Pieni joulukertomus

Nykyisin voimassaolevan ajanlaskun alku on sijoitettu siten, että historiallisiin tapahtumiin sijoitettuna sen voi epämääräisesti rajattuna sovittaa Jeesuksen maalliseen vaellukseen. Herodes Suuri voisi olla se kuningas, joka määräsi pieniä poikalapsia surmattaviksi, kun sai kuulla itäisten maiden tietäjiltä, että juutalaisten kuningas on syntynyt. Muuta historiallista todistetta tuosta hirmuteosta ei olekaan olemassa kuin Uusi Testamentti. Saman lähteen mukaan Josef ja Maria pakenivat lapsensa kanssa Egyptiin. Ptolemaioksen hallitsijasuku oli  kuitenkin menettänyt valtansa 30 vuotta aikaisemmin ja nyt tuo entinen mahtivaltio oli yksi Rooman provinsseista, sen omisti Rooman keisari ja sitä  hallitsi hänen nimittämänsä prefekti. Vaikka Herodes Suuri oli myös Rooman keisarin nimittämä prefekti, ei hänellä olisi ollut valtuuksia lähettää sotilaita toisen prefektin alueelle, joten pienen perheen pakosuunta oli kuitenkin oikea.

 Vanha Herodes kuoli pian ja hänen kolme poikaansa jakoivat hallitusvallan: Herodes Antipas sai Galilean ja Peraian, Herodes Filippos sai Ituraean ja Trakhonitsin, Herodes Arkhelaos sai Samarian, Juudean ja Edomin. Josefin perheen paluu kotimaahan saattoi nyt tapahtua hieman turvallisemmin. Varmaa on, että historiallisten Herodesten elinkaaret kattoivat myös Jeesuksen maallisen vaelluksen ajan.

 Jeesuksen syntymän aikoihin Rooman imperiumin keisarina oli Augustus ja  kuoleman aikoihin Tiberius. Nuorena kenraalina Octavianus oli voittanut kilpailijansa Antoniuksen ja Egyptin kuningatar Kleopatran sotajoukot. Kun Octavianus kruunattiin imperiumin keisariksi, hän otti nimen Augustus. Uudessa Testamentissa on myös maininta koko maailman ensimmäisestä verollepanosta, joka tapahtui keisari Augustuksen toimesta.

Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johtaneissa kuulusteluissa päätäntävaltaa edustivat   Juudean roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus ja Herodes Antipas. Ajan kuvaan kuului, että hallitsijoiden oma elämä oli kiihkeää ja veristä. Salaliitot ja ilmiannot johtivat nopeasti myrkyttämisiin ja teloituksiin. Joitakin vuosia aikaisemmin Rooman keisari Tiberius oli siirtynyt etätöihin. Hän oli rakennuttanut Caprin saaren korkeimmalle kohdalle palatsin, josta käsin hän johti imperiumin asioita. Saarta lähestyvät laivat näkyivät jo kaukaa, joten niiden vastaanottoon voitiin varautua. Epäilyttävät, hyväksikäytetyt ja epämiellyttävät vierailijat heitettiin jyrkänteeltä alas. Kuolemantuomiot oli delegoitu provinssien prefekteille, joten vetoomuksiin tuomioiden muuttamiseksi ei ollut tarvetta.

Maalauksellisen kaunis Välimeren alue on ollut ihanteellinen ympäristö kaikenlaisten tieteiden, taiteiden ja tekniikan kehitykselle. Kuitenkin hyveiden rinnalla kulkevat paheet ovat 2 000 vuoden ajan muodostaneet menestystarinan kääntöpuolen eikä kehitystä parempaan ole näköpiirissä.

Hiljennymme viettämään rauhaisaa joulua vuonna 2021.   

Mittaamaton on ihmisen polku

Sosiokulttuurin näkökulmasta ihminen ei ole pelkästään yksilö vaan kaksilo, joka etsii ja tarvitsee myönteistä yhteyttä vähintäänkin toiseen ihmiseen voidakseen rakentaa hyvää tulevaisuutta.

Jos mietitään ihmisyksilöä fyysisenä yksilönä, niin kaksilo sopii siihenkin kuvaan. Ihmisellä on kaikkia jäseniä kaksittain, kuten käsiä, jalkoja , sormia ja varpaita, samoin silmiä ja korvia. Sisäelimiä voi myös olla kaksittain, kuten keuhkoja ja munuaisia. Osan jäsenistään ja elimistään ihminen voi menettää ja osa voi jäädä tarpeettomiksi. Fyysisesti vajavaisenakin ihmisyksilön elämä voi jatkua täysipainoisena. Nykyihminen voi esimerkiksi elää ilman häntää, vaikka hänellä on häntäluu. Häntäluun jatkeeksi voi kasvaa karvainen hännänalku, joka voi ihon alla aiheuttaa kutinaa. Sen voi kuitenkin leikata pois.

Aivolohkojakin ihmisellä on kaksi, mutta sydämiä vain yksi. Sydän yhdistää kaksilon molemmat puolet. Sen vuoksi sydämellä on aivan erityinen symboliarvo yhtä hyvin  kahden ihmisen keskinäisessä parisuhteessa kuin suuressa ihmisjoukossa, jossa koetaan keskinäistä yhteyttä ja uskotaan parempaan tulevaisuuteen.

Luonnossa elävistä eläimistä apinat muistuttavat eniten ihmistä. Ihmisen jalkaterät ovat muotoutuneet maassa kävelemiseen paremmin sopiviksi. Ilmeisesti ihminen on kävellyt pidemmän aikaa ja kauemmaksi kotoaan kuin apina. Ihminen ei pysty enää varpaillaan tarttumaan puiden oksiin yhtä hyvin kuin apina. On arveltu, että kävelemiseen soveltuvat jalat alkoivat kehittyä apinoille siinä vaiheessa, kun kuivuuden runtelemat sademetsät alkoivat kuihtua. Kuivuuden harventama puusto ei enää tarjonnut riittävää suojaa ja ravintoa, vaan oli opittava lisää taitoja. Oli opittava kävelemään. Oli päästävä harvapuisten tasankojen yli etsimään parempaa tulevaisuutta.

Mustavalkoinen maailma

Innostuessani alan helposti tehostaa puhettani käsien liikkeellä. Nykyisin yritän olla vääntelemättä käsiäni, koska en tiedä, mikä on emoji. Jokin liike voidaan tulkita emoji-merkiksi ja aiheuttaa valtavan kohun somessa. Some tarkoittaa jotakin sellaista, missä joillakin tyypeillä on paljon seuraajia, toisilla ei yhtäkään. En tiedä, ketä siellä seurataan. Toivottavasti ei minua.

Puhumiseni on nykyisin vaikeutunut. On pakko vältellä jotakin N-kirjaimella alkavaa sanaa. Myös muilla konsonanteilla alkaviin sanoihin saattaa sisältyä kiellettyjä ilmaisuja. Joudun miettimään sanavalintojani liian pitkään. Lopulta en uskalla sanoa mitään. On parempi leimautua tyhmäksi kuin tulla leimatuksi väärin perustein.

Vilkaistuani TV:n tai kuunneltuani hetken radion ajankohtaisohjelmaa tai selailtuani sanomalehtien uutisotsikoita joudun miettimään, mihin me kaikki olemme pyrkimässä? Uutiset, artikkelit ja kolumnit ovat käyneet niin yksisilmäisiksi, että kaikenlaista keskustelua voi kuvata yhdellä näyttötaululla, jonka toisella puolella lukee: JOS KYLLÄ, NIIN EI ja toisella puolella: JOS EI, NIIN KYLLÄ.

P.S. Pseudokoodin avulla voi kirkastaa woke-kultin syntaksieroja, tutkia twitter-keimailun algoritmeja ja brändätä oman informaatiokuplansa konteksteja.

Metsien maa ja eurooppalainen taksonomia

Suomen metsät ovat muiden läntisen Euroopan maiden tavoin pääosin yksityisten henkilöiden ja perheiden omistuksessa. 

Keskeisimmillä metsien kasvualueilla, Etelä- ja Keski-Suomessa yksityiset henkilöt omistavat 75 % metsistä. Eräillä alueilla Etelä-Suomessa yksityismetsiä on yli 90 %. Metsämaan pinta-alasta yksityisessä omistuksessa on 60 %, valtion omistuksessa 26 %, yhtiöiden omistuksessa 9 %, kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen omistuksessa 5 %.

Suomen valtion omistamista maista suurin osa sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa. Metsähallituksen hoidossa olevista valtion metsistä 29 % on jouto- ja kitumaita, erämaa- ja suojelualueita sekä suojeluohjelmiin ja muihin erikoisohjelmiin kuuluvia alueita.

Puuston vuotuisesta kasvusta ja hakkuista yksityisten metsänomistajien osuus on 64-83%. Yksityismetsät tuottavat myös vuosittain yli 80 % metsäteollisuuden Suomesta hankkimasta puusta. Sen vuoksi olisi oikein ja kohtuullista, ettei tätä Suomessa hyvin hoidettua hiilinielua ja suomalaisten hyvinvoinnille tärkeätä kokonaisuutta horjutettaisi sellaisella taksonomialla, jolla pienikin hyvä leikataan ja tasoitetaan suureen huonoon.

Fraktaalibiologinen kehitys

Voidaanko ajatella sellaista maailmaa, jossa hämähäkki synnyttäisi leppäkertun, leppäkerttu  synnyttäisi koppakuoriaisen, koppakuoriainen synnyttäisi madon, josta kehittyisi lentokala, joka synnyttäisi lepakon, joka synnyttäisi uuden uniikin olennon. Ei olisi kahta samanlaista kehityskaarta ja olentoa. Onko joka suuntaan poukkoileva elämä pitkässä juoksussa syntynyt tähän tapaan? Olkoonpa miten hyvänsä, mutta kehityksen tässä vaiheessa ihminen pystyy vain katkomaan  kehitystä ja harventamaan lajeja, jolloin lajit vähentyessään yhdenmukaistuvat?

Tosiasiallisesti kaikki ihmiset ovat kuitenkin myös keskenään erilaisia eli fraktaalisuus näyttäytyy ulkoisen olemuksen lisäksi vielä huikeasti suuremmassa määrin ihmismielessä, tunne-elämässä, älykkyydessä, tietotaidossa ym. ym.

Eläinten kohdalla sisäisen erilaisuuden kehitys on vain hidastunut tai kokonaan pysähtynyt? Siinäkö onkin suurin eroavaisuus ihmisen ja eläimen välillä? Mihin kategoriaan tällä ajattelutavalla voisi sijoittaa kasvikunnan? Entä kivikunnan?

Maailmanpolitiikan kiertokulku

Maailmanhistoria toistaa itseään vuosituhannesta toiseen. Suurvallat sekaantuvat oman alueensa ulkopuolella tapahtuviin  levottomuuksiin, vallanvaihtoihin ja vallankumouksiin vahvemman oikeudella. Tavoitteena on oman vallan säilyttäminen tai laajentaminen ja valtapyrkimysten tukahduttaminen kaikkialla, missä kehityksen epäillään johtavan väärään suuntaan.

Konfliktit eri puolilla maailmaa vain lisääntyvät väestömäärien kasvaessa ja väestön liikkuvuuden lisääntyessä. Pienten valtioiden ainoaksi mahdollisuudeksi jää liittoutuminen suurten tai pienten valtioiden kanssa. Ongelmaksi kuitenkin  jää, että liittoutumat eivät pysty toimimaan kaikkia jäseniään tyydyttävällä tavalla. Myös mahtivaltiot voivat menettää otteensa, mikä yleensä tapahtuu sisäisen lahoamisen kautta.

Lyhyellä aikavälillä inhimillinen politikoiti saattaa vaikuttaa jopa johdonmukaiselta, mutta suuressa kuvassa se vertautuu luonnon kiertokulkuun; kasvamisen, kukoistamisen ja lakastumisen ketjuun.

TV-mainosten uudistusehdotus

 TV:ssä esitettävistä mainoksista on kehittynyt oma taiteenlajinsa, joka tunkee mukaan kaikkeen ohjelmistoon. Mainostamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Käyhän usein niin, että esitettävän ohjelman lomaan tungetut mainokset ovat parempia ohjelmanumeroita kuin itse ohjelma. Kuitenkin on totta myös, että tunti tunnin perään ja päivästä toiseen toistuvat mainokset vievät katsojan aikaa turhan päiten, vaikka hyötyajaksi laskisi mahdollisuuden käydä vessassa ja jääkaapilla. Niin, ja voihan niitä mainoksia myös siivota pois, mutta silloin mainostaja joutuu maksamaan tyhjästä.

