Yli kaiken muun

 Ihmiselle tärkeintä maailmassa on voitto ja voittaminen. Yli kaiken on ylivoimainen voittaminen. Ylivoimaista hopeamitalistia ja ylivoimaista pronssimitalistia ei ole, koska heillä on voittajansa. Ylivoimaiseen joukkueeseen voidaan roolittaa erityisosaajia, mutta jokaisessa joukkueessa on ykkönen, joka on ylitse muiden. Ykköstä ihannoidaan ja muut ovat rivijäseniä olivatpa miten hyviä tahansa.

Kansakoulun hiihtokilpailussa olin 7-vuotiaana pientä vaille voittaa kisan, mutta pyllähdin loppusuoran töyssyssä ja tulin toiseksi. Omakotiyhdistyksen hiihtokilpailussa sijoituin toiselle sijalle vielä 9-vuotiaana. Lopetin kilpahiihdon 10-vuotiaana kuudenteen sijaan. Jälkeenpäin kuulin, että nimeäni kuulutettiin monta kertaa, mutta olin ehtinyt jo poistua alueelta. Mielestäni oli täysin käsittämätöntä, että vielä kuudes sija olisi oikeuttanut lusikkaan, joten en myöhemminkään lusikan perään kysellyt.

Koko maailmassa on jaettavaa vain rajallinen määrä, joten hyväosaisten hyvinvointia voidaan edistää vain vähäosaisten ja osattomien hyvinvointia rajoittamalla. Myöskään parhaille asuinsijoille ei voida rakentaa uutta ilmettä ilman että entinen tuhoutuu.

 
Vuonna 2024 sotaa käydään maailman markkinaherruudesta. Voiton saamiseksi ja voiton oikeuttamiseksi  tarvitaan ylivoimainen asevoima. Yli kaiken muun on voitto ja voittaminen.

Joulun perinne ihmiskunnan historiassa

 Ihmisen alkuperää selvittävien tutkimusten edistyessä on arveltu, että ihmisen vaellus Afrikan ulkopuolelle on alkanut jo 200 000 vuotta sitten, vaikka pysyviä jälkiä jättäneet sukupolvet ovat levittäytyneen Afrikan ulkopuolelle vasta 60 000 - 80 000 vuoden ajan. Jopa Amerikan mantereille ensimmäiset ihmiset löysivät Aasian kautta tiensä jo 40 000 vuotta tai viimeistään 14 000 vuotta sitten.
Nykytiedon mukaan kirjoittaminen keksittiin Egyptissä ja Mesopotamiassa 3 000-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Vasta kirjoitustaito on varmistanut sukupolvesta toiseen jatkuvan tapahtumien seurannan ja tiedonsiirron.

Raamatun vanhimmat tarinat ovat syntyneet 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vielä siihen aikaan useimmat ihmiset eivät osanneet kirjoittaa tai lukea kirjoituksia. Kuitenkin he opettelivat ulkoa tarinoita ja kertoivat niitä toisilleen. Juutalaisten uskonnolliset johtajat päättivät 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua siitä, mitä kerrotuista tarinoista oli pidettävä pyhinä. Satojen vuosien ajan Raamattu oli erilaisten tekstien kokoelma, joka muodosti heprealaisen Raamatun. Sen sijaan Uusi testamentti koostui 50 - 150 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen kirjatuista tiedoista, jotka todistavat, että  Jumala teki liiton ihmisten kanssa lähettämällä Jeesuksen heidän luokseen. Tänä päivänä, kun kristittyjä on kolmannes maapallon väestöstä, Raamattu ja Uusi testamentti ovat kristittyjen tärkeimmät kirjat.

Jeesuksen syntymä ei jäänyt huomaamatta paikalliselta kuninkaalta ja hän lähetti sotilaat etsimään vastasyntynyttä. Pieni perhe pakeni naapurivaltioon ja palasi, kun hallitsija oli vaihtunut. Vartuttuaan aikuiseksi Jeesus joutui uudelleen vainon kohteeksi ja sotilaat vangitsivat hänet. Oikeudenkäynti oli lyhyt ja vaikka syytä tuomitsemiseen ei keksitty, niin Jeesus tuomittiin kuolemaan ristillä. Tuomio toimeenpantiin välittömästi.

Arkeologista kaivauksista löydetyn aineiston perusteella arvioituun aikaan verrattuna ihmiskunta ei ole kirjoitustaidon oppimisesta ja Jeesuksen syntymästä nykyhetkeen laskien elänyt vielä lähellekään yhtä prosenttia ihmiskunnan tähänastisesta historiasta.

Hiljennymme viettämään joulua Jeesuksen syntymän 2023-vuotispäivän kunniaksi.

Onko ihminen väärällä polulla?

 Muurahaisia on ollut maapallolla jo dinosaurusten aikana yli 100 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen juuret ulottuvat 2 - 4 miljoonan vuoden taakse, jonka jälkeen varsinaisen nykyihmisen kehitykseen on mennyt lisää 300 000 vuotta.

Viimeisin suuri jääkausi päättyi Veiksel-jääkauteen 11 500 vuotta sitten. Seuraava suuri jääkausi on odotettavissa 50 000 - 100 000 vuoden kuluessa. Siihen mennessä ehtii tapahtua hyvin  monenlaisia myllerryksiä. Muurahaisten evoluutio on tähän päivään mennessä kokenut käsittämättömän paljon enemmän elinympäristön muutoksia kuin ihmisen evoluutio. Sen vuoksi on enemmän kuin todennäköistä, että muurahaiset vetävät pidemmän korren tulevaisuudessakin.

Ihmisyhteisöt ja muurahaisyhteisöt muistuttavat monin tavoin toisiaan. Pitkässä juoksussa muurahaisilla on kuitenkin maapallon pinta-alaan nähden ihmistä sopivampi koko, joten muurahaiset mahtuvat planeetalle paremmin kuin ihmiset. Yhteiskuntina elävät muurahaiset ovat pystyneet levittäytymään kaikkialle ja elämään omalla tavallaan muuttuvassa maailmassa. Muurahaiset ovat petoja siinä missä ihmisetkin, mutta ne pystyvät käsittämättömän valtavasta määrästään huolimatta jakamaan oman elintilansa ja reviirinsä muiden olentojen kanssa.

Muurahaisen evoluutioon verrattuna ihmisen evoluutio on vielä alkumatkassa. Ihmisen nopea kehityskaari näyttää kuitenkin johtavan uskoon tieteen ja tekniikan kaikkivoipaisuudesta. Ihminen elää kuin olisi ottanut evoluution omiin käsiinsä, mutta sehän on mahdoton ajatus. Tuskinpa se niin menee.

Ilmastonmuutos

 Hymyilevät sheikit johtavat suurta ilmastokokousta, jossa päädytään suositukseen fossiilivapaaseen tuotantoon siirtymisestä vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen ei sitouduta nykyisten sukupolvien aikana, joten toteutuksesta väännetään kättä vasta tuntemattomassa tulevaisuudessa, jossa vuoroaan odottelevat myös tulivuortenpurkaukset, maanjäristykset ja jääkaudet.

On kuitenkin myös sellaisia suuria ongelmia, joiden ratkaisuun olisi mahdollista saada vauhtia, jos yhteistä tahtoa löytyisi, kuten kaivostoiminnan ja atomivoiman tuotannon aiheuttamat päästöt ja jäteongelmat. On kuitenkin niin, että sitä mukaan kuin vanhoja ongelmia lakaistaan maton alle, niin uusia pulpahtaa esiin.

Massatuotanto ja massaturismi kuluttavat luonnonvaraisia alueita. Kertakäyttökulttuuri sotkee elinympäristöä ja joet toimivat viemäreinä. Loppumaton sodankäynti repii uutta ja vanhaa infrastruktuuria, tuhoaa viljelysmaita ja täyttää merten pohjia metalliromulla. Lista on loputon, vaikka jätettäisiin inhimillinen kärsimys omaan arvoonsa.

Jatkuvan kasvun vaatimus ei näytä johtavan kestävään kehitykseen. Ihmiskunnalle suotuisa elinaika maapallon pinnalla on rajallinen ja paremmalle planeetalle on liian pitkä matka. Kyllä siinä hymy on herkässä!

Päin mäntyä

 Jos metsään haluaa mennä, niin takuulla yllättyy, sillä metsässä asiat voivat mennä päin mäntyä ja varsinkin, jos on pihalla ennen metsään menoa. Joku voi vetää välistä ja siitä vasta soppa syntyy, jos vedättää kaikkia muita. Joka tapauksessa pitkätukkaista aina jymäytetään. Siinä puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin. Se siitä puuttuisi, että joku latvasta laho yrittäisi kiivetä puuhun jalat edellä ja tekisi mahalaskun. Oksa vain jäisi kouraan eikä pölliäinen tulisi hullua hurskaammaksi. Vaan eipä muuta kuin eteenpäin! sanoo mummokin lumessa. Ihan hullun hommaa, sanoo joku. Älä muuta viserrä, kuittaa toinen. Kolmas puuttuu puheeseen: Onhan se niinkin kuin vanha kansa sanoo, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Eikö siihen sisälly kaikki? Ei tarvitse eritellä, että mitä, missä, milloin? 

Siitä viriää keskustelu, että pitäähän kuulijoille antaa edes mahdollisuus tulkita sanontoja itselleen mieluisalla tavalla: Minkä joku rakentaa, sen toinen repii alas. Minkä joku säästää, sen toinen tuhlaa. Minkä joku keksii, sen toinen toteuttaa. Minkä joku jättää, sen toinen ottaa. Minkä toinen heittää pois, sen toinen noukkii talteen. No, eiväthän nuo esimerkit sovi juuri tähän tilanteeseen ollenkaan! Eipä varmaan, mutta keksi itse mitä haluat!

