Perusarvot kestävät

Punainen tupa ja perunamaa on mielikuva, johon kuuluu myös pihamaalla kohoava lipputanko liehuvine lippuineen. Tuvassa asuu ydinperhe, jonka muodostavat isä ja äiti sekä pienet lapset. Tällaisen tupasen omistajia on vähemmistö suomalaisista. Omaa perunamaata pitää enää harva, vaikka olisi siihen mahdollisuus. Lipputankoa ei ole kaikissa talouksissa. Ydinperhe edustaa myös pientä vähemmistöä suomalaisista. Siitä huolimatta vanha mielikuva pitää yllä käsitteitä perusarvojen lähtökohdista.

Koti, uskonto ja isänmaa muodostavat suuremman yhteisön, vaikka kotia ei ole kaikilla. Vaikka valtionkirkko on riitainen ja uskontokunnat kilpailevat keskenään ja isänmaa on monille vain asuinmaa. Yksinkertaisia mielikuvia tarvitaan yhä havainnollistamaan käsitteitä perusarvoista.

Työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Erityinen suojelus voi tarkoittaa työurien pidentämistä, lakko-oikeuden rajoittamista ja palkankorotusten hillitsemistä, sillä suojelus koskee työntekijöitä vain välillisesti. Ensisijaisesti valtiovallan erityisessä suojeluksessa ovat työn tekeminen ja työpaikat. Tekipä työt kuka hyvänsä ja kenen hyväksi hyvänsä, esimerkiksi vierastyöläinen ulkomaisessa omistuksessa olevan firman hyväksi.

Vetäkäämme siis liputuspäivinä liput salkoon! Ei haittaa, vaikka kaikilla ei ole lipputankoa, sillä ei merkittävillä naisilla - Minna Canthia lukuunottamatta - ole liputuspäivääkään ja kuitenkin naiset liputtavat merkkimiehille monta kertaa vuodessa!

Lumimiehen jäljillä

Huoltoyhtiöt ovat tämän päivän lumimiehiä. Mitä kovempi talvi, sitä vaikeampi on päästä lumimiehen jäljille. Onko lumimiestä olemassa vai eikö sitä ole olemassa? Ennen vanhaan talonmies piti huolta taloyhtiön omaisuudesta. Hän katseli ympärilleen ja korjasi paikat kuntoon. Sanomatta, pyytämättä, heti kun vika tai epäkohta silmiin sattui. Tänä päivänä lumimies on ottanut talonmiehen paikan. Lumimiehelle pitää ilmoittaa puhelimella tai nettipostilla, kuvata tai videoida ja lopulta valittaa isännöitsijälle ja odottaa. Lopuksi saa huomata, ettei mitään tapahdu. Lumimiestä ei näy eikä kuulu. Jos lumimies sitten lopulta on käynyt, ei mikään ole korjaantunut. Lumimies ajaa kubotalla ja tökkii lumia nurkkiin ja kasoihin. Lumimies ei jalkaudu. Lumimiehellä ei taida olla edes lapiota. Lumimiehen jäljiltä lumet jäävät portaille ja ovien eteen, mutta lumimiehen itsensä jälkiä ei jää lumeen. Vain renkaiden jäljet porttikongissa. Lumimies toimii suunnitelman mukaan. Lumimies ei poikkea lukujärjestyksestä. Lumimiehellä on kiire toiseen ja kolmanteen kohteeseen. Lumimies on mysteeri. Lumimiehen jäljille ei pääse, ei millään.

Aleksis Kiven polkuja

Aleksis Kiven koko elämä 1834 - 1872 mahtuu Nurmijärven-Helsingin-Siuntion kolmioon. Monet hänen elämäänsä liittyvät rakennukset ovat säilyneet ja ovat entisöityinä yhä löydettävissä. Mutta itse Aleksis Kivi on ja pysyy salaperäisyyden verhoamana, myyttisenä hahmona. Hän kehitti kirjoitettua suomenkieltä, kun sivistyneistö kirjoitti ruotsiksi. Hän eli vapaasti, kun yläluokka eli hienostuneiden tapojensa kahleissa. Aleksis Kiven maisemaa ei kahlinnut suuren lukeneisuuden ja kirjatiedon luoma maailmankuva. Aateliskartanon varjossa saadut vaikutteet eivät tehneet hänestä pehtooria. Aleksis Kiven kirjoittamista innoittivat tavallisen ihmisen elämä ja luonnon kauneus. Lyhyt luomiskausi riitti tekemään hänestä kansalliskirjailijan.

Aleksis Stenvallin sukujuuret johtavat aateliskartanon monisäikeisen elämän vyyhtiin. Aleksis Stenvallin isän syntyperään liittyvät huhut saavat vahvistusta Nurmijärven seurakunnan kastettujenluettelosta ja isovanhempien vihkipäivästä. Isovanhempien muuttotiedot Nurmijärven ja Helsingin välillä vain vahvistavat niitä. Epäilys oman sukupuun aitoudesta painoi älykkään Aleksis-pojan mieltä sitä enemmän, mitä ilmeisemmäksi kävi, ettei hän selviytynyt käytännön elämässään ilman aateliskartanon jatkuvaa tukea.

Aleksis Stenvallin isän sukuhaaran uskollinen tukija oli Raalan kartano. Eivät kartanon omistajatkaan voineet ennustaa, että Aleksis Stenvallissa olisi ainesta kansalliskirjailijaksi, mutta he tahtoivat välttämättä pitää huolta Aleksis Stenvallin isästä ja hänen lähimmistä jälkeläisistään. Nämä Stenvallit elivät jopa kartanossa tai ainakin sen vaikutuspiirissä koko elämänsä ajan. Ruotsinkielikin tarttui korvaan jo leikki-ikäisenä.

Aleksis sai alkupotkua kirjallisuuden maailmaan Nurmijärven koulumestari Malakias Costianderilta, joka oli itsekin kirjoittanut kirjoja. Hän huomasi pojan kyvyt ja rohkaisi tätä kirjoittamaan. Vielä ylioppilaanakin Aleksis kävi luetuttamassa Malakiaksella joitakin käsikirjoituksiaan ja hakemassa pientä vippiä elämiseen Helsingissä. Seuraava opettaja oli Ukko-Granberg Helsingin Katajanokalla. Opettajat vain paranivat, kun vuoroon tuli Fredrik Cygnaeus. Nykyajan yliopisto-opiskelijatkin saavat vain uneksia sellaisista luennoitsijoista kuin Lönnrot, Snellman ja Topelius! Ylioppilas Stenvall oli yhteydessä oman aikansa sivistyneistöön Runebergia myöten.

Helsingissä Aleksis sai kuulla olevansa maalaispoika. Pelkkää lahjakkuutta ei sivistyneissä piireissä arvostettu, jos ei samalla osoittanut suurta lukeneisuutta. Erityisen närkästynyt kiertelevän kulkurirunoilijan elämäntapaan oli suurliikemies Paul Sinebrychoff, joka asui Bulevardin varrella paksun lankkuaidan ympäröimässä puutarhassa olevassa palatsissaan. Tämä Helsingin rikkain liikemies harjoitti hyväntekeväisyyttä, suosi taiteita ja keräsi huikean taidekokoelman. Molempien herrojen jäljiltä on museorakennuksia: Kiven jäljiltä torppia, Sinebrychoffin jäljiltä palatseja. Kiven nimi on kirjoissa, Sinebrychoffin olutpulloissa.

Tärkeimmän luomiskautensa ajan Aleksis Kivi asusteli Siuntion rauhallisissa maisemissa. Se ei olisi ollut mahdollista ilman salaperäistä aatelistukea. Raalan aatelisten omistuksessa kun oli enemmän kuin yksi tai kaksi kartanoa. Niinpä he omistivat myös Siuntion Sjundbyn kartanon, jota kautta Aleksis Kiven tueksi järjestyi aatelissuvun luottohenkilö Charlotta Lönnqvist. Hän oli kartanoiden pitokokki ja kartanontyttären kummitäti. Tukevampaa apua Kivelle tuskin olisi voitu tarjota. Charlotta Lönnqvist järjesti Aleksis Kivelle kodin Fanjunkarsin torppaan tärkeinä luomisvuosina 1863 - 1870.

Fanjunkarsin tuvassa hän sai seurata sanomalehdistä maailman menoa. Tuohon aikaan käytiin m.m. Amerikan sisällissota, Guiseppe Garibaldi taisteli Italiassa, Britanniassa elettiin viktoriaanista aikaa ja Otto von Bismarck yhdisteli saksalaisia ruhtinaskuntia. Entisessä isäntämaassa oli kuninkaana Kaarle XV ja Aleksanteri II nimitti Koti-Suomen kenraalikuvernööreiksi kreivejä ja vapaaherroja. Elettiin hevosten ja purjelaivojen kulta-aikaa. Tavallinen kansa asui maaseudulla eikä juuri muusta tietänyt kuin oman kylän asioista.

Kirjoittaminen oli lyhyen luomiskauden aikana äärimmäisen kuluttavaa eikä rauhaton uni tarjonnut riittävää lepoa. Sivistyneistö tuskin olisi pannut rupliansa likoon Kiven puolesta. Siuntion rahvas puolestaan kunnioitti häntä kirjailijana, vaikkei hänen kirjoituksiaan tuntenutkaan. Siuntiossa hän ei ollut tavallinen maalaismies, vaan julkisuuden henkilö.

Aleksis Kiven elämä sattui ajankohtaan, jossa suomenkielinen kulttuuri alkoi orastaa. Sanotaan, että August Ahlqvistin musertava kritiikki lopulta edesauttoi Aleksis Kiven kuoleman jälkeen tapahtunutta arvon nousua. Toisaalta ja täydellä syyllä voidaan myös olettaa, että salaperäiset siteet aateliseen sukuun tekivät omaa työtään Aleksis Kiven nostamiseksi kansalliskirjailijan asemaan. Aleksis Kivestä tehtiin merkkihenkilö, jonka arvo on säilynyt yli unohdettujen aikalaisten ja myöhempien sukupolvien. Tietenkin Aleksis Kiven oma kirjallinen lahjakkuus tarvittiin pohjaksi. Mutta myyttinen kirjailijahahmo ja nerokkaat teokset tuskin sellaisinaan olisivat suurmiestä synnyttäneet. Niinpä saamme sukupolvesta toiseen nauttia kansalliskirjailijamme sykähdyttävästä runoudesta, vaikka kirjailijan itsensä hahmo häilyy kuin varjo hämärtyvässä illassa.

Ja rokki soi aina vaan

Mitä rock´n´roll tarkoittaa? Eestiksi "kalju ja rasvavolt", ruotsiksi "karamellstång och filmrulle", saksaksi "Gebirge und Brötchen", italiaksi "masso e panino"? Hienoja käännöksiä kaikki.

Vakavasti puhuen rokki on crack and roll -musiikkia eli musiikkia, joka on yhteydessä huumeisiin ja setelitukkuihin. Rokki on agressiivista ja viihdyttävää. Sanoitukset ovat lapsellisia ja rytmi alkukantaisen kiihdyttävää. Lisäksi rokkimuusikot ovat koomisia pöyhistelijöitä, joiden hulluus on aitoa.

Rolling Stones-konsertissa Helsingin olympiastadionilla tapahtui vuosia sitten jotakin aivan unohtumatonta. Rokkivaarit koikkelehtivat yleisön keskelle työnnetylle pienelle esiintymislavalle kapeata siltaa pitkin. Olin aivan sillan vieressä. Silloin se tapahtui! Ohi mennessään Keith Richards hymyili ja iski silmää minulle! Ei voi olla niin, että takanani olisi ollut joku, jolle silmänisku olisi mennyt. Kyllä se oli minulle ja vain minulle!

Postikortteja

Postcard gallery I Antti Kautto design Postikorttigalleriassa esitellään viimeisimpiä postikorttitaiteen virtauksia. Kuvien taiteellinen taso ei ehkä päätä huimaa, mutta kuvien lämmin henki on puhutteleva. Kuvat suorastaan pyytelevät anteeksi, jos ne tietämättään ketä mitenkään loukkaavat. Oheisen kortin nimi on "Taiteilijan näkemys". Kortti ei ole kovin omaperäinen eikä oikeastaan sovellu postikortiksi lainkaan, mutta se on valittu avaamaan tämän gallerian aarteet. ------------------------------------------------------------------------------------------------- Kehdosta tutkintoon Kun Suomen koulutusjärjestelmää uudistetaan, niin uudistuksen kokonaisuuteen tulisi sisällyttää Kehdosta tutkintoon -ohjelma: Synnytyssairaalat velvoitettaisiin määrittelemään vauvojen tulevat opinahjot. Vauvojen kehittymistä tutkinnon suorittaneiksi kansalaisiksi seurattaisiin tarkasti. Seurantaa suorittamaan perustettaisiin kansallinen valvontakomissio, johon kutsuttaisiin eri alojen asiantuntijoita ei-poliittisin perustein. Valvontakomission jäsenyys olisi elinikäinen. Kutsuntamenettely olisi salainen ja täysivaltainen komissio täydentäisi sen jälkeen itse itseään. Näin vauvoille taattaisiin yhtäläiset lähtökohdat elämäntaipaleelle. Tuleva vauvakortti annettaisiin synnystyssairaalasta vauvan omalla opinahjolla nimettynä. Kortista ilmenisivät lisäksi opiskeluaika ja valmistumisvuosi, aikuisopintojen tarve sekä täydennyskurssien aikataulu. ------------------------------------------------------------------------------------------------ Hyvää Joulua . . . . . . . . . . Kortti edustaa perinteistä joulukorttituotantoa. Aihe viittaa aikaiseen talventuloon ja valkeaan jouluun. Joulupukin ansiot eivät koko vuotta ajatellen riitä juuri mihinkään. Jaa, saattavat kysymyksessä olla myös kevättalven jäät. Silloinhan pukilla on aikaa istuskella ongella. Oli miten oli, joulukorttien keräily kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ettei joulukuussa tule kiirettä. Kiireessä joutuu tyytymään tavanomaisiin halpakortteihin. ------------------------------------------------------------------------------------------------ Miekkailevat joulupukit . . . . . . . Miekkailevien joulupukkien tarkoituksena on tuoda uutta ilmettä joulukorttimarkkinoille. Miekkailevat joulupukit muistuttavat kunnian merkityksestä ihmiskunnan ikuisessa taistelussa arjen arvoista. Sopii lähetettäväksi valistuneille perhetuttaville. ------------------------------------------------------------------------------------------------- Kisaterveiset . . . . . . . . . . Talviurheilukortin alkuperä juontaa Keski-Euroopan mäkiviikoille, mutta sillä on juhlistettu myös Vancouverin olympialaisia. Kortin tekstinä on alunperin ollut "Hyvä lentäjä tämä uusi mäkikotka". Kuva soveltuu myös uusien mäenlaskussa tarvittavien varusteiden kehittelyyn ja markkinointiin pitkin vuotta. -------------------------------------------------------------------------------------------------

Antaa lakon hoitaa

Nyt on neuvoteltu kaksi vuotta eikä edistystä ole tapahtunut. Näkemykset ovat yhtä etäällä kuin kaksi vuotta sitten. Kysymys on siitä, että jos annetaan yhdelle pienelle ryhmälle, niin kaikki muut ryhmät vaativat samaa. Ei suinkaan, vaan siitä, että annetaan yhdelle ja vain yhdelle pienelle ryhmälle, mitä he sitten vaativatkin. Kaksi vuotta sitten sovittiin, että jokainen saa tarvittaessa oman potin. Ei, vaan siitä, että voitaisiin neuvotella pienestä potista, josta voitaisiin tarvittaessa jakaa jotakin. Suttupaperi on olemassa, johon on jotakin piirusteltu. Ei, ei ole mitään dokumenttia. Antaako kumpikaan osapuoli periksi yhtään? Ei anna. Onko lähentymistä tapahtunut? Ei yhtään. Mistä neuvotellaan? Neuvotellaan siitä, että jatketaanko neuvotteluja. Jatketaanko neuvotteluja? Kyllä jatketaan. Jatkuuko lakko vielä pitkään? Näillä näkymin lakko jatkuu ainakin kaksi vuotta. Sen aikana saadaan koulutettua uudet tyypit hoitamaan hommat. Eikö tämä tunnu hätätilalta? Ei, ei ollenkaan. Ei hätä ole tämän näköinen!
Haloo! Lakko loppuikin juuri. Sopimus syntyi, kun keskusjärjestöjen edustajat lähtivät mukaan!
Mutta eihän keskusjärjestöjä enää pitänyt tarvita? Ei, kun tupoja ei tarvita! Ennen tehtiin isot tupot etukäteen, nykyään pienet tupot jälkikäteen! Mitä lakolla saavutettiin? Ei oikein mitään. Vahingot olivat kyllä miljardiluokkaa? Ei, kun muutama sata miljoonaa! Ei, kun työnantajien omistajien osakkeiden arvot kääntyivät jyrkkään nousuun! Ei, kun...

Taikurit hävittävät matkustajakoneitakin

Miten on mahdollista, että Suomesta varastetaan kaksi suurta autonosturia ja viedään pois maasta autolautalla?
Se menee sillä tavalla, että ostetaan liput ja ajetaan nosturit lauttaan. Sitten autolautta seilaa yli meren ja nosturit ajetaan satamaan.
Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Sitä on jälkikäteen vaikea mennä sanomaan.
Voisiko sitä kysellä jostakin?
Kukahan niihin kyselyihin mitään vastaisi!
Onko mahdollista, että satamassa on suuret peilit, joilla nosturit on häivytetty näkyvistä?
Sekin on mahdollista.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kaikki on mahdollista.

Ihanat alusasut

Alusasuja on pakko mainostaa, sillä alusvaatekerta ei näy, koska se on päällysvaateiden alla. Sen vuoksi alusvaatemainonnan on oltava jatkuvaa. Ihmiset eivät muuten muista, että päällysvaatteiden alla pitää olla alusvaatteet. Trendikkyys on myös tärkeätä. Ei voi olla trendikäs, jos ei tiedä, mitä naapurilla pitäisi olla päällysvaatteiden alla. Ja vaikka minimuoti paljastaa aina vain enemmän ja helman nostolla on rajana vain taivas, niin alusvaatteiden mainostamisen tarve ei tule vähenemään. Alusvaatemainonta on ikuista.

Suoramyynti syytää tavaraa: Kun otat puhelinmyyjältä ilmaisen näytepakkauksen vastaan, huomaat olevasi alushousuklubin ainaisjäsen eikä klubin jäsenyyttä voi peruuttaa. Postista alkaa tulla alushousuja. Niitä riittää jaettavaksi asti. Laskutus alkaa eikä laskuja voi jättää maksamatta. Muuten tulee ulosottomies eikä sen jälkeen muuta tulekaan kuin alushousuja ja perintäkirjeitä.

Mainostauluissa säihkyvät alusvaatemallien jättikuvat. Ne hallitsevat liikenteen solmukohtia. Liikenne häiriintyy ja peräänajoja sattuu. Eivät peräänajot tietenkään ole alusvaatteiden syytä. Eiväthän kiireiset ohikulkijat alusvaatteita tuijottele.

Muotinäytösten aatelia ovat alusvaatteiden esittelyt, sillä ne takaavat täydet katsomot. Esiintyjillä on kova kiire vaatteiden vaihdossa ja jos malli ei ehdi vaihtaa seuraavaa asua ajoissa, niin hän voi heittää kierroksen alushoususillaan. Eikä yleisö varmasti pane pahakseen. Sitä se juuri odottaa ja on tullut katsomaan.

