torstai 14. lokakuuta 2010

Oh, Babe!

Pompöösi humpuuki perustuu populismiin. Kuvitelkaamme typografiaa, jonka nimi on vaikkapa Madonna Gaga. Hahmon nimessä yhdistyvät neitseellisyys ja höperyys. Lisätkäämme siihen vielä hömppänimeksi Babe. Lähestymme täydellisyyttä. Nimessä yhdistyvät seksi, neitseellisyys ja ilmeisesti vanhuuteen asti kestävä höperyys. Mielikuva on luotu miltei kehdosta hautaan.

Populistinen produktio pitää sisällään paljon infantiilista riehuntaa. Voidakseen saada huomiota sen tulee samalla ärsyttää. Sen tulee olla helposti lähestyttävää ja helppoa ymmärtää. Sitä pitää voida matkia ilman kustannuksia. Jossakin vaiheessa tulee eteen - puolin ja toisin - myös maksun paikka. Kun Pop-produktio ilmestyy paikkakunnalle, niin liput maksavat. Oheisrihkama maksaa. Ja kun viihdekanavat päivästä toiseen rompottavat yksien ja samojen Babe-starojen biisejä, niitä pitää ostaa. Sikäli kuin Babe-starat ikääntyessään rauhoittuvat, ruveta suojelemaan eläimiä ja luontoa tai ryhtyä poliitikoiksi.

Elämme populaationa ja elämä tarvitsee populismia. Mikä lopulta olisi kotoisempaa kuin sopuisa populismi ja pompöösi humpuuki? Yhtä kaikki, olemme sitten idealisteja tai sopulisteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti