Vaikka rahaa seinästä repiä saisi

Rahaa on kuin roskaa, mutta kaikki raha ei ole valtion valvonnassa
Julkisen talouden kestävyysvaje syntyy siitä, että valtion taloutta hoidetaan vaalikaudesta toiseen ottamalla velkaa velan päälle. Valtion mahdollisuudet hoitaa tehtäviään kapenevat ja lopulta valtion tulot eivät riitä velkojen maksamiseen. Uutta velkaa ei enää saada. Tavallisten kansalaisten kukkarolla käyminen tulee myös tiensä päähän. Verovarat eivät pian riitä edes valtion avaintehtävien hoitamiseen. Velkarahoissa kylpeminen kostautuu, kun varakkaat siirtävät rahansa pois maasta, verottajan ulottumattomiin. Ulkomaisia sijoittajia ei näy mailla halmeilla. Äärimmäisessä tilanteessa vaalimainosten rahoittajatkaan eivät enää ratkaise vaaleja, vaan kansalaiset äänestävät ketä sattuu. Kuitenkaan kaaosta ei kukaan halua. Tältä poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden puheet saavat asiat ainakin näyttämään kadunmiehen näkökulmasta.

Aika on rahaa
Miten sitten on mahdollista, että silloinkin, kun valtiolla menee todella huonosti, yksityisellä sektorilla voi edelleen mennä lujaa? Yksityisellä puolella voidaan nopeasti vähentää työvoimaa, lakkauttaa tuotantolaitoksia, myydä ja fuusioida yrityksiä, jakaa osinkoja ja siirtää varoja sellaisten maiden pankkeihin, joiden holveihin kotivaltion verottaja ei pääse käsiksi. Tekee sitä valtiokin, mutta hitaammin. Usein kuvitellaan, että julkisen sektorin tehtäviä ulkoistamalla voidaan päästä samaan tulokseen. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä julkispuolen tehtävistä voidaan yksityistää vain parhaimmin tuottavat tehtävät. Valtion ja kuntien tehtäväksi jää rahan kylväminen tuottamattomiin rahareikiin. Julkisraha jää auttamattomasti jälkeen yksityisen puolen kiertokulun nopeudesta. Raha on verrattavissa aikaan kahdessa asiassa. Aika lasketaan kaavasta matka kertaa nopeus. Myös rahan kiertokulun kaava saadaan samasta kaavasta. Esimerkiksi tavaran toimitusaika riippuu toimitustavasta ja saatavuudesta, jolloin on kysymys kaupan rahallisesta arvosta. Käteiskaupassa rahan arvoon pyritään vaikuttamaan välittömästi ja nopeasti. Toinen yhtäläisyys ajalla ja rahalla on se, ettei kumpikaan haise. Laittomat ansaintakeinot tuottavat parhaiten, koska niissä ohitetaan turhat koukerot ja säästetään sitä kallista aikaa.

Raha ratkaisee muutakin kuin vaalien tulokset
Vaikka julkistalouden painolastiksi jäävät pahnan pohjimmaiset tehtävät, niin toisaalta silloinkin, kun valtion ja kuntien ylimmät käskynhaltijat epäonnistuvat, he eivät menetä omaisuuttaan. Varsinkin kriisitilanteissa he pystyvät jopa kartuttamaan omaisuuttaan kahmalokaupalla. Diktatuureissa valtavat omaisuudet siirtyvät välittömästi hallitsevalle luokalle. Sotien yhteydessä tämä sääntö pätee myös demokratioissa. Normaalioloissa rahat virtaavat niin julkisiin kuin yksityisiin tarpeisiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Lienee peräti inhimillistä, että varallisuuteen tottumaton ihminen käsittelee muiden rahoja kuin entinen äijä, joka huudahti: "Pidä musta kii etten mä revi rahojani!" Yksityisellä puolella pystytään ohjaamaan rahavirtoja sekä suoraan että valittujen kohteiden kautta omiin taskuihin julkispuolta nopeammin ja suunnitelmallisemmin.

Kun raha saadaan poikimaan
Pääsääntöisesti sekä julkisella että yksityisellä puolella omistajien ja omaisuuden hoitajien edut turvataan käärimällä ylimääräiset rahat pois kuleksimasta. Kaikissa tapauksissa toimeentulon rajamailla elävä enemmistö on ainoa kärsivä osapuoli silloin, kun sosiaalietuudet jäätyvät tai leikkautuvat, palvelujen ja päivittäistavaroiden hinnat ja asuntojen vuokrat nousevat kohti taivaita. Sosiaalietuuksien varassa elävät eivät todellakaan kylve rahassa. Tosin Suomen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä voi maksaa sosiaaliturvaetuuksia myös rahassa kylpeville henkilöille, jos he vain pitävät itsensä kirjoilla Suomessa. Siihen riittää, että pystyy pitämään Suomessa tyhjillään olevaa asuntoa vanhuuden varalle tai vaikkapa kartanoa. Marista pitää kuitenkin siitä, että maksettuihin veroihin nähden sosiaalietuudet ovat mitättömiä. Sosiaalietuuksien leikkaukset tuntuvatkin vain kädestä suuhun elävien ja asunnonhakujonoissa elävien arjessa. Raha poikii suotuisissa olosuhteissa. Yhtä vähän kuin kannettu vesi pysyy kaivossa, kasvaa jaettu raha korkoa korolle.

Vaikka rahaa tulisi kuin rännistä
Toisaalta rahaa tulee julkiseen talouteen verotuksen kautta kuin rännistä ja toisaalta sitä mätetään yritystoimintaan ja sosiaaliturvaan kuin molokin kitaan. Verotuksen ja finanssipolitiikan porsaanreikien tukkimiseen ei missään valtiossa riitä varoja eikä siten virkamiehiä eikä poliittista tahtoa senkään vertaa. Jos rahaa löytyisikin tyynyn alta, niin rahan tarve olisi jälleen kerran niin suuri, että se käärisi koko tutkimusyksikön hopeanharmaan korruption vaippaan kuin tuomenkehrääjäkoi vielä alkukesästä niin kauniisti kukkivan tuomipuun. 

Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa
Kaikki tietävät, ettei hätä kuitenkaan ole tämän näköinen. Kansan syvien rivien viimeinen keino on joka tapauksessa tuiskut ja tuulet kestävä luontais- ja vaihdantatalous. Siihen vähäväkiset ovat ankeina aikoina aina voineet turvata. Kestävään kehitykseen pohjautuvasta jatkuvasta kasvusta pääsevät livenä nauttimaan ne, jotka ovat oppineet takomaan silloin, kun rauta on kuumaa ja tekemään voittoja muiden tappioilla. Onneksi globaali viihdeteollisuus tuottaa kuitenkin samoja elämyksiä kaikille, jotka vain tarvittaviin linkkeihin käsiksi pääsevät. Ihmisen onnellisuus on niin lähellä omaa itseä, ettei sitä aina huomaa. Onni ja onnettomuus seuraavat ihmistä kuin varjot, jotka ovat aina läsnä. Raha ei tee ihmistä onnelliseksi, vaikka se voi auttaa häntä olemaan hitusen onnellisempi tai sitten peräti päinvastoin.

Suomi palkkojen alennuksen keulakuvaksi?

Saulit ovat samaa mieltä siitä, että kaikkien pitää tinkiä tuloistaan, jotta yhteistä hyvää riittäisi kaikille. Presidentti Sauli Niinistö lienee jo esimerkillisesti tinkinyt eläke-eduistaan. Kansanedustaja Sauli Ahvenjärvi vasta arvelee, että olisi valmis tinkimään omasta palkastaan edellyttäen, että Suomessa voitaisiin toteuttaa yleinen 5 %-yksikön palkkojen alentaminen.

Kadunmies ihmettelee: Mitä näin pienellä palkkojen alennuksella voitaisiin saavuttaa? Suomen palkkataso on EU:n keski- ja pohjois-eurooppalaisten jäsenvaltioiden keskitasoa. Viiden prosenttiyksikön alennus palkkoihin ei riittäisi pudottamaan Suomea edes tämän kärkijoukon hännille. Sen sijaan EU:n jäsenvaltioiden palkkojen pohjataso Etelä- ja Itä-Euroopassa jäisi edelleen roppakaupalla jälkeen.

Mitä progressiivisella palkkojen alentamisella voitaisiin saavuttaa? Suomessa matalapalkka-alat ovat korkeammin palkattuja kuin Etelä- ja Itä-Euroopassa. Sen sijaan mitä parempiin tuloluokkiin mennään sitä enemmän Suomessa ollaan jäsenmaiden palkoista jäljessä. Jos Suomessa matalapalkka-alojen alennus olisi vähemmän kuin 5 %-yksikköä ja korkeampien tuloluokkien alennus enemmän kuin 5 %-yksikköä, niin tuloksena olisi, että matalapalkka-alat eivät käytännössä olisi yhtään lähempänä etelän pohjatasoa ja korkeissa tuloluokissa jäätäisiin yhä vain lisää jälkeen etelän huipputasosta.

Suuret yritykset siirtävät joka tapauksessa tuotantoaan tai tekevät alihankintasopimuksia sellaisiin maihin, joissa työturvallisuudesta ei ole hajuakaan, ympäristön saastumisesta ei tarvitse välittää, työaikalainsäädännöstä ei ole tietoakaan, lapsityövoiman käyttö on yleistä ja väestönlaskenta lapsenkengissä. Myös työolosuhteet saattavat pahimmassa tapauksessa muistuttaa vankileirien meininkiä.

Luonnollisesti palkkataso näissä kilpailukyvyn kultamaissa tukee jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen ylikansallisia tarpeita. Lienee turha sanoa, että Suomessa 5 %-yksikön yleinen palkkojen alennus tai väärinpäin käytetty progressio eivät riitä lähes mihinkään. Kadunmiehen käsityksen mukaan myös progression pitäisi olla linjassa tavoitteiden kanssa. Toisin sanoen matalapalkka-alojen palkkoja pitäisi Suomessa entisestään alentaa useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä ja korkeiden palkkojen tasoa nostaa lähes samalla mitalla. Tämä on ainoa keino kilpailukyvyn ylläpitämiseksi siten, että yhteistä hyvää riittää jaettavaksi kaikille - kenelle enemmän, kenelle vähemmän.