Kalorittomia välipaloja

Miksi työnteko on välttämätöntä? Onko kaikenlainen työ tärkeätä? Kaikenlainen työ ei aina ole välttämätöntä, mutta yleisesti ottaen työ kuin työ on tärkeätä eikä sen tärkeyttä voi mitata palkan suuruudella. Työ, josta maksetaan suurta palkkaa, ei välttämättä ole tärkeätä. Sen sijaan työ, josta maksetaan pientä palkkaa, on useinkin aivan välttämätöntä. Ihmiskunta on yhteisö, joka ei toimi ilman kaikenlaista ja jatkuvaa työntekoa. Myös orjatyö on tehtävä Luojan kunniaksi.
***
Jeesus opetti: "Anna meille anteeksi niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Ja kun me ihmiset, emme ole kovin hyviä antamaan toisillemme anteeksi, niin anteeksiannon hetki on mahtava hetki sen kerran kun siihen joskus pystymme.
***
Rikas voi olla arvokkaampi maan päällä kuin taivaassa, mutta ei pelkällä köyhyydelläkään taivaaseen pääse. Maalliset arvoasetelmat heittävät häränpyllyä niin maan päällä ja kuin viimeistään taivaan porteilla.
****
Uudestisyntyneet kutsutaan taivaan iloihin, mutta kuolleista herätettyjä odotetaan viimeiselle tuomiolle.
***
Ihminen tuntee lähestyvän kuoleman ja kärsii, mutta oman kuolemansa hetkeä hän ei havaitse eikä siitä jää hänelle mitään muistikuvaa.
****
Euroopan unioniin liityttäessä sanottiin, että siitä voi myöhemmin erota. Nyt sanotaan, että vain unionin hajoaminen tekee eroamisen mahdolliseksi. Sanotaan mitä sanotaan, mutta pienten maiden kohtaloista on aina neuvoteltu suurten maiden keskinäisissä neuvonpidoissa.
****
Ihminen, joka saa kaikkea, saa haluamansa lisäksi myös sen, mitä ei halua.
****
Hevi on hulluutta, joka saa luulemaan, että huvi on hellyyttä.
****
Tyyppi, joka ei halua kurkkia, ei urkkia eikä kantaa turkkia, on vähän surkkia, katselee nurkkia ja siirtelee kukkapurkkia.
****
Salasuhteena pysyttelevän parisuhteen funktio on romanssi, jonka formaatti on perverssi performanssi.
****
Todellisuus hämärtyy "kukon askeleen päivässä", sillä menestyjät uskovat olevansa kaiken menestyksensä takana. Korkeaan asemaan nimitetyt uskovat hoitavansa yhteisiä asioita paremmin kuin muut. Suosikit uskovat olevansa kaikkien rakastamia. Voittajille hurrataan, mutta häviäjät unohdetaan, sillä häviäjiä on liian paljon.
****

Uusi avioliittolaki Suomeen?

Maapallon väestöstä kolmasosa tunnustaa kristinuskoa. Kristityistä vain 3 % pitää protestantismin periaatteisiin perustuvaa luterilaisuutta oikeana tulkintana Raamatusta. Tästä pienestä joukosta suomalaisia on vähäinen 0,8 %. Vaikka valtaosa suomalaisista tunnustaa luterilaista uskoa, niin kaikki suomalaiset kristityt eivät Suomessa sen paremmin kuin muualla maailmassa tunnusta valtakirkkojen tai edes omien kansankirkkojensa tulkintoja, vaan tulkitsevat yksittäisiä kohtia Raamatusta kuka milläkin tavalla. Omien tulkintojensa valtuuttamina yhä uudet gurut perustavat yhä uusia uskonnollisia yhteisöjä. Suomessa on meneillään hanke, jonka mukaan avioliittolakia muutettaisiin siten, että samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkiminen avioliittoon tulisi mahdolliseksi. Tämä herättää suuria tunteita yli rajojen.

Raamatun mukaan mies on lähtöisin sukupuolettomasta maa-aineksesta ja nainen miehen kylkiluusta. Nainen on siis lähtöisin miehisen sukupuolen kylkiluusta. Kuoltuaan ja maaksi muuttuessaan ihminen palaa jälleen sukupuolettomaan olotilaan. Ne ihmiset, jotka läpäisevät viimeisen tuomion ja pääsevät taivaaseen, muuttuvat henkiolennoiksi ja jatkavat elämää sukupuolettomassa olotilassa.

Tämän maanpäällisen vaelluksen aikana riidellään nyt siitä, voidaanko samaa sukupuolta olevat ihmiset vihkiä avioliittoon. Maallisessa lainsäädännössä voidaan monia asioita säätää ja on aina säädetty maallisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi. Avioliittolakia saatetaan tulevaisuudessa hyvinkin kehittää niin, että sen nojalla voidaan vihkiä paitsi mies ja nainen, mies ja mies, nainen ja nainen, niin yhtä hyvin myös mies itsensä kanssa, nainen itsensä kanssa sekä lisäksi sallia vihkiminen villillä kortilla. Itsensä kanssa vihkiminen vapauttaisi itsensätyydyttäjät ja villi kortti vapauttaisi määrittelemätöntä sukupuolta olevat ja useita kertoja avioituvat. Lisäksi voisi ajatella prepaid-korttia vakituisten sivusuhteiden, syrjähyppyjen, ilotalojen, herraklubien, hieromalaitosten ja muiden seikkailujen harrastajille. Ihmisille tehtäisiin mahdolliseksi tulla ulos kaapeista ja yhteiskunta vapautuisi näyttämään todelliset kasvonsa. Kun kirkko ei voi taata kenenkään taivaaseen pääsyä, niin ei sen tehtävänä liene etukäteen karsinoida Luojan luomia ihmisiä taivaaseen ja kadotukseen lähtijöiksi - poislukien kirkkojen autuaiksi ja pyhimyksiksi julistamat henkilöt.

Lait riidellään aina monenlaisten eettisten, uskonnollisten, poliittisten ja juridisten tulkintojen kompromisseiksi eikä niistä koskaan tule täydellisiä. Pitää hyväksyä myös se, että kun aikuisten ihmisten tasa-arvolle kumarrellaan, niin vaikkapa adoptoitavien lasten oikeuksille joudutaan joissakin tapauksissa pyllistelemään. Maailma ei tule valmiiksi ihmiskäden voimin. Käymme sukupolvesta toiseen käsi kädessä, askele askeleelta.

Ihmisen itseisarvo on rikkaruoho?

Tänä päivänä Suomen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tutkitaan työttömyyttä jo kasviopin avulla. Kun työttömyyden kasvun hillitsemiseen ei löydetä minkäänlaisia poliittisia toimintamalleja, niin työttömät rinnastetaan rikkaruohoihin. Varmemmaksi vakuudeksi on tilattu vetoapua Ruotsista, jossa Carl von Linné kehitti kasvioppia 1700-luvulla.

Aikaisemmin virkavalta on jo puuttunut rasistiseen mainostamiseen kieltämällä neekerin kasvot lakritsipötkyistä. Virkavaltaa häiritsee myös mainonta, jossa pornotähden kasvot loistavat viinapulloissa.

Nyt arvovaltainen tutkimuslaitos haluaa lyödä leimansa myös tavallisen ihmisen palkkapussiin. Se julistaa, että alisuorittajien palkkakehitykselle on saatava stoppi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että suoritustasoista työtä tekevien työntekijöiden eriarvoistaminen tulisi virallistaa. Arvattavasti tutkimuslaitos on huolissaan siitä, että alisuorittajilla on muiden työntekijöiden tapaan mahdollisuus jatkaa työuriaan ja tavoitella eläkkeiden superkertymää. Tutkimuslaitoksen pelko on aiheellinen, sillä hitaat dieselit jaksavat pidempään kuin nopeatahtiset bensakoneet.

Tavallinen tallaaja odottaa mielenkiinnolla hallintokoneiston seuraavaa siirtoa: Pannaanko virkamieskunta seuraavaksi jalostamaan vai kitkemään rikkaruohoja? Miksi valtionkirkon ylin johto ei puutu ihmisten vertaamiseen rikkaruohoihin? Ilman alisuorittajia ei ole ahkeria eikä ilman köyhiä ole rikkaita. Kun vannotaan vapaan kilpailun nimeen,  tulisi kaikkien kukkien antaa kukkia. Nyt tutkimus hioo vain keihään kärkeä eikä ota huomioon, että keihäällä tulee olla myös varsi. Ilman vartta kehäs ei osu maaliin.

Ylimmästä hallintokoneistosta kantautuvat äänenpainot eivät jalosta eivätkä kitke rikkaruohoja, vaan kylvävät anarkian siemeniä kansalaisten keskuuteen. Ongelmat vain kasautuvat ja synnyttävät vielä suurempia ongelmia kuin työttömyys. Ylimpien virkamiesten tulisi suuren palkkansa eteen panna alaisensa kantamaan edes säkillä valoa työhuoneisiinsa. Siitäkin koituisi yhteiskunnalle vähemmän haittaa kuin eripuran lietsomisesta.

Innovatiivisuutta kaivataan

Suomen valtiollinen johto syyttää Applea valtiontalouden luottoluokituksen pudottamisesta.  Sen mukaan iPad tappoi paperiteollisuuden ja iPhone tappoi Nokian.

Toisaalta johtoporras julistaa, että maahan täytyy houkutella ulkomaisia sijoittajia. Muussa tapauksessa valtion talous heikkenee entisestään, yritykset joutuvat potkimaan työntekijöitä pellolle ja valtio joutuu leikkaamaan sosiaalimenoja.

Toisaalta on nähty, ettei suuri ulkomainen omistus ole pystynyt pitämään Suomen suurimpia yrityksiä sen paremmin kunnossa kuin pystyssä. Päinvastoin valtio on menettänyt jatkuvasti rahaa, kun se on joutunut paikkaamaan ulkomaisten riskisijoitusten jälkiä. Eläkevakuutusyhtiöden ja rahalaitosten sijoitukset ulkomaisen pääoman tuella pyöriviin yrityksiin tuottavat suhdanteista riippuen voittoa tai tappiota eikä vieras pääoma tahdo pysyä maan rajojen sisäpuolella. Valtion suuri omistusosuus saattaa puolestaan olla merkkinä yrityksen loputtomasta tappiokierteestä eikä valtio edes enemmistöosakkaana pysty puuttumaan yrityksen operatiiviseen toimintaan. Työllisyyttä ylläpitääkseen valtion on pakko toimia niin kotimaisten kuin ulkomaisten sijoittajien takuumiehenä eli ainaisessa lypsylehmän roolissa.

Yritysten on sen sijaan tuotettava voittoa sijoittajille. Valtiolta ja EUlta saamastaan tuesta kiitollisina ne siirtävät tuontantoaan alikehittyneisiin maihin ja potkivat oman maan kallista työvoimaa pellolle entiseen malliin. Samalla valtion on rukattava eläkelainsäädäntöä entistä kireämmälle - toki ylisuuriin eläke-etuihin kajoamatta. Ensisijaisena huolena ei kuitenkaan ole eläkkeiden maksuun tarkoitettujen varojen väheneminen, vaan eläkelaitosten sijoitustoimintaan ja yrityksille annettaviin lainoihin käytössä olevien varojen notkahtaminen.

Kansan ostovoimaa halutaan myös koko ajan heikentää sosiaalietuuksia leikkaamalla. Sen avulla tehdään tilaa ulkomaisille kauppaketjuille, jotka tappavat kotimaiset kauppaketjut. Vaaran vuosina ulkomaiset ketjut katoavat kuin paukut Saharaan. Silloin on palattava luontaistalouteen. Luontaistalous on kuitenkin terve ilmiö ja sitä tapahtuu kaiken aikaa lisääntyvän vaihdantatalouden välityksellä niin kirpputori- kuin nettimyynnissä.

Kansalaisia patistetaan matalapalkkatyöhön, mutta työpaikkoja ei ole tarjolla varsinkaan ikääntyville henkilöille. Sitäpaitsi suuryritykset luovat työpaikkoja ensisijaisesti kurjissa asumis- ja työolosuhteissa eläville ihmisille maapallon alikehittyneille laidoille.

Avainsana ulospääsyyn on innovatiivisuus. Suomessa teollisuuden pitää ruveta kehittämään taloja, laivoja, lentokoneita, autoja, tekstiileitä, televisioita ja kännykänkuoria paperista. Kertakäyttötuotteisiin pitää myös satsata ja myydä niitä valtamerten taakse. Rihkamatavaran tuonti valtamerten takaa on kiellettävä vaikkapa EUn direktiivejä uhmaten. Siihen menee aikaa, mutta siihen asti tilanne on sama kuin korpilla tervassa: Kun nokka irtoaa, niin pyrsty tarttuu...

Maailmanparannus on vaikea yhtälö

Valtiot toimivat pienillä budjeteilla verrattuna harmaan talouden rahavirtoihin. Myös valtionkirkot joutuvat usein kamppailemaan tiukoilla budjeteilla, kun taas moninaiset muut uskonnolliset yhteisöt rypevät rahassa.

Veronkanto-oikeus pitää valtiolliset organisaatiot suhteellisen vakaalla pohjalla. Ne valtiot, jotka onnistuvat pidättämään osan luonnonvaroista itsellään, käymään tuottoisaa asekauppaa ja tekemään peiteltyä yhteistyötä järjestelmällisen rikollisuuden kanssa, menestyvät parhaiten.

Näyttää siltä, että ei ole olemassa globaalia politiikkaa tai bisnestä, joka toimisi puhtaasti kunniallisin keinoin. Päinvastoin, mitä suuremmat varat toiminnassa pyörivät, sitä suuremmat mahdollisuudet rahoittajilla on puhdistaa kilpensä ja sitä pienemmät mahdollisuudet viranomaisilla valvoa toiminnan laillisuutta.

Jatkuva kasvu ja kestävä hyvinvointi tarkoittavat käytännössä sitä, että harmaan talouden kasvu ja rikollisella toiminnalla saavutettu hyvinvointi lisääntyvät paljon nopeammin kuin laillisuuden rajoissa tapahtuva kasvu ja hyvinvointi. Kun lisäksi varallisuuden karttumista ja hyvinvoinnin lisääntymistä kaikissa järjestelmissä ja organisaatioissa tapahtuu epätasaisesti, lisääntyy ihmisten yleinen eriarvoisuus kiihtyvällä nopeudella.

Vapaus ja tasa-arvo eivät voi kehittyä yhtä aikaa jatkuvan kasvun ja kestävän hyvinvoinnin kanssa. Sellainen maailma, jossa kaikki ihmiset tai edes suurin osa ihmiskunnasta nauttisi vapaudesta ja hyvinvoinnista, on mahdottomuus. Sen sijaan sellainen maailma, jossa edes ihmiskunnan vähemmistön vapaus ja hyvinvointi pystytään ylläpitämään, on mahdollisuuksien rajoissa. Se edellyttää kuitenkin jatkuvaa sotimista. Sotimista edellyttää vähemmistön hellittämätön taistelu raaka-aineiden ja markkina-alueiden hallinnasta. Samalla kynnys sotimisen aloittamiseen pysyy matalana, sillä enemmistön ahdinko tuottaa loputonta mielipahaa ja luo jatkuvasti uusia kapinapesäkkeitä.

Hyvinvoinnin panttivangit

Hyvinvointivaltioiden pyrkimys jatkuvaan kasvuun ja kestävään kehitykseen ei takaa onnellisia aikoja maapallon valtaväestölle. Valtaväestön muodostavat köyhät, kehityksestä jälkeenjääneet, monenkirjavia uskontoja tunnustavat ja alkeellisissa olosuhteissa elävät ihmislaumat. Jos erilaisissa kulttuureissa ja elämänpiireissä elävät ihmiset voisivat olla omissa oloissaan, kurjuus olisi heidän omaansa eivätkä he muusta tietäisi. Kun heidät temmataan valtakulttuurien panttivangeiksi, heidän kurjuutensa laajenee ja monipuolistuu.

Keskenään erimieliset ukrainalaiset joutuivat suurvaltojen panttivangeiksi. Palestiinalaiset ovat vuosikymmenten ajan eläneet suurvaltapolitiikan irtolaisina. Voimapolitiikka ei ole rauhoittanut  Afganistania, Irakia, Libyaa eikä Syyriaa. Eri puolilla maapalloa jatkuvat selkkaukset toimivat vain  asekaupan kultamunina.

Maaorjuus ja ihmisten rahtaus orjiksi eri puolille maailmaa lakkasivat vain siitä syystä, että kehitys ajoi perinteisten työmenetelmien ohi. Nyt alkuperäiskansoilta viedään maat ja mannut. Niiden mukana katoavat perinteiset toimeentulon lähteet. Tilalle tarjotaan pakkotyöluonteista toimeentuloa mitättömiä palkkoja vastaan. Voimapolitiikka on historian saatossa rauhoittanut konfliktit vain silloin, kun alkuperäiskansat on pystytty lähes kokonaan tuhoamaan ja rippeet sulkemaan reservaatteihin. Sotilaallisesti voimakkaat valtiot ovat myös etupiirijaon avulla pystyneet ajoittain alistamaan kokonaisia kansakuntia omien talouksiensa työjuhdiksi. 

Hyvinvointivaltioiden jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksinä ovat edelleen kehitysmaiden kurjimukset, jotka orjien tavoin raatavat aamusta iltaan. Sitä ei saa ääneen sanoa, mutta tosiasiassa maapallon vähemmistön kestävä hyvinvointi perustuu myös tulevaisuudessa ainoastaan ja vain maapallon enemmistön jatkuvaan ja kestävään kurjistumiseen. 

Vilauttelu juhla-asuissa on trendikästä

Varsinkin juhla-asuissa vilauttelu on trendikästä. Erityisen trendikästä on kekseliäisyys vilauttelun ääripäissä. Vilauttelun ehdotonta aatelia on alkavan kaljun tai jopa kokonaisen kaljun päälaen vilauttelu. Jos lisäksi kenkävalinta antaa mahdollisuuden vilautella varpaanpäitä, on kysymyksessä ääripäiden vilauttelu eli ylä- ja alapään samanaikainen vilauttelu, mikä kyllä huomataan.

Seksikästä on myös kyynärpäiden vilauttelu ellei taipeiden nahka ei ole liian löysää. Sitäkin rohkeampaa on käsien ääripäiden vilauttelu, jolloin kynnenaluset joutuvat erityisen huomion kohteeksi. Sudenkuopan voi välttää maalaamalla kynnet läpinäkymättömällä lakalla. Trendikkyyttä lisää lakan käyttäminen sormien lisäksi varpaissa.

Vilauteltavien ääripäiden värisävyt voivat toistua myös poskipäissä. Punaväriä käytettäessä on varottava, ettei lisää väriä nenänpäähän. Punertavan nenänpään vilauttelua alkuillasta on syytä peitellä vaikkapa peiteväriä käyttämällä. Illan mittaan nenänpää alkaa joka tapauksessa punertaa. Pikkutunneille tultaessa ääripäiden vilauttelu lisääntyy omia aikojaan. Kun posket ovat täynnä, villiintyy meno yleensä aivan poskettomaksi vilautteluksi.

Yhteiskunnan kahdeksas tukijalka

Minulla on Hadley Arvidson. Kaikilla kavereillani on myös Harvit. Niissä on puolitahtiset moottorit, joissa on vain yksi pytty. Pytyssä on puolivartinen mäntä. Se pamahtaa kerran ja potkaisee kaksi kertaa tyhjää. Ääni on tosi miehekäs. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI - PÖH! Sellaisilla vehkeillä on kiva ottaa katu haltuunsa. WROOM! TRÄPS! Kukaan ei kuule muuta kuin BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH!

Minulla ja kevereilla on myös söpöt liivit, joihin on kirjailtu kultaisia enkeleitä. Käytämme ajohaalareita ja henkseleitä. Minä ja kaikki kamuni olemme lainkuuliaista porukkaa. Meille luetaan lakia harva se päivä. Tytöt tykkää meistä, koska olemme rosvon näköistä porukkaa. RÄPS! RÄPS! Olemme silti kilttejä poikia. BOOM! Joukossamme on kaikenlaisia tyyppejä kulkujätkistä valtion korkeimpiin virkamiehiin. Olemme valtio valtiossa.

WROOOM, TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, PÖH! Jaaha, siinä kamut lähti hakemaan rahaa metsästä. BOOM! TRÖPÖTI, TRÖPÖTI! Meillä on omat pankit. Meillä on myös omat yritykset, omat hankintakanavat ja omat jakelukanavat, omat tukikohdat, ihan kaikki. TRÖPÖTI, TRÖPÖTI, TRÄPS! Olemme kaikessa mukana. Taustoitamme, lobbaamme, värväämme ja hoidamme kansainvälisiä suhteita. Pidämme huolen siitä, että yhteiskunta toimii kaikilla osa-alueilla kuin rasvattu salama. Kiinalaiset ovat jo kauan sitten huomanneet, että "rahalla on kahdeksan jalkaa". Me olemme yksi niistä.

Kaikki irti autoilusta!

Nykyiset automallit ovat todella nopeita. Huippunopeus saattaa olla lähes 300 km/h. Sellaisella autolla on mukava ajella, kun suurimmat sallitut nopeudet ovat 120 km/h. Joku voi ihmetellä, mihin suurella ylinopeudella varustettua autoa tarvitaan. Se on typerää mietiskelyä.

Kun auto on suorituskykyinen, sillä voi ajaa sitä suurempaa ylinopeutta mitä pienempi aluerajoitus on. Esimerkiksi tiellä, jolla suurin sallittu nopeus on 100 km/h, pystyy huippunopealla autolla ja sopivassa kohdassa räväyttämään jopa 200 km/h ylinopeutta. Sellaiseen suoritukseen ei hitaalla autolla pysty.

Kyllä hitaalla ja halvalla ajoneuvollakin pystyy saavuttamaan reilun ylinopeuden. Ei ole harvinaista, että autolla, jonka maksiminopeus on 120 km/h, pystyy revittämään 80 km/h ylinopeuden sellaisella katuosuudella, jolla suurin sallittu nopeus on 40 km/h.