Joku innostuu luettelemaan lisää vanhan kansan viisauksia: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Hyvä hyvä! huutavat monet ja joku tulkitsee, että nekin viisaudet voivat tarkoittaa, ettei elettyä elämää voi paeta ja parhaat naurut on pidettävä mahassaan, etteivät ne jää viimeisiksi!

Vanha Testamentti, Uusi Testamentti ja Koraani

 Vanha Testamentti perustuu israelilaisten esi-isien elinaikanaan kirjoittamiin käsityksiin ja tapahtumiin. Kirjoitusten mukaan Jumala teki Siinainvuorella liiton israelilaisten kanssa. Jumalan tahdon toteuttaminen oli liittoon sisältyvien hyvien lupausten ehtona.

Juutalaiset rabbit ovat vuosituhansien ajan selvitelleet liiton yksityiskohtia ja niitä on koottu juutalaisuuden perusteokseen Talmudiin. Kristityt ovat Vanhan Testamentin tekstien lisäksi omaksuneet Uuden Testamentin sanoman ja muslimit tukeutuneet Koraaniin.

Yhteisen ja jakamattoman kristinuskon historian ja pyhien kirjoitusten tulkitseminen on monimutkaistanut juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välisiä suhteita. Juutalaisuus  korostaa Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa, joiden mukaan Jumalan tahdon tulkitseminen on nimenomaan juutalaisille annettu tehtävä. Sen sijaan kristityille Vanha Testamentti on profeetallista johdantoa ja odotusta Vapahtajan ilmestymiselle, joka toteutuu Uudessa Testamentissa. Muslimit uskovat, että profeetta Muhammad on saanut Koraanin suoraan enkeli Gabrielin välityksellä, joten se on turmeltumatonta  Jumalan sanaa.

Vanha Testamentti edustaa vanhimpia kristinuskoon liittyviä kirjoituksia maailman luomisesta alkaen. Uusi Testamentti on ohjannut kristinuskon kehitystä nykyisen ajanlaskun alusta alkaen ja Koraani 600-luvulta alkaen. Toisin sanoen vanhimmat kirjoitukset ovat juutalaisille, seuraavaksi vanhimmat kristityille ja tuoreimmat muslimeille niitä kaikkein tärkeimpiä.

Saksassa 1500-luvulla katolisen kirkon oppeja kritisoinutta teologian tohtori Martti Lutheria kutsutaan tänä päivänä uskonpuhdistajaksi. Luther suhtautui kriittisesti juutalaisiin, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Uuden Testamentin ilmoittamalla tavalla. Vähemmän kriittisesti Luther suhtautui Koraaniin, jonka oikeaoppisuuden hän sivuutti ja arvosti muslimeja Rooman paavin vihollisina.

Kriittisyys katolisen kirkon oppeja kohtaan on synnyttänyt lännessä lukuisia protestanttisia yhteisöjä ja kirkkokuntia, joiden nykyisiä johtajia saatetaan hengellisissä yhteyksissä kutsua profeetoiksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kuitenkaan käytä Lutherista nimitystä profeetta.

Idän ortodoksisten ja lännen katolisten kirkkojen eriseuraisuudella on myös tuhatvuotinen perinne, joten ekumenialla riittää työsarkaa. Saman puun oksien olisi kuitenkin syytä hyväksyä juurensa. Se helpottaisi suuresti ihmiskunnan selviytymistä tulevaisuuden haasteista. Muitakin  haasteita riittää runsain mitoin.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

 Eräskin tarina kertoo töpinäporukasta, joka pani tuulemaan. Tällä töpinällä ei siis tarkoiteta sotien aikaisia töpinäporukoita, vaan rauhanajan tavallisia tölliläisiä, jotka innostuivat kilpailemaan TV-ohjelmien kanssa. Jopa Iso-Töntön isännän kuultiin usein uhoavan, että siinä saisivat nykyohjelmien tekijät katsella rillit huurussa, miten hullut riiustaa. Iso-Tönttö mietti päänsä puhki, miten voisi hyödyntää pientä luotoa, joka kuului hänen maihinsa. Luoto oli kahluumatkan päässä venerannasta ja se oli aikoinaan ollut lasten ja nuorten paras leikkipaikka. Luodolla kasvoi vain muutama kitukasvuinen koivu, joten näkyvyys lähirantaan ja ympärillä oleviin saariin oli esteetön.

Nykyisin kyläyhteisö vietti hiljaiseloa ja seurasi maailman tapahtumia televisiosta. Viimeisin iso live-tapahtuma oli kyläkaupan varaston tyhjentäminen huutokaupalla. Sekin tapahtui nopeasti, kun maankuulu huutokauppias kävi ostamassa koko varaston. Pelkkä ketunhäntä, jonka hän nappasi kainaloonsa, meni uudessa huutokaupassa ensimmäisellä huudolla.

Iso-Töntön isäntä tuli sitten katsoneeksi TV-ohjelmaa eräästä aivotoiminnan tutkimuksesta, jossa pyrittiin osoittamaan, että aivojen eri osat voivat olla eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Siitä seuraa, että ne tuottavat erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia, jonka vuoksi ihmiset ovat monella tapaa kummallisia ja toimivat toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi näkee näkyjä, toinen kuulee harhoja, kolmas tuntee ahdistusta. Iso-Tönttö oivalsi, että yhtä kiinnostaa etupuoli ja toista takapuoli. Se on siinä! huudahti Iso-Tönttö keinustuolistaan. Meille entisille nuorille pitää järjestää törinää, kun nykyiset nuoret ovat karanneet maailman turuille. Pikku luoto on nyt vapaa uusille ideoille!

Iso-Tönttö kutsui kylän isännät tupailtaan ja esitti heille asiansa. Kävi selväksi, että kaikilla oli TV ja kännykkä, joillakin jopa läppäri. Kaikilla kuului olevan jonkinlaisia ongelmia pysyä hereillä ohjelmia seuratessaan, kännykkä ei herättänyt eikä läppärilllä ollut käyttöä. Kuulkaapas, nyt on aika panna töpinäksi! Lataamme apparaatteihimme ilmaisen älysovelluksen, joka sopii mainospätkien ja lyhyiden videoiden esittämiseen. Jaetaan tehtävät ja työvuorot siten, että voidaan tarjota jollekin kot-kot-alustalle meidän omia live-esityksiä. Luonnolliseksi näyttämöksi sopii lahdelmassa oleva luoto. Luodon koivuihin kiinnitetään riistakamerat. Esiintymään pääsevät satunnaiset luontoeläimet, auringonpalvojat ja tietenkin me itse. Voidaan tehdä mitä ikinä keksitään, ihan mitä hyvänsä!

Ali-Töntön isäntä sanoi, ettei hän pääse luodolle, kun ei voi omin avuin nousta pyörätuolistaan. Muut isännät rauhoittelivat, ettei se ole mikään ongelma. Hänet voidaan työntää sinne venerannassa olevan pyykkilaiturin päällä. Vähä-Töntön isäntä puolestaan innostui, että hän voisi käydä luodolla onkimassa ihan ilkosillaan. Yli-Tönttö arveli, että hän voisi lähettää sieltä pullopostia sinkuille, kun emäntä oli karannut teille tietymättömille. Sitä paitsi isäntien tiedossa oli, että veneilevät pariskunnat poikkeilivat luodolle ottamaan aurinkoa ja rakastelemaan.

Jotakin vikaa tässä suunnitelmassa kuitenkin oli, sillä suuren innostuksen jälkeen koko homma lässähti. Isännät pysyivät omissa tönöissään ja tuijottivat valmista TV-hömppää. Miksi nähdä mokomaa vaivaa, kun yhtä ja samaa tuli tuutin täydeltä yötä päivää!

Ai niin, pitänee kertoa, että se ainoa töpinäporukan idea, joka lopulta toteutettiin, oli että Ali-Töntön isäntä autettiin pari kertaa pyykkilaiturin avulla luodolle. Tapahtuma olikin menestys, sillä isäntien lisäksi se keräsi rannalle jonkin verran myös muuta porukkaa...  

Voivatko kalat peseytyä?

Juutun helposti pohtimaan asioita, jotka eivät pohtimalla parane. Esimerkiksi kalat voivat peseytyä uimalla puhtaampiin vesiin. Tietenkin edellytyksenä on, että puhtaita vesialueita löytyy. Sama edellytys sopii myös ihmisen peseytymiseen: Vettä pitää olla saatavilla, tulipa vettä hanasta tai taivaalta. 

Miksi ihminen voi vain unelmoida sotien loppumisesta ja pysyvästä rauhasta? Se johtuu siitä, että sodat ovat luonteeltaan jatkuvia ja rauhanajat ovat luonteeltaan väliaikaisia. Sodankäynti on raskasta ja kuluttavaa, joten se vaatii myös lepotaukoja eli rauhansopimuksia, jotka antavat mahdollisuuden lepoon ja varustautumiseen uutta sotaa varten. Perinteisessä sodankäynnissä rauhanajat ovat olleet jopa yhden sukupolven mittaisia, kun on ollut pakko odottaa poikalasten kasvamista nuorukaisiksi.

Maapallon elolliset olennot elävät ja saalistavat maassa, vedessä ja ilmassa. Osalle lankeaa aina pedon, osalle saaliin elämä. Petoeläimet ja ihmispedot eivät kuitenkaan saalista jatkuvasti, vaan lepäävät saaliin syötyään. Ihmiset ja eläimet on tehty samalla kaavalla. Saman kaavan mukaan maapallolla eletään niin kauan kuin elintila säilyy elinkelpoisena.   

Daavidin linko, hybridisodankäynti ja rauhanneuvottelut

Daavidin linko
Pyhässä Raamatussa kerrotaan Israelin varhaista historiaa hyvin pitkältä ajalta. Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 17 kerrotaan sodasta, joka ratkaistiin filistealaisen Goljatin ja israelilaisen Daavidin kaksintaistelulla. Jättikokoisen Goljatin aseina olivat miekka, peitsi ja keihäs. Daavidilla oli repussaan muutama pieni kivi ja kädessään linko. Daavid linkosi kiven Goljatin otsaan. Goljat kaatui maahan ja Daavid katkaisi Goljatin kaulan tämän omalla miekalla.

Hybridisodankäynti
Hybridisodalla tarkoitetaan sotaa, jota käydään sotilaallisten keinojen lisäksi siviilielämän tarjoamilla keinoilla. Siviilielämässä keinoja riittää rajattomasti, sillä "sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista". Sodassa jaetaan kunniamerkkejä teoista, joista siviilielämässä tuomitaan vankeuteen. Tämä koskee myös hybridisodankäyntiä ja sellaiseksi voitaneen luokitella jopa hypettäminen, kun tarkoituksena on saada aikaan valtakuntien rajat ylittävää meteliä ja hässäkkää.

Luokittelu on ihmiselle luontaista
Roomanvallan aikoihin hybrideillä tarkoitettiin henkilöitä, joiden vanhemmista toinen oli roomalainen ja toinen oli joku muu tai toinen oli vapaa ja toinen orja. Kun tänä päivänä puhutaan autoista, niin hybridi on auto, joka toimii sekä bensiini- tai dieselmoottorilla että sähkömoottorilla. Kasvi- ja eläinkunnassa hybridi tarkoittaa myös kahden lajin risteymää.  

Yhteenveto: Suurellakaan armeijalla ei aina saavuteta lopullista voittoa. Rauhanneuvotteluissa voitaisiin aloittaa hybridisodankäynnin kieltämisestä. Sen jälkeen varsinaisten sotien sovitteleminen saattaisi olla astetta helpompaan.                                        

Kärsimätön ihminen

Afrikassa hitaasti kehittyneen ihmisen uteliaisuus alkoi hitaasti lisääntyä ja kiinnostus herätä Afrikkaa laajempaan elinympäristöön. Ihmisen oli ensin selvittävä myös useista laajoista ympäristökatastrofeista. Pienten yhteisöjen kasvaessa suuremmiksi heimoiksi niiden keskinäiset taistelut työnsivät myös väkeä nykyisten Kiinan, Intian ja Australian suuntaan, Pohjois-Amerikkaan ja edelleen Etelä-Amerikkaan sekä tietenkin myös nykyisen Euroopan suuntaan, kun ilmasto antoi siihen mahdollisuuden. Eri aikakausina olosuhteet vaihtelivat ja muokkasivat kulloisiinkin olosuhteisiin soveltuvia rotuja ja tarjosivat asuttaviksi erilaisia kulkureittejä ja asuinpaikkoja.

Kaikkialla tulivat joka tapauksessa vastaan meri ja saaristo, jäätikkö ja vuoristo, tasanko ja joet. Jalkapatikassa liikkuminen vaati vähittäiseen siirtymiseen useiden sukupolvien ketjun. Osa väestöstä  jäi niille sijoilleen, osa jatkoi eteenpäin. Väkeä oli vähän ja tilaa paljon. Yhteydenpitoon tarvittavia välineitä ei ollut, joten kielet ja kulttuurit eriytyivät. Kesti vielä kymmeniätuhansia vuosia päästä vaelluksessa nykyisen ajanlaskun piiriin. Aivan viimeisimpien satojen vuosien ajan on tiedetty, että ihminen elää palloa muistuttavalla planeetalla, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Enää ei voida löytää uusia mantereita muualta kuin valtamerten pohjalta tai sitten kun niitä taas syntyy. Elintilaa pitää vain raivata kuten ennenkin, eli naapurikansoja tuhoamalla. Ihminen ei jaksa odottaa luonnonvoimien ratkaisua. Ihminen tahtoo ratkaista asiat tässä ja nyt.

Erään kehitysteorian lopputulema

 Jokin apinan kehityslinjoista tuotti ihmisen. Jossakin varhaisessa vaiheessa ihminen menetti erään apianalle tärkeän ominaisuuden eli kykynsä elää pitkiä aikoja puiden oksilla. Linnut eivät tätä kykyään menettäneet, vaan ne käyttävät edelleen jalkoja liikkumiseen myös puiden oksilla. Lisäksi ne ovat säilyttäneet ylivertaisen ominaisuutensa siirtyä mantereelta toiselle lentäen ja vieläpä ilman apuvälineitä. Myöskään vedessä elämiseen keskittyneet lajit eivät ole pitkään aikaan tunteneet erityistä tarvetta kehittää raajoja liikkumiseen maalla.

Sen sijaan ihmisen jalkaterät ja varpaat menettivät varhaisen kykynsä tarttua oksiin, kun jalat mukautuivat kävelemiseen maassa. Tässä kehityslinjassa ihmiseksi vähitellen muotoutunut laji menetti lähes kokonaan kyvyn selviytyä pitkiä aikoja puiden oksilla. 

Ihminen alkoi sitten liikkua maata pitkin eteenpäin ja apina jäi kiipeilemään oksistoissa ylöspäin. Myöhemmin ihminen ei ole enää haikaillut neljän käden taitojen perään, vaan on havainnut yhä uusien mahdollisuuksien avautuvan kahden käden ja kahden jalan käytölle.

Elinolosuhteiden jatkuva muutos on osaltaan johtanut siihen, etteivät kahden käden ja kahden jalan tuomat edutkaan ihmiselle riitä. Ihmisaivojen kehittyessä yläpään käyttö näyttää lopulta johtavan sellaiseen ylivertaisuuteen muuhun luomakuntaan nähden, ettei muunlaista lopputulemaa voi ennustaa kuin täydellinen hulluus.

Arkkitehdin puheenvuoro, johon maallikon on helppo yhtyä

Yleinen väite on, että kaunis ja persoonallinen rakentaminen maksaa liikaa, mutta kukaan ei kysy eikä kukaan vastaa, että paljonko enemmän se maksaa. Tosiasiassa kaunis ei ole kalliimpaa kuin halpa, sillä rakennuksen ulkoinen kauneus syntyy ulkovaipasta, jonka osuus on noin  10%. Erittäin kallis voi olla jopa hyvin ruma ja rumia ostetaan, kun valintamahdollisuutta ei ole. Suomessakin lienee vain muutamia arkkitehtejä, jotka piirtävät kauniita rakennuksia.

Vielä 1800-luvulla tehtiin kauniita rakennuksia, vaikka rakennettiin halvalla. Maailmansodat ja etenkin II maailmansota katkaisivat kauneuden arkkitehtuurissa, sillä suurten ihmisjoukkojen  asuttaminen jätti  jälkeensä elementtiteollisuuden, jolloin luovuttiin klassisen arkkitehtuurin pyrkimyksestä yhdistää kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys.

Nykyiset rakennukset kestävät vain 50 vuotta eli sen ajan kuin ostajan velkarahalla ostama rakennus tulee maksetuksi, jonka jälkeen rakennus puretaan. Arkkitehtuurin omaleimaisuudesta on luovuttu. Muualla maailmassa toteutettujen ratkaisujen kopiointi on johtanut osaltaan myös siihen, että kokonaisuudesta saadaan aikaan kaikkea muuta kuin maalle, paikkakunnalle tai lähympäristölle omaleimaista ilmettä.

Korttelin toive

 Nykyiset boomerit kaipaavat kultaisia vuosikymmeniä 1950-luvulta alkaen. Ruokakaupasta haettiin maitoa omalla hinkillä, voita ja juustoa sai sopivan palan isommasta palasta ja tuotteet käärittiin irtopaperiin. Asiakkaalla piti olla oma kassi, sillä muovipusseja ei ollut keksitty.

 

Ennen television yleistymistä saatettiin käydä non-stop-teatterissa, jossa elokuvien lisänä näytettiin uutispätkiä ulkomailta: Varsinkin presidentti  Charles de Gaullen hahmo liittyi sotilasparaateihin. Varsinaisista elokuvista jäivät mieleen Eddie Constantine ja Juliette Creco elokuvassa "Kovaa peliä Rivieralla". Juliette Creco oli maaginen laulajatar. Hänet voisi nähdä vaikkapa ranskalaisen minisarjan uusinnassa "Louvren kummitus" vuodelta 1965.

Amerikkalainen tv-sarja "Peyton Place" oli suosittu. Sarjan nimi tarkoitti mitä tahansa pientä paikkakuntaa tai ryhmää joka kätki pikku salaisuuksia ja skandaaleja. Maanantaisin televisiossa pyöri myös lännensarja "Virginialainen". Päähenkilönä komeili James Drury, joka käväisi tervehtimässä suomalaisia juhannuksena 1971.

Kotimaisista viihteen mestareista haluaisi kuulla useammin Kipparikvartetin taitavia esityksiä vaikkapa "Saimaan valssin" ja "Kauniin Veeran" tunnelmissa. Nykylauluja oppivat vain nykynuoret. Boomereille tuttuja lauluja on Fazerin taskukokoisissa Toivelauluja-lehdissä, joita löytynee antikvariaateista. Sieltä saattaa löytyä myös sellaisia lehtiä kuin Ajan sävel ja Iskelmä sekä Elokuva-Aitta, joka oli aikoinaan jopa Suomen suurin elokuvajulkaisu.

Antikvariaatit jäänevätkin boomereiden viimeisiksi aarreaitoiksi, kun nykyviihde on karannut sellaisille poluille, jotka avautuvat vain uusille sukupolville.

Rauhanenkelin tuho

 Ihmiskunnan historiassa ei ole milloinkaan kavahdettu sotimista. Sodiksi ei voida kutsua niitä varhaisia aikoja, jolloin vastapuolen kimppuun on käyty käsin ja hampain. Kivisodat ja kättä pidempien keppien käyttö voitaneen vielä luokitella tappeluksi ja kahakoinniksi. Inhimillisen viisauden kehittymisen myötä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi perustaa väkivaltaisiin tilanteisiin varustettuja ja tappamiseen harjaannutettuja joukkoja, joita kutsutaan armeijoiksi.

Keitä sitten ovat ne armeijoita liikekannalle panevat tahot, jotka eivät itse fyysisesti osallistu taisteluihin? Mitä ovat ne vuosituhannesta toiseen kestävät arvot, joita armeijoilla puolustetaan? Tähän päivään mennessä maailmassa on sodittu tuhansien vuosien ajan. Sotien raakuus on pysynyt ennallaan, mutta sotien laajuus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että koko sivilisaation olemassaolo on uhattuna. Ketä loputon sotiminen hyödyttää? Eikö mikään riitä? Kysymyksiin ei ihmisjärjellä näytä löytyvän vastausta.

Ihmisjärjellä on kuitenkin pystytty kehittämään sellaista kvanttiteknologiaa, jonka avulla saattaisi olla mahdollista rakentaa kvanttitietokone, jonka tulostama rauhansuunnitelma ylittäisi ihmisaivojen suorituskyvyn. Tietokoneen nimi voisi olla Rauhanenkeli. Tähän pieneen mahdollisuuteen sisältyy kuitenkin se heikkous, että sotahaukat todennäköisesti yhdistäisivät voimansa tuhotakseen Rauhanenkelin ikiajoiksi... 

 

Tarina hölmöläisistä

 Hölmöläiset kantoivat säkeillä auringonvaloa taloon, jossa ei ollut ikkunoita. Tullessaan ulos he kantoivat samoissa säkeissä pimeyttä pois talosta. Valoisuus talon sisällä ei kuitenkaan lisääntynyt, vaan talo pysyi pimeänä, koska ei ollut ikkunoita, ei päresoihtuja, ei vahakynttilöitä, ei öljytuikkuja eikä sähkövaloja.

Vanha hölmöläistarina kuvaa hyvin myös sitä, miten nykyaikainen demokratia toimii: Ollessaan vallassa oikeisto pyrkii torjumaan vasemmiston pyrkimyksiä ja vasemmisto mitätöimään oikeiston pyrkimyksiä. Oikeisto haluaa leikata köyhiltä ja vasemmisto rikkailta. Vallan vuorottelu takaa sen, että vaikka rikkaita on vähän, niin heidän paljostaan voi myös ottaa paljon, jolloin siitä kertyy saman verran kuin köyhien vähästä, koska köyhiä on niin paljon. Siellä missä demokratialla on vanhimmat perinteet, äärioikeisto edustaa  myös äärivasemmistoa ja äärivasemmisto liputtaa äärioikeistolle.

Nykyaikainen demokratia ei takaa tasa-arvoa: Sudet syövät lampaita ja lampaat ruohoa. Lampaiden elämän eräänä tarkoituksena onkin toimia proteiinitehtaana susille, jotka eivät pysty elämään pelkillä kasviksilla. Ihminen on kaikkivaltias maapallon herra, sillä vain ihminen pystyy operoimaan niin maan päällä, vedessä, ilmassa kuin avaruudessa. Vain ihminen uskottelee olevansa ylivertainen luontokappale silloinkin, kun vertaa itseään lasimaljassa elävään kultakalaan, jonka päivät ovat luetut, kun vesi kaadetaan pois.

Kenen on vastuu?

 Yleisesti ottaen vastuun kantavat ne ihmiset, jotka vuorollaan elossa sattuvat olemaan. Menneitä sukupolvia on myöhäistä asettaa vastuuseen, ja uudet sukupolvet vastaavat teoistaan omalla ajallaan.

Ihminen on oppinut elämään hetkessä. Se on johtanut siihen, että yksilöiden ja yhteisöjen vastuuntunto on päässyt rapistumaan tai ei ole päässyt kehittymään muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Vastuuttomuus valtaa alaa yhtä hyvin pienissä kuin suurissa asioissa eikä muutosta ole näköpiirissä.

Köyhyyden ja levottomuuksien piinaamille ihmisille kasautuu vaikeuksia juuri siellä, missä muutenkin on avuntarvetta eniten, siellä missä joudutaan luonnonkatastrofien uhreiksi, paikallisten valtataistelujen ja suurvaltojen väliintulojen jalkoihin, elämään ilman minkään valtion kansalaisuutta ja samalla tuntemaan itsensä ei minkään arvoisiksi. 

Koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan on sodankäynnin perimmäisenä tarkoituksena ollut voimakkaiden vallanpitäjien ja vauraiden vähemmistöjen etujen parantaminen ja turvaaminen juuri siellä, missä ennestäänkin on kaikkein parhaat olosuhteet.

Kenen on vastuu? Yksittäiset ihmiset eivät pysty vastuuta kantamaan. Kunnioitusta herättävää kuitenkin on, että maailmassa on ihmisiä, jotka jaksavat ponnistella ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ilmaston, geopolitiikan ja jopa uusien teknologioiden kehittämisen parissa hyvässä tarkoituksessa.

Mars-planeetan valloitus

Aurinkokunnassa maapallomme lähimmät planeetat ovat Venus ja Mars. Venus on lähempänä aurinkoa kuin Maa ja yli 200 miljoonaa kilometriä lähempänä Maata kuin Mars. Venukseen ei kuitenkaan ole menemistä, sillä se on ihmiselle liian kuuma planeetta. Sen sijaan kauempana oleva Mars tarjoaa siedettävämmät olosuhteet, vaikka sekin on ihmiselle lähes elinkelvoton planeetta. Marsin ammoisista tulivuorten purkauksista syntynyt kaasukehä on hiipunut ja meret kuivuneet, joten sen maisema muistuttaa Maan kuuta, tosin jylhemmässä muodossa.

Marsia on tutkittu miehittämättömillä avaruusluotaimilla, mutta miehitettyjäkään ei pidetä mahdottomina. Avaruuspukuun sonnustautuneelle ihmiselle olisi mahdollista tukikohdasta käsin tutustua planeetan olosuhteisiin. Edestakainen miehitetty matka Marsiin kestäisi joidenkin laskelmien mukaan runsaat kaksi vuotta ja matkalle saattaisi kertyä hintaa mitä hyvänsä kymmenistä miljardeista satoihin miljardeihin dollareihin, sillä Marsiin pitäisi pystyä rahtaamaan muutakin kuin pilotit.

Pitkän avaruuslennon vaikutukset ihmisen terveyteen on tiedostettu. Eräskin ahtaissa olosuhteissa suoritettu 105 vuorokauden harjoitus osoitti, että pelkkä vuorokausirytmin muutos aiheutti koehenkilöille univajetta, masennusta ja riitaisuutta. Tiedetään myös, että pitkän avaruuslennon aikana ihmisen saama säteilyannos altistaa syövälle ja että pitkä painottomassa tilassa eläminen johtaa luustokatoon ja lihasten surkastumiseen. Kaiken kaikkiaan runsaat kaksi vuotta kestävän avaruusmatkan seurauksena avaruuslentäjän eliniänkin arvellaan lyhenevän jopa  15 - 24 vuodella. Ei liene perusteetonta väittää, että tässä mainitut seikat tulisivat olemaan myös pitkän avaruusmatkan ongelmista vain vähäisimpiä.

Kirjoittajan oma kommentti: Lukiessaan päivittäisiä uutisia tulee väistämättä ajatelleeksi, että ihminen kaikessa viisaudessaan torjuu ymmärryksen hahmottaa kokonaisuutta.

Kun sotavoimaa kulutetaan...

Kansallisrunouteen on ikuistettu tilanne, jossa "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen". "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." on lainaa spartalaisesta taistelurunoudesta jopa 600-luvulta eKr. Sen sijaan viime sotia käsittelevässä sotakirjallisuudessa vanhoille jermuilla annetaan tärkeä rooli etulinjoissa. Sotilaat kuolevat aina kunnian kentillä ja heidät haudataan sankarihautoihin.

Olisi sivistymätöntä uutisoida, että sotilaita lähetetään kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle jatkuvana virtana ja heitä kuolee koko ajan samalla tavalla kuin siviilejäkin. He astuvat miinoihin, tulevat vangituiksi ja teloitetuiksi, joutuvat väijytyksiin, saavat luoteja ja sirpaleita ympäri kehoa, tukehtuvat myrkyllisiin kaasuihin, murskautuvat telaketjujen ja sortuvien rakennusten alle, palavat tulimyrskyissä, hukkuvat laivojen upotessa ja siltojen romahtaessa, putoavat maahan lentokoneiden ja helikoptereiden mukana eli kokien niin viheliäisiä kohtaloita, ettei kuvitella saata. Sotatermillä "kuluttaa" on kuitenkin rajansa: Sotainvalideja ei voida sanoa kuluneiksi sotilaiksi, ei mitenkään eikä edes riippuen siitä, muistetaanko heitä ja pidetäänkö huolta.

Sodan päätyttyä kunnian kenttiä jäävät viime kädessä siivoamaan siviilit, joiden kotikonnut ovat sodan jalkoihin sattuneet jäämään. Kaikkea sodissa tuhoutunutta, käsittämättömän suurta romujen määrää ei koskaan pystytä siivoamaan, vaan loppuunkulutettu ja täysin tuhottu roju jää saastuttamaan meriä ja mantereita seuraaviin mannerlaattojen siirtymiin saakka.

Uskontojen ja vaurauden kirjo

G7-maat kattavat 10% maailman väestöstä ja 40% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. G7-maihin kuuluvat Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Japania lukuunottamatta jäsenmaiden uskonelämä nojaa pääosin katolisiin ja protestanttisiin perinteisiin.

Brics-maat kattavat 40% maailman väestöstä ja yli 20% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. Yhteisöön kuuluvat ortodoksinen Venäjä, konfutselainen Kiina, hindulainen Intia,  protestanttinen Etelä-Afrikka sekä katolinen Brasilia.

G7-  ja Brics-maiden ulkopuolelle jäävät yhteisöt kattavat kuitenkin vielä 50% maailman väestöstä ja 40% maailmantalouden bruttokansantuotteesta. Näissä maissa uskonnollisuus jakautuu vielä värikkäämmin kuin G7- ja Brics-maissa.

Tulevaisuus näyttää, pystyvätkö G7- ja Brics-maat tulemaan toimeen keskenään pyrkiessään hallitsemaan koko maailmantaloutta, vaikka makupalat tuntuvat liian suurilta pureskeltaviksi. Ilmastonmuutos ja väestön muuttoliike saattavat ehtiä panemaan palikat vielä aivan uuteen järjestykseen. 

Huikea matka

 Ennen vanhaan ihmisistä tuli vanhuksia nopeammin kuin nykyisin ja he myös kuolivat nuorempina, joten lasten oli aikuistuttava nopeasti. Aikojen alussa liikkuminen paikasta toiseen tapahtui polkuja tallaamalla. Kasvien keräilystä siirryttiin kasvien viljelyyn ja villieläinten pyydystämisestä kotieläinten paimentamiseen. Viimeisimmän jääkauden hellittäessä vähäväkiselle ihmiskunnalle avautui elintilaa yllin kyllin, mutta parhaista asuinpaikoista on jääty kiistelemään aina luolaihmisen ajoista tähän päivään asti.

Pyörän keksiminen johti vuosituhansien kuluessa yhä huikeampiin keksintöihin, joita ilman maapallon väestö tuskin olisi voinut kasvaa lähelle maaemon kantokyvyn rajaa. Kestävänä kehityksenä ei voida nähdä sitä, että hissit tai liukuportaat korvaisivat rappuset tai että pilvenpiirtäjät muodostaisivat tulevaisuuden kaupunkiprofiilin tai että ilma-alukset korvaisivat maa- ja meriliikenteen. 

Vaikka ihmisen keinoilla ei yhteistä hyvää koskaan ole tarjolla kaikille tasapuolisesti, niin ihmiskunnan ensisijaisena tavoitteena tulisi olla maaemon kestokyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään, kun siirtyminen toiseen aurinkokuntaan on ihmiselle kertakaikkinen mahdottomuus.

Se mikä eläinkunnassa ilmenee loputtomana lajien kirjona, ilmenee ihmiskunnassa loputtomana ajatusmallien ja käytöstapojen kirjona. Esimerkkinä valuvirheestä ihmisaivojen kehityksessä voidaan mainita nurkkakuntaisuus, joka on sellainen ominaisuus, jota ei voida kouluttamalla kohentaa eikä sivistämällä silotella. 

Ihmiskunnalle on joka tapauksessa avautunut mahdollisuus elää mahdollisimman hyvää elämää aurinkokunnan olemassaolon keskivaiheilla, maapallon suurten jääkausien välimaastossa. Sen ja vain sen koko luomakunta pystyy olemassaolonsa aikana tavalla tai toisella käyttämään.

Sivistymätön sodankäynti

Sivistys ja sotiminen kulkevat käsi kädessä niin kuin elämä ja kuolema. Samalla kun humanismi, sivistys ja uskonnollisuus hipovat taivaita, sotia käydään ilman minkäänlaista sivistyksen kosketusta.

Miltä sivistyneen sodankäynnnin tulisi näyttää? Oppia voisi ottaa hävitetyiltä intiaaniheimoilta, joita heimojen päälliköt johtivat yhteenotoissa. Kun heimon eturivissä ollut päällikkö kaatui, sota loppui siihen ja joukot perääntyivät. Tänä päivänä komentajat sanovat juhlapuheissaan, että joukkoja johdetaan edestä, vaikka he itse istuvat bunkkereissa.

Sivistyneessä sodankäynnissä tulisi noudattaa samoja periaatteita kuin talouselämässä. Tulisi perustaa kansainvälinen keskussotapankki ja muita sotapankkeja, jotka rahoittamalla ja lainaamalla säätelisivät sotaan ajautuneiden valtioiden sotatoimia, sotien uhrien auttamista, pommitettujen alueiden tuhojen siivoamista ja jälleenrakentamista.

Sodankäynnille tulisi asettaa inhimilliset rajat. Se tarkoittaa, että olipa kysymys sodan hyökkäävästä tai puolustavasta toimijasta, tuhoa tuottaneen osapuolen itsensä olisi myös siivottava aiheuttamansa tuhon jäljet, toimitettava apu haavoittamilleen, toimitettava kuolleet omaisilleen, rakennettava tilapäisasunnot kodittomiksi jääneille ja pantava alulle muun infran rakentaminen pommittamillaan alueilla.

Uskoakseni näiden esimerkkien suuntaisilla toimilla sotia voitaisiin, jos kohta ei hillitä, niin ainakin sivistää vuosituhansia jatkuneesta ummehtuneisuuden tilasta...

Tulkoon valkeus!

 Aurinko syntyi viisi miljardia vuotta sitten, kun tähtien välinen kaasu tiivistyi palloksi, jonka ytimessä alkoi vetyfuusio. Viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko nielaisee lähimmät planeettansa Merkuriuksen ja Venuksen, jolloin myös Maapallon pinta sulaa elinkelvottomaksi ennen lopullista tuhoutumistaan.

Raamatun viisailla kirjoittajilla ei ollut tietoa ydinfysiikasta. He näkivät vain auringon, kuun ja tähdet. Kuitenkin he ymmärsivät, että kaikella ajallisella on rajansa, alkunsa ja loppunsa. Valkeus tulee, kun aurinko nousee ja pimeys, kun aurinko laskee. Loppujen lopuksi tulee myös maailmanloppu, kun aurinko sammuu. Tosin sekin on vain aurinkokunnan loppu. Maailmankaikkeuden loppua se ei tarkoita.

Maapallon koko historiaa voi verrata Tyynenmeren Galápagos-saariryhmään, joka on muodostunut vain viisi miljoonaa vuotta sitten, ja jonka tulivuoret ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Saariryhmä voi kadota ja katoaakin paljon ennen koko maapallon tuhoutumista.

Valaanpyytäjät, merirosvot, luonnontieteilijät, sotilaat, vangit, turistit ja mantereilta saapuneet Galápagos-saarten hyväksikäyttäjät ovat kukin vuorollaan köyhdyttäneet ja roskanneet saaria. Saarten eläinkunta on kuitenkin säilyttänyt omaleimaisuutensa ehkä paremmin kuin mantereilla elävien eläintarhojen kummajaiset. Saarten eläimistö tulee myös  toimeen ikivanhoilla avuillaan ja autuaan tietämättömänä kaukana ympäristöstään vellovasta kehityksestä.

Että mitä järkeä tässä vertauksessa on maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon ja Galápagos-saarten yhteiseen historiaan? Ei kaiketi mitään järkeä. Kuitenkin ihmisen elämiseen maapallolla näyttää  liittyvän ympäristön pilaantuminen, rikollisuuden lisääntyminen, keinoja kaihtamaton politikointi ja keskeytymätön sodankäynti, vaikka ihmiskunnan huikean kehityksen tavoitteena on ihmisten tasa-arvon, hyvinvoinnin ja vaurastumisen saavuttaminen teknisen ylivertaisuuden voimalla.

Kun keskiaika hiipi kalevalaiseen korpeen

Euroopassa oli eletty keskiaikaista elämää jo 600 vuotta, kun kalevalaista metsien kansaa alettiin opastaa eurooppalaisten tavoille vuonna 1155. Silloin Rooman paavin lähettämä piispa Henrik sotajoukkoineen saapui käännyttämään pakanoita roomalaiskatoliseen uskoon. Jatkuviin kahinoihin oli totuttu karjalaisten, novgorodilaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten kesken kaakossa, joten Rooman paavin lähettiläät aloittivat ristiretkensä lounaasta. 

Sopivaksi paikaksi oli katsottu lähellä Turkua, Kaarinan edustalla sijaitseva Kuusiston saari, jolle ensimmäiset puiset piispanlinnan rakenteet pystytettiin 1290 -luvulla. Turku oli vaurasta aluetta jo vuonna 1229, joten Rooman paavi siirsi piispanistuimen Turun alueelle. Suomenlahden itäpuolella oli linnoituksia Narvassa 1200-luvulta, Rakveressa 1250-luvulta ja Viipurissakin vuodesta 1293 alkaen. Niihin suuntiin ei Rooman asettamilla piispoilla ollut menemistä.

Euroopan väkiluku pyöri noihin aikoihin ehkä 50 miljoonan seutuvilla. Nopeimmin väestö kasvoi Pohjois-Euroopassa. Etelä-Euroopan metsät oli hakattu ja raivattu pelloiksi Keski-Eurooppaan asti. Kaupungit saastuivat kiihtyvässä tahdissa ja taudit pääsivät leviämään nopeasti. Yhteiskunnallisia oloja leimasivat säätyjako, herruuden ja alamaisuuden eri muodot, sotia johtava aatelisto, rukoileva hengellinen sääty ja ruumiillista työtä tekevä rahvas.

Euroopassa kypsynyt keskiaika hiipi pohjoiseen linnoitusten kautta. Nykyisin nuo keskiaikaiset linnat - väkivaltaisesta historiastaan tai ehkä juuri siitä johtuen - ovat suosittuja lomamatkakohteita. Esimerkiksi Saarenmaalla sijaitsevaa Kuresaaren piispanlinnaa oli alettu rakentaa jo 1200-luvulla ja se valmistui 1300-luvulla. Myös saksalainen ritarikunta oli rakentanut linnansa Pöltsamaalle 1272. Vastseliinan piispanlinna rakennettiin vuonna 1342. 

Haapsalun piispanlinnaa alettiin rakentaa 1200-luvulla ja se näki parhaat päivänsä vielä 1500-luvun alkupuolella. Linna vaurioitui Liivinmaan sodan aikana ja Pietari Suuren käskystä muureja tuhottiin vielä 1700-luvulla. Suomessa Kuusiston piispanlinnan kivimuureja alettiin rakentaa 1300-luvulla ja linnan varustamista jatkettiin 1500-luvulle saakka, kunnes Kustaa Vaasa raunioitti linnan vuonna 1523 ja toteutti uskonpuhdistuksen.

Jos vertaa nykyihmisen touhuja esi-isien puuhasteluun, niin voi hyvällä syyllä todeta, ettei omena ole kauaksi puusta pudonnut.  
 

Oodi sodalle

Oi, sä sotaisa ikiaikain ihminen! Aatami ja Eeva eivät ehtineet kokea sotien kiihkoa, sillä kaksi ihmistä sai aikaan vain perheriitoja. Sen sijaan heidän perillisensä Kain ja Abel pääsivät tappamisen makuun. Raaka väkivalta on koko ihmiskunnan historian ajan viitoittanut tietä onnelliseen elämään.

Tuskin voidaan löytää ajanjaksoa, jolloin maapallon jollakin kolkalla ei olisi sodittu. Vain sota tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden sellaiseen raakuuteen, josta mikään petoeläin ei pysty edes uneksimaan.

Tappamisen ohella sotakiihkoon kuuluu oleellisena osana kokonaisvaltainen hävitys ja tuho. Luonnonsuojelu ei tule kysymykseen. Kulttuuriarvot joutavat romukoppaan. Tasa-arvosta luovutaan. Totuuden piilottelu ja vääristely muuttuvat hyveiksi tai ainakin keinoiksi, joiden avulla onnekas yksilö saattaa säilyä hengissä.

 Ohhoh, mutta näillä mennään, kun ei parempaakaan tietä onnelliseen tulevaisuuteen ole keksitty!

Politiikan hiidenkirnu

 Oikeisto-vasemmisto-ajattelu on kupla, josta poliitikot pitävät kiinni pysyäkseen vallankahvassa. Poliitikkojen tehtävänä on pitää yllä mielikuvaa oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta politiikasta. Laulussakin todetaan, että oikeistolaiset kulkevat kadun oikeata laitaa ja juovat valkoviiniä, kun taas vasemmistolaiset kulkevat kadun vasenta laitaa ja juovat punaviiniä.

Politiikassa pidetään vanhoista perinteistä kiinni. Oikeisto-vasemmisto on käsite, josta ei haluta luopua, koska se perustuu yksilön asemaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnat rakentuvat ikivanhan kaavan mukaan: Yksinvaltias ja alamaiset, yläluokka ja rahvas, rikkaat ja köyhät,  tilalliset ja maattomat, talonomistajat ja vuokralaiset, sivistyneet ja sivistymättömät, työnantajat ja työntekijät, kunnolliset ja kelvottomat, uskovaiset ja vääräuskoiset tai julkijumalattomat...jne...jne...

Paratiisissa ei liene kukaan omistanut mitään. Kaikki oli yhteistä ja annettua. Sellainen meno ei ihmistä kiinnostanut. Voimakkaimman piti saada oikeus vallata parhaat alueet ja rajata ne omaan käyttöönsä. Huomattiin myös, että ihmiset on järjestettävä arvojärjestykseen eikä siitä ole luovuttu edes demokraattisissa hallintomuodoissa. Lopputulos on tätä päivää ja säilynee ihmiskunnan loppuun saakka. Vallitseehan myös eläinkunnassa vahvimman oikeus oman reviirin muodostamiseen. Arvojärjestys ja omistusoikeus ovat vakionormeja. Sotien katsotaan myös kuuluvan samaan normistoon. Paratiisimaiset olosuhteet odottavat vasta taivaassa niitä, jotka sinne asti pääsevät.

Nykypäivän arkielämään kuuluva mediapyöritys on kasvanut sellaisiin mittoihin, ettei poliittisista käänteistä voi kukaan saada objektiivista kuvaa. Myös valtiollisella uutisoinnilla on silmiinpistävä tarkoitushakuisuus. Yleisen mielipiteen ohjailu ajaa yleisen edun ja tasapuolisuuden ohi oikealta ja vasemmalta. Vuosituhansien ajan eri puolilla maailmaa kypsytellyt keitokset ovat tänä päivänä tarjolla koko luomakunnalle.

Katajaisen kansan kertomuksia

Vanhan tarinan mukaan oli kerran poika, nimeltä Väkevä Matti. Hänen aikanaan syttyi sota, jolloin vihollinen ryntäsi suurella sotavoimalla maahan. Matti tempaisi maasta suuren hongan juurineen, meni vihollista vastaan ja löi ympärilleen niin rajusti, että koko vihollisjoukosta ei jäänyt jäljelle muuta kuin pieksunnauhat.

Tositarinoita jälkipolville päiväkirjoissaan on jättänyt Tapani Löving, joka vuonna 1710 oli joutunut venäläisen partiojoukon vangiksi Karjalassa, mutta karkasi ja löi kasakan kuoliaaksi. Sen jälkeen hän meni sotapalvelukseen, sai pienen joukon komennettavakseen ja oli lukemattomissa seikkailuissa osallisena. Hän oli aina sukkela, neuvokas, rohkea ja alkoi pian käydä sotaa omin päinsä, joskus muutamia kumppaneita mukanaan.

Eräänkin kerran vuonna 1715 Tapani Löving oli merkinnyt muistiin: "Heräsin jossakin tuvassa Ahvenanmaalla siihen, että tuli 3 miestä ovelle, ladatut pyssyt kädessä. Minä tempasin pistolini, hyökkäsin sukkajalassa suoraan heidän päällensä ja ajoin heidät pois, sittenkuin he olivat laukaisseet pyssynsä, joita minä altapäin tönttäsin, niin että kuulat menivät kattoon. Sain silmilleni vain muutamia ruudinjyviä, joiden jälki jäi pysyväksi..."

Toisen tositarinan mukaan Eerikki-kuninkaan henkivartijaväessä palveli Maunu-niminen korpraali. Hänen tyttärensä Kaarina istui 13-vuotiaana Tukholman torilla pähkinöitä myymässä. Eerikki-kuningas kulki sivuitse, huomasi nuoren tytön erinomaisen kauneuden ja kasvatti häntä sisarensa, prinsessa Elisabetin, hovinaisten seurassa. Kaarina Maununtytär varttui ja hänestä tuli yhtä hyväluontoinen kuin kauniskin. Kaarinan rinnalla kuninkaan kasvot muuttuivat lempeiksi kuin päivänpaiste. Se herätti kuninkaan sukulaisissa ja aatelistossa suurta mielipahaa, koska Kaarina oli alhaista säätyä. Mutta kuningas otti hänet puolisokseen, arkkipiispa vihki heidät, ja Kaarina Maununtytär, joka ei koskaan ollut niin korkealle tavoitellut, kruunattiin Ruotsin kuningattareksi heinäkuussa 1568.

 

Päivänpolitiikka reaalimaailmassa

Tuskin kukaan uskoo, että ilmastotavoite 2035 toteutuu. Useimmat tämän päivän poliitikot ovat silloin vielä elossa eikä monikaan heistä usko ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän omaan hyvinvointiinsa. Varmaa kuitenkin on, että ilmasto muuttuu pitkällä aikavälillä. Toistaiseksi suuret  luonnonkatastrofit koettelevat valtavia ihmismassoja vain paikallisesti. Pitkällä aikavälillä koko ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla ja hämärän peitossa. Onko poliitikon edes mahdollista ajatella omaa etuansa pidemmälle?

Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka on päivänpolitiikkaa tässä ja nyt. Työperäinen maahanmuutto tarkoittaa, että poimitaan parhaat palat päältä. Se ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että hädänalaisten ihmisten vyöry suuntautuu juuri sellaisille alueille, joilla huhujen mukaan on edes pieni mahdollisuus elämän jatkumiselle. Liikkeellepanevana voimana ovat osin ilmastonmuutoksestakin johtuvat kuivuus ja hirmumyrskyt, mutta myös päivänpolitiikka eli loputon sotapolitiikka lohduttomine lieveilmiöineen. Päivänpolitiikassa ei suuria peruskysymyksiä juurikaan voida ratkaista. Poliitikon tehtäväksi jää vain ottaa kantaa puolesta tai vastaan...tai onhan sentään mahdollista äänestää tyhjää!

Ikioma uskonto

Vanhan testamentin kertomukset ovat Israelin kansan historiaa. Vanhan testamentin vanhimpana kirjana on pidetty Jobin kirjaa, joka ajoittuu patriarkkojen aikaan 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Historialliset kirjoitukset ovat syntyneet pitkälti oman aikansa todellisten henkilöiden elinaikanaan kirjaamina. Luotettavuuden takeena on, että Jumala on ohjannut Vanhan testamentin ja Uuden testamentin syntyprosesseja.

Nykyisin voimassaoleva ajanlasku alkaa Jeesuksen syntymästä. Kristinuskon mukaan Jeesus on Jumalan poika, joka elämällään ja kuolemallaan tarjoaa kaikille ihmisille iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Sen sijaan juutalaisen käsityksen mukaan Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua eikä hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa ja Jeesus on profeetta ja kuningas.

Islam on lakiuskonto, jonka mukaan ihminen voi kuoleman jälkeen päästä Paratiisiin noudattamalla tarkasti Jumalan antamaa lakia, šariaa. Muussa tapauksessa hän joutuu Helvettiin. Lain tärkeimmät määräykset on kirjattu vasta 800-luvulla jKr.

Hindulaisuus on intialaisessa veda-kulttuurissa vähintään 2000 vuotta eKr kehittynyt uskonto. Sitä pidetään maailman vanhimpana vielä nykyään harjoitettavana uskontona. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat mm. taivaan, auringon, kuun, veden, tuulen, tulen, kuoleman ja rikkauden jumalat, joista rikkauden jumala oli alun perin paholainen. Nämä moninaiset  jumaluudet ovat nykyhindulaisuudessa menettäneet merkityksensä. Profeetan uskotaan joka tapauksessa olevan Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä.

Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eKr syntynyt elämänfilosofia. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta tuli Buddha eli valaistunut. Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddha ei opettanut jumalten palvontaa eikä ylistänyt uskoa. Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.

Perusviesti kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa ja hindulaisuudessa on hyvin samantapainen. Hindulaisuudessa ei kuitenkan ole juutalaisuuden kahtiajakoa hyvän ja pahan taisteluun, taivaaseen ja helvettiin, vaan hindulaisuuden jumalat ovat henkiolentoja, jotka tekevät milloin mitäkin ratkaisuja aivan kuten ihmisetkin - olematta sen paremmin hyviä kuin pahojakaan.

 

Miltähän sellainen uskonto näyttäisi, jonka itse kukin voisi profeetan roolissa maailmalle ilmoittaa?

Jumala-käsitys voisi olla sama kuin juutalaisilla: Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa.

Taivas-käsitys voisi tarkoittaa syntymistä ja elämistä paratiisissa yhä uudelleen ja uudelleen. Helvetti tarkoittaisi elämää nykyisessä tai vastaavassa maailmassa, josta voisi uudelleen ja tarvittaessa yhä uudelleen ponnistaa paratiisiin.

Profeetta-käsitys voisi vastata hindulaista käsitystä, jonka mukaan profeetta on Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä. Jeesus olisi profeetta, joka opastaa paratiisiin. Muhammed olisi profeetta, joka valvoo noudatettavia sääntöjä. Buddha olisi profeetta, joka kehottaa itsenäiseen ajatteluun ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.

Mitä tästä seuraisi? Jokainen kuvittelisi olevansa oma profeettansa ja tulevansa uskollaan autuaaksi. Eipä siinä huonosti kävisi, jos vain jaksaisi elää kelvollista elämää. Tueksi on tarjolla lukuisa määrä kristillisiä yhteisöjä omine erityispiirteineen. Katolinen kirkko tarjoaa kuitenkin ekumeenista polkuaan koko kristikunnalle. Raamattuun vetoamalla paavi pyrkii osoittamaan, etteivät puun oksat voi kantaa hedelmää ilman yhteyttä puun runkoon ja juuriin.

Vieläkin jää pohdittavaa: Miksi naiset eivät ole profeettoja? Profeetat ovat joka tapauksessa naisten synnyttämiä. Mikäli profetioinnissa sukupuolella on merkitystä, niin profeetoista voitaisiin käyttää termejä profeetta emeritus ja profeetta emerita. 

Pohtimista riittää!

Taivasten valtakunnassa ei ole sukupuolijakoa. Sen sijaan maanpäälliseen elämään tarvitaan kahta sukupuolta ja on tarvittu aina Aatamista ja Eevasta lähtien. Kirkollisessa elämässä sukupuoliroolit ovat tärkeitä. Kun mainitaan nimeltä Aatami ja Eeva, niin se tapahtuu aina samassa järjestyksessä. Kysymys ei ole aakkosjärjestyksestä, vaan siitä, että ensimmäinen ihminen oli mies, jonka kylkiluusta nainen on miehen avuksi luotu.

Jeesus on Jumalan poika vain maan päällä, koska Taivasten valtakunnassa ei ole sukupuolijakoa. Jeesuksen äiti on tavallisen ihmisen tytär Maria, ei minkään jumalattaren tytär, vaan pyhimyksistä kunnioitetuin. Jumalattaret kuuluvat eepoksiin ja tarustoihin.

Jeesuksen maanpäällinen elämä oli lyhyt, mutta sen aikana juurtui kristillinen uskonkäsitys ihmismieliin pysyvästi. Jeesuksen lähimmät opetuslapset olivat miehiä, mutta ristin juurella enemmistönä olivat naiset. Naisten merkitys kristillisen elämänmuodon toteuttamisessa on myös suurin, vaikka miesten rooli ristiretkillä ja kirkollisina johtajina on näkyvin. 

Kristittyjä on kolmannes maailman väestöstä. Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa kristittyjen suhteellinen osuus väestöstä on kasvussa, kun taas Euroopassa vähenemässä. Lähi- ja kaukoidässä muut perinteiset uskonnot ovat edelleen vallalla.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Saattaa olla niin, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. En tarkoita tällä autuaaksi julistamista. Sen sijaan uskallan väittää, että pelkästään kristillisiä elämänarvoja noudattamalla on mahdollista päästä  Jumalan valtakuntaan. Ainakaan tekopyhyys ja tapakristillisyys eivät ole varmimpia keinoja. Taivasosuutta ei voi myöskään ostaa rahalla, sillä Jeesus on jo lunastanut osuuden, joka on tarjolla kaikille ihmisille. Mistä se sitten on kiinni? Pohtimista riittää itse kullekin!

Kun unelmat toteutuvat, ne häviävät

Unelmat ovat ihania toveiden hattaria. Ne pitävät unelmoijaa otteessaan vuosikausia, vuosikymmeniä, koko elämän ajan. Unelmat ovat elämän kantavia voimia.

Ihmisen ehkä suurin unelma on hyvä elämä. Ankeat olosuhteet eivät sammuta toivetta hyvään elämään. Hyvien päivien uskotaan koittavan aikanaan. Tuuli tyyntyy ja sateen jälkeen paistaa aurinko. Pimeän syksyn jälkeen koittaa talven raikkaus, kevään kirkkaus ja kesän lämpö. Syksyn hämäräkin tuntuu jälleen kodikkaalta. Oma perhe korvaa lapsuuden kodin ja vanhuuden kiireettömyys korvaa keski-iän kiireellisyyden.

Ihmiselämä on kaikenlaisten toiveiden tynnyri. Elämä on täynnä unelmia, jotka toteutuvat monin eri tavoin. Toiveet voivat täyttyä ja unelmat toteutua osittain, vähitellen, huomaamatta ja paremmin kuin itse ymmärtää. Toteutuessaan unelmat häviävät mielestä ja niiden sijaan astuvat uudet unelmat.   

Demokratian leimasin peittää politiikan asennevammaisuuden

Poliittinen suuntautuminen lyö ihmiseen leiman, jota on vaikea häivyttää. Poliittisesti värittyneen perimän katsotaan siirtyvän myös lapseen. Aikuinen ihminen voi johonkin puolueeseen liittymällä vahvistaa tai häivyttää saamansa perimän vaikutusta. Valitsemansa puolueen jäsenenä hänen on mahdollista pyrkiä sellaisiin mainetekoihin, joilla voi erottua massasta ja siten hyödyntää sidonnaisuuttaan puolueeseen.

Yhteiskunnan eri tasoilla  pyritään myös yksilöiden poliittista asennoitumista kartoittamaan ja ohjaamaan ala-asteen opinnoista korkeakoulututkintoihin asti. Suvun vaikutusvalta tai sen puuttuminen  toimivat kuitenkin joko voimavarana tai esteenä yksilön myöhemmässä elämässä. Missään demokratiassa ei yleinen äänioikeus kuitenkaan pysty takaamaan kaikkien hyvinvointia ja oikeutta tasa-arvoiseen elämään.

Politiikassa asennevammaiset poliitikot lyövät asennevammaisia vastustajiaan kuin vierasta sikaa. Tässä asennevammalla tarkoitetaan poliitikkojen nuivaa suhtautumista muiden puolueiden poliitikkojen esityksiin ilman asiallisia perusteita. Lähes kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rakkaudessa ja politiikassa. Äänestäjät lähtevät vahvimmalta näyttävän mukaan. Niin tapahtui Rooman maailmanvallan aikana, kun kaukoidäntuntemus perustui silkkitien kaupankäyntiin eikä Amerikan mantereista ja vanhoista kulttuureista ollut mitään tietoa. Niin tapahtuu myös tänään, kun tulevasta maailmastakaan ei ole mitään tietoa...

Demokratia lapsen kengissä

Oikeistopoliitikot ovat vakaasti sitä mieltä, että kun rikkailla menee hyvin, niin köyhätkin voivat hyvin. Vasemmistopoliitikot todistelevat, että kun köyhillä menee hyvin, niin rikkaatkin voivat hyvin. Demokratian teoreettisena vahvuutena on se, että valtion hallinnossa on sekä rikkaiden että köyhien edustajia. Demokratian tosiasiallisena heikkoutena on kuitenkin se, että käytännössä vain rikkaat pystyvät ohjaamaan ja tukemaan omia edustajiaan.

