Hyvyys ja pahuus

 Hyvyys ei taistele hyvyyttä vastaan. Hyvä ei taistele myöskään pahaa vastaan. Vain pahuus taistelee pahuutta vastaan ja pahikset taistelevat keskenään. Juuri sen vuoksi neuvottelut rauhasta ovat aina hyvin vaikeita. Pahiksien on vaikea uskoa, että on olemassa niin suurta ja kaiken kattavaa hyvyyttä, että pahuudesta voitaisiin luopua ilman taistelua.

Pahikset kysyvät: Eikö saavutettuja etuja saisi puolustaa? Hyvikset vastaavat: Etuja ei tarvitse puolustaa, jos niitä ei kukaan yritä kaapata. Pahikset sanovat: Ihmiset ovat tehneet pahoja tekoja ihmiskunnan alusta tähän päivään asti. Hyvikset vastaavat: Onko pahuuden polku ihmisen ainoa tie? Pahikset ihmettelevät: Väitättekö te tuntevanne tien totuuteen ja hyvään elämään? Hyvikset vastaavat: Se on hyvä kysymys!

Enempää ei elämä tarjoa

Parhaimmillaan Rooman maailmanvalta ulottui vain alle neljään prosenttiin asuttujen mantereiden pinta-alasta ja väestöstä. Siinä mielessä maailmanvalta on liioittelua. Roomalainen kulttuuri loi kuitenkin perustan eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle eli länsimaiselle kulttuurille, joka on myös kehittänyt länsimaisen demokratian.

Tänä päivänä länsimaisten käsitysten kanssa kilpailevat sellaiset vanhat kulttuurit, joista roomalaisilla ei oman suuruutensa päivinä ollut juuri mitään käsitystä. Vanhan Euroopan väki jäi sadoiksi vuosiksi  taistelemaan keskenään ja edelleen eurooppalaiset tarvitsevat Uuden Euroopan eli amerikkalaisten tukea pyrkimyksilleen pysyä kehityksen kyydissä.

Eurooppalaiset selvisivät kansainvaellusten myllerryksistä ja myös myöhemmistä sodista silloin, kun maapallon väestömäärä oli nykyistä pienempi. Tänä päivänä Eurooppa on jälleen joutumassa sellaiseen ryöpytykseen, että keinot alkavat loppua kuin muinaisilta roomalaisilta. Nyt katse voidaan jälleen kääntää Italiaan, sillä kaikista heikkouksista ja pahoista ajoista huolimatta italialaisia voidaan edelleenkin pitää hyvinä selviytyjinä. Enempää ei elämä tarjoa.

Kirjahyllyni pieniä aarteita

Tapani (Stefan) Löfvingin päiväkirjat isonvihan ajoilta (1713-1721) ovat jälleen ajankohtaista luettavaa. Ruotsin armeijaan värväytyneenä sissinä Löfving toimi maissa, merellä ja saaristossa aikana, jolloin Ruotsin historian suurvalta-aika oli päättymässä. Folke Nybergin toimittama kooste, Porvoo 2004.

Berthold Auerbach oli 1800-luvulla vaikuttanut saksalainen kirjailija. Hänen teoksistaan erään eli "Joseph im Schnee" on suomentanut mm. Malakias Costiander: "Juoseppi lumessa eli onnettomuus vaihtelehtii", kirja ilmestyi vuonna 1863. Tarina sykähdyttää tämänkin päivän kovassa maailmassa.

Merikapteeni Joshua Slocumin tähtihetket ajoittuvat 1800-luvun lopulle, jolloin hän ensimmäisenä ihmisenä maailmassa suoritti yksinpurjehduksen maapallon ympäri. Alun perin sanomalehdessä julkaistu matkapäiväkirja ilmestyi ensimmäisen kerran kirjana vuonna 1900. Päiväkirjan suomennetut kertomukset on kuvitettuna kirjana julkaissut mm. John Nurmisen Säätiö.

Nuorempaa kirjallisuutta edustaa kauppaneuvos Kalle Kaiharin  muistelmateos "Kun keinot loppuu niin konstit jää", OTAVA 1984. Siinä tämä tamperelaisten tuntema "Kekkosen varapresidentti" kertoilee varsin suorasukaisesti, miten kauppias ja poliitikko voivat oppia ymmärtämään toisiaan puolesta sanasta.

Sitähän se on - eikä se sitten muuta olekaan

 Köyhyys on hyvin vanha elämänmuoto ja mahdollisuus olla mukana menossa niin kauan kuin terveyttä riittää, eikä se köyhyys lopulta ole kurjuutta kummenpaa. Valtaosalle ihmiskuntaa köyhyys on hyvin arkinen käsite. "Sitähän se on eikä se sitten muuta olekaan" sanoo elämää nähnyt eukko. "No niinhän se on" säestää monessa mukana ollut ukko.

Maailmassa on 8 miljardia ihmistä. Köyhyysrajan alapuolella elää kaksi miljardia eli neljännes maailman ihmistä. Lisäksi äärimmäisessä köyhyydessä elää 800 miljoonaa ihmistä (10 %).  Lisäksi puutetta kärsii maailmassa lähes  kolmannes eli  yli 2,4 miljardia ihmistä. Esimerkiksi Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 900 000 ja USA:ssa 40 miljoonaa ihmistä. 

Ainoastaan 9 % maailman ihmisistä on supervarakkaita ja vain yksi prosentti ihmisistä omistaa 90 prosenttia maailman kaikesta varallisuudesta. Tämä yhteiskuntajärjestelmistä täysin riippumaton rakenne on kehittynyt vuosituhansien aikana ja tulee todennäköisesti säilymään koko ihmiskunnan olemassaolon ajan.

Sen sijaan unimaailmassa mielikuvituksella ei ole mitään rajoja. Unimaailmassa olosuhteet voivat kääntyä jopa päälaelleen. Vauraudessa elävät ihmiset saattavat kokea painajaisia ahdinkoon joutumisesta ja köyhyydessä elävät vaeltaa unissaan hyvinkin autuaassa ympäristössä. Hyvin kauan on myös tiedetty, että varsinkin kaiken hyvän tasaaminen kaikkien ihmisten kesken on mahdollista vain henkimaailmassa.

Kaikkein paras narratiivi

Varsinkin asiantuntijat ja toimittajat käyttävät kommenteissaan usein käsitettä narratiivi. Narratiivin tavoitteenahan on saada aikaan toisenlaista ymmärrystä ja jopa muuttaa ihmisten suhtautumista esimerkiksi ajankohtaisiin tapahtumiin. Nykyään narratiivi alkaa jo kuulostaa asialta, jota on pidettävä hölynpölynä tai valheellisena vaikuttamisyrityksenä.

Eipä olekaan ihme, että narratiiveiksi koetaan myös narraaminen ja narauttaminen. Narraaminen voi olla leikkisää ilman, että se on ilkeilyä. Sen sijaan narauttamisella voidaan saada aikaan pahempia seurauksia kuin on tarkoitettukaan.

No, joka tapauksessa narratiiveilla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Nykyisin media levittää narratiiveja laajalti ja nopeasti. Melkein voisi luulla, että laiha sopu voisi olla parempi kuin lihava riita ja jatkuva narina. Nariseva kenkäkin alkaa ajan mittaan ottaa aivoon - narisevasta lattiasta puhumattakaan.

Mikä sitten on se kaikkein paras narratiivi?

Kyllä se on 1700-luvulla eläneen vapaaherra Karl Friedrich Hieronymus von Müchhausenin seikkailut, joita täydensi Rudolf Erich Raspe vuonna 1785 julkaisemassaan kirjassa The Surprising Adventures of Baron Munchausen.                                                                   

Taivahan vallat sentään!

 Pyhään Raamattuun on kirjattu, että Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli aluksi autio, tyhjä ja pimeä, joten oli tarpeellista luoda myös aurinko, kuu ja tähdet osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia. Näistä tähtitieteellisistä lähtökohdista lähtien on nykyihmiseksi kehittynyt ihminen kehitellyt tietojaan ja taitojaan satojentuhansien vuosien ajan.

Monen monien yritysten ja erehdysten kautta ihminen on pystynyt hahmottamaan auringon, kuun ja tähdet ja jopa sen, miten kaukana ne pyörivät ja kiertävät ja mitä kenties saattaisi löytyä niinkin kaukaa, ettei ihminen sinne omilla keksinnöillään tule pääsemään.

Tänä päivänä tiedetään, että kaikki maapallolle rakennetut kirkontornit kohoavat kohti taivaita eli kaikkiin toisilleen vastakkaisiin suuntiin. Tästä voidaan päätellä, että taivas ympäröi meitä kaikilta suunnilta. Aurinkokuntaa ympäröivä universum on siis taivas tai ainakin portti taivaaseen, joka on universumiakin suurempi käsite.

Tänä päivänä maapallo on jo liian pieni paratiisi ihmiskunnalle. Monenkeskisiä sotia käydään hullunkiilto silmissä, vaikka kättä pitäisi vääntää luonnonvoimien kanssa. Voiko ihmiskunnan tiedostamaton näköala perustua ajatukselle: Meidän jälkeemme vedenpaisumus?