Terveiset suomalaiselle urheiluvalmennukselle

Valmentajien tulee tiedostaa suomalaisen ajattelu- ja liikkumistavan hitaus. Varsinkin jalkapallossa, jääpallossa ja jääkiekossa tämä piirre ilmenee siinä, että suomalaispelaajat tulevat joka tilanteeseen myöhässä. He ovat pari askelta ulkomaalaisia vastustajiaan jäljessä. Sen vuoksi kosketus palloon tai kiekkoon jää hätäiseksi ja syöttöjen osumatarkkuus vähäiseksi. Ajatuksen hitaus haittaa pelisilmää. Kentän kokonaistilannetta ei pystytä hahmottamaan eikä siinä tapahtuvia nopeita käänteitä havaitsemaan ajoissa. Peliin ei saada virtuoosimaista tekemistä. Harvalukuisten tähtipelaajien taidot jäävät käyttämättä, kun maalintekopaikkoja ei osata tarjoilla. Ja muut eivät opi käyttämään satunnaisia maalintekopaikkoja hyväksi silloinkaan, kun ne yllättäen kohdalle sattuvat.

Siitä huolimatta suomalaisilta urheilujoukkueilta odotetaan paljon myös sellaisissa lajeissa, joissa maailmanlaajuisesti on miljoonia harrastajia enemmän kuin Suomessa. Koska vuodesta toiseen jatkuvaa huippumenestystä on mahdoton saavuttaa, voittamisen mielialaa ja tahtotilaa on ylläpidettävä palauttamalla mieliin jopa vuosikymmenten takaisia huippuhetkiä.


Valmentajien on otettava vakavasti se tosiasia, että suomalaista ajatuksen kulkua ja juoksurytmiä ei pystytä kotikonstein muuttamaan. Värikkään etelämaalaisen pelitavan omaksuminen on jätettävä lämpimien maiden omaksi vahvuudeksi. Parhaimmillaan suomalainen joukkue pystyy harhauttamaan etelämaalaisia vastustajiaan siten, että se pelaa koko peliajan ennalta sovitun mielikuvituksettomalla taktiikalla.

Suomalainen pelimies voi harhauttaa etelämaalaisen pelimiehen syöttämällä joukkuetoverilleen ennalta arvattavan syötön ennalta arvattavalla tavalla. Ulkomaalainen vastustaja ehtii samassa hetkessä ajatella monta muutakin mahdollisuutta. Hän näkee sellaisiakin suomalaisille pelimiehille avautuvia mahdollisuuksia, joita etelämaalainen ei itse voisi jättää käyttämättä. Hän erehtyy suomalaisen ajattelevan samoin. Suomalainen valitsee etelämaalaiselle täysin käsittämättömän vaihtoehdon ja toimii ennalta sovitulla tavalla: Hän jättää sattumalta avautuvan tekopaikan käyttämättä! Juuri näissä tilanteissa vastustaja menee halpaan. Hän varautuu yllätykseen, jota ei tule. Ja suomalaiselle avautuu kuin avautuukin tilaisuus, jonka hän sitten pyrkii käyttämään, mikäli suinkin ehtii.  Valitettavasti tämäkin temppu onnistuu vain sattumalta, joten jatkuvaa menestystä se ei takaa.

Suomalaisessa valmennuksessa tulisi jo junioritasolta alkaen kehittää systeemi, jolla todelliset lahjakkuudet voitaisiin seuloa esiin ja kasvattaa huippu-urheilijoiksi. Nykysysteemillä huipulle tungetaan suhteiden, rahan ja ankaran harjoittelun voimalla. Pienessä maassa tällä keinolla voidaan saavuttaa vain normitaso ja menestymiset jäävät satunnaisiksi. Useimmat huippulahjakkuudet jäävät tukea vaille ja seuloutuvat sivuraiteille. Suomen kokoisessa maassa ei olisi varaa menettää ainuttakaan huippulahjakkuutta. Nyt suomalaisjoukkueiden tähtihetkiä ja yksilöiden virtuoosimaisia suorituksia saadaan jatkossakin seurata pääosin vanhoista nauhoituksista.

Guggenheim tähtää kauas tulevaisuuteen

Kaivosalan miljonääri Guggenheim keräsi viime vuosisadan alkupuolella huomattavan taidekokoelman ja perusti toisen maailmansodan aattona nimeään kantavan säätiön. Tuskin hän ajatteli, että siitä kehittyisi maailman huomattavin taidemuseoiden ketju. Eikä sitä voi tänä päivänä ennustaa kukaan muukaan.