Ongelmaan ehdotan sellaista ratkaisua, että mainoksille perustetaan kokonaan oma TV-kanava. Siinä olisi pelkästään mainoksia valmiiksi ryhmiteltynä: Ohjelmaopas, tallenteet, kirjastot ja erikseen lapsille, nuorille, aikuisille, vanhuksille, erilaisille ammatinharjoittajille ynnä muille suunnatut kanavat, mix-paketit jne... Sieltä jokainen etsisi ajankohtaiset ja vanhat, hyödylliset ja hauskat mainokset juurikin omiin tarpeisiinsa. Lisäksi olisi mahdollista viettää silloin tällöin hauska koti-ilta ihanien mainosten parissa!

Vähimmäisvarannot ja elpymismekanismit

Rosoisella keskiajalla varakkaat henkilöt alkoivat siirtää kultaa ja arvoesineitä turvaan kultaseppien holveihin. Kultasepät huomasivat pian, että kaikki tallettajat eivät tulleet samanaikaisesti lunastamaan talletuksiaan.

Vähitellen talletuskuitteja alettiin käyttää maksuvälineenä, ja kultasepät ryhtyivät myöntämään korkoa tuottavia lainoja kirjoittamalla katteettomia talletuskuitteja. Näin kultasepistä tuli pankkiireita ja sai alkunsa myös vähimmäisvarantojärjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten rahojen sijoittamisen eteenpäin. Pankit toimivat välikäsinä ja lainaavat talletetut rahat edelleen ja saavat voittoa korkoerosta.                              

Vähimmäisvarantovaatimusta on laskettu aina vain alemmas ja suurimmat keskuspankit ovat luopuneet pakollisista varantovaatimuksista joko suurelta osin tai kokonaan. Yleisimmin käytettävissä olevia valuuttoja pyritään hallitsemaan  keskuspankkijärjestelmän avulla. Keskuspankkien mahdollisuudet vaikuttaa kierrossa olevaan rahan määrään riippuvat kuitenkin luottojen kysynnästä. Keskuspankeille syntyy luottotappiota vain silloin, kun  luottoa saanut  pankki  ajautuu  maksukyvyttömäksi ja vakuutena olevat arvopaperit tai luottosaamiset eivät vastaa vakuusarvoa.

 
Jos ja kun arvopaperiostojen kohteena olevat arvopaperit ovat valtaosaltaan vakuudettomia, niin myös eurojärjestelmä kantaa ostamiinsa valtionpapereihin liittyvää  luottoriskiä,  joka riippuu  paperit liikkeeseen laskeneen valtion maksukyvystä tulevaisuudessa.

EU saa lainaa yhtä helposti kuin Suomi. Lainat eivät jää ainutkertaisiksi. Lainoja uusitaan ja uusitaan. Eurosta halutaan tehdä USD:n tapainen reservivaluutta. Yhtenäisenä talousalueena Euroopalla ei liene muuta keinoa vakauden ylläpitämiseksi.

 
Askel tähän suuntaan on EU:n 806,9 miljardin euron väliaikaisena elpymisvälineenä markkinoitu NextGenerationEU, jolla jäsenmaita autetaan korjaamaan pandemian aiheuttamia välittömiä taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja. Sen turvin Euroopan uskotaan olevan entistä vihreämpi, digitaalisempi ja kestävämpi sekä kykenevän vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

Elpymisvälineen pääosan muodostavat 723,8 miljardin euron suorat lainat ja avustukset sekä niiden lisäksi 83,1 miljardin arvosta erilaisten rahastojen välityksellä toteutettavat uudistukset ja investoinnit. Tästä 806,9 miljardin väliaikaisjärjestelystä lainojen osuus on 47.81 %, avustusten osuus 41,89 % ja rahastojen osuus 10,3 %.

Näköalaton katsaus ihmiskunnan tulevaisuuteen

 Ihmiskunta näyttää olevan saavuttamassa kehityksensä lakipisteen. Väestön hallitsematon kasvu lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Se muodostaa vaikeasti ratkaistavan haasteen jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle. Tieteen ja tekniikan huikea kehitys on luonut kertakäyttökulttuurin kaikille aloille. Mitään ei kehitetä eikä tuoteta kestämään satoja vuosia. Kaikki hyödykkeet muuttuvat käytön ja kierrätyksen jälkeen ongelmajätteeksi ja kiinteät rakenteet vanhenevat muutamassa kymmenessä vuodessa. 

Luonnollisen kehityksen tulisi tapahtua hitaammin ja siten, että tavarat ja rakennukset kestäisivät sukupolvesta toiseen. Ihmisen toiminta ei saisi olla esteenä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja uusiutumiselle. Ihmiskunnan ei tulisi sukupolvesta toiseen jättää jälkeensä luontoon huonosti soveltuvaa ja vaikeasti häviävää saastetta.

Taustalla on väestönkasvu, joka ylittää maapallon kantokyvyn. Väestön laajamittainen liikehdintä alkaa jo ylittää muinaiset kansainvaellukset. Jättisuuret armeijat sopivat huonosti valtavien ihmismassojen liikkeiden hallitsemiseen ja lukemattomien pienten kahinoiden taltuttamiseen. Probagandakoneistot varjonyrkkeilevät disinformaation viidakoissa. Näennäisdemokratiat ja kansallisvaltiot menettävät otettaan. Taistelu luonnonvaroista kiihtyy ja maailmantalous liukuu kohti kaksinapaisuutta.

Hyvinvoivan väestön suhteellinen osuus vähenemistään vähenee samalla kun sen hallitsema varallisuus kasvamistaan kasvaa. Vastaavasti köyhän väestön määrä lisääntyy. Hyvinvointia ei voida kuitenkaan jakaa eikä tasata, joten viimein joudutaan tilanteeseen, jota kansallisvaltioiden rajojen ja kielimuurien sortuessa ei voida hallita sen paremmin demokratioiden, diktatuurien kuin uskontojenkaan keinoin.

Ihmisen ahneuden ja voitontavoittelun kahlitsema jatkuva kasvu ei johda kestävään kehitykseen, vaan peruuttamattomaan ristiriitaan luonnon kanssa. Tässä kehityksessä ihmisen voittokulku muuttuu viivytystaisteluksi, jossa eloon jäävät korkeintaan vain pienet eristyksissä elävät yhdyskunnat. Lopulta luonto ottaa ilmastonmuutoksen haltuunsa ja palauttaa ihmiskunnan aloittamaan kestävän kehityksen harjoitukset alkujen alusta alkaen.

Legendary Heroes of the West

In his character of a cowboy Clint Eastwood has been too a coy boy to be a real cowboy. "What the hell am I still working for in my 90s?" he said this year. 

In the 1960´s he always got his back first and then in the end was the only one who survived  even though a lot of corpses were done. And all  that just because For a Fisthul of Dollars or a Few Dollars More. Clint Eastwood also was The Good, when Lee van Cleef was The Bad and Eli Wallace The Ugly.

In the hands of Sergio Leone and by the help of  Ennio Morricone’s music, these world stars have been given a permanent place in our hearts...and nothing in the world has changed since Pecos Bill,  the legendary hero of western fairy tales and horse operas.

Arpapelien logiikka

Arpapeleissä pelaajan tekemillä valinnoilla ei ole vaikutusta pelin kulkuun. Peliohjelmat saavat kuitenkin  pelaajan kuvittelemaan, että harjoittelemalla saattaisi kehittyä arpapelien mestariksi.
Peliohjelmat on kuitenkin kehitetty sellaisiksi, että pelaajien taidoilla ei ole  osaa eikä arpaa voiton saamiseen. Peliohjelmat antavat satunnaisvoittoja vain siinä määrin kuin pelaajilta kerättävät rahat ylittävät kasinon tuotolle asetetut tavoitteet. Toisin sanoen kasinon tuotto pyritään pitämään vakiona ja vain pelaajille jaettavat voitot vaihtelevat. Pelaajien saamat voitot vaihtelevat sen mukaan, miten paljon tai vähän pelaajia on ja paljonko he pelaavat.

 
Pelaajan kannattaa pitää mielessä sellainen sääntö, että jos pienikin voitto sattuu omalle kohdalle, niin peli kannattaa lopettaa. Se tarkoittaa sitä, että sellainenkin satunnaisvoitto on pääsääntöisesti ainutkertainen. Voitto voi olla niinkin pieni, että se vain hieman vähentää pelitappiota. Erittäin harvoin voitto ylittää tuntuvasti siihen asti pelatun summan. Maltti on valttia ja pääsääntöisesti kannattaa tyytyä pieneenkin voittoon, sillä seuraavilla kierroksilla peliohjelma nyhtää takaisin kaiken tarjoamansa voiton ja rapiat päälle.

Sellaiset kasinoissa olevat pelikoneet, jotka maksavat voiton kuitilla ja rahat lunastetaan kasinon kassalta, saattavat tarjota onnekkaalle pelaajalle jopa kohtuullisen kertavoiton. Ilmeisesti sen vuoksi kasinoilla norkoilee myös "ammattipelaajia", jotka töikseen seuraavat muiden pelaajien pelionnea. Kun he huomaavat jollakin koneella pelaajan hävinneen paljon, he kokeilevat samalla koneella omaa onneaan. Onnettoman pelaajan poistuttua saattaa onnekkaalle pelaajalle juuri silloin jonkinlainen voitto yhdelläkin yrityksellä napsahtaa, mutta pitkään ei kannata pelata. Vain silloin, kun kone jostakin syystä suorastaan tyrkyttää voiton toisensa jälkeen, kannattaa peliä jatkaa ensimmäiseen hutiin asti ja lopettaa heti.

Sellaiset pelikoneet, joista voittorahat tulevat suoraan seteleinä tai kolikoina, ovat myös"ammattilaisten" tarkkailussa. Kasinon pelikone, jota kukaan ei tunnu pelaavan, on todennäköisesti pelattu lähes maksukyvyttömäksi, joten sitä ei kannata ruveta rahoittamaan. Sen sijaan konetta, jota juuri ladataan täyteen, kannattaa ensimmäisenä päästä testataamaan. Kauppoihin, huoltoasemille ja kahviloihin sijoitettuihin pelikoneisiin pelataan ylimääräiset vaihtorahat pois painamasta. Tulipahan kauppalaskusta tasasumma! Vähäinen asiakasmäärä on vinkki kuivista pelikoneista.

Pitkässä rahapelijuoksussa voittajien joukkoon voidaan lukea kaikki ne pelaajat, jotka häviävät vähiten. Suomen valtion peliyhtiötä voi puolustaa vain sillä, että sen rahastamasta tuotosta iso  osa jää kotimaan kiertoon. Sen sijaan pelihimoa voi hallita vain hapekkaassa mäntymetsässä.

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan

Siinäpä se. Kotimaassa uskomme vain sen, mitä kukin on itse nähnyt ja kuullut, naapurit ja kylänmiehet kertoneet. Median välittämistä tiedoista uskomme sen, mitä haluamme uskoa. Vieraiden maiden tapahtumista kuulemme ja näemme vain ne, joihin uutisointi kulloinkin kohdistuu.

Naapuri on omassa kotimaassaan vain naapuri. Naapurin ennustukset ja profetiat ovat pelkkää arvailua, vaikka ne toteutuisivat hyvinkin pian. Sen sijaan kaukomailla elävä arvuuttelija on profeetta, vaikka hänen profetiansa toteutuisivat vuosisatojen päästä.

Muutamia tosiprofeetan antamia vastauksia kysymyksiin maailman nykytilanteesta:

Kysymys: Miten Afganistanin kaaokseen jouduttiin?

Profeetta: Pitää etsiä ja ymmärtää syyt, niin voi ymmärtää myös seuraukset.

Kysymys: Miten koronapandemiasta selvitään? 

Profeetta: Ajan kanssa, ajan kanssa. Sen näkee ken elää.

Kysymys: Voiko poliitikko ajatella itsenäisesti?

Profeetta: Ajattelu on ainoa toimiva perusoikeus, joka kuuluu kaikille ihmisille.                                                                                                                                                                                                                                         

Viimeinen katse

 

Kun katselen vuoria ja  vuoristoja, ajattelen, miten ne ovat jähmettyneet mannerlaattojen törmäysten ja vulkaanisten purkausten jälkeen ja nyt hitaasti murenevat odottaen mitä tuleman pitää.                         

                          
Kun katselen suurten merien hohtavia hiekkarantoja, ajattelen sitä satojen tuhansien vuosien hiertämistä, minkä mainingit ovat saaneet aikaan.

Kun katselen jokia ja järviä, toivon niiden vesien hohtavan kristallinkirkkaina satojen tuhansien vuosien kuluttua sen jälkeen, kun ihmiskunnan aika maapallolla on täyttynyt.

