Me ihmiset osaamme epäillä pieniä valheita, mutta uskomme emävalheisiin, kunhan ne ovat niin suuria, ettemme pysty niitä ymmärtämään. Sen vuoksi suurille johtajille on ominaista voimakas tahto ja kyky nousta tosiasioiden yläpuolelle. Suuret johtajat pystyvät sävyttämään jopa totuudellisuutta ja todellisuutta omilla väreillään. Kun suuri johtaja joutuu valitsemaan valheisiin perustuvan tien, niin sen jälkeen jatkuva menestys edellyttää järjestelmällistä valehtelua. Suuret johtajat uskovat itsekin olevansa rehellisiä, kun he saarnaavat asioita, jotka ovat tavallaan totta tai joiden ainakin pitäisi olla totta. Kuulijat puolestaan uskovat, että puheista on totta toinen puoli. Kuulijat eivät voi mitenkään uskoa, että molemmat puolet ovat silkkaa valhetta.
Ihmisluonteelle valehteleminen on luontaista. Kaikki ihmiset ovat oikeastaan patologisia valehtelijoita siinä mielessä, että luomakunnasta ei löytyne muita valehteluun kykeneviä olentoja.
Valehtelun skaala on hyvin laaja. On hauskaa, harmitonta, valkoista, vahingoittavaa, vaarallista ja tuhoisaa valehtelua. Valehtelua tapahtuu itselle, lähimmäisille, viranomaisille, asiakkaille, yhteisöille ja kansakunnille. Ei ole olemassa kulttuuria, filosofiaa, uskontoa, politiikkaa, tutkimusta, markkinointia, kirjaa, elokuvaa tai muuta ympäristöä, joka olisi valheellisuudesta vapaa. Ihminen elää omien valheittensa vankina siinä valheitten verkostossa, minkä hänen aikalaisensa hänelle kulloinkin tarjoilevat ja minkä manalle menneet sukupolvet ovat omana elinaikanaan kehitelleet ja jälkeensä jättäneet.
Mistä totuudellisuus ja todellisuus sitten löytyvät? Ne löytyvät ilmastosta, maasta ja merestä. Ne löytyvät jäätiköiltä, tulivuorilta ja maanjäristyksistä. Niistä kertovat järvet ja joet, aavikot ja metsät. Viisaus asuu eläin- ja kasvikunnassa, tulevaisuus avaruudessa.
Totuudellisuus on osa todellisuutta. Ihmisen on pakko mukautua olemassa olevaan todellisuuteen. Todellisuutta ihminen ei kykene muuttamaan. Sen vuoksi ihminen on tarrautunut totuudellisuuden mystiseen valhekuvaan eli valheellisuuteen. Ihminen tunnustaa vain pienen murto-osan kaikesta valehtelustaan ja yrittää käydä kauppaa sisäisen varoitusäänen kanssa.
