Yli kaiken muun

 Ihmiselle tärkeintä maailmassa on voitto ja voittaminen. Yli kaiken on ylivoimainen voittaminen. Ylivoimaista hopeamitalistia ja ylivoimaista pronssimitalistia ei ole, koska heillä on voittajansa. Ylivoimaiseen joukkueeseen voidaan roolittaa erityisosaajia, mutta jokaisessa joukkueessa on ykkönen, joka on ylitse muiden. Ykköstä ihannoidaan ja muut ovat rivijäseniä olivatpa miten hyviä tahansa.

Kansakoulun hiihtokilpailussa olin 7-vuotiaana pientä vaille voittaa kisan, mutta pyllähdin loppusuoran töyssyssä ja tulin toiseksi. Omakotiyhdistyksen hiihtokilpailussa sijoituin toiselle sijalle vielä 9-vuotiaana. Lopetin kilpahiihdon 10-vuotiaana kuudenteen sijaan. Jälkeenpäin kuulin, että nimeäni kuulutettiin monta kertaa, mutta olin ehtinyt jo poistua alueelta. Mielestäni oli täysin käsittämätöntä, että vielä kuudes sija olisi oikeuttanut lusikkaan, joten en myöhemminkään lusikan perään kysellyt.

Koko maailmassa on jaettavaa vain rajallinen määrä, joten hyväosaisten hyvinvointia voidaan edistää vain vähäosaisten ja osattomien hyvinvointia rajoittamalla. Myöskään parhaille asuinsijoille ei voida rakentaa uutta ilmettä ilman että entinen tuhoutuu.

 
Vuonna 2024 sotaa käydään maailman markkinaherruudesta. Voiton saamiseksi ja voiton oikeuttamiseksi  tarvitaan ylivoimainen asevoima. Yli kaiken muun on voitto ja voittaminen.

Joulun perinne ihmiskunnan historiassa

 Ihmisen alkuperää selvittävien tutkimusten edistyessä on arveltu, että ihmisen vaellus Afrikan ulkopuolelle on alkanut jo 200 000 vuotta sitten, vaikka pysyviä jälkiä jättäneet sukupolvet ovat levittäytyneen Afrikan ulkopuolelle vasta 60 000 - 80 000 vuoden ajan. Jopa Amerikan mantereille ensimmäiset ihmiset löysivät Aasian kautta tiensä jo 40 000 vuotta tai viimeistään 14 000 vuotta sitten.
Nykytiedon mukaan kirjoittaminen keksittiin Egyptissä ja Mesopotamiassa 3 000-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Vasta kirjoitustaito on varmistanut sukupolvesta toiseen jatkuvan tapahtumien seurannan ja tiedonsiirron.

Raamatun vanhimmat tarinat ovat syntyneet 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vielä siihen aikaan useimmat ihmiset eivät osanneet kirjoittaa tai lukea kirjoituksia. Kuitenkin he opettelivat ulkoa tarinoita ja kertoivat niitä toisilleen. Juutalaisten uskonnolliset johtajat päättivät 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua siitä, mitä kerrotuista tarinoista oli pidettävä pyhinä. Satojen vuosien ajan Raamattu oli erilaisten tekstien kokoelma, joka muodosti heprealaisen Raamatun. Sen sijaan Uusi testamentti koostui 50 - 150 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen kirjatuista tiedoista, jotka todistavat, että  Jumala teki liiton ihmisten kanssa lähettämällä Jeesuksen heidän luokseen. Tänä päivänä, kun kristittyjä on kolmannes maapallon väestöstä, Raamattu ja Uusi testamentti ovat kristittyjen tärkeimmät kirjat.

Jeesuksen syntymä ei jäänyt huomaamatta paikalliselta kuninkaalta ja hän lähetti sotilaat etsimään vastasyntynyttä. Pieni perhe pakeni naapurivaltioon ja palasi, kun hallitsija oli vaihtunut. Vartuttuaan aikuiseksi Jeesus joutui uudelleen vainon kohteeksi ja sotilaat vangitsivat hänet. Oikeudenkäynti oli lyhyt ja vaikka syytä tuomitsemiseen ei keksitty, niin Jeesus tuomittiin kuolemaan ristillä. Tuomio toimeenpantiin välittömästi.

Arkeologista kaivauksista löydetyn aineiston perusteella arvioituun aikaan verrattuna ihmiskunta ei ole kirjoitustaidon oppimisesta ja Jeesuksen syntymästä nykyhetkeen laskien elänyt vielä lähellekään yhtä prosenttia ihmiskunnan tähänastisesta historiasta.

Hiljennymme viettämään joulua Jeesuksen syntymän 2023-vuotispäivän kunniaksi.

Onko ihminen väärällä polulla?

 Muurahaisia on ollut maapallolla jo dinosaurusten aikana yli 100 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen juuret ulottuvat 2 - 4 miljoonan vuoden taakse, jonka jälkeen varsinaisen nykyihmisen kehitykseen on mennyt lisää 300 000 vuotta.

Viimeisin suuri jääkausi päättyi Veiksel-jääkauteen 11 500 vuotta sitten. Seuraava suuri jääkausi on odotettavissa 50 000 - 100 000 vuoden kuluessa. Siihen mennessä ehtii tapahtua hyvin  monenlaisia myllerryksiä. Muurahaisten evoluutio on tähän päivään mennessä kokenut käsittämättömän paljon enemmän elinympäristön muutoksia kuin ihmisen evoluutio. Sen vuoksi on enemmän kuin todennäköistä, että muurahaiset vetävät pidemmän korren tulevaisuudessakin.

Ihmisyhteisöt ja muurahaisyhteisöt muistuttavat monin tavoin toisiaan. Pitkässä juoksussa muurahaisilla on kuitenkin maapallon pinta-alaan nähden ihmistä sopivampi koko, joten muurahaiset mahtuvat planeetalle paremmin kuin ihmiset. Yhteiskuntina elävät muurahaiset ovat pystyneet levittäytymään kaikkialle ja elämään omalla tavallaan muuttuvassa maailmassa. Muurahaiset ovat petoja siinä missä ihmisetkin, mutta ne pystyvät käsittämättömän valtavasta määrästään huolimatta jakamaan oman elintilansa ja reviirinsä muiden olentojen kanssa.

Muurahaisen evoluutioon verrattuna ihmisen evoluutio on vielä alkumatkassa. Ihmisen nopea kehityskaari näyttää kuitenkin johtavan uskoon tieteen ja tekniikan kaikkivoipaisuudesta. Ihminen elää kuin olisi ottanut evoluution omiin käsiinsä, mutta sehän on mahdoton ajatus. Tuskinpa se niin menee.

Ilmastonmuutos

 Hymyilevät sheikit johtavat suurta ilmastokokousta, jossa päädytään suositukseen fossiilivapaaseen tuotantoon siirtymisestä vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen ei sitouduta nykyisten sukupolvien aikana, joten toteutuksesta väännetään kättä vasta tuntemattomassa tulevaisuudessa, jossa vuoroaan odottelevat myös tulivuortenpurkaukset, maanjäristykset ja jääkaudet.

On kuitenkin myös sellaisia suuria ongelmia, joiden ratkaisuun olisi mahdollista saada vauhtia, jos yhteistä tahtoa löytyisi, kuten kaivostoiminnan ja atomivoiman tuotannon aiheuttamat päästöt ja jäteongelmat. On kuitenkin niin, että sitä mukaan kuin vanhoja ongelmia lakaistaan maton alle, niin uusia pulpahtaa esiin.

Massatuotanto ja massaturismi kuluttavat luonnonvaraisia alueita. Kertakäyttökulttuuri sotkee elinympäristöä ja joet toimivat viemäreinä. Loppumaton sodankäynti repii uutta ja vanhaa infrastruktuuria, tuhoaa viljelysmaita ja täyttää merten pohjia metalliromulla. Lista on loputon, vaikka jätettäisiin inhimillinen kärsimys omaan arvoonsa.

Jatkuvan kasvun vaatimus ei näytä johtavan kestävään kehitykseen. Ihmiskunnalle suotuisa elinaika maapallon pinnalla on rajallinen ja paremmalle planeetalle on liian pitkä matka. Kyllä siinä hymy on herkässä!

Päin mäntyä

 Jos metsään haluaa mennä, niin takuulla yllättyy, sillä metsässä asiat voivat mennä päin mäntyä ja varsinkin, jos on pihalla ennen metsään menoa. Joku voi vetää välistä ja siitä vasta soppa syntyy, jos vedättää kaikkia muita. Joka tapauksessa pitkätukkaista aina jymäytetään. Siinä puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin. Se siitä puuttuisi, että joku latvasta laho yrittäisi kiivetä puuhun jalat edellä ja tekisi mahalaskun. Oksa vain jäisi kouraan eikä pölliäinen tulisi hullua hurskaammaksi. Vaan eipä muuta kuin eteenpäin! sanoo mummokin lumessa. Ihan hullun hommaa, sanoo joku. Älä muuta viserrä, kuittaa toinen. Kolmas puuttuu puheeseen: Onhan se niinkin kuin vanha kansa sanoo, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Eikö siihen sisälly kaikki? Ei tarvitse eritellä, että mitä, missä, milloin? 

Siitä viriää keskustelu, että pitäähän kuulijoille antaa edes mahdollisuus tulkita sanontoja itselleen mieluisalla tavalla: Minkä joku rakentaa, sen toinen repii alas. Minkä joku säästää, sen toinen tuhlaa. Minkä joku keksii, sen toinen toteuttaa. Minkä joku jättää, sen toinen ottaa. Minkä toinen heittää pois, sen toinen noukkii talteen. No, eiväthän nuo esimerkit sovi juuri tähän tilanteeseen ollenkaan! Eipä varmaan, mutta keksi itse mitä haluat!

Joku innostuu luettelemaan lisää vanhan kansan viisauksia: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Hyvä hyvä! huutavat monet ja joku tulkitsee, että nekin viisaudet voivat tarkoittaa, ettei elettyä elämää voi paeta ja parhaat naurut on pidettävä mahassaan, etteivät ne jää viimeisiksi!

Vanha Testamentti, Uusi Testamentti ja Koraani

 Vanha Testamentti perustuu israelilaisten esi-isien elinaikanaan kirjoittamiin käsityksiin ja tapahtumiin. Kirjoitusten mukaan Jumala teki Siinainvuorella liiton israelilaisten kanssa. Jumalan tahdon toteuttaminen oli liittoon sisältyvien hyvien lupausten ehtona.

Juutalaiset rabbit ovat vuosituhansien ajan selvitelleet liiton yksityiskohtia ja niitä on koottu juutalaisuuden perusteokseen Talmudiin. Kristityt ovat Vanhan Testamentin tekstien lisäksi omaksuneet Uuden Testamentin sanoman ja muslimit tukeutuneet Koraaniin.

Yhteisen ja jakamattoman kristinuskon historian ja pyhien kirjoitusten tulkitseminen on monimutkaistanut juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välisiä suhteita. Juutalaisuus  korostaa Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa, joiden mukaan Jumalan tahdon tulkitseminen on nimenomaan juutalaisille annettu tehtävä. Sen sijaan kristityille Vanha Testamentti on profeetallista johdantoa ja odotusta Vapahtajan ilmestymiselle, joka toteutuu Uudessa Testamentissa. Muslimit uskovat, että profeetta Muhammad on saanut Koraanin suoraan enkeli Gabrielin välityksellä, joten se on turmeltumatonta  Jumalan sanaa.

Vanha Testamentti edustaa vanhimpia kristinuskoon liittyviä kirjoituksia maailman luomisesta alkaen. Uusi Testamentti on ohjannut kristinuskon kehitystä nykyisen ajanlaskun alusta alkaen ja Koraani 600-luvulta alkaen. Toisin sanoen vanhimmat kirjoitukset ovat juutalaisille, seuraavaksi vanhimmat kristityille ja tuoreimmat muslimeille niitä kaikkein tärkeimpiä.

Saksassa 1500-luvulla katolisen kirkon oppeja kritisoinutta teologian tohtori Martti Lutheria kutsutaan tänä päivänä uskonpuhdistajaksi. Luther suhtautui kriittisesti juutalaisiin, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Uuden Testamentin ilmoittamalla tavalla. Vähemmän kriittisesti Luther suhtautui Koraaniin, jonka oikeaoppisuuden hän sivuutti ja arvosti muslimeja Rooman paavin vihollisina.

Kriittisyys katolisen kirkon oppeja kohtaan on synnyttänyt lännessä lukuisia protestanttisia yhteisöjä ja kirkkokuntia, joiden nykyisiä johtajia saatetaan hengellisissä yhteyksissä kutsua profeetoiksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kuitenkaan käytä Lutherista nimitystä profeetta.

Idän ortodoksisten ja lännen katolisten kirkkojen eriseuraisuudella on myös tuhatvuotinen perinne, joten ekumenialla riittää työsarkaa. Saman puun oksien olisi kuitenkin syytä hyväksyä juurensa. Se helpottaisi suuresti ihmiskunnan selviytymistä tulevaisuuden haasteista. Muitakin  haasteita riittää runsain mitoin.