Lakko-oikeus pitää säilyttää, sanovat poliitikot yhdestä suusta. Lakko-oikeuden puolesta puhumisella täytyy siis olla hyvin suuri merkitys äänten kalastelussa. Merkitystä sillä onkin moneen lähtöön.
Kun tyytymättömyys kanavoituu lakkoiluun, on joukkojen liikehdintä kurinalaista. Yksilölle jää vaikutelma, että joukkovoimalla saatu tulos on äärimmäinen raja. Samalla työnantajalle jää mahdollisuus käyttää työsulkua. Pahimmat paineet saadaan poistettua väsyttävissä neuvotteluissa. Työntekijöille annetaan vaikutelma, että työnantaja kärsii jääräpäisyyden nahoissaan ja työnantaja lisää vaikutelmaa maalailemalla tärisyttäviä kuvia taloudellista menetyksistään. Tosiasiassa lakosta kärsivät eniten sivulliset. Lakosta maksavat kovimman hinnan lakkoilijat itse. Työnantajat kärsivät siitä vähiten. Työnantajat myös häviävät lakosta vähiten tai sitten vain puhtaasti voittavat ja voittavat paljon.
Lakko-oikeutta ei siis missään nimessä saa poistaa, sillä sen tilalle ei ole saatavissa mitään yhtä hyvää systeemiä. Toinen asia on, kannattaako lakko-oikeutta käyttää ja ketä lakkoilu hyödyttää?
Ja lopulta on niin, että kun luonnonlait astuvat voimaan, niin ei auta ihmisen muuta kuin ottaa jalat alleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti