Mainonnan ja viihteen vahva trendi antaa elämyksille siivet!

Kiinnostaako älämöly? Älämölyelämykset ovat virkeiden ihmisten ulottuvilla. Steppiryhmän esitys saunassa ja avannon reunalla saa elämän tuntumaan kepeältä. Napsaako suu? Tujaus paloviinaa antaa potkua avantoon sukeltamiseen ja elämykselliseen älämölyyn.

Pikkujoulun aika on parasta älämölyaikaa. Saavillinen sakeata sahtia vauhdittaa hilpeän tunnelman luomista. Housut voivat revetä pelkästä naurusta. Täysinäiset housut voi heittää roskakoriin jo alkuilllasta, sillä älämöly ei katso aikaa eikä paikkaa.

Älämölyelämyksiä tarjoavat teemaristeilyt: Bileet ovat parhaimmillaan, kun älämöly ylittää laivan oman viihteen tarjoaman pauhun. Kukaan ei nuku, kun elämöijät korkkaavat eväitään. Älämölyelämyksiä voi kokea myös lentokoneissa, lomarannoilla, raitiovaunuissa, taksijonoissa, korttelikapakoissa ja nakkikioskeilla.

Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Älämölyä voi harrastaa jo kotinurkilla. Onko suuntavaisto hukassa? Pilalle mennyt naapurisopu voidaan korjata kotikonstein. Kirkas pontikka auttaa asiaa ja antaa epäsovulle kyytiä.

Mainonta ja viihde ovat ottaneet älämölyn keinot omikseen. Mitä olisi elämä ilman jatkuvaa älämölyä? Älämölyllä ansaitaan ja kulutetaan. Älämöly täyttää tyhjyyden. Älämöly antaa elämyksille siivet!

Sponsoroitu ja doupattu urheilu on tullut jäädäkseen

Huipputasolle päästäkseen urheilijan on harjoiteltava enemmän kuin kenenkään koskaan. Sponsorit valitsevat lajikohtaiset edustajansa tarkalla seulalla. Joissakin lajeissa urheilijan pituus ja paino ratkaisevat, minkälaisia roolituksia kenellekin suodaan. Kaikissa urheilulajeissa dopingin rooli on huomattava. Esimerkiksi jääkiekossa dopingin säännöt poikkeavat muissa lajeissa noudatettavista säännöistä.

Jääkiekossa kookkaiden pelaajien roolitukseen kuuluu myös vastustajien ruhjominen.
Kookkaat pelaajat eivät myöskään anna vastustajille tilaa pelata omaa peliään. Kun kaukalo on kokonaan oman joukkueen hallinnassa, on voiton mahdollisuus maksimissaan.

Turhaan ei myöskään puhuta välineurheilusta. Esimerkiksi jääkiekossa maalivahdin koko ja tuhti varustus takaavat, ettei kiekko livahda längistä eikä ylämummoon jää kiekon mentävää aukkoa.                                                                                                               

Koripallo on ammoisista ajoista asti ollut isojen poikien laji. Pienille pelaajille kori on asetettu niin korkealla, että korinteko on mahdollista vain vapaaheitolla. Uinti on myös laji, jossa pitkä urheilija hyötyy siitä, että hänen niin sanottu runkonopeutensa on muita suurempi. Jos sen lisäksi jalkapohja on leveä kuin perämelan lapa, saadaa menoon sellaista potkua, että pois alta.

 Hyppylajeissa pitkät jalat auttavat pääsemään korkealle ja pitkälle. Seiväshypyssä, korkeushypyssä ja pituushypyssä pitkästä rungosta on myös etua. Tietenkin voimaa ja nopeutta pitää löytyä vastaava määrä. Höyhenen keveä olemus auttaa esimerkiksi hiihdossa, jossa sponsorit varaavat parhaat välineet vain suojateilleen.

Kaiken kauniin takana on kuitenkin kaikkivaltias doping, joka on yksi huipputuottoisan lääketeollisuuden pimeistä haaroista.

Voimailu- ja kamppailulajeissa painoluokilla yritetään edes jossain määrin tasata ottelijoiden kokoeroja. Katsomosta katsottuna kamppailijat ainakin näyttävät tasavertaisilta. Mitä ottelun tuloksesta on sovittu sponsoreiden kesken ja mikä on dopingin rooli, jää median selvitysten varaan. 

Paavo Nurmea syytettiin ammattilaisuudesta jo silloin, kun ammattilaisuutta ei ollut vielä edes keksitty. Hän oli kuitenkin liian hyvä urheilija ollakseen kotoisin kaukaa Suomesta. Nykyisin ei juuri muunlaisia urheilijoita olekaan kuin ammattilaisia.

Tulevaisuudessa ei myöskään juuri muita urheilijoita tule olemaan kuin doupattuja urheilijoita. Niin muuttuu maailma eskoseni.

Doping on päivän sana

Konsultti Kossunen oli pitkästä aikaa kutsuttuna luennoitsijana maailmalla. Erään kansallisen antidopingtoimikunnan juhlapäivällisillä hän piti pöytäpuheen, joka innoitti läsnäolijoita kiittelemään seisaaltaan Kossusen puhetta.

Kossunen tuomitsi jyrkästi kaikenlaiset urheilua koskevat kansainväliset, kansalliset ja lajikohtaiset kiellettyjen aineiden luettelot ja urheilijoiden dopingtestaukset. Päinvastoin hän sanoi ymmärtävänsä dopingin innostavaa monimuotoisuutta. Dopingin merkitys urheilusuoritusten jatkuvan parantamisen ja kestävän kehityksen taustavoimana on valtavan suuri. Varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole olemassa. Dopingvalmisteiden jatkuva kehittely vaatii suunnattomia uhrauksia. Tutkimuksen, valmistuksen ja markkinoinnin huikeat kustannukset on aina voitava kattaa. Salassa tapahtuva toiminta ja siitä saatavat voitot on kuitenkin saatava avoimen kilpailun piiriin. Vain vapailla markkinoilla voidaan laskea kuluttajahintoja. Vain sillä tavalla voidaan urheilu tasapuolistaa ja urheilijat saada samalle lähtöviivalle. Puheessaan Kossunen korosti useaan kertaan, että doping on niin sanottu kielletty aine ainoastaan huippu-urheilussa. Kaikilla muilla elämän alueilla se on henkilökohtainen asia ja tabu muiden tabujen joukossa.

Kossunen päätti puheensa luetteloon elämäntavoista, joita kenen hyvänsä - myös penkkiurheilijoiden - on syytä noudattaa. Huippu-urheilijat pääsevät nauttimaan yhtä ihanasta elämästä vasta sen jälkeen, kun ovat aktiiviuransa lopettaneet.

Näin Kossunen päätti ansiokkaan puheensa myrskyisten suosionosoitusten raikuessa:

Älä ole pahvi - ota sokerimunkki ja kermakahvi!
Paljosta olet pihalla ellet täytä suoltasi sianlihalla!
Terveyttä ei voiteta pokerissa - terveys piilee runsaassa sokerissa!
Hullu juo vettä paljasta. Hyvä olo tulee viinistä ja kaljasta!
Päästä irti elämänilo - vedä naamaan karkkeja täysi kilo!
Minullekin keinutuoli tuokaa - rakastan niin roskaruokaa!
Sairaudet päälle pakkaa ellet vetelemään pääse vahvaa tupakkaa!
Arjessa pitää olla myös hupia, joten älä karta korttelipubia!
Jos olet henkitoreissa, niin huumeet auttavat vieroitusoireissa!
Rohkea syö hernerokkaa - arka pidättelee pierua ja imeskelee artisokkaa!

Uutta tuulta maailmantalouden kehittämiseen!

Moraalittomuus, epähieno käyttäytyminen ja röyhkeyily ovat saamassa yliotteen globalisoituvassa maailmassa. Lisääntyvä väkimäärä luo ahtautta, jossa vain kyynärpäitä käyttämällä on mahdollista päästä eteenpäin. Aktiviteetit ovat elämyshakuisia ja elämyksiä etsitään ulkoisista ärsykkeistä. Bisnesmaailma tuottaa turhia ärsykkeitä yhä lisääntyvässä määrin. Turhaakin turhempaan ärsyketuotantoon tukeutuu jopa unelma kestävästä kehityksestä ja jatkuvasta taloudellisesta kasvusta.

Mitä tästä on tulossa? Taloustieteilijät tarjoilevat ratkaisuksi joustavia työsuhteita ja joustavaa palkkapolitiikkaa myös kehittyneisiin maihin. Joustohan on huipussaa jo kehittymättömissä maissa eli maissa, joissa tarpeelliset ja tarpeettomat hyödykkeet valmistetaan kehittyneisiin maihin. Nykykehityksen ääripäässä häämöttää kuitenkin paluu puhtaaseen orjayhteiskuntaan.

Vielä tällä hetkellä haaveillaan, että robotit voisivat tulevaisuudessa toimia orjatyövoimana. On kuitenkin järjetöntä ajatella, että kaikki ihmiset tulisivat joskus olemaan vapaita ja keskenään tasa-arvoisia. Sellaisessa yhteiskunnassa kaikilla tulisi olla käytössään oma robotti. Uskottavampi visio on, että robotit monen muun tekemisensä ohella tulevat vahtimaan ihmisorjien työtä ja toimimaan heidän paimeninaan.

Paddle board

Outside sail

Esittelen tässä pari ikivanhaa innovaatiota, joilla pääsee mukavasti eteenpäin. Toinen niistä on siipirataslauta ja toinen peräpurjevene. Niillä haluan vinkata, että kehityksen painopistettä  tulisi kääntää päinvastaiseen suuntaan eli hidastuvaan kehitykseen ja taloudellisen kasvun laskevaan trendiin. Samalla olisi ilmansaasteiden päästöjä hoidettava aivan muilla konsteilla kuin päästömaksujen kasinotaloudella.

Juuri nyt: Ilona Lulla ryöstetty!

Huvitalon emäntä Ilona Lulla joutui ryöstön uhriksi hotellihuoneessaan Saint Capitalissa. Hänen turvamiehensä olivat pelästyneet asemiehiksi naamioituneita verokarhuja, jotka olivat rynnänneet Lullan hotellihuoneeseen. Turvamiehiltä olivat verot monelta vuodelta maksamatta. Sen vuoksi turvamiehet olivat livahtaneet läheiseen yökerhoon ja naamioituneet tankotanssijoiksi.

Asemiehillä oli sen vuoksi hyvää aikaa sitoa Lulla hotellihuoneen ikkunoita peittäviin pitsiverhoihin. Sullottuaan kaikki esillä olleet korut suureen urheilukassiin, raakimukset olivat livahtaneet kenenkään estämättä miljoonakaupungin yöhön. Korut olivat kuitenkin jäljennöksiä aidoista koruista, joita Lulla oli juuri edellisenä päivänä esitellyt maskbookissaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lullalta varastettiin kassillinen jäljijelmiä. Vakuutusyhtiöt olivat kerta toisensa jälkeen menneet halpaan ja maksaneet niistä miljoonien eurojen korvaukset. Ilona Lulla ehti kertoa, että hän oli pyytänyt asemiehiä ottamaan hänet ja säästämään korut. Lullan tyrmistykseksi asemiehet olivat kuitenkin ottaneet korut.

Turvamiehet olivat paikalla nopeasti sen jälkeen, kun asemiehet olivat häipyneet. Ilona Lulla lennätettiin tuntemattomaan paikkaan, sillä turvamiesten mukaan Lullan psyyke ei olisi kestänyt inhottavia kysymyksiä. Jälleen kerran myös verokarhut jäivät nuolemaan näppejään...

Muodin maailma vuonna 2016

 Muotivirtausten seuraaminen on rentouttavaa ajanvietettä. Globaalien trendien luojat esittävät vuodesta toiseen yhä uusia mallistoja, joita voidaan ihailla muotikuvastoissa ja -näytöksissä.

Muotigurut ovat jälleen puhuneet. Mallit esiintyvät vastaisuudessa ilman alusvaatteita. Kovinkaan kaukana ei liene se sykähdyttävä hetki, jolloin päällysvaatteet heitetään kokonaan pois, jolloin niiden alle ei jää edes sitä kuuluisaa rihmankiertämää. Voimme kuulla historian lehtien havinaa ja nähdä paluun paratiisilliseen Eeva-asuun.

Mikään ei ole käytännöllisempää kuin alusvaatteeton muoti. Se kunnioittaa ihmiskunnan alkuaikoja. Se on paluuta omille juurille, tropiikin sademetsien meininkiin.

Ei ole ihme, että mallien pokka joskus pettää ja näytöksissä pyörtyillään. Mallien työ on rankkaa hommaa. Se on jatkuvaa puurtamista muiden ihmisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin eteen.

Pieni pulahdus merten vilvoittaviin vesiin on paikallaan silloin, kun vapaata sattuu saamaan.

Sitten taas virkeänä työhön. Koko maailma odottaa muodin uusia tuulahduksia. Mitä kaikkea vielä tulemmekaan näkemään!

Punainen, punainen maailma!

Punainen sydän on yleismaailmallinen rakkauden symboli, joka on saanut muotonsa kreikkalaisten käyttämästä rohdoskasvista, naisen pakaroista tai ties mistä. Joka tapauksessa sydämen symboli on punainen kuin veres sydän. Rooman valtakunnassa morsian kiedottiin tulenpunaiseen asuun, koska sen uskottiin lisäävän rakkautta ja hedelmällisyyttä. Intiaaneille punainen sulka merkitsi sotaa, valkoinen sulka rauhaa. Muinaisen Spartan armeijan taisteluasu oli punainen ja roomalaisia miehiä  kutsuttiin asepalvelukseen punaisella lipulla.

Kreikkalaisille tummanpunainen purppura merkitsi korkeata arvoasemaa ja rikkautta. Roomassa keisarilliset lait kirjoitettiin purppuralla, siviililait punaisella ja vain ylimmillä virkamiehillä oli oikeus pukeutua purppuraan. Myöhemmin punainen väri sai paikkansa myös aatelisten vaakunoissa ja kilvissä.

Kristillisessä yhteydessä punainen väri on Kristuksen tunnustamisen väri. Se on Pyhän Hengen, tulen ja veren väri, joka liittyy marttyyrien muistopäiviin. Toisaalta punainen on yhdistetty myös paholaiseen ja pirut kuvataan kirkollisissa maalauksissa usein punaisina.

Erityisesti länsimaisessa symboliikassa punainen on synnin väri. Puhutaan punaisten lyhtyjen kaduista. Kuitenkin punaisen värin koetaan edustavan myös kauneutta ja naisellisuutta. Punainen väri sallitaan huulipunassa, mutta hääasuun sitä pidetään epäsopivana.

Toisin on Kiinassa, Intiassa ja Japanissa, joiden kulttuureissa punainen on ilon väri ja sen vuoksi myös häämekot ovat punaisia. Kiinassa punainen on hyvän onnen väri.

Länsimaisessa symboliikassa punainen edustaa - paitsi kauneutta, naisellisuutta, rakkautta ja intohimoa - myös voimaa ja aggressiivista toimintaa. Suoritustilanteissa punainen edellyttää harkintaa ja valppautta, mutta romanttisissa tunnelmissa punainen toimii seksuaalisena houkuttimena. Punaisessa ympäristössä mies näkee punaiseen pukeutuneen seuralaisensa viehättävämpänä ja seksuaalisesti haluttavampana kuin koskaan.

Huomiovärinä punainen edellyttää valppautta. Punaisen liikennevalon syttyessä ajoneuvo on pysäytettävä. Palosammutin, paloauto ja hätäraketti ovat punaisia. Räjäytystyömaalla ja ampumaradalla varoituslipun väri on punainen. Vesireiteillä karikosta varoittava reimari on punainen. Jalkapallossa annetaan punainen kortti. Autojen taka-ja jarruvalot ovat punaiset. Punainen väri urheiluautossa ja pelipaidassa toimii psykologisena varoitusmerkkinä vastustajalle ja antaa voimaa itselle ja kannattajille.

Eipä olekaan ihme, että punainen voimaväri on saanut jalansijan myös vallankumouksellisten lipuissa ja symboleissa. Ranskan suuren vallankumouksen tuoksinassa Pariisin pormestari määräsi nostamaan punaisen lipun sen merkiksi, että kansalliskaarti voi hajoittaa rähinöitsijöiden joukot. Jotkut yleisöstä ottivat punaisia lippuja itselleen. He halusivat osoittaa, että valta kuuluu kansalle. Kansalliskaarti hermostui ja ampui varoituksetta, jolloin puolen sataa mielenosoittajaa kuoli. Hallinnon käyttämä punainen varoituslippu muuttui hetkessä vastarinnan tunnukseksi. Myöhemmin useissa yhteyksissä punaista lippua on käytetty kapinan tai vallankumousyrityksen vertauskuvana. Vasemmistolainen työväenliike on myös ottanut sen omakseen.

Politiikassa punainen väri yhdistetäänkin helposti vasemmistolaisuuteen. Yhdysvalloissa punainen on kuitenkin konservatiivisen republikaanipuolueen tunnusväri: Tähtinorsun alaosa on punainen. Punainen tähti on puolestaan vakiintunut Puna-armeijan tunnuksesta kommunismin tunnukseksi. Kommunismi  on kuitenkin jäänyt teoriaksi, jonka idealistisia periaatteita ei ole missään valtiossa pystytty soveltamaan käytäntöön.

Länsimaissa punainen väri yhdistetään jouluun. Tosin jouluun yhdistetään myös joulupukki, koska pukin idea perustuu puhtaimmillaan hyväntekeväisyyteen ja pukki käyttää punaista kaapua. Suomessa Punainen Sulka -keräys perustuu myös hyväntekeväisyyteen. Valkoinen rauhan sulka ei tässä yhteydessä voi tulla kysymykseen, sillä valkoinen sulka on vanha brittiarmeijan tunnus, joka annettiin sodassa osoitetun pelkuruuden merkiksi.

Britannian ja Englannin armeijat käyttivät punaisia univormuja 1800-luvun buurisotiin asti, mistä johtuen brittisotilaita kutsuttiin punatakeiksi. Englantilaisiksi kansallissymboleiksi ovatkin muodostuneet punaiset puhelinkopit ja kaksikerroksiset bussit.

Jo ennen kuin vasemmistolaiset poliittiset ryhmät alkoivat käyttää punaista, punainen oli monarkioiden symboli. Vielä nykyisin Britannian parlamentin ylähuone käyttää tunnusvärinään punaista ja ylähuone istuu punaisilla penkkeillä. Sen sijaan alahuoneen penkit ovat väriltään vihreitä. Punainen on myös Englannin kansallisväri. Englannin lippu on punaristilippu ja vaakuna punainen. Punainen onkin yleisin väri valtioiden lipuissa ja punaista löytyy esimerkiksi Britannian,   Yhdysvaltojen,  Kiinan, Tanskan, Egyptin, Venäjän ja Ranskan lipuista.

Vanhan uskomuksen mukaan härkä menettää malttinsa nähdessään jotakin punaista. Uskomus on kuitenkin väärä, sillä härkä on värisokea ja hyökkää kaiken liikkuvan perään. Liikenteessä edellä ajavan auton punaiset takavalot eivät myöskään herätä takana ajavan autoilijan aggressiota, vaan se, että edellä ylipäänsä liikkuu jotakin, mikä pitää pakonomaisesti ohittaa joko heti tai mitä pikimmin pienimmänkin tilaisuuden tullen...

Self-examination, and good self-control in the psychological context

Self-examination is healthful. However, it should not be staring at your navel. You must listen to your inner voice. It has nothing to do with ventriloquism. Inner voice cannot be heard by ears. Ears hear outside sounds around you - with the exception of tinnitus.

Only the heart hears the inner voice, even though it does not have ears. You can try to see into inside your head by means of a kind of conjuring trick, but you need illusionist to help. Be careful, your eyes can loosen!

Listening is wisdom. You need not see into your head, but you must hear, because "anyone with ears to hear should listen and understand".

The best way to get self-control by means of self-examination is to go into the forest and to sit on the stump and set meditator position. When you want to end the process, wrap your arms around the nearest tree and embrace it. Tree wants to hear you and to comfort you. After that you are ready to return home.

Ei mitään uutta auringon alla

Vuorineuvos Casimir Ehrnrooth oli 1990-luvulla silloisen Suomen Nalle Wahlroos. Vuoden 1992 itsenäisyyspäivän vastaanotolla toimittaja tivasi vuorineuvokselta, onko hän edelleen tuoreen kannanottonsa takana, jonka mukaan Harri Holkerin ja  Esko Ahon hallitukset eivät ole tehneet mitään torjuakseen Suomen ajautumista  taloudelliseen lamaan. Vuorineuvos vastasi, että päävastuu huonosta kehityksestä kuuluu Holkerin ja Ahon  hallituksille. Hetkeä myöhemmiin toimittaja kysyi pääministeri Esko Aholta, mitä mieltä herra pääministeri on vuorineuvos Ehrnroothin väitteestä. Aho totesi, että nyt pitää katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Ahon mielestä myös Ehrnroothin olisi tehtävä töitä laman voittamiseksi.

Neljännesvuosisata jälkeenpäin voidaan todeta, että lama kesti oman aikansa. Seuraavat lamat ovat myös tulleet harvassa tavarajunan tahdissa.

Lamakaudet johtuvat siitä, että maailmantalous perustuu käsittämättömän suuriin velkasuhteisiin. Kaikkein suurimpia jättivelkoja ei koskaan makseta takaisin.  Ainoa keino jättivelkojen hoitamiseksi  on velkojen järjestely uudelleen ja taas uudelleen. Lamakaudet eivät  johdu siitä, että ihmiset tekevät töitä aikaisempaa laiskemmin  eikä ilmiöstä päästä eroon sillä, että töitä tehdään entistä ahkerammin ja entistä pienemmillä palkoilla. Varallisuudella on taipumus kertyä muualle kuin kansan karttuisaan käteen eikä tasajako kaikkien kesken ratkaise yhtään mitään.

Vuonna 2013 verottaja vaati vuorineuvos Ehrnroothilta jälkiveroa Liechtensteinilaiselle pankkitilille talletettujen miljoonien eurojen määrästä, mutta vuorineuvos kiisti  omistavansa rahoja. Vuorineuvoshan eleli Espanjassa. Muutkin suomalaiset mahtimiehet ovat joutuneet tietovuotojen uhreiksi ja viimeistään eläkepäivinään muuttaneet Espanjaan ja Portugaliin.  Nähtäväksi jää, minne virta vie sitten, kun kotimaasta maksettavien eläkkeiden verottaminen ulottuu kaikkiin Euroopan maihin.

Vuonna 2016 eletään jälleen lamavuosia. Laman keskellä kiusalliset tietovuodot paljastavat yhä uusia veroparatiisikytköksiä. Pankkimiehet torjuvat tietovuotojen tulvaa minkä ehtivät. Pankkiguru Nalle Wahlroos kuitenkin paljastaa, että veroparatiiseissa on vain mitättömiä sijoituksia. Ja niinhän asia onkin: Tuntuisi kummalliselta, jos kaiken  maailman rikkaudet olisivat joillakin pienillä saarilla. Ne toimivat vain postiluukkuina, jotka eivät vastaaa ulkopuolisten kysymyksiin. Ulkopuolisiksi jäävät myös viranomaiset. Kuitenkin myös laman keskellä rikkaudet ovat ympärillämme tyyliin "mitäpä se sivullisille kuuluu, ketkä niitä kulloinkin hallitsevat".

Kautta aikojen  ministerit ovat edistäneet asioitaan laukomalla valkoisia valheita jopa eduskunnan edessä.  Jos pikku valheesta jää kiinni, niin tilanteesta selviää, kun pyytää välittömästi anteeksi. Väärin perustein lobatut  esitykset voi sen jälkeen tuoda uudelleen eduskunnan hyväksyttäviksi. Saavathan oppositiopuolueen edustajatkin laukoa ja laulaa rallatella mitä tahansa!

Pankkitermiä käyttäen omaisuuden suoja on pyhä asia: Keneltäkään ei voida  vaatia vapaaehtoista varallisuutensa levittelyä verottajan ja kaiken kansan ihmeteltäväksi. Onhan verolainsäädännön kehittelyn ohjaamisessa ja tulkintojen testaamisessa palanut paljon ruutia. Myös varsinaisesta vilungista kiinnijääminen on harvinaista. Ja mitä sitten? Kun laillisten keinojen lisäksi on käytetty lain rajamailla kulkevia konsteja, joista ei ole säädetty seuraamusta, niin eihän siitä mitään seuraa. Lainsäädännön porsaanreikien etsiminen ei ole rikollista puuhaa.

Osmo Soininvaara on huolestunut ministeri Bernerin ehdotuksista Suomen infrastruktuurin ja erityisesti maantieverkkoston yhtiöittämisestä. Hän uskoo, että markkinalogiikan mukaan yhtiön pitäisi saada tulonsa autoilijoilta tienkäyttömaksuina tai valtiolta käyttömaksuina. Hän päättelee, että jos jokaisen tienpätkän maksut määräytyisivät käytön mukaan, niin Kehä I pysyisi valtavan käyttäjämäärän rahastuksella hyvässä kunnossa, mutta syrjäkylien teille ei löytyisi rahaa edes aurauskuluihin. Mene ja tiedä, kuka on oikeassa ja minkälaisia yhtiöitä tullaan lopulta perustamaan. Yleinen teiden rakentaminen ja kunnostaminen jäävät pääosin joka tapauksessa valtion ja kuntien huoleksi. Verorahoja tarvitaan avuksi. Päätiet pysyvät edelleen paremmassa kunnossa kuin sivutiet. Käyttömaksuilla pitää kerätä voittoa osakeyhtiön osakkaille.  Osa voitosta palautuu verorahojen tueksi ja osa muunlaisten järjestelyjen tueksi. Niin kauan kuin valtiolla on omaisuutta ja  verottamalla saatuja tuloja, se on vaakaa yhtiökumppani ja tulonlähde hyvin monille tahoille. Kertakaikkiaan hyvä kana kynittäväksi.

Tuskin sekään on pelkkä sattuma, että demarit ovat olleet mukana kaikissa niissä hallituksissa, jotka ovat myyneet Suomen kansallisomaisuutta eniten. Se ei tietenkään tunnu perinteiseltä vasemmistopolitiikalta - paitsi siltä osin, että myydään halvalla ja silloinkin väärään aikaan.

Perinteiseltä oikeistopolitiikalta kuulostaa kuitenkin kokoomuksen kanta Suomen Natoon liittymisen puolesta. Kokoomuksen kannatus on laskenut hallitusvastuun aikana. Samaan aikaan on suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatus noussut. Jos kokoomus saa seuraavissa eduskuntavaaleissa Nato-myönteisten kansalaisten äänet, niin kokoomus nousee suurimmaksi  puolueeksi ja Suomi liittyy Natoon. Valtaosa nykyisistä Nato-maista on jo tehnyt sen ilman minkäänlaista kansanäänestystä. Sitä paitsi Suomen pitää liittyä Natoon yhtä jalkaa Ruotsin kanssa, joka on jo pari jalkaa edellä. Tuskin Ruotsi odottaa Suomea, joten Suomen on pakko kiirehtiä.

Hallitusvastuuussa minkä tahansa puolueen kynnet alkavat heti syyhytä mainetekojen perään. Arkaluonteiset tekoset hoidellaan matalalla profiililla ja äänten kalastelua vaativat tekoset rummutellaan korkealla profiililla. Ja toden totta, mitäpä se valtio omaisuudella tekee? Kaikkien omaisuus ei ole kenenkään omaisuutta. Ja mitäpä se valtio myöskään armeijalla tekee ilman asejärjestelmiensä huoltovarmuutta? Valtiolle jäävät joka tapauksessa verotulot ja rintamamiehet - kunnes nekin ulkoistetaan. Huoleton on hevoseton poika!

