Suomessa on käyty eduskuntavaalit ja 70 % kansasta on äänestänyt eli sanonut painavan sanansa. Uusi hallitus on saamassa muodon, jossa pienpuolueet ja mennyttä aikaa edustavat vasemmistopuolueet ovat jäämässä selkeään oppositioon. Jos hallitusrintama pysyy yhtenäisenä, se pystyy viemään kirjavaa oppositiota miten tahtoo. 200-paikkaisessa eduskunnassa 124 edustajan äänillä saadaan hoidetuksi monenlaisia asioita, vaikkapa sitten parikymmentä edustajaa istuisi kahveilla äänestysten aikana. Tulevien hallituspuolueiden taholta onkin annettu ymmärtää, ettei apupyöriä tarvita.
Osa kansasta eli 30 % äänioikeutetuista ei ole jälleenkään osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. Tosin yli 15000 äänestyslippua on hylätty pellelippuina. Jos pelleliput olisi voitu kohdistaa yhden vaalipiirin todelliselle ehdokkaalle, olisi ehdokas mahtunut todellisten ääniharavien joukkoon.
Tulevan hallituksen puolueista yksi edustaa erittäin EU-myönteistä kantaa, toinen skeptistä ja kolmas jopa EU-vastaista kantaa. Hallitusvastuu tulee kuitenkin hiomaan kannat yhteneviksi. Kaikkein EU-vastaisin ministeri saa tehtäväkseen istua Suomen edustajana EU-ryhmässä. Hän onkin jo pyörtänyt puheitaan niin, että EUn organisaatiota pitäisi voida johtaa alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. Jokainen kadunmies kuitenkin tietää, ettei ole olemassa hallinnollista organisaatiota, jota voidaan johtaa alhaalta ylöspäin. Ministerikauden päätteeksi EU-vastainen henkilö saattaakin löytää itsensä EU-komissaarin pallilta - tehtävänään panna aisoihin EU-vastaisia kansanliikkeitä.
Ulkoministerin posti tulee olemaan mielenkiintoinen. Äärimmäisessä tapauksessa saattaa käydä niin, että ulkoministeriksi nimitetään henkilö, joka tulee hoitamaan Suomen itäisen naapurimaan suhteita pelkästään länsimaisten valtiomiesten välityksellä. Onneksi maalla on presidentti, jolla on myös ulkopoliittista sananvaltaa ja joka yrittää pitää suhteita yllä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin.
Pääministeri tulee joka tapauksessa olemaan diplomi-insinööri, joten siinä on kansa ottanut oppia Saksalta...ja onhan itäisessä naapurimaassakin yksi parhaimmista pääministereistä ollut koulutukseltaan insinööri.
Täällä omassa maassa on kansakuntaa alettu valmistella julkisten menojen leikkauksiin, kun työmarkkinajärjestöt eivät - ennen hallituksen muodostamista - ole päässeet sopimukseen työntekijöiden palkkojen alentamisesta ja työaikojen pidennyksestä. Pääministerin puolue on tosin vakuutellut, että kaikkein huonoimmassa olevien kansalaisten sosiaalietuuksia ei leikata. Toisaalta myöskään kaikkein hyvätuloisimpien etuuksiin ei puututa, koska heidän johdollaan maa on saatava taantumasta nousuun.
Puolustusministeriksi kansa haluaa myös jämäkän tyypin, jolla on tavallista enemmän järkeä pääkopassaan. Onhan vaalien tulokseen osaltaan vaikuttanut epävakaa sotilaspoliittinen tilanne Euroopassa. Kriisitilanteessa Suomen itsenäinen puolustuskyky on avainasemassa. Vieraan apu ei ehdi ajoissa eikä se ole riittävä. Suomen perinteiselle puolueettomuspolitiikalle on nyt löydettävä nykyaikaan soveltuva malli.
Osa kansasta eli 30 % äänioikeutetuista ei ole jälleenkään osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. Tosin yli 15000 äänestyslippua on hylätty pellelippuina. Jos pelleliput olisi voitu kohdistaa yhden vaalipiirin todelliselle ehdokkaalle, olisi ehdokas mahtunut todellisten ääniharavien joukkoon.
Tulevan hallituksen puolueista yksi edustaa erittäin EU-myönteistä kantaa, toinen skeptistä ja kolmas jopa EU-vastaista kantaa. Hallitusvastuu tulee kuitenkin hiomaan kannat yhteneviksi. Kaikkein EU-vastaisin ministeri saa tehtäväkseen istua Suomen edustajana EU-ryhmässä. Hän onkin jo pyörtänyt puheitaan niin, että EUn organisaatiota pitäisi voida johtaa alhaalta ylöspäin eikä ylhäältä alaspäin. Jokainen kadunmies kuitenkin tietää, ettei ole olemassa hallinnollista organisaatiota, jota voidaan johtaa alhaalta ylöspäin. Ministerikauden päätteeksi EU-vastainen henkilö saattaakin löytää itsensä EU-komissaarin pallilta - tehtävänään panna aisoihin EU-vastaisia kansanliikkeitä.
Ulkoministerin posti tulee olemaan mielenkiintoinen. Äärimmäisessä tapauksessa saattaa käydä niin, että ulkoministeriksi nimitetään henkilö, joka tulee hoitamaan Suomen itäisen naapurimaan suhteita pelkästään länsimaisten valtiomiesten välityksellä. Onneksi maalla on presidentti, jolla on myös ulkopoliittista sananvaltaa ja joka yrittää pitää suhteita yllä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin.
Pääministeri tulee joka tapauksessa olemaan diplomi-insinööri, joten siinä on kansa ottanut oppia Saksalta...ja onhan itäisessä naapurimaassakin yksi parhaimmista pääministereistä ollut koulutukseltaan insinööri.
Täällä omassa maassa on kansakuntaa alettu valmistella julkisten menojen leikkauksiin, kun työmarkkinajärjestöt eivät - ennen hallituksen muodostamista - ole päässeet sopimukseen työntekijöiden palkkojen alentamisesta ja työaikojen pidennyksestä. Pääministerin puolue on tosin vakuutellut, että kaikkein huonoimmassa olevien kansalaisten sosiaalietuuksia ei leikata. Toisaalta myöskään kaikkein hyvätuloisimpien etuuksiin ei puututa, koska heidän johdollaan maa on saatava taantumasta nousuun.
Puolustusministeriksi kansa haluaa myös jämäkän tyypin, jolla on tavallista enemmän järkeä pääkopassaan. Onhan vaalien tulokseen osaltaan vaikuttanut epävakaa sotilaspoliittinen tilanne Euroopassa. Kriisitilanteessa Suomen itsenäinen puolustuskyky on avainasemassa. Vieraan apu ei ehdi ajoissa eikä se ole riittävä. Suomen perinteiselle puolueettomuspolitiikalle on nyt löydettävä nykyaikaan soveltuva malli.
