Sodankäynti on uskontojen yhteinen musta aukko

Sota on kauhein asia mikä ihmistä voi kohdata maailmassa. Sodan olosuhteissa ihmisestä tulee raakalainen. Vastaavia hirveyksiä ei mikään muu elävä olento pysty tekemään eikä edes suunnittelemaan.

Raamattu kieltää toisen ihmisen tappamisen, lähinnä murhaamisen. Raamattu ei kuitenkaan tuomitse sotaa. Raamattu hyväksyy sotimisen sellaista vihollista vastaan, joka edustaa pahoja voimia.  Koraani ei tuomitse sotimista vääräuskoisia vastaan eikä varsinkaan silloin, kun sotaa käydään  puolustustarkoituksessa.

Yhteistä näille maailman suurimpien uskontojen pyhille  kirjoituksille on hyvien asioiden puolesta tapahtuvan sodankäynnin oikeutus. Yhteistä on myös se, että vihollisen määrittelee ihminen. Hyvän ja pahan rajan vetämisestä ja lopulta sodan aloittamisesta päättää kourallinen ihmisiä.

Sodankäynti itsessään on hyvässäkin tarkoituksessa erittäin raadollista touhua. Sotimaan komennetut tavalliset ihmiset eivät tunne toisiaan. Sodan pahimmassa kurimuksessa toisiaan vastaan taistelevat ihmiset eivät ole koskaan nähneet toisiaan eivätkä tule koskaan näkemäänkään. He eivät ole edes tienneet toistensa olemassaolosta. Heidät on vain määrätty tappamaan toinen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Heidät on vain määrätty olemaan toistensa pahimpia vihollisia ja kamalimpia pahiksia.

Tämä on uskontojen yhteinen musta aukko. Se ei kuulu inhimillisen ymmärtämyksen piiriin. Sen vuoksi sitä ei tarvitse pohtia. Siitä me ihmiset voimme pestä kätemme ja jatkaa sotimista.

Arvot, väkivalta ja rasismi

Suomen on todettu olevan maailman parhaiden maiden joukossa melkein millä hyvänsä tilastolla mitattuna. Aivan niin hyvin asiat eivät kuitenkaan ole. Euroopan unionin laajuisen tutkimuksen mukaan Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan osalta kolmen huonoimman maan joukossa. Tutkimus on tehty neljä vuotta sitten, jolloin turvapaikanhakijoita ei Suomessa pidetty uhkana länsimaisille arvoille. Vierasmaalaisia oli tuolloin vielä kohtuullinen määrä ja väkivallantekijät silloin - kuten tänäkin päivänä - pääosin kantasuomalaisia.

Euroopan mahtimaiden hyvinvointi perustuu siirtomaiden vuosisataiseen hyväksikäyttöön ja nykyäänkin suurelta osin alikehittyneiden maiden hyväksikäyttöön. Eurooppa siis niittää  sitä, mitä on vuosisatojen aikana kylvänyt. Sen sijaan Suomi kuuluu hyväksikäytettäjien häntäpäähän eikä ansaitsisi tulla rangaistuksi muiden maiden pahoista teoista. Oli miten oli, niin joka tapauksessa Suomi puolustaa länsimaisia arvoja vaikka verissäpäin kuten kelpo hakkapeliitat aikoinaan.

Kansainvaellus Eurooppaan on alkanut. Sellaista on tapahtunut ihmiskunnan historiassa useasti aikaisemminkin. Vahvemman oikeudella rakennettujen ihmisarvojen katsotaan jälleen kerran olevan vaarassa. On luonnollista, että vierasmaalaisten miesten eurooppalaisiin naisiin kohdistama väkivalta nostattaa monenlaisia vastareaktioita. Sen sijaan vierasmaalaisten naisten ja lasten joutumista Eurooppaan suuntautuvan laajan ihmiskaupan kohteeksi ei koeta uhkaksi länsimaisille arvoille eikä se aiheuta samanlaisia vastareaktioita.

Suomessa keskustelua käydään siitä, onko feministinen tasa-arvon puolustaminen väkivaltaa silottelevaa, tekijöitä ymmärtävää ja kärsimyksiä vähättelevää ja sitä kautta pelkoa tulla leimatuksi rasistiksi. Keskustelua käydään siitä, tulisiko EUn säädöksiä tiukentaa, EUn rajat sulkea ja perustaa yhteiset rajajoukot. Keskustelua ei missään tapauksessa voida käydä siitä, tulisiko pommitukset ja asevienti hädänalaisiin maihin lopettaa. Keskustelua ei käydä siitä, tulisiko kaikilla kansakunnilla olla oikeus säilyttää uskontonsa, kulttuurinsa, tapansa ja tottumuksensa. Ei voida keskustella siitä, että myös niiden raakalaismaisilla teoilla olisi sama oikeutus kuin länsimaiden raakuuksilla. Jesuiitat olivat aikoinaan rehellisiä todetessaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Sama pätee yhä.

Eurooppalaisen ajattelun lähtökohtana on, että maassa on elettävä maan tavalla. Sitä vain sovelletaan siten, että Eurooppaan tulijoiden on luovuttava kulttuuristaan ja elettävä eurooppalaisella tavalla. Sen sijaan eurooppalaiset katsovat oikeudekseen elää muualla maailmassa eurooppalaisella tavalla. Reviirikäyttäytymisen juuret ovat syvällä ihmiskunnan kehityshistoriassa. Reviirien rajoja rikotaan vain väkivallan ja vahvemman voimalla.