Valtiomuodosta riippumatta kaikilla valtioilla on oma armeija takaamassa rauhallista elämää niin sodan kuin rauhan aikana. Armeijaa tarvitaan sekä ulkoisten uhkien että sisäisten levottomuuksien torjumisessa. Valtiomuodosta riippumatta kaikissa valtioissa väestö jakautuu rikkaaseen, keskiluokkaiseen ja köyhään väestöön. Varsinkin keskiluokan suuruudella on merkittävä rooli, kun arvioidaan demokratian toimivuutta.

Nykyinen käsitys demokratiasta edustaa vain parin viimeisimmän vuosisadan aikana kehittynyttä hallintotapaa. Käytännössä se on ollut irtiottoa perinteisestä monarkiasta ja yksinvallasta. Spartacus ja Robin Hood eivät kelpaa demokratian esikuviksi. Demokratia ei edusta edes uskontojen käsityksiä hallinnosta. Demokratian kehittämisellä on edessään pitkä tie.

Ajaton alastomuus

Apinoilla ja ihmisapinoilla oli karvainen iho. Kun säät kylmenivät ja karvapeite harveni, alkoivat metsästyksen oppineet  alkuihmiset lämpimikseen työstää eläinten vuotia. Siitä onkin pitkä taival nykyisiin muotinäytöksiin, joissa esitellään vaatteiden vuosittain vaihtuvia trendejä.

Tuhansia vuosia säilyneet patsaat ja reliefit kertovat myös ihmisen pukeutumistavoista kautta aikain. Sama toistuu satoja vuosia vanhoissa maalauksissa. Ikiaikaista taidetta leimaa tietty häveliäisyys, sillä taiteen tekijät ja tilaajat halusivat jättää myöhemmille sukupolville mielikuvan arvostetuista ja itseään kunnioittavista ihmisistä. Todellisuus oli tietenkin aivan jotakin muuta ja riippui siitä, minkälaisena kohtalo kenellekin näyttäytyi.

Joka tapauksessa ihminen syntyy alastomana ja esiintyy sen jälkeen ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan jos jonkinlaisessa asussa - jopa yöasussa. Sen vuoksi ei ole lainkaan ihme, että alastomuudesta on kehittynyt jonkinlainen tabu. Suomalaisessa kulttuurissakin alastomuus hyväksytään vain perheen kanssa saunoessa sekä uidessa. Sen sijaan yleisillä rannoilla ja kylpylöissä pyritään noudattamaan pukeutumista koskevia sääntöjä. Sääntöjä noudatetaan kuitenkin pääasiassa rauhallisina aikoina, sillä sotien riehuessa vihollisen ja vihamiesten nöyryyttämisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia rajoja.

 

Korkeakulttuurin piiriin kuuluvien alastonmallien työ on hyväksyttyä ja mallien taideteoksiin ikuistettujen hahmojen katselu ja ihastelu on hyväksyttävää. Sen sijaan alakulttuureissa työskentelevien henkilöiden toiminta muuttaa alastonkuvien katselunkin salakatseluksi. Vilauttelusta on balettitaiteessa kehittynyt yläluokan asettama normi, teatteritaiteessa rahvaan vaatima välttämättömyys, elokuvataiteessa ja televisio-ohjelmissa yleisön käyttäytymistä ohjaava automaatio. Muotinäytöksissä esitellään lähinnä arkielämän ulkopuolella käytettäviä asuja. Urheilijoille on myös lajeittain kehitelty niin näyttäviä asuja, että osalle yleisöä itse urheilu jää sivuseikaksi.

 

Joillakin  trooppisilla alueilla alastomuus ei edelleenkään ole ongelma edes arkisissa askareissa. Sen sijaan vaurailla alueilla niukkaan pukeutumiseen ja alastomuuteen liittyy runsain määrin rehellisin ja myös epärehellisin keinoin rakennettua rahastusta, mutta sen toki kaikki yhteiskuntaluokat mielihyvin ja yksissä tuumin hyväksyvät. Avaruuslennoilla ja ehkä myös lähiplaneetoille tulevaisuudessa rakennettavissa yhdyskunnissa alastomuus saanee oman normiston. Sen näkee ken elää.  

Hyönteisten planeetta

Hyönteiset ovat kehittyneet maapallolle paljon ennen ihmistä. Ne ovat valloittaneet planeettamme jo silloin, kun happea ei ollut riittävästi kädellisille olennoille. Esimerkiksi muurahaisella ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja, vaan elimistöä ylläpitää putkisto, jossa happikin virtaa kaasumaisessa muodossa ja liukenee solunesteeseen. Niillä on myös mieli, tietoisuus, kyky oppia ja sosiaalinen ymmärrys ympäristöstä eli siltä osin aivan samat ominaisuudet kuin ihmiselläkin.

Mikä sitten erottaa hyönteiset ihmisistä? Se on koko. Aikojen kuluessa, kun ihmisiä ei vielä ollut, elollisten olentojen muoto ja koko sopeutuivat vähitellen elinympäristöönsä vedessä, maassa ja ilmassa. Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi hyönteiset ja nilviäiset säilyttivät parhaiten suhteellisuudentajunsa. Suurikokoiset eläinlajit katosivat tai ovat kuolemassa sukupuuttoon. Myös ihmisen koko ja varsinkin elämiseen tarvittava välineistö on kasvamistaan kasvanut. Pitkän aikaa on jo näyttänyt siltä, että ihmiset kaiken roinansa kanssa eivät mahdu yhteiselle planeetallemme.

Erottaako hyönteistä ja ihmistä sitten äly ja järjen käyttö? Otaksuttavasti ihmisellä on enemmän älyllistä kapasiteettia kuin hyönteisellä. Ihmisen järkeily on kuitenkin johtamassa siihen, että toiminta on lähtemässä lapasesta. Luonnonvarojen kuluttaminen ja sotapsykoosi polkevat kaiken muun alleen. 

Lopputuloksena on, että planeetta palautuu hyönteisille, jotka eivät välttämättä havaitse lainkaan kädellisten älyniekkojen aikakautta tämän planeetan historiassa. Makean veden ja hapekkaan ilman niukkuus eivät vaivaa hyönteisiä. Tuskin niitä myöskään tulevat kiinnostamaan ihmisiltä louhimatta ja pumppaamatta jäävät luonnonvarat. Näin luonto pääsee jälleen rehevöitymään uudeksi paratiisiksi.

Rakkauden ja romantiikan planeetta

Vanha metso vahtii sitkeästi omaa koppeloaan, mutta teerenpelissä voi koppelollekin sattua vahinko teeren kanssa ja syntyy korpimetso. Se saakin lähteä muille maille vaikka lentävällä kalakukolla. Kanahaukalle kelpaa hyvin teeret sekä koppelot. Kanalassaan kotikukot vahtivat vain kanojaan, vaikka metsäkanatkin maistuvat paremmilta kuin kotoiset tipuset: Parempi on pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Hanhikorppikotkat vierailevat Suomessa vain harvoin ja silloinkin ne syövät enimmäkseen muiden haaskoja eivätkä kilpaile kotoisten kotkiemme kanssa. Kotkat iskevät päiväsaikaan, vaan eivät lähde vieraiksi yökylään. Maakotkille kelpaavat riettaat riekot ja pitkäsääriset kurjet, mutta riekot tykkäävät variksenmarjoista ja varikset riekon munista.

Käki kukkuu kuusikossa, josta kuuluu naaraan pulina. Ne hauskuttavat toisiaan ja muut saa lapset hoitaa. On riikinkukkoja, kukkopoikia, haahkoja ja harakoita. Ja kun tärkeimmät hommat tehdään, niin eletään kuin Ellun kanat.

Ainoastaan ihminen on poikkeus ja syystä: Ihminen kunnioittaa elämää, edistystä, ihanteita, sivistystä, hyveitä ja uskontoja ynnä muita hyviä asioita. Vain ihminen ymmärtää rakkauden ja romantiikan merkityksen ja vain ihminen pystyy hoitamaan lahjaksi saamaansa planeettaa kokonaisvaltaisesti!

Ikkuna tulevaisuuteen

Kaikki maassa matelevat, vedessä uiskentelevat ja ilmassa lentelevät - yhtä lailla pienet kuin suuretkin olennot - tappavat heikompia sekä ravinnokseen että reviirejä puolustaakseen. Kädellisiin kuuluva ihminen on oppinut käyttämään myös kättäpidempiä välineitä: Kivenheitosta on kehittynyt kivilinko ja kepillä lyömisestä keihäs.

Koko kirjoitetun historian ajan heimojen ja kansakuntien väliset sodat ovat olleet myös pyhien kirjoitusten keskiössä. Usko korkeampiin voimiin ei kuitenkaan ole missään määrin hillinnyt ihmisen sotaisaa luonnetta. Ei siitäkään huolimatta, että alati uudistuva sotateollisuus on pystynyt kehittämään aseistusta, jonka teho vetää vertoja jopa luonnonmullistusten aiheuttamille tuhoille.

  
Vaeltaako ihmiskunta jo olemassaolonsa ehtoopuolta? No, eihän ihminen yht´äkkiä kaikkine ideoineen ja aarteineen maapallolta häviä, vaikka aikaikkuna näyttäisi olevan sulkeutumassa ennen aikojaan. Asiaa sen paremmin perustelematta lienee selvää, että vaikka liikakansoituksen ohella maaperän, vesistöjen ja ilmakehän sotkeminen johtaa ekosysteemin köyhtymiseen ilman sotiakin, niin keskinäinen sotiminen ei ihmiskunnan elinaikaa ainakaan pidennä.  
 

Myös tulevaisuudessa asevarustelun hillitseminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin vähittäinen aseistariisuntakin. Asiantilaa ei muuksi muuta edes muistutus siitä, että sodankäynnin jumala on puhdas epäjumala, jolla ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä.