Rahat eivät riitä hyvinvointiyhteiskuntaan

Mitä tarkoittaa, että rahat eivät riitä hyvinvointiyhteiskuntaan? Se tarkoittaa, että hyvinvointia ei riitä jaettavaksi kaikille ihmisille eikä kaikille kansalaisille eikä edes hyvinvointivaltioissa. Kehitysmaissa hyvinvointia ei senkään vertaa riitä kaikille jaettavaksi. Onneksi hyvinvointi on suhteellinen käsite, joka riippuu ihmisen iästä, terveydestä, sukupuolesta, elinympäristöstä, kulttuurista yms. tekijöistä.

Hyvinvointi on tosiasiallisesti oikeus, josta pääsee ensisijaisesti nauttimaan ihmiskunnan, kansakunnan tai hyvinvointivaltion pieni vähemmistö. Mitä suurempi hyvä on jaettavana, sitä pienempi vähemmistö sitä pystyy keskenään jakamaan.

Silloin, kun hyvinvoinnista joudutaan tinkimään, se tarkoittaa, että ensisijaisesti joudutaan tinkimään kaikkein suurimman kansanosan vähäisimmästäkin hyvinvoinnista. Väestön valtaosan hyvinvointiin ei edes kaikkein rikkaimmilla kansakunnilla ole varaa. Ei edes hyvinä vuosina. Suhteellinen köyhyys valtioiden ja kansakuntien kesken tosin vaihtelee eri aikoina, mutta sisäiset suhteet säilyvät. 

Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys turvaavat ensisijaisesti rikkaiden kansakuntien hyvätuloisen väestön tarpeita. Keskimääräistä suurempia palkkatuloja voidaan turvata yhä pienemmälle väestöryhmällle vain ja ainoastaan alentamalla yhä suuremmalta väestöryhmältä keskimääräistä pienempiä palkkoja, pidentämällä matalapalkka-alojen työaikaa, heikentämällä lakisääteisiä eläke-etuja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia. Vähävaraisille tarkoitettujen turvaverkostojen kohtuullinen karsiminen ei heikennä merkittävästi hyvätuloisten etuja, mutta liian pitkälle vietynä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Toivottomuuden aiheuttama sekasorto tuottaa hyvinvointia vain harvoille, jotka elävät mahdollisimman kaukana sekasorron keskipisteestä.

Hyvätuloisen väestön hyvinvointia tukee myös massakulttuurin levittäminen. Uskonnollisilla, kaupallisilla, taiteellisilla ja viihteellisillä käyttäytymismalleilla kulloisetkin vallankäyttäjät ohjailevat ihmismassojen toimintoja. Kertakäyttörihkama, roskaruoka ja hömppäviihde edustavat ohjailun viattominta päätä. Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys tarvitsevat riittävän suuren kasvupohjan. Kasvupohjan takaa vain pienipalkkaisten työntekijöiden ja vähään tyytyvien kuluttajien suuri määrä. Määrä on riittävän suuri silloin, kun se on tiukasti hallinnassa.

Köyhyyden puolittaminen - niin hurskaalta ajatukselta kuin se tuntuukin - ei kuulu edes kristinuskon periaatteisiin. Köyhyyden puolittaminen on pelkkää hurskastelua. Se sisältää ajatuksen, että teknologian ja parhaiden käytäntöjen kehittyessä puolet nykyisestä köyhyydestä riittäisi hyvinvoinnin kasvualustaksi. Ajatus on mahdoton, sillä silloin hyvinvoivien osuus kasvaisi liian suureksi. Koko valtaväestön köyhyyden poistamisesta ei kukaan tolkuissaan oleva edes uneksi.

Maallisessa elämässä mahdoton on kertakaikkisesti mahdotonta. Sen sijaan henkisessä ja hengellisessä mielessä köyhäkin voi olla rikas ja viettää myös sisältörikkaampaa elämää kuin rikkainkaan luonnonvarojen omistaja.

Majakka

Vapauden valo ulapalla,
taivaankannen alla,
yllä veden, pilven alla,
vapauden rantamalla
tehtävänään majakalla
turvata kulku ulapalla,
seisoa nököttää luodolla,
tuikkiva lyhty katolla.

Niin sykkii valo aavalla,
samaa suuntaa antavalla
sykkeellä aina samalla,
paikallansa liikkumattomalla
Ei itsellensä vaatimalla,
ei keneltään pois ottamalla,
vaan valokiilaa suuntaamalla
katseellansa kaihoisalla.



Antti Kautto jouluna 2012