TV-mainontaa alusvaatteet eivät hallitse. Se johtunee siitä, että TV-ohjelmat - mainospätkiä myöten - sisältävät niin paljon paljasta pintaa, että alusvaatteiden esittelyn aikana katsojat kävisivät jääkaapilla. Sitäpaitsi katsojat itse tuijottavat TV-ohjelmia alusvaatteisillaan ja häiriintyisivät, jos päällä ei sattuisi olemaan juuri mainoksessa esitettyä tuotetta.

Postiluukuista pursuavan suoramainonnan saa sentään loppumaan pienellä Ei mainoksia, kiitos -tarralla. Muuten on pakko elää jatkuvan mainostulvan armoilla. Muistakaamme nyt herranen aika käyttää alusvaatteita! Jos tavaratalojen hyllyiltä ei aina löydy sellaisia alushousuja, jotka mahtuvat ihmisen jalkaan, niin etsitään erikoisliikkeistä. Tai ostetaan pakka flanellia. Teetetään tai tehdään itse. Näin pysytään talvellakin lämpiminä.

Alaston lakko vai jokapäiväinen leipä?

Lakkoilu on jäänne viime vuosisadalta. Lakkoilu toimi jollakin tasolla 1900-luvulla. Sitä ennen, kun orjuus oli vuosituhansien ajan talouden veturi ja kestävän kehityksen perusta, ei lakkoiltu. Orjat eivät lakkoilleet, vaan kapinoivat ja pääsääntöisesti henkensä menettäen. Kehittymättömien maiden väestön ja luonnonrikkauksien rosvoaminen ja valtamerien yli tapahtuneet laivaukset loivat pohjan siirtomaavaltojen ja nykyisten supervaltojen menestystarinoille. Lakko-oikeudet kehittyivät näistä hedelmistä nauttimaan päässeissä valtioissa. Lakkoilu on edelleen tänä päivänä mahdollista kehittyneissä valtioissa. Tavoitteet ovat sivistyneesti poliittisia. Poliittisen vallan vaihtumista ei enää tavoitella yleislakolla. Lakoilla sanotaan ajettavan pienten ihmisten asiaa. Onko näin?

Taustalla jylläävät toisenlaiset voimat. Nykyisin ihmiskauppa rehottaa samalla tavalla kuin entisaikojen orjamarkkinoilla eikä niissä piireissä tunneta lakko-oikeutta. Tänä päivänä halpatyövoima on tuotannon avainsana. Tuoton tavoittelu sivuuttaa kehitysmaiden työntekijät ihmisyksilöinä eikä lakkoilusta ole tietoakaan. Sotavoimat lähetetään sinne, missä esiintyy niskurointia. Silloin puhutaan terrorismista ja merirosvouksesta.

Nykypäivänä lakot kuuluvat enää hyvinvointivaltioiden avainryhmien työkaluihin. Tärkeimmät tavoitteet ovat jossakin muualla kuin 0,2 %-prosenttiyksikön palkankorotuksissa. Lakkoja pidetään, kun työttömyyskassojen rahastot on nollattava, omat säästöpossut tyhjennettävä.

Työnantajat tervehtivät lakkoja ilolla. Lakot saattavat merkitä huomattavaa tuotannollista säästöä ja hengähdystaukoa. On tilaisuus pohtia ja suunnitella tai lomailla ja harrastaa. Lakot antavat työnantajille myös hyvän syyn järjestellä ja lakkauttaa vanhentuneita tuotantolinjoja, huoltaa koneita ja laitteita, pudotella pelistä kilpailijoita ja huonoja alihankkijoita ja siirtää toimintoja paremmin tuottaville aloille. Työnantajien lomat vain jäävät usein lyhyiksi, kun bisnisnenät saavat uuden vainun ja kilpajuoksu uusille apajille alkaa.

