lauantai 2. elokuuta 2014

Hyvinvoinnin panttivangit

Hyvinvointivaltioiden pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja kestävään kehitykseen ei takaa onnellisia aikoja maapallon valtaväestölle. Valtaväestön muodostavat köyhät, kehityksestä jälkeenjääneet, monenkirjavia uskontoja tunnustavat ja alkeellisissa olosuhteissa elävät ihmislaumat. Jos erilaisissa kulttuureissa ja elämänpiireissä elävät ihmiset voisivat olla omissa oloissaan, kurjuus olisi heidän omaansa eivätkä he muusta tietäisi. Kun heidät temmataan valtakulttuurien panttivangeiksi, heidän kurjuutensa laajenee ja monipuolistuu.

Keskenään erimieliset ukrainalaiset joutuivat suurvaltojen panttivangeiksi. Palestiinalaiset ovat vuosikymmenten ajan eläneet suurvaltapolitiikan irtolaisina. Voimapolitiikka ei ole rauhoittanut  Afganistania, Irakia, Libyaa eikä Syyriaa. Eri puolilla maapalloa jatkuvat selkkaukset toimivat vain  asekaupan kultamunina.

Maaorjuus ja ihmisten rahtaus orjiksi eri puolille maailmaa lakkasivat vain siitä syystä, että kehitys ajoi perinteisten työmenetelmien ohi. Nyt alkuperäiskansoilta viedään maat ja mannut. Niiden mukana katoavat perinteiset toimeentulon lähteet. Tilalle tarjotaan pakkotyöluonteista toimeentuloa mitättömiä palkkoja vastaan. Voimapolitiikka on historian saatossa rauhoittanut konfliktit vain silloin, kun alkuperäiskansat on pystytty lähes kokonaan tuhoamaan ja rippeet sulkemaan reservaatteihin. Sotilaallisesti voimakkaat valtiot ovat myös etupiirijaon avulla pystyneet ajoittain alistamaan kokonaisia kansakuntia omien talouksiensa työjuhdiksi. 

Hyvinvointivaltioiden jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksinä ovat edelleen kehitysmaiden kurjimukset, jotka orjien tavoin raatavat aamusta iltaan. Sitä ei saa ääneen sanoa, mutta tosiasiassa maapallon vähemmistön kestävä hyvinvointi perustuu myös tulevaisuudessa ainoastaan ja vain maapallon enemmistön jatkuvaan ja kestävään kurjistumiseen.