöihin, armeijaan, Venäjään kuin USAhan. Lakiesitysten olisi mahdollista mennä läpi eduskunnassa ja nimitysasiat riideltäisiin kabineteissa.
Kun oppositio kuihtuisi, valtapuolueiden koalitio saisi rauhassa haljeta ja Suomi pääsisi vihdoin kaksipuoluejärjestelmään. Kahden tasavahvan puolueen vuorottelu vallankahvassa takaisi, ettei nimityspolitiikka urautuisi. Kansakunnan kyvykkäimmät voimat saisivat ennen eläkeikää mahdollisuutensa ja oppositio olisi kyllin vahva vastapaino vallassa olevalle puolueelle.
Kolmen suuren hallituksella olisi teoriassa mahdollisuus ylläpitää toimivat suhteet niin elinkeinoelämään, ammattijärjestöihin, armeijaan, Venäjään kuin USAhan. Lakiesitysten olisi mahdollista mennä läpi eduskunnassa ja nimitysasiat riideltäisiin kabineteissa.
Kun oppositio kuihtuisi, valtapuolueiden koalitio saisi rauhassa haljeta ja Suomi pääsisi vihdoin kaksipuoluejärjestelmään. Kahden tasavahvan puolueen vuorottelu vallankahvassa takaisi, ettei nimityspolitiikka urautuisi. Kansakunnan kyvykkäimmät voimat saisivat ennen eläkeikää mahdollisuutensa ja oppositio olisi kyllin vahva vastapaino vallassa olevalle puolueelle.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Postikortteja 2
Postcard gallery II
Antti Kautto design
Joulukortin teksti kertoo joulun jännityksestä: Pukki tulee! Oletko valmis? Joulun jännittävin hetki on käsillä, kun pukki vihdoin pitkän odottelun jälkeen saapuu. Kurkistaako pukki ikkunasta? Tuleeko savupiipun kautta? Kopisteleeko eteisessä? Tämä pukki tulee moottorikelkalla ja hetkellä, jolloin häntä vähiten osataan odottaa.
Juhlallista pukkiperinnettä on syytä syventää herkillä runoilla, jotka muotoillaan tunnelmiltaan niin inhimillisiksi kuin mahdollista. Mikä voi olla sykähdyttävämpää kuin hartaasti toivotun lahjan puuttuminen? Ja toisaalta riemullinen aavistus, että joku toinen on toivotun lahjan saanut ja osaa iloita siitä ehkä vieläkin enemmän!
Tämä historiallinen postikortti liittyy Korvatunturin jakelutoimintojen tehostamiseen. Joululahjojen määrän jatkuvasti lisääntyessä suurten kaupunkien jakelu päätettiin ulkoistaa ulkomaisille jakeluyhtiöille, määräaikaisten tonttujen toimet jättää täyttämättä ja vanhat tontut siirtää varhaissyytingille. Maaseutujen haja-asutus ja pienet taajamat jäivät pukille yksinään. Tässä kuvassa joulupukki kaupittelee viimeisiä lahjojaan juhannuksen aikoihin Läyliäisten Seuralan parkkipaikalla.
torstai 18. marraskuuta 2010
Kreikka, Irlanti, Portugali...ja mörkö
Mitä yhtäläisyyttä on Kreikan ja Irlannin talouskriiseillä? Se, että keinottelijoiden pikavoitot kuivuvat ja tappioita uhkaa tulla. Tappioiden maksumiehiksi pitää saada sivulliset, sillä keinottelijat eivät ole oikeita keinottelijoita, jos keinottelu on tappiollista.
Keinottelun pitää olla reilusti voitollista. Keinottelussa ovat mukana lainanantajat. Lainanantajat vastustavat velkasaneerausta viimeiseen asti, koska velkojen saneerauksessa velkojen takaisinmaksu on minimaalista. Keinottelijoiden voitot ja lainanantajien tappiot pitää nyt maksattaa EUn yhteisistä rahastoista niin pitkälle kuin niissä rahaa riittää.
Pienen Portugalin mahdolliseen romahdukseen rahat vielä riittävät. Kun rahastot on kauhottu tyhjiin, ruvetaan rahastamaan takauksia antaneita euro-valtioita. Mitä vakuuksia tällaisiin takauksiin on saatavissa? Asiantuntijat vastaavat, että hyvä kysymys!
Miksi keinottelijoiden voitot pitää maksattaa sivullisilla? Hallitusten viesti ei ole oikein mennyt perille, vastaavat ministerit! Mutta tottakai kansan syvät rivit ymmärtävät. Euroopan unioni, euro-maat ja euro kestävät niin kauan kuin keinottelua tuetaan.
Mitä tapahtuu, jos keinottelun tukeminen lopetetaan? Mörkö tulee ja syö töppöset, tietää vanha kansa.
Keinottelun pitää olla reilusti voitollista. Keinottelussa ovat mukana lainanantajat. Lainanantajat vastustavat velkasaneerausta viimeiseen asti, koska velkojen saneerauksessa velkojen takaisinmaksu on minimaalista. Keinottelijoiden voitot ja lainanantajien tappiot pitää nyt maksattaa EUn yhteisistä rahastoista niin pitkälle kuin niissä rahaa riittää.
Pienen Portugalin mahdolliseen romahdukseen rahat vielä riittävät. Kun rahastot on kauhottu tyhjiin, ruvetaan rahastamaan takauksia antaneita euro-valtioita. Mitä vakuuksia tällaisiin takauksiin on saatavissa? Asiantuntijat vastaavat, että hyvä kysymys!
Miksi keinottelijoiden voitot pitää maksattaa sivullisilla? Hallitusten viesti ei ole oikein mennyt perille, vastaavat ministerit! Mutta tottakai kansan syvät rivit ymmärtävät. Euroopan unioni, euro-maat ja euro kestävät niin kauan kuin keinottelua tuetaan.
Mitä tapahtuu, jos keinottelun tukeminen lopetetaan? Mörkö tulee ja syö töppöset, tietää vanha kansa.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Eläkepolitiikan ääripäät
Kanadalainen eläkeläispariskunta lahjoitti saamansa lottomiljoonat pois. Miljoonat olivat heille tarpeettomia. Heillä oli jo kaikki tarvittava.
Suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminta on tappiollista. Työeläkemaksujen ei sanota riittävän suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen. Saavutettuja eläke-etuja leikataan jatkuvasti mm. taitetulla indeksillä. Eläkeikää pyritään nostamaan niin korkealle, että eläkeoikeuden saavuttaminen vaikeutuu. Kehitys näyttää johtavan myös siihen, että työeläkevakuutusyhtiöiden johtajien vanhojen bonusjärjestelmien päälle luodaan uusia bonusjärjestelmiä, jotka takaavat johtajille palkan lisäksi maksettavien vanhojen bonusten päälle uusia bonuksia.
Pitäisikö suomalaisten eläkeläisten lukea maailmanmenoa niin, että heillä on jo kaikki tarvittava? Lottovoitot on ilman muuta lahjoitettava pois. Pienestä eläkkeestä joutaa myös vuosittain höylätä pois.
Työkyvyttömyyseläkkeen hylkypäätöstä joutaa odottaa pidempäänkin. Vanhuuseläkkeelle siirtymistä ei kannata ajatellakaan ennen 68 vuoden ikää, jos työpaikka on ja työssä saa olla.
Ateenalaisten laulun tapaan pitäisi ruveta laulamaan, että "vanhukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä eläkeikään vuosia jäljellä on".
Mutta nyt jää tämä ihmetys, että mihin nämä sijoitustoiminnan erityisosaajat tarvitsevat henkilökohtaisia bonusmiljoonia enemmän kuin saavat niitä eläkevuosiensa aikana kulumaan?
Suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminta on tappiollista. Työeläkemaksujen ei sanota riittävän suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen. Saavutettuja eläke-etuja leikataan jatkuvasti mm. taitetulla indeksillä. Eläkeikää pyritään nostamaan niin korkealle, että eläkeoikeuden saavuttaminen vaikeutuu. Kehitys näyttää johtavan myös siihen, että työeläkevakuutusyhtiöiden johtajien vanhojen bonusjärjestelmien päälle luodaan uusia bonusjärjestelmiä, jotka takaavat johtajille palkan lisäksi maksettavien vanhojen bonusten päälle uusia bonuksia.
Pitäisikö suomalaisten eläkeläisten lukea maailmanmenoa niin, että heillä on jo kaikki tarvittava? Lottovoitot on ilman muuta lahjoitettava pois. Pienestä eläkkeestä joutaa myös vuosittain höylätä pois.
Työkyvyttömyyseläkkeen hylkypäätöstä joutaa odottaa pidempäänkin. Vanhuuseläkkeelle siirtymistä ei kannata ajatellakaan ennen 68 vuoden ikää, jos työpaikka on ja työssä saa olla.
Ateenalaisten laulun tapaan pitäisi ruveta laulamaan, että "vanhukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä eläkeikään vuosia jäljellä on".
Mutta nyt jää tämä ihmetys, että mihin nämä sijoitustoiminnan erityisosaajat tarvitsevat henkilökohtaisia bonusmiljoonia enemmän kuin saavat niitä eläkevuosiensa aikana kulumaan?
torstai 28. lokakuuta 2010
Onko eläkepolitiikka ainaisen itkun paikka?
Indekseillä on 1950-luvulta asti ohjailtu hintoja, palkkoja ja eläkkeitä. Indeksit ovat olleet mainio apu, kun eriarvoisuus on käännetty tasa-arvoisuudeksi. Tasa-arvoa on edustanut se, että suuri rahamäärä tarkistetaan samalla indeksipisteluvulla kuin pieni rahamäärä. Eriarvoa taas se, että yksi prosenttiyksikkö 1 000 euron kuukausikorvauksesta on 10 euroa ja 10 000 euron kuukausikorvauksesta 100 euroa. Pienelle korvaukselle kertyy korotusta yhdessä vuodessa 120 euroa ja suurelle 1 200 euroa. Ja jos indeksit vastaavalla tavalla laskevat, ei vähävarainen enää tulekaan toimeen, kun taas hyvätuloinen etsii säästö- ja sijoituskohteita.
Nykyinen kuluttajahintaindeksi on inflaation mittari. Sillä kuvataan suomalaisten kotimaastaan ostamien palvelujen ja tavaroiden hintakehitystä. Hintojen mittauskohteet ovat yhtä salaisia kuin laillisten rahapelien automaattiohjelmat. Ne sanovat, että verotuksen muutosten vaikutus on putsattu pois. Mutta sanovathan ne myös, että peliohjelmat toimivat satunnaisperiaatteella. Kuitenkin korvaukset jäävät aina hintakehityksen jalkoihin ja automaatit tahkoavat viikosta viikkoon huikeata voittoa.
Nyt työeläkkeille on kehitelty taitettu indeksi. Työeläkkeitä tarkistetaan indeksillä, johon kuluttajahintojen muutokset vaikuttavat 80-%:sesti ja yleisen ansiotason muutokset 20-%:sesti. Ja toden totta! Jälleen tasa-arvoisuutta on, että työeläkkeet eivät enää näytä prosentuaalisesti karkaavan kansaneläkkeiltä, kuten tapahtui aikaisempina vuosikymmeninä. Eurotasolla päädytään kuitenkin edelleen eriarvoisuuden lisääntymiseen, sillä euromäärältään suuremmat työeläkkeet kasvavat kansaneläkkeitä nopeammin.
Työeläkkeensaajien kannalta on murheellista, että työeläkkeet ovat alkaneet jäädä jälkeen aikaisemmasta tavoitetasostaan. Se johtuu siitä, että yleisen ansiotason nousun painoarvo on pudotettu viidennekseen ja kuluttajahintojen painoarvo nostettu neljään viidennekseen. Kuluttajahintojen painoarvoa nostamalla työeläkkeiden ostovoima on saatu kansaneläkkeiden vanaveteen siinä mielessä, että molempien ostovoima nyt vuosi vuoden jälkeen heikkenee. Nykyinen kuluttajahintaindeksi kulkee tasajalkaa elinkustannusindeksin kanssa, jolla kansaneläkkeitä tarkistetaan. Kansaneläkkeeseen onkin silloin tällöin pitänyt tehdä erillisiä tasokorotuksia. Ovatko tasokorotukset myös työeläkkeisiin mahdollisia?
Pelkän indeksiruletin ei kuitenkaan ole katsottu riittävän. Senpä vuoksi työeläkkeitä on alettu leikata myös uudella elinaikakertoimella. Eikä senkään uskota riittävän tulevaisuudessa, vaan eläkeikää tullaan aina vain nostamaan. Tietenkin silloin on huolehdittava myös siitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden kriteereitä tiukennetaan samassa tahdissa.
Muiden teollisuusmaiden mukana Suomi lähestyy rajatta Malawin mallia eläkeiän määrittämisessä: Eläkeikä pitää nostaa niin korkealle, että eläkkeelle yltää vain parhaiten palkattu ydinjoukko eli ne, joilla on varaa ostaa huippulääketieteen palveluksia. Rikkaat ja köyhät maat joutuvat yllättäen saman ongelman eteen: Rahaa ei koskaan tule riittämään jaettavaksi kaikille.
Nykyinen kuluttajahintaindeksi on inflaation mittari. Sillä kuvataan suomalaisten kotimaastaan ostamien palvelujen ja tavaroiden hintakehitystä. Hintojen mittauskohteet ovat yhtä salaisia kuin laillisten rahapelien automaattiohjelmat. Ne sanovat, että verotuksen muutosten vaikutus on putsattu pois. Mutta sanovathan ne myös, että peliohjelmat toimivat satunnaisperiaatteella. Kuitenkin korvaukset jäävät aina hintakehityksen jalkoihin ja automaatit tahkoavat viikosta viikkoon huikeata voittoa.
Nyt työeläkkeille on kehitelty taitettu indeksi. Työeläkkeitä tarkistetaan indeksillä, johon kuluttajahintojen muutokset vaikuttavat 80-%:sesti ja yleisen ansiotason muutokset 20-%:sesti. Ja toden totta! Jälleen tasa-arvoisuutta on, että työeläkkeet eivät enää näytä prosentuaalisesti karkaavan kansaneläkkeiltä, kuten tapahtui aikaisempina vuosikymmeninä. Eurotasolla päädytään kuitenkin edelleen eriarvoisuuden lisääntymiseen, sillä euromäärältään suuremmat työeläkkeet kasvavat kansaneläkkeitä nopeammin.
Työeläkkeensaajien kannalta on murheellista, että työeläkkeet ovat alkaneet jäädä jälkeen aikaisemmasta tavoitetasostaan. Se johtuu siitä, että yleisen ansiotason nousun painoarvo on pudotettu viidennekseen ja kuluttajahintojen painoarvo nostettu neljään viidennekseen. Kuluttajahintojen painoarvoa nostamalla työeläkkeiden ostovoima on saatu kansaneläkkeiden vanaveteen siinä mielessä, että molempien ostovoima nyt vuosi vuoden jälkeen heikkenee. Nykyinen kuluttajahintaindeksi kulkee tasajalkaa elinkustannusindeksin kanssa, jolla kansaneläkkeitä tarkistetaan. Kansaneläkkeeseen onkin silloin tällöin pitänyt tehdä erillisiä tasokorotuksia. Ovatko tasokorotukset myös työeläkkeisiin mahdollisia?
Pelkän indeksiruletin ei kuitenkaan ole katsottu riittävän. Senpä vuoksi työeläkkeitä on alettu leikata myös uudella elinaikakertoimella. Eikä senkään uskota riittävän tulevaisuudessa, vaan eläkeikää tullaan aina vain nostamaan. Tietenkin silloin on huolehdittava myös siitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden kriteereitä tiukennetaan samassa tahdissa.
Muiden teollisuusmaiden mukana Suomi lähestyy rajatta Malawin mallia eläkeiän määrittämisessä: Eläkeikä pitää nostaa niin korkealle, että eläkkeelle yltää vain parhaiten palkattu ydinjoukko eli ne, joilla on varaa ostaa huippulääketieteen palveluksia. Rikkaat ja köyhät maat joutuvat yllättäen saman ongelman eteen: Rahaa ei koskaan tule riittämään jaettavaksi kaikille.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Sukupuolivähemmistöille omat seurakunnalliset yhteisöt
Uusia kirkkokuntia, lahkoja ja uskonnollisia yhdistyksiä perustetaan maailmaan kiihtyvässä tahdissa. Ne toimivat valtiokirkojen sisä- ja ulkopuolella. Niillä on lähetystyön luonne. Ne tulkitsevat Raamattua vapaasti tai ahtaasti tai millä tulkinnalla mikin haluaa muista erottua. Yhtä kaikki ne herättävät ihmisiä kristilliseen elämään siinä kuin valtiokirkotkin.
Sukupuolivähemmistöjen tulisi myös perustaa omia seurakunnallisia yhteisöjä, joilla olisi omat kirkkonsa. Sitä kautta nämä vähemmistöt voisivat korostaa omia tulkintojaan Raamatusta ja saada omat oikeutensa pappeineen, vihkisimineen jne. Tämä antaisi lisää vauhtia ja voimaa myös valtiokirkkojen lähetystyölle. Sukupuolivähemmistöt saisivat samalla häiriöttömän mahdollisuuden kokea uskoa vahvistavaa yhteyttä omassa kirkossaan.
Ekumenian kannalta erilaisten uskontojen yhtenäisyys ja kristillisten yhteisöjen keskinäinen yhteistyö saattaisi muodostua entistä haastavammaksi, mutta ei sen vaikeammaksi kuin mitä se jo nyt on. Sukupuolivähemmistöjä on joka tapauksessa kaikissa uskonnoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sukupuolivähemmistöjen tulisi myös perustaa omia seurakunnallisia yhteisöjä, joilla olisi omat kirkkonsa. Sitä kautta nämä vähemmistöt voisivat korostaa omia tulkintojaan Raamatusta ja saada omat oikeutensa pappeineen, vihkisimineen jne. Tämä antaisi lisää vauhtia ja voimaa myös valtiokirkkojen lähetystyölle. Sukupuolivähemmistöt saisivat samalla häiriöttömän mahdollisuuden kokea uskoa vahvistavaa yhteyttä omassa kirkossaan.
Ekumenian kannalta erilaisten uskontojen yhtenäisyys ja kristillisten yhteisöjen keskinäinen yhteistyö saattaisi muodostua entistä haastavammaksi, mutta ei sen vaikeammaksi kuin mitä se jo nyt on. Sukupuolivähemmistöjä on joka tapauksessa kaikissa uskonnoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä aina ollut ja tulee aina olemaan.
torstai 14. lokakuuta 2010
Oh, Babe!
Pompöösi humpuuki perustuu populismiin. Kuvitelkaamme typografiaa, jonka nimi on vaikkapa Madonna Gaga. Hahmon nimessä yhdistyvät neitseellisyys ja höperyys. Lisätkäämme siihen vielä hömppänimeksi Babe. Lähestymme täydellisyyttä. Nimessä yhdistyvät seksi, neitseellisyys ja ilmeisesti vanhuuteen asti kestävä höperyys. Mielikuva on luotu miltei kehdosta hautaan.Populistinen produktio pitää sisällään paljon infantiilista riehuntaa. Voidakseen saada huomiota sen tulee samalla ärsyttää. Sen tulee olla helposti lähestyttävää ja helppoa ymmärtää. Sitä pitää voida matkia ilman kustannuksia. Jossakin vaiheessa tulee eteen - puolin ja toisin - myös maksun paikka. Kun Pop-produktio ilmestyy paikkakunnalle, niin liput maksavat. Oheisrihkama maksaa. Ja kun viihdekanavat päivästä toiseen rompottavat yksien ja samojen Babe-starojen biisejä, niitä pitää ostaa. Sikäli kuin Babe-starat ikääntyessään rauhoittuvat, ruveta suojelemaan eläimiä ja luontoa tai ryhtyä poliitikoiksi.
Elämme populaationa ja elämä tarvitsee populismia. Mikä lopulta olisi kotoisempaa kuin sopuisa populismi ja pompöösi humpuuki? Yhtä kaikki, olemme sitten idealisteja tai sopulisteja.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Rakkautta marmoripaviljongissa
 |
Parfyymin taikavoimaa turha koittaa karttaa
Hurja tunne tanssittaa Askoa ja Marttaa
Martan silmät, lentosuukot, Martan hymysuu
Vain Martta, oi Marttani mun eikä kukaan muu
Silkkiä ja satiinia, kultaista on rihmaa
Vartaloaan Martta niin ihanasti kihnaa
Asko Martallensa sampea ja shampanjaa
tarjoaa ja jälkkäriksi tryffeleitä vaan
Askolta Martta saa ihanan medaljongin
ja ikiomaksi marmoripaviljongin!
Antti Kautto 2010
perjantai 8. lokakuuta 2010
Luonnonkansat on saatava sivistyksen piiriin
Luonnonkansat katoavat toinen toisensa jälkeen kuin uhanalaiset eläinlajit. Jossainpäin maailmaa luonnonkansoille on järjestetty reservaatteja, joissa niiden viimeiset sukupolvet sinnittelevät alkeellisissa elinoloissa. Se ei ole oikein. Se on väliaikaisratkaisu ja hidastaa luonnonkansojen integroimista jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen talouteen.
Luonnonkansoille on tehtävä selväksi, että ihmisen oma toiminta on osaltaan johtamassa ilmaston lämpenemiseen. Luonnonkansat on saatava tajuamaan, että heilläkin on viimeinen aika toimia. Kaikkien on puhallettava yhteen hiileen ja kannettava kortensa yhteen ja yhteiseen hiilijalanjälkeen. Vain siten voimme taata jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen. Vain sivistynyt ihminen voi tajuta ilmaston lämpenemisen vaarat. Luonnonkansat on viimeinkin saatava yhden ja yhteisen sivistyksen piiriin. Ei kerta kaikkiaan ole aikaa jäädä odottelemaan, että viimeinenkin luonnonkansa häipyy onkaloistaan sademetsästiin tai missä ikinä piileskeleekään.
Myrkkykatastrofin edut
Alumiinin tuotannolle on ominaista suuri ympäristöriski. Alumiinin tuottaminen tarvitsee myrkkyaltaita niin Unkarissa, Islannissa kuin muuallakin maailmassa. Alumiinin tuotanto on suuromistajien käsissä. Suuromistus etsii kaiken aikaa sopivia maita ja maa-alueita tuottoisalle toiminnalleen. Omistajat eivät itse asusta lähelläkään tuotantolaitoksia, eivät aivastakaan sinnepäin.
Syrjäisten maiden poliitikot tarttuvat kuin mato koukkuun - etsiessään äänestäjilleen toimeentuloa ja itselleen makeata elämää. Luvat ja tarkastukset hoituvat ja altaat täyttyvät. Kun altaat ovat täynnä myrkkyä, ne pitää tyhjentää. Kun odotellaan sopivaa rankkasadetta, niin padot murtuvat. Myrkkyliete raivaa itse itselleen uutta pohjaa. Näin altaita voidaan laajentaa alueille, joista ei ole enää kenellekään mitään hyötyä. Rakennetaan vain uudet seinämät laajemmalle alueelle ja toiminta voi jatkua ties kuinka kauan...ainakin niin kauan kuin alumiinin voittokulku jatkuu.
Myrkkyaltaiden reunamilla asuu vain vähäpätöistä väkeä. Jos heille joskus vahingonkorvauksia määrätään maksettaviksi, ne asettuvat minimitasolle. Suuromistajien huippujuristit pitävät joka tapauksessa huolen siitä, että korvausvastuiden selvittely ja mahdolliset oikeudenkäynnit kestävät vuosikymmeniä. Näin luodaan jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä. Hyvinvointi lisääntyy ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Syrjäisten maiden poliitikot tarttuvat kuin mato koukkuun - etsiessään äänestäjilleen toimeentuloa ja itselleen makeata elämää. Luvat ja tarkastukset hoituvat ja altaat täyttyvät. Kun altaat ovat täynnä myrkkyä, ne pitää tyhjentää. Kun odotellaan sopivaa rankkasadetta, niin padot murtuvat. Myrkkyliete raivaa itse itselleen uutta pohjaa. Näin altaita voidaan laajentaa alueille, joista ei ole enää kenellekään mitään hyötyä. Rakennetaan vain uudet seinämät laajemmalle alueelle ja toiminta voi jatkua ties kuinka kauan...ainakin niin kauan kuin alumiinin voittokulku jatkuu.