Ilmiömäiset suoritukset vaativat taitavia kuskeja. Huonon kuskin ei kannata näitä temppuja kokeilla. Tosin huono kuski voi myös päästä nauttimaan autoilun ihanuuksista ajamalla päin keltaisia valoja tai köröttelemällä viereistä kaistaa ja kiilaamalla väliin, kun muut ovat ryhmittyneet jonottamaan. Tarvitaan vain herkkää tilannesilmää ja kokonaisuuden tajua.

Tärkeintä on, ettei tilaisuutta koskaan päästetä käsistä. Suorituskykyiset autot ja liikennemerkein osoitetut rajoitukset ovat sitä varten, että kaikilla autoilijoilla, sekä nopeita että hitaita ajoneuvoja käyttävillä, niin taitavilla kuin taitamattomillakin kuskeilla, olisi mahdollisuus nauttia autoilusta täysillä!

Rotuopit joutavat romukoppaan

Sana "neekeri" on aikoja sitten julistettu rasistiseksi käsitteeksi. Sitä ei voida käyttää edes lakritsimainoksissa. Neekerin sijaan voitaisiin ottaa käyttöön termi "nopsajalkainen", jota ei voitane pitää rasistisena ilmaisuna.

Sen sijaan "arjalaisuus" kukoistaa, vaikka sanalla ei rotuopillisesti ole minkäänlaista tieteellistä eikä tuon taivaallista asiallista merkitystä. Poliittisessa mielessä sillä kuitenkin on vankka jalansija, joten sitä ei julisteta pannaan. "Kalkkilaivan kapteeni" on humorestinen termi, joka kestäisi rasistiset väitteet, mutta se ei istu rodun nimeksi. Nimityksenä "valkonaama" on myös epäkelpo, koska "punanahka" on lievästi rasistinen ilmaisu. "Valkolainen" on huono nimitys, koska sen vastakohtana on "mustalainen" ja taas ollaan umpikujassa. "Väritön" ei sovi, koska sitten pitäisi puhua myös "värillisestä".  Ehkäpä "monenkirjava" tai "kaikenkarvainen" sopisi parhaiten eurooppalaisille.

Mongoleja vierastetaan läntisessä maailmassa siitä huolimatta, että heidän joukostaan löytyvät maailman älykkäimmät ihmisryhmät ja heidän hallinnassaan alkaa olla myös melkoinen osa läntisen maailman varallisuudesta. Kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset siirtävät globaalitalouden painopistettä Tyynelle merelle. Siitä huolimatta eskimot ja intiaanit tulevat ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan etäisistä mongolitaustoista. Jopa lappalaisia pidetään mongoleina, vaikka heidän juurensa ovat Euroopan mantereella. "Keltainen" on huono ilmaisu mongolitaustaiselle. "Keltiäinen" sopisi paremmin, sillä ilmaus viittaa ahkeriin muurahaisiin, jotka ovat aikojen alusta olleet ja tulevat aikojen loppuun myös olemaan.

Kuten huomataan, tieteelliset ja propagandistiset rotuopit elävät omaa elämäänsä ja ovat oman aikakautensa tuotteita. Vanhoillisina ja vanhentuneina käsityksinä ne joutavat romukoppaan. On aika ottaa käyttöön uudet termit. Maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat ihmiset voisivat olla "heinähattuja" ja kaupungeissa asuvat "kukkaiskansaa". Festarivaiheiden jälkeen ja tutkimattomia polkuja pitkin heistä polveutuvat m.m. "hipit", "hihhulit", "popparit" , "boheemit", "jupit", "nörtit" ja monet muut vanhemmalle sukupolvelle tuntemattomat tyypitykset. Tässä sitä riittäisi tutkimussarkaa useammallekin tieteenhaaralle.

Sotahysteria on vallalla

Sotahysteria on vallannut ihmismielet. Enää ei puhuta yhteisestä uhkasta, jonka terroristit aiheuttavat. Nyt maailma on jakautunut kahteen leiriin ja mukaan ovat tulleet separatistit. Toisinajattelijoiden rauhanomaiset keinot muutosten aikaansaamiseksi ovat loppuneet siitä huolimatta, että sosiaalinen media on tarjonnut ennennäkemättömän suuret mahdollisuudet yhteiskunnallisten epäkohtien osoittamiseen, asioihin puuttumiseen ja muutosten tekemiseen ilman väkivaltaa.

Ääriainekset ovat aina olleet kärsimättömiä odottamaan muutoksia ja lähteneet ensimmäisinä suoran toiminnan tielle. Heidän vuokseen anarkisteiksi, terroristeiksi ja separatisteiksi leimautuvat myös ne, jotka esittävät rauhanomaisin keinoin muutoksia perinteisten valtasuhteiden uusjaolle. Seurauksena on umpikuja, jota ei voida neuvottelemalla ratkaista.

Asetelma on pysynyt muuttumattomana koko ihmiskunnan historian ajan. Paikallisilla ja rajoitetuilla sodilla on valloitettu uusia alueita, ylläpidetty vanhaa hallintoa tai tehty vallankumouksia.  Suursotiin on jouduttu, kun kokonaistilanne on riistäytynyt vallanpitäjien otteesta ja sotahysteria on tarttunut laajoihin kansalaispiireihin. Hysterian vallitessa ei ajatella niitä kauheuksia, joita kaikki sodat väistämättä aiheuttavat. Kärsimysten sijasta korostetaan sankaruutta ja urotekoja, jotta jälkipolvet saisivat elää onnellista elämää.

Hurmahenkiset sotilaat ja villiintyneet vapaaehtoiset eivät usko kuolevansa sodan ensimmäiseen tai viimeiseen luotiin. He haluavat vain antaa turpiin viholliselle. Sitä odottavat myös siviilit. Valitettavasti sodissa kuolleet tai rampautuneet sotilaat ja siviilit ovat vain sijaiskärsijöitä. Kun uhreja on riittävästi, niin hysteria hiipuu...ja kun savu hälvenee, niin tuhkaan istuttavat nauriinsa ne, jotka jäävät henkiin.  

Vanha papyruskäärö

Viiden kansainvälisesti tunnetun huippuyliopiston professorit ovat analysoineet tuhat vuotta vanhan papyruskäärön, jossa kerrotaan kotkan saaneen sulkasadon ja muuttuneen kyyhkyseksi. Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Takatuhdon Sanomat. Tutkijoiden mukaan papyrus on todennäköisesti aito.

Pinkpantertonin yliopiston varhaisten eläinlajien vierailevana luennoitsijana toiminut erityistutkija Kalle Kuheroinen kertoi papyruksesta julkisuuteen jo vuonna 1991. Kuheroinen oli hankkinut tuntemattomalta keräilijältä mitättömän pienen papyruksenpalan, jossa oli sekotinkielinen teksti: Kotka muuttui sulkasadon jälkeen kyyhkyksi. Papyruksesta nousi tuolloin valtava kohu asiantuntijapiireissä ja monet pitivät sitä väärennöksenä.

Geoteknokemistologian ja biotoksoanalyysologian tutkijat Absurdanian teknisestä korkeakoulusta sekä Lobotomanian ja Noneverhamptonin yliopistoista ovat nyt laserapyktoloineet papyrusta. Heidän mukaansa käärö on peräisin jotakuinkin  900-1100-luvulta. Useat tutkijat pitävät kääröä kuitenkin 3000 vuotta vanhempana. 

Tutkimustuloksista ei yksiselitteisesti käy ilmi, että tekstissä tarkoitettu kotka olisi kotka ja kyyhky olisi kyyhky. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että käärö on ainakin tuhat vuotta vanha ja kirjoitus sitäkin vanhempi. Tutkimukset on täsmennetty kontraspektro-ontografian avulla. Kirjoitustekniikan on todettu olevan samaa perua ainakin 50 muun papyruksen kanssa.

Kalle Kuheroinen on nyttemmin julkaissut artikkelin papyruksesta Noneverhampton Surlogistical Revue -lehdessä. Pöllöestetiikan professori Curys Coptiman on kritisoinut artikkelia rajusti ja pitää kääröä sekä väärennöksenä että mahdollisesti jopa helmipöllöihin kohdistuvana ajojahtina.

Suuret ja pienet palkat kulkevat käsi kädessä

Suuret organisaatiot ovat sekä hyviä että huonoja työnantajia. Suuri organisaatio tai yritys ei välttämättä tarvitse hyvää johtajaa. Huonokin kelpaa. Varmaa kuitenkin on, että muodollisesti tarvitaan aina ylin käskynhaltija. Ilman keulakuvaa, pelkästään kasvottomien ihmisten johdolla, suuria ihmismassoja ei voida hallita. Kasvottomien vaikuttajien paikka on johtajan taustalla.

Suuren yrityksen johtajan palkalla ei ole juuri mitään merkitystä yrityksen kehittämisen kannalta, sillä suuren yrityksen johtajan palkka ei ole riippuvainen yhtiön menestyksestä. Johtajan palkan korottaminen 50 %:lla voidaan helposti kuitata 100 työntekijän irtisanomisella. Suuren yrityksen johtaja on tärkeä pelinappula, jota käytetään sekä yrityksen ulkoisen uskottavuuden että sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

Työntekijän kannalta suuri yritys on hyvä työnantaja siinä mielessä, että sen tuhansia lokeroita ei kukaan tunne ja niihin voi keskinkertainen ja jopa huono työntekijä - hyvällä tuurilla - piiloutua koko elämänsä ajaksi. Pienikin palkka riittää huonoina aikoina takaamaan hengissä säilymisen ja pienellä ponnistelulla saattaa parhaina vuosina päästä jopa siedettäville ansioille.

Työntekijän kannalta suuren yrityksen huono puoli on siinä, että se tasapäistää työntekijänsä, tappaa luovuuden ja on kuuro sisältäpäin tuleville ideoille. Suurten yritysten johtajien suuret palkat kuuluvat organisaation toimintatapaan samalla tavalla kuin niiden työntekijöiden pienet palkat. Ne antavat suurelle joukolle ihmisiä toimeentulon ja takaavat yritysten suuromistajille, elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysten keskusliitoille hyvän elämän. 

Ihmisen hinta sodan ja rauhan pörssissä

Suomalaisen ihmisen laskennallinen hinta pyörii siinä 2 miljoonan euron nurkilla. Amerikkalaisen ihmisen hinta on ihonväristä riippuen keskimäärin 6 miljoonaa euroa. Viranomaiset kuitenkin rukkaavat hinta-arvioita suuntaan ja toiseen sen mukaan, mitä kunkin asian perusteleminen kulloinkin vaatii.

Sodankäynnin perusteluissa käytetään harvemmin ihmishengen rahallista arvoa. Mieluummin puhutaan isänmaallisista arvoista, joita ei voi rahassa mitata. Rahallista perustetta voitaisiin kuitenkin käyttää samalla tavalla kuin sitä käytetään rauhan aikana.

Esimerkiksi Suomen armeijan käyttämien rynnäkkökiväärien koko kannan uusiminen maksaisi alle miljoona euroa eli vain puoli ihmishenkeä. Kun rynnäkkökiväärillä ammutaan satoja ihmisiä, rynnäkkökiväärin arvo nousee kohisemalla ja ihmishengen arvo painuu maan rakoon. Silloin ihmishenkien arvo lasketaan mieluummin käänteisesti eli omien joukkojen säästöinä. Tuhottavia ihmisiä ei ajatella ihmisinä, vaan heitä käsitellään viholliskohteina.

Käytetyn panssarivaunun hinta menee jo yksi yhteen ihmishengen hinnan kanssa. Yksikköhinta on samaa luokkaa eli 2 miljoonaa euroa. Amerikkalaisen ihmishengen hinnalla saa jo kolme käytettyä panssarivaunua.

Hävittäjälentokoneen voi hankkia Suomen ilmavoimille 20 ihmishengen hinnalla. Sen sijaan huippumodernin pommittajakoneen hinta on 2,2 miljardia dollaria. Sillä on siis hintaa 800 suomalaisen ihmishengen verran, mutta sellaista konetta ei ole saatavissa Suomen ilmavoimille.

Sotakoneiden hinnat ovat verrattain inhimilliset, kun niitä verrataan viholliselle aiheutettavaan tuhoon ja oman puolen suojaukseen, sillä sodan aiheuttamat aineelliset tappiot nousevat aina huomattavasti suuremmiksi kuin ihmishenkien rahassa arvioidut menetykset.

Esimerkiksi 10 miljoonaa ihmishenkeä vaativa sota edustaa suomalaisittain laskettuna vasta 20 miljoonan euron menetystä ja siihen joukkoon mahtuvat niin viholliset kuin omat ja sivullisetkin. Kun summasta vähennetään hyvällä sotakalustolla säästettyjen ihmishenkien arvo, niin päästään kuitenkin reippaasti plussan puolelle, vaikka summaan lisättäisiin sodassa vammautuneiden ihmisten aiheuttamat kustannukset.

Laskelmista ei pidä unohtaa sitä valtavaa taloudellista sysäystä, minkä sodan jälkeinen jälleenrakentaminen saa aikaan. Sellaisen yhteen hiileen puhaltamisen rahallista vaikutusta on mahdoton missään valuutassa arvioida. Ihmisen hinta sodan ja rauhan pörssissä vaihtelee rajusti eikä sillä kokonaisuutta ajatellen ole juuri mitään tekemistä ihmisarvon kanssa.

Vaikka rahaa seinästä repiä saisi

Rahaa on kuin roskaa, mutta kaikki raha ei ole valtion valvonnassa
Julkisen talouden kestävyysvaje syntyy siitä, että valtion taloutta hoidetaan vaalikaudesta toiseen ottamalla velkaa velan päälle. Valtion mahdollisuudet hoitaa tehtäviään kapenevat ja lopulta valtion tulot eivät riitä velkojen maksamiseen. Uutta velkaa ei enää saada. Tavallisten kansalaisten kukkarolla käyminen tulee myös tiensä päähän. Verovarat eivät pian riitä edes valtion avaintehtävien hoitamiseen. Velkarahoissa kylpeminen kostautuu, kun varakkaat siirtävät rahansa pois maasta, verottajan ulottumattomiin. Ulkomaisia sijoittajia ei näy mailla halmeilla. Äärimmäisessä tilanteessa vaalimainosten rahoittajatkaan eivät enää ratkaise vaaleja, vaan kansalaiset äänestävät ketä sattuu. Kuitenkaan kaaosta ei kukaan halua. Tältä poliitikkojen ja talousasiantuntijoiden puheet saavat asiat ainakin näyttämään kadunmiehen näkökulmasta.

