Pohjoinen demokratia on rautaa

Ruotsin kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jossa kuninkaalla ei ole toimeenpanovaltaa. Hallitusmuodon mukaan toimeenpanovalta on pääministerin johtamalla hallituksella, joka saa valtuuksensa lainsäädäntövaltaa käyttävältä parlamentilta.

Viimeisimmissä vaaleissa poliittisten puolueiden voimasuhteet parlamentissa muuttuivat niin paljon, että  puolueiden on ollut vaikea päästä sopuun hallituksen muodostajasta eli pääministeristä. Mutta eipä hätää, kun kuningas on kuitenkin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Oman arvovaltansa lisäksi hänellä on kuin onkin myös poliittista vastuuta tilanteessa, jossa varsinaisen toimeenpanovallan valtias on vasta valinkauhassa.

Suomen parlamentaarisessa tasavallassa ei ole pelkoa toimeenpanovallan tyhjiöstä, sillä presidentille on jätetty jonkin verran sekä lainsäädännöllistä että poliittista valtaa. Jos sopua ei synny riittävän nopeasti vaalituloksen ja hallitusohjelman perusteella, niin presidentti voi viime kädessä nimittää toimitusministeriön, kunnes eduskunnassa saadaan tolkullista sopua aikaan. Presidentti voi myös ainakin teoriassa johtaa ulkopolitiikkaa yksinkin kunnes saa tuekseen eduskunnan luottamusta nauttivan ministeristön.

Seuraavat valtiolliset vaalit saattavat Suomessakin aiheuttaa yllättävän tilanteen, vaikka puolueiden kannatuskyselyjen perusteella hallitusvaihtoehdot näyttävät etukäteen selviltä.

Suomessa on kolme suurta ja viisi pienempää puoluetta sekä muutamia aivan pieniä. Vaalien jälkeen uusi hallitus on yleensä syntynyt siten, että kaksi suurta on päässyt sopuun ministerisalkuista kahden tai korkeintaan kolmen muun puolueen kanssa siten, että eduskuntaan on saatu muutaman edustajan enemmistö. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, joten yhden suurista puolueista on aina vuorollaan jäätävä johtamaan oppositiota eduskunnasta käsin.

Viime vaalien jälkeen koettiin myös Suomessa uudenlainen poliittinen tilanne. Pitkään oppositiossa ollut puolue pääsi hallitusvastuuseen. Se ei kuitenkaan kestänyt paineita ja hajosi. Vain puolueesta erotetut ministerit jäivät hallitukseen. Hallituksen luottamus sentään säilyi, kun sille jäi niukka enemmistö eduskuntaan.

Seuraavien vaalien kampanjointi on jo alkanut. Kolme suurinta jatkaa suurina ja niiden keskinäinen vaalimenestys ratkaisee, kenen on jäätävä oppositioon. Seuraavaksi suurimmat puolueet pääsevät joko pitämään kiinni periaatteistaan tai joutuvat taipumaan hallitusohjelmaan vakuuttelemalla, että valtakunnan asioihin voidaan vaikuttaa ainoastaan hallituksesta käsin.

Ruotsissa äänestäjät pääsivät yllättämään poliitikot. Suomi on monissa asioissa seurannut vanhan isäntämaan jalanjäljissä. Pohjoismaiden parlamentarismissa on rautaista se, että kun äänestäjien sietokyky ylittyy, niin leipiintynyttä politikointia on mahdollista kouhia. Joka tapauksessa oikeistolaista ajattelua löytyy läpi puoluekentän siinä määrin, etteivät suuretkaan heilahtelut mielipidemittauksissa kansalaisten arkeen asti pääse vaikuttamaan.

Iltamäenlasku

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun Mahtivuoren suurmäessä on vuorossa iltamäenlasku. Mäenlaskua varten suurmäen alastulorinne on juhlavalaistu sateenkaaren väreillä siten, että poikittaiset väriraidat kattavat 5 metrin levyisinä kaistoina koko rinteen.

Naiskilpailijat ovat sonnustautuneet pitkiin, hopeanhohtoisiin iltapukuihin ja minkkiturkkeihin. Mieskilpailijoiden mustat frakit pilkottavat muhevien peurannahkaturkkien alta. He seisovat rivissä yksin ja pareittain punaisella matolla rinteen juurella. Juhla-asuiselle yleisölle on varattu terästettyjä glögejä 500 metriä pitkien pöytärivien mitalla. Kuulutusten välillä kovaäänisistä raikuu vuoroin hip-hop-räppiä ja round-the-clock-rokkia.

Hyppytornissa odottavat vuoroaan tuhannet ilotulitusraketit, jotka lauotaan taivaille sarjatulena, kun kilpailijoita haastatellaan. Koko tapahtuma kuvataan ja videoidaan. Kilpailijat sädehtivät kilpaa haastattelijoiden ja kuvaajien loisteessa. Juhlakisan avaa joku Kansainvälisten Mediakonsortioiden presidenteistä kuten Carlos Jesus Constructus tai sijaisensa.

 
Juhlakisan tekee poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi se, että kilpailussa on vain yksi eli yleinen ja yhtäläinen kilpasarja miehille ja naisille.

Kisan idea: Kilpailijoiden tehtävänä on laskea, montako värikaistaa rinteessä on. Kilpavarustukseen kuuluu kynä ja omalla nimellä varustettu paperilappunen, johon kilpailijan tulee merkitä oma arvionsa. Oikein tai lähinnä oikein veikanneelle on luvassa palkintona 9 miljoonaa euroa, toiseksi parhaalle 5 miljoonaa euroa ja kolmanneksi parhaalle 2 miljoonaa euroa. Mikäli oikeita vastauksia jonkin voittoryhmän kohdalle osuu useita, niin palkinnonsaajan ratkaisee arpa, sillä palkintosummat ovat jakamattomat.

OBS! Laskutapa on vapaa, aikaa käytettävissä yksi tunti.

Voittajien nimiä ei heidän oman turvallisuutensa vuoksi julkaista. Voittajia ovat joka tapauksessa kaikki ne, jotka ovat tulleet kutsutuiksi ja päässeet saapumaan punaiselle matolle.

Tämä viihdekonsepti on vapaasti käytettävissä. Idean kehittely ja rahastus jätetään toteuttajan haaveeksi.

Oona Liisa

Pariisin Louvressa kuusi miljoonaa ihmistä käy vuosittain ihailemassa Leonardo da Vincin 1500-luvulla maalaamaa öljyvärimaalausta Mona Lisa. Monet ovat vuosisatojen kuluessa yrittäneet arvailla, mitä salaperäisesti hymyilevä Mona Lisa ajattelee. Mikä on hänen hymynsä kohde? Onko Mona Lisa kaunis mies? Mona Lisan hymyn salaisuus saattaa kuitenkin jäädä vaille lopullista vastausta.

                                                                
                                                                OONA LIISA

Tämän Oona Liisan piirtäjä vakuuttaa, että hänen piirroksensa esittää naista, joka hymyilee miehelle, johon hän on rakastumassa ensi silmäyksellä. Piirtäjä ei halua jättää mitään arvailujen varaan, vaan haluaa säästää katsojat vuosisatoja kestävältä piinalta. Nyt kenenkään ei tarvitse arvailla, mikä on tämän Oona Liisan sukupuoli ja mikä hänen hymynsä salaisuus.


Piirtäjä ei lähde arvailemaan Leonardo da Vincin Mona Lisan sukupuolta, mutta katseesta ja hymystä hän päättelee, että Mona Lisa katsoo miestä, jonka hän on jo kietonut pikkusormensa ympärille.
                            

Mies vai nainen, siinäpä kysymys!

Ovatko ihmiset vain miehiä ja naisia? Eipä tietenkään! Miehiä on monenlaisia: On tosi miehiä eli miesmiehiä, keskivertomiehiä eli miehiä ja vähän naisellisia miehiä eli naismiehiä. Samoin on monenlaisia naisia: On todella naisellisia naisia eli naisnaisia, keskivertonaisia eli naisia ja vähän miesmäisiä naisia eli miesnaisia. Näiden perusmallien välissä on vielä n-kappaletta erilaisia yhdistelmiä.

Ajan henki on, että jakoa sukupuolen perusteella halutaan korostaa erilaisilla merkinnöillä henkilötunnuksiin. Henkilötunnuksia pitää lopulta keksiä n-kappaletta! Kirurgian kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi sukupuolen vaihtamisen ulkoisia sukuelimiä muokkaamalla. Siitä seuraa, että henkilötunnuksia pitää keksiä 2 x n-kappaletta. Lopulta joudutaan tilanteeseen, jossa henkilötunnusta voidaan vaihtaa kuin pankkikorttin tunnuslukua.

Uskonnolliset ryhmittymät piehtaroivat selibaateissa ja riitelevät vihkimisoikeuksista. Se on hämmästyttävää, kun kaikki olemme Luojan luotuja ja anteeksiantamuksen piiriin tuotuja! Eikö vähempi kohkaaminen riittäisi? Fiksujen ihmisten tulisi kohdistaa energiansa paljon tärkeämpiin asioihin!