Myrkkyaltaiden reunamilla asuu vain vähäpätöistä väkeä. Jos heille joskus vahingonkorvauksia määrätään maksettaviksi, ne asettuvat minimitasolle. Suuromistajien huippujuristit pitävät joka tapauksessa huolen siitä, että korvausvastuiden selvittely ja mahdolliset oikeudenkäynnit kestävät vuosikymmeniä. Näin luodaan jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä. Hyvinvointi lisääntyy ja kaikki ovat tyytyväisiä.
torstai 7. lokakuuta 2010
Kerjäläisongelma voidaan ratkaista
Kerjäläisongelmaan on olemassa inhimillisiä ratkaisuja, mutta ministeriössä valmistellaan pakkolakia, jonka perusteella kerjäläiset kärrätään...mihin?
Poliisi vai katuemäntä kerjäläiset kärrää? Poliisit ovat jo nyt ylityöllistettyjä katuhörhöjen vuoksi. Eikö katuemäntien palkoilla voisi palkata lisää poliiseja? Putkaan, suojakotiin, palvelukotiin vai kaatopaikalle kerjäläiset kärrätään? Lennätetään kotimaahansa? Kenen kustannuksella? Kerjäläiselle annettava ropo on vapaaehtoinen, mutta julkisten toimenpiteiden rahoitus tapahtuu verovaroilla.
Kerjäläisten taustahenkilöt saattavat olla varkaita ja ihmiskauppiaita. Joka tapauksessa he eivät istuskele toimettomina sillä aikaa, kun mummot kerjäävät. Rosvot pitäisi saada kaltereiden taakse. Heidät pitäisi karkottaa. Eivät mummot omin avuin tänne pääse.
Kerjäläisille pitäisi lahjoittaa huopia, telttoja, lääkkeitä ja muonaa olemassa olevista kriisivarastoista. Heille pitäisi kerätä varoja sävellahjaohjelmilla ja konserteilla. Heitä voitaisiin kutsua avustajiksi elokuviin. Mainostajat voisivat pukea heidät mainostauluillaan.
Kerjäläismummoja voitaisiin nimetä valtiojohtoisten ja muidenkin yritysten hallintoneuvostoihin, mikäli he jäävät Suomeen pysyvästi. Ulkomaalaisten integroiminen yhteiskuntaan on ainoa eettisesti oikea tie. Nyt peräänkuulutan, että onko sitä kristillisyyttä vai eikö sitä ole...
tiistai 5. lokakuuta 2010
Lunnaita vastaan
Maapallo ei tarvitse ihmistä, ei ihmisen työtä, ei ihmisen kehitystä. Maapallolle ihminen on täysin hyödytön luontokappale, suorastaan vahingollinen. Ihminen on täysin hyödytön myös muille luontokappaleille, linnuille, kaloille, nisäkkäille, matelijoille jne. Ihminen on kaikelle muulle luomakunnalle ainoastaan vahingollinen.
Vaikka ihminen tarvitsee aina toista ihmistä, hän on samalla itsensä pahin vihollinen ja toinen toisensa orjuuttaja. Sellainen on tämä jumaliensa suosikki. Itseään ajatteleva. Itsensä kaiken yläpuolelle nostava elostelija, joka alistaa valtaansa ja käyttöönsä kaiken mahdollisen, minkä vain voi.
Miten tässä näin on päässyt käymään? Ketä pitäisi syyttää? Kenet saisi tuomiolle? Saako viimeisellä tuomiolla jokainen ansionsa mukaan? Lunnaita vastaan voi silloinkin selviytyä. Ne lunnaat on jo maksettu. Ja matka voi jatkua...
Vaikka ihminen tarvitsee aina toista ihmistä, hän on samalla itsensä pahin vihollinen ja toinen toisensa orjuuttaja. Sellainen on tämä jumaliensa suosikki. Itseään ajatteleva. Itsensä kaiken yläpuolelle nostava elostelija, joka alistaa valtaansa ja käyttöönsä kaiken mahdollisen, minkä vain voi.
Miten tässä näin on päässyt käymään? Ketä pitäisi syyttää? Kenet saisi tuomiolle? Saako viimeisellä tuomiolla jokainen ansionsa mukaan? Lunnaita vastaan voi silloinkin selviytyä. Ne lunnaat on jo maksettu. Ja matka voi jatkua...
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
EUn oma kiina-ilmiö
Kiina on tarjoutunut ostamaan Kreikan velkapapereita. Hyväntekeväisyydestä ei ole kysymys. Kiina etsii kaiken aikaa turvallisia sijoituskohteita jatkuvasti kasvaville valuuttavarannoilleen. Kun rahaa sijoitetaan paljon, ei tavoitteena ole pikavoitto. Yhtäältä tavoitteena on riskin minimoiminen, toisaalta vaikutusvallan lisääminen.
Euroopan kannalta tilanne on skitsofreeninen. Pulassa olevien jäsenmaiden auttamiseen käytettävät tukirahat menevätkin pitkällä tähtäimellä Euroopan ulkopuolelle. Toinen toistaan auttavan Euroopan Unionin maan on kuitenkin pakko pitää unioni koossa. Sen sanotaan olevan tärkein syy auttamiseen. Samalla ulkopuoliset suuromistajat syövät heikosti menestyvien jäsenmaiden varantoja. Samalla ne lisäävät niissä vaikutusvaltaansa. Samalla ne vain kiihdyttävät prosessia.
Euroopan valtiot juoksevat kuin gasellit laumassa. Laumassa pysyminen on elinehto. Laumasta jäävät sairaat jäsenet jäävät laumaa seuraavien petojen syötäviksi. Yksi toisensa jälkeen. Kunnes ydin, elinvoimaisimmat ovat jäljellä. Toivottavasti Suomi on siinä ytimessä! Siinä mielessä olen samaa mieltä suomalaisten poliitikkojen kanssa, että ytimeen pitää pyrkiä. Jos ei järjellä, niin sydämellä...
Euroopan kannalta tilanne on skitsofreeninen. Pulassa olevien jäsenmaiden auttamiseen käytettävät tukirahat menevätkin pitkällä tähtäimellä Euroopan ulkopuolelle. Toinen toistaan auttavan Euroopan Unionin maan on kuitenkin pakko pitää unioni koossa. Sen sanotaan olevan tärkein syy auttamiseen. Samalla ulkopuoliset suuromistajat syövät heikosti menestyvien jäsenmaiden varantoja. Samalla ne lisäävät niissä vaikutusvaltaansa. Samalla ne vain kiihdyttävät prosessia.
Euroopan valtiot juoksevat kuin gasellit laumassa. Laumassa pysyminen on elinehto. Laumasta jäävät sairaat jäsenet jäävät laumaa seuraavien petojen syötäviksi. Yksi toisensa jälkeen. Kunnes ydin, elinvoimaisimmat ovat jäljellä. Toivottavasti Suomi on siinä ytimessä! Siinä mielessä olen samaa mieltä suomalaisten poliitikkojen kanssa, että ytimeen pitää pyrkiä. Jos ei järjellä, niin sydämellä...
torstai 30. syyskuuta 2010
Bravo!
Kanadalainen viihdealan suuryritys Cirque du Soleil kerää huippuosaajia lukuisille kiertueilleen ympäri maailmaa. Montrealista Amsterdamiin matkaavan ryhmän joukossa on suomalainen maajoukkuevoimistelija, joka esittää rantapoikaa ja luolamiestä. Ryhmän teltta vetää 2500 katsojaa.
Walt Disney Theatrical Production and Stage Entertainment on tuottanut mittasuhteiltaan huikean Tarzan-musikaalin, josta on voinut nauttia lokakuusta 2008 alkaen teatteri Neue Florassa Hampurin Altonassa. Produktion ensi-ilta oli New Yorkissa 2006.
Näille produktioille on yhteistä, että ne tehdään suurille yleisömäärille. Niin suurille, että esityspaikoiksi kelpaavat vain metropolit. Cirque du Soleilin teltassa en ole käynyt, mutta Hampurin Neue Floran olen testannut.
Teatteri Neue Flora on Saksan uusimpia ja suurimpia teattereita. Sen amfiteatterin tapainen tila vetää lähes 2000 katsojaa. Näyttämön leveys on 14 metriä ja korkeus 8,5 metriä. Tarzan-musikaalin esiintyjät koostuvat tanssijoista, sirkustaiteilijoista, näyttelijöistä ja laulajista. He lentävät näyttämön ja katsomon yllä köysien varassa ja vilahtavat lavasteiden läpi viidakon kätköihin. Tanssit ovat henkeä salpaavia ja musiikki itseään Phil Collinsia. Tarzanina sädehtii ruotsalainen laulaja Anton Zetterholm.
Vanha tarina Tarzanista ja Janesta antaa vankan pohjan suurtuotannolle. Satu, jonka aikuiset ovat kuulleet lapsina ja kertoneet lapsilleen, näyttäytyy uudessa asussa. Musiikki, tanssi ja ilma-akrobatia virittävät riehakkaan tunnelman, jota rytmitetään herkillä kohtauksilla. Yleisö pyyhkii silmiään. Tunnelmiin voi palata uudelleen you tuben ja cd-levyjen välityksellä. Piirrosanimaatioiden ja oheistuotteiden tulva pitää huolen siitä, että musikaali säilyy ohjelmistossa vuosikausia - tavoittaen miljoonia katsojia.
Katsojat janoavat elämyksiä, joissa oman elämän toteutuneet ja toteutumattomat unelmat kohtaavat. Lapsesta asti tuttu satu muuttuu elämää selittäväksi filosofiaksi. Huippuartistien virittämät tunnelmat, uusien kykyjen esiin tulo, treenattujen ihmisten uskomattomat taidot, laulut, tanssit, akrobatia, herkkä viihdemusiikki ja uusimman teknologian hienoudet saavat katsojat riemastumaan: Bravo! Bravissimo!
Kyllä se suurtuotanto suurelle joukolle elämyksen tuottaa. Ei se kuitenkaan yksittäiselle katsojalle anna sen suurempaa elämystä kuin Kanta-Teiskon nuorisoseuran kesäteatteri. Eikä pieni kesäteatteri tarvitse elämyksen loihtimiseen edes Wanhojen Mieswoimistelijoidensa, eikä Pekkaniskan eikä Tivoli Sariolan tukea...
Walt Disney Theatrical Production and Stage Entertainment on tuottanut mittasuhteiltaan huikean Tarzan-musikaalin, josta on voinut nauttia lokakuusta 2008 alkaen teatteri Neue Florassa Hampurin Altonassa. Produktion ensi-ilta oli New Yorkissa 2006.
Näille produktioille on yhteistä, että ne tehdään suurille yleisömäärille. Niin suurille, että esityspaikoiksi kelpaavat vain metropolit. Cirque du Soleilin teltassa en ole käynyt, mutta Hampurin Neue Floran olen testannut.
Teatteri Neue Flora on Saksan uusimpia ja suurimpia teattereita. Sen amfiteatterin tapainen tila vetää lähes 2000 katsojaa. Näyttämön leveys on 14 metriä ja korkeus 8,5 metriä. Tarzan-musikaalin esiintyjät koostuvat tanssijoista, sirkustaiteilijoista, näyttelijöistä ja laulajista. He lentävät näyttämön ja katsomon yllä köysien varassa ja vilahtavat lavasteiden läpi viidakon kätköihin. Tanssit ovat henkeä salpaavia ja musiikki itseään Phil Collinsia. Tarzanina sädehtii ruotsalainen laulaja Anton Zetterholm.
Vanha tarina Tarzanista ja Janesta antaa vankan pohjan suurtuotannolle. Satu, jonka aikuiset ovat kuulleet lapsina ja kertoneet lapsilleen, näyttäytyy uudessa asussa. Musiikki, tanssi ja ilma-akrobatia virittävät riehakkaan tunnelman, jota rytmitetään herkillä kohtauksilla. Yleisö pyyhkii silmiään. Tunnelmiin voi palata uudelleen you tuben ja cd-levyjen välityksellä. Piirrosanimaatioiden ja oheistuotteiden tulva pitää huolen siitä, että musikaali säilyy ohjelmistossa vuosikausia - tavoittaen miljoonia katsojia.
Katsojat janoavat elämyksiä, joissa oman elämän toteutuneet ja toteutumattomat unelmat kohtaavat. Lapsesta asti tuttu satu muuttuu elämää selittäväksi filosofiaksi. Huippuartistien virittämät tunnelmat, uusien kykyjen esiin tulo, treenattujen ihmisten uskomattomat taidot, laulut, tanssit, akrobatia, herkkä viihdemusiikki ja uusimman teknologian hienoudet saavat katsojat riemastumaan: Bravo! Bravissimo!
Kyllä se suurtuotanto suurelle joukolle elämyksen tuottaa. Ei se kuitenkaan yksittäiselle katsojalle anna sen suurempaa elämystä kuin Kanta-Teiskon nuorisoseuran kesäteatteri. Eikä pieni kesäteatteri tarvitse elämyksen loihtimiseen edes Wanhojen Mieswoimistelijoidensa, eikä Pekkaniskan eikä Tivoli Sariolan tukea...
tiistai 28. syyskuuta 2010
Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Sinäkin Brutukseni! Kysymys on tikarin pistosta. Yhteislaukaus! Tulta! Teloittajan ei aina tarvitse ampua yksin. Ampumalla teloittaminen, hirttäminen, myrkyttäminen ja kuoliaaksi kivittäminen ovat sekä ihmiskunnan historiaa että nykypäivää.
Yksittäinen ihmiskohtalo huipentuu pieneen hetkeen. Kun ihminen jää joukkonsa ulkopuolelle, hän on vaarassa tuhoutua. Myös vieraista joukoista harhautuvia yksilöitä katsotaan karsaasti. Pienikin kipinä synnyttää vihan, joka laantuu vasta, kun on saatu yhteinen uhri, joka voidaan saman tien tuomita. Tarvitaan uhrimeno ja sen huipentuma. Sen jälkeen kuohunta laantuu.
Pienestä hetkestä ei kuitenkaan ole kysymys, kun uhria kidutetaan. Kun uhrimeno pitkittyy, kiduttaja voi lyhyen hekuman sijaan hekumoida pitkään.
Tarvitaan sopivat olosuhteet, joissa tuomioita voidaan jakaa nopeasti ja väkivaltaa harjoittaa ilman suurta riskiä joutua tilille teoista. Yksi parhaista olosuhteista siihen tarkoitukseen on sota. Sotasensuuri on tekijän puolella.
Media tarjoaa mahdollisuuden henkiseen väkivaltaan. Henkisen väkivallan seuraus on usein fyysinen väkivalta. Tarvitaan ilmiantaja. Tarvitaan kavaltaja, joka heittää ensimmäisen kiven palkkion vuoksi. Sen jälkeen kivittäjiä löytyy kuin itsestään. Lähdesuoja on ensimmäisen kiven heittäjän turvana.
Yksittäinen ihmiskohtalo huipentuu pieneen hetkeen. Kun ihminen jää joukkonsa ulkopuolelle, hän on vaarassa tuhoutua. Myös vieraista joukoista harhautuvia yksilöitä katsotaan karsaasti. Pienikin kipinä synnyttää vihan, joka laantuu vasta, kun on saatu yhteinen uhri, joka voidaan saman tien tuomita. Tarvitaan uhrimeno ja sen huipentuma. Sen jälkeen kuohunta laantuu.
Pienestä hetkestä ei kuitenkaan ole kysymys, kun uhria kidutetaan. Kun uhrimeno pitkittyy, kiduttaja voi lyhyen hekuman sijaan hekumoida pitkään.
Tarvitaan sopivat olosuhteet, joissa tuomioita voidaan jakaa nopeasti ja väkivaltaa harjoittaa ilman suurta riskiä joutua tilille teoista. Yksi parhaista olosuhteista siihen tarkoitukseen on sota. Sotasensuuri on tekijän puolella.
Media tarjoaa mahdollisuuden henkiseen väkivaltaan. Henkisen väkivallan seuraus on usein fyysinen väkivalta. Tarvitaan ilmiantaja. Tarvitaan kavaltaja, joka heittää ensimmäisen kiven palkkion vuoksi. Sen jälkeen kivittäjiä löytyy kuin itsestään. Lähdesuoja on ensimmäisen kiven heittäjän turvana.
torstai 23. syyskuuta 2010
Arkista aherrusta rahakasoissa
Miksi taloudellisissa vaikeuksissa painiskeleva seurakuntayhtymä pystyy sijoittamaan kalliiseen työsuhdeasuntoon? Taloudelliset vaikeudet eivät johdukaan rahan puutteesta, vaan kysymys on priorisoinnista?
Olipa kysymys verenluovutuksesta tai rahankeräyksestä humanitäärisiin tarkoituksiin, niin toiminnan vastuuhenkilöt joutuvat aina suurempaan kiusaukseen kuin ihmismieli kestää.
Olisiko humanitäärisissä tehtävissä olevien vastuuhenkilöiden syytekynnystä nostettava?
Pienten lasten nimissä on yllättävän suuria omistuksia. Lapset ovat niin rehellisiä ja aitoja, että omaan pussiin pelaaminen ei näissä tapauksissa voi tulla kysymykseen. Kuka voi myöskään väittää, että lasten äiti olisi missään tilanteessa esteellinen toimimaan omien lastensa eduksi?
Pankit ovat paikkoja, joiden kautta raha juoksee jatkuvana virtana. Väärän, harmaan ja pimeän rahan pesu tuossa virrassa on houkuttelevaa. Pankkeja ei kiinnosta, mistä raha tulee ja minne se menee. Raha ei haise ja pankkisalaisuus on pyhä. Tulisiko talouselämän rattaita rasvata antamalla pankeille täydellinen syytesuoja?
Rahapajassa suorastaan lyödään lantteja. Sen vuoksi olisi perin ihmeellistä, jos siellä ei koskaan kukaan yrittäisi lirutella lantteja omaankin ämpäriinsä. Kierrossa on kuitenkin jatkuvasti niin paljon väärää rahaa, että rikollisesti saatu oikea raha ei siinä myllyssä paljon paina. Eikö tämmöiset asiat olisi syytä painaa villaisella?
Tavoitteenamme on maailman köyhyyden puolittaminen muutamassa vuodessa. Siihen ovat kaikki hyvät neuvot kalliita. Kun maailman rikkaimmat tuplaavat samaan aikaan omaisuuksiaan, niin jotakin senkin täytyy auttaa. Ei se ainakaan köyhiltä ole pois, kun ei nälkää näkevillä ole, mistä ottaa. Vai olisiko se niin, että jos nyt lautasellinen velliä päivässä määriteltäisiin köyhyysrajaksi, niin raja laskettaisiin puoleen lautaselliseen päivässä?
Olipa kysymys verenluovutuksesta tai rahankeräyksestä humanitäärisiin tarkoituksiin, niin toiminnan vastuuhenkilöt joutuvat aina suurempaan kiusaukseen kuin ihmismieli kestää.
Olisiko humanitäärisissä tehtävissä olevien vastuuhenkilöiden syytekynnystä nostettava?
Pienten lasten nimissä on yllättävän suuria omistuksia. Lapset ovat niin rehellisiä ja aitoja, että omaan pussiin pelaaminen ei näissä tapauksissa voi tulla kysymykseen. Kuka voi myöskään väittää, että lasten äiti olisi missään tilanteessa esteellinen toimimaan omien lastensa eduksi?
Pankit ovat paikkoja, joiden kautta raha juoksee jatkuvana virtana. Väärän, harmaan ja pimeän rahan pesu tuossa virrassa on houkuttelevaa. Pankkeja ei kiinnosta, mistä raha tulee ja minne se menee. Raha ei haise ja pankkisalaisuus on pyhä. Tulisiko talouselämän rattaita rasvata antamalla pankeille täydellinen syytesuoja?
Rahapajassa suorastaan lyödään lantteja. Sen vuoksi olisi perin ihmeellistä, jos siellä ei koskaan kukaan yrittäisi lirutella lantteja omaankin ämpäriinsä. Kierrossa on kuitenkin jatkuvasti niin paljon väärää rahaa, että rikollisesti saatu oikea raha ei siinä myllyssä paljon paina. Eikö tämmöiset asiat olisi syytä painaa villaisella?
Tavoitteenamme on maailman köyhyyden puolittaminen muutamassa vuodessa. Siihen ovat kaikki hyvät neuvot kalliita. Kun maailman rikkaimmat tuplaavat samaan aikaan omaisuuksiaan, niin jotakin senkin täytyy auttaa. Ei se ainakaan köyhiltä ole pois, kun ei nälkää näkevillä ole, mistä ottaa. Vai olisiko se niin, että jos nyt lautasellinen velliä päivässä määriteltäisiin köyhyysrajaksi, niin raja laskettaisiin puoleen lautaselliseen päivässä?
Elämän tarkoitusta jaksetaan hakea
Kysyvä ei tieltä eksy. Toisaalta taas kysyvä tielle löytää. Mikä on tien tarkoitus? Johtaako lavea tie eri paikkaan kuin kaita tie? Toisaalta taas ilman teitäkin on kuljettu on iät ja ajat.
Mikä on elämän tarkoitus? Kenen elämän? Milloin eletyn? Kenelle eletyn?
Hirmuliskot hallitsivat maapalloa kauemmin kuin ihmiset pystyvät koskaan hallitsemaan. Mikä oli liskojen elämän tarkoitus? Jos liskoille olisi pystytty kertomaan, että niiden elämän tarkoitus oli muodostua öljylähteiksi, jotta ihmiset pystyisivät ajamaan autoilla ja lentämään, ne eivät olisi ymmärtäneet, mistä on edes kysymys.
Jos ihmisille pystyttäisiin kertomaan, minkälaiset olosuhteet maapallolla ovat miljoonan vuoden kuluttua, ihmiselämälle saataisiin hyvinkin yllättävä tarkoitus. Tässä ajassa sitä on vaikea hahmottaa. Vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta ulottuu kauemmaksi kuin ihminen itse. Kysymys itsessään on yhtä hoopo kuin kysymys, mikä minä olen ollut ennen kuin synnyin?
Mikä on elämän tarkoitus? Kenen elämän? Milloin eletyn? Kenelle eletyn?
Hirmuliskot hallitsivat maapalloa kauemmin kuin ihmiset pystyvät koskaan hallitsemaan. Mikä oli liskojen elämän tarkoitus? Jos liskoille olisi pystytty kertomaan, että niiden elämän tarkoitus oli muodostua öljylähteiksi, jotta ihmiset pystyisivät ajamaan autoilla ja lentämään, ne eivät olisi ymmärtäneet, mistä on edes kysymys.
Jos ihmisille pystyttäisiin kertomaan, minkälaiset olosuhteet maapallolla ovat miljoonan vuoden kuluttua, ihmiselämälle saataisiin hyvinkin yllättävä tarkoitus. Tässä ajassa sitä on vaikea hahmottaa. Vastaus kysymykseen elämän tarkoituksesta ulottuu kauemmaksi kuin ihminen itse. Kysymys itsessään on yhtä hoopo kuin kysymys, mikä minä olen ollut ennen kuin synnyin?
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Kauniit ja rohkeat niin elämässä kuin politiikassa
Politiikka on lobbausta. Se on lobbausta talouselämän lonkeroissa. Sen vuoksi politiikassa lehmänkaupat ovat tavanomaisia. Politiikassa on aina tosi kysymyksessä. Sen vuoksi se on usein likaista peliä. Tarjolla on vain elämä tai kuolema. Puolueiden lobbareille puolueet ovat laivoja, jotka seilaavat täysin tai repaleisin purjein, kyntävät vesilastissa tai uppoavat. Talouselämän lobbareille laivat ovat yrityksiä, yritysryppäitä ja taloudellisia hankkeita.
Talouselämä voi nielaista kyvykkään poliitikon, jolloin poliitikko ryhtyy talouselämän lobbariksi. Tällöin poliitiikan navat vaihtuvat ja lobbaamisen suunta kääntyy päinvastaiseksi. Talouselämästä puoluepolitiikkaan heittäytyvien lobbareiden navat ovat valmiiksi vaihtuvamerkkisiä. Lobbauksen suunta vaihtuu kuin pörssissä ja aina toimeksiantajan taloudellisen edun mukaan. Markkinataloudessa toimeksiantaja on omistaja. Ja kun omistajalla menee hyvin, menee taviksellakin hyvin. Markkinataloudelle ei ole löytynyt varteen otettavaa kilpailijaa. Tuekseen markkinatalous tarvitsee edes jonkinlaisen julkisen talouden. Sen vuoksi poliittinen lobbaus tulee säilymään. Pitkässä juoksussa tietenkin tullaan palaamaan ainoaan kestävään talouteen, joka on - luontaistalous!
Mutta, mitäpä noista! Nyt menee hyvin. Olipa nousukausi tai lama, niin me tavikset haluamme samaistua TV-sarjojen tähtiin, liittyä menestyviin puolueisiin, uskoa veikkausvoittoon ja vaihtaa WC:n nupit ja vetimet kullanvärisiksi. Huvittelemme äänestämällä populistisia puolueita. Karistamme mielestämme arjen varaamalla halpamatkan. Puhumme naapurimme kanssa kännykkään sen tärkeinä kuin toisessa päässä olisi pääministerin poliittinen avustaja.
Olemme kauniita ja rohkeita. Se meille suotakoon!
Talouselämä voi nielaista kyvykkään poliitikon, jolloin poliitikko ryhtyy talouselämän lobbariksi. Tällöin poliitiikan navat vaihtuvat ja lobbaamisen suunta kääntyy päinvastaiseksi. Talouselämästä puoluepolitiikkaan heittäytyvien lobbareiden navat ovat valmiiksi vaihtuvamerkkisiä. Lobbauksen suunta vaihtuu kuin pörssissä ja aina toimeksiantajan taloudellisen edun mukaan. Markkinataloudessa toimeksiantaja on omistaja. Ja kun omistajalla menee hyvin, menee taviksellakin hyvin. Markkinataloudelle ei ole löytynyt varteen otettavaa kilpailijaa. Tuekseen markkinatalous tarvitsee edes jonkinlaisen julkisen talouden. Sen vuoksi poliittinen lobbaus tulee säilymään. Pitkässä juoksussa tietenkin tullaan palaamaan ainoaan kestävään talouteen, joka on - luontaistalous!
Mutta, mitäpä noista! Nyt menee hyvin. Olipa nousukausi tai lama, niin me tavikset haluamme samaistua TV-sarjojen tähtiin, liittyä menestyviin puolueisiin, uskoa veikkausvoittoon ja vaihtaa WC:n nupit ja vetimet kullanvärisiksi. Huvittelemme äänestämällä populistisia puolueita. Karistamme mielestämme arjen varaamalla halpamatkan. Puhumme naapurimme kanssa kännykkään sen tärkeinä kuin toisessa päässä olisi pääministerin poliittinen avustaja.
Olemme kauniita ja rohkeita. Se meille suotakoon!
tiistai 21. syyskuuta 2010
Kolme sekuntia per päätös
Ministerin syytekynnyksen tulee olla korkealla. Luulisi, että vaikkapa eduskunnan perustuslakivaliokunnalta menee tasan kolme sekuntia vaikkapa ministerin jääviysongelman nuijimiseen pois päiväjärjestyksestä. Eihän voida kohtuudella edellyttää, että suuria päätöksiä tekevät henkilöt ovat aina oikeassa tai toimivat laillisesti, kun vaikkapa hallituksen kokouksissa nuijitaan päätöksiä kolmen sekunnin kappalevauhdilla.
Asioita on hirveän paljon ja saadun tiedon mukaan nuijimiseen menee kolme sekuntia päätöstä kohti. Kuka ylipäänsä sellaisessa vauhdissa voi hoksata mitään? Tietenkin komiteat ovat istuneet, asiantuntijat ovat antaneet lausuntoja ja virkamiehet ovat valmistelleet. Päättäjät eivät millään ehdi selata läpi kaikkia esityksiä eivätkä edes selvittää omaa jääviyttään kaikkiin tilanteisiin. Yksityiskohtiin ei ole aikaa eikä asiantuntemusta perehtyä. Kokonaisuutta on katsottava korkeammalta.
Ydinvoimalat nuijittiin pöytään kolmessa sekunnissa? Samoin kaasujohto Suomenlahden pohjaan? Nuijitaanko verolinjaukset, turvesoiden käyttö ja kuntamuutokset myös kolmen sekunnin tahtiin? On aivan selvää, ettei sellaiseen vauhtiin kenenkään yksittäiset hoksottimet riitä. Onneksi puoluesidonnaisuus tulee avuksi ja rajaa henkilökohtaiset käsitykset päätöksenteon ulkopuolelle. Jääviysongelmat ovat kahdesta ja useammastakin pahasta pienimpiä, kun pannaan suuren luokan mokat suuruusjärjestykseen.
Asioita on hirveän paljon ja saadun tiedon mukaan nuijimiseen menee kolme sekuntia päätöstä kohti. Kuka ylipäänsä sellaisessa vauhdissa voi hoksata mitään? Tietenkin komiteat ovat istuneet, asiantuntijat ovat antaneet lausuntoja ja virkamiehet ovat valmistelleet. Päättäjät eivät millään ehdi selata läpi kaikkia esityksiä eivätkä edes selvittää omaa jääviyttään kaikkiin tilanteisiin. Yksityiskohtiin ei ole aikaa eikä asiantuntemusta perehtyä. Kokonaisuutta on katsottava korkeammalta.
Ydinvoimalat nuijittiin pöytään kolmessa sekunnissa? Samoin kaasujohto Suomenlahden pohjaan? Nuijitaanko verolinjaukset, turvesoiden käyttö ja kuntamuutokset myös kolmen sekunnin tahtiin? On aivan selvää, ettei sellaiseen vauhtiin kenenkään yksittäiset hoksottimet riitä. Onneksi puoluesidonnaisuus tulee avuksi ja rajaa henkilökohtaiset käsitykset päätöksenteon ulkopuolelle. Jääviysongelmat ovat kahdesta ja useammastakin pahasta pienimpiä, kun pannaan suuren luokan mokat suuruusjärjestykseen.
Vapaat vaalit ovat harhaa
Valtakunnallisten ja kunnallisten vaalien yhteydessä voidaan vapaista vaaleista puhua ainoastaan siinä mielessä, että jokaisella äänioikeutetulla on vapaus mennä äänestyspaikalle. Äänestyskoppiin menoa ei estetä. Äänestyslapulle voi vapaasti kirjoittaa ehdokkaan numeron tai mitä muuta hyvänsä.
Ketä äänestäisin? En tunne ainoatakaan ehdokasta henkilökohtaisesti. En tiedä, minkälaisia ihmisiä he ovat yksityiselämässään. Tiedän ainoastaan sen, miten media heitä käsittelee ja miten he pärjäävät parrasvaloissa. Tunnen heidät samalla tavalla kuin Aku Ankan. En ihmettele, että Aku Ankka saa joka vuosi ääniä - olematta koskaan edes ehdokkaana.
Lähes kaikki poliitikot, joita olen kymmenien vuosien varrella äänestänyt, ovat myöhemmin osoittautuneet paljolti muuksi kuin julkiskuvakseen. Ymmärrettävästi ihminen ajan ja tehtävien mukana muuttuu jatkuvasti ja vallan makuun päästyään huomattavasti. Sen vuoksi äänestyskäyttäytymiseni on muuttunut henkilön äänestämisestä protestiäänestämiseksi. Äänestän jotakuta vain siksi, että hän joko kuuluu joukkoon, joka näyttää vastustavan jotakin tai kuuluu joukkoon, joka näyttää sillä kertaa puolustavan jotakin.
En ymmärrä vaalirahoituksesta syntynyttä kohua. On selvää, että äänien saaminen vaatii esillä oloa. Se taas vaatii rahaa. Eivät edes varakkaat ehdokkaat halua tuhlata omia rahojaan vaalibudjetteihin, vaan silloin mennään muiden taskuille. Näin on aina ollut isossa maailmassa ja näin on aina ollut pienessä Suomessa.
Selvää on myös se, että kun vallan pyramiidissa pääsee riittävän korkealle, eivät tavanomaiset päivä- ja matkarahat riitä edustuskustannuksiin. Pintaliito on kallista. Sen vuoksi päättäjät aina ensimmäiseksi nostavat omia palkkojaan ja palkkioitaan. Sen vuoksi he aina pyrkivät mitä moninaisimpiin luottamustoimiin. Kokous- ym. palkkioiden lisääntyessä voi olla vaikuttamassa moninaisiin muihinkin etuihinsa. Tietenkin esteellisyyden käsite hämärtyy ja itsensä jäävääminen käy lopulta suorastaan mahdottomaksi noudattaa.
Vastapainoksi yhteisiä etujamme antaumuksella ajavat edustajamme uhraavat meille koko elämänsä. He lähtevät vapaasta tahdostaan peliin, jossa heistä tulee systeemin orjia. He eivät kuitenkaan enää vapaasta tahdostaan voi tehdä tai sanoa juuri mitään, sillä heitä ohjaa rahoittajien etu. Rahoittajien - olivatpa ne valtioita, yhdistyksiä, järjestöjä, yrityksiä, liikelaitoksia tai yksityisiä mesenaatteja - etu on lopulta myös kansalaisten etu. Tasapaino säilyy niin kauan kuin valtapyramiidi pysyy pystyssä. Ja kuten tiedämme, yhden vapaan ihmisen ylläpito vaatii aina tuhansien muiden ihmisten vapauden menettämisen. Onneksi vapaus, kuten moni muukin hieno käsite, on perin suhteellinen asia.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on tätä päivää länsimaisissa demokratioissa. Jokaisen kunnon kansalaisen velvollisuus on käyttää äänioikeuttaan vaaleissa. Vaaleissa tulevat valituiksi pääasiassa ne, joilla on käytettävissään merkittävä määrä rahaa vaalityöhön.
Kun julkisuus ja raha tai molemmat auttavat pääsemään ehdokkaaksi, köyhällä taviksella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä ehdokkaaksi, saati tulla valituksi. Tavallisen tallaajan on äänestettävä niitä, joilla on rahaa olla esillä. Kun tavis on äänestysvelvollisuutensa käyttänyt, on demokratian kirjain hänen osaltaan täyttynyt. Verkostoitumaton tavis ei valituksi tultuaankaan pystyisi saamaan minkäänlaisia ehdotuksiaan läpi.
Kaikki eivät tähän tyydy. Ei olekaan ihme, että vaalityön rahoittamiseen käytetään kaikki mahdolliset porsaanreiät. Muussa tapauksessa vaaleissa menestyisivät vain miljonäärit, jos heitä ehdokkuus nyt yhtään sattuisi huvittamaan.
Miksi pitää kaivella rahoituslähteitä? Miksi pitää tonkia tukijoita? Jos ehdolla olisi vain miljonäärejä, pitäisi myös heidän omaisuuksiensa alkuperä selvittää: Kenen isovanhemmat aloittivat pirtutrokareina, kenen veronkierrolla, kenen sisäpiiririkoksella! Mutta onhan rehellisin keinoin miljonääreiksi kiivenneitä! Toki on ja myös poliitikkoja!
Tässä ehdottaisinkin sellaista lainsäädäntöä, että vaaleissa ehdolle pyrkiville ja ehdokkaiksi päässeille olisi tarjolla halpakorkoista pankkilainaa, jolle annettaisiin valtion takaus. Vähävaraiset ehdokkaat voisivat lisäksi anoa vaalirahaa, jota ei tarvitsisi maksaa takaisin. Tähänkin järjestelmään sisältyisi monta sudenkuoppaa, joten lienee pakko päätyä toteamukseen, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei takaa vapaita vaaleja. Vapaat vaalit ovat yhtä kaunista harhaa kuin itse vapauskin.
Ketä äänestäisin? En tunne ainoatakaan ehdokasta henkilökohtaisesti. En tiedä, minkälaisia ihmisiä he ovat yksityiselämässään. Tiedän ainoastaan sen, miten media heitä käsittelee ja miten he pärjäävät parrasvaloissa. Tunnen heidät samalla tavalla kuin Aku Ankan. En ihmettele, että Aku Ankka saa joka vuosi ääniä - olematta koskaan edes ehdokkaana.
Lähes kaikki poliitikot, joita olen kymmenien vuosien varrella äänestänyt, ovat myöhemmin osoittautuneet paljolti muuksi kuin julkiskuvakseen. Ymmärrettävästi ihminen ajan ja tehtävien mukana muuttuu jatkuvasti ja vallan makuun päästyään huomattavasti. Sen vuoksi äänestyskäyttäytymiseni on muuttunut henkilön äänestämisestä protestiäänestämiseksi. Äänestän jotakuta vain siksi, että hän joko kuuluu joukkoon, joka näyttää vastustavan jotakin tai kuuluu joukkoon, joka näyttää sillä kertaa puolustavan jotakin.
En ymmärrä vaalirahoituksesta syntynyttä kohua. On selvää, että äänien saaminen vaatii esillä oloa. Se taas vaatii rahaa. Eivät edes varakkaat ehdokkaat halua tuhlata omia rahojaan vaalibudjetteihin, vaan silloin mennään muiden taskuille. Näin on aina ollut isossa maailmassa ja näin on aina ollut pienessä Suomessa.
Selvää on myös se, että kun vallan pyramiidissa pääsee riittävän korkealle, eivät tavanomaiset päivä- ja matkarahat riitä edustuskustannuksiin. Pintaliito on kallista. Sen vuoksi päättäjät aina ensimmäiseksi nostavat omia palkkojaan ja palkkioitaan. Sen vuoksi he aina pyrkivät mitä moninaisimpiin luottamustoimiin. Kokous- ym. palkkioiden lisääntyessä voi olla vaikuttamassa moninaisiin muihinkin etuihinsa. Tietenkin esteellisyyden käsite hämärtyy ja itsensä jäävääminen käy lopulta suorastaan mahdottomaksi noudattaa.
Vastapainoksi yhteisiä etujamme antaumuksella ajavat edustajamme uhraavat meille koko elämänsä. He lähtevät vapaasta tahdostaan peliin, jossa heistä tulee systeemin orjia. He eivät kuitenkaan enää vapaasta tahdostaan voi tehdä tai sanoa juuri mitään, sillä heitä ohjaa rahoittajien etu. Rahoittajien - olivatpa ne valtioita, yhdistyksiä, järjestöjä, yrityksiä, liikelaitoksia tai yksityisiä mesenaatteja - etu on lopulta myös kansalaisten etu. Tasapaino säilyy niin kauan kuin valtapyramiidi pysyy pystyssä. Ja kuten tiedämme, yhden vapaan ihmisen ylläpito vaatii aina tuhansien muiden ihmisten vapauden menettämisen. Onneksi vapaus, kuten moni muukin hieno käsite, on perin suhteellinen asia.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on tätä päivää länsimaisissa demokratioissa. Jokaisen kunnon kansalaisen velvollisuus on käyttää äänioikeuttaan vaaleissa. Vaaleissa tulevat valituiksi pääasiassa ne, joilla on käytettävissään merkittävä määrä rahaa vaalityöhön.
Kun julkisuus ja raha tai molemmat auttavat pääsemään ehdokkaaksi, köyhällä taviksella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä ehdokkaaksi, saati tulla valituksi. Tavallisen tallaajan on äänestettävä niitä, joilla on rahaa olla esillä. Kun tavis on äänestysvelvollisuutensa käyttänyt, on demokratian kirjain hänen osaltaan täyttynyt. Verkostoitumaton tavis ei valituksi tultuaankaan pystyisi saamaan minkäänlaisia ehdotuksiaan läpi.
Kaikki eivät tähän tyydy. Ei olekaan ihme, että vaalityön rahoittamiseen käytetään kaikki mahdolliset porsaanreiät. Muussa tapauksessa vaaleissa menestyisivät vain miljonäärit, jos heitä ehdokkuus nyt yhtään sattuisi huvittamaan.
Miksi pitää kaivella rahoituslähteitä? Miksi pitää tonkia tukijoita? Jos ehdolla olisi vain miljonäärejä, pitäisi myös heidän omaisuuksiensa alkuperä selvittää: Kenen isovanhemmat aloittivat pirtutrokareina, kenen veronkierrolla, kenen sisäpiiririkoksella! Mutta onhan rehellisin keinoin miljonääreiksi kiivenneitä! Toki on ja myös poliitikkoja!
Tässä ehdottaisinkin sellaista lainsäädäntöä, että vaaleissa ehdolle pyrkiville ja ehdokkaiksi päässeille olisi tarjolla halpakorkoista pankkilainaa, jolle annettaisiin valtion takaus. Vähävaraiset ehdokkaat voisivat lisäksi anoa vaalirahaa, jota ei tarvitsisi maksaa takaisin. Tähänkin järjestelmään sisältyisi monta sudenkuoppaa, joten lienee pakko päätyä toteamukseen, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei takaa vapaita vaaleja. Vapaat vaalit ovat yhtä kaunista harhaa kuin itse vapauskin.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Suomen puolustusvoimien tulevaisuus
Suomessa tulee säilyttää yleinen asevelvollisuus. Vain kansallinen armeija, joka perustuu kaikkien väestöryhmien hyväksyntään, pystyy kriisitilanteessa venymään yli-inhimillisiin suorituksiin. Aselajien yhteistyön, operatiivisen ja alueellisen puolustuksen on toimittava saumattomasti.
Palkka-armeijassa on se huono puoli, että liian harvat kansalaiset oppivat aseenkäytön. Tällöin toimintakykyistä reserviä ei hetkessä saada taistelukuntoiseksi. Nykyisillä aseilla puolustuslinjoihin tulee nopeasti sellaisia aukkoja, ettei niiden korvaamiseen riitä palkattua väkeä.
Palkka-armeijan ja erillisten kodinturvajoukkojen yhdistelmä on huono ratkaisu kriisitilanteissa. Jos olosuhteet muodostuvat sekasortoisiksi ja maassa on vain kaiken karvaisia asemiehiä ja aseistettuja joukkioita, ne muuttuvat ääritilanteissa rosvojoukoiksi, jotka taistelevat ainoastaan oman henkensä puolesta. Erilliset kansalliskaartit, punakaartit, suojeluskunnat, kodinturvajoukot yms. sopivat ehkä ainoastaan suurvaltojen sisäisten kapinoiden tukahduttamiseen.
Pienessä valtiossa koko kansan pitää yhtenä miehenä ja naisena osata taistella ja puolustaa aluettaan. Harvaan asuttua maata ei voida puolustaa pelkästään aseistetuilla joukkioilla. Koko kansan on oltava mukana kriisitilanteissa silloin, kun maata puolustetaan viimeiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan.
Palkka-armeijassa on se huono puoli, että liian harvat kansalaiset oppivat aseenkäytön. Tällöin toimintakykyistä reserviä ei hetkessä saada taistelukuntoiseksi. Nykyisillä aseilla puolustuslinjoihin tulee nopeasti sellaisia aukkoja, ettei niiden korvaamiseen riitä palkattua väkeä.
Palkka-armeijan ja erillisten kodinturvajoukkojen yhdistelmä on huono ratkaisu kriisitilanteissa. Jos olosuhteet muodostuvat sekasortoisiksi ja maassa on vain kaiken karvaisia asemiehiä ja aseistettuja joukkioita, ne muuttuvat ääritilanteissa rosvojoukoiksi, jotka taistelevat ainoastaan oman henkensä puolesta. Erilliset kansalliskaartit, punakaartit, suojeluskunnat, kodinturvajoukot yms. sopivat ehkä ainoastaan suurvaltojen sisäisten kapinoiden tukahduttamiseen.
Pienessä valtiossa koko kansan pitää yhtenä miehenä ja naisena osata taistella ja puolustaa aluettaan. Harvaan asuttua maata ei voida puolustaa pelkästään aseistetuilla joukkioilla. Koko kansan on oltava mukana kriisitilanteissa silloin, kun maata puolustetaan viimeiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Tulevaisuuden muotivaate on MMM
Tänä päivänä tiedämme, että muotia ja sen visioita tarvitaan nimenomaan markkinointia varten. Sen osana mainonta on elintärkeä mielipiteiden muokkausväline. Vaatetusteollisuuden on saatava etukäteen varmuus tuotteidensa menekistä. Tuotantolinjat on hyvissä ajoin muutettava asianmukaiseen kuntoon. Mitä moninaisimmat myyntiorganisaatiot hoitavat tuotteet kuluttajille. Kuluttajat ostavat sitä, mitä on tarjolla. Tulevaisuus ei tältä osin muutu niin kauan kuin kehitys kulkee entisiä latujaan.
Tiedämme myös, miten nopeata on tietotekniikan kehitys. Kännykät ja mikrotietokoneet tunkevat joka paikkaan ja niiden sovellukset kilpailevat valtavista myyntimääristä. Tässä on kaksi valtavaa rahasampoa rinnakkain. Ilmeisesti ne tulevaisuudessa yhdistyvät. Nokia lähti liikkeelle kumisaappaista ja autonrenkaista. Ehkäpä se muutaman fuusiotempun jälkeen yhdistyy Nikeen tai Lacosteen, kun MMM-tuotteilla kilpaillaan markkinajohtajuudesta. Nähtävissä nimittäin on, että muoti, markkinointi ja mikrotekniikka (MMM) viitoittavat tien pukeutumiseen tulevaisuudessa.
Vaatteiden pintaan tulevat plasmanäytöt. Kännykän ja mikrotietokoneen hipaisunäppäimet löytyvät hihoista. Näyttöinä toimivat kokonaiset asut. Kävellessään voi katsella elokuvia tai uutisia vaikkapa toisesta hihastaan. Takamuksissaan voi esitellä kesälomavideoitaan ja rinnuksissa lähetellä vastaantulijoille tekstiviestejä. Voi myydä mainosaikaa. Kaikki ihmiset muuttuvat näin eläviksi mainostolpiksi, jotka ansaitsevat pelkästään patsastelemalla ympäri kaupunkia tai istumalla pubeissa - laulamassa karaokea naapurin olkavarresta. Sen näkee, ken elää. Joka tapauksessa narsismi tulee elämään ja voimaan paksusti.
Tiedämme myös, miten nopeata on tietotekniikan kehitys. Kännykät ja mikrotietokoneet tunkevat joka paikkaan ja niiden sovellukset kilpailevat valtavista myyntimääristä. Tässä on kaksi valtavaa rahasampoa rinnakkain. Ilmeisesti ne tulevaisuudessa yhdistyvät. Nokia lähti liikkeelle kumisaappaista ja autonrenkaista. Ehkäpä se muutaman fuusiotempun jälkeen yhdistyy Nikeen tai Lacosteen, kun MMM-tuotteilla kilpaillaan markkinajohtajuudesta. Nähtävissä nimittäin on, että muoti, markkinointi ja mikrotekniikka (MMM) viitoittavat tien pukeutumiseen tulevaisuudessa.
Vaatteiden pintaan tulevat plasmanäytöt. Kännykän ja mikrotietokoneen hipaisunäppäimet löytyvät hihoista. Näyttöinä toimivat kokonaiset asut. Kävellessään voi katsella elokuvia tai uutisia vaikkapa toisesta hihastaan. Takamuksissaan voi esitellä kesälomavideoitaan ja rinnuksissa lähetellä vastaantulijoille tekstiviestejä. Voi myydä mainosaikaa. Kaikki ihmiset muuttuvat näin eläviksi mainostolpiksi, jotka ansaitsevat pelkästään patsastelemalla ympäri kaupunkia tai istumalla pubeissa - laulamassa karaokea naapurin olkavarresta. Sen näkee, ken elää. Joka tapauksessa narsismi tulee elämään ja voimaan paksusti.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Kuumat uutissähkeet
Anniella Jenniferstonin kampaajalla käynnistä nousi valtava kohu
Papparazzit onnistuivat saamaan kuvia Annie Jenniferstonista, joka livahti kampaajalta limusiininsa takapenkille viiden turvamiehen suojaamana. Huhutaan, että hän olisi hymyillyt jollekin tuntemattomalle taholle. Asiaan ei ole kuitenkaan saatu täyttä varmuutta.
Ameliette Pamperssonin koiran ulkoiluttajalta jättivaateet
Pamperssonin koiran ulkoiluttaja vaatii miljoonien dollarien korvauksia työsuhteensa purkamisesta. Potkut olivat tulleet ilman irtisanomisaikaa, kun ulkoiluttaja oli myöhästynyt aamukierrokselta sen verran, että koira oli ehtinyt kerran haukahtaa. Oikeudenkäynnissä on noussut keskeiseksi seikaksi, haukahtiko koira hätäänsä vai kenties jotakin muuta. Merkitystä on myös sillä, tapahtuiko haukahdus ennen ovikellon soittoa vai sen jälkeen.
Papparazzit onnistuivat saamaan kuvia Annie Jenniferstonista, joka livahti kampaajalta limusiininsa takapenkille viiden turvamiehen suojaamana. Huhutaan, että hän olisi hymyillyt jollekin tuntemattomalle taholle. Asiaan ei ole kuitenkaan saatu täyttä varmuutta.
Ameliette Pamperssonin koiran ulkoiluttajalta jättivaateet
Pamperssonin koiran ulkoiluttaja vaatii miljoonien dollarien korvauksia työsuhteensa purkamisesta. Potkut olivat tulleet ilman irtisanomisaikaa, kun ulkoiluttaja oli myöhästynyt aamukierrokselta sen verran, että koira oli ehtinyt kerran haukahtaa. Oikeudenkäynnissä on noussut keskeiseksi seikaksi, haukahtiko koira hätäänsä vai kenties jotakin muuta. Merkitystä on myös sillä, tapahtuiko haukahdus ennen ovikellon soittoa vai sen jälkeen.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Maailmanloppua ei ole tulossa
Maapallolla arvellaan olevan ikää 4,5 miljardia vuotta. Toinen mokoma saattaa olla jäljellä. Ihmisen valtakauden pituus maapallolla on näihin päiviin mennessä hyvinkin vaatimaton. Jos valtakausi lasketaan ensimmäisistä työkaluja käyttäneistä esi-isistä, niin jäädään kahteen miljoonaan vuoteen. Toinen mokoma enintään on jäljellä. Ihminen muuttuu perimältään rajusti sadassa tuhannessa vuodessa, joten on vaikea edes kuvitella, minkälainen habitus ihmisellä tulisi olemaan kahden miljoonan vuoden kuluttua. Hirmuliskojen valtakausi kesti 150 miljoonaa vuotta, joten sellaista mahtikautta ihmisen on tuiki mahdoton saavuttaa.
Luonnonkatastrofit muuttavat hetkessä kaiken, myös kehityksen kulun. Niin kävi hirmuliskoille ja niin käy kaikille muillekin lajeille, jotka pitkään maapalloa hallitsevat. Elämme ja tutkimme rajallista aikakautta.
Täysin käsittämätöntä on, että ihminen luo jatkuvan kasvun teorioita ja samalla puhuu kestävästä kehityksestä. Eihän kestävä kehitys voi perustua jatkuvaan kasvuun, kun elintila ja raaka-ainevarat ovat rajalliset. Hirmuliskojen raadoista muodostunut öljy loppuu, vaikka sitä on miljoonien vuosien kuluessa syntynyt valtavat määrät. Mineraalivarat loppuvat, vaikka maapallon kuori on valtava kallionlohkare. Ihminen runtelee maanpinnan ja sotkee vesistöt ja ilman, kun toiminnan suunta on jatkuvan kasvun vaatimus. Koko ihmiskunnan olemassaolo noudattaa siis samaa kaavaa kuin yksittäisen ihmisen elämä: Päivien enimmäismäärä on annettu ja omalla toiminnallaan voi vain lyhentää päiviensä määrää. Ihmisellä ei tunnu olevan aikaa odotella luonnon omia katastrofeja. Vai siitäkö loppujen lopuksi onkin kysymys? Ihmisen sisäinen kello tikittää: On saatava paljon aikaan, kun aika joka tapauksessa käy vähiin. Maailmanloppu ei suinkaan ole sidoksissa ihmiskunnan loppuun. Ei hirmuliskojen loppukaan merkinnyt maailmanloppua, vaan uutta järjestystä ja mahdollisuuden antamista muunlaiselle elämälle.
Luonnonkatastrofit muuttavat hetkessä kaiken, myös kehityksen kulun. Niin kävi hirmuliskoille ja niin käy kaikille muillekin lajeille, jotka pitkään maapalloa hallitsevat. Elämme ja tutkimme rajallista aikakautta.
Täysin käsittämätöntä on, että ihminen luo jatkuvan kasvun teorioita ja samalla puhuu kestävästä kehityksestä. Eihän kestävä kehitys voi perustua jatkuvaan kasvuun, kun elintila ja raaka-ainevarat ovat rajalliset. Hirmuliskojen raadoista muodostunut öljy loppuu, vaikka sitä on miljoonien vuosien kuluessa syntynyt valtavat määrät. Mineraalivarat loppuvat, vaikka maapallon kuori on valtava kallionlohkare. Ihminen runtelee maanpinnan ja sotkee vesistöt ja ilman, kun toiminnan suunta on jatkuvan kasvun vaatimus. Koko ihmiskunnan olemassaolo noudattaa siis samaa kaavaa kuin yksittäisen ihmisen elämä: Päivien enimmäismäärä on annettu ja omalla toiminnallaan voi vain lyhentää päiviensä määrää. Ihmisellä ei tunnu olevan aikaa odotella luonnon omia katastrofeja. Vai siitäkö loppujen lopuksi onkin kysymys? Ihmisen sisäinen kello tikittää: On saatava paljon aikaan, kun aika joka tapauksessa käy vähiin. Maailmanloppu ei suinkaan ole sidoksissa ihmiskunnan loppuun. Ei hirmuliskojen loppukaan merkinnyt maailmanloppua, vaan uutta järjestystä ja mahdollisuuden antamista muunlaiselle elämälle.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Hyvinkää kautta aikojen
Höffinga, Hyfvinge, Hyvinge eli Hyvinkää sijaitsee Salpausselänteellä, Vantaanjoen latvavesillä, Helsingin ja Hämeenlinnan puolivälissä. Salpausselänteen harjanteita pitkin on suunnistettu itään ja länteen. Palojoki on Vantaanjoen kautta avannut väylän aina Suomenlahteen asti. Sijainti on ollut oivallinen jo silloin, kun ei vielä ollut teitä, ei kulkuvälineitä, ei karttoja, ei mitään. Maasto oli tasaista ja kuivaa asua. Syrjässä maailman melskeistä saatettiin viettää niin rauhaisaa eloa kuin se ylipäänsä oli mahdollista. Ihmekös tuo, että Hyvinkää on vuodesta 2003 kuulunut WHOn Safe Community-yhteisöön.
Puolimatkan krouvi Vantaanjoen alajuoksulta Hämeenlinnaan on ollut tarpeellinen jo keskiajalta lähtien. Ruotsi-Suomen kuninkaat piirrättivät sotilailla oivallisia karttoja takamaistaan veronkannon, sotilaiden värväyksen ja puolustussuunnitelmien helpottamiseksi. Niinpä Kustaa II Adolfkin osasi helposti Hyfvingeen vuonna 1612 tarkastamaan Usmin kuparikaivosta ja vuonna 1616 Hopeavuoren hopeakaivosta.
Rautateiden rakentaminen antoi vauhtia Hyvinkään talouselämälle. Suomen päärata Helsingin ja Hämeenlinnan välillä avattiin liikenteelle 1862. Riihimäeltä Pietariin valmistui rata 1870. Pietarilaiset liikemiehet avasivat myös radan Hyvinkäältä Hankoon 1873, Hyvinkään ja Karkkilan rata oli käytössä 1918 - 1967. Amerikkaan muuttavia siirtolaisia ja rahtitavaraa kulki Hyvinkään kautta Hankoon, joka on Suomen eteläisin satama ja pysyy talvisaikaan pisimpään jäistä vapaana. Hyvinkään kulta-ajoista kertovat VRn konepaja ja Rautatiemuseo. Nykyinen ydinkeskus kasvoi tietenkin rautatieaseman ympärille. Eikä rautatiemuseo jäänyt ainoaksi mahtiaikojen muistomerkiksi. Suomen suurin ja kaunein villatehdas, Hyvinge Yllespinneri och Väfveri Ab on myös museoitu muistuttamaan, mitä hyvään saumaan osuvalla yrittäjyydellä saadaan aikaan.
Ilmailun aikakaudelle Hyvinkäällä oli myös tarjottavaa. Hyvinkään Nummenmäen kenttä toimi Suomen päälentokenttänä vuosina 1944-47, kun liittoutuneiden valvontakomissiolla oli hallussaan Helsingin Malmin lentokenttä. Hyvinkäällä on koulutettu mm. DC-3-lentäjät vuonna 1948.
Liikenteen solmukohta ei voinut olla kiinnostamatta teollisuusmiehiä. Kaivos-, louhos-, kiviveistämö-, kehräämö-, villa-, tiili- ja koneteollisuus ovat kukin aikanaan olleet näkyvä osa Hyvinkään ja koko Suomen elinkeinoelämää. Ei siis ole ihme, että nykymaailman johtava hissien valmistaja Kone Oy sai varsinaisen hevosenpotkun kuningastielleen, kun se sodan jälkeen joutui erääksi sotakorvaustuotannon suurimmista vetureista.
Lisäksi vanhat kartanot toimivat taide- ja kulttuuripiireille voimanlähteinä. Helene Schjerfbeckin, Tyko Sallisen, Jalmari Ruokokosken, Yrjö Saarisen ja monien muiden entisten ja nykyisten kulttuurihahmojen nimet Donnereita myöten liittyvät monessa polvessa Hyvinkään historiaan. Hyvinkää kilpaili tsaarinvallan loppuaikoina jopa Krimin kanssa suosituimman matkailukohteen asemasta silloin, kun hermo- ja toipilasparantola saatiin markkinoitua venäläiselle vallasväelle terveellisen ilmaston ihmeitä tekevänä kylpylänä.
Useat Hyvinkään kadunnimet viittaavat Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen, jotka kansalliskirjailijamme teoksessa seikkailevat Nurmijärven ja Hyvinkään yhteisessä historiassa. Toisaalta kaupunki on myös pitänyt huolen siitä, että monet eläessään huomatuiksi tulleet hyvinkääläiset jäävät elämään katujen nimistössä. Hyvinkäällä sijaitseva historiallinen kadunpätkä, Kautonkatu, ei kuitenkaan liity tämän artikkelin kirjoittajan toimintaan Hyvinkäällä, vaan katu on saanut nimensä kivityömies Johan Kauton mukaan, joka oli osuuskassamiehiä eikä liene aivan lähisukua...
Puolimatkan krouvi Vantaanjoen alajuoksulta Hämeenlinnaan on ollut tarpeellinen jo keskiajalta lähtien. Ruotsi-Suomen kuninkaat piirrättivät sotilailla oivallisia karttoja takamaistaan veronkannon, sotilaiden värväyksen ja puolustussuunnitelmien helpottamiseksi. Niinpä Kustaa II Adolfkin osasi helposti Hyfvingeen vuonna 1612 tarkastamaan Usmin kuparikaivosta ja vuonna 1616 Hopeavuoren hopeakaivosta.
Rautateiden rakentaminen antoi vauhtia Hyvinkään talouselämälle. Suomen päärata Helsingin ja Hämeenlinnan välillä avattiin liikenteelle 1862. Riihimäeltä Pietariin valmistui rata 1870. Pietarilaiset liikemiehet avasivat myös radan Hyvinkäältä Hankoon 1873, Hyvinkään ja Karkkilan rata oli käytössä 1918 - 1967. Amerikkaan muuttavia siirtolaisia ja rahtitavaraa kulki Hyvinkään kautta Hankoon, joka on Suomen eteläisin satama ja pysyy talvisaikaan pisimpään jäistä vapaana. Hyvinkään kulta-ajoista kertovat VRn konepaja ja Rautatiemuseo. Nykyinen ydinkeskus kasvoi tietenkin rautatieaseman ympärille. Eikä rautatiemuseo jäänyt ainoaksi mahtiaikojen muistomerkiksi. Suomen suurin ja kaunein villatehdas, Hyvinge Yllespinneri och Väfveri Ab on myös museoitu muistuttamaan, mitä hyvään saumaan osuvalla yrittäjyydellä saadaan aikaan.
Ilmailun aikakaudelle Hyvinkäällä oli myös tarjottavaa. Hyvinkään Nummenmäen kenttä toimi Suomen päälentokenttänä vuosina 1944-47, kun liittoutuneiden valvontakomissiolla oli hallussaan Helsingin Malmin lentokenttä. Hyvinkäällä on koulutettu mm. DC-3-lentäjät vuonna 1948.
Liikenteen solmukohta ei voinut olla kiinnostamatta teollisuusmiehiä. Kaivos-, louhos-, kiviveistämö-, kehräämö-, villa-, tiili- ja koneteollisuus ovat kukin aikanaan olleet näkyvä osa Hyvinkään ja koko Suomen elinkeinoelämää. Ei siis ole ihme, että nykymaailman johtava hissien valmistaja Kone Oy sai varsinaisen hevosenpotkun kuningastielleen, kun se sodan jälkeen joutui erääksi sotakorvaustuotannon suurimmista vetureista.
Lisäksi vanhat kartanot toimivat taide- ja kulttuuripiireille voimanlähteinä. Helene Schjerfbeckin, Tyko Sallisen, Jalmari Ruokokosken, Yrjö Saarisen ja monien muiden entisten ja nykyisten kulttuurihahmojen nimet Donnereita myöten liittyvät monessa polvessa Hyvinkään historiaan. Hyvinkää kilpaili tsaarinvallan loppuaikoina jopa Krimin kanssa suosituimman matkailukohteen asemasta silloin, kun hermo- ja toipilasparantola saatiin markkinoitua venäläiselle vallasväelle terveellisen ilmaston ihmeitä tekevänä kylpylänä.
Useat Hyvinkään kadunnimet viittaavat Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen, jotka kansalliskirjailijamme teoksessa seikkailevat Nurmijärven ja Hyvinkään yhteisessä historiassa. Toisaalta kaupunki on myös pitänyt huolen siitä, että monet eläessään huomatuiksi tulleet hyvinkääläiset jäävät elämään katujen nimistössä. Hyvinkäällä sijaitseva historiallinen kadunpätkä, Kautonkatu, ei kuitenkaan liity tämän artikkelin kirjoittajan toimintaan Hyvinkäällä, vaan katu on saanut nimensä kivityömies Johan Kauton mukaan, joka oli osuuskassamiehiä eikä liene aivan lähisukua...
torstai 26. elokuuta 2010
Kesän 2011 muoti
Kesän 2011 muotivirtaukset ovat jo esittelyssä. Kiehtovat kuteet tulevat jälleen kerran olemaan pyörryttävän hyvän näköisiä. Kuuman kesän kuumia näkymiä jaksaa tuskin odottaa. Ja miltä kaikki näyttääkään luonnossa! Uusinta uutta ovat täysin läpinäkyvät naisten vaatteet (A). Naisten lävistykset tulevat myös monipuolistumaan m.m. lävistykset uumilla materiaalien kiinnitystä varten (B). Naisten kävelykenkien korot pidentyvät. Yksi korko keskellä kenkää pitää kengät kuivina, korostaa pohkeita ja lisää pituutta (C).
Läpinäkyvän muodin rinnalla saamme edelleen nauttia paljastavasta muodista, koska perinteisiä materiaaleja on runsaasti tarjolla ja niiden käyttö tuoteyksikköä kohti on erittäinkin riittoisaa.
On kaameata kuvitellakaan, että muotiin tulisivat niqab-huntujen tapaiset asusteet, jotka peittävät kasvot kokonaan tai burkat, jotka jättävät vain silmät näkyviin.
Meillä on sentään länsimaiset arvot. Meidän arvomme sallivat silmien peittyvän kampauksen alle. Keho saa sitten näyttäytyä joko niukasti verhottuna tai läpinäkyvän materiaalin kirkastamana taikka himmentämänä.
Eläköön länsimaisen muodin arvomaailma, jossa nainen on koru ja mies verhoutuu kokonaan!
Läpinäkyvän muodin rinnalla saamme edelleen nauttia paljastavasta muodista, koska perinteisiä materiaaleja on runsaasti tarjolla ja niiden käyttö tuoteyksikköä kohti on erittäinkin riittoisaa.
On kaameata kuvitellakaan, että muotiin tulisivat niqab-huntujen tapaiset asusteet, jotka peittävät kasvot kokonaan tai burkat, jotka jättävät vain silmät näkyviin.Meillä on sentään länsimaiset arvot. Meidän arvomme sallivat silmien peittyvän kampauksen alle. Keho saa sitten näyttäytyä joko niukasti verhottuna tai läpinäkyvän materiaalin kirkastamana taikka himmentämänä.
Eläköön länsimaisen muodin arvomaailma, jossa nainen on koru ja mies verhoutuu kokonaan!
Indus tulvii
Pakistanin tulvakatastrofit ovat järkyttäviä. Pakistan on ydinasevaltio. Toivottavasti ydinaseet ovat turvassa vuorilla, etteivät tulvat turmele niitä. Eivätkä sissit pääse niihin käsiksi.
Kun Indus tulvii, niin tulvan alle joutuneita ihmisiä on niin paljon, ettei mistään riitä kaikille apua. Pienet avustusjärjestöjen leirit siellä täällä ovat kuin hyttysten jätöksiä vesilakeuksilla. Hätäavuksi tarkoitettuja paketteja ei näy muualla kuin avustusjärjestöjen mainosfilmeissä.
Pakistanin hallitusta syytetään kerta toisensa jälkeen siitä, ettei se tee mitään, kun Indus tulvii. Hallituksella on kuitenkin täysi työ varustautua tulvia seuraavan sekasorron torjumiseen. Paljon on pelissä: Oman vallan säilyttäminen, oman omaisuuden suojaaminen ja sijoittaminen ulkomaille pahimman varalta sekä luonnollisesti omien sukulaisten ja suosikkien elinolojen turvaaminen. Taistelu sissien ja muiden oppositiovoimien kanssa jäljellä olevan elintilan hallinnasta on ankara. Ja kun tulva laskee, köyhät on pystyttävä työntämään takaisin alaville alueille.
Ehkäpä ainoa vähänkään apua antava menettely olisi se, että EUn alueelta pakkolunastettaisiin kaikki asumiskelpoiset huvijahdit ja laivattaisiin ne tulva-alueille. Tietenkin riittävällä ruoka-, juoma-, polttoaine- ym. tarvikkeilla lastattuina.
Mutta mitä se semmoinen apu olisi? Kuka sen hyväksyisi? Ketkä kaappaisivat tavarat ja myisivät jahdit eteenpäin? Ja sekin apu olisi aina myöhässä! Joten kun Indus tulvii, niin antaa sen tulvia...
Kun Indus tulvii, niin tulvan alle joutuneita ihmisiä on niin paljon, ettei mistään riitä kaikille apua. Pienet avustusjärjestöjen leirit siellä täällä ovat kuin hyttysten jätöksiä vesilakeuksilla. Hätäavuksi tarkoitettuja paketteja ei näy muualla kuin avustusjärjestöjen mainosfilmeissä.
Pakistanin hallitusta syytetään kerta toisensa jälkeen siitä, ettei se tee mitään, kun Indus tulvii. Hallituksella on kuitenkin täysi työ varustautua tulvia seuraavan sekasorron torjumiseen. Paljon on pelissä: Oman vallan säilyttäminen, oman omaisuuden suojaaminen ja sijoittaminen ulkomaille pahimman varalta sekä luonnollisesti omien sukulaisten ja suosikkien elinolojen turvaaminen. Taistelu sissien ja muiden oppositiovoimien kanssa jäljellä olevan elintilan hallinnasta on ankara. Ja kun tulva laskee, köyhät on pystyttävä työntämään takaisin alaville alueille.
Ehkäpä ainoa vähänkään apua antava menettely olisi se, että EUn alueelta pakkolunastettaisiin kaikki asumiskelpoiset huvijahdit ja laivattaisiin ne tulva-alueille. Tietenkin riittävällä ruoka-, juoma-, polttoaine- ym. tarvikkeilla lastattuina.
Mutta mitä se semmoinen apu olisi? Kuka sen hyväksyisi? Ketkä kaappaisivat tavarat ja myisivät jahdit eteenpäin? Ja sekin apu olisi aina myöhässä! Joten kun Indus tulvii, niin antaa sen tulvia...
lauantai 14. elokuuta 2010
Taiteen korkeaveisu
Myös nykytaidetta pitää kehittää. Tottahan sitä kehitetään ja se kehittyy koko ajan, mutta eräs nykytaiteen muoto on kymmenien vuosien ajan polkenut paikallaan. Se on tämä, kun romuista ja jätteistä tehdään taidetta. Uusiokäyttö on hyvä asia, mutta sen voi tehdä paremmin!
Miksi rahdata rojua sinne, mistä se on jo kerran tai monta kertaa heitetty pois? Paljon kustannustehokkaampaa olisi rakentaa katsomot jätteenkäsittelylaitosten, kaatopaikkojen, purkamoiden ja jätealtaiden viereen. Yleisö saisi katsella livenä päästöjään - pääsymaksua vastaan tietenkin. Taiteilijat saisivat kasata teoksiaan paikan päällä ja heiltä säästyisi rahtikustannuksia. Samalla he tulisivat yleisölle tutuiksi ja myymättä jääneet teokset voisi jättää sinne, minne ne kuuluvatkin.
Jätekatsomoiden ohessa järjestettäisiin taidehuutokauppoja ja pidettäisiin luentoja jätteiden käsittelystä. Tutkijat esittelisivät uusiokäytön sovelluksia ja poliitikot pitäisivät vaalipuheitaan.
Tietenkin kaikkiin Suomessa järjestettäviin tapahtumiin kuuluu myös olennaisena osana olut ja grillaaminen, joten eiköhän tässä ole taidemesenaateille, markkinoiden puuhamiehille ja idealisteillekin kosolti ideaa...
Miksi rahdata rojua sinne, mistä se on jo kerran tai monta kertaa heitetty pois? Paljon kustannustehokkaampaa olisi rakentaa katsomot jätteenkäsittelylaitosten, kaatopaikkojen, purkamoiden ja jätealtaiden viereen. Yleisö saisi katsella livenä päästöjään - pääsymaksua vastaan tietenkin. Taiteilijat saisivat kasata teoksiaan paikan päällä ja heiltä säästyisi rahtikustannuksia. Samalla he tulisivat yleisölle tutuiksi ja myymättä jääneet teokset voisi jättää sinne, minne ne kuuluvatkin.
Jätekatsomoiden ohessa järjestettäisiin taidehuutokauppoja ja pidettäisiin luentoja jätteiden käsittelystä. Tutkijat esittelisivät uusiokäytön sovelluksia ja poliitikot pitäisivät vaalipuheitaan.
Tietenkin kaikkiin Suomessa järjestettäviin tapahtumiin kuuluu myös olennaisena osana olut ja grillaaminen, joten eiköhän tässä ole taidemesenaateille, markkinoiden puuhamiehille ja idealisteillekin kosolti ideaa...
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Pankit tekevät vain työtään
Pankit tekevät työtään asiakkaiden lukuun ja asiakkaiden parhaaksi. Pankkitoimihenkilöt saavat siitä pientä palkkaa. Pankit perivät vähän toimistokulujakin. Myöntämistään lainoista ne perivät pientä korkoa ja maksavat puolestaan pankkiin talletetuille säästöille jopa pikkiriikkistä korkoa. Pankkiporhot sen sijaan pöyhistelevät valtavilla tuloillaan. Mistä hyvästä ne tulot ovat peräisin? En tiedä, mutta moni asia pankkitoiminnassa kummastuttaa tavallista tallaajaa.
On se kummallista, että vanhoille pankeille, joilla on kymmenien vuosien kokemus ihmisten rahoilla pelaamisesta, pitää lama-aikoina syytää jos jonkinlaisia pankkitukia miljoonien eurojen edestä. Veronmaksajien rahoja. Eikä tukien takaisinmaksamisesta jälkeenpäin saada julkisuuteen tietoja, että onko tukia koskaan ja minkä verran palauteltu takaisin.
Sellaisille pankeille, jotka siirtävät isännyytensä ulkomaille ja kantavat oman maansa kansalaisten rahat ulkomaisten - vaikkapa roskapankkien - omistukseen, pitäisi säätää porttikielto entisessä kotimaassaan toimimiselle. Mutta niin se vain on, että kuppaaminen on globaalia - laillisesti yhtä yleistä kuin laittomastikin.
On se merkillistä, että pankit maksavat talletuksille 0,2 - 2,0 %:n koron, mutta perivät myöntämistään lainoista 2,0 - 12,0 %:n koron ja sen päälle jos jonkinlaista toimintakulua milloin mistäkin tekemisistään; perivät vaikkapa 5 euron palkkion 5 euron siirtämisestä tililtä toiselle. Ja muuttelevat hintojaan - asiakkaita kuulematta.
Tallettajiensa rahoilla pankit sen sijaan saavat pelata omaa peliään ja sijoitella asiakkailta keräämiään varoja sen koommin enää mitään kyselemättä. Välistäveto kun onkin omistajien omaisuutta - ei tallettajien eikä lainan korkojen maksajien. Pankeille annettu raha poikii vain omistajille, missä ja ketä he lienevätkään. Ja kun rahat ajoittain menevät Kankkulan kaivoon, veronmaksajat, tallettajat ja lainaajat korvaavat omistajien menetykset, missä ja ketä he lienevätkään!
Tyhjästä on paha nyhjästä, tietää vanha kansa. Pankit eivät nyhjää tyhjästä. Pankit saavat miljoonat asiakkaat jatkuvasti kantamaan kortensa kekoihin, joita karhut käyvät välillä pöyhimässä. Että on niitä muitakin kuin verokarhuja. Markkinavoimien karhut pöyhivät samoilla apajilla.
On se kummallista, että vanhoille pankeille, joilla on kymmenien vuosien kokemus ihmisten rahoilla pelaamisesta, pitää lama-aikoina syytää jos jonkinlaisia pankkitukia miljoonien eurojen edestä. Veronmaksajien rahoja. Eikä tukien takaisinmaksamisesta jälkeenpäin saada julkisuuteen tietoja, että onko tukia koskaan ja minkä verran palauteltu takaisin.
Sellaisille pankeille, jotka siirtävät isännyytensä ulkomaille ja kantavat oman maansa kansalaisten rahat ulkomaisten - vaikkapa roskapankkien - omistukseen, pitäisi säätää porttikielto entisessä kotimaassaan toimimiselle. Mutta niin se vain on, että kuppaaminen on globaalia - laillisesti yhtä yleistä kuin laittomastikin.
On se merkillistä, että pankit maksavat talletuksille 0,2 - 2,0 %:n koron, mutta perivät myöntämistään lainoista 2,0 - 12,0 %:n koron ja sen päälle jos jonkinlaista toimintakulua milloin mistäkin tekemisistään; perivät vaikkapa 5 euron palkkion 5 euron siirtämisestä tililtä toiselle. Ja muuttelevat hintojaan - asiakkaita kuulematta.
Tallettajiensa rahoilla pankit sen sijaan saavat pelata omaa peliään ja sijoitella asiakkailta keräämiään varoja sen koommin enää mitään kyselemättä. Välistäveto kun onkin omistajien omaisuutta - ei tallettajien eikä lainan korkojen maksajien. Pankeille annettu raha poikii vain omistajille, missä ja ketä he lienevätkään. Ja kun rahat ajoittain menevät Kankkulan kaivoon, veronmaksajat, tallettajat ja lainaajat korvaavat omistajien menetykset, missä ja ketä he lienevätkään!
Tyhjästä on paha nyhjästä, tietää vanha kansa. Pankit eivät nyhjää tyhjästä. Pankit saavat miljoonat asiakkaat jatkuvasti kantamaan kortensa kekoihin, joita karhut käyvät välillä pöyhimässä. Että on niitä muitakin kuin verokarhuja. Markkinavoimien karhut pöyhivät samoilla apajilla.
tiistai 10. elokuuta 2010
Kammottavia paineita
Korkeapaineen kammo alkaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Korkeapainetta seuraa matalapaine. Kovaa korkeapainetta seuraa kamala matalapaine. Korkeapaine aiheuttaa laajoja metsäpaloja. Matalapaine aiheuttaa valtavia tulvia. Paineiden rajut vaihtelut aiheuttavat hirmumyrskyjä. Lisäksi nostaa päätään korkeiden paikkojen kammo, kun jättivuoristojen lumet sulavat. Jäätiköt sulavat myös arktisilla alueilla sellaista vauhtia, että kammottaa. Odotettavissa olevia tulivuorten purkauksia ja maanjäristyksiä on myös syytä kammoksua.
Tuhot ovat niin valtavia, että apua ehditään antaa ja sitä riittää vain kouralliselle hätää kärsivistä.
Eivätkö nämä luonnolliset koettelemukset ole riittäviä? Pitääkö ihmisen vielä ainaisella sotimisella lisätä hädän ja kärsimysten määrää? Vastaus on, että kyllä pitää. Ihmisen jäljelle jäävä elintila kapenee koko ajan. Parhaita alueita pitää puolustaa muullakin tavoin kuin kynsin ja hampain.
Markkinavoimille katastrofit ja sodat ovat tuottoisia kasvualustoja. Markkinavoimien avulla pieni vähemmistö ihmiskunnasta pystyy sinnittelemään ja elelemään mukavasti. Onko ihmiskunnan tuho lähellä? Mistäkö voitaisiin päätellä, että viimeiset ajat ovat edessä? Hyviä kysymyksiä! Loppu häämöttää vasta sitten, kun markkinavoimien eliitti ei enää pysty käyttämään huvijahtinsa kannella olevaa helikopteria, vaan sen sijaan laskee vesille jahdin kannella olevan purjealuksen.
Tuhot ovat niin valtavia, että apua ehditään antaa ja sitä riittää vain kouralliselle hätää kärsivistä.
Eivätkö nämä luonnolliset koettelemukset ole riittäviä? Pitääkö ihmisen vielä ainaisella sotimisella lisätä hädän ja kärsimysten määrää? Vastaus on, että kyllä pitää. Ihmisen jäljelle jäävä elintila kapenee koko ajan. Parhaita alueita pitää puolustaa muullakin tavoin kuin kynsin ja hampain.
Markkinavoimille katastrofit ja sodat ovat tuottoisia kasvualustoja. Markkinavoimien avulla pieni vähemmistö ihmiskunnasta pystyy sinnittelemään ja elelemään mukavasti. Onko ihmiskunnan tuho lähellä? Mistäkö voitaisiin päätellä, että viimeiset ajat ovat edessä? Hyviä kysymyksiä! Loppu häämöttää vasta sitten, kun markkinavoimien eliitti ei enää pysty käyttämään huvijahtinsa kannella olevaa helikopteria, vaan sen sijaan laskee vesille jahdin kannella olevan purjealuksen.
tiistai 3. elokuuta 2010
Uutissähkeitä
Karhuhavainto Metsänkorvessa
Metsänkorvessa on saatu varma havainto karhusta. Poliisin, rajavartioston, reserviläisten ja panssariprikaatin yksiköt on komennettu karhun perään. Havaintoalueen yläpuolella pörrää myös helikopterilaivue ja muutamia ilmailun harrastajia omilla koneillaan. Karhu on kadonnut metsän pimeyteen. Kaikkia Metsänkorvessa asuvia ihmisiä on kehotettu pysymään liikkumatta sisätiloissa. Sen sijaan Korpimaassa on ammuttu karhunpennuksi tunnistettu peto. Toinen pentupeto pääsi pyssymiesten käsistä livistämään Korpimaan metsikköön.
Haastattelimme Karvaisten Nisäkkäiden Karkailulaitoksen Tulevaisuusosaston Varaumayksikön (KaNiKaTuVa) vs. apulaisyli-intendetti Santeri Saivarta karhujahdin johdosta. Hänen mukaansa ei ole aivan poissuljettua, että karhuksi luultu eläin Metsänkorvessa olisi ollut hirven takalisto. Tiheikössä pyllistävän hirven peräpeili saattaa hyvinkin muistuttaa seisomaan noussutta karhua. Sen sijaan Korpimaassa kaadettu karhunpenikka oli ilmiselvä karhu. Karkuun päässyt otus saattoi hänen mukaansa kuitenkin olla myös pennun takaa-ajama rusakko.
Petrus Probosnan kaljamaha
Maailmanluokan elokuvatähti Petrus Probosna on bongattu Santa Torpezin beachilla ranta-asussa. Pelkkiin shortseihin sonnustautuneen megatähden kaljamaha kauhistutti auringonpalvojia.
Eri puolilta maailmaa on saatu syvää paheksuntaa ilmaisevia viestejä. World´s New Trainers Ltd:n tekemän haastattelukierroksen tulos oli murskaava: Cap de la Chevressä joka 33:s turisti äimisteli kuulemaansa, kun taas Kumanovossa vastaava tulos oli joka 173:s. Tuloksen suuri hajonta kummastuttaa tutkijoita. Tutkimuksen uusimista useammissa otantapisteissä ovat ehtineet vaatia useiden metropolien pormestarit.
Lahjusskandaalit tärisyttävät maailmaa
Kuninkaallisten saamien häälahjojen joukossa on epäilty olevan lahjuksia. Ylimpien oikeusasteiden mukaan kuninkaallisia ei kuitenkaan voida lahjoa eikä kiristää, sillä kuninkaalliset eivät yksityishenkilöinä edusta kuningashuonetta eivätkä virkatehtävissään ole yksityishenkilöitä.
Tutkimusten mukaan lahjonta on vähäisempää Pohjolassa kuin kehitysmaissa, mutta tutkimukset koskevat vain julkista valtaa eikä muunlaista kaupallista lahjontaa Pohjolasta kehitysmaihin tutkita lainkaan. Tutkinta olisikin turhaa, sillä oikeuskäytännön mukaan lahjontaa ei tapahdu, jos lahjottu henkilö on muu kuin virkamies.
Etelä-Afrikassa veritimantteja saaneet maailmanluokan tähtöset haastettiin todistamaan sotarikosoikeuteen. Se olikin kohtuullista, koska muuten sodassa ja rakkaudessa kaikki olisi sallittua. Venäjällä on ollut käsiteltävänä lakialoite, jonka mukaan lahjonnasta saisi poltinmerkistä ranteeseen. Eipä ole aloitteesta sen koommin mitään kuulunut!
Metsänkorvessa on saatu varma havainto karhusta. Poliisin, rajavartioston, reserviläisten ja panssariprikaatin yksiköt on komennettu karhun perään. Havaintoalueen yläpuolella pörrää myös helikopterilaivue ja muutamia ilmailun harrastajia omilla koneillaan. Karhu on kadonnut metsän pimeyteen. Kaikkia Metsänkorvessa asuvia ihmisiä on kehotettu pysymään liikkumatta sisätiloissa. Sen sijaan Korpimaassa on ammuttu karhunpennuksi tunnistettu peto. Toinen pentupeto pääsi pyssymiesten käsistä livistämään Korpimaan metsikköön.
Haastattelimme Karvaisten Nisäkkäiden Karkailulaitoksen Tulevaisuusosaston Varaumayksikön (KaNiKaTuVa) vs. apulaisyli-intendetti Santeri Saivarta karhujahdin johdosta. Hänen mukaansa ei ole aivan poissuljettua, että karhuksi luultu eläin Metsänkorvessa olisi ollut hirven takalisto. Tiheikössä pyllistävän hirven peräpeili saattaa hyvinkin muistuttaa seisomaan noussutta karhua. Sen sijaan Korpimaassa kaadettu karhunpenikka oli ilmiselvä karhu. Karkuun päässyt otus saattoi hänen mukaansa kuitenkin olla myös pennun takaa-ajama rusakko.
Petrus Probosnan kaljamaha
Maailmanluokan elokuvatähti Petrus Probosna on bongattu Santa Torpezin beachilla ranta-asussa. Pelkkiin shortseihin sonnustautuneen megatähden kaljamaha kauhistutti auringonpalvojia.
Eri puolilta maailmaa on saatu syvää paheksuntaa ilmaisevia viestejä. World´s New Trainers Ltd:n tekemän haastattelukierroksen tulos oli murskaava: Cap de la Chevressä joka 33:s turisti äimisteli kuulemaansa, kun taas Kumanovossa vastaava tulos oli joka 173:s. Tuloksen suuri hajonta kummastuttaa tutkijoita. Tutkimuksen uusimista useammissa otantapisteissä ovat ehtineet vaatia useiden metropolien pormestarit.
Lahjusskandaalit tärisyttävät maailmaa
Kuninkaallisten saamien häälahjojen joukossa on epäilty olevan lahjuksia. Ylimpien oikeusasteiden mukaan kuninkaallisia ei kuitenkaan voida lahjoa eikä kiristää, sillä kuninkaalliset eivät yksityishenkilöinä edusta kuningashuonetta eivätkä virkatehtävissään ole yksityishenkilöitä.
Tutkimusten mukaan lahjonta on vähäisempää Pohjolassa kuin kehitysmaissa, mutta tutkimukset koskevat vain julkista valtaa eikä muunlaista kaupallista lahjontaa Pohjolasta kehitysmaihin tutkita lainkaan. Tutkinta olisikin turhaa, sillä oikeuskäytännön mukaan lahjontaa ei tapahdu, jos lahjottu henkilö on muu kuin virkamies.
Etelä-Afrikassa veritimantteja saaneet maailmanluokan tähtöset haastettiin todistamaan sotarikosoikeuteen. Se olikin kohtuullista, koska muuten sodassa ja rakkaudessa kaikki olisi sallittua. Venäjällä on ollut käsiteltävänä lakialoite, jonka mukaan lahjonnasta saisi poltinmerkistä ranteeseen. Eipä ole aloitteesta sen koommin mitään kuulunut!
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Ja nyt urheilua...
Viikon pelikierros Perus-Suomen ykkösdivitsioonissa:
Lamala - Huuala 12 - 1
Mutta - Nenye 1 - 2
Porvola - Porsoo 2 - 1
Oriharo - Miehoila 1 - 2
Puujaa - Turpoo 2 - 1
Kollola - Torvoila 1 - 2
Tuittula - Tanttala 2 - 1
Mulkola - Kättärlä 1 - 2
Tietty - Sittala 2 - 1
Viuha - Apilisto 1 - 2
Puujaan Valle Vasurin kehitys on tällä kaudella ollut ääärettömän tasaista: Osumien suhde ylähirteen/vasempaan pystytolppaan oli toukokuussa 1,063 ja kesäkuussa 1,066. Vastaavasti osumien suhde ylähirteen/oikeaan tolppaan oli 1,111 ja 1,125.
Tulosvedon kohteena oli tällä kertaa Lamala - Huuala. Ainoastaan yhdeltä pelaajalta on löytynyt täysin oikea tulos. Mahtava kerroin tarjosi pelin järjestäjälle sievoisen summan rahaa. Onnittelut voittajalle!
Lamala - Huuala 12 - 1
Mutta - Nenye 1 - 2
Porvola - Porsoo 2 - 1
Oriharo - Miehoila 1 - 2
Puujaa - Turpoo 2 - 1
Kollola - Torvoila 1 - 2
Tuittula - Tanttala 2 - 1
Mulkola - Kättärlä 1 - 2
Tietty - Sittala 2 - 1
Viuha - Apilisto 1 - 2
Puujaan Valle Vasurin kehitys on tällä kaudella ollut ääärettömän tasaista: Osumien suhde ylähirteen/vasempaan pystytolppaan oli toukokuussa 1,063 ja kesäkuussa 1,066. Vastaavasti osumien suhde ylähirteen/oikeaan tolppaan oli 1,111 ja 1,125.
Tulosvedon kohteena oli tällä kertaa Lamala - Huuala. Ainoastaan yhdeltä pelaajalta on löytynyt täysin oikea tulos. Mahtava kerroin tarjosi pelin järjestäjälle sievoisen summan rahaa. Onnittelut voittajalle!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
BP:n miljardit
Meksikonlahdella tapahtuneen BP:n öljykatastrofin aiheuttamia vahinkoja ei voi rahalla korvata. Korvauskiistat riittäisivät kaatamaan pienen firman. Öljylähde ei kuitenkaan voi kaatua, se vain pulputtaa ja pulputtaa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut eikä Kalle Kustaa Korkilla olisi ollut siihen mitään lisättävää.
Onneksi BP pystyy keräämään osan öljystä talteen. Jos se on jalostuskelpoista öljyä, niin sillä se voisi maksaa jatkuvia korvauksia vahingosta kärsiville maailman loppuun asti. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut, minun neuvojani siinä olisi tarvittu heti alkuunsa. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi rauhoitellut, että BP:llä on näitä öljylähteitä ympäri maailmaa. Ei yhden lähteen pulputtaminen ja vahingon korvaukset tunnu muualla kuin pörssissä ja imagossa. Sitäpaitsi öljyn hinnan korotuksilla voi menetykset korvata.
Pekka Lipponen olisi iloinnut, että korvausrahat pulppuavat suoraan meren pohjasta! Ja Kalle Kustaa Korkki olisi toppuutellut, että eihän sieltä selvää rahaa pulppua vaan öljyä. Vasta siitä saatavalla rahalla maksetaan korvauksia. Öljystä jalostettavien tuotteiden ostajat ympäri maailmaa tulevat maksamaan kaikki korvaukset korkojen kanssa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen säestänyt. Vahingonkärsijät osallistuvat saamiensa korvausten maksamiseen siinä kuin kaikki muutkin!
Mitäkö herrat olisivat sanoneet Suomen atomivoimala- ja kaasuputkipäätöksistä? Pirskatin pirskatti, mitä päästöjä niistä tulee? Pekka Lipponen olisi hieraissut nenäänsä ja astunut sivummalle. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi todennut, että he ovat Pekan kanssa öljyalan miehiä eivätkä ota kantaa pikku asioihin.
Onneksi BP pystyy keräämään osan öljystä talteen. Jos se on jalostuskelpoista öljyä, niin sillä se voisi maksaa jatkuvia korvauksia vahingosta kärsiville maailman loppuun asti. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut, minun neuvojani siinä olisi tarvittu heti alkuunsa. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi rauhoitellut, että BP:llä on näitä öljylähteitä ympäri maailmaa. Ei yhden lähteen pulputtaminen ja vahingon korvaukset tunnu muualla kuin pörssissä ja imagossa. Sitäpaitsi öljyn hinnan korotuksilla voi menetykset korvata.
Pekka Lipponen olisi iloinnut, että korvausrahat pulppuavat suoraan meren pohjasta! Ja Kalle Kustaa Korkki olisi toppuutellut, että eihän sieltä selvää rahaa pulppua vaan öljyä. Vasta siitä saatavalla rahalla maksetaan korvauksia. Öljystä jalostettavien tuotteiden ostajat ympäri maailmaa tulevat maksamaan kaikki korvaukset korkojen kanssa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen säestänyt. Vahingonkärsijät osallistuvat saamiensa korvausten maksamiseen siinä kuin kaikki muutkin!
Mitäkö herrat olisivat sanoneet Suomen atomivoimala- ja kaasuputkipäätöksistä? Pirskatin pirskatti, mitä päästöjä niistä tulee? Pekka Lipponen olisi hieraissut nenäänsä ja astunut sivummalle. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi todennut, että he ovat Pekan kanssa öljyalan miehiä eivätkä ota kantaa pikku asioihin.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Presidenttien kavalkaadi II
Ennen viime sotia, 1930-luvulla, eleli Helsingissä samaan aikaan 8 vahvaa vaikuttajaa. He toimivat vuoronperään maan presidentteinä. Lisäksi Turun puolessa Mauno Koivisto varttui tuon vuosikymmenen kuluessa koulupojasta nuorukaiseksi ja Viipurissa syntyi Martti Ahtisaari, joka ennen vuosikymmenen loppua ehti oppia kävelemään ja puhumaan. Tarja Halosen syntymästä ei vielä ollut tietoa. Sen sijaan vanha eliitti oli koko vuosikymmenen ajan tukevasti vallankahvassa ja samasta joukosta löytyi peränpitäjä aina 1980-luvulle asti. Se oli lukenutta ja poliittisesti kokenutta joukkoa, jolla oli runsaasti hallinnollista osaamista sekä sodan että rauhan oloissa.
Pääosin tämä vanha kahdeksikko oli syntynyt maaseudulla, mutta kuoli Helsingissä. Vain P.E. Svinhufvud ja G. Mannerheim tekivät poikkeuksen. Svinhufvud kuoli Luumäellä ja Mannerheim Lausannessa. Heillä molemmilla oli myös kartanotausta. Nykyiset presidentit ovat sen sijaan syntyneet maan suurissa kaupungeissa. Koivisto Turussa, Ahtisaari Viipurissa ja Halonen Helsingissä. Tampereellakin on roolinsa, kun J.K. Paasikivelle on merkitty kotipaikaksi Tampere, vaikka syntymäpaikka oli Hämeenkoski. Tämän trendin mukaan vuonna 2012 valittavan presidentin tulisi olla syntynyt tai ainakin asunut Espoossa.
Missä nämä vaikuttajat 1930-luvun Helsingissä asuivat?
He asuivat Helsingin ydinkeskustassa:
Professori K. J. Ståhlberg, Kulosaaressa, E. Rantatie 10
Filosofian tohtori Lauri Kr. Relander, Ullanlinnassa, Ratakatu 1 A 5
Presidentti P. E. Svinhufvud, keskustassa, Pohjoisesplanaadikatu 1
Pankinjohtaja Kyösti Kallio, Ullanlinnassa, Laivurinrinne 2
Pankinjohtaja Risto Ryti, Töölössä, Cygnaeuksenkatu 2
Kenraali, vapaaherra G. Mannerheim, Kaivopuistossa, Itä Kaivopuisto 22
Valtioneuv., ent. senaattori, lakit. tri J. K. Paasikivi, Meilahdessa, Tavastsjernankatu 9
Lakit. kand. Urho Kekkonen, Kampissa, Kampinkatu 4-6 A 8
Sotavuosien aikana vanhojen presidenttien joukosta poistui kolme ja tulevien joukkoon syntyi yksi uusi, tasavallan ensimmäinen nainen. Olisiko mahdollista, että myös seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nainen?
Pääosin tämä vanha kahdeksikko oli syntynyt maaseudulla, mutta kuoli Helsingissä. Vain P.E. Svinhufvud ja G. Mannerheim tekivät poikkeuksen. Svinhufvud kuoli Luumäellä ja Mannerheim Lausannessa. Heillä molemmilla oli myös kartanotausta. Nykyiset presidentit ovat sen sijaan syntyneet maan suurissa kaupungeissa. Koivisto Turussa, Ahtisaari Viipurissa ja Halonen Helsingissä. Tampereellakin on roolinsa, kun J.K. Paasikivelle on merkitty kotipaikaksi Tampere, vaikka syntymäpaikka oli Hämeenkoski. Tämän trendin mukaan vuonna 2012 valittavan presidentin tulisi olla syntynyt tai ainakin asunut Espoossa.
Missä nämä vaikuttajat 1930-luvun Helsingissä asuivat?
He asuivat Helsingin ydinkeskustassa:
Professori K. J. Ståhlberg, Kulosaaressa, E. Rantatie 10
Filosofian tohtori Lauri Kr. Relander, Ullanlinnassa, Ratakatu 1 A 5
Presidentti P. E. Svinhufvud, keskustassa, Pohjoisesplanaadikatu 1
Pankinjohtaja Kyösti Kallio, Ullanlinnassa, Laivurinrinne 2
Pankinjohtaja Risto Ryti, Töölössä, Cygnaeuksenkatu 2
Kenraali, vapaaherra G. Mannerheim, Kaivopuistossa, Itä Kaivopuisto 22
Valtioneuv., ent. senaattori, lakit. tri J. K. Paasikivi, Meilahdessa, Tavastsjernankatu 9
Lakit. kand. Urho Kekkonen, Kampissa, Kampinkatu 4-6 A 8
Sotavuosien aikana vanhojen presidenttien joukosta poistui kolme ja tulevien joukkoon syntyi yksi uusi, tasavallan ensimmäinen nainen. Olisiko mahdollista, että myös seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nainen?
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Tärkeää...
Yhteiskunnan tärkeimmät ihmiset ovat tosi tärkeitä. Kaikkein tärkeimpiä ihmisiä ovat hyvin tärkeät ihmiset. On vaikea kuvitella, että olisi olemassa tärkeämpiä ihmisiä kuin hyvin tärkeät ihmiset, sillä heihin kuuluvat juuri nuo kaikkein tärkeimmät ihmiset. Kaikkein tärkeimmät ihmiset ovat lisäksi kaikkein tärkeimmästä päästä olevia ihmisiä. Tärkeimpien ihmisten joukko koostuu siis tärkeämpääkin tärkeämmästä, kaikkein tärkeimmästä, äärettomän tärkeästä kärkiryhmästä.
Kaikkein tärkeimpien ihmisten tärkeyttä koko maapallon tulevaisuudelle korostaa se, että vain kaikkein tärkeimpien ihmisten muisto jää elämään historian haviseville lehdille.
Kaikkein tärkeimpien ihmisten tärkeyttä koko maapallon tulevaisuudelle korostaa se, että vain kaikkein tärkeimpien ihmisten muisto jää elämään historian haviseville lehdille.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Puolueiden sadetanssi
Sosiaalidemokraatit
Puolue taisi olla liian pitkään hallitusvastuussa. Yhteiskunnalliset muutokset söivät pohjan vasemmistolaisuudelta. Puolueen huikea menestystarina perustui siihen, että se pystyi väriään muuttamatta muovaamaan toimintaansa yhäti oikeistolaisemmaksi. Puolue piti kiinni Forssan puoluekokouksen hengestä, lauloi työväenlauluja ja samalla kahmi riveihinsä joka sortin pyrkyreitä, joiden pontimena olivat hyvät virkapaikat. Kabineteissa harrastettiin oikeistolaista politiikkaa ja vauhti oli kova. Kun viimeinen sosiaalidemokraattien pääministerikausi ei voinut enää oikeistolaisemmaksi tulla eikä vasemman siiven neuvoistakaan voitu piitata, puolue tupsahti oppositioon.
Omin voimin se ei pääse ylös. Nykypolvi ei Forssasta tiedä eikä vasemmalla enää ole yhtenäistä joukkoa. Vasemmistolaisesti ajatteleva väki on hajaantunut tasaisesti kaikkiin puolueisiin. Rakkaus ja erotiikka tuskin sopivat politiikkaan samalla tavalla kuin iltapäivälehtien levikkikampanjoihin. Ainoa pelastus on, että kansa mieltää Suomen poliittisen systeemin kaksipuoluejärjestelmäksi ja protestoi nykymenoa äänestämällä oppositiota.
Kokoomuslaiset
Kokoomus oli pitkään oppositiossa ja hallituspaikat olivat tiukassa. Lopulta tilaisuus tuli ja kokoomusväki huomasi sosiaalidemokraattien otteissa vaalivoiton mentävän aukon. Hihat käärittiin ja lähdettiin ajamaan demareista vasemmalta ohi. Mainonta puri ja taktiikka onnistui. Nyt vuorostaan kokoomus kahmii mukaansa pyrkyreitä niin oikealta kuin vasemmalta. Kokoomuksen kannalta hallitusvastuu vain sattui pahaan aikaan. Laman vuoksi se joutuu kantamaan tavallista suurempaa taakaa. Toisaalta ja juuri sen vuoksi se joutuu harjoittamaan hieman vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin sen sielu sietäisi. Kansa saattaa olla armollinen ja antaa kokoomuksen nyt leikata julkisia palveluja pari vaalikautta. Kansan kärsivällisyys kyllä kestää yli vaalikausien, mutta poliitikoille vaalikaudet ovat henki ja elämä. Kokoomuksen kannattajat ovat uutteria ja onnekkaita menestyjiä, joten peruskannatus on vakaalla pohjalla. Vaalivoittoihin tarvittavat äänivyöryt tulevat kuitenkin häilyviltä äänestäjiltä. Heidän koukuttamiseensa tarvitaan kallista mainontaa, mutta onneksi näkyvyyttä voi ostaa rahalla.
Keskustalaiset
Keskusta on maan peruspuolue. Keskusta edustaa kaikkea sitä, mitä poliittinen valta ylipäänsä voi sisältää. Keskusta on vasemmistolaisempi kuin vasemmistopuolueet ja oikeistolaisempi kuin oikeistopuolueet. Ei ole tarvetta mennä ohi oikealta eikä vasemmalta. Keskusta tulee toimeen venäläisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten kanssa. Ja kuitenkin keskustalaisten molemmat jalat seisovat tukevasti suomalaisessa maaperässä. Yhteiskuntarakenteiden muutosten lisäksi poliittisen kulttuurin muutos ja sukupolvenvaihdos ravistelevat valtapuoluetta näkyvämmin kuin muita puolueita. Törttöilyt ovat nyt tulleet avuksi. Möhläykset ajavat mainonnan virkaa siihen asti, kun rahahanat kammetaan uusiin uomiin. Tärkeätä on vain julkisuus. Olipa se sitten negatiivista tai positiivista. Muut puolueet sahaavat omaa oksaansa, kun heittävät vettä hömppämyllyyn. Keskustan peruskannattajat pitävät kiinni ajatuksesta, että tarkoitus pyhittää keinot.
Ruotsalaiset
Ruotsalainen kansanpuolue on omalaatuinen sekoitus oikeistoa ja vasemmistoa. Se johtuu siitä, että puolueen kannattajat ovat hyvin vanhan puun oksia. Suomen ruotsinkieliset ovat kantaneet päävastuun suomalaisen kulttuurin kehittymisestä kaikkina aikoina ja kaikilla aloilla. He ovat tuoneet Suomeen sivistyksen. Heidän monipuolinen kielitaitonsa on tehnyt mahdolliseksi ylläpitää suomalaisten suhteita ulkomaailmaan. Toinen ääripää edustaa perivanhoillisia, huomattavien omaisuuksien haltijoita, toinen ääripää mahtisuvuistaan irronneita intellektuelleja taiteilijoita. Suurin osa kuitenkin on tavallisia tallaajia, jotka edustavat kaikkea mahdollista.
Aatelissäädyllä pitää olla edustus hallituksessa. Yksin senkin vuoksi tämä pieni puolue on hallituksessa niin kauan kuin se jaksaa puoluerekisterissä pysyä. Aateluus velvoittaa.
Muut puolueet
Vihreät, perustuslailliset, kristilliset, vasemmistolaiset ja muut ajatukset ovat edustettuina kaikissa valtapuolueissa. Pienet ryhmittymät voivat ajoittain nousta vaa´ankieleksi, mutta mitään enempää niiden ei ole mahdollista saavuttaa. Hallituspuolueita vastaan annettavista protestiäänistä kun kilpailee kulloinkin oppositiossa oleva valtapuolue. Muusta ahdingosta pitävät valtapuolueet huolen yksissä tuumin.
Puolue taisi olla liian pitkään hallitusvastuussa. Yhteiskunnalliset muutokset söivät pohjan vasemmistolaisuudelta. Puolueen huikea menestystarina perustui siihen, että se pystyi väriään muuttamatta muovaamaan toimintaansa yhäti oikeistolaisemmaksi. Puolue piti kiinni Forssan puoluekokouksen hengestä, lauloi työväenlauluja ja samalla kahmi riveihinsä joka sortin pyrkyreitä, joiden pontimena olivat hyvät virkapaikat. Kabineteissa harrastettiin oikeistolaista politiikkaa ja vauhti oli kova. Kun viimeinen sosiaalidemokraattien pääministerikausi ei voinut enää oikeistolaisemmaksi tulla eikä vasemman siiven neuvoistakaan voitu piitata, puolue tupsahti oppositioon.
Omin voimin se ei pääse ylös. Nykypolvi ei Forssasta tiedä eikä vasemmalla enää ole yhtenäistä joukkoa. Vasemmistolaisesti ajatteleva väki on hajaantunut tasaisesti kaikkiin puolueisiin. Rakkaus ja erotiikka tuskin sopivat politiikkaan samalla tavalla kuin iltapäivälehtien levikkikampanjoihin. Ainoa pelastus on, että kansa mieltää Suomen poliittisen systeemin kaksipuoluejärjestelmäksi ja protestoi nykymenoa äänestämällä oppositiota.
Kokoomuslaiset
Kokoomus oli pitkään oppositiossa ja hallituspaikat olivat tiukassa. Lopulta tilaisuus tuli ja kokoomusväki huomasi sosiaalidemokraattien otteissa vaalivoiton mentävän aukon. Hihat käärittiin ja lähdettiin ajamaan demareista vasemmalta ohi. Mainonta puri ja taktiikka onnistui. Nyt vuorostaan kokoomus kahmii mukaansa pyrkyreitä niin oikealta kuin vasemmalta. Kokoomuksen kannalta hallitusvastuu vain sattui pahaan aikaan. Laman vuoksi se joutuu kantamaan tavallista suurempaa taakaa. Toisaalta ja juuri sen vuoksi se joutuu harjoittamaan hieman vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin sen sielu sietäisi. Kansa saattaa olla armollinen ja antaa kokoomuksen nyt leikata julkisia palveluja pari vaalikautta. Kansan kärsivällisyys kyllä kestää yli vaalikausien, mutta poliitikoille vaalikaudet ovat henki ja elämä. Kokoomuksen kannattajat ovat uutteria ja onnekkaita menestyjiä, joten peruskannatus on vakaalla pohjalla. Vaalivoittoihin tarvittavat äänivyöryt tulevat kuitenkin häilyviltä äänestäjiltä. Heidän koukuttamiseensa tarvitaan kallista mainontaa, mutta onneksi näkyvyyttä voi ostaa rahalla.
Keskustalaiset
Keskusta on maan peruspuolue. Keskusta edustaa kaikkea sitä, mitä poliittinen valta ylipäänsä voi sisältää. Keskusta on vasemmistolaisempi kuin vasemmistopuolueet ja oikeistolaisempi kuin oikeistopuolueet. Ei ole tarvetta mennä ohi oikealta eikä vasemmalta. Keskusta tulee toimeen venäläisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten kanssa. Ja kuitenkin keskustalaisten molemmat jalat seisovat tukevasti suomalaisessa maaperässä. Yhteiskuntarakenteiden muutosten lisäksi poliittisen kulttuurin muutos ja sukupolvenvaihdos ravistelevat valtapuoluetta näkyvämmin kuin muita puolueita. Törttöilyt ovat nyt tulleet avuksi. Möhläykset ajavat mainonnan virkaa siihen asti, kun rahahanat kammetaan uusiin uomiin. Tärkeätä on vain julkisuus. Olipa se sitten negatiivista tai positiivista. Muut puolueet sahaavat omaa oksaansa, kun heittävät vettä hömppämyllyyn. Keskustan peruskannattajat pitävät kiinni ajatuksesta, että tarkoitus pyhittää keinot.
Ruotsalaiset
Ruotsalainen kansanpuolue on omalaatuinen sekoitus oikeistoa ja vasemmistoa. Se johtuu siitä, että puolueen kannattajat ovat hyvin vanhan puun oksia. Suomen ruotsinkieliset ovat kantaneet päävastuun suomalaisen kulttuurin kehittymisestä kaikkina aikoina ja kaikilla aloilla. He ovat tuoneet Suomeen sivistyksen. Heidän monipuolinen kielitaitonsa on tehnyt mahdolliseksi ylläpitää suomalaisten suhteita ulkomaailmaan. Toinen ääripää edustaa perivanhoillisia, huomattavien omaisuuksien haltijoita, toinen ääripää mahtisuvuistaan irronneita intellektuelleja taiteilijoita. Suurin osa kuitenkin on tavallisia tallaajia, jotka edustavat kaikkea mahdollista.
Aatelissäädyllä pitää olla edustus hallituksessa. Yksin senkin vuoksi tämä pieni puolue on hallituksessa niin kauan kuin se jaksaa puoluerekisterissä pysyä. Aateluus velvoittaa.
Muut puolueet
Vihreät, perustuslailliset, kristilliset, vasemmistolaiset ja muut ajatukset ovat edustettuina kaikissa valtapuolueissa. Pienet ryhmittymät voivat ajoittain nousta vaa´ankieleksi, mutta mitään enempää niiden ei ole mahdollista saavuttaa. Hallituspuolueita vastaan annettavista protestiäänistä kun kilpailee kulloinkin oppositiossa oleva valtapuolue. Muusta ahdingosta pitävät valtapuolueet huolen yksissä tuumin.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Mieluummin leikkauksia kuin veronkorotuksia?
Kun köyhältä leikataan vähän, ei köyhä siitä köyhdy. Köyhää köyhemmäksi ei pysty tulemaan. Veronkorotukset eivät myöskään rasita köyhää, koska veronkorotus vähäisestä tulosta on tosi vähän, jos sitäkään.
Rikasta leikkaukset eivät koske, koska rikas ei käytä niitä palveluksia, joita leikataan. Sen sijaan rikasta häiritsevät veronkorotukset, koska verovarat ohjautuvat palveluihin, joita rikas ei käytä. Rikasta väkeä on kuitenkin niin vähän, ettei sen veronkorotuksilla köyhän elämää paranneta, koska köyhää väkeä on niin paljon.
Köyhän väen käyttämien palvelujen leikkaamisella säästetään eniten siihen yhteiseen pottiin, mikä on köyhän väen elämään käytettävissä. Pitkässä juoksussa käy niin, että kaduille ja kujille ilmestyy kerjäläisiä. Kun palveluita leikataan ja leikataan, niin jäljellä jää vain kerjäläisiä. Eivätkä kerjäläiset lopu, jos heille ei anneta mitään, vaan lisääntyvät.
Rikasta ei kuitenkaan pidä rangaista rikkaudesta. Rikkaalle aiheutettu vahinko on kuin ampuisi omaan jalkaansa. Pitkässä juoksussa se ei mitään auta. Suuren hädän tullessa paras apu on kansan karttuisa käsi. Kun pankit ovat kaatumassa, niitäkin on tuettava. Peruspankki on hartiapankki. Tuohta revitään silloin vaikka selkänahasta. Ollos valmis maas puolest´ vaikka kaatumaan ja hurmehellas peittään maa, kun toimeen tartutaan!
Rikasta leikkaukset eivät koske, koska rikas ei käytä niitä palveluksia, joita leikataan. Sen sijaan rikasta häiritsevät veronkorotukset, koska verovarat ohjautuvat palveluihin, joita rikas ei käytä. Rikasta väkeä on kuitenkin niin vähän, ettei sen veronkorotuksilla köyhän elämää paranneta, koska köyhää väkeä on niin paljon.
Köyhän väen käyttämien palvelujen leikkaamisella säästetään eniten siihen yhteiseen pottiin, mikä on köyhän väen elämään käytettävissä. Pitkässä juoksussa käy niin, että kaduille ja kujille ilmestyy kerjäläisiä. Kun palveluita leikataan ja leikataan, niin jäljellä jää vain kerjäläisiä. Eivätkä kerjäläiset lopu, jos heille ei anneta mitään, vaan lisääntyvät.
Rikasta ei kuitenkaan pidä rangaista rikkaudesta. Rikkaalle aiheutettu vahinko on kuin ampuisi omaan jalkaansa. Pitkässä juoksussa se ei mitään auta. Suuren hädän tullessa paras apu on kansan karttuisa käsi. Kun pankit ovat kaatumassa, niitäkin on tuettava. Peruspankki on hartiapankki. Tuohta revitään silloin vaikka selkänahasta. Ollos valmis maas puolest´ vaikka kaatumaan ja hurmehellas peittään maa, kun toimeen tartutaan!
perjantai 28. toukokuuta 2010
Miksi me olemme evankelis-luterilaisia?
Martti Luther 1483 - 1546
Martti Luther käänsi Raamatun saksaksi, ensin Uuden Testamentin, sitten Vanhan Testamentin. Valtavan käännöstyön aikana hän perehtyi Raamattuun siinä määrin, että pystyi tulkitsemaan Raamattua itsenäisesti ja ottamaan etäisyyttä katolisen kirkon tulkintoihin. Luther innostui havainnoistaan niin, että ryhtyi arvostelemaan koko katolista kirkkoa paaveineen, tulkintoineen, kaikkineen. Luther sai nopeasti kannattajia ja niin syntyi uskonpuhdistukseksi nimetty prosessi, joka tuottaa edelleen yhä uusia uskonnollisia yhdistyksiä ja uusia tulkintoja Raamatusta eikä loppua ole näkyvissä.
Kustaa Vaasa 1496 - 1560
Kustaa Vaasa teki Ruotsista yhtenäisen valtion. Kustaa Vaasa halusi päättää itse kaikesta. Sen vuoksi hän viittasi kintaalla katoliselle paaville ja ryhtyi nimittämään piispansa itse. Siinä sivussa hän päätti myös suomalaisten kohtalosta ja teki meistä luterilaisia. Kustaa Vaasa määräsi, että Lutherin saksankielinen käännös Raamatusta käännetään ruotsiksi ja suomeksi.
Mikael Agricola 1510 - 1557
Mikael Agricola sai tehtäväkseen kääntää Raamatun saksasta suomeksi. Uuden Testamentin suomenkielinen painos ilmestyi 1548. Sitten Kustaa Vaasa leikkasi määrärahat ja Vanhasta Testamentista saatiin valmiiksi vain joitakin suomenkielisiä katkelmia 1551 ja 1552. Raamatun suomenkielinen käännös kokonaisuudessaan ilmestyi vasta Agricolan kuoleman jälkeen 1642.
Miksi me suomalaiset olemme evakelis-luterilaisia?
Juutalaiset pitävät Vanhaa Testamenttia pyhänä kirjanaan. Kristittyjen pyhä kirja on Uusi Testamentti. Olemme kristittyjä ja sen vuoksi Uusi Testamentti on meille tärkeä. Tärkeätä ei ole väitellä juutalaisten kanssa, koska itse uskomme sekä Vanhaan että Uuteen Testamenttiin.
Korostamme kristillistä yhteyttä ja yhtenäisyyttä. Katolinen kirkko on maailman laajuinen kristillinen peruskirkko, suurin ja vanhin. Katolisen kirkon pyhä kirja on Raamattu. Katolinen kirkko katsoo, että sille on annettu Raamatun tulkitsemisen oikeus. Itse asiassa Martti Luther halusi vain puhdistaa katolista kirkkoa ja korjata sen tulkintoja Raamatusta. Tuloksena olikin uskontokuntien moninaisuus ja tulkintojen hajaannus. Meitä Kustaa Vaasan luterilaisia on todella häviävän pieni osuus kristityistä. Missä me kuljemme? Miksi riitelemme tulkinnoista? Eikö olisi korkea aika palata emokirkon helmaan?
Suomi kuuluu jo Euroopan Unioniin ja haluaa päästä sen ytimeen. Suomi pitää jalkaansa myös Naton ovenraossa. Yhteisö, jossa Suomi haluaa olla mukana, on valtaosin katolista perhettä. Katolinen Suomi olisi vakavasti otettava liittolainen. Katolisuus auttaisi avamaan ovia juuri niihin valtakeskuksiin, joihin nyt ulkokautta pyrimme.
Martti Luther käänsi Raamatun saksaksi, ensin Uuden Testamentin, sitten Vanhan Testamentin. Valtavan käännöstyön aikana hän perehtyi Raamattuun siinä määrin, että pystyi tulkitsemaan Raamattua itsenäisesti ja ottamaan etäisyyttä katolisen kirkon tulkintoihin. Luther innostui havainnoistaan niin, että ryhtyi arvostelemaan koko katolista kirkkoa paaveineen, tulkintoineen, kaikkineen. Luther sai nopeasti kannattajia ja niin syntyi uskonpuhdistukseksi nimetty prosessi, joka tuottaa edelleen yhä uusia uskonnollisia yhdistyksiä ja uusia tulkintoja Raamatusta eikä loppua ole näkyvissä.
Kustaa Vaasa 1496 - 1560
Kustaa Vaasa teki Ruotsista yhtenäisen valtion. Kustaa Vaasa halusi päättää itse kaikesta. Sen vuoksi hän viittasi kintaalla katoliselle paaville ja ryhtyi nimittämään piispansa itse. Siinä sivussa hän päätti myös suomalaisten kohtalosta ja teki meistä luterilaisia. Kustaa Vaasa määräsi, että Lutherin saksankielinen käännös Raamatusta käännetään ruotsiksi ja suomeksi.
Mikael Agricola 1510 - 1557
Mikael Agricola sai tehtäväkseen kääntää Raamatun saksasta suomeksi. Uuden Testamentin suomenkielinen painos ilmestyi 1548. Sitten Kustaa Vaasa leikkasi määrärahat ja Vanhasta Testamentista saatiin valmiiksi vain joitakin suomenkielisiä katkelmia 1551 ja 1552. Raamatun suomenkielinen käännös kokonaisuudessaan ilmestyi vasta Agricolan kuoleman jälkeen 1642.
Miksi me suomalaiset olemme evakelis-luterilaisia?
Juutalaiset pitävät Vanhaa Testamenttia pyhänä kirjanaan. Kristittyjen pyhä kirja on Uusi Testamentti. Olemme kristittyjä ja sen vuoksi Uusi Testamentti on meille tärkeä. Tärkeätä ei ole väitellä juutalaisten kanssa, koska itse uskomme sekä Vanhaan että Uuteen Testamenttiin.
Korostamme kristillistä yhteyttä ja yhtenäisyyttä. Katolinen kirkko on maailman laajuinen kristillinen peruskirkko, suurin ja vanhin. Katolisen kirkon pyhä kirja on Raamattu. Katolinen kirkko katsoo, että sille on annettu Raamatun tulkitsemisen oikeus. Itse asiassa Martti Luther halusi vain puhdistaa katolista kirkkoa ja korjata sen tulkintoja Raamatusta. Tuloksena olikin uskontokuntien moninaisuus ja tulkintojen hajaannus. Meitä Kustaa Vaasan luterilaisia on todella häviävän pieni osuus kristityistä. Missä me kuljemme? Miksi riitelemme tulkinnoista? Eikö olisi korkea aika palata emokirkon helmaan?
Suomi kuuluu jo Euroopan Unioniin ja haluaa päästä sen ytimeen. Suomi pitää jalkaansa myös Naton ovenraossa. Yhteisö, jossa Suomi haluaa olla mukana, on valtaosin katolista perhettä. Katolinen Suomi olisi vakavasti otettava liittolainen. Katolisuus auttaisi avamaan ovia juuri niihin valtakeskuksiin, joihin nyt ulkokautta pyrimme.
torstai 27. toukokuuta 2010
Laulu viisujen voittamisen vaikeudesta
Miten Suomi menestyisi euroviisuissa,
haulit himaan saisi kilvassa niin pliisussa?
Maastamuuttajia tartteis monta miljoonaa
olla Euroopassa suomenkieltä puhuvaa!
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Tarjolla ois paikka aina jopa finaaliin,
ku budjetista sijoiteltais Europenaaliin
Silloin ytimessä voitasiin me vaikuttaa,
vaikka isot maat ei luopuisikaan rahapajoistaan
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan eurot jokaiset
Pienet maat vois ihan oman kimpan perustaa
Vuorotellen viisuillansa maataan edustaa
Pistesaalis takuuvarma olis turvana
Tarttis ootella ei nolliansa turtana
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Perustaa myös voisi suuren mainoskampanjan
Kännyköitä jaettaisiin ympär Euroopan
Soita pisteet Suomelle ja känny omas on,
soittoaikaa lisäksi saat aamunkoittohon!
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Vielä yksi keino on, mutt tosi vaikea
löytää biisin tekijä ja biisi haikea,
jota esityskään pystyisi ei pilaamaan
Kuulijat vain saisi toisiansa halaamaan
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Antti Kautto 2010
haulit himaan saisi kilvassa niin pliisussa?
Maastamuuttajia tartteis monta miljoonaa
olla Euroopassa suomenkieltä puhuvaa!
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Tarjolla ois paikka aina jopa finaaliin,
ku budjetista sijoiteltais Europenaaliin
Silloin ytimessä voitasiin me vaikuttaa,
vaikka isot maat ei luopuisikaan rahapajoistaan
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan eurot jokaiset
Pienet maat vois ihan oman kimpan perustaa
Vuorotellen viisuillansa maataan edustaa
Pistesaalis takuuvarma olis turvana
Tarttis ootella ei nolliansa turtana
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Perustaa myös voisi suuren mainoskampanjan
Kännyköitä jaettaisiin ympär Euroopan
Soita pisteet Suomelle ja känny omas on,
soittoaikaa lisäksi saat aamunkoittohon!
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Vielä yksi keino on, mutt tosi vaikea
löytää biisin tekijä ja biisi haikea,
jota esityskään pystyisi ei pilaamaan
Kuulijat vain saisi toisiansa halaamaan
Ja laulaa
Heijaa, ruusut tulipunaiset
Sulle annan pinnat jokaiset
Antti Kautto 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Presidenttien kavalkaadi 1919 - 2012
Carl Johan Ståhlberg (Kaarlo Juho Ståhlberg = K. J. Ståhlberg )
- molempain oikeuksien tohtori
- vastaehdokkaina 1919 G. Mannerheim ja Lauri Kr. Relander
Lars Kristian Relander (Lauri Kristian Relander = Reissu-Lasse)
- filosofian tohtori
- vastaehdokkaana 1925 Risto Ryti
- suositumpi ulkomailla kuin Suomessa
Pehr Evind Svinhufvud af Qvalstad (P. E. Svinhufvud = Ukko-Pekka)
- molempain oikeuksien kanditaatti, filosofian maisteri
- vastaehdokkaina 1931 K. J. Ståhlberg ja Kyösti Kallio
Gustaf Kalliokangas (Kyösti Kallio = Kustu Kustaa Kallio)
- keskikoulu, poikkeuksellisen vaiheikas valtiomiesura
- Suomen Pankin johtokunnan jäsen
- vastaehdokkaina 1937 P.E. Svinhufvud ja K. J. Ståhlberg
Risto Heikki Ryti :)
- molempain oikeuksien kanditaatti
- Suomen Pankin pääjohtaja
- hoiti Kyösti Kallion presidenttikautta 1940 ja
valittiin jatkoon vuoden 1937 valitsijamiehillä
- suosituin suomalainen G. Mannerheimin jälkeen
Gustav Karlovits Mannerheim (Carl Gustaf Emil Mannerheim, G. Mannerheim = Marski)
- saksalais-ruotsalainen vapaaherra, venäläinen kenraaliluutnantti
- Suomen Marsalkka
- 1943 poikkeuslailla vuoden 1937 valitsijamiehet
- suosituin suomalainen Suomessa, ulkomailla tunnetuin suomalainen
Johan Gustaf Hellsten (Juho Kusti Paasikivi = J. K. Paasikivi)
- molempain oikeuksien tohtori, filosofian kanditaatti
- Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja, Suomen Pankin pääjohtaja
- 1946 poikkeuslailla eduskunta, vastaehdokkaana K. J. Ståhlberg
- 1950 vaaleilla, vastaehdokkaina Mauno Pekkala ja Urho Kekkonen
Urho Kaleva Kekkonen (UKK =Urkki)
- lakitieteen tohtori
- vastaehdokkaana 1956 K. J. Fagerholm
- vastaedokkaana 1962 Olavi Honka luopui, Paavo Aitio
- vastaehdokkaana 1968 Matti Virkkunen
- poikkeuslailla 1973
- vastaehdokkaana 1978 Raino Westerholm
Mauno Henrik Koivisto (= Manu)
- filosofian tohtori
- Helsingin säästöpankin pääjohtaja, Suomen Pankin pääjohtaja
- vastaehdokkaina 1982 Harri Holkeri ja Johannes Virolainen
- vastaehdokkaina 1988 Paavo Väyrynen ja Harri Holkeri
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (= Mara)
- kansakoulunopettaja, nobelisti
- vastaehdokkaana 1994 Elisabeth Rehn
- kansainvälinen, suositumpi ulkomailla kuin kotimaassa
Tarja Kaarina Halonen :)
- oikeustieteen kanditaatti
- vastaehdokkaana 2000 Esko Aho
- vastaehdokkaana 2006 Sauli Niinistö
Presidentti vuonna 2012 :) :) :)
- koulutukseltaan lakimies
- Suomen pankin johtokunta- tai muuta pankkitaustaa
- hallitus- tai eduskuntakokemusta
- aikaisemmin koeteltua ehdokkuutta
- laajaa tunnettuutta ulkomaita myöten
- monipuolinen käytännön kielitaito
- monipuolinen näkemys maailman tilasta
Presidentiksi on aina onnistuttu valitsemaan kuhunkin historialliseen tilanteeseen parhaiten soveltuva henkilö, jonka on uskottu pystyvän toimimaan sovittelijana niin maan sisä- kuin ulkopolitiikassa.
Sauli Niinistö näyttäisi täyttävän suuren osan vaatimuksista, mutta hän ei ole käytettävissä eikä oma puolue päästäisikään ehdokkaaksi. Halukkuutta ei myöskään ole Erkki Liikasella. Vanhoja ehdokkaitaan Harri Holkeria, Paavo Väyrystä, Elisabeth Rehniä tai Esko Ahoa omat puolueet tuskin kutsuvat taistoon... entä Olli Rehn? Jyrki Kataisella ja vielä paremmin Alexander Stubbilla olisi ainakin tarvittavaa nostetta. On tosi vaikea nähdä, mistä suunnasta tuuli alkaa tuivertaa. Kaikkia valtaoikeuksia presidentiltä ei pitäisi karsia, sillä ihmisten rakentamat hallintomallit ovat aina pyramideja. Pyramidilla pitää olla kärki. Kärjetön pyramidi on torso. Se on monitahokas, joka ei toimi.
- molempain oikeuksien tohtori
- vastaehdokkaina 1919 G. Mannerheim ja Lauri Kr. Relander
Lars Kristian Relander (Lauri Kristian Relander = Reissu-Lasse)
- filosofian tohtori
- vastaehdokkaana 1925 Risto Ryti
- suositumpi ulkomailla kuin Suomessa
Pehr Evind Svinhufvud af Qvalstad (P. E. Svinhufvud = Ukko-Pekka)
- molempain oikeuksien kanditaatti, filosofian maisteri
- vastaehdokkaina 1931 K. J. Ståhlberg ja Kyösti Kallio
Gustaf Kalliokangas (Kyösti Kallio = Kustu Kustaa Kallio)
- keskikoulu, poikkeuksellisen vaiheikas valtiomiesura
- Suomen Pankin johtokunnan jäsen
- vastaehdokkaina 1937 P.E. Svinhufvud ja K. J. Ståhlberg
Risto Heikki Ryti :)
- molempain oikeuksien kanditaatti
- Suomen Pankin pääjohtaja
- hoiti Kyösti Kallion presidenttikautta 1940 ja
valittiin jatkoon vuoden 1937 valitsijamiehillä
- suosituin suomalainen G. Mannerheimin jälkeen
Gustav Karlovits Mannerheim (Carl Gustaf Emil Mannerheim, G. Mannerheim = Marski)
- saksalais-ruotsalainen vapaaherra, venäläinen kenraaliluutnantti
- Suomen Marsalkka
- 1943 poikkeuslailla vuoden 1937 valitsijamiehet
- suosituin suomalainen Suomessa, ulkomailla tunnetuin suomalainen
Johan Gustaf Hellsten (Juho Kusti Paasikivi = J. K. Paasikivi)
- molempain oikeuksien tohtori, filosofian kanditaatti
- Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja, Suomen Pankin pääjohtaja
- 1946 poikkeuslailla eduskunta, vastaehdokkaana K. J. Ståhlberg
- 1950 vaaleilla, vastaehdokkaina Mauno Pekkala ja Urho Kekkonen
Urho Kaleva Kekkonen (UKK =Urkki)
- lakitieteen tohtori
- vastaehdokkaana 1956 K. J. Fagerholm
- vastaedokkaana 1962 Olavi Honka luopui, Paavo Aitio
- vastaehdokkaana 1968 Matti Virkkunen
- poikkeuslailla 1973
- vastaehdokkaana 1978 Raino Westerholm
Mauno Henrik Koivisto (= Manu)
- filosofian tohtori
- Helsingin säästöpankin pääjohtaja, Suomen Pankin pääjohtaja
- vastaehdokkaina 1982 Harri Holkeri ja Johannes Virolainen
- vastaehdokkaina 1988 Paavo Väyrynen ja Harri Holkeri
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (= Mara)
- kansakoulunopettaja, nobelisti
- vastaehdokkaana 1994 Elisabeth Rehn
- kansainvälinen, suositumpi ulkomailla kuin kotimaassa
Tarja Kaarina Halonen :)
- oikeustieteen kanditaatti
- vastaehdokkaana 2000 Esko Aho
- vastaehdokkaana 2006 Sauli Niinistö
Presidentti vuonna 2012 :) :) :)
- koulutukseltaan lakimies
- Suomen pankin johtokunta- tai muuta pankkitaustaa
- hallitus- tai eduskuntakokemusta
- aikaisemmin koeteltua ehdokkuutta
- laajaa tunnettuutta ulkomaita myöten
- monipuolinen käytännön kielitaito
- monipuolinen näkemys maailman tilasta
Presidentiksi on aina onnistuttu valitsemaan kuhunkin historialliseen tilanteeseen parhaiten soveltuva henkilö, jonka on uskottu pystyvän toimimaan sovittelijana niin maan sisä- kuin ulkopolitiikassa.
Sauli Niinistö näyttäisi täyttävän suuren osan vaatimuksista, mutta hän ei ole käytettävissä eikä oma puolue päästäisikään ehdokkaaksi. Halukkuutta ei myöskään ole Erkki Liikasella. Vanhoja ehdokkaitaan Harri Holkeria, Paavo Väyrystä, Elisabeth Rehniä tai Esko Ahoa omat puolueet tuskin kutsuvat taistoon... entä Olli Rehn? Jyrki Kataisella ja vielä paremmin Alexander Stubbilla olisi ainakin tarvittavaa nostetta. On tosi vaikea nähdä, mistä suunnasta tuuli alkaa tuivertaa. Kaikkia valtaoikeuksia presidentiltä ei pitäisi karsia, sillä ihmisten rakentamat hallintomallit ovat aina pyramideja. Pyramidilla pitää olla kärki. Kärjetön pyramidi on torso. Se on monitahokas, joka ei toimi.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Kolme pientä palaa ja muru
Avoimuus ja läpinäkyvyys
Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat saavuttaneet lähes hyveen statuksen. Ne ovat kuitenkin vain hokemia, joilla perusteellaan muutosten tarvetta tai peitellään jo päätettyjä toimenpiteitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat välineitä, jotka palvelevat massojen liikkeiden hallintaan tähtääviä toimia. Ihmismassoja ohjaavilla toimilla hillitään kaaosta. Sen vuoksi kullekin aikakaudelle soveltuvat hallinnon keinot nousevat hyveiden tasolle. Useimmiten riittää, kun vanhat ja koetut toimet nimetään uudelleen. Tosiasiassa avoimuus ja läpinäkyvyys päättyvät ihmisen kahteen ensimmäiseen elinvuoteen.
Ideologiat
Ideologiat ovat pitkään olleet oppikirjoissa ihmismielen pohjimmaisia peruselementtejä. Niiden varaan on rakennettu mittavia teorioita pysyvistä käsitteistä ja ne ovat nousseet jotensakin matemaattisten vakioiden asemaan. Tosiasiassa nekin ovat aikasidonnaisia, aikansa kiinnekohtia, joista pidetään kiinni kunnes uskottavampi teoria saavuttaa valta-aseman.
Uskonto ja tiede
Ensin oli uskonto ja vasta sen jälkeen tuli tiede. Tiede pystyy valtaamaan alaa uskonnolta loputtomiin yksityiskohtiin paneutumalla. Tiede tutkii ajan ja paikan rajoittamaa alaa yhä tarkemmin ja tarkemmin. Tiede on ja pysyy rajallisena. Se on osa ihmiskunnan tarinaa ja tärkeä osa yksittäisen ihmisen elämää. Uskonto kattaa sen alueen, johon tiede ei pysty. Uskonto ei kuitenkaan pysty tieteen tavoin kertomaan yksityiskohdista eikä todistelemaan mitään tieteen keinoin. Suurten uskontojen todisteet ovat hyvin vanhoja ja muuttumattomia. Aikojen kuluessa monet uskonnot ovat menettäneet kannattajansa, jolloin kyseiset uskonnot ovat jääneet historiaan vääräoppisina ja taikauskoisina uskomuksina.
Kyynisyys
Mitä on kyynisyys? Kyynisyys on läpinäkyvyyden tunnustamista. Kyynikko on se, joka avoimesti sanoo sen, minkä kaikki näkevät, mutta mitä ei ole sopivaa sanoa. Kyynikon leima lyödään sen otsaan, joka pilaa hetken ilon. Elämme pienessä hetkessä. Se hetki on ilo. Se hetki on onni. Se hetki on kaikki.
Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat saavuttaneet lähes hyveen statuksen. Ne ovat kuitenkin vain hokemia, joilla perusteellaan muutosten tarvetta tai peitellään jo päätettyjä toimenpiteitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat välineitä, jotka palvelevat massojen liikkeiden hallintaan tähtääviä toimia. Ihmismassoja ohjaavilla toimilla hillitään kaaosta. Sen vuoksi kullekin aikakaudelle soveltuvat hallinnon keinot nousevat hyveiden tasolle. Useimmiten riittää, kun vanhat ja koetut toimet nimetään uudelleen. Tosiasiassa avoimuus ja läpinäkyvyys päättyvät ihmisen kahteen ensimmäiseen elinvuoteen.
Ideologiat
Ideologiat ovat pitkään olleet oppikirjoissa ihmismielen pohjimmaisia peruselementtejä. Niiden varaan on rakennettu mittavia teorioita pysyvistä käsitteistä ja ne ovat nousseet jotensakin matemaattisten vakioiden asemaan. Tosiasiassa nekin ovat aikasidonnaisia, aikansa kiinnekohtia, joista pidetään kiinni kunnes uskottavampi teoria saavuttaa valta-aseman.
Uskonto ja tiede
Ensin oli uskonto ja vasta sen jälkeen tuli tiede. Tiede pystyy valtaamaan alaa uskonnolta loputtomiin yksityiskohtiin paneutumalla. Tiede tutkii ajan ja paikan rajoittamaa alaa yhä tarkemmin ja tarkemmin. Tiede on ja pysyy rajallisena. Se on osa ihmiskunnan tarinaa ja tärkeä osa yksittäisen ihmisen elämää. Uskonto kattaa sen alueen, johon tiede ei pysty. Uskonto ei kuitenkaan pysty tieteen tavoin kertomaan yksityiskohdista eikä todistelemaan mitään tieteen keinoin. Suurten uskontojen todisteet ovat hyvin vanhoja ja muuttumattomia. Aikojen kuluessa monet uskonnot ovat menettäneet kannattajansa, jolloin kyseiset uskonnot ovat jääneet historiaan vääräoppisina ja taikauskoisina uskomuksina.
Kyynisyys
Mitä on kyynisyys? Kyynisyys on läpinäkyvyyden tunnustamista. Kyynikko on se, joka avoimesti sanoo sen, minkä kaikki näkevät, mutta mitä ei ole sopivaa sanoa. Kyynikon leima lyödään sen otsaan, joka pilaa hetken ilon. Elämme pienessä hetkessä. Se hetki on ilo. Se hetki on onni. Se hetki on kaikki.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kenelle kellot soivat...
Kreikan julkinen talous pitää nostaa lainarahoilla kuiville. Lainarahat tarvitaan siihen, että voidaan laskea Kreikan julkisen sektorin eläkkeet, palkat ja palvelut alas. Suomalaiset osallistuvat kreikkalaisten elintason laskemiseen keräämällä laina-apua, mikä tarkoittaa vähintään 300 euron panostusta jokaista suomalaista kohti.
Luottoa tarjoavien maiden joukko saattaa vielä pienentyä, jolloin niiden osuudet lainapotista kasvavat. Siinä joukossa Suomen on kunniakasta pysyä.
Lisäksi Kreikan temppu ja miten se tehdään, on monen muunkin euromaan ulottuvilla. Mistä niitä lainarahoja oikein riittää? Toivottavasti Suomen luottokelpoisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jotta Suomi saa joka käänteessä olla luotonantajien ytimessä. Siihen euromaiden ytimeen eivät kaikki maat pääse!
Miten homma hoituu, kun maassa maan jälkeen pitää julkinen talous saada kuntoon väestön elintasoa laskemalla? Onnistuuko se minkäänlaisella lainoittamisella, vaikka puolet väestöstä pudotettaisiin kivikauteen? Ilmeisesti euromaiden piirin laajentaminen perustuu samaan ideaan kuin koko unionin perustaminenkin: Liike-elämä saa valtiot tiukkaan ohjaukseen. Pankkiirit lainaavat korkealla korolla rahaa valtioiden budjettivajeisiin. Poliitikot kilpailevat hallitusvastuusta päästäkseen palkitsemaan kannattajiaan. Vahvat kuppaavat heikkoja. Ja kupattavaa riittää, sillä kansan käsi on karttuisa. Jäsenmaat toimivat lypsylehminä. Kun pankit ovat lypsäneet yhden maan, niin sen välityksellä ne jatkavat vielä muidenkin maiden lypsämistä. Sitten otetaan uusi maa lypsettäväksi ja sama toistuu. Kivikausikaan ei muodostu esteeksi.
Miten debet ja kredit menivätkään? Kumpi on ikkunan ja kumpi oven puolella? Eikö kellojen tulisi jossakin kilistä? Vai joko kellot suorastaan soivat? No, joo. Idän suuret pankkiirit saadaan apuun kelloja soittamattakin eikä sen kauempana ole ketään kuulolla, ei ketään, ei yhtikäs mitään...
Luottoa tarjoavien maiden joukko saattaa vielä pienentyä, jolloin niiden osuudet lainapotista kasvavat. Siinä joukossa Suomen on kunniakasta pysyä.
Lisäksi Kreikan temppu ja miten se tehdään, on monen muunkin euromaan ulottuvilla. Mistä niitä lainarahoja oikein riittää? Toivottavasti Suomen luottokelpoisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jotta Suomi saa joka käänteessä olla luotonantajien ytimessä. Siihen euromaiden ytimeen eivät kaikki maat pääse!
Miten homma hoituu, kun maassa maan jälkeen pitää julkinen talous saada kuntoon väestön elintasoa laskemalla? Onnistuuko se minkäänlaisella lainoittamisella, vaikka puolet väestöstä pudotettaisiin kivikauteen? Ilmeisesti euromaiden piirin laajentaminen perustuu samaan ideaan kuin koko unionin perustaminenkin: Liike-elämä saa valtiot tiukkaan ohjaukseen. Pankkiirit lainaavat korkealla korolla rahaa valtioiden budjettivajeisiin. Poliitikot kilpailevat hallitusvastuusta päästäkseen palkitsemaan kannattajiaan. Vahvat kuppaavat heikkoja. Ja kupattavaa riittää, sillä kansan käsi on karttuisa. Jäsenmaat toimivat lypsylehminä. Kun pankit ovat lypsäneet yhden maan, niin sen välityksellä ne jatkavat vielä muidenkin maiden lypsämistä. Sitten otetaan uusi maa lypsettäväksi ja sama toistuu. Kivikausikaan ei muodostu esteeksi.
Miten debet ja kredit menivätkään? Kumpi on ikkunan ja kumpi oven puolella? Eikö kellojen tulisi jossakin kilistä? Vai joko kellot suorastaan soivat? No, joo. Idän suuret pankkiirit saadaan apuun kelloja soittamattakin eikä sen kauempana ole ketään kuulolla, ei ketään, ei yhtikäs mitään...
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Ulkoavaruudessa on elämää!
Kyllä kansa tietää, että maapallo ei ole ainoa planeetta miljardien galaksien puutarhassa, jossa vain ja ainoastaan on elämää. Maapallolla itselläänkin on kehittynyt jos jonkinlaista elämää vaikka minkälaisiin olosuhteisiin. Uskon perusteella jo tiedämme, että avaruudessa on taivas, joka on täynnä elämää. Yhtä vähän kuin jumaluusoppi ei myöskään ihmistiede osaa kertoa, missä ja minkälaista tuo elämä taivaassa tai ulkoavaruudessa tarkalleen ottaen on. Sitä elämää vaan on - jos jonkinlaista.
Fyysikko Stephen Hawking ei kehota ottamaan yhteyttä mahdollisiin ulkopuolisiin olentoihin. Emme todellakaan voi tietää mitään niiden aikeista tai voimavaroista. Viimeisin todistettu havainto on Jeesus. Havainnosta on aikaa 2000 vuotta. Jeesus oli ja on hyväntahtoinen. Yhteydenpito Häneen ei varmastikaan mene ufojen tietoon. Jos avaruudessa on uskoon perustuvia pahoja henkiä tai tieteiskirjojen tarjoilemaa muuta väkeä, niin sellaisen aineksen hyväntahtoisuutta on turha testailla.
Uskon mukaan pahat voimat riehuvat maapallolla kaiken aikaa. Mikäli maapallolle lisäksi sattumoisiin tai ihmisen antamien elonmerkkien perusteella osuisi muita ulkoavaruuden kasvatteja ja ne havaitsisivat maapallon vaikkapa hyväksi laitumeksi, ne voisivat laivata tänne miljardeja superankkoja, jotka söisivät pallon maat, vedet ja ilmat puhtaiksi kaikesta syötäväksi kelpaavasta ja näin olisi pallo hyvissä ajoin autio ja tyhjä - ennen kuin autius koittaa aivan muilta tahoilta.
Fyysikko Stephen Hawking ei kehota ottamaan yhteyttä mahdollisiin ulkopuolisiin olentoihin. Emme todellakaan voi tietää mitään niiden aikeista tai voimavaroista. Viimeisin todistettu havainto on Jeesus. Havainnosta on aikaa 2000 vuotta. Jeesus oli ja on hyväntahtoinen. Yhteydenpito Häneen ei varmastikaan mene ufojen tietoon. Jos avaruudessa on uskoon perustuvia pahoja henkiä tai tieteiskirjojen tarjoilemaa muuta väkeä, niin sellaisen aineksen hyväntahtoisuutta on turha testailla.
Uskon mukaan pahat voimat riehuvat maapallolla kaiken aikaa. Mikäli maapallolle lisäksi sattumoisiin tai ihmisen antamien elonmerkkien perusteella osuisi muita ulkoavaruuden kasvatteja ja ne havaitsisivat maapallon vaikkapa hyväksi laitumeksi, ne voisivat laivata tänne miljardeja superankkoja, jotka söisivät pallon maat, vedet ja ilmat puhtaiksi kaikesta syötäväksi kelpaavasta ja näin olisi pallo hyvissä ajoin autio ja tyhjä - ennen kuin autius koittaa aivan muilta tahoilta.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Lakko-oikeutta ei saa poistaa
Lakko-oikeus pitää säilyttää, sanovat poliitikot yhdestä suusta. Lakko-oikeuden puolesta puhumisella täytyy siis olla hyvin suuri merkitys äänten kalastelussa. Merkitystä sillä onkin moneen lähtöön.
Kun tyytymättömyys kanavoituu lakkoiluun, on joukkojen liikehdintä kurinalaista. Yksilölle jää vaikutelma, että joukkovoimalla saatu tulos on äärimmäinen raja. Samalla työnantajalle jää mahdollisuus käyttää työsulkua. Pahimmat paineet saadaan poistettua väsyttävissä neuvotteluissa. Työntekijöille annetaan vaikutelma, että työnantaja kärsii jääräpäisyyden nahoissaan ja työnantaja lisää vaikutelmaa maalailemalla tärisyttäviä kuvia taloudellista menetyksistään. Tosiasiassa lakosta kärsivät eniten sivulliset. Lakosta maksavat kovimman hinnan lakkoilijat itse. Työnantajat kärsivät siitä vähiten. Työnantajat myös häviävät lakosta vähiten tai sitten vain puhtaasti voittavat ja voittavat paljon.
Lakko-oikeutta ei siis missään nimessä saa poistaa, sillä sen tilalle ei ole saatavissa mitään yhtä hyvää systeemiä. Toinen asia on, kannattaako lakko-oikeutta käyttää ja ketä lakkoilu hyödyttää?
Ja lopulta on niin, että kun luonnonlait astuvat voimaan, niin ei auta ihmisen muuta kuin ottaa jalat alleen!
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Ranskalaista lakkoilua
Lakko ranskalaiseen tyyliin menee sillä tavalla, että kun turistin pitää päästä lähtemään aamujunalla Nizzasta Ventimiglian kautta Italiaan ja palata samana päivänä, niin onnistuuhan se, mutta perin ranskalaisella tavalla.
Jo alkuunsa Ranskan ja Italian rajan ylittäminen junalla tai bussilla on tehty vaikeaksi. Johtuneeko vapautuneesta liikkumisesta EU-alueen sisällä vai mistä, mutta lipun voi ostaa vain rajavyöhykkeelle asti, jossa pitää vaihtaa kulkuvälinettä ja ostaa uusi lippu eteenpäin.
Nyt kävi niin, että osa rautatiehenkilöstöstä aloitti sinä päivänä lakon. Jonoista välittämättä lipunmyyjät tulivat paikalle vähitellen klo 8.45 jälkeen ja viimeinen aamujuna ehti lähteä nenän edestä klo 8.53. Päivällä junat eivät lähteneet lainkaan, vaikka lipunmyyjät olivat paikalla. Iltapäivällä junat kulkivat taas klo 15.23 alkaen, mutta lipunmyyjät lopettelivat työnsä klo 16.00 mennessä. Automaateista sai kyllä koko päivän lippuja, mutta junat eivät kulkeneet tai aikataulujen pitävyydestä ei ollut varmuutta. Jonot lippujen vaihtoon olivat pitkiä ja hitaita eikä seuraavasta päivästä ollut kenelläkään mitään tietoa.
Seuraavana aamuna uusi yritys onnistui, kun heräsi aikaisin ja lähti liikkeelle mahdollisimman aikaisella junalla. Siis ensin rajalle ja sieltä eteenpäin. Paluu olikin toinen asia. Italiassa ei ollut lakkoa ja junaliikenteen aikataulut toimivat. Ventimigliassa sai kuitenkin huomata, että Ranskassa lakko oli laajentunut: Kaikki iltajunat Ranskaan jäivät lähtemättä! Ainoa mahdollisuus ylittää raja Mentoniin, oli taksi. Jatkoyhteys Mentonista Nizzaan vaati sitten tietoa varsin erikoisen lentokenttäbussin aikatauluista ja pysäkeistä ellei halunnut kysellä majapaikkaa rajakaupungista. Suoria bussiyhteyksiä rajan yli kun ei vain ole, ei edes Mentonin ja Ventimiglian välillä.
Kolmantena aamuna lakko oli ohi. Jäljellä olivat vain valtavat jonot asemilla.
Ketä tällainen lakkoilu haittasi? Turisteja, eläkeläisiä ja lomailijoita, joilla on aikaa jonotella ja muutella suunnitelmiaan. Sen sijaan paikallisiin asukkaisiin ja työmatkalaisiin lakolla ei ollut suurta vaikutusta. Julkisen liikenteen aikataulussa pysyminen Ranskassa on vaikeata ilman lakkoakin, joten siihen osataan varautua.
Oliko tällä lakon pätkällä yhteyttä Ranskan eläkeuudistukseen? Jatkuvatko lakot edelleen ja saavatko uutta puhtia? Oli miten vain, mutta tällä kertaa junalakot ainakin osuvat oikeaan ajankohtaan, kun luonnonmullistukset kiiruhtavat avuksi ja rupeavat järjestelemään matkustusmuotoja ja -reittejä uuteen uskoon. Tulivuorenpurkauksia suurempia tukitoimia Ranskan rautatieläiset tuskin voivat toivoa tulevaisuudelleen...
Jo alkuunsa Ranskan ja Italian rajan ylittäminen junalla tai bussilla on tehty vaikeaksi. Johtuneeko vapautuneesta liikkumisesta EU-alueen sisällä vai mistä, mutta lipun voi ostaa vain rajavyöhykkeelle asti, jossa pitää vaihtaa kulkuvälinettä ja ostaa uusi lippu eteenpäin.
Nyt kävi niin, että osa rautatiehenkilöstöstä aloitti sinä päivänä lakon. Jonoista välittämättä lipunmyyjät tulivat paikalle vähitellen klo 8.45 jälkeen ja viimeinen aamujuna ehti lähteä nenän edestä klo 8.53. Päivällä junat eivät lähteneet lainkaan, vaikka lipunmyyjät olivat paikalla. Iltapäivällä junat kulkivat taas klo 15.23 alkaen, mutta lipunmyyjät lopettelivat työnsä klo 16.00 mennessä. Automaateista sai kyllä koko päivän lippuja, mutta junat eivät kulkeneet tai aikataulujen pitävyydestä ei ollut varmuutta. Jonot lippujen vaihtoon olivat pitkiä ja hitaita eikä seuraavasta päivästä ollut kenelläkään mitään tietoa.
Seuraavana aamuna uusi yritys onnistui, kun heräsi aikaisin ja lähti liikkeelle mahdollisimman aikaisella junalla. Siis ensin rajalle ja sieltä eteenpäin. Paluu olikin toinen asia. Italiassa ei ollut lakkoa ja junaliikenteen aikataulut toimivat. Ventimigliassa sai kuitenkin huomata, että Ranskassa lakko oli laajentunut: Kaikki iltajunat Ranskaan jäivät lähtemättä! Ainoa mahdollisuus ylittää raja Mentoniin, oli taksi. Jatkoyhteys Mentonista Nizzaan vaati sitten tietoa varsin erikoisen lentokenttäbussin aikatauluista ja pysäkeistä ellei halunnut kysellä majapaikkaa rajakaupungista. Suoria bussiyhteyksiä rajan yli kun ei vain ole, ei edes Mentonin ja Ventimiglian välillä.
Kolmantena aamuna lakko oli ohi. Jäljellä olivat vain valtavat jonot asemilla.
Ketä tällainen lakkoilu haittasi? Turisteja, eläkeläisiä ja lomailijoita, joilla on aikaa jonotella ja muutella suunnitelmiaan. Sen sijaan paikallisiin asukkaisiin ja työmatkalaisiin lakolla ei ollut suurta vaikutusta. Julkisen liikenteen aikataulussa pysyminen Ranskassa on vaikeata ilman lakkoakin, joten siihen osataan varautua.
Oliko tällä lakon pätkällä yhteyttä Ranskan eläkeuudistukseen? Jatkuvatko lakot edelleen ja saavatko uutta puhtia? Oli miten vain, mutta tällä kertaa junalakot ainakin osuvat oikeaan ajankohtaan, kun luonnonmullistukset kiiruhtavat avuksi ja rupeavat järjestelemään matkustusmuotoja ja -reittejä uuteen uskoon. Tulivuorenpurkauksia suurempia tukitoimia Ranskan rautatieläiset tuskin voivat toivoa tulevaisuudelleen...
Uraanista läpinäkyvät markkinat?
Ydinaseilta ei ole turvassa kukaan, paitsi terroristit, joita vastaan niitä ei voida käyttää.
Muutamat maat ilmoittavat luopuvansa ydinasekelpoisesta uraanistaan ja vanhentuneesta ydinroinastaan, mutta miten? Myymällä uraanin eniten tarjoavalle? Onko uraanimarkkinoiden valvonta tänä päivänä aukotonta? Saavatko "varmat ydinasevaltiot" yksinoikeuden ja tasapuolisen mahdollisuuden uraanivarastojensa kasvattamiseen? Mikä on se instanssi, joka pystyy prosessia valvomaan? Luopujilla lienee tarve päästä tavarastaan eroon mahdollisimman pienillä kustannuksilla tai saada siitä mahdollisimman suuri hyöty.
Joka tapauksessa on myönteistä, että julkista tahtoa oikeaan suuntaan on olemassa. Sopii vain toivoa, että ydinasekelpoinen uraani lopulta päätyy rauhanomaiseen käyttöön tai hävitetään eikä joudu vääriin käsiin eikä muukaan roina missään muodossa joudu romutettavaksi kehitysmaiden takapihoille.
Muutamat maat ilmoittavat luopuvansa ydinasekelpoisesta uraanistaan ja vanhentuneesta ydinroinastaan, mutta miten? Myymällä uraanin eniten tarjoavalle? Onko uraanimarkkinoiden valvonta tänä päivänä aukotonta? Saavatko "varmat ydinasevaltiot" yksinoikeuden ja tasapuolisen mahdollisuuden uraanivarastojensa kasvattamiseen? Mikä on se instanssi, joka pystyy prosessia valvomaan? Luopujilla lienee tarve päästä tavarastaan eroon mahdollisimman pienillä kustannuksilla tai saada siitä mahdollisimman suuri hyöty.
Joka tapauksessa on myönteistä, että julkista tahtoa oikeaan suuntaan on olemassa. Sopii vain toivoa, että ydinasekelpoinen uraani lopulta päätyy rauhanomaiseen käyttöön tai hävitetään eikä joudu vääriin käsiin eikä muukaan roina missään muodossa joudu romutettavaksi kehitysmaiden takapihoille.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Perusarvot kestävät
Punainen tupa ja perunamaa on mielikuva, johon kuuluu myös pihamaalla kohoava lipputanko liehuvine lippuineen. Tuvassa asuu ydinperhe, jonka muodostavat isä ja äiti sekä pienet lapset. Tällaisen tupasen omistajia on vähemmistö suomalaisista. Omaa perunamaata pitää enää harva, vaikka olisi siihen mahdollisuus. Lipputankoa ei ole kaikissa talouksissa. Ydinperhe edustaa myös pientä vähemmistöä suomalaisista. Siitä huolimatta vanha mielikuva pitää yllä käsitteitä perusarvojen lähtökohdista.
Koti, uskonto ja isänmaa muodostavat suuremman yhteisön, vaikka kotia ei ole kaikilla. Vaikka valtionkirkko on riitainen ja uskontokunnat kilpailevat keskenään ja isänmaa on monille vain asuinmaa. Yksinkertaisia mielikuvia tarvitaan yhä havainnollistamaan käsitteitä perusarvoista.
Työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Erityinen suojelus voi tarkoittaa työurien pidentämistä, lakko-oikeuden rajoittamista ja palkankorotusten hillitsemistä, sillä suojelus koskee työntekijöitä vain välillisesti. Ensisijaisesti valtiovallan erityisessä suojeluksessa ovat työn tekeminen ja työpaikat. Tekipä työt kuka hyvänsä ja kenen hyväksi hyvänsä, esimerkiksi vierastyöläinen ulkomaisessa omistuksessa olevan firman hyväksi.
Vetäkäämme siis liputuspäivinä liput salkoon! Ei haittaa, vaikka kaikilla ei ole lipputankoa, sillä ei merkittävillä naisilla - Minna Canthia lukuunottamatta - ole liputuspäivääkään ja kuitenkin naiset liputtavat merkkimiehille monta kertaa vuodessa!
Koti, uskonto ja isänmaa muodostavat suuremman yhteisön, vaikka kotia ei ole kaikilla. Vaikka valtionkirkko on riitainen ja uskontokunnat kilpailevat keskenään ja isänmaa on monille vain asuinmaa. Yksinkertaisia mielikuvia tarvitaan yhä havainnollistamaan käsitteitä perusarvoista.
Työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Erityinen suojelus voi tarkoittaa työurien pidentämistä, lakko-oikeuden rajoittamista ja palkankorotusten hillitsemistä, sillä suojelus koskee työntekijöitä vain välillisesti. Ensisijaisesti valtiovallan erityisessä suojeluksessa ovat työn tekeminen ja työpaikat. Tekipä työt kuka hyvänsä ja kenen hyväksi hyvänsä, esimerkiksi vierastyöläinen ulkomaisessa omistuksessa olevan firman hyväksi.
Vetäkäämme siis liputuspäivinä liput salkoon! Ei haittaa, vaikka kaikilla ei ole lipputankoa, sillä ei merkittävillä naisilla - Minna Canthia lukuunottamatta - ole liputuspäivääkään ja kuitenkin naiset liputtavat merkkimiehille monta kertaa vuodessa!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Lumimiehen jäljillä
Huoltoyhtiöt ovat tämän päivän lumimiehiä. Mitä kovempi talvi, sitä vaikeampi on päästä lumimiehen jäljille. Onko lumimiestä olemassa vai eikö sitä ole olemassa? Ennen vanhaan talonmies piti huolta taloyhtiön omaisuudesta. Hän katseli ympärilleen ja korjasi paikat kuntoon. Sanomatta, pyytämättä, heti kun vika tai epäkohta silmiin sattui. Tänä päivänä lumimies on ottanut talonmiehen paikan. Lumimiehelle pitää ilmoittaa puhelimella tai nettipostilla, kuvata tai videoida ja lopulta valittaa isännöitsijälle ja odottaa. Lopuksi saa huomata, ettei mitään tapahdu. Lumimiestä ei näy eikä kuulu. Jos lumimies sitten lopulta on käynyt, ei mikään ole korjaantunut. Lumimies ajaa kubotalla ja tökkii lumia nurkkiin ja kasoihin. Lumimies ei jalkaudu. Lumimiehellä ei taida olla edes lapiota. Lumimiehen jäljiltä lumet jäävät portaille ja ovien eteen, mutta lumimiehen itsensä jälkiä ei jää lumeen. Vain renkaiden jäljet porttikongissa. Lumimies toimii suunnitelman mukaan. Lumimies ei poikkea lukujärjestyksestä. Lumimiehellä on kiire toiseen ja kolmanteen kohteeseen. Lumimies on mysteeri. Lumimiehen jäljille ei pääse, ei millään.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Aleksis Kiven polkuja
Aleksis Kiven koko elämä 1834 - 1872 mahtuu Nurmijärven-Helsingin-Siuntion kolmioon. Monet hänen elämäänsä liittyvät rakennukset ovat säilyneet ja ovat entisöityinä yhä löydettävissä. Mutta itse Aleksis Kivi on ja pysyy salaperäisyyden verhoamana, myyttisenä hahmona. Hän kehitti kirjoitettua suomenkieltä, kun sivistyneistö kirjoitti ruotsiksi. Hän eli vapaasti, kun yläluokka eli hienostuneiden tapojensa kahleissa. Aleksis Kiven maisemaa ei kahlinnut suuren lukeneisuuden ja kirjatiedon luoma maailmankuva. Aateliskartanon varjossa saadut vaikutteet eivät tehneet hänestä pehtooria. Aleksis Kiven kirjoittamista innoittivat tavallisen ihmisen elämä ja luonnon kauneus. Lyhyt luomiskausi riitti tekemään hänestä kansalliskirjailijan.
Aleksis Stenvallin sukujuuret johtavat aateliskartanon monisäikeisen elämän vyyhtiin. Aleksis Stenvallin isän syntyperään liittyvät huhut saavat vahvistusta Nurmijärven seurakunnan kastettujenluettelosta ja isovanhempien vihkipäivästä. Isovanhempien muuttotiedot Nurmijärven ja Helsingin välillä vain vahvistavat niitä. Epäilys oman sukupuun aitoudesta painoi älykkään Aleksis-pojan mieltä sitä enemmän, mitä ilmeisemmäksi kävi, ettei hän selviytynyt käytännön elämässään ilman aateliskartanon jatkuvaa tukea.
Aleksis Stenvallin isän sukuhaaran uskollinen tukija oli Raalan kartano. Eivät kartanon omistajatkaan voineet ennustaa, että Aleksis Stenvallissa olisi ainesta kansalliskirjailijaksi, mutta he tahtoivat välttämättä pitää huolta Aleksis Stenvallin isästä ja hänen lähimmistä jälkeläisistään. Nämä Stenvallit elivät jopa kartanossa tai ainakin sen vaikutuspiirissä koko elämänsä ajan. Ruotsinkielikin tarttui korvaan jo leikki-ikäisenä.
Aleksis sai alkupotkua kirjallisuuden maailmaan Nurmijärven koulumestari Malakias Costianderilta, joka oli itsekin kirjoittanut kirjoja. Hän huomasi pojan kyvyt ja rohkaisi tätä kirjoittamaan. Vielä ylioppilaanakin Aleksis kävi luetuttamassa Malakiaksella joitakin käsikirjoituksiaan ja hakemassa pientä vippiä elämiseen Helsingissä. Seuraava opettaja oli Ukko-Granberg Helsingin Katajanokalla. Opettajat vain paranivat, kun vuoroon tuli Fredrik Cygnaeus. Nykyajan yliopisto-opiskelijatkin saavat vain uneksia sellaisista luennoitsijoista kuin Lönnrot, Snellman ja Topelius! Ylioppilas Stenvall oli yhteydessä oman aikansa sivistyneistöön Runebergia myöten.
Helsingissä Aleksis sai kuulla olevansa maalaispoika. Pelkkää lahjakkuutta ei sivistyneissä piireissä arvostettu, jos ei samalla osoittanut suurta lukeneisuutta. Erityisen närkästynyt kiertelevän kulkurirunoilijan elämäntapaan oli suurliikemies Paul Sinebrychoff, joka asui Bulevardin varrella paksun lankkuaidan ympäröimässä puutarhassa olevassa palatsissaan. Tämä Helsingin rikkain liikemies harjoitti hyväntekeväisyyttä, suosi taiteita ja keräsi huikean taidekokoelman. Molempien herrojen jäljiltä on museorakennuksia: Kiven jäljiltä torppia, Sinebrychoffin jäljiltä palatseja. Kiven nimi on kirjoissa, Sinebrychoffin olutpulloissa.
Tärkeimmän luomiskautensa ajan Aleksis Kivi asusteli Siuntion rauhallisissa maisemissa. Se ei olisi ollut mahdollista ilman salaperäistä aatelistukea. Raalan aatelisten omistuksessa kun oli enemmän kuin yksi tai kaksi kartanoa. Niinpä he omistivat myös Siuntion Sjundbyn kartanon, jota kautta Aleksis Kiven tueksi järjestyi aatelissuvun luottohenkilö Charlotta Lönnqvist. Hän oli kartanoiden pitokokki ja kartanontyttären kummitäti. Tukevampaa apua Kivelle tuskin olisi voitu tarjota. Charlotta Lönnqvist järjesti Aleksis Kivelle kodin Fanjunkarsin torppaan tärkeinä luomisvuosina 1863 - 1870.
Fanjunkarsin tuvassa hän sai seurata sanomalehdistä maailman menoa. Tuohon aikaan käytiin m.m. Amerikan sisällissota, Guiseppe Garibaldi taisteli Italiassa, Britanniassa elettiin viktoriaanista aikaa ja Otto von Bismarck yhdisteli saksalaisia ruhtinaskuntia. Entisessä isäntämaassa oli kuninkaana Kaarle XV ja Aleksanteri II nimitti Koti-Suomen kenraalikuvernööreiksi kreivejä ja vapaaherroja. Elettiin hevosten ja purjelaivojen kulta-aikaa. Tavallinen kansa asui maaseudulla eikä juuri muusta tietänyt kuin oman kylän asioista.
Kirjoittaminen oli lyhyen luomiskauden aikana äärimmäisen kuluttavaa eikä rauhaton uni tarjonnut riittävää lepoa. Sivistyneistö tuskin olisi pannut rupliansa likoon Kiven puolesta. Siuntion rahvas puolestaan kunnioitti häntä kirjailijana, vaikkei hänen kirjoituksiaan tuntenutkaan. Siuntiossa hän ei ollut tavallinen maalaismies, vaan julkisuuden henkilö.
Aleksis Kiven elämä sattui ajankohtaan, jossa suomenkielinen kulttuuri alkoi orastaa. Sanotaan, että August Ahlqvistin musertava kritiikki lopulta edesauttoi Aleksis Kiven kuoleman jälkeen tapahtunutta arvon nousua. Toisaalta ja täydellä syyllä voidaan myös olettaa, että salaperäiset siteet aateliseen sukuun tekivät omaa työtään Aleksis Kiven nostamiseksi kansalliskirjailijan asemaan. Aleksis Kivestä tehtiin merkkihenkilö, jonka arvo on säilynyt yli unohdettujen aikalaisten ja myöhempien sukupolvien. Tietenkin Aleksis Kiven oma kirjallinen lahjakkuus tarvittiin pohjaksi. Mutta myyttinen kirjailijahahmo ja nerokkaat teokset tuskin sellaisinaan olisivat suurmiestä synnyttäneet. Niinpä saamme sukupolvesta toiseen nauttia kansalliskirjailijamme sykähdyttävästä runoudesta, vaikka kirjailijan itsensä hahmo häilyy kuin varjo hämärtyvässä illassa.
Aleksis Stenvallin sukujuuret johtavat aateliskartanon monisäikeisen elämän vyyhtiin. Aleksis Stenvallin isän syntyperään liittyvät huhut saavat vahvistusta Nurmijärven seurakunnan kastettujenluettelosta ja isovanhempien vihkipäivästä. Isovanhempien muuttotiedot Nurmijärven ja Helsingin välillä vain vahvistavat niitä. Epäilys oman sukupuun aitoudesta painoi älykkään Aleksis-pojan mieltä sitä enemmän, mitä ilmeisemmäksi kävi, ettei hän selviytynyt käytännön elämässään ilman aateliskartanon jatkuvaa tukea.
Aleksis Stenvallin isän sukuhaaran uskollinen tukija oli Raalan kartano. Eivät kartanon omistajatkaan voineet ennustaa, että Aleksis Stenvallissa olisi ainesta kansalliskirjailijaksi, mutta he tahtoivat välttämättä pitää huolta Aleksis Stenvallin isästä ja hänen lähimmistä jälkeläisistään. Nämä Stenvallit elivät jopa kartanossa tai ainakin sen vaikutuspiirissä koko elämänsä ajan. Ruotsinkielikin tarttui korvaan jo leikki-ikäisenä.
Aleksis sai alkupotkua kirjallisuuden maailmaan Nurmijärven koulumestari Malakias Costianderilta, joka oli itsekin kirjoittanut kirjoja. Hän huomasi pojan kyvyt ja rohkaisi tätä kirjoittamaan. Vielä ylioppilaanakin Aleksis kävi luetuttamassa Malakiaksella joitakin käsikirjoituksiaan ja hakemassa pientä vippiä elämiseen Helsingissä. Seuraava opettaja oli Ukko-Granberg Helsingin Katajanokalla. Opettajat vain paranivat, kun vuoroon tuli Fredrik Cygnaeus. Nykyajan yliopisto-opiskelijatkin saavat vain uneksia sellaisista luennoitsijoista kuin Lönnrot, Snellman ja Topelius! Ylioppilas Stenvall oli yhteydessä oman aikansa sivistyneistöön Runebergia myöten.
Helsingissä Aleksis sai kuulla olevansa maalaispoika. Pelkkää lahjakkuutta ei sivistyneissä piireissä arvostettu, jos ei samalla osoittanut suurta lukeneisuutta. Erityisen närkästynyt kiertelevän kulkurirunoilijan elämäntapaan oli suurliikemies Paul Sinebrychoff, joka asui Bulevardin varrella paksun lankkuaidan ympäröimässä puutarhassa olevassa palatsissaan. Tämä Helsingin rikkain liikemies harjoitti hyväntekeväisyyttä, suosi taiteita ja keräsi huikean taidekokoelman. Molempien herrojen jäljiltä on museorakennuksia: Kiven jäljiltä torppia, Sinebrychoffin jäljiltä palatseja. Kiven nimi on kirjoissa, Sinebrychoffin olutpulloissa.
Tärkeimmän luomiskautensa ajan Aleksis Kivi asusteli Siuntion rauhallisissa maisemissa. Se ei olisi ollut mahdollista ilman salaperäistä aatelistukea. Raalan aatelisten omistuksessa kun oli enemmän kuin yksi tai kaksi kartanoa. Niinpä he omistivat myös Siuntion Sjundbyn kartanon, jota kautta Aleksis Kiven tueksi järjestyi aatelissuvun luottohenkilö Charlotta Lönnqvist. Hän oli kartanoiden pitokokki ja kartanontyttären kummitäti. Tukevampaa apua Kivelle tuskin olisi voitu tarjota. Charlotta Lönnqvist järjesti Aleksis Kivelle kodin Fanjunkarsin torppaan tärkeinä luomisvuosina 1863 - 1870.
Fanjunkarsin tuvassa hän sai seurata sanomalehdistä maailman menoa. Tuohon aikaan käytiin m.m. Amerikan sisällissota, Guiseppe Garibaldi taisteli Italiassa, Britanniassa elettiin viktoriaanista aikaa ja Otto von Bismarck yhdisteli saksalaisia ruhtinaskuntia. Entisessä isäntämaassa oli kuninkaana Kaarle XV ja Aleksanteri II nimitti Koti-Suomen kenraalikuvernööreiksi kreivejä ja vapaaherroja. Elettiin hevosten ja purjelaivojen kulta-aikaa. Tavallinen kansa asui maaseudulla eikä juuri muusta tietänyt kuin oman kylän asioista.
Kirjoittaminen oli lyhyen luomiskauden aikana äärimmäisen kuluttavaa eikä rauhaton uni tarjonnut riittävää lepoa. Sivistyneistö tuskin olisi pannut rupliansa likoon Kiven puolesta. Siuntion rahvas puolestaan kunnioitti häntä kirjailijana, vaikkei hänen kirjoituksiaan tuntenutkaan. Siuntiossa hän ei ollut tavallinen maalaismies, vaan julkisuuden henkilö.
Aleksis Kiven elämä sattui ajankohtaan, jossa suomenkielinen kulttuuri alkoi orastaa. Sanotaan, että August Ahlqvistin musertava kritiikki lopulta edesauttoi Aleksis Kiven kuoleman jälkeen tapahtunutta arvon nousua. Toisaalta ja täydellä syyllä voidaan myös olettaa, että salaperäiset siteet aateliseen sukuun tekivät omaa työtään Aleksis Kiven nostamiseksi kansalliskirjailijan asemaan. Aleksis Kivestä tehtiin merkkihenkilö, jonka arvo on säilynyt yli unohdettujen aikalaisten ja myöhempien sukupolvien. Tietenkin Aleksis Kiven oma kirjallinen lahjakkuus tarvittiin pohjaksi. Mutta myyttinen kirjailijahahmo ja nerokkaat teokset tuskin sellaisinaan olisivat suurmiestä synnyttäneet. Niinpä saamme sukupolvesta toiseen nauttia kansalliskirjailijamme sykähdyttävästä runoudesta, vaikka kirjailijan itsensä hahmo häilyy kuin varjo hämärtyvässä illassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)