Aika on rahaa
Miten sitten on mahdollista, että silloinkin, kun valtiolla menee todella huonosti, yksityisellä sektorilla voi edelleen mennä lujaa? Yksityisellä puolella voidaan nopeasti vähentää työvoimaa, lakkauttaa tuotantolaitoksia, myydä ja fuusioida yrityksiä, jakaa osinkoja ja siirtää varoja sellaisten maiden pankkeihin, joiden holveihin kotivaltion verottaja ei pääse käsiksi. Tekee sitä valtiokin, mutta hitaammin. Usein kuvitellaan, että julkisen sektorin tehtäviä ulkoistamalla voidaan päästä samaan tulokseen. Se on kuitenkin mahdotonta, sillä julkispuolen tehtävistä voidaan yksityistää vain parhaimmin tuottavat tehtävät. Valtion ja kuntien tehtäväksi jää rahan kylväminen tuottamattomiin rahareikiin. Julkisraha jää auttamattomasti jälkeen yksityisen puolen kiertokulun nopeudesta. Raha on verrattavissa aikaan kahdessa asiassa. Aika lasketaan kaavasta matka kertaa nopeus. Myös rahan kiertokulun kaava saadaan samasta kaavasta. Esimerkiksi tavaran toimitusaika riippuu toimitustavasta ja saatavuudesta, jolloin on kysymys kaupan rahallisesta arvosta. Käteiskaupassa rahan arvoon pyritään vaikuttamaan välittömästi ja nopeasti. Toinen yhtäläisyys ajalla ja rahalla on se, ettei kumpikaan haise. Laittomat ansaintakeinot tuottavat parhaiten, koska niissä ohitetaan turhat koukerot ja säästetään sitä kallista aikaa.

Raha ratkaisee muutakin kuin vaalien tulokset
Vaikka julkistalouden painolastiksi jäävät pahnan pohjimmaiset tehtävät, niin toisaalta silloinkin, kun valtion ja kuntien ylimmät käskynhaltijat epäonnistuvat, he eivät menetä omaisuuttaan. Varsinkin kriisitilanteissa he pystyvät jopa kartuttamaan omaisuuttaan kahmalokaupalla. Diktatuureissa valtavat omaisuudet siirtyvät välittömästi hallitsevalle luokalle. Sotien yhteydessä tämä sääntö pätee myös demokratioissa. Normaalioloissa rahat virtaavat niin julkisiin kuin yksityisiin tarpeisiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Lienee peräti inhimillistä, että varallisuuteen tottumaton ihminen käsittelee muiden rahoja kuin entinen äijä, joka huudahti: "Pidä musta kii etten mä revi rahojani!" Yksityisellä puolella pystytään ohjaamaan rahavirtoja sekä suoraan että valittujen kohteiden kautta omiin taskuihin julkispuolta nopeammin ja suunnitelmallisemmin.

Kun raha saadaan poikimaan
Pääsääntöisesti sekä julkisella että yksityisellä puolella omistajien ja omaisuuden hoitajien edut turvataan käärimällä ylimääräiset rahat pois kuleksimasta. Kaikissa tapauksissa toimeentulon rajamailla elävä enemmistö on ainoa kärsivä osapuoli silloin, kun sosiaalietuudet jäätyvät tai leikkautuvat, palvelujen ja päivittäistavaroiden hinnat ja asuntojen vuokrat nousevat kohti taivaita. Sosiaalietuuksien varassa elävät eivät todellakaan kylve rahassa. Tosin Suomen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä voi maksaa sosiaaliturvaetuuksia myös rahassa kylpeville henkilöille, jos he vain pitävät itsensä kirjoilla Suomessa. Siihen riittää, että pystyy pitämään Suomessa tyhjillään olevaa asuntoa vanhuuden varalle tai vaikkapa kartanoa. Marista pitää kuitenkin siitä, että maksettuihin veroihin nähden sosiaalietuudet ovat mitättömiä. Sosiaalietuuksien leikkaukset tuntuvatkin vain kädestä suuhun elävien ja asunnonhakujonoissa elävien arjessa. Raha poikii suotuisissa olosuhteissa. Yhtä vähän kuin kannettu vesi pysyy kaivossa, kasvaa jaettu raha korkoa korolle.

Vaikka rahaa tulisi kuin rännistä
Toisaalta rahaa tulee julkiseen talouteen verotuksen kautta kuin rännistä ja toisaalta sitä mätetään yritystoimintaan ja sosiaaliturvaan kuin molokin kitaan. Verotuksen ja finanssipolitiikan porsaanreikien tukkimiseen ei missään valtiossa riitä varoja eikä siten virkamiehiä eikä poliittista tahtoa senkään vertaa. Jos rahaa löytyisikin tyynyn alta, niin rahan tarve olisi jälleen kerran niin suuri, että se käärisi koko tutkimusyksikön hopeanharmaan korruption vaippaan kuin tuomenkehrääjäkoi vielä alkukesästä niin kauniisti kukkivan tuomipuun. 

Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa
Kaikki tietävät, ettei hätä kuitenkaan ole tämän näköinen. Kansan syvien rivien viimeinen keino on joka tapauksessa tuiskut ja tuulet kestävä luontais- ja vaihdantatalous. Siihen vähäväkiset ovat ankeina aikoina aina voineet turvata. Kestävään kehitykseen pohjautuvasta jatkuvasta kasvusta pääsevät livenä nauttimaan ne, jotka ovat oppineet takomaan silloin, kun rauta on kuumaa ja tekemään voittoja muiden tappioilla. Onneksi globaali viihdeteollisuus tuottaa kuitenkin samoja elämyksiä kaikille, jotka vain tarvittaviin linkkeihin käsiksi pääsevät. Ihmisen onnellisuus on niin lähellä omaa itseä, ettei sitä aina huomaa. Onni ja onnettomuus seuraavat ihmistä kuin varjot, jotka ovat aina läsnä. Raha ei tee ihmistä onnelliseksi, vaikka se voi auttaa häntä olemaan hitusen onnellisempi tai sitten peräti päinvastoin.

Suomi palkkojen alennuksen keulakuvaksi?

Saulit ovat samaa mieltä siitä, että kaikkien pitää tinkiä tuloistaan, jotta yhteistä hyvää riittäisi kaikille. Presidentti Sauli Niinistö lienee jo esimerkillisesti tinkinyt eläke-eduistaan. Kansanedustaja Sauli Ahvenjärvi vasta arvelee, että olisi valmis tinkimään omasta palkastaan edellyttäen, että Suomessa voitaisiin toteuttaa yleinen 5 %-yksikön palkkojen alentaminen.

Kadunmies ihmettelee: Mitä näin pienellä palkkojen alennuksella voitaisiin saavuttaa? Suomen palkkataso on EU:n keski- ja pohjois-eurooppalaisten jäsenvaltioiden keskitasoa. Viiden prosenttiyksikön alennus palkkoihin ei riittäisi pudottamaan Suomea edes tämän kärkijoukon hännille. Sen sijaan EU:n jäsenvaltioiden palkkojen pohjataso Etelä- ja Itä-Euroopassa jäisi edelleen roppakaupalla jälkeen.

Mitä progressiivisella palkkojen alentamisella voitaisiin saavuttaa? Suomessa matalapalkka-alat ovat korkeammin palkattuja kuin Etelä- ja Itä-Euroopassa. Sen sijaan mitä parempiin tuloluokkiin mennään sitä enemmän Suomessa ollaan jäsenmaiden palkoista jäljessä. Jos Suomessa matalapalkka-alojen alennus olisi vähemmän kuin 5 %-yksikköä ja korkeampien tuloluokkien alennus enemmän kuin 5 %-yksikköä, niin tuloksena olisi, että matalapalkka-alat eivät käytännössä olisi yhtään lähempänä etelän pohjatasoa ja korkeissa tuloluokissa jäätäisiin yhä vain lisää jälkeen etelän huipputasosta.