Neitsytsaaret ja veroparatiisien mysteeri

Neitsytsaaret on Pieniin Antilleihin kuuluva saaristo Karibianmerellä. Kolumbus löysi saaret vuonna 1493 ja antoi niille nimen "Pyhä Ursula ja yksitoistatuhatta neitsyttä". Kaarle V:n joukot tappoivat saarten alkuasukkaat ja liittivät saaret Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan vuonna 1555.

1700 -luvulla Karibianmerta hallitsivat merirosvot. Merirosvolaivojen kapteeneista tuli arvostettuja liikemiehiä ja kuvernöörejä. Pieni osa kaapparikapteeneista kuoli hirsipuussa, mikä teki heidän ja vain heidän tarinoistaan  kuolemattomia. Merirosvojen kätkemiä aarteita on 300 vuotta etsitty turhaan.

Nykyisin saaret tunnetaan veroparatiisina. Osaa saarista hallinnoidaan amerikkalaiseen, osaa brittiläiseen ja osaa espanjalaiseen tapaan. Rahayksikkönä on dollari. Valtiot, pankit, valtiomiehet, suurliikemiehet ja muut rahamiehet käyttävät - bulvaaniensa välityksellä - saarten tarjoamia mahdollisuuksia miljardiensa kulkureittien salaamiseen. Toiminnan sanotaan olevan laillista ja siltä osin kuin se ei sitä ole, säädetään uutta lainsäädäntöä, hallintarekistereitä ja muita tarpeellisia keinoja laillisuuden turvaamiseksi.

Maailma ei ole 300 vuodessa muuttunut. Neitsytsaarilta ei löydy sen paremmin kapteeni Kiddin kuin kapteeni Mustaparran aarretta. Sieltä ei löydy myöskään nykyisten miljardöörien miljardeja, ei löydy Pyhää Ursulaa eikä yhtätoistatuhatta neitsyttä. Emme voi tietää, kuka milläkin asioilla liikkuu ja kadulla vastaamme kävelee.

Onko kerjääminen työtä?

Työ on toimeentulon hankkimiseen ja aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyvää ruumiillista ja henkistä toimintaa, jonka monimuotoisuudella ei ole mitään rajoja.

Työnteon ilmentymiin kuuluu kerjääminen. Työn psykologiassa, sosiologiassa tai työlainsäädännössä sitä ei määritellä työnteoksi. Siitä huolimatta kerjääminen on ihmiskunnan vanhimpia aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyviä toimintoja.

Tosiasiassa kerjääminen on hyvin raskasta ruumiillista työtä. Sitä voi jokainen kokeilla istumalla joka päivä katukiveyksellä kahdeksan tuntia vaikkapa vain puoli vuotta yhteen menoon. Kyllä siinä jäsenet kangistuvat.

Kerjääminen kestää myös vertailun henkiseen työhön, jossa istutaan konttorituolilla, pöydällä olevaa tietokonetta näpelöiden. Monenlaisia ajatuksia voi pyöritellä päässään, mutta pakostakin siinä ajan mittaan mieli turtuu.

Ammattimainen kerjääminen tapahtuu työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Päivän tuotosta kerjäläinen saa vain juuri ja juuri elämiseen tarvittavan osan. Työnantajalla on palveluksessaan monta kerjäläistä ympäri kaupunkia ja hän kuittaa kokonaistuotosta leijonan osan.

Kerjääminen on kuin onkin työtä. Työnteon muotona se on lähellä pakko- ja orjatyötä. Kerjääminen on syntynyt ammoisina aikoina takapajuisissa olosuhteissa, mutta se elää tänä päivänä vahvaa nousukautta myös vauraissa ja kehittyneissä yhteiskunnissa.

Suomi lähtökuopissa

Amerikkalainen media syyttää Suomea Venäjän karhun korvaan kuiskuttelusta. Luottoluokittajat haluavat pudottaa Suomen AAA -luokasta ties miten alas. Euroopan Unioni uhkaa panna Suomen valtiontalouden tarkkailuun. Suomalaiset miljonäärit piilottavat rahansa ja muuttavat Portugaliin. Suomen ministereiden ja EU-kommissaarien työaika menee suurelta osin muiden EU-maiden asioiden vatuloimiseen.

Miten asiat saataisiin kuntoon? Lähtökohta on, että amerikkalaisia on pari kertaa enemmän kuin venäläisiä. Venäläisillä on maata lähes pari kertaa enemmän kuin amerikkalaisilla. Lähinnä toisiaan he ovat Beringin salmen vastarannoilla. Alaskan Venäjän tsaari myi Yhdysvalloille ja Suomi itsenäistyi, kun tsaarinvalta kukistui.Venäläisiä on 26-kertainen määrä suomalaisiin verrattuna ja maatakin yli 50-kertaa enemmän.

Turvapaikanhakijoiden värvääjät ovat löytäneet harvaan asutun Suomen. Suomi tarjoaa suojapaikan terroristien mielivallalta ja suurvaltojen vuosikymmeniä jatkuneilta pommituksilta. Suomen maaseudulla on tilaa ja se tarjoaa luonnon rauhaa. Toisistaan erilleen sijoitettuina pienryhminä integroituminen yhteiskuntaan ei kuitenkaan onnistu. Elinkeinorakenteen muuttuessa palvelut on jo ehditty siirtää suuriin väestökeskuksiin.

Joka tapauksessa Aasian ja Afrikan väestömäärien räjähdysmäinen kasvu itsessään johtaa massiivisiin kansainvaelluksiin. Pelästään se tulee vaatimaan elintilansa myös Pohjois- Euroopasta.
Suomalaisilla on myös vahvat perinteet muuttoliikkeistä ulkomaille Ruotsiin ja Amerikkaan. Ennen Venäjän valtaa suomalaisten emämaa oli Ruotsi, mutta Ruotsin suuruuden aika päättyi pari sataa vuotta sitten. Tämän päivän ongelmiin Ruotsi ei tarjoa ratkaisua. Ei, vaikka se on väkirikkaampi ja vauraampi kuin Suomi. Maiden maantieteellinen raja on Pohjanlahti. Ruotsi ei ole tosissaan kiinnostunut Aasiaan rajoittuvan Suomen kehittämisestä eikä sillä ole kykyä Suomen puolustamiseen.

Katseet kääntyvät Amerikkaan. Suomi voisi päästä eroon Venäjän karhusta, luottoluokittelijoiden mielivallasta, Euroopan Unionin kalliista byrokratiasta ja epäoikeudenmukaisista direktiiveistä sekä myös miljonääriensä ahdingosta perinteisellä maastamuuttajien keinolla; myydä kaikki omaisuus ja muuttaa Amerikkaan.

Valtio vain myisi valtion omaisuuden ja yksityiset omansa - paitsi ne, jotka haluaisivat jäädä kyydistä. Suomalaisille sopiva uusi kotimaa olisi esimerkiksi Etelä-Dakota. Ehkäpä amerikkalaiset olisivat kiinnostuneita ostamaan vanhan Suomen alueen tukikohdakseen. Suomalaiset voisivat tarjota vaihtokaupassa Dakotassa sijaitsevasta settlemantistään yli 8-kertaista hintaa neliökilometriltä. Suomalaisten tarvitsema maa-alue olisi vain 38 000 neliökilometriä, kun mittatikkuna käytettäisiin Kiinan väestötiheyttä. Etelä-Dakotan väkiluku kasvaisi tällöin yli 7 -kertaiseksi. Suomalaisilla ei olisi vaikeuksia integroitua uuteen yhteiskuntaan. Suomalaisten ei tarvitsisi kuiskutella kenenkään korvaan. Suomalaisia ei luokiteltaisi. EU-direktiiveistä ei tarvitsisi huolta kantaa eikä miljonäärejä jahdata.