Kun katselen pyramideja, linnoja ja palatseja, niin ajattelen, miten paljon orjia ja minimipalkkaisia ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut niitä rakentaessaan.

 
Kun ostan hedelmiä kaupasta, ajattelen, miten monien olemattoman pienellä palkalla toimivien käsien kautta hedelmät ovat kulkeutuneet kauppojen hyllyille.

Kun näen, miten meneillään oleva koronapandemia edelleen jatkaa vaihtelevaa kulkuaan, ajattelen, että koko ihmiskunnan loistava tulevaisuus on vain kupla, jossa on elettävä niissä rajoissa kuin annettu on...

Daavid ja Goljat Tokiossa

Urheilu on tuskin koskaan edustanut tasa-arvon jaloja periaatteita. Suurilla stadioneilla suoritettava kisailu jatkaa roomanvallan aikaisia gladiaattoreiden perinteitä, joissa eriarvoisin asein varustetut ottelijat taistelivat kuolemaan asti. Yleisurheilun ikoni Paavo Nurmi lynkattiin ammattilaissyytteillä. Myöhemmin venäläiset ammattisotilaat rinnastettiin ammattiurheilijoihin. Lopulta avoin sponsorointi on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa huippu-urheilijan ammattilaisuus on itsestäänselvyys.

Tokion olympiakisoja katsellessa tulee ajatelleeksi, että tulevaisuudessa suurimmat kisat voitaisiin järjestää hologrammeilla, joille asennettaisiin suurten urheilijoiden hahmot ja oman aikansa huipputulokset sopivilla kertoimilla varustettuina. Jo nyt ja tässä ajassa olisi tehtävä uudistuksia, jotka nykyisillä tietokoneohjelmilla olisivat mahdollisia. Välivaiheena ja materiaalina tietokoneohjelmille tulisi kokeilla lajikohtaisia alasarjoja.

Ottelijoiden henkilökohtainen taito ja voima korostuisivat, jos kenttälajeissa sovellettaisiin lajikohtaisia kertoimia jalkojen pituuden perusteella. On selvää, että juoksu-, hyppy- ja loikkalajeissa jalkojen pituudella on merkitystä. Tämä seikka vain korostuu este- ja aitajuoksussa. Lajeittain jako kahteen sarjaan tai kertoimiin olisi perusteltua myös kenttälajeissa. Moukari, kuula, keihäs ja kiekko pitäisi pisteyttää lisäksi selän ja käsien pituuden mukaan, sillä onhan selvää, että mitä korkeammalta heitto lähtee, sitä pidemälle se kaartaa. Seitsen- ja kymmenottelussa tasoitusta syntyy luonnostaan jonkin verran lajien erilaisuuden perusteella. Pitkissä juoksulajeissa noutaja tulee kertoimista huolimatta.

Urheilulajien lajikohtainen jako kahteen tai pisteytys olisivat tervetulleita uudistuksia läpi koko urheilun kirjon. Ajatellaanpa vaikkapa kori- ja lentopalloa, tennistä tai jopa uintia. Purjeveneilläkin otetaan huomioon runkonopeus, miksi ei uinnissa? Melonnassakin mailojen lavat ovat yhtä suuria, miksi uinnissa ei ole kertoimia edes jalkapohjille ja kämmenille?

Harmikseni en itsekään usko näiden ajatusten herättävän innostusta. Rohkenisin kuitenkin ehdottaa, että suurimpien urheilukisojen nimet muutettaisiin Daavid ja Goljat -tapahtumiksi, joissa voimailijoiden fyysiset mitat eivät merkitse mitään.

Paluu luontoon - paluu mereen

 Olemme huolissamme ilmastonmuutoksesta. Olemme huolissamme hallitsemattomasta väestönkasvusta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä. Asumiskelpoista pinta-alaa ei tunnu enää riittävän kaikille planeettamme asukkaille. Sen vuoksi tähyämme jo aurinkokunnan muita planeettoja, jopa muita aurinkokuntia.

Oman planeettamme vesipinnan alapuolella, merien ja järvien pohjilla, on kuitenkin huikean paljon enemmän tilaa kuin vesirajan yläpuolella. Pinnan alla on upeat maisemat, joita eivät rajuilmat, tulvat ja pakkaset häiritse. Toki sielläkin voivat maamassat vajota ja tulivuoret purkautua, mutta tilaa löytyy.

Eikö ole niin, että mieluummin kuin avaruuteen, tulisi katseet kääntää merten syvyyksiin ja tutkia siellä piileviä mahdollisuuksia hyvälle elämälle. Merestä on ravinto- ja olioketju lähtöisin, joten sinne sen olisi luonnollista myös päätyä.

Pohjoismaisen rodun lyyra on Parppein kantele

 Hufvudstadsbladetin uutissivulla 10.3.2019 oli mielenkiintoinen artikkeli, jota eräiltä osin on syytä kommentoida. Käännöstekstini saattaa olla epätarkka. Oikeastaan toivon, että en ole ymmärtänyt kaikkea aivan oikein.

Artikkelin mukaan kolme ruotsalaista tutkijaa saapui laivalla Helsinkiin heinäkuun alkupuolella 1873. Gustaf Retzius (31) ja  Christian Lovén (38) olivat jo lääketieteen tohtoreita, Erik Nordenson (26) vielä silloin viittä vaille lääketieteen kandidaatti. Heidän tarkoituksenaan oli kerätä todisteita siitä, että pohjoismainen rotu on ihmiskunnan korkeinta rotua. Gustaf Retziuksen isä oli anatomisti ja etnografi, joka oli perustanut pääkallokokoelman Karoliiniseen Instituuttiin. Hän oli myös 1840 -luvulla kehitellyt pääkalloindeksin, joka tarkoitti kallon suurimman leveyssuoran suhdetta kallon suurimpaan pituussuoraan. Kalloja mittaamalla tutkijoiden tarkoituksena oli tieteellisesti kartoittaa suomalaista rotua ja ryhmittää sitä hämäläisiin, savolaisiin ja karjalaisiin. Lähtökohtana kuitenkin pidettiin sitä, että ryhdikkäisiin ruotsalaisiin verrattuna suomalaiset olivat matalakalloista, verkkaista, heikkolahjaista ja apeata väkeä. Todettakoon, että Retzius vanhemman teoria tuli myöhemmin hylätyksi saksalais-amerikkalaisen modernin antropologian isän Franz Boasin tutkimusten perusteella. Vähän mietityttää, elävätkö Retzius nuoremman käsitykset suomalaisten ominaisuuksista edelleenkin ruotsalaisten ajatuksissa?

Tutkijat suuntasivat matkansa Hämeenlinnaan. Linnan vankilassa oli tarkoitus mitata vankeja Retzius vanhemman kehittämällä menetelmällä. Vangit olivat kuitenkin niin kirjavaa joukkoa, ettei heistä ollut puhtaan rodun edustajiksi. Tutkijat jatkoivat matkaansa Tampereelle, mutta sieltäkään he eivät mielestään löytäneet riittävän puhdasrotuisia tyyppejä. He päättelivät, että puhdasta rotua löytyy vain maaseudun väestöstä.

Jos Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta ei löydy puhtaita hämäläisiä, niin mistä heitä sitten olisi voinut löytyä? Tutkijat suuntasivat sen jälkeen kohti itää. Pälkäneellä sijaitsevan kirkon raunioista löytyi tuhottuja hautoja, joista he poimivat 55 kalloa mukaansa tieteelliseen tutkimukseen. Rauniokirkko seisoo entisellä paikallaan vielä tänäkin päivänä.

 Pälkäneeltä tutkimusmatka jatkui Satakuntaan ja kääntyi sieltä kohti Savoa ja Karjalaa. Matkan aikana suorittamiensa terveystarkastusten yhteydessä he merkitsivät muistiin myös 91 elävän ihmisen kallonmitat, silmien ja hiusten värit, jopa nännien etäisyydet toisistaan. Viimeisenä paikkakuntana oli Viipuri, joka oli tuohon aikaan maan kansainvälisin ja monikulttuurisin kaupunki. Kuvittelivatko tiedemiehet, että Viipurin markkinoilta tavoittaisi suomalaisen rodun puhtaimmillaan?                                                                                                                             
Vuonna 1875 kallot olivat esillä ylioppilaiden suuressa pohjoismaisessa tapahtumassa Tukholmassa. Kallot olivat esillä myös Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878  nimineen, iät ja mitat myös ranskaksi käännettyinä. Nykyisin kallot lepäävät pahvilaatikoissa Tukholman Karoliinisen Instituutin valvonnassa. Tieteellisessä tutkimustyössä hautarauha ja vainajan intimiteettisuoja olivat toisarvoisia käsitteitä?

Karoliinisen Instituutin edustajan mukaan aineiston tutkimus jatkuu edelleen. Eivätkö Suomen heimojen erityispiirteet ja kulkureitit ole tänä päivänä jo paljon suuremmalla tarkkuudella tiedossa?  Mikä taho katsoo tarpeelliseksi tukea ja rahoittaa näin asenteellista jatkotutkimusta?

Luettuani HBL:n artikkelin tarkistelin wikipedioista, mihin nuoret tutkijat myöhemmin ylsivät. Ja aivan oikein, kyllä heistä kehkeytyi vaikutusvaltaisia henkilöitä myös kansainvälisen mittapuun mukaan.
Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsenenä Magnus Gustaf Retzius osallistui myöhemmin Nobelin fysiikan, kemian ja kirjallisuuden palkintojen myöntämiseen. Otto Christian Lovèn oli mm. Tiedeakatemian jäsen, Karoliinisen Instituutin tarkastaja ja valtiopäiväedustaja. Lääketieteen tohtori Erik Vilhelm Nordenson teki hienon työuran Ruotsissa ja ulkomailla. Kaiken muun ohella hän oli parin vuosikymmenen ajan koko kuningaskunnan luotetuin silmälääkäri.

Sitten silmiini sattui netistä hieno tarina Parppein kanteleesta: Siinä kerrottiin, että Retziuksen retkikunnalle oli Ilomantsissa esitelty kanteleensoittaja Jaakko Parppei henkilökohtaisesti. Retzius oli nähnyt Helsingissä olevassa museokokoelmassa kanteleita ja halunnut tavata henkilökohtaisesti kanteleensoittajia matkallaan. Retzius kirjoittaa kirjassaan Finska Kranier eli Suomalaiset pääkallot: "Hän käveli meitä kohti, kantaen käsivarsillaan mustaa kielisoitinta, kanteletta. Meitä säväytti vastustamattomasti tämä ilmestys. Se oli kuin näky, eteemme astunut menneisyyden utuhahmo, kuin itse Väinämöinen olisi seissyt edessämme." Retziuksen onnistui myös hankkia matkallaan pari jouhikannelta, jousisitra ja muutama kantele. Ne on lahjoitettu Tukholman pohjoismaiseen museoon ja sieltä edelleen Musiikkimuseoon.

Retziuksen retkeä on aikanaan pidetty myös yhtenä karelianismin historian merkittävimmistä tapahtumista pelkän valokuvan ja siihen liittyvän kuvauksen ansiosta. Valokuvan pohjalta on tehty piirros Jaakko Parppeista ja se on ollut 1800-luvun lopun ehkä tunnetuin karjalaisuuden ja kalevalaisuuden kuvallinen symboli. Sanotaan, ettei ole mitään niin huonoa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin. Parhaimmillaan tohtorismiesten tutkimusmatka tuli kartuttaneeksi tietoutta kalevalaisen kansan kulttuurista, vaikka matkan varsinaiset tutkimustulokset jäivät laihoiksi.

Ihana tulevaisuus

Oivaltava tekniikka on tarjoamassa ihmiskunnalle häikäisevää tulevaisuutta. Pyörän keksimisen jälkeen keksinnöt ovat suorastaan vyöryneet kaiken kansan käyttöön. Eikä loppua ole näkyvissä.

 
Ihmisen kekseliäisyys on saavuttanut vesilintujen tason: Kulkeminen vedessä, veden alla, maalla ja ilmassa on mahdollista.

 

Ihmisen ajatusmaailma ja käyttäytyminen eivät kuitenkaan muutu kehityksen mukana. Ihminen pysyy ihmisenä kuten vesilintu vesilintuna ja muurahainen muurahaisena.

Maailman rikkaimman määritelmä

Maailman puhtaasti rikkain henkilö on paljonääri. Suoralta kädeltä voisi luulla, että hän  omistaa kaikkea yllin kyllin ja enemmän kuin tarpeeksi. Paljonäärille ei kuitenkaan tavanomainen paljous riitä. Paljonääri omistaa kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä sen ylikin. 

Paljonääriä ympäröi kaikenlainen paljous niin suuressa määrin, ettei sillä ole käsitteellistä rajaa. Paljonäärin paljosta voi myös kuvitella poistettavan miten paljon tahansa eikä paljonäärin paljous silloinkaan vähene, vaan lisääntyy.                                                                                                         

Paljonäärejä voi olla elossa vain yksi kerrallaan, sillä paljonääri omistaa paljon enemmän kuin kukaan muu. Se johtuu siitä, että paljonääri omistaa myös kaiken sen, minkä muut omistivat aikaisemmin.

The definition of the richest in the world

The purest richest person in the world is an omnipotentaire. One might think that he owns everything in plenty and more than enough, but in fact no ordinary amount is enough for him. An omnipotentaire is a sole ownershiper who must have everything and more you can imagine and even more. 

An omnipotentaire is surrounded by any kind of property so widely that it has no conceptual boundry.  No matter how much an omnipotentaire´s wealth is reduced then it just increases.

There can be alive only one omnipotentaire at a time, as he owns much more than anyone else. That’s because an omnipotentaire is a sole ownershiper and also owns everything that becomes owned.

Kuin tuhka tuuleen

Euroopan uniolta häviää vuosittain satoja miljoonia euroja. Nyt pimeitä rahavirtoja yritetään padota rakentamalla unioniin riippumatonta syyttäjänvirastoa EPPOa (European Public Prosecutor´s Office).       Uusi virasto on kuluvan kuukauden aikana aloittanut toimintansa ja sen tavoitteena on tutkia Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia. Unionin 22 jäsenmaalla on jo pienempi tai suurempi edustus virastossa. Italialla ja Saksalla on eniten edustajia, viidellä maalla ei lainkaan. Eräänä syynä jäsenmaiden nihkeyteen perustaa syyttäjänvirkoja sanotaan olevan, että kyseisillä mailla ei ole riittävästi näyttöä syytekynnyksen ylittävistä talousrikoksista! Toisena syynä lienee hakijoiden puute.

Viraston toivotaan entistä tehokkaammin puuttuvan Euroopan unionin alueella tapahtuviin  avustuspetoksiin, korruptioon ja arvonlisäveropetoksiin. Paikallisten syyttäjien ajamat jutut jämähtävät jossakin tutkinnan vaiheessa paikallisten viranomaisten käsittelyyn eivätkä koskaan päädy oikeuskäsittelyyn asti. Isot jutut ovatkin usein mafian pyörittämiä alv-veropetoskuvioita, joiden tutkinnasta saattaa seurata jännitteitä ja uhkauksia.

EPPO on itsenäinen virasto, joka johtaa rikosten tutkimista. Se vastaa myös syytteen nostamisesta. Tämän uskotaan helpottavan syyttäjien työtä, kun heillä ei ole linkkiä omaan maahan. Tässä vaiheessa Suomella on virastossa yhden syyttäjän edustus.

SOTE velvoittaa

Suomen kuntavaalit kesäkuussa 2021 eivät innostaneet kaikkia äänestäjiä lähtemään vaaliuurnille. Äänestysprosentti jäi ennätyksellisen alhaiseksi. Keskeinen vaaliteema oli SOTE-uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon organisointia siten, että se tarjoaa kaikille  yhteiskunnan jäsenille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Eduskunnassa nykyiset hallituspuolueet ajoivat vuosikausia valmisteltua uudistusta voimallisesti. Sen sijaan opposition piirissä uudistusta alettiin vastustaa. Uudistuksen väitettiin olevan kallis eikä sillä uskottu päästävän asetettuihin tavoitteisiin.

Eduskunnassa hallituspuolueiden ja opposition voimasuhteet ovat kolmen vuoden takaisten eduskuntavaalien perua ja SOTE-uudistusta koskevat lait tulivat hyväksytyiksi hallituspuolueiden selvän enemmistön tuellla. Sen sijaan tuoreissa kuntavaaleissa eduskunnan oppositiopuolueet saivat tällä kertaa selvän vaalivoiton. Voimasuhteet kääntyvätkin monissa kunnissa oikeiston eduksi.

Kuntavaalien tulos velvoittaa nyt oikeistopuolueita harjoittamaan juuri sellaista tarkkaa ja tuloksellista kunnallispolitiikkaa, jota myös hallitus kunnilta edellyttää. Oikeiston pitää nyt osoittaa, että se pystyy kunnallisessa päätöksenteossa huolehtimaan juuri niistä asioista, joita se valtakunnallisessa oppositiopolitiikassaan uskoi SOTE-uudistuksen heikentävän.

Ajatteleva kansa on sanonut sanansa. Nekin, jotka eivät äänestäneet tekivät tilaa uusille olosuhteille. Poliitikkojen toisiaan syyttelevä teatteri ei kansanvaltaa murenna. Toimivassa demokratiassa piilee politikointia suurempia ulottuvuuksia.

Sivukonttorin kesägalleria 2021

Toinen koronavuosi on menossa ja toivo paremmasta elää. Ihmiskunta on kehittynyt huimasti, kun on päästy meri-, maantie- ja junarosvojen ajoista digirosvojen aikakauteen. Väenpaljous on luonut käsittämättömän suuret huumemarkkinat ja kaiken kattavat rahapelikasinot ja bordelliketjut. Armeijoilla on käytössään silmittömän järeät tuhoaseet. Uskonnot ovat sirpaloituneet yhä pienemmiksi kuppikunniksi.

Takaisin luontoon -ajatuksista on päästy luonnon monimuotoisuuden varjelemis -ajatuksiin. Ajatushattarat purjehtivat kuin kauniin päivän poutapilvet sinisellä taivaalla. Toimintaa vetävät jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen vankkurit. Hyvinvointi ja omaisuudet kasautuvat niille, jotka puolustavat asemiaan vapauden lippua heiluttaen. Köyhyys ja kurjuus kasautuvat niille, jotka näkevät ainoana mahdollisuutenaan veljeyden ja tasa-arvoisuuden haaveen.

Kaikeksi onneksi onnellisuus piilee taiteessa, huumorissa ja unelmissa. Ne ovat tarjolla kaikille, jotka jaksavat hymyillä ja ajatella positiivisesti.

 

Äänestysoikeudet valinkauhassa

Tulevaisuuden kunta asiantuntijatyöryhmässä on tehty selvitys kaksoiskuntalaisuuden vaikutuksesta muun muassa palveluihin, verotukseen, kuntalaisten osallistumiseen, äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen. Äänioikeutta olisi hyvä selvittää myös ulkosuomalaisten osalta.

Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa, kansanäänestyksessä ja Euroopan parlamentin vaaleissa. 

Jokaisella Suomen kansalaisella ja myös maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä.

Ulkosuomalaiset eli ulkomailla pysyvästi asuvat äänioikeutetut ovat äänioikeutettuja vain eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa, mutta eivät kuntavaaleissa.

Millainen voimavara Suomen kunnille ulkosuomalaiset voisivat olla? Ainakin kuntalaiset voisivat luottaa siihen, että ulkosuomalaiset haluaisivat vaikuttaa heidän itsensä valitseman kunnan hyvinvointipalvelujen kehittämiseen siinäkin tapauksessa, että heitä ei kuntaan tulisikaan.

Vuonna 2010 ulkosuomalaisia oli noin 780 000. Eduskuntavaalien aikaan vuonna 2019 heistä äänioikeutettuja oli yli 254 000, joista äänioikeuttaan käytti 41 127. Eri puolilla maailmaa 86:ssa maassa asuvia ulkosuomalaisia äänestäjiä oli yli 5 500 enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Heidän kohdallaan myös äänestysprosentti oli suurempi kuin kotimaassa äänestäneiden.

Jossakin vaiheessa osa ulkosuomalaisista palaa kuitenkin Suomeen ja kunnat saavat heistä uutta värikkyyttä ja elinvoimaa. Äänioikeus saattaisi lisätä kiinnostusta paluumuuttoon.

Jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen ongelma

Jatkuva kasvu edellyttää kestävää kehitystä, mikä on välttämätöntä samalla tavalla kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Näitä välttämättömyyksiä voidaan kuitenkin ohjata vain osittain, sillä köyhyysrajan tuntumaan ja sen alapuolelle jäävän väestön jatkuvaa kasvua ei voida kestävän kehityksen avulla hillitä eikä ilmastonmuutosta hillitsemällä hallita.

Ihmiskunnan koko kirjoitetun historian ajan väestö on elänyt jakautuneena ryhmiin pyramidien huippuilla, keskiosissa ja kantaosissa. Pienet yläosat ovat hallinneet, suuret keskiosat toimineet puskureina ja massiiviset kantaosat alustoina. Tämä pyramidien eri osien keskinäinen suhde näyttää olevan väestömäärästä riippumaton vakio. Siitä seuraa, ettei jatkuvalla kasvulla ja kestävällä kehityksellä voida onnistua luomaan sellaista yhteiskuntamuotoa, jossa kaikkien ihmisten keskinäinen tasa-arvo toteutuisi.

Oletettavaa on, että historia tulee toistamaan itseään käänteisessä järjestyksessä: Syvien vesien putkieliöiden todellisuudesta on tultu vesieläinten monimuotoisuuteen ja siitä on kehitys laajentunut lentäviin ja maalla mateleviin olentoihin. Nyt edessämme häämöttää matka takaisin syvien vesien todellisuuteen,  josta sitten aikanaan tapahtuu paluu maanpäälliseen elämään ja taas päinvastoin. Edestakaista liikettä kehityksessä on tapahtunut satojen tuhansien vuosien kuluessa ja sama liike jatkuu niin kauan kuin elämä maapallolla muodossa tai toisessa on mahdollista. Tätä kehitystä ohjaavat mannerlaattojen törmäykset maanjäristyksineen, tulivuorenpurkaukset auringonvalon peittävine tuhkapilvineen ja erikokoisten meteoriittien törmäykset.

Ihmiskunnan kannalta paratiisi tarkoittaa koko maapalloa niin kauan kuin se on ihmisen kaltaiselle olennolle elinkelpoinen. Paratiisilliset elinolot ja olosuhteet ovat nyt ja tässä. Jatkuva kasvu, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillintä voivat parhaimmillaan ja  erittäin rajatulla aikajanalla tarjota hyvät elinolot vain pienelle murto-osalle koko maapallon väestöstä.

Ikivanhaa venäläistä viisautta

Älä tappele vahvan kanssa, älä rikkaan kanssa oikeutta käy.

Rahalla saa vaikka kirkossa tapella.

Totuus on hyvä, onnellinen elämä parempi.

Jos tietäisi mihin kaatuu, heinäähän siihen levittäisi.

Oma paita minua lähinnä.

Jos teillä menee huonosti, se kyllä meille sopii.

Ei kärsivällisyys pahasta ole, olisipa vain jotain odotettavaa.

Kiire sopii vain kärpästä pyydystäessä.

Tsaari kaukana, Jumala korkealla.

Vielä on toivoa, vaikka paljon on menetetty

Vielä toissa kesänä elimme maailmassa, jossa olimme tottuneet elämään 70 vuoden ajan. Se oli ihana, kaunis maailma. Sota-ajan eläneet vanhempamme nauttivat täysin rinnoin rauhan ajasta. Sotien tuhot oli korjattu. Veteraanit saivat osakseen kunnioitusta. Eurooppa oli rakennettu uudelleen. Sotia käytiin muualla maailmassa. Ydinsodan mahdollisuuteen oli totuttu. Välimeren hiekkarannat houkuttelivat. Matkailu suuntautui yhä eksoottisempiin kohteisiin, vaikka Suomessakin oli tarjolla kaikkea yllin kyllin.

Vähitellen uhkakuvia alkoi ilmaantua pilvettömälle taivaalle. Köyhien maiden ahdinko alkoi saada kansainvaelluksen piirteitä ja ääriainesten toiminta kasvoi kansainväliseksi terrorismiksi. Luonnonmullistusten lisääntyminen nähtiin merkkinä ilmastonmuutoksesta huonoon suuntaan. Sotia käytiin alueilla, joilla taudit kaikenlaisen kurjuuden keskellä pahiten rehottivat.  Rikollisuus, huumeet, piittaamattomuus ja ääriajattelu nousivat näkyviksi. Lopulta pelätty pandemia teki sen, mitä oli aavisteltu pitkään ja joka iski suoraan paratiisiin.

 

Vielä ei ole kaikkea menetetty. Vielä on toivoa jäljellä, mutta ajatusten, tekojen ja tavoitteiden on muututtava paljon. Helppoa tietä ei ole eikä paluuta entiseen. On löydettävä uusi normaali,  joka antaa jokaiselle edes jotakin. Oli se sitten uskoa tai toivoa tai rakkautta tai pala leipää.