Suuret yritykset siirtävät joka tapauksessa tuotantoaan tai tekevät alihankintasopimuksia sellaisiin maihin, joissa työturvallisuudesta ei ole hajuakaan, ympäristön saastumisesta ei tarvitse välittää, työaikalainsäädännöstä ei ole tietoakaan, lapsityövoiman käyttö on yleistä ja väestönlaskenta lapsenkengissä. Myös työolosuhteet saattavat pahimmassa tapauksessa muistuttaa vankileirien meininkiä.

Luonnollisesti palkkataso näissä kilpailukyvyn kultamaissa tukee jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen ylikansallisia tarpeita. Lienee turha sanoa, että Suomessa 5 %-yksikön yleinen palkkojen alennus tai väärinpäin käytetty progressio eivät riitä lähes mihinkään. Kadunmiehen käsityksen mukaan myös progression pitäisi olla linjassa tavoitteiden kanssa. Toisin sanoen matalapalkka-alojen palkkoja pitäisi Suomessa entisestään alentaa useilla kymmenillä prosenttiyksiköillä ja korkeiden palkkojen tasoa nostaa lähes samalla mitalla. Tämä on ainoa keino kilpailukyvyn ylläpitämiseksi siten, että yhteistä hyvää riittää jaettavaksi kaikille - kenelle enemmän, kenelle vähemmän.

Terveiset suomalaiselle urheiluvalmennukselle

Valmentajien tulee tiedostaa suomalaisen ajattelu- ja liikkumistavan hitaus. Varsinkin jalkapallossa, jääpallossa ja jääkiekossa tämä piirre ilmenee siinä, että suomalaispelaajat tulevat joka tilanteeseen myöhässä. He ovat pari askelta ulkomaalaisia vastustajiaan jäljessä. Sen vuoksi kosketus palloon tai kiekkoon jää hätäiseksi ja syöttöjen osumatarkkuus vähäiseksi. Ajatuksen hitaus haittaa pelisilmää. Kentän kokonaistilannetta ei pystytä hahmottamaan eikä siinä tapahtuvia nopeita käänteitä havaitsemaan ajoissa. Peliin ei saada virtuoosimaista tekemistä. Harvalukuisten tähtipelaajien taidot jäävät käyttämättä, kun maalintekopaikkoja ei osata tarjoilla. Ja muut eivät opi käyttämään satunnaisia maalintekopaikkoja hyväksi silloinkaan, kun ne yllättäen kohdalle sattuvat.

Siitä huolimatta suomalaisilta urheilujoukkueilta odotetaan paljon myös sellaisissa lajeissa, joissa maailmanlaajuisesti on miljoonia harrastajia enemmän kuin Suomessa. Koska vuodesta toiseen jatkuvaa huippumenestystä on mahdoton saavuttaa, voittamisen mielialaa ja tahtotilaa on ylläpidettävä palauttamalla mieliin jopa vuosikymmenten takaisia huippuhetkiä.


Valmentajien on otettava vakavasti se tosiasia, että suomalaista ajatuksen kulkua ja juoksurytmiä ei pystytä kotikonstein muuttamaan. Värikkään etelämaalaisen pelitavan omaksuminen on jätettävä lämpimien maiden omaksi vahvuudeksi. Parhaimmillaan suomalainen joukkue pystyy harhauttamaan etelämaalaisia vastustajiaan siten, että se pelaa koko peliajan ennalta sovitun mielikuvituksettomalla taktiikalla.

Suomalainen pelimies voi harhauttaa etelämaalaisen pelimiehen syöttämällä joukkuetoverilleen ennalta arvattavan syötön ennalta arvattavalla tavalla. Ulkomaalainen vastustaja ehtii samassa hetkessä ajatella monta muutakin mahdollisuutta. Hän näkee sellaisiakin suomalaisille pelimiehille avautuvia mahdollisuuksia, joita etelämaalainen ei itse voisi jättää käyttämättä. Hän erehtyy suomalaisen ajattelevan samoin. Suomalainen valitsee etelämaalaiselle täysin käsittämättömän vaihtoehdon ja toimii ennalta sovitulla tavalla: Hän jättää sattumalta avautuvan tekopaikan käyttämättä! Juuri näissä tilanteissa vastustaja menee halpaan. Hän varautuu yllätykseen, jota ei tule. Ja suomalaiselle avautuu kuin avautuukin tilaisuus, jonka hän sitten pyrkii käyttämään, mikäli suinkin ehtii.  Valitettavasti tämäkin temppu onnistuu vain sattumalta, joten jatkuvaa menestystä se ei takaa.

Suomalaisessa valmennuksessa tulisi jo junioritasolta alkaen kehittää systeemi, jolla todelliset lahjakkuudet voitaisiin seuloa esiin ja kasvattaa huippu-urheilijoiksi. Nykysysteemillä huipulle tungetaan suhteiden, rahan ja ankaran harjoittelun voimalla. Pienessä maassa tällä keinolla voidaan saavuttaa vain normitaso ja menestymiset jäävät satunnaisiksi. Useimmat huippulahjakkuudet jäävät tukea vaille ja seuloutuvat sivuraiteille. Suomen kokoisessa maassa ei olisi varaa menettää ainuttakaan huippulahjakkuutta. Nyt suomalaisjoukkueiden tähtihetkiä ja yksilöiden virtuoosimaisia suorituksia saadaan jatkossakin seurata pääosin vanhoista nauhoituksista.

Guggenheim tähtää kauas tulevaisuuteen

Kaivosalan miljonääri Guggenheim keräsi viime vuosisadan alkupuolella huomattavan taidekokoelman ja perusti toisen maailmansodan aattona nimeään kantavan säätiön. Tuskin hän ajatteli, että siitä kehittyisi maailman huomattavin taidemuseoiden ketju. Eikä sitä voi tänä päivänä ennustaa kukaan muukaan.

Kaksikymmentä vuotta Guggenheimin kuoleman jälkeen säätiölle valmistui New Yorkiin kummallisen näköinen museorakennus. Runsaat 30 vuotta myöhemmin säätiö avasi toisen toimitilan New Yorkiin. Sitä ylläpidettiin kuitenkin vain kymmenisen vuotta, kun säätiö alkoi suuntautua kansainvälisille vesille. Bilbaoon avattiin yhtä kummallisen näköinen museorakennus kuin oli ensimmäinenkin. Kymmenkunta vuotta myöhemmin New Yorkin museo saavutti kävijämääränsä ennätyksen 1,3 miljoonalla kävijällä.

Näiden museoiden lisäksi säätiöllä on ollut määräaikaisia yhteistyöhankkeita Euroopassa ja pysyvää näyttelytilaa Venetsiassa sekä Las Vegasissa. Sen lisäksi säätiö on konsultoinut useita museohankkeita ympäri maailmaa. Ainoa vireillä oleva rakennusprojekti on Abu Dhabissa. Se on yhtä kummallisen näköinen kuin edellisetkin, mutta valmistuminen on jostakin kummallisesta syystä viivästynyt.

Helsingin Guggenheim-hanke kummastuttaa siinä mielessä, että maailman metropolit ovat toinen toisensa jälkeen tutkineet mahdollisuutensa ja luopuneet hankkeesta. Pohjoismaiden ja Baltian rannikkokaupungit eivät ole lähteneet Helsingin kanssa kilpasille.

Guggenheim-säätiötä kiinnostaa Pietarin matkailun kasvaminen ja Helsinki sopii  mukavasti reitille. Kesäisin Helsinkiin tosin poikkeaa valtamerijättejä, mutta ökyturistit eivät jaksa astua laivasta ulos, koska Helsinki ei heitä kiinnosta. Puisesta museohökötyksestä he voisivat ottaa kuvia laivan kannelta. Talvella turistit lentävät Helsingin yli ja saman tien Lappiin asti. Korkeintaan he ehtivät vaihtaa konetta Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suomalaisia on liian vähän museoiden asiakkaiksi eikä sisämaasta roudattavilta Tallinnan tarjousristeilyiltä jää aikaa poiketa museoissa. Venäläisturistit käyvät ainoastaan ostoksilla ja japanilaisilla on kiire käydä Suomi-kahvilassa, Rööperissä.

Suomalaista puurakennustaidetta ei kannattaisi tuhlata niin kummallisiin rakennelmiin kuin mitä Guggenheimin suunnittelukilpailut tuottavat. Sellaiset hökötykset pilaavat koko Eteläsataman. Vaikka Lindan terminaalikin on ruma, niin sen yli sentään näkee jäljellä olevaa merimaisemaa. Samoin Tähtitorninmäeltä voi ihailla Helsingin keskustan siluettia. Jos puuhökötys rantaan rakennetaan, niin ainoa lohtu olisi, että Etelärannan isokenkäiset saisivat sukupolvesta toiseen tuijotella sitä aivan ikävystymiseen asti.

Siis, miksi museolle ei voida varata tiloja vaikka Laajasalon tyhjennetyistä öljyluolista ja paneloida öljysäiliöitä museon maamerkiksi? Säätiö on vuosikymmenten ajan neuvotellut isoista museohankkeista ympäri maapalloa. Sen strategiana on etsiä rahakkaita sponsoreita, saada neuvottelujen avulla jatkuvaa näkyvyyttä ja sillä tavalla kohottaa hallinnoimiensa taideteosten arvoa. Epäilemättä hyväksi koettu formaatti toimii edelleen vuosikymmenestä toiseen. 



   

Kuntaliitossammakko

Lessonansammakko saattaa pelastaa Kaarinan kuntaliitokselta. Kaarinasta on löydetty Eu-direktiivillä suojeltu sammakkolaji. Jos voidaan todeta, että sammakko on levittäytynyt Kaarinan kuntaan ilman ihmisen apua, sammakon suojelu voi estää kaavoitushankkeita ja siten hankaloittaa rakentamista. Silloin myös mahdolliseen kansanäänestykseen menevä kuntaliitosasia on vaarassa vesittyä. Turkulaiset tuskin haluavat liittää alueisiinsa kuntaa, jonka parhailla maa-alueilla ei voida tehdä rakennusbisnestä.

Kaarinan tapaus kiinnostaa muitakin ympäristökuntia. Nyt pelätään, että uhanalaisten eläinlajien salakuljetus kuntaliitosuhanalaisiin kuntiin saattaa muodostua hallitsemattomaksi. Eläinten alkuperää selvittävät dna-tutkimukset tulevat ruuhkauttamaan tutkimuslaboratoriot ja Eu-tuomioistuimeen tehtävistä valituksista joudutaan odottelemaan päätöksiä niin pitkään, että mahdollista pakkoliitospykälää ei pystytä soveltamaan seuraavankaan hallituksen valtakaudella.

Uhanalaisille eläinlajeille tässä avautuu kuitenkin mahdollisuus saada lisäystä suojelumäärärahoihin, päästä harmaan talouden kautta kiinni parempaan statukseen, saada arvostusta ja nostaa elämänlaatua jopa kotieläinten tasolle.

Kaupungin talvi

Talvi on tullut. Kadut ja puistot peittyvät lumeen ja ilma on raikas. Pian satojen kilojen lumimassat koettelevat rakennusten kattorakenteita. Lumenpudottajat rimpuilevat korkeuksissa ja kolhivat peltikatteita. Jalankulkijat kiertävät kortteleita ja etsivät vapaita kulkureittejä asuntoihinsa. Katujen varsille pysäköidyt autot peittyvät lumeen ja vain antennit sojottavat lumipöykyistä. Autolapiot loppuvat rautakaupoista. Kaupunkimaasturit kiipeävät lumikekojen päälle. Bobcatit kuormaavat siirtolavoja ja kolhivat lumen seassa olevia kaiteita, telineitä ja polkupyöriä. Jääpuikot väijyvät korkeuksissa ja tähtäilevät alapuolella raahustavien kulkijoiden päälakeja. Liikenne on joka suuntaan jumissa. Sitten sää taas lämpenee. Sulava lumi jäätyy öisin ja liukastelevat jalankulkijat täyttävät ensiapujen vastaanotot. Peltivaurioiset autot täyttävät korjaamot ja koirien jätökset paljastuvat sulavista lumivalleista. Kevätaurinko kuivaa kadut ja tuuli pöllyttää hiekoitukset asukkaiden keuhkoihin. Kaupunki aikatauluttaa pysäköintikiellot kaduille ja siirtää autojonot työkoneiden tieltä. Kaikki odottavat virvoittavia kevätsateita. Vain luonto itse pystyy pitämään kadut raikkaina ja elvyttämään puistot alkavan kesän vehreyteen.

Uusia innovaatioita autoilun saralla

Sibutissa järjestetyillä CES-teknologiamessuilla nähtiin todella mielenkiintoinen ja tarpeellinen autoteknologian innovaatio, kun Naffin uusin konseptiauto Superfluous Sport esiteltiin ällistyneelle yleisölle.

Tämä 6-litraisella V8-moottorilla varustettu e-tron -hybridikaunotar tuottaa jopa 700 hevosvoiman tehon. Melkoisesta tehostaan huolimatta auto kuluttaa vain 3,5 litraa polttoainetta sadalla kilometrillä.

Auton kiihtyvyys 0 - 100 kilometriin tunnissa on 1,2 sekuntia. Huippunopeus on 425 kilometriä tunnissa. Ohitettava autoilija ei ehdi nähdä mikä meni ohi! Suurten nopeuksien uskotaan vähentävän sekä ruuhkia että onnettomuuksia syystä, että ruuhkia ei ehdi syntyä eikä inhimillisiä ajovirheitä ehditä tehdä.

Suuret ajonopeudet edellyttävät tehokkaita ajovaloja. Matrix LED- ja laservaloteknologiasta on löytynyt sopiva sovellus tähänkin vaatimukseen ja niinpä ajovalot valaisevat tietä lähes kahden kilometrin matkalta. Tämän ominaisuuden uskotaan tulevaisuudessa vähentävän katuvalaistuksen tarvetta, josta puolestaan syntyy huomattavia säästöjä yhteiskunnalle.

Auton sisällä on robottimainen käyttöjärjestelmä, joka muistuttaa älypuhelimien järjestelmiä. Auton kaikki toiminnot näkyvät TFT-näytöltä kolmiulotteisella grafiikalla, kun prosessorina toimii Twit Boo 90 -suoritin.
Auton sarjatuonnon on suunniteltu pääsevän vauhtiin alkuvuodesta 2015 Hawassan lentokonetehtaalla.

Insinöörien suunnittelupöydillä on lisäksi kehitteillä seuraavan sukupolven kaunotar. Se on ydinreaktoria voimanlähteenä käyttävällä suihkuturbiinilla varustettu kansanauto, jonka lähtönopeus 0 - 500 kilometriin tunnissa on vain puoli sekuntia. Mahdollisten ilmalentojen aikana voimanlähteiksi kytkeytyvät automaattisesti aurinkopaneelit, jotka on mikrosiruina leivottu auton maalipintoihin. Tämän uskotaan kiinnostavan erityisesti ralliväkeä.

Johan saadaan liikettä niveliin ja vauhtia persuksiin! Kaikinpuolinen liikkumisen nopeutuminen lisää jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksiä, viestitään Sibutista.