Kaksikymmentä vuotta Guggenheimin kuoleman jälkeen säätiölle valmistui New Yorkiin kummallisen näköinen museorakennus. Runsaat 30 vuotta myöhemmin säätiö avasi toisen toimitilan New Yorkiin. Sitä ylläpidettiin kuitenkin vain kymmenisen vuotta, kun säätiö alkoi suuntautua kansainvälisille vesille. Bilbaoon avattiin yhtä kummallisen näköinen museorakennus kuin oli ensimmäinenkin. Kymmenkunta vuotta myöhemmin New Yorkin museo saavutti kävijämääränsä ennätyksen 1,3 miljoonalla kävijällä.

Näiden museoiden lisäksi säätiöllä on ollut määräaikaisia yhteistyöhankkeita Euroopassa ja pysyvää näyttelytilaa Venetsiassa sekä Las Vegasissa. Sen lisäksi säätiö on konsultoinut useita museohankkeita ympäri maailmaa. Ainoa vireillä oleva rakennusprojekti on Abu Dhabissa. Se on yhtä kummallisen näköinen kuin edellisetkin, mutta valmistuminen on jostakin kummallisesta syystä viivästynyt.

Helsingin Guggenheim-hanke kummastuttaa siinä mielessä, että maailman metropolit ovat toinen toisensa jälkeen tutkineet mahdollisuutensa ja luopuneet hankkeesta. Pohjoismaiden ja Baltian rannikkokaupungit eivät ole lähteneet Helsingin kanssa kilpasille.

Guggenheim-säätiötä kiinnostaa Pietarin matkailun kasvaminen ja Helsinki sopii  mukavasti reitille. Kesäisin Helsinkiin tosin poikkeaa valtamerijättejä, mutta ökyturistit eivät jaksa astua laivasta ulos, koska Helsinki ei heitä kiinnosta. Puisesta museohökötyksestä he voisivat ottaa kuvia laivan kannelta. Talvella turistit lentävät Helsingin yli ja saman tien Lappiin asti. Korkeintaan he ehtivät vaihtaa konetta Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suomalaisia on liian vähän museoiden asiakkaiksi eikä sisämaasta roudattavilta Tallinnan tarjousristeilyiltä jää aikaa poiketa museoissa. Venäläisturistit käyvät ainoastaan ostoksilla ja japanilaisilla on kiire käydä Suomi-kahvilassa, Rööperissä.

Suomalaista puurakennustaidetta ei kannattaisi tuhlata niin kummallisiin rakennelmiin kuin mitä Guggenheimin suunnittelukilpailut tuottavat. Sellaiset hökötykset pilaavat koko Eteläsataman. Vaikka Lindan terminaalikin on ruma, niin sen yli sentään näkee jäljellä olevaa merimaisemaa. Samoin Tähtitorninmäeltä voi ihailla Helsingin keskustan siluettia. Jos puuhökötys rantaan rakennetaan, niin ainoa lohtu olisi, että Etelärannan isokenkäiset saisivat sukupolvesta toiseen tuijotella sitä aivan ikävystymiseen asti.

Siis, miksi museolle ei voida varata tiloja vaikka Laajasalon tyhjennetyistä öljyluolista ja paneloida öljysäiliöitä museon maamerkiksi? Säätiö on vuosikymmenten ajan neuvotellut isoista museohankkeista ympäri maapalloa. Sen strategiana on etsiä rahakkaita sponsoreita, saada neuvottelujen avulla jatkuvaa näkyvyyttä ja sillä tavalla kohottaa hallinnoimiensa taideteosten arvoa. Epäilemättä hyväksi koettu formaatti toimii edelleen vuosikymmenestä toiseen. 



   

Kuntaliitossammakko

Lessonansammakko saattaa pelastaa Kaarinan kuntaliitokselta. Kaarinasta on löydetty Eu-direktiivillä suojeltu sammakkolaji. Jos voidaan todeta, että sammakko on levittäytynyt Kaarinan kuntaan ilman ihmisen apua, sammakon suojelu voi estää kaavoitushankkeita ja siten hankaloittaa rakentamista. Silloin myös mahdolliseen kansanäänestykseen menevä kuntaliitosasia on vaarassa vesittyä. Turkulaiset tuskin haluavat liittää alueisiinsa kuntaa, jonka parhailla maa-alueilla ei voida tehdä rakennusbisnestä.

Kaarinan tapaus kiinnostaa muitakin ympäristökuntia. Nyt pelätään, että uhanalaisten eläinlajien salakuljetus kuntaliitosuhanalaisiin kuntiin saattaa muodostua hallitsemattomaksi. Eläinten alkuperää selvittävät dna-tutkimukset tulevat ruuhkauttamaan tutkimuslaboratoriot ja Eu-tuomioistuimeen tehtävistä valituksista joudutaan odottelemaan päätöksiä niin pitkään, että mahdollista pakkoliitospykälää ei pystytä soveltamaan seuraavankaan hallituksen valtakaudella.

