torstai 29. joulukuuta 2022

Yllätysmomentti

Ei olisi mikään yllätys, jos maailmansota syttyisi juuri nyt, kun rauhanneuvottelut eivät kiinnosta ketään. Sen sijaan yllättävänä voidaan pitää sitä, että viimeisen sadan vuoden kuluessa on alettu uskoa ihmiskunnan pystyvän tyytymään paikallisiin sotiin, käymään keskinäistä kauppaa, kehittämään yhteistyötä ja jopa suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Yllätys onkin siinä, että harmonia, sopuisa rinnakkaiselo, kompromissit ja riidattomat tilanteet eivät näytä olevan ihmisen hallinnassa.

On päästy niin pitkälle, että paavi voi puheessaan todeta sodan järjettömyyden, mutta silloinkin medialle riittää yhden sanan lisäys tai poisjättäminen yksilöimään sodan ja vahvistamaan vastakkainasettelun tai saamaan puheen kuulostamaan siltä kuin se koskisi kaikkia sotia. Ja sanoipa paavi mitä tahansa, niin kaikkien omia sotiaan käyvien valtioiden propagandakoneistot aina ja joka tapauksessa muokkaavat todellisuuden omia tavoitteitaan vastaavaksi.

Tuhansien vuosien ajan on jatkuvasti sodittu kaikilla niillä maapallon kolkilla, joilla ihminen on pystynyt kulloistakin aseistustaan käyttämään. Ovatko sodat ylipäänsä tarpeettomia tai järjettömiä kaikkien, kummankin osapuolen tai ainoastaan toisen osapuolen osalta? Tiedetään kyllä, ketkä sodissa kärsivät, mutta aina ei ole täysin selvää, ketkä sodista hyötyvät. Oikeamielistä erittelyä ei kukaan osaa, halua tai uskalla tehdä, joten siltä osin joudutaan sukupolvesta toiseen elämään  propagandan värittämässä maailmassa.

Paavi lienee oikeassa siinä, että sotien perimmäisinä syinä ovat vallanhimo ja ahneus. Oikeamielinen vallankäyttö on välttämätöntä, mutta siihen liittyvä ahneus saa aikaan pahuuden kierteen. Vaikka paavi pyrkii sanan voimalla parantamaan koko maailmaa, niin tässä ajassa ihmismassojen ristiriitojen hallitsemiseen kykenevät vain luonnonvoimat.

perjantai 2. joulukuuta 2022

Muoti luo mielikuvaa miehen ja naisen tasa-arvosta

Sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimus tuntuu olevan yhtä kaukainen asia kuin luopuminen sodan ja rauhan vuorottelusta, vaikka olisikin haluja siirtyä pysyvän rauhan aikakauteen.

Muodin alati vaihtuvat trendit voisivat kuitenkin tarjota keinon, joka tasoittaisi tietä sukupuolten yhdenvertaisuuteen ja keskinäiseen riippumattomuuteen ja ohjaisi yhteiskunnallista kehitystä rakkauden, suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen suuntaan, jopa kestävän rauhan aikakauteen.


torstai 24. marraskuuta 2022

Sotien riehuessa eletään myös normaalia arkea

Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat sotien repimässä maailmassa. Kaupankäynti, urheilu, taide ja monet muut toiminnot luovat mielikuvaa turvallisista olosuhteista ja ihanasta elämästä.

Huoli toimeentulosta antaa vauhtia päivän askareisiin. Penniä on venytettävä ja talous on pidettävä kunnossa. 

Tarjolla on monenlaista keinoa kryptovaluutoista alennusmyynteihin. Alennusmyynnit jouduttavat asiakkaiden ostopäätöksiä: Asiakas ei todellakaan häviä mitään, kun hän maksaa satasen tuotteesta satasen, jos hän voi itsekseen laskeskella, että tuotteen aikaisemman hinnan on täytynyt olla 200 euroa, kun sen nyt saa 50 %:n alennuksella!

Taide elävoittää karunkin arjen. Muotokuvamaalarit olivat aikoinaan yhtä tärkeitä kuin maisemamaalarit. Nykyisin perinteinen maalaustaide on jäämässä jatkuvasti kehittyvien uusien taidemuotojen jalkoihin. Vanhakantainen henkilömaalaus ei kuitenkaan ole kokonaan katoamassa, sillä vain herkässä kädessä oleva sivellin voi loihtia esiin aidon ihmisen.

 

Urheilu kaikissa muodoissaan luotaa kaikkein syvimmälle ihmismielen liikkeisiin; laji kuin laji, niin harrastajia löytyy. Ja aivan kuin elämässä muutenkin, vain pieni osa harrastajista nousee korkeuksiin ja menestyjiä seuratessaan valtavat ihmismassat kokevat samaa suunnatonta iloa ja ohimenevää pettymystä kuin monissa muissakin elämänkäänteissä. 
                    
  

torstai 3. marraskuuta 2022

Jäävuoren huippu

 Maailmassa lienee 3000 miljardööriä, joista ehkä vain viidennes on oligarkkeja. Tosiasiallisten lukujen puuttuessa arvio on enintään suuntaa antava. Pohjoismaista eniten miljardöörejä on Ruotsissa. Myös Norjassa ja Tanskassa on enemmän miljardöörejä kuin Suomessa, vähiten Islannissa.

 Kun arvioidaan rahamiesten osuutta sotien syntyyn, niin puurot ja vellit menevät helposti sekaisin, kun miljardöörit ja oligarkit operoivat ristiin rastiin lännessä ja idässä yhtä hyvin rauhan kuin sodankin aikana. Heidän yhteenlaskettu varallisuutensa käsittää yli puolet koko maapallon väestön varallisuudesta. Kun mukaan lasketaan monimiljonäärit, niin eipä maailman muulle väestölle jää paljon yli oman tarpeen tai sitäkään. Taloudelliset pakotteet eivät myöskään estä rahamiehiä järjestelemästä omaisuuksiaan. Sotien aikana ja sotien jälkeen suuret omaisuudet pyrkivät vain kasvamaan.

Toisaalta omaisuuksien tasajako jättäisi koko populaation köyhyysrajan alapuolelle ja palauttaisi kehityksen alkupisteeseen eli kivikauteen. Sodan ja rauhan vaihtelevissa oloissa tavalliset kansalaiset saavat sentään elää kukin oman maansa propagandan värittämässä todellisuudessa, jossa oma väki ja ystävät koostuvat hyväntekijöistä ja sankareista. Ulkopuolelle leirin jäävät kasvottomat muukalaiset. 

Sotien puhtaasti perimmäisenä syynä voidaan kuitenkin nähdä pienen vähemmistön tavoittelema rikastuminen. Samalla suuren enemmistön osalle on jäävä puute ja köyhyys. Tätä menoa on jatkunut vuosituhannesta toiseen eikä vähiten silloin, kun on taisteltu luonnon muovaamien luolien tarjoamista suojapaikoista.

Suora auringonvalo kohdistuu jäävuoren huipuun. Kun huippu katoaa, ei jäävuortakaan enää ole...

lauantai 29. lokakuuta 2022

Ihmisen tärkein tehtävä?

 

 Eletään vuoden 2022 loppupuolta. Samalla kun ihmiskunta on yltänyt huippusaavutuksiin monilla aloilla, taivastellaan entisaikojen ankeita oloja: Tuhansien vuosien ajan on kärsitty orjuudesta ja köyhyydestä, noitavainoista ja kulkutaudeista, rosvoamisesta ja sotimisesta. Samat ongelmat ja vaivat ovat aina olleet yhteiset ihmis-, eläin- ja kasvikunnalla bakteereista lähtien.

On lohdullista ajatella, että elämän monimuotoisuus on ollut ja tulee olemaan takeena elämän jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Lyhyellä tähtäimellä ihminen voi ottaa käyttöön vanhat keinot niin pitkälle taaksepäin kuin muistaa. Pitkällä tähtäimellä luonto poimii suuresta valikoimastaan parhaat ratkaisut. Ihmisen tärkein tehtävä on luonnon vahingoittamisesta luopuminen. Suuri kokonaisuus jää joka tapauksessa luonnon leiveille harteille.




tiistai 25. lokakuuta 2022

Hyppynaruloru

Pappi, Lukkari, Talonpoika, Kuppari, Rikas, Rakas, Köyhä, Varas  - Presidentti, Sulttaani, Kuningas, Ruhtinas, Paavi, Emiiri, Keisari, Kuvernööri...


Maailman tähän mennessä vanhimman demokraattisen hallinnon katsotaan alkaneen Yhdysvaltain perustuslain hyväksymisestä 1788. Lain ydin on ohjannut liittovaltion toimintaa jo 234 vuotta. Sinä aikana myös monet perinteiset monarkiat ovat omaksuneet demokraattisia periaatteita kuten sen, että miespuoliset eivät ohita naispuolisia. Tasavertaisuuden hengessä kulkeva kehitys koskee kuitenkin lähinnä länsimaisia demokratioita eikä kaikkia niitäkään yhtäläisesti.


Ikivanhoista perinteistä pidetään vankasti kiinni varsinkin väkirikkaissa, oman identiteettinsä säilyttäneissä valtioissa, joita länsimaisen demokratian keinoin on vaikea hallita. Sisäisiä ja ulkoisia ongelmia riittää myös läntisissä demokratioissa varsinkin silloin, kun on kysymys solidaarisuudesta, yksimielisyyttä vaativista päätöksistä ja eduista, joiden tulisi olla tasapuolisesti kaikkien saatavilla.


Silkkiä, Samettia, Ryysyä, Rääsyä, Sarkaa, Verkaa...

torstai 20. lokakuuta 2022

Lyhytnäköinen suunnittelu joutaisi romukoppaan

Tuhansia vuosia sitten vaikuttaneet sivilisaatiot ovat jättäneet jälkeensä merkkejä rakennelmista, jotka on saatu aikaan luonnon ehdoilla. Pitkäikäisintä rakennusmateriaalia on ollut kivi. Tiili on myös osoittautunut kestäväksi rakennusaineeksi. Jopa hirsirakenteet ovat kestäneet sukupolvesta toiseen.Tänään rakennetaan yhden sukupolven kestoisia rakennelmia, joita on pakko korjailla muutaman vuoden väliajoin. Lisäksi rakenteet varustetaan moninaisilla laitteilla, joiden huoltovälit ovat korkeintaan yhden vuoden mittaisia. Aikojen alusta alkaen ja edelleenkin kehityksen kärjessä on kulkenut vain vaurain väestönosa. Alkeellisissa olosuhteissa elävää enemmistöä kehitys koskee viiveellä tai ei lainkaan.

Hyvinvoinnista nauttiva vähemmistö onkin kompastumassa omaan näppäryyteensä. Hauraat sähkölinjat, vesijohdot ja viemärit pilkkovat maat ja metsät hämähäkkimäiseen verkkoon, jonka toiminta riippuu monenlaisten voimalaitosten toiminnasta. Tämän häkkyrän toimivuudesta riippuu koko hyvinvointirakennelma. Systeemi ei kestä sen paremmin luonnonkatastrofeja kuin lennokki-iskujakaan.

Kun nyt tällä polulla kuljetaan, niin ajankohtainen esimerkki lyhytnäköisestä suunnittelusta on Tampereen ja pääkaupunkiseudun välinen ratahanke "luotijunalle". Ratalinjaus tuhoaisi mm. hämäläistä ikiluontoa ja koko maalle elintärkeitä maa- ja metsätalousalueita pitkälle tulevaisuuteen ainoastaan halpahintaisen kehityksen ehdoilla.

Parempi ja kaukonäköisempi vaihtoehto olisi rakentaa nopea raide Tampereen ja Turun välille. Ratahankkeen tuhovaikutusta voitaisiin lieventää avaamalla hanke, jonka tavoitteena olisi Turun palauttaminen Suomen pääkaupungiksi. Turullahan on vankka historia maan pääkaupunkina. Pääkaupunki saataisiin samalla lähemmäksi maan länsirajaa ja Tukholmaa. Suurten hankkeiden yhdistämisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa mahdollisimman pitkälle hyvään tulevaisuuteen.

tiistai 18. lokakuuta 2022

Kirjekyyhkyt ja pullopostit

 Maapallo on liikakansoittunut. Kymmenen miljardin ylitystä kantokyky ei kestä. Eipä näytä kestävän edes tuon teoreettisen rajan lähestymistäkään. Ylikansoittumisen lisäksi tekninen kehitys on tehnyt mahdolliseksi katastrofaalisen tuhovoimaisen sodankäynnin. Myös uskonnolliset liikkeet jatkavat sirpaloitumista omiksi linnakkeikseen. Diktatuuriset ja demokraattiset hallintojärjestelmät sekoittuvat toisiinsa. Maaperä köyhtyy ja vedet kuormittuvat. Pakolaisvirrat kasvavat köyhyyden, nälänhädän, sairauksien ja sotien kiihtyessä. Hyvinvointi on yhä harvempien etuoikeus - vauraudesta puhumattakaan.

Hyvät neuvot ja keinot ovat hakusessa. Kurkotetaan avaruuteen ja lääketieteen huippusaavutuksiin, robottien apuun ja edistyksellisen tiedonsiirron mahdollisuuksiin. Samalla kuitenkin pyritään pitämään tieto, tuotanto, kauppa ja niiden takaama edistys ja hyvinvointi mahdollisimman suljetussa piirissä. Tämä piirre on peräti inhimillinen eikä siitä voi ketään syyttää. On vain niin, että edistyksen kehän ulkopuolinen paine on käymässä sitä kovemmaksi mitä suurempi on kehityksen hedelmistä nauttivan väestön määrä, sillä samassa suhteessa kasvaa pahenevasta kurjuudesta kärsivän väestön valtaisa enemmistö.

Siirtymä Vanhan Testamentin aikakaudesta Uuden Testamentin aikakauteen antoi 2000 vuodeksi mahdollisuuden rosoiselle kehitykselle tähän aikaan. Onko näköpiirissä muuta kehityslinjaa kuin siirtyminen monipuolisista tiedonsiirtojärjestelmistä kirjekyyhkyjen ja pullopostien aikakauteen? 


maanantai 10. lokakuuta 2022

Tiedonsiirto ei ole riskitöntä

Maapallon vuoret, laaksot, tasangot, kasvillisuus, joet, järvet ja meret, taivas, pilvet, aurinko ja kuu ovat luoneet kullekin sukupolvelle tutun ympäristön. Luolapiirroksiin hahmotellut eläin- ja ihmishahmot ovat säilyneet vuosituhansien ajan. Kirjoitusmerkeistä ja muista symboleista, luista, kivettymistä, raunioista ja kaivauksista löytyneistä esineistä on voitu hahmotella muinaista elämänmenoa.

Kaunista maapalloa suurempaa perintöä on vaikea kuvitella ilman Taivasten valtakuntaa. Tähtitieteen keinoin ei Luvattua maata kuitenkaan voi löytää. Olisikin merkillistä, jos sinne pääsisi avaruusaluksella. Sydämen ääntä seuraamallakin voi päästä pidemmälle, mutta mitään maata ei sydämestäkään voi löytää.

Mahdollisuuksien rajoissa olisi sellainen elämäntapa, jolla nykyisen maapallon voisi säilyttää asuttavana tuleville sukupolville, mutta aivan lähitulevaisuudessa sellaista pyrkimystä ei näytä olevan tulossa.

Onneksi luolat ovat aina tarjonneet suojaa niin ihmisille kuin eläimille. Kuitenkin vain ihminen on luolapiirroksista alkaen pystynyt siirtämään tietojaan seuraaville sukupolville. Mutta kuten olemme saaneet havaita, niin tiedonsiirto sukupolvelta toiselle on johtanut myös lähes hallitsemattomiin riskeihin.

perjantai 7. lokakuuta 2022

Miten on mahdollista?

Rooman keisari Augustus antoi käskyn, että "kaikki maailma on verollepantava", vaikka käsky koski vain Välimerta ympäröivää maailmaa.

 
Kristoffer Kolumbus "löysi Amerikan", vaikka mantereen alkuperäiset asukkaat olivat asuttaneet mannerta tuhansia vuosia ja myös viikingit perustaneet sinne siirtokuntia ennen Kolumbusta.


Nikolaus Kopernikuksen teoriaa "aurinkoa kiertävästä maapallosta" pidettiin omana aikanaan vaarallisena ja terveen järjen vastaisena käsityksenä.


Tiedon määrä maailmassa on lisääntynyt kaiken aikaa, mutta sivistyneet keinot eivät kuitenkaan näytä tuovan ratkaisua sellaisiin ongelmiin, joita vuosituhannesta toiseen on totuttu ratkaisemaan ainoastaan ja vain väkivaltaisilla keinoilla.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Näillä mennään

 Pohjoismaissa eletään jääkaudesta toiseen tapahtuvien lämpimien ajanjaksojen kainalossa. Tuo kainalo on ihmisen näkökulmasta turvallisen laaja. Onhan sopivan lämpimiä säitä kestänyt jo pitkälti toistakymmentätuhatta vuotta ja suotuisien sääolosuhteiden arvelvellaan kestävän pidempään kuin ihmiskunnan kirjoitettua historiaa on eletty taaksepäin.


Tarkastelua voisi laajentaa koskemaan koko maapallon tilannetta ja syntyjä syviä. Ihminen poikkeaa monista luonnon elävistä siinä, että pelkästään luonnon ehdot ja ammoisista ajoista hyviksi koetut taidot eivät riitä mihinkään. Ihminen onkin kehittänyt taitojaan siinä määrin, että on kyennyt nostamaan itsensä varteenotettavaksi tekijäksi luonnonkatastrofien rinnalle. Tietenkin kaikenlaiset katastrofit ovat tärkeitä sen vuoksi, että maapallo on hyvinkin rajallinen asuinpaikka elollisille olennoille. Tilaa kun ei riitä sen paremmin luonnon monimuotoisuuden säilymiselle kuin myöskään ihmisen luovalle kekseliäisyydelle.

 
Voiko kysymys olla pelkästään tilanpuutteesta vai peräti jostakin suuremmasta asiasta?  Onhan nykyiseen tilanteeseen ajauduttu hyvinkin monesta syystä, vaikka perimmäisenä syynä on ja pysyy elintilan puute.  Ehkäpä alkujen alussa maapallon olisikin pitänyt olla pannukakku, jolla ei olisi ollut  mitään rajoja. Avaruuden olisikin pitänyt muodostua äärettömistä, päällekkäin leijuvista pannukakuista, jotka olisivat asettuneet sopivan etäälle toisistaan. Tätä kerroksittaista muodostelmaa olisi voinut jatkua loputtomiin. Pannukakuissa olisi voinut olla sopivasti reikiä, joiden kautta olisi päässyt navigoimaan seuraavalle ja seuraavalle pannukakulle.


Uskoisin, että avaruus alunperin muodostuikin äärettömästä määrästä pannukakkuja, joissa tilaa olisi  riittänyt kaikenlaiselle kehitykselle. Jostakin tuntemattomasta syystä pannukakut sitten lässähtivät ja palleroituivat, joten tässä sitä nyt ollaan. Näin on päässyt käymään eikä asialle ainakaan ihminen mitään mahda.

perjantai 16. syyskuuta 2022

Cafe de Paris

 Illan pimetessä seisoskelen La Spezian pääaseman laiturilla odottelemassa Milanoon lähtevää junaa. Muutaman askeleen päässä kaksi miestä ja yksi nainen selvittelevät välejään. Miehet ovat altavastaajia. Nainen johdattelee joukkoa. Kaikki ovat pilvessä tai humalassa. Nainen pysäyttää ohikulkevan reppuselkäisen nuorukaisen ja suutelee tätä kiitokseksi  hyväntahtoisesta katseesta. Penkillä makaa keski-ikäinen mies. Aseman vartijat tulevat häntä herättelemään. Joukko japanilaisia kolkuttelee pizzerian suljettua ovea. Toinen ovi kulman takana on auki.


Palaan asemahalliin, jossa ei enää ole mitään palveluja. Vain lippuautomaatit toimivat. Yritän varmistaa aikataulusta junan lähtöaikaa. Aikaa on niin paljon, että lähden ulos seisoskelemaan. Aseman tasanteella tyylikäs italiatar flirttaa virkapukuista poliisipoikaa. Katson tasanteelta, kaiteen yli alas kadulle. Näen kadunkulmassa kahvilan valot. Lähden sinne kuluttamaan aikaani.


Kahvilan nimi on Cafe de Paris. Sen nurkilla pyörii etupäässä nuorta väkeä. Kansainvälistä menoa, ajattelen. Astun sisään kuin elokuvaan. Kahvila onkin ahdas pubi tai saluuna. Se on täynnä värikästä väkeä. On tummaa ja vaaleaa, mustaa ja kuparista. Minua seurataan syrjäsilmällä siihen malliin, että tunnen olevani joko saalis tai tunkeilija. Arvuuttelen mielessäni, onko ensimmäinen hipelöijä mies vai nainen, tarjotaanko ensin piikkiä vai pilleriä, käyvätkö kädet povi- vai takataskullani. Nojailen baaritiskiin poissaolevan näköisenä. Baarimikot eivät kiinnitä minuun mitään huomiota. Eivät kysy, eivät tarjoa. Muiden asiakkaiden kanssa heillä sen sijaan riittää touhua. Koko ajan on joku tulossa ja menossa. Osa asiakkaista tuntuu kuitenkin pitävän paikkansa kuin olisi samoilla sijoilla päivästä toiseen.Tuijottelen tyyppejä kuin sarjakuvahahmoja. Painijan näköinen neekerimies on kalju. Hän on koristautunut kultaisin tai kullatuin ketjuin, rannekkein ja sormuksin eikä näytä pelkäävän, että joutuisi ryöstön kohteeksi. Hän on omiensa keskellä. Kaikki tuntuvat tuntevan hänet. Tosin kaikki tyypit tuntuvat muutenkin tuntevan toisensa tai sitten tunnelma on luonnostaan välitön ja seurustelu mutkatonta.

Erillään, vastakkaisilla puolilla pubia seisoskelee kolme todella vetävän näköistä naista. Kahdella heistä on tosi kireät farkut ja yhdellä ultralyhyt hame. Tukat hapsottavat huolitellun huolimattomasti. Kaunottaret tuntuvat olevan pubin superjulkimoita. Heitä on kiva tuijotella, kun ovat niin nättejä ja tuntuvat tykkäävän huomiosta. En kuitenkaan löydä väen joukosta yhtään tyyppiä, jonka kanssa voisin ruveta vääntämään englantia. Siirryn seinän vierustalle, etten kyhjöttäisi liian kauan yksien ja samojen tyyppien kyljessä. Sitten pari sudenkorennon näköistä miestä ahtautuu viereeni. He saavat oluensa ennen kuin ehtivät tilata mitään.

Katson parhaaksi hivuttautua kadulle. Vastapäisestä kadunkulmasta voi hyvin tarkkailla pubin liikennettä. Väkeä on ajoittain ulkopuolella yhtä paljon kuin sisäpuolella. Autoja pysähtelee, tyyppejä  tulee ja menee. Voisi arvella, että on kyse kaupankäynnistä tai ainakin vilkkaasta tiedonvälityksestä. Pari henkilöautoa on viipynyt pidempään kadun vieressä. Ne pitävät yhteyttä keskenään. Toisesta vilkutellaan valoja pubin suuntaan. Autossa on nuori nainen, jolla on vauva mukanaan. Pian Pubin ulkopuolella seisoskelevasta joukkiosta nuori mies tulee auton luokse. Mies antaa naiselle jotakin ja palaa pubin eteen. Toisesta autosta tulee kuljettaja naisen autoon ja molemmat autot kaasuttavat tiehensä. Alkaa sadella. Pubin edustalla tuntuu seisoskelevan samanlaisia tarkkailijoita kuin minäkin. Pian viiden miehen joukkio lähtee minua kohti. Katson parhaaksi vetäytyä läheiselle bussipysäkille, joka on katettu. Pysäkillä on myös koko ajan muuta väkeä. Pari poikaa jää pysäkille sadetta pitämään, kolme hajaantuu muualle.


Kadun viereen rantautuu kalliimman luokan limusiini. Siitä nousee rennosti pukeutunut herrasmies, joka kävelee suoraapäätä Cafe de Parisiin! Mitähän tuollainen hidalgo tekee nuhruisessa nuorisobaarissa? Pian hän tulee takaisin autolle. Kävikö hän hakemassa kassasta rahaa? Ei, vaan hän kävi noutamassa nuo kolme baarin kaunokaista. Yhdellä heistä on viinipullo, kahdella vajaat shamppanjalasit kätösissään. Kikattava joukko istuu limusiiniin ja se kaasuttaa tiehensä.

Saman tien kännykkäni soi. Aha, vapaa-aikani loppui juuri nyt! Junamatka Milanoon jää tekemättä. Sen sijaan matkani suuntautuu vuoristoon, Campignolaan.  Ystäväni tulevat hakemaan minut autollaan täältä Euroopan laidalta. No, onhan tämä sentään lähellä entisen maailman keskipistettä, Rooman kaupunkia. En ole mihinkään ehtinyt, josko en mitään ole menettänytkään. Eipä ole ylimääräistä rahaakaan. Onneksi ei ole, sillä ylimääräistä rahaa ei juurikaan käytetä yleviin tekoihin. Milanon Cuomossa olen sentään sytyttänyt pyhimykselleni kynttilän jo monta vuotta aikaisemmin.

tiistai 13. syyskuuta 2022

Mystinen kokemus voi johtaa historialliseen muutokseen

 
"Pyhät Naiset Haudalla" on Einojuhani Rautavaaran loihtima sävelteos, joka sopii hyvin alkumusiikiksi, kun lukee Jaakko Heinimäen monenlaisia ajatuksia herättävän esseekokoelman "Pyhiä naisia ja muita pyhimyksiä". Rooman keisari Konstantinus Suuri pani 300-luvulla alulle kristinuskon kehittämisen koko läntisen maailman valtauskonnoksi. Liikkeellepaneva voima oli keisarin oma äiti, tallityttönä syntynyt Flavia Iulia Helena, jolle myöhemmin annettiin arvonimi "augusta" ja jota tänäkin päivänä kunnioitetaan nimellä Pyhä Helena. 

Kirjan teksteistä voi helposti siirtyä omiin mietteisiin, että jopa Suomessa, Hattulan Pyhän Ristin kirkon 1500-luvun seinämaalauksissa on tarina siitä, miten keisari Konstantinuksen äiti Helena löysi pyhän ristin Jerusalemista.

Täällä Pohjolan perukoilla voitiin Väinämöisen kantelelauluista siirtyä sujuvasti kristillisiin mytologioihin, joista eräässä kerrotaan talonpoika Lallista, jonka kerrotaan tappaneen katolisen piispa Henrikin kirveellä Köyliön järven jäällä. Myöhemmin Lallin uskotaan tavanneen kohtalonsa oudolla tavalla, kun tarinan mukaan hiiret ahdistivat hänet puuhun, josta hän yritti pelastautua heittäytymällä järveen, mutta hukkui. Tarina jäi elämään, koska se kiehtoi metsien asuttajia.

Tietoa kristinuskosta oli saapunut Suomeen jo viikinkien valtakaudella, jolloin talojen nuoremmat pojat saattoivat lähteä vaeltamaan etelään ja pestautua roomalaisiin legiooneihin. Tuliaisina he toivat uudenlaista tietoa korkeammista voimista. Kotoisassa kielenkäytössä arkiset tarinat kääntyivät runoudeksi: "Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija!" Tiedettiin, että "vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse luoja loitsijoista, Jumala parantajista".

Nykyisen Suomen asukkailla on sikäli kirjava sukupuu, että kulttuuria on ollut tarjolla eri aikakausina vaihtelevasti useilta suunnilta. Monikieliseltä Ruotsin kuningaskunnalta jäi perinnöksi ruotsinkieli ja luterilainen kristillisyys. Katolisuus ja ortodoksisuus eivät saaneet yliotetta, vaikka munkkiveljeskunnat aikanaan opettelivat saarnaamaan jopa kansan omalla kielellä - kunnes Agricola käänsi Raamatun suomeksi.

Suomessa luostareilla ja pyhimyksillä ei ollut niin vallankumouksellista merkitystä kuin Manner-Euroopassa, sillä kristinuskoa alettiin saarnata kalevalaiselle kansalle vasta 1000-luvun alussa. Ensimmäisiä luostareita oli dominikaaniveljeskunnan Hansaliiton alkuaikoina Turkuun vuonna 1249 perustama Pyhän Olavin luostari. Keskiajan tunnetuin pyhimys pohjolassa oli Pyhä Birgitta, joka  kanonisoitiin vuonna 1391. Pohjolassa Pyhää Birgittaa aikaisempia naispuolisia pyhimyksiä oli Ruotsinmaalla vain kolme, Tanskassa kaksi ja Norjassa yksi.

Todellista valtaa Kalevalan kankahilla pitivät katoliset piispat vielä Kalmarin unionin aikana, kunnes Kustaa Vaasa vapautti Ruotsin unionista ja Vatikaanista tultuaan valituksi Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523. Luterilaisuus vakiinnutettiin Ruotsi-Suomeen Uppsalan kirkolliskokouksessa vuonna 1593.

Palatkaamme lukemaani kirjaan ja tämän kirjoituksen alkuun: Euroopan ja samalla myös Pohjoismaiden koko kirkkohistoria olisi muotoutunut aivan toisenlaiseksi ilman Pyhän Helenan mystisiä kokemuksia!

perjantai 2. syyskuuta 2022

Suomalaisuuden polulla

 Ruotsin kuningaskunnan  ja Venäjän keisarikunnan välinen Suomen sota käytiin 21.2.1808 - 17.9.1809. Sota päättyi Haminan rauhaan, jolloin Ruotsin kuningaskunnan itäisestä puolikkaasta muodostettiin Venäjän keisarikunnan autonominen Suomen suuriruhtinaskunta.  Sellaiset suuret suomalaiset kuin Lönnroth ja Runeberg syntyivät Ruotsin vallan aikana, jolloin Suomen alueen pääkaupunki oli Turku, mutta elivät myös Venäjän vallan aikaa, jolloin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki oli Helsinki. Sen sijaan Topelius, Kivi, Canth ja Edelfelt elivät koko elämänsä Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa syntyivät myös Mannerheim, Sibelius, Aho, Leino, Sillanpää ja Waltari, jotka saivat kokea Suomen itsenäistymistä seuranneet vaikeat ajat.

Elias Lönnrot keräsi kalevalaista kansanrunoutta ja kehitti suomenkielistä kasvinimistöä. Aleksis Kivi avasi tietä suomenkieliselle kirjallisuudelle. Albert Edelfelt maalasi suomalaista luontoa tunnetuksi myös ulkomaille. J.L. Runebergin, Sakari Topeliuksen ja Minna Canthin kirjallisen tuotannon helmet olivat ruotsinkielisiä, mutta käännettiin nopeasti suomenkielelle. C.G.E. Mannerheim oli kosmopoliitti, jonka kokemusta tarvittiin sekasortoisissa oloissa. Jean Sibeliuksen sävellykset kertovat maailmalle enemmän kuin kirjoitetut sanat. Juhani Aho, Eino Leino, F.E. Sillanpää ja Mika Waltari ovat paaluttaneet suomalaisille itsenäistä paikkaa vapaiden kansakuntien joukossa.

Tämä ohut otos suomalaisuuden rakentajista pyrkii vain muistuttamaan siitä, että valmiiksi tallattua polkua ei ole olemassa. Jokaisen sukupolven on kannettava oma vastuunsa ennalta arvaamattomassa tulevaisuudessa.

maanantai 29. elokuuta 2022

Kehittyvän liikennekulttuurin autuus

 NOPEITA AUTOJA HIMOITAAN

Tavalliselle autoilijalle riittää, kun auto kiihtyy nollasta sataan alle 10 sekunnissa ja huippunopeus jää alle 200 km/h. Eihän Suomen teillä saa edes ajaa yli 120 kilometrin tuntinopeudella.
 
Jokin rahamiehen huippukallis erikoisauto sen sijaan kiihtyy nollasta sataan kahdessa sekunnissa ja nollasta kolmeen sataan alle 10 sekunnissa, jolloin nopeuskin voi nousta neljään sataan. Tämmöisellä ajopelillä voi ajaa vaikka useammista liikennevaloista yhdellä hujauksella, kun ohittaa kaikki valot keltaisilla ja jos tilaa on, niin viuhahtaa vaikka punaisilla ennen kuin kukaan muu ehtii kytkintä nostaa! Jarrutusmatkoista ei yleensä olla kiinnostuneita, kun niissä tilanteissa on liian monta muuttujaa.
 

HITAAT JALANKULKIJAT MUIDEN JALOISSA

Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on rakennettu monenlaisia polkuja, suojateitä, alikulkutunneleita, ylikulkusiltoja ja liikennevaloja. Hitaiden kävelijöiden ja nopeiden polkupyöräilijöiden reitit on pyritty eriyttämään sekä toisistaan että vahvoista moottoriajoneuvoista. Lisäksi liikennesäännöt ja liikennevalot koskevat kulkutavasta riippumatta kaikkia kulkijoita.

Rullaluistimet ja potkulaudat tulivat kuitenkin sotkemaan kuvioita. Eikä aikaakaan, kun sähkölaudat valtasivat kaikki mahdolliset kulkuväylät. Ne ovatkin sitten niin nopeita ja niitä on niin paljon, ettei niiden käyttöäkään voida juuri mitenkään valvoa.

VESILIIKENNE MURROKSESSA

Muinoin vesillä liikkuminen oli hidasta meloen, soutaen ja purjehtien. Vaarana olivat rajuilmat ja tuntemattomat karikot. Tänä päivänä kerrostalon kokoisille laivoille sattuvat haverit ovat ongelmallisia pelastajille, joille pulmia aiheuttavat myös hyvin nopeat pienveneet ja vesiliikenteen säännöistä piittaamattomat hurjastelijat.

ILMASSA ON VIELÄ TILAA

Maapallon ilmakehä on muutaman kilometrin paksuinen, joten siellä on monessa kerroksessa tilaa paljon enemmän kuin maanpinnalla. On helppo ennustaa, että kun selkärepun kokoinen suihkumoottori on jokamiehen saatavilla, niin ilmailulle on vaikea luoda liikennesääntöjä ja vielä vaikeampi niitä on valvoa!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Kuusiston piispanlinna pähkinänkuoressa

Kuusiston piispanlinnan rauniot sijaitsevat Piikkiönlahden rannalla Kaarinan Kuusistossa, parinkymmenen kilometrin automatkan päässä Turun linnasta. Kulkuyhteydet suureen saareen  toimivat keskiajalla meriteitse.


Vatikaanin määräyksestä saarelle alettiin 1200-luvun lopulla rakentaa tukikohtaa katolisille piispoille, joiden tehtävänä oli laajentaa Vatikaanin valtaa ja juurruttaa katolista kristinuskoa pohjoisten erämaiden asukkaisiin.  Aluksi paikalle kohosi puinen varustus, jolta ajalta on säilynyt piispa Maunu I:n kirje vuodelta 1295.


Tukikohdan rakentaminen kivilinnaksi alkoi 1300-luvun alkupuolella. Kiviainesta louhittiin alueen kallioista ja irtokiviä rahdattiin läheiseltä Kappelinmäeltä. Linnan maille kehittyi kartano- ja kyläyhteisö, joka tuotti tarvittavat elintarvikkeet ja rakennusaineet. Linna oli lajissaan hyvin edistyksellinen puutarhoineen ja lämmitystekniikoineen. Varusväen päällikkönä toimi linnanvuoti.


Piispanlinnan loistoaikaa oli 1400-luku, jolloin siitä kasvoi kolmen kerroksen korkuinen. Linna ehti olla 15 katolisen piispan tukikohtana ennen kuin tanskalaiset valloittivat sen vuonna 1522 ja heti seuraavana vuonna kuningas Kustaa Vaasa otti linnan haltuunsa.

  
Aikaisempina aikoina novgorodilaiset olivat polttaneet linnan ainakin vuosina 1318 ja 1485. Palojen jälkeen linna kuitenkin kunnostettiin. Uskonpuhdistuksen melskeissä Kustaa Vaasa määräsi lopulta linnan purettavaksi vuonna 1528. Purkukiviä laivattiin Turun linnan ja Piikkiön kirkon rakennustarpeiksi ja tiiliä Ahvenanmaan Kastelholman linnan korjauksiin. Linna oli käynyt tarpeettomaksi ja raunioitui. Nykyisin sitä hoidetaan arvokkaana turistikohteena.


Suomen katoliset piispat Kuusiston linnan aikakautena:

Maunu I (Magnus)  1291 - 1308
Ragvald II (Ragvaldus II)  1309 - 1321
Pentti Gregoriuksenpoika (Benedictus Gregori II)  1321 - 1338
Hemming  1338 - 1366
Henricus II Hartmanni  1366 - 1367
Johannes Pietrinpoika  (Johannes II Petri)  1368 - 1370
Johannes III Westfal  1370 - 1385
Bero (Björn II Balk)  1385 - 1412
Maunu II Tavast (Magnus Olavi)  1412 - 1450
Olavi Maununpoika (Olavus Magni)  1450 - 1460
Konrad (Conradus) Bitz  1460 - 1489
Maunu III Särkilahti (Magnus Nicolai)  1489 - 1500
Lauri (Laurentius) Suuripää  1500 - 1506
Johannes IV Olavi (Olavinpoika)  1506 - 1510
Arvid Kurki (Arvidus Korke)  1510 - 1522

lauantai 9. heinäkuuta 2022

Ahdas maapallo

 Sanotaan, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Viereisten torppien rajasta voidaan riidellä jatkuvasti, mutta etäämpänä asuvan väen kanssa eletään sulassa sovussa. Koko maapallon mittakaavassa ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin lauhat kaudet, jääkaudet ja luonnonkatastrofit ovat seuranneet toisiaan iät ja ajat. Maapallon asukastiheys muistuttaa jo mehiläispesää. Monin paikoin maapallo on käynyt ahtaaksi, mutta aurinkokunnan lähimaastossa ei näytä olevan toista pesäksi sopivaa planeettaa. 

Ihmiskunta saattaisi kyllä selviytyä ilmastonmuutoksesta, mutta se on myös sotaisan ajattelunsa vanki. Ei ole kärsivällisyyttä olla tarttumatta aseisiin - puhumattakaan aseistariisunnasta. Ilmastonmuutoksen, luonnonmullistusten ja pandemioiden ohella sotiminen näyttäisikin olevan ainoa keino harventaa liikakansoitusta, kun käytettävissä on vain yksi maapallo.

Pitkällä tähtäykselllä tässä pesässä on elettävä mehiläisten ja muurahaisten ikiaikaisella kestävän kehityksen polulla. Että onko tässä jutussa mitään logiikkaa? On toki se, että mehiläis- ja muurahaispesiä maapallolle vielä mahtuu, mutta ihmiskunnalle tämä pesä on käynyt ahtaaksi.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Syntien ikuinen taakka

Synti kattaa ihmisen kaikki pahat teot. Teologit selittävät, että synti on syy, joka aiheuttaa pahat teot. Tästä seuraa, että pahan teon tehnyt ihminen on syntinen, joten kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän syntisiä.                                                                                                                                                    

Antiikin ajoista alkaen syntejä on lueteltu ja luokiteltu. Synteinä on pidetty ylensyöntiä, haureutta, rahanhimoa, masennusta, vihaa, välinpitämättömyyttä, kunnianhimoa ja ylimielisyyttä. Kaikista näistä on voitu todeta seuranneen myös pahoja tekoja.

Kristilliseen maailmankatsomukseen sopivaksi syntilistaa on hiottu muotoon ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.

Listat voidaan yhdistää syntipareittain: ylensyönti/ylensyönti, haureus/himo, rahanhimo/ahneus, välinpitämättömyys/laiskuus, masennus/kateus, viha/viha, kunnianhimo ja ylimielisyys/ylpeys.  Ylensyönti ja viha tuomitaan synneiksi yksimielisesti. Himo johtaa synnilliseen haureuteen. Ahneus antaa siivet rahanhimolle. Laiskuus johtaa välinpitämättömyyteen ja kateus masennukseen.

Kaikki nämä ikiaikaisten syntien keitokset ovat johtaneet maailman nykyiseen asentoon. Oligarkkien ja miljardöörien eduista taistellaan verissäpäin. Tavalliselle tallaajalle on tarjolla vain haureutta, masennusta ja välinpitämättömyyttä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Ihmisaivojen kapasiteetti on rajallinen

 Aika kuluu ja aikaa kulutetaan. Ajan mittaan aika kuluttaa kaikkea, mitä ajassa on. Myös sotaa käydään ajassa. Sota kuluttaa ihmisiä ja infrastruktuuria, sotaväkeä ja sotamateriaaleja. Sodankäyntiin kuluu myös rahaa ja sitä kulutetaan niin paljon kuin kulloisiinkin sotiin tarvitaan. Sotimisen olennaisena osana on manipuloitu informaatio. Tavoitteiden saavuttamiseksi informaatiota jaetaan, tarkistetaan, kohdennetaan, kyseenalaistetaan ja estetään kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Rauhaa rakastava ihminen on kummajainen, joka äkkipäätään ajatellen ei lainkaan sovellu tähän maailmaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että myös hyväntahtoista ja rauhallista elämänmenoa on olemassa. On kameleita ja hevosia, lehmiä ja lampaita. On armeliaita rikkaita ja sopuisia köyhiä, orjia ja halpatyövoimaa. Esiintyy myös elämistä sopusoinnussa luonnon kanssa.

Ajan oloon tarvitaan kuitenkin sellaista ajattelua, johon ihmisaivojen kapasiteetti ei lainkaan riitä.

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Sotaisa ihminen

Suurten valtiomiesten ja sotapäälliköiden kiviset patsaat seisovat puistoissa, joissa eloisat ihmiset nauttivat auringon lämmöstä ja toistensa seurasta. Siellä missä sodan jylinä ei kuulu, eletään rauhan aikaa. Toisaalla värjötellään kellareissa ja odotellaan lopun hetkeä. Tilanteet vaihtelevat riemusta suruun ja toiveikkuudesta epätoivoon.


Historian havisevilta lehdiltä voidaan päätellä, että 1500 -luvulta 1800 -luvulle on käyty keskimäärin 50 sotaa jokaista vuosisataa kohti ja pelkästään 1900-luvulla yli 230 sotaa. Kuluvalle vuosituhannelle on siirtynyt perintönä ikiaikaisten sotien nouseva trendi.


Pyhät kirjoituksetkin todistavat, että sodat kuuluvat olennaisena osana valtakuntien syntymiseen ja tuhoutumiseen. Rauha ja autuus kuuluvat ikuisuuden piiriin, joten niiden tavoittaminen tässä ajassa ja elämässä ei ole mahdollista.

 
Joka tapauksessa on olemassa myös ihmisiä, jotka jaksavat ponnistella vakaiden olojen puolesta, auttaa kärsiviä aikalaisia ja toimia niin, ettei oma etu mene kaiken muun edelle.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Ihmiskunnan ja eläinkunnan tiet kohtaavat

Kaikkien kansakuntien kirkollisten johtajien tehtävänä on puolustaa edustamansa kansakunnan sotimista silloinkin, kun sotaa käydään kyseenalaisin perustein. Tämän periaatteen jakavat kaikkien uskontojen kirkkokunnat, uskonnolliset liikkeet ja suuntaukset aikojen alusta aikojen loppuun.

Ihmiskunnan kehityksen kaikissa vaiheissa uskontoja on käytetty vallan hankkimisen ja vakiinnuttamisen välineinä. Eläinkunnassa ei liene havaittu vastaavaa ilmiötä, vaan kehitys on perustunut puhtaasti lajien fyysisiin ominaisuuksiin; yksilön voimaan ja lajin runsauteen.

Ihmiskunnan keskuuteen on juurtunut käsitys, että oman kirkkokunnan, uskonnollisen liikkeen tai suuntauksen alaisuudessa tapahtuva sodankäynti on oikeutettua olipa kysymys hyökkäämisestä tai puolustamisesta. Juuri tässä kysymyksessä ihmiskunnan ja eläinkunnan tiet kohtaavat. Ero on vain siinä, että eläinkunta ei tarvitse toimintansa tueksi minkäänlaista uskontoa eikä ideologiaa.

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Muinaisten sivilisaatioiden arvoitus

Katselin TV:stä amerikkalaisen dokumenttisarjan jaksoa, jossa tutkittiin, ovatko avaruudesta saapuneet vierailijat auttaneet muinaisia maapallon sivilisaatioita kehittämään tekniikoita, jotka nykyisellekin sivilisaatiolle olisivat haasteellisia ja jopa mahdottomia. Ohjelmassa esitellään kymmenen eri puolilla maailmaa olevaa ihmettä, joille ei ole voitu löytää järjellistä selitystä.

Sain ajatuksen, että hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa maapallolle on hyvinkin voinut kehittyä ja myöhemmin tuhoutua jopa useita korkean teknologian kulttuureita. Muinaisilla sivilisaatioilla on ollut runsaasti aikaa kehittyä kukoistukseen ja vuorollaan hävitä jäljettömiin, joten arvoituksellisten rakennelmien ja esineiden tekemiseen ei ole tarvittu ufoja.

Ensimmäisten elonmerkkien arvellaan maapallolla olevan yli kolmen miljardin vuoden takaa. Kädellisiä olentoja alkoi kehittyä yli 75 miljoonaa vuotta sitten ja varhaisimpien ihmisten kehityshaaroihin kuuluvien kädellisten lajit ulottuvat viiden miljoonan vuoden taakse. Maapallolla ovat siis jo miljoonien vuosien ajan vuorotelleet ihmisen kaltaisen olennon elämälle ja tuhoutumiselle mahdolliset olosuhteet. Pitkien aikojen kuluessa myös erilaisiin huipputekniikoihin yltäneitä tuntemattomia sivilisaatioita on voinut syntyä ja hävitä jopa runsain määrin.

Varsinaisen nykyihmisen suvun katsotaan alkaneen kehittyä runsaat kaksi miljoonaa vuotta sitten. Pystyihmisen eli Homo erectuksen vanhimmat fossiilit ovat myös lähes kahden miljoonan vuoden ikäisiä. Maailman vanhin ihmislajille kuuluva DNA on 400 000 vuoden takaa. Marokosta löytyneet luunkappaleet, hampaat ja työkalut kuuluivat noin 300 000 vuotta sitten eläneille oman lajimme edustajille.

Uusimpien löytöjen myötä ihmisten, apinaihmisten ja ihmisapioiden sukupuu on muuttunut kehitysryppääksi, johon ei ole saatu mahtumaan lukemattomia viime vuosina löydettyjä sukulaisia. Nykyihminen ei olekaan suoraan kehittynyt ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on useita haaroja.

Jos lähtisimme siitä, että 300 000 vuotta sitten eläneet ihmislajimme edustajat olivat jo kehitelleet itselleen työkaluja, niin voisimme laajimmillaan ajatella, että tähän päivään mennessä nykyisen sivilisaation kehitys on vaatinut 300 000 vuoden ponnistelut ja vasta viimeisten 2000 - 5000 vuoden aikana kehitys on johtanut nykyiseen "200 vuoden loppukiriin".

Kun varsinaisen ihmisen kehityksen arvioidaan kestäneen kaksi miljoonaa vuotta, niin pelkästään kädellisten viiteen miljoonaan kehitysvuoteen mahtuu 2,5 kehitysjaksoa. Kädellisiä alkoi kuitenkin kehittyä jo 75 miljoonaa vuotta sitten, joten siihen aikaikkunaan mahtuu yli 37 kehitysjaksoa.

Ihmisen itsensä lisäksi luonnonkatastrofit ovat tehokkaasti pirstoneet ja hävittäneet kehityspolkuja, joten kaikesta siitä, mitä maapallolla on tapahtunut, tuskin koskaan saadaan selvää kuvaa. En pitäisi mahdottomana ajatusta, että aikojen alusta lähtien maapallolla olisi ollut niin monenlaisia rinnakkaisia ja perättäisiä kulttuureita, että jotkut niistä tai vaikkapa vain yksikin olisivat olleet myös teknologialtaan nykypäivän kulttuuria edistyksellisempiä.

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Keski-Eurooppa uuden ajan mittarina

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa Länsi-Rooman tuhon jälkeistä tuhannen vuoden aikaa kutsutaan keskiajaksi - osin pimeäksikin. Kuitenkin valo ja pimeys ovat kulkeneet käsi kädessä myös uudenajan kolmena ensimmäisenä vuosisatana eikä muutosta parempaan ole näkyvissä.

 
Eräänä lähtölaukauksena uudelle ajalle voidaan sanoa meritaistelua, jossa englantilaiset löivät Espanjan voittamattoman armadan 1588. Näin he estivät espanjalaisten maihinnousun Englantiin. Taiteen näkökulmasta katsoen Francois Rabelais, Leonardo da Vinci ja Michelangelo olivat tuohon ajankohtaan mennessä ehtineet jo kuolla, mutta Rembrandt ei ollut ehtinyt vielä syntyä. Sen sijaan 1600-luvun loppupuolella syntyivät Montesquieu, Voltaire, Bach ja Händel ja vähän ennen heitä jopa Daniel Defoe ja Jonathan Swift, joista edellinen julkaisi "Robinson Crusoen" 1719 ja jälkimmäinen "Gulliverin retket" 1726.

 
Yläluokat alkoivat jo päästä nauttimaan Bachin, Händelin, Mozartin ja Haydnin musiikista, kun ajauduttiin vallankumousten aikakauteen 1770 -1815. Ranskassa jouduttiin 1789 alkaen vallanvaihdosten pyörteisiin: Aateliston, papiston, eliitin, käsityöläisten ja talonpoikien edut olivat niin ristissä, ettei  sekasortoa voitu välttää. Ranska julistettiin tasavallaksi 1792. Tasavaltalainen meno loppui, kun Napoleon Bonaparte nimitettiin Ranskan ensimmäseksi konsuliksi 1799. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kruunasi itse itsensä Ranskan keisariksi. Sotaisat olot 1800-luvun Euroopassa  jatkuivat niin maalla kuin merellä.

 
Pohjois-Amerikkaa asuttaneiden eurooppalaisten itsenäisyysjulistus briteistä tapahtui 1776 ja uuden liittovaltion ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington 1789. Sisällissotaa ei sielläkään voitu välttää. Aivan kuin salaa Yhdysvallat kasvoi maailman suurimmaksi teollisuusmahdiksi vuoteen 1894 mennessä.


Sellaiset 1800-luvulla vaikuttaneet kirjailijat kuin Victor Hugo, Alexandre Dumas vanhempi ja nuorempi, Emile Zola ja monet muut pystyivät kuitenkin luomaan niin tuoretta tekstiä, että se on kestänyt sukupolvesta toiseen.

Unhoon eivät myöskään jää ne 1800-luvun taidemaalarit, jotka ikuistivat aikansa ihmisiä suoraan malleista ja katoavaa luonnon kauneutta suoraan luonnosta: Gleyre, Musset, Coubert, Pissarro, Manet, Sisley, Monet, Cezanne, Renoir ja monet muut taidemaalarit välittävät meille terveiset luonnon positiivisesta vaikutuksesta ihmismieleen.


Tämä erinomaisen suppea ja kapea-alainen katsaus uudenajan historian kolmeen ensimmäiseen vuosisataan osoittaa, että ihmismielen kehitys - kaikesta sivistyksestä ja teknisestä kehityksestä huolimatta - polkee paikallaan. Näköalat eivät 1900-luvulle tultaessa ja sen jälkeen ole tilannetta muuksi muuttaneet. Ihmisen pääkoppa on liian ahdas ajatuksille hyvästä elämästä.  

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Omenan kuori pähkinänkuoressa

Maapallon väkiluku kasvaa hitaimmin alueilla, joilla asumatonta maata on eniten. Samaan aikaan nopeasti lisääntyvän väestön muuttoliikkeen suunta pitää huolen siitä, että väkimäärä kasvaa ruuhkautuneilla alueilla entistäkin nopeammin.


Ihmiskunnan elintilaa maapallolla voi karkeasti ottaen verrata omenan kuorikerrokseen, jossa mahdollisesti asuvien hiukkasten asuinsalue jäisi reilusti alle puoleen asumiskelpoisen kuoren osasta. Maapallon korkeimman vuorenhuipun ja Tyynenmeren syvimmän vajoaman välinen korkeusero on 20 kilometriä.  Kumpikaan ääripää ei tarjoa edellytyksiä ihmisten asuttamiselle, vaikka erikoisvarusteiden turvin niissä on käväisty. Vuoristossa maanviljely käy hankalaksi jo 1,7 kilometriin noustessa eikä merenpinnan alapuolelle ole saatu syntymään ihmisasutusta viimeisten 30 000 vuoden kuluessa. Sen sijaan merten roskaamista on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Uusimpana roskakorina on alettu käyttää myös maata kiertävää kuuta, jolle ei ole suurempaakaan roolia ihmisen asuttamisessa kehitetty.


Ihmiskunnan väkiluku on kasvamassa suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Teoreetikot ovat laskeskelleet, että 10 miljardin rajapyykin jälkeen väkimäärä alkaa laskea jollakin luonnollisella tavalla. Se onkin toivottavaa, sillä monenkaan miljardin ylitystä maapallo ei kestä eikä pysty ruokkimaan. Kysymys ei myöskään ole pelkästä elintilasta ja elintarvikkeista, vaan kuten olemme voineet havaita, myös pandemiat viihtyvät tiiviin kanssakäymisen ilmapiirissä.


Luonnonvoimat ovat aikaisempina vuosituhansina pitäneet huolen liikakansoittumisesta. Nyt väkeä on kuitenkin niin paljon, että muutaman sadan tai tuhannen vuoden sykleillä tapahtuvat luonnonkatastrofit eivät ehdi asioita hoidella, joten ihmisen itsensä on pakko tehdä edes jotakin. Ainoa selkäytimiin asti juurtunut tapa on sotiminen. Oman tai edustamansa ryhmittymän asian edistämiseksi voidaan aina käydä sotia - järjestyksen ylläpitämisen varjolla. Ei kai kukaan sentään ihokkaastaan halua luopua!  

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Hyvän taistelu pahaa vastaan

Eläimet jakavat ja ovat aina jakaneet elintilan ajattelematta hyvää tai pahaa. Ihmisen mielestä peli on selvä, kun lammas ei syö lihaa eikä susi syö ruohoa. Ihmiselle lammas on tärkeämpi, joten susi saa kyytiä. Susi saa tulla toimeen omillaan, mutta lampaan ihminen ottaa hoideltavakseen. Suden tappaa viimekädessä armoton luonto, lampaan tappaa ensikädessä ihminen.


Lajeittain tarkasteltuina ihmiset ja eläimet muodostavat etupiirejä ja reviirejä, jotka ohjaavat kunkin klaanin käyttäytymistä. Taistelu oman poppoon elintilasta on jatkunut samankaltaisena miljoonien vuosien ajan. Se on myös ihmisen sivistyshistorian perusta.

 
Ihmisten keskinäisissä suhteissa samoin ajattelevat ovat hyviksiä ja toisin ajattelevat ovat pahiksia. Katsellessaan omaa kuvaansa peilistä, lukiessaan samoin ajattelevien kolumnistien kirjoistuksia ja katsellessaan suosikkiohjelmiaan suosikkikanaviltaan ihminen haluaa vain vahvistaa käsitystään hyvästä ja pahasta, hyviksistä ja pahiksista.

 
Eläinten hallitsemassa maailmassa käydystä taistelusta ihminen on suoriutunut voittajana. Taistelussa elintilan jakamisesta ihmisten kesken on kuitenkin juututtu ihmisten keskinäiseen taisteluun. Kun mielikuva hyvän ja pahan taistelusta on saatu syntymään, niin ei se peiliin katsomalla parane.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Tähtien kasvatit

Vilkaisin tähtitieteellisiä artikkeleita ja sain selville, että ohimenevä auringonpimennyskin alentaa hetkellisesti lämpötiloja ja tyynnyttää tuulia. Vanhoista kronikoistakin selviää, että vulkaaniset purkaukset ovat nostaneet ilmakehään niin paljon tuhkaa, että aurinko on näyttänyt kuulta eikä kuuta ole näkynyt lainkaan. Voimakkaampina ilmiöt ovat näyttäytyneet meteoriittien törmäyksissä.

Uudempia artikkeleita selatessa lähtökohtana oli kysymys: Lähestyvätkö maapallo ja muut aurinkokunnan planeetat aurinkoa vai etääntyvätkö ne siitä? Erilaisista perusteluista olin ymmärtävinäni, että etäisyydet pysyvät jotakuinkin samanlaisina. Jos se pitää paikkansa, niin eipä tässä mitään hätää ole.

Eräiden arvioiden mukaan maapallolla olisi ikää 4,5 miljardia vuotta ja 3,5 miljardin vuoden aikana on jos jonkinlaista elämänmuotoa kehittynyt. On laskeskeltu, että aurinko sammuisi vasta 5 miljardin vuoden kuluttua. Sen perusteella voi arvella, että maapallolla ja sen jos jonkinlaisilla asukkailla on vielä paljon matkaa edessä. Loppuajan hiipumista tuskin kukaan pääse todistamaan.

On myös esitetty laskelmia, että Linnunrata törmäisi Anromedaan 4 - 9 miljardin vuoden kuluttua. Lisäksi on laskeskeltu, että törmäämistä olisi alkanut jo tapahtua. Linnunrata saattaisi törmätä Magellanin pilveen 2,4 miljardin vuoden kuluttua. Galaksien vähittäisellä törmäyksellä ei sanota olevan suurtakaan vaikutusta Linnunrataan ellei galaksien törmäys sinkoa Aurinkokuntaa tähtienväliseen avaruuteen. Siinä sitten mentäisiinkin sellaista haipakkaa, ettei paremmasta väliä.

Omana aikanamme voimme rauhallisin mielin käydä sotia ja kinastella poliitiikasta. Tyytyväisin mielin voimme sotkea elinympäristöä, kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta ja viihdyttää itseämme kaikin mahdollisin keinoin. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

Onko esoteerisen tiedon jakaminen eksoteerisesti mahdollista?

Jokamiehen logiikalla ihmiskunnan pienin esoteerinen, ainoastaan sisäpiirin hallussa oleva tietoyksikkö, on ihmisyksilön oma päänuppi. Omassa päässään ihminen voi hautoa vaikka minkälaisia oletuksia, arvailuja, salaisuuksia ja pantata sellaista yksityistä sisäpiiritietoa, josta vain psykiatrit voivat uskotella pääsevänsä kärryille. Suuremmassa kuvassa tarkoin valikoituneet ihmiset muodostavat sisäpiirejä, joiden ajatuksista ja tekosista tihkuu ulkopuolisille vain tarkoin seulottua, kaikien saataville tarkoitettua tietoa. Silloin putkahdetaan esoteerisesta jakelusta eksoteeriseen jakeluun.


Ihmisen pääkoppa on aikojen kuluessa kehittynyt kaikkien maapallolla elävien olentojen ja siis myös ihmisen itsensä kauhistukseksi. Eläinten mielenterveyden suojaksi on jäänyt vain se, etteivät ne ymmärrä ihmisen ajattelun laajuutta. Ihmisen ajattelun laajuus on vuosituhansien aikana kehittynyt sademetsien hämäristä ulkoavaruuden kartoittamiseen. Samalla se on jämähtänyt uskonnollis-kosmologisiin teorioihin, joiden pohjalta syntyy uusia uskonnollisia liikkeitä kuin Vilkkilässä kissoja. Kaikkein suurimmat koko ihmiskuntaa koskevista päätöksistä tehdään pienissä kabineteissa. Kabineteissa tehdyt päätökset eivät ole voineet estää sitä, että maailman mahtivaltioillakin on ollut alkunsa ja loppunsa. 

Kestävää kehitystä ei ohjaa järki, vaan talouskasvu ja voitontavoittelu. Ei edes kansainvaelluksia ohjaa järki, vaan umpikuja ja pakkotilanne. Kaikkein suurimmat ilmastonmuutokset ovat myös ihmisten tekosista riippumattomia.Yksittäisen ihmisen aikaikkuna on mikä milloinkin ja vain harvoin yli 100 vuotta. Kabinettien kokoonpanot vaihtuvat tuona aikana moneen kertaan. Sisäpiirien käytettävissä oleva tieto ei kuitenkaan koskaan päädy yleisesti saatavilla olevaksi tiedoksi.


Kivikauden ihmiset istuivat nuotion ympärille miettimään, mikä on tärkeätä. Sisäpiiritiedon merkitys alkoi kasvaa sitä mukaan kuin ihmiset sikisivät. Onko tänä päivänä tärkeämpää lähettää pieni joukko ihmisiä aurinkokunnan ulkopuolelle vai yrittää siivota ja rauhoittaa maapallo kaikkien käyttöön? Näyttää pahasti siltä, että ihmisyksilön elämän rajallisuus on se tekijä, joka estää kokonaisvaltaisen ajattelun ja kyvyn nähdä omaa nenäänsä pidemmälle. Siirtyminen esoteerisen tiedon jakamisesta eksoteerisen tiedon jakamiseen ei näytä edes teoriassa mahdolliselta.