Suomalaiset olisivat vihdoin vapaita kuin taivaan linnut. Naapurikaupunkeja olisivat Aberdeen, Buffalo, Huron ja Rapid City. Niiden rinnalle kasvaisi merkittävä suomalaisten kaupunki, viisimiljoonainen Kalevala! Rakkaiksi paikoiksi muodostuisivat Black Hills ja Sioux Falls. Missouria pitkin olisi vesiyhteys Mississippi-joelle.

Miten tämä kaikki hoidettaisiin käytännössä? Siinäpä sitä olisi suomalaisille poliitikoille ja juristeille oikeata tekemistä. Kysymys olisi kuitenkin vain modernin, hallitun kansainvaelluksen järjestämisestä. Ennen kuin kaikki on myöhäistä. Vai onko hallitsematon kansainvaellus ja EU:n heittopussina oleminen otettava vastaan kuin luonnonlait? Suomi on lähtökuopissa, mutta mihin? Sitä ei tiedä vanha Erkkikään.

Voiko olla totta!

Maailman ihan kaikkein suurin risteilyalus on rakenteilla Gomorranian telakalla Länsi-Horniassa. Laivan pituus on kahdeksan ja puoli kilometriä. Se ei mahdu mihinkään satamaan. Alus risteilee Keski-Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä. Sillä on kaksi kolmesataa metriä pitkää tukialusta, jotka toimivat huolto- ja yhteystehtävissä.

Risteilyaluksen takakannella on kansainvälinen lentokenttä ja etukannella golfkenttä. Laivan keskikannella on kilometrin pituinen järvi, johon on upotettu yli 10 000 kuutiometrin suuruinen akvaario. Akvaariossa esitetään kahden tunnin välein koulutettujen miekkavalaiden taistelunäytöksiä. Järven erikoisuutena on kaunis saaristo, johon turistit voivat tehdä opastettuja pique-nique-retkiä keskiaikaisilla purjealuksilla.

Lukemattomien ravintoloiden, pubien, cafeterioiden, erikoismyymälöiden ja muiden asiaan kuuluvien palvelujen lisäksi mainittakoon vain jäätelökioskit, joita on kaikilla 29 kannella kahdenkymmenen metrin välein.

Risteilyaluksen tukikohdaksi on suunnitteilla torni Tyynelle valtamerelle, jossa se ulottuu yhdeksän kilometrin syvyyteen. Sieltä torni kohoaa kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Torniin asennetaan pikahissi, joka kiidättää turistit meren pinnalta meren pohjaan yhdeksässä sekunnissa sekä pohjasta pinnalle ja edelleen ylös kahden kilometrin korkeuteen yhdessätoista sekunnissa.

Torniin sijoitettavista palveluista päätetään sen jälkeen, kun palveluja koskeva suunnittelukilpailu on ratkaistu.

Sodankäynti on uskontojen yhteinen musta aukko

Sota on kauhein asia mikä ihmistä voi kohdata maailmassa. Sodan olosuhteissa ihmisestä tulee raakalainen. Vastaavia hirveyksiä ei mikään muu elävä olento pysty tekemään eikä edes suunnittelemaan.

Raamattu kieltää toisen ihmisen tappamisen, lähinnä murhaamisen. Raamattu ei kuitenkaan tuomitse sotaa. Raamattu hyväksyy sotimisen sellaista vihollista vastaan, joka edustaa pahoja voimia.  Koraani ei tuomitse sotimista vääräuskoisia vastaan eikä varsinkaan silloin, kun sotaa käydään  puolustustarkoituksessa.

Yhteistä näille maailman suurimpien uskontojen pyhille  kirjoituksille on hyvien asioiden puolesta tapahtuvan sodankäynnin oikeutus. Yhteistä on myös se, että vihollisen määrittelee ihminen. Hyvän ja pahan rajan vetämisestä ja lopulta sodan aloittamisesta päättää kourallinen ihmisiä.

Sodankäynti itsessään on hyvässäkin tarkoituksessa erittäin raadollista touhua. Sotimaan komennetut tavalliset ihmiset eivät tunne toisiaan. Sodan pahimmassa kurimuksessa toisiaan vastaan taistelevat ihmiset eivät ole koskaan nähneet toisiaan eivätkä tule koskaan näkemäänkään. He eivät ole edes tienneet toistensa olemassaolosta. Heidät on vain määrätty tappamaan toinen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Heidät on vain määrätty olemaan toistensa pahimpia vihollisia ja kamalimpia pahiksia.

Tämä on uskontojen yhteinen musta aukko. Se ei kuulu inhimillisen ymmärtämyksen piiriin. Sen vuoksi sitä ei tarvitse pohtia. Siitä me ihmiset voimme pestä kätemme ja jatkaa sotimista.

Arvot, väkivalta ja rasismi

Suomen on todettu olevan maailman parhaiden maiden joukossa melkein millä hyvänsä tilastolla mitattuna. Aivan niin hyvin asiat eivät kuitenkaan ole. Euroopan unionin laajuisen tutkimuksen mukaan Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan osalta kolmen huonoimman maan joukossa. Tutkimus on tehty neljä vuotta sitten, jolloin turvapaikanhakijoita ei Suomessa pidetty uhkana länsimaisille arvoille. Vierasmaalaisia oli tuolloin vielä kohtuullinen määrä ja väkivallantekijät silloin - kuten tänäkin päivänä - pääosin kantasuomalaisia.

Euroopan mahtimaiden hyvinvointi perustuu siirtomaiden vuosisataiseen hyväksikäyttöön ja nykyäänkin suurelta osin alikehittyneiden maiden hyväksikäyttöön. Eurooppa siis niittää  sitä, mitä on vuosisatojen aikana kylvänyt. Sen sijaan Suomi kuuluu hyväksikäytettäjien häntäpäähän eikä ansaitsisi tulla rangaistuksi muiden maiden pahoista teoista. Oli miten oli, niin joka tapauksessa Suomi puolustaa länsimaisia arvoja vaikka verissäpäin kuten kelpo hakkapeliitat aikoinaan.

Kansainvaellus Eurooppaan on alkanut. Sellaista on tapahtunut ihmiskunnan historiassa useasti aikaisemminkin. Vahvemman oikeudella rakennettujen ihmisarvojen katsotaan jälleen kerran olevan vaarassa. On luonnollista, että vierasmaalaisten miesten eurooppalaisiin naisiin kohdistama väkivalta nostattaa monenlaisia vastareaktioita. Sen sijaan vierasmaalaisten naisten ja lasten joutumista Eurooppaan suuntautuvan laajan ihmiskaupan kohteeksi ei koeta uhkaksi länsimaisille arvoille eikä se aiheuta samanlaisia vastareaktioita.

Suomessa keskustelua käydään siitä, onko feministinen tasa-arvon puolustaminen väkivaltaa silottelevaa, tekijöitä ymmärtävää ja kärsimyksiä vähättelevää ja sitä kautta pelkoa tulla leimatuksi rasistiksi. Keskustelua käydään siitä, tulisiko EUn säädöksiä tiukentaa, EUn rajat sulkea ja perustaa yhteiset rajajoukot. Keskustelua ei missään tapauksessa voida käydä siitä, tulisiko pommitukset ja asevienti hädänalaisiin maihin lopettaa. Keskustelua ei käydä siitä, tulisiko kaikilla kansakunnilla olla oikeus säilyttää uskontonsa, kulttuurinsa, tapansa ja tottumuksensa. Ei voida keskustella siitä, että myös niiden raakalaismaisilla teoilla olisi sama oikeutus kuin länsimaiden raakuuksilla. Jesuiitat olivat aikoinaan rehellisiä todetessaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Sama pätee yhä.

Eurooppalaisen ajattelun lähtökohtana on, että maassa on elettävä maan tavalla. Sitä vain sovelletaan siten, että Eurooppaan tulijoiden on luovuttava kulttuuristaan ja elettävä eurooppalaisella tavalla. Sen sijaan eurooppalaiset katsovat oikeudekseen elää muualla maailmassa eurooppalaisella tavalla. Reviirikäyttäytymisen juuret ovat syvällä ihmiskunnan kehityshistoriassa. Reviirien rajoja rikotaan vain väkivallan ja vahvemman voimalla. 

Punainen matto

Punaiselle matolle
- liukuu robotti yllään läpinäkyvä sifonkihame
Punaiselle matolle
- astelee tyrmäävä twitterkaunotar - syvään uurrettu gigolo kainalossaan
Punaiselle matolle
- ajetaan urheiluauto, jonka hintalappu on peitetty rintaliiveillä
Punaiselle matolle
- saapuu karvarintainen betoniraudoittaja pelkät huopatossut jaloissaan
Punaiselle matolle
- saapuu tyyppi suoraan H.C. Andersenin sadusta Keisarin uudet vaatteet

Punaiselle matolle
- pyörii ex-miehensä elämäntyöstä palkittu näyttelijätär läpinäkyvän muovipallon sisällä
Punaiselle matolle
- työnnetään Belvederen Apollon pahvikopio saunapyyhe lanteillaan
Punaiselle matolle
- purjehtii kaikkiin suuntiin hymyilevä maailmantähti pitäen sylissään puolialastonta narttukissaa
Punaiselle matolle
- ryntää vahakabinetin vahtimestari etsimään varastettua nukkea

Kymmenen tuhatta salamavalon räpsähdystä, kymmenen miljoonaa katselukertaa...

Ekologinen jalanjälki

Kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun korkein aste liikunnan saralla on urheilu. Kun ihmisen fyysiselle kasvulle ei aseteta rajoituksia, niin hänen ekologista jalanjälkeään voidaan käyttää kestävän kehityksen mittarina. Yhdysvaltalaisen jalanjälki on lähes 10 hehtaaria, mutta intialaisen jalanjälki vain alle yhden hehtaarin. Nykymenolla amerikkalainen elämäntapa tarvitsee tulevaisuudessa yli 10 maapalloa, mutta intialainen tulee toimeen puolella maapallolla. Länsimaista kulttuuria ei siis kaiken järjen mukaan kannattaisi levittää yli koko maapallon.

Näistä längistä eivät kiekot livahtele

 

 

 

 

Paavi Franciscus sai lahjaksi 10 aaria suomalaisen hiippakunnan metsää, kun Helsingin piispa Irja Askola kävi Vatikaanissa tervehdyskäynnillä. Lahjan valintaan vaikutti se, että Paavi Franciscus on usein nostanut esille kestävän kehityksen merkityksen. Valinta viestittää kaikelle kansalle, että lahjaksi ei olisi sopinut esimerkiksi oma aitio   Helsingin jäähallista.

Ammattiurheilija ansaitsee palkkansa henkensä kaupalla

Varsinkin huippu-urheilussa on varjopuolensa. Maailman ympärivuotisissa urheilusirkuksissa pyörivät ällistyttävän suuret rahasummat.  Rahavirtojen kaikkia uomia eivät minkäänlaiset organisaatiot pysty valvomaan. Pelkän rahan vuoksi se ei olisi tarpeellista, koska raha on vain rahaa. Sen sijaan on huolestuttavaa, että nykyinen huippu-urheilu on tekemässä yhä suurempaa ekologista jalanjälkeä samalla, kun se vetää kaiken kansan massaliikunnan samoille jalanjäljille.

Kotiäiti pukeutuu pienelle aamulenkille

Kaikille liikuntamuodoille kehitellään omat asut ja välineet, omat salit ja hallit. Urheilutapahtumat vaativat yhä suuremmat areenat ja yhä massiivisemmat koneistot uutisoinnille. Kaikkea toimintaa ohjaa rahastus. Se on epäluonnollinen jatkumo sille, että jatkuva kasvu ja kestävä kehitys perustui vuosituhansien ajan ruumiilliseen orjatyöhön, joka jätti vain pienen ekologisen jalanjäljen. 

Dublin-asetus ei muuttamalla parane

EU-asetuksen mukaan jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija ensimmäisenä saapuu, joutuu myös käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Asetukseen ajavat muutosta maat, joihin suurin osa turvapaikanhakijoista ensikädessä rantautuu. Vapaa liikkuvuus EU-alueen sisällä on vain jäsenmaiden kansalaisilla ja niillä, joilla on työpaikka EU-alueella. Sen vuoksi turvapaikanhakijat pyrkivät myös EU:n sisällä ensisijaisesti niihin maihin, joissa on tarjolla työpaikkoja.

Kun turvapaikanhakijat pääsevät Suomeen asti, Suomen viranomaisten on annettava heille turvapaikkaa koskeva päätös. Myönteisen päätöksen jälkeen heillä on täysi vapaus valita asuinpaikkansa Suomessa. Pienille paikkakunnille sijoitetut turvapaikanhakijat lähtevät myönteisen päätöksen saatuaan suuriin asutuskeskuksiin, joissa on parhaat sosiaalietuudet. Turvapaikanhakijoissa on paljon nuoria miehiä. Heidät on suurissa ryhmissä sijoitettu - kauniisti sanottuna Suomen suuriin metsiin - ja metsiä Suomessa riittää vaikka kaikille Euroopan turvapaikanhakijoille. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu siihen. Metsien miehiä etelämaalaisista ei tule, sillä he haluavat elää yhteisöissä, joissa on menoa ja vilskettä, miehiä että naisia.

Eu-asetuksen muutoksella ongelmaa ei voida myöskään Euroopan mittakaavassa hoitaa, sillä Euroopan eteläisillä rajoilla paine tulee kasvamaan niin suureksi, etteivät siihen tavanomaiset keinot riitä. Ainoa keino, jolla eurooppalaisille voitaisiin saada edes pieni hengähdystauko, olisi Lähi-itään ja Afrikkaan suuntautuvien sotatoimien, pommitusten ja aseviennin lopettaminen. Suurvaltojen tulisi luopua etujensa ajamisesta pakkokeinoin. Pommikoneet tulisi lastata elintarvikkeilla ja lääkkeillä.

Lähi-idän ja Afrikan maiden ja kansojen tulisi antaa säilyttää omat kulttuurinsa mahdollisimman pitkään. Sen jälkeen voisi ainakin toivoa, että turvapaikanhakijoiden määrä muuttuisi kohtuulliseksi.

No, joo. Eihän nämä kerettiläiset ajatukset mene läpi minkäänlaisessa ihmisen luomassa organisaatiossa, joten se siitä. Pitää vain uskoa, että viisaat, suurituloiset EU-valtiaat keksivät oikeamieliset keinot tilanteen rauhoittamiseksi.

Pohjolan talvi

Talvi on vihdoinkin tullut. Nyt on kaiken kansan aika lähteä talvilomille. Kaikki, jotka saavat suksiin liikettä, ulos metsiin, pelloille ja puistoihin. Työrukkaset maahan, tietokoneet kiinni, hommat seis ja luontoon mars!

Positiivinen elämänasenne vie eteenpäin. Jos ei ole suksia, voi rakentaa lumiukkoja. Tosi trendikästä on rakentaa itsensä näköisiä teoksia lumesta ja kaikesta muustakin, mitä nurkista löytyy. Hauskasti koristeltu lumiukko on pihapiirin valtias.

Talvi on lyhyt, joten antaa kulkusten kilistä!

Köln, Köln, Köln!

Köln (Colonia Agrippina) on Saksan neljänneksi suurin kaupunki. Kaupunkia pidetään Reinin alueen taloudellisena, kulttuurisena ja historiallisena pääkaupunkina. Nykyinen Köln perustettiin roomalaiskaudella ja se sai nimensä keisarinna Agrippinan (keisari Neron äidin) mukaan. Ennen roomalaisia paikalla oli jo germaanien perustama kaupunki ja roomalaisten jälkeen kaupungin valtasivat frankit.

Kölnin katolinen tuomiokirkko (Hohe Domkirche St. Peter und Maria) on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja se kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Goottilaista tyylisuuntaa edustavaa kirkkoa rakennettiin 1248 - 1473. Samoihin aikoihin Firenzen tuomiokirkko rakennettiin alusta loppuun. Sen sijaan Kölnin tuomiokirkon rakentaminen keskeytyi 400 vuoden ajaksi.

Löytöretket toivat rikkauksien myötä Eurooppaan eripuraisuutta, vaikka valistus avasi uusia näkökulmia. Maatalouden vallankumous ja lopulta teollinen vallankumous muokkasivat hallintojärjestelmät uuteen uskoon. Rakentaminen jatkui vasta 1800-luvulla. Valmistuttuaan 1880 tuomiokirkko oli 10 vuotta maailman korkein rakennus, jonka kaksi suurinta tornia kohoavat 157 metrin korkeuteen.

Paitsi kirkkorakennuksen valtavaa kokoa on pakko hämmästellä myös, miten niin suuri rakennelma voi mittasuhteiltaankin olla niin kaunis ja sopusuhtainen kokonaisuus. Sen sijaan ei ole ihme, että kirkon rakennustyöt keskeytyivät 400 vuoden ajaksi. Kirkko sai jäädä todistamaan Machiavellin oppeja, että hallitsijan pitää edistää valtion etua vaikka väkivalloin. Se sai jäädä seuraamaan myös humanismin, kirjapainotaidon, löytöretkien ja uskonpuhdistuksen edistymistä. Se sai jäädä ihmettelemään, miksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ei saattanut rakennustyötä loppuun asti.

Nielivätkö jatkuvat eurooppalaiset sodat rakennustyöhön tarvittavat varat? Näiden 400 vuoden aikana Ottomaanit ahdistivat idästä.  Ranska, Englanti ja muu Eurooppa taistelivat vallasta 100 vuotta. Katoliset ja protestantit taistelivat keskenään 30 vuotta. Itävallan perimyssota kesti 8 vuotta. Sen jälkeen käytiin seitsenvuotinen sota, joka teki Preussista suurvallan. Mutta vielä riitti taistelua vallasta ja taloudellisista eduista Habsburgien jälkeenkin, kun Napoleon runnoi Eurooppaa näkemyksensä mukaiseen järjestykseen.

Monta vuosikymmentä ei ehtinyt kulua, kun alkoi ensimmäinen maailmansota ja parinkymmenen vuoden kuluttua sen päättymisestä toinen maailmansota, joka raunioitti tuomiokirkkoa ympäröivän kaupungin melkein kokonaan. Myös kirkon vieressä olevat rautatieasema ja Reinin yli johtava rautatiesilta tuhoutuivat. Sen sijaan pommikoneet säästivät kirkkoa, jonka kaksoistorneja lentäjät käyttivät apunaan sunnistuksessa.

Jouluaattona vuonna 2015 kaikki oli toisin. Seitsemän vuosikymmenen rauhan aika ja ahkera jälleenrakentaminen olivat saaneet ihmeitä aikaan. Miljoonakaupunki Köln kukoisti ja sen sydän sykki turvallisena ja kodikkaana. Kaupungin tuomiokirkko täyttyi ääriään myöten juhlakansasta. Kirkon ovella jaettiin Rainer Maria Kardinaali Woelkin allekirjoittamia sydänkortteja: Fröliche Weihnacht überall!  Niissä kehotettiin rakastamaan kaikkia lähimmäisiä maailmanlaajuisesti. Niissä kehotettiin toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleiksi ja auttamaan heitä sopeutumaan yhteiskuntaan: Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon!

Seitsemän päivää myöhemmin tuomiokirkon ympärillä alkoi tapahtua jotakin, mikä osoitti, että sydänkorttien sanoma ei ollut mennyt perille tai se oli ymmärretty väärin tai oliko sittenkin niin, että vallanpitäjät eivät olleet pitkään aikaan ymmärtäneet tekojensa seurauksia? Hyvinvoinnin kasautuminen Eurooppaan toimi  jälleen houkuttimena samalla, kun kehitysmaiden kohtelu karkotti liikkuvan väestön etsimään onneaan mistä hyvänsä muualta kuin synnyinseuduiltaan.

Muualta maahan muuttaneet nuoret aloittivat hulinoinnin rautatieaseman ja kirkon välisellä aukiolla. Kukaan ei ollut turvassa kaupungin kotoisimmalla alueella.

Ajan mittaan kulttuureiden sekoittuminen myös Euroopassa on tosiasia, sillä Euroopan väestö ja valtakulttuurit monipuolistuvat nopeassa tahdissa. Kantasukkaat jäävät vähemmistöiksi. Ne eivät enää voi sanella muuttuvan kulttuurin muotoja. Uudelleen muotoutuvassa Euroopassa on kuitenkin voitava elää yhteisesti sovituilla säännöillä. Se on pitkä ja rankka tie, joka parhaassakin tapauksessa edellyttää useiden sukupolvien yhteensulautumista.