Uhanalaisille eläinlajeille tässä avautuu kuitenkin mahdollisuus saada lisäystä suojelumäärärahoihin, päästä harmaan talouden kautta kiinni parempaan statukseen, saada arvostusta ja nostaa elämänlaatua jopa kotieläinten tasolle.

Kaupungin talvi

Talvi on tullut. Kadut ja puistot peittyvät lumeen ja ilma on raikas. Pian satojen kilojen lumimassat koettelevat rakennusten kattorakenteita. Lumenpudottajat rimpuilevat korkeuksissa ja kolhivat peltikatteita. Jalankulkijat kiertävät kortteleita ja etsivät vapaita kulkureittejä asuntoihinsa. Katujen varsille pysäköidyt autot peittyvät lumeen ja vain antennit sojottavat lumipöykyistä. Autolapiot loppuvat rautakaupoista. Kaupunkimaasturit kiipeävät lumikekojen päälle. Bobcatit kuormaavat siirtolavoja ja kolhivat lumen seassa olevia kaiteita, telineitä ja polkupyöriä. Jääpuikot väijyvät korkeuksissa ja tähtäilevät alapuolella raahustavien kulkijoiden päälakeja. Liikenne on joka suuntaan jumissa. Sitten sää taas lämpenee. Sulava lumi jäätyy öisin ja liukastelevat jalankulkijat täyttävät ensiapujen vastaanotot. Peltivaurioiset autot täyttävät korjaamot ja koirien jätökset paljastuvat sulavista lumivalleista. Kevätaurinko kuivaa kadut ja tuuli pöllyttää hiekoitukset asukkaiden keuhkoihin. Kaupunki aikatauluttaa pysäköintikiellot kaduille ja siirtää autojonot työkoneiden tieltä. Kaikki odottavat virvoittavia kevätsateita. Vain luonto itse pystyy pitämään kadut raikkaina ja elvyttämään puistot alkavan kesän vehreyteen.

Uusia innovaatioita autoilun saralla

Sibutissa järjestetyillä CES-teknologiamessuilla nähtiin todella mielenkiintoinen ja tarpeellinen autoteknologian innovaatio, kun Naffin uusin konseptiauto Superfluous Sport esiteltiin ällistyneelle yleisölle.

Tämä 6-litraisella V8-moottorilla varustettu e-tron -hybridikaunotar tuottaa jopa 700 hevosvoiman tehon. Melkoisesta tehostaan huolimatta auto kuluttaa vain 3,5 litraa polttoainetta sadalla kilometrillä.

Auton kiihtyvyys 0 - 100 kilometriin tunnissa on 1,2 sekuntia. Huippunopeus on 425 kilometriä tunnissa. Ohitettava autoilija ei ehdi nähdä mikä meni ohi! Suurten nopeuksien uskotaan vähentävän sekä ruuhkia että onnettomuuksia syystä, että ruuhkia ei ehdi syntyä eikä inhimillisiä ajovirheitä ehditä tehdä.

Suuret ajonopeudet edellyttävät tehokkaita ajovaloja. Matrix LED- ja laservaloteknologiasta on löytynyt sopiva sovellus tähänkin vaatimukseen ja niinpä ajovalot valaisevat tietä lähes kahden kilometrin matkalta. Tämän ominaisuuden uskotaan tulevaisuudessa vähentävän katuvalaistuksen tarvetta, josta puolestaan syntyy huomattavia säästöjä yhteiskunnalle.

Auton sisällä on robottimainen käyttöjärjestelmä, joka muistuttaa älypuhelimien järjestelmiä. Auton kaikki toiminnot näkyvät TFT-näytöltä kolmiulotteisella grafiikalla, kun prosessorina toimii Twit Boo 90 -suoritin.
Auton sarjatuonnon on suunniteltu pääsevän vauhtiin alkuvuodesta 2015 Hawassan lentokonetehtaalla.

Insinöörien suunnittelupöydillä on lisäksi kehitteillä seuraavan sukupolven kaunotar. Se on ydinreaktoria voimanlähteenä käyttävällä suihkuturbiinilla varustettu kansanauto, jonka lähtönopeus 0 - 500 kilometriin tunnissa on vain puoli sekuntia. Mahdollisten ilmalentojen aikana voimanlähteiksi kytkeytyvät automaattisesti aurinkopaneelit, jotka on mikrosiruina leivottu auton maalipintoihin. Tämän uskotaan kiinnostavan erityisesti ralliväkeä.

Johan saadaan liikettä niveliin ja vauhtia persuksiin! Kaikinpuolinen liikkumisen nopeutuminen lisää jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen edellytyksiä, viestitään Sibutista.