Päivän miete: Jokainen haluaa nakertaa kasvavan osan kakusta

Kun kakku tuodaan pöytään, jokainen haluaa saada siitä palasen. Mitä suurempi joukko haluaa saada edes pienen palan, sitä pienempään palaseen on jokaisen tyydyttävä. Kakkua ei koskaan voida jakaa kaikelle väelle täysin yhtä suurina palasina, sillä eivät linnuillekaan jaettavat muruset ole saman kokoisia.
Syöjien on asetuttava jonoon, jotta kakkuun päästään käsiksi. Jonon ensimmäisillä on mahdollisuus ottaa kohtuullisen suuret palat. Sitä mukaa kun kakku pienenee, sitä pienempiin palasiin muiden jonottajien on tyydyttävä. Lopulta jaettavana on vain murusia, kunnes vati on tyhjä. Mitä pidempi jono on, sitä useampi jää ilman kakkua. Etuileminen kannattaa vain jonon kärkipäässä. Loppupäässä etuilu ei kannata, sillä tyhjä ei paukahda. Hitaat, huonot, sairaat, kömpelöt, pienet ja avuttomat jäävät osattomiksi.
Mitä enemmän ihmisiä syntyy maapallolle, sitä enemmän kertyy osattomia ja sitä pienemmäksi muodostuu kakkua maistelevien osuus. Tämä kasvi- ja eläinkunnassa pätevä sääntö toimii myös ihmiskunnassa.
Palatkaamme otsikkoon: Jokainen haluaa nakertaa kasvavan osan kakusta. Olkoonpa kysymys kasvien versoista tai lintujen munista. Mitä tapahtuu kun versot ja munat syödään? Lajit vähenevät ja kuihtuvat pois. Sama koskee nopeassa tahdissa myös pörssiyhtiöiden mainetta, antia ja olemassaoloa.

Julkisuuden henkilö

- Mitä julkisuus merkitsee sinulle?

- Se, se, se on kova juttu. Pitää olla koko ajan esillä ja muiden arvosteltavana. Tuntee olevansa elossa, kun on alttiina kaikenlaiselle arvostelulle.

- Minkälaista julkisuudessa eläminen on?

- Julkuttamista. Pitää julkuttaa koko ajan. Pitää tietää, mitä jengi haluaa ja julkuttaa koko ajan juuri sitä, mistä jengi tykkää.

- Voisitko kuvitella poistuvasi julkisuudesta?

- En todellakaan! Haluaisitko itse katsoa peiliin, josta et näkisi omaa kuvaasi? Haluatko itse olla koko ajan piilossa? Haluatko sulautua harmaaseen massaan? Ei sovi minulle!

- Miten suhtaudut työntekoon?

- Mitä tarkoitat? Julkuttaminen on kovaa työtä. Sillä ansaitsee hyvin, jos osaa julkuttaa hyvin. Kilpailu on kovaa. Huonot julkuttajat putoavat kuvioista hyvin nopeasti.

- Mitä sitten kun tulet eläkeikään?

- Hyvä kysymys. Minulla on sen verran sosiaalista mielenlaatua, että minun mielestäni julkuille, jotka ovat pudonneet kyydistä, pitäisi myöntää julkuneläke valtion varoista. Omalla kohdallani ajattelen tapahtuvan niin, että en lopeta julkuttamista koskaan. Julkuttaminen on tapa elää. Siitä muodostuu elämäntyö.