tiistai 28. helmikuuta 2017

Eurooppalaisten tulevaisuus ei ole muita huonompi

Yhdysvaltain osuus maailman virallisesta asekaupasta on yli kaksi kolmannesta. Se on samaa luokkaa kuin Kiinan, Venäjän, Saudi-Arabian, Ranskan, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Saksan, Japanin, Intian, Etelä-Korean ja Italian virallinen asekauppa yhteensä. Epävirallisen asekaupan lukuja tuskin kukaan pystyy tilastoimaan. Selvää kuitenkin on, että maailmanlaajuista talouspolitiikkaa hallitsevat asemarkkinat ja siinä ne ovat elämää suuremmassa roolissa.

Presidentti Donald Trumpin historiallinen 10 prosenttiyksikön korotus maan puolustusmäärärahoihin tarkoittaisi, että tämän yksittäisen valtion puolustusbudjetti tulisi olemaan samaa suuruusluokkaa kuin Venäjän, Kiinan, Saudi-Arabian, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Japanin, Intian, Etelä-Korean ja Italian puolustusbudjetit yhteensä.

Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys tarvitsevat kasvualustakseen enenevässä määrin hyvin vahvaa sotilaallista läsnäoloa. Valtiollisten puolustusvoimien tehtävänä  on torjua valtioiden sisäisiä ja ulkoisia uhkia. Terrorismin myötä sisäiset ja ulkoiset uhat ovat kietoutuneet toisiinsa.

Sotia käydään ilman sodanjulistusta kaukana omien rajojen ulkopuolella. Sotien syistä ja seurauksista saatava informaatio on ristiriitaista. Näkökulmasta riippuen se on aina propagandan värittämää. Vahvojen valtioiden puuttuminen heikkojen valtioiden sisäisiin asioihin ei tapahdu laittoman ase- , huume- ja ihmiskaupan tai korruption kitkemiseksi. Taistelua käydään taloudellisista etuoikeuksista ja etupiireistä. Panoksena ovat luonnonrikkaudet, markkinaosuudet ja halpa työvoima.

Yhdysvaltain puolustusvoimien varustelutaso on maailman parasta kärkeä. Euroopan lisäksi Yhdysvalloilla on sotilastukikohtia ja vahvoja yhteistyökumppaneita maailman kaikilla muillakin mantereilla, paitsi etelämantereella. Voisi hyvällä syyllä ajatella, että maailma makaisi nyt historiallisen vakaalla pohjalla.

Historia kuitenkin osoittaa, ettei tarvitse olla profeetta, kun arvelee mitä tulossa on.  Aleksanteri Suuri jätti jälkeensä kaaoksen, Rooman tuhatvuotinen maailmanvalta romahti ja syöksi Euroopan pimeään keskiaikaan, Napoleon ja Hitler johtivat kansankuntansa tuhon partaalle, myös Neuvostoliiton kyseenalainen kulta-aika söi itse itsensä 70 vuodessa. Poikkeuksena on vain Kiina, muulta maailmalta pitkään piilossa pysytellyt jättiläinen, joka kulkee omia teitään.

Kysymys kuuluu: Mikä on eurooppalaisten kohtalo sitten, kun koko maailma on hampaisiin asti aseistettu? Vastaus kuuluu: Eurooppa polkee yhtä jalkaa muun maailman kanssa. Sitten kun kaikki pääsevät käsiksi aseisiin, niin kaikki alkavat taistella kaikkia vastaan. Jos parempia aseita ei ole saatavissa, niin lähitaistelut käydään nyrkein, kepein ja kivin...

maanantai 20. helmikuuta 2017

The most important news today?

The most important news item today is the establishment of  the Joint Council of States to achieve sustainable development and continuous economic growth all over the world. The Council consists of eight billionaires. Their collective GDP is more than 40 % of the GDP of all countries of the world. They give work 2 billion people.

Chairman
                 Cheeky Scruff
Vice chairman
                 Liar Rumpbum
Secretary General
                 Brouhaha Dullard
Financial Advisor
                 Hoo Ha Popinjay
Expert in International Law
                 Ado Marshfrog
Press Officer
                 Brat Howler
Military Advisor
                 Ruckus Sassy
Waitresses Managerial
                 Cockamamie Gooseberry

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Libitina Perdun tapaus

Libitina Perdu käytti asunaan burkaa, joka muistutti paremminkin burnusta. Alusvaatteena hänellä oli pelkkä makramee, johon leikattu väljä kaula-aukko paljasti melkein koko dekolteen. Päähineen virkaa toimitti nukkavieru kalpakki. Vähäiset käteisvarat olivat vyötäisille kiinnitetyssä netsukkeessa. Kotona Libitinalla ei ollut muuta seuraa kuin urosmagotti Marasmus Mamba.

Libitina Perdu asui puoliksi  raunioituneessa torellissa, c/o Nagifar, Malheur 13, 007 Megaira.  Libitinaa pidettiin jonkin verran erikoisena ihmisenä, sillä hän oli lunaatikko, jolla oli kiromantin taipumuksia. Lisäksi hän väitti olevansa jonkin sortin nuntius, koska sukupuolensa vuoksi ei voinut olla nasiiri. Omaksi ilokseen hän soitteli toisinaan hekkelfonia, toisinaan tomraa, joita säilytti ulko-oven vieressä olevassa nississä.

Tosiasiallisesti hän elätti itsensä jonkinlaisena tel quel -kolportöörinä, mutta myöhempinä vuosinaan  hän järjesti myös maiden race -kilpailuja koirille, jotka eivät koskaan olleet voittaneet mitään kilpailua: Kilpailu toteutettiin siten, että kilpaan osallistuvia koiria juoksutettiin vuorotellen yksi kierros torellin ympäri.

Koiran kaulapantaan kiinnitettiin niin pitkä remmi, että se ulottui torellin kiertäen lähtöpaikalle asti. Omistaja seisoi koiransa takana pitäen kiinni  remmistä. Sitten hän läpsäisi koiraa takamuksiin ja alkoi kelata remmistä löysiä pois minkä ehti, sillä koira harhautui helposti liian pitkälle lenkille ja yritti karata tiehensä. Kun koira oli kierroksensa juossut ja ylittänyt lähtöpaikan, köydenveto piti lopettaa. Köysi mitattiin omistajan käsistä koiran kaulapantaan. Kun kaikki koirat olivat juosseet ja remmien jämäpituudet tiedossa, niin lyhin tulos merkitsi voittoa. Voittajakoiran omistaja sai viettää yön torellissa ja koiran nimi hakattiin torellin kivimuuriin. Voittoon yltäminen vaati omistajan ja koiran saumatonta yhteistyötä.

Eräänä aurinkoisena aamuna Libitina Perdu ja Marasmus Mamba löydettiin kuolleina vuoteiltaan. Kummankin kasvoilla oli - jos ei kovin autuas niin - omituinen hymy kuitenkin. Paikallinen lääkäri totesi, että kuolinsyy oli risus sardonicus.

Libitina ja Marasmus poltettiin torellin huipulla. Heidän rovionsa valo loisti kauas merelle kuin majakan valo varoittaen kulkijoita karikkoisesta rannikosta.

Nagifar jäi odottelemaan uusia asukkaita.