Kuusiston piispanlinna pähkinänkuoressa

Kuusiston piispanlinnan rauniot sijaitsevat Piikkiönlahden rannalla Kaarinan Kuusistossa, parinkymmenen kilometrin automatkan päässä Turun linnasta. Kulkuyhteydet suureen saareen  toimivat keskiajalla meriteitse.

Vatikaanin määräyksestä saarelle alettiin 1200-luvun lopulla rakentaa tukikohtaa katolisille piispoille, joiden tehtävänä oli laajentaa Vatikaanin valtaa ja juurruttaa katolista kristinuskoa pohjoisten erämaiden asukkaisiin.  Aluksi paikalle kohosi puinen varustus, jolta ajalta on säilynyt piispa Maunu I:n kirje vuodelta 1295.

Tukikohdan rakentaminen kivilinnaksi alkoi 1300-luvun alkupuolella. Kiviainesta louhittiin alueen kallioista ja irtokiviä rahdattiin läheiseltä Kappelinmäeltä. Linnan maille kehittyi kartano- ja kyläyhteisö, joka tuotti tarvittavat elintarvikkeet ja rakennusaineet. Linna oli lajissaan hyvin edistyksellinen puutarhoineen ja lämmitystekniikoineen. Varusväen päällikkönä toimi linnanvuoti.

Piispanlinnan loistoaikaa oli 1400-luku, jolloin siitä kasvoi kolmen kerroksen korkuinen. Linna ehti olla 15 katolisen piispan tukikohtana ennen kuin tanskalaiset valloittivat sen vuonna 1522 ja heti seuraavana vuonna kuningas Kustaa Vaasa otti linnan haltuunsa.

  
Aikaisempina aikoina novgorodilaiset olivat polttaneet linnan ainakin vuosina 1318 ja 1485. Palojen jälkeen linna kuitenkin kunnostettiin. Uskonpuhdistuksen melskeissä Kustaa Vaasa määräsi lopulta linnan purettavaksi vuonna 1528. Purkukiviä laivattiin Turun linnan ja Piikkiön kirkon rakennustarpeiksi ja tiiliä Ahvenanmaan Kastelholman linnan korjauksiin. Linna oli käynyt tarpeettomaksi ja raunioitui. Nykyisin sitä hoidetaan arvokkaana turistikohteena.

Suomen katoliset piispat Kuusiston linnan aikakautena:

Maunu I (Magnus)  1291 - 1308
Ragvald II (Ragvaldus II)  1309 - 1321
Pentti Gregoriuksenpoika (Benedictus Gregori II)  1321 - 1338
Hemming  1338 - 1366
Henricus II Hartmanni  1366 - 1367
Johannes Pietrinpoika  (Johannes II Petri)  1368 - 1370
Johannes III Westfal  1370 - 1385
Bero (Björn II Balk)  1385 - 1412
Maunu II Tavast (Magnus Olavi)  1412 - 1450
Olavi Maununpoika (Olavus Magni)  1450 - 1460
Konrad (Conradus) Bitz  1460 - 1489
Maunu III Särkilahti (Magnus Nicolai)  1489 - 1500
Lauri (Laurentius) Suuripää  1500 - 1506
Johannes IV Olavi (Olavinpoika)  1506 - 1510
Arvid Kurki (Arvidus Korke)  1510 - 1522

Ahdas maapallo

 Sanotaan, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Viereisten torppien rajasta voidaan riidellä jatkuvasti, mutta etäämpänä asuvan väen kanssa eletään sulassa sovussa. Koko maapallon mittakaavassa ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta. Kuitenkin lauhat kaudet, jääkaudet ja luonnonkatastrofit ovat seuranneet toisiaan iät ja ajat. Maapallon asukastiheys muistuttaa jo mehiläispesää. Monin paikoin maapallo on käynyt ahtaaksi, mutta aurinkokunnan lähimaastossa ei näytä olevan toista pesäksi sopivaa planeettaa. 

Ihmiskunta saattaisi kyllä selviytyä ilmastonmuutoksesta, mutta se on myös sotaisan ajattelunsa vanki. Ei ole kärsivällisyyttä olla tarttumatta aseisiin - puhumattakaan aseistariisunnasta. Ilmastonmuutoksen, luonnonmullistusten ja pandemioiden ohella sotiminen näyttäisikin olevan ainoa keino harventaa liikakansoitusta, kun käytettävissä on vain yksi maapallo.

Pitkällä tähtäykselllä tässä pesässä on elettävä mehiläisten ja muurahaisten ikiaikaisella kestävän kehityksen polulla. Että onko tässä jutussa mitään logiikkaa? On toki se, että mehiläis- ja muurahaispesiä maapallolle vielä mahtuu, mutta ihmiskunnalle tämä pesä on käynyt ahtaaksi.