Ajaton alastomuus

Apinoilla ja ihmisapinoilla oli karvainen iho. Kun säät kylmenivät ja karvapeite harveni, alkoivat metsästyksen oppineet  alkuihmiset lämpimikseen työstää eläinten vuotia. Siitä onkin pitkä taival nykyisiin muotinäytöksiin, joissa esitellään vaatteiden vuosittain vaihtuvia trendejä.

Tuhansia vuosia säilyneet patsaat ja reliefit kertovat myös ihmisen pukeutumistavoista kautta aikain. Sama toistuu satoja vuosia vanhoissa maalauksissa. Ikiaikaista taidetta leimaa tietty häveliäisyys, sillä taiteen tekijät ja tilaajat halusivat jättää myöhemmille sukupolville mielikuvan arvostetuista ja itseään kunnioittavista ihmisistä. Todellisuus oli tietenkin aivan jotakin muuta ja riippui siitä, minkälaisena kohtalo kenellekin näyttäytyi.

Joka tapauksessa ihminen syntyy alastomana ja esiintyy sen jälkeen ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan jos jonkinlaisessa asussa - jopa yöasussa. Sen vuoksi ei ole lainkaan ihme, että alastomuudesta on kehittynyt jonkinlainen tabu. Suomalaisessa kulttuurissakin alastomuus hyväksytään vain perheen kanssa saunoessa sekä uidessa. Sen sijaan yleisillä rannoilla ja kylpylöissä pyritään noudattamaan pukeutumista koskevia sääntöjä. Sääntöjä noudatetaan kuitenkin pääasiassa rauhallisina aikoina, sillä sotien riehuessa vihollisen ja vihamiesten nöyryyttämisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia rajoja.

 

Korkeakulttuurin piiriin kuuluvien alastonmallien työ on hyväksyttyä ja mallien taideteoksiin ikuistettujen hahmojen katselu ja ihastelu on hyväksyttävää. Sen sijaan alakulttuureissa työskentelevien henkilöiden toiminta muuttaa alastonkuvien katselunkin salakatseluksi. Vilauttelusta on balettitaiteessa kehittynyt yläluokan asettama normi, teatteritaiteessa rahvaan vaatima välttämättömyys, elokuvataiteessa ja televisio-ohjelmissa yleisön käyttäytymistä ohjaava automaatio. Muotinäytöksissä esitellään lähinnä arkielämän ulkopuolella käytettäviä asuja. Urheilijoille on myös lajeittain kehitelty niin näyttäviä asuja, että osalle yleisöä itse urheilu jää sivuseikaksi.

 

Joillakin  trooppisilla alueilla alastomuus ei edelleenkään ole ongelma edes arkisissa askareissa. Sen sijaan vaurailla alueilla niukkaan pukeutumiseen ja alastomuuteen liittyy runsain määrin rehellisin ja myös epärehellisin keinoin rakennettua rahastusta, mutta sen toki kaikki yhteiskuntaluokat mielihyvin ja yksissä tuumin hyväksyvät. Avaruuslennoilla ja ehkä myös lähiplaneetoille tulevaisuudessa rakennettavissa yhdyskunnissa alastomuus saanee oman normiston. Sen näkee ken elää.  

Hyönteisten planeetta

Hyönteiset ovat kehittyneet maapallolle paljon ennen ihmistä. Ne ovat valloittaneet planeettamme jo silloin, kun happea ei ollut riittävästi kädellisille olennoille. Esimerkiksi muurahaisella ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja, vaan elimistöä ylläpitää putkisto, jossa happikin virtaa kaasumaisessa muodossa ja liukenee solunesteeseen. Niillä on myös mieli, tietoisuus, kyky oppia ja sosiaalinen ymmärrys ympäristöstä eli siltä osin aivan samat ominaisuudet kuin ihmiselläkin.

Mikä sitten erottaa hyönteiset ihmisistä? Se on koko. Aikojen kuluessa, kun ihmisiä ei vielä ollut, elollisten olentojen muoto ja koko sopeutuivat vähitellen elinympäristöönsä vedessä, maassa ja ilmassa. Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi hyönteiset ja nilviäiset säilyttivät parhaiten suhteellisuudentajunsa. Suurikokoiset eläinlajit katosivat tai ovat kuolemassa sukupuuttoon. Myös ihmisen koko ja varsinkin elämiseen tarvittava välineistö on kasvamistaan kasvanut. Pitkän aikaa on jo näyttänyt siltä, että ihmiset kaiken roinansa kanssa eivät mahdu yhteiselle planeetallemme.

Erottaako hyönteistä ja ihmistä sitten äly ja järjen käyttö? Otaksuttavasti ihmisellä on enemmän älyllistä kapasiteettia kuin hyönteisellä. Ihmisen järkeily on kuitenkin johtamassa siihen, että toiminta on lähtemässä lapasesta. Luonnonvarojen kuluttaminen ja sotapsykoosi polkevat kaiken muun alleen. 

Lopputuloksena on, että planeetta palautuu hyönteisille, jotka eivät välttämättä havaitse lainkaan kädellisten älyniekkojen aikakautta tämän planeetan historiassa. Makean veden ja hapekkaan ilman niukkuus eivät vaivaa hyönteisiä. Tuskin niitä myöskään tulevat kiinnostamaan ihmisiltä louhimatta ja pumppaamatta jäävät luonnonvarat. Näin luonto pääsee jälleen rehevöitymään uudeksi paratiisiksi.