Romanialaisten leiriväelle maksettiin avustuksia kotimatkalle. Lähtijät lupasivat lähteä ja tulla takaisin. Kerjäläiset eivät vähentyneet. Kerjäläisiä on edelleen kadunkulmat täynnä. He osaavat bisneksen. Palaneesta leiristä löytyi varastettua tavaraa. Kaikkea törkyä he eivät mukaansa ottaneet. Nyt, kun paluulippu on tiedossa, he palaavat suuremmalla joukolla ja paremmalla ajalla.
Enemmän tavallista kansalaista ahdistaa kuitenkin päällekäyvä puhelinmyynti. Operaattoreiden ja suoramyyjien agentit soittavat milloin mistäkin Suomen kolkasta ja tarjoavat kaikkein parasta tuotetta. Kun soittoja tulee kolmekin päivää kohti, alkaa hiljaisempaakin asiakasta tympiä. Ei voi enää muistaa, mistä lasku tulee eikä myöhemmin saada selville, miten tehdystä sopimuksesta voisi päästä eroon. Ainoa varma asia on, että perintäfirmat käyvät kimppuun pienestäkin laskun maksun viivästymisestä. Ja taas...puhelin soi!
Islanti, Kreikka ja Irlanti näyttävät, miten julkista taloutta viedään, kun markkinavoimat jyräävät. Kokonaiset valtiot joutuvat kerjäläisen asemaan. Naapurivaltiot heittävät niiden veloille takuita kuin ropoja kerjäläisten mukeihin. Pian laillisia euroja on ruvettava painamaan kilpaa väärän rahan tekijöiden kanssa. On perustettava ylivelkaantuneiden maiden perintävirastoja. Ja lopulta on päästävä sopimukseen paluusta kunkin maan omaan kansalliseen valuuttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti