Ihmisen itseisarvo on rikkaruoho?

Tänä päivänä Suomen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tutkitaan työttömyyttä jo kasviopin avulla. Kun työttömyyden kasvun hillitsemiseen ei löydetä minkäänlaisia poliittisia toimintamalleja, niin työttömät rinnastetaan rikkaruohoihin. Varmemmaksi vakuudeksi on tilattu vetoapua Ruotsista, jossa Carl von Linné kehitti kasvioppia 1700-luvulla.

Aikaisemmin virkavalta on jo puuttunut rasistiseen mainostamiseen kieltämällä neekerin kasvot lakritsipötkyistä. Virkavaltaa häiritsee myös mainonta, jossa pornotähden kasvot loistavat viinapulloissa.

Nyt arvovaltainen tutkimuslaitos haluaa lyödä leimansa myös tavallisen ihmisen palkkapussiin. Se julistaa, että alisuorittajien palkkakehitykselle on saatava stoppi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että suoritustasoista työtä tekevien työntekijöiden eriarvoistaminen tulisi virallistaa. Arvattavasti tutkimuslaitos on huolissaan siitä, että alisuorittajilla on muiden työntekijöiden tapaan mahdollisuus jatkaa työuriaan ja tavoitella eläkkeiden superkertymää. Tutkimuslaitoksen pelko on aiheellinen, sillä hitaat dieselit jaksavat pidempään kuin nopeatahtiset bensakoneet.

Tavallinen tallaaja odottaa mielenkiinnolla hallintokoneiston seuraavaa siirtoa: Pannaanko virkamieskunta seuraavaksi jalostamaan vai kitkemään rikkaruohoja? Miksi valtionkirkon ylin johto ei puutu ihmisten vertaamiseen rikkaruohoihin? Ilman alisuorittajia ei ole ahkeria eikä ilman köyhiä ole rikkaita. Kun vannotaan vapaan kilpailun nimeen,  tulisi kaikkien kukkien antaa kukkia. Nyt tutkimus hioo vain keihään kärkeä eikä ota huomioon, että keihäällä tulee olla myös varsi. Ilman vartta kehäs ei osu maaliin.

Ylimmästä hallintokoneistosta kantautuvat äänenpainot eivät jalosta eivätkä kitke rikkaruohoja, vaan kylvävät anarkian siemeniä kansalaisten keskuuteen. Ongelmat vain kasautuvat ja synnyttävät vielä suurempia ongelmia kuin työttömyys. Ylimpien virkamiesten tulisi suuren palkkansa eteen panna alaisensa kantamaan edes säkillä valoa työhuoneisiinsa. Siitäkin koituisi yhteiskunnalle vähemmän haittaa kuin eripuran lietsomisesta.

Innovatiivisuutta kaivataan

Suomen valtiollinen johto syyttää Applea valtiontalouden luottoluokituksen pudottamisesta.  Sen mukaan iPad tappoi paperiteollisuuden ja iPhone tappoi Nokian.

Toisaalta johtoporras julistaa, että maahan täytyy houkutella ulkomaisia sijoittajia. Muussa tapauksessa valtion talous heikkenee entisestään, yritykset joutuvat potkimaan työntekijöitä pellolle ja valtio joutuu leikkaamaan sosiaalimenoja.

Toisaalta on nähty, ettei suuri ulkomainen omistus ole pystynyt pitämään Suomen suurimpia yrityksiä sen paremmin kunnossa kuin pystyssä. Päinvastoin valtio on menettänyt jatkuvasti rahaa, kun se on joutunut paikkaamaan ulkomaisten riskisijoitusten jälkiä. Eläkevakuutusyhtiöden ja rahalaitosten sijoitukset ulkomaisen pääoman tuella pyöriviin yrityksiin tuottavat suhdanteista riippuen voittoa tai tappiota eikä vieras pääoma tahdo pysyä maan rajojen sisäpuolella. Valtion suuri omistusosuus saattaa puolestaan olla merkkinä yrityksen loputtomasta tappiokierteestä eikä valtio edes enemmistöosakkaana pysty puuttumaan yrityksen operatiiviseen toimintaan. Työllisyyttä ylläpitääkseen valtion on pakko toimia niin kotimaisten kuin ulkomaisten sijoittajien takuumiehenä eli ainaisessa lypsylehmän roolissa.

Yritysten on sen sijaan tuotettava voittoa sijoittajille. Valtiolta ja EUlta saamastaan tuesta kiitollisina ne siirtävät tuontantoaan alikehittyneisiin maihin ja potkivat oman maan kallista työvoimaa pellolle entiseen malliin. Samalla valtion on rukattava eläkelainsäädäntöä entistä kireämmälle - toki ylisuuriin eläke-etuihin kajoamatta. Ensisijaisena huolena ei kuitenkaan ole eläkkeiden maksuun tarkoitettujen varojen väheneminen, vaan eläkelaitosten sijoitustoimintaan ja yrityksille annettaviin lainoihin käytössä olevien varojen notkahtaminen.

Kansan ostovoimaa halutaan myös koko ajan heikentää sosiaalietuuksia leikkaamalla. Sen avulla tehdään tilaa ulkomaisille kauppaketjuille, jotka tappavat kotimaiset kauppaketjut. Vaaran vuosina ulkomaiset ketjut katoavat kuin paukut Saharaan. Silloin on palattava luontaistalouteen. Luontaistalous on kuitenkin terve ilmiö ja sitä tapahtuu kaiken aikaa lisääntyvän vaihdantatalouden välityksellä niin kirpputori- kuin nettimyynnissä.

Kansalaisia patistetaan matalapalkkatyöhön, mutta työpaikkoja ei ole tarjolla varsinkaan ikääntyville henkilöille. Sitäpaitsi suuryritykset luovat työpaikkoja ensisijaisesti kurjissa asumis- ja työolosuhteissa eläville ihmisille maapallon alikehittyneille laidoille.

Avainsana ulospääsyyn on innovatiivisuus. Suomessa teollisuuden pitää ruveta kehittämään taloja, laivoja, lentokoneita, autoja, tekstiileitä, televisioita ja kännykänkuoria paperista. Kertakäyttötuotteisiin pitää myös satsata ja myydä niitä valtamerten taakse. Rihkamatavaran tuonti valtamerten takaa on kiellettävä vaikkapa EUn direktiivejä uhmaten. Siihen menee aikaa, mutta siihen asti tilanne on sama kuin korpilla tervassa: Kun nokka irtoaa, niin pyrsty tarttuu...