Mitä lakkojen tilalle? Katseet pitäisi kääntää kotimaan sisämarkkinoihin. Työntekijöiden tulisi perustaa osuustoiminnallisia yrityksiä, joiden raaka-aineet hankittaisiin vain ja ainoastaan kotimaasta. Tuotteet ja palvelut myytäisiin pelkästään kotimaahan. Osuusliikkeet toimivat hyvin oman aikansa. Toiminnan voisi aloittaa uudelleen. Ammattiyhdistysliike saisi kouluttaa väkensä yrityskonsulteiksi ja tukea lakkojen sijaan työntekijöiden perustamia pienyrityksiä. Elinkeinoelämän keskusliitto saisi keskittyä perinteiseen liiketoimintaan ja hoitaa suuret kuviot. Esimerkiksi vaatetehtaat joutaisivat olemaan päiväntasaajalla ja etsimään myös markkinansa maailmalta: Suomeen perustettaisiin räätälishoppeja, jotka valtaisivat kotimarkkinat. Väki saisi uniikkeja vaatteita ja jokapäiväisen leipänsä.

Uskonnolliset yhteisöt ovat hyvä esimerkki siitä, että pienet tiiviit yhteisöt pärjäävät hyvin lamassa kuin lamassa eikä niiden piirissä tunneta lakkoja. Strategia perustuu omiin sisämarkkinoihin. Ammattiyhdistysliike voisi perustaa myös uskonnollisia työkuntia. Siispä politiikka pois työelämästä ja hihat heilumaan!

Lahjoituksista katastrofiapuun

Suomalaisten lahjoittamat vanhat maatalouskoneet ruostuvat Viron pelto-ojissa. Viroon ei itsenäistymisen yhteydessä perustettukaan pieniä perhetiloja. Sen sijaan perustettiin suuria osakeyhtiöitä, jotka hankkivat nykyaikaista kalustoa. Eivätpä vanhat romut ruostu ainakaan Suomessa.
Afganistanin infrastruktuurin rakentamiseen suunnatut varat uppoavat eliitin palatsien rakentamiseen. Mutta niin se on, että valtakeskuksesta vallan rakentaminen on aina aloitettava. Suomalaisten lahjoitus ei Afganistanissa sentään mennyt harakoille: Pystytettiin koulu, jos kohta sitä ensi alkuun ruvettiin käyttämään bordellina.
Täällä kotimaassa Lastenklinikalle tarkoitetut lahjoitusvarat hupenivat taannoin keräyskuluihin. Keräämisen tarkoitus oli pyhä, mutta keräysmenetelmä kallis.
Maanjäristysalueille lähetettävä apu on yleensä vaikea saada ajoissa perille, koska avustuskohteen liikenneyhteydet ovat tuhoutuneet. Lisäksi apu lähetetään kaukaa ja vain pyydettäessä. Kun avustusoperaatio sitten rullaa, apua antavien maiden sotilaita tarvitaan turvaamaan lähetysten perille pääsyä. Kysymys on silloin siitä, että apu täytyy aina kanavoida oikeille tahoille ja oikeassa järjestyksessä, pyramidin huipulta alaspäin. Muuten ei mikään pelaa.
Katastrofiin joutuneiden maiden omien sotilaiden tärkeimpiä tehtäviä on kauppojen suojeleminen. Hädässä olevat ihmiset ryöstelevät muuten elintarvikkeet ja tavarat. Kauppojen elintarvikkeita ei jaeta eikä anneta ryöstää, vaan niiden annetaan pilaantua.
Kun luonnonkatastrofeja sattuu perä perään, niin avustusvarat loppuvat. Kun avustusvarat loppuvat, niin pitkin ulkomaita taistelevia sotilaita ei kotiuteta eikä siirretä katastrofialueille. Valtavia voimavaroja ei vapauteta suunnattaviksi uudelleen. Luonnonkatastrofit kun ovat vain luonnon omaa kiertokulkua. Ne ovat toissijaisia avustuskohteita ihmisten itsensä aiheuttamiin katastrofeihin verrattuna. Varoja riittää loputtomasti vain sotimiseen. Lahjoittamisen ideana on ennen kaikkea lahjoittajan kokema mielihyvä, sillä tutkimattomia ovat lahjoitusvirtojen tiet.
Avun antaminen suuremmassa mittakaavassa taas perustuu taloudellisen hyödyn tavoitteluun, jolla on myös poliittinen hintansa.