Huikea matka

 Ennen vanhaan ihmisistä tuli vanhuksia nopeammin kuin nykyisin ja he myös kuolivat nuorempina, joten lasten oli aikuistuttava nopeasti. Aikojen alussa liikkuminen paikasta toiseen tapahtui polkuja tallaamalla. Kasvien keräilystä siirryttiin kasvien viljelyyn ja villieläinten pyydystämisestä kotieläinten paimentamiseen. Viimeisimmän jääkauden hellittäessä vähäväkiselle ihmiskunnalle avautui elintilaa yllin kyllin, mutta parhaista asuinpaikoista on jääty kiistelemään aina luolaihmisen ajoista tähän päivään asti.

Pyörän keksiminen johti vuosituhansien kuluessa yhä huikeampiin keksintöihin, joita ilman maapallon väestö tuskin olisi voinut kasvaa lähelle maaemon kantokyvyn rajaa. Kestävänä kehityksenä ei voida nähdä sitä, että hissit tai liukuportaat korvaisivat rappuset tai että pilvenpiirtäjät muodostaisivat tulevaisuuden kaupunkiprofiilin tai että ilma-alukset korvaisivat maa- ja meriliikenteen. 

Vaikka ihmisen keinoilla ei yhteistä hyvää koskaan ole tarjolla kaikille tasapuolisesti, niin ihmiskunnan ensisijaisena tavoitteena tulisi olla maaemon kestokyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään, kun siirtyminen toiseen aurinkokuntaan on ihmiselle kertakaikkinen mahdottomuus.

Se mikä eläinkunnassa ilmenee loputtomana lajien kirjona, ilmenee ihmiskunnassa loputtomana ajatusmallien ja käytöstapojen kirjona. Esimerkkinä valuvirheestä ihmisaivojen kehityksessä voidaan mainita nurkkakuntaisuus, joka on sellainen ominaisuus, jota ei voida kouluttamalla kohentaa eikä sivistämällä silotella. 

Ihmiskunnalle on joka tapauksessa avautunut mahdollisuus elää mahdollisimman hyvää elämää aurinkokunnan olemassaolon keskivaiheilla, maapallon suurten jääkausien välimaastossa. Sen ja vain sen koko luomakunta pystyy olemassaolonsa aikana tavalla tai toisella käyttämään.

Sivistymätön sodankäynti

Sivistys ja sotiminen kulkevat käsi kädessä niin kuin elämä ja kuolema. Samalla kun humanismi, sivistys ja uskonnollisuus hipovat taivaita, sotia käydään ilman minkäänlaista sivistyksen kosketusta.

Miltä sivistyneen sodankäynnnin tulisi näyttää? Oppia voisi ottaa hävitetyiltä intiaaniheimoilta, joita heimojen päälliköt johtivat yhteenotoissa. Kun heimon eturivissä ollut päällikkö kaatui, sota loppui siihen ja joukot perääntyivät. Tänä päivänä komentajat sanovat juhlapuheissaan, että joukkoja johdetaan edestä, vaikka he itse istuvat bunkkereissa.

Sivistyneessä sodankäynnissä tulisi noudattaa samoja periaatteita kuin talouselämässä. Tulisi perustaa kansainvälinen keskussotapankki ja muita sotapankkeja, jotka rahoittamalla ja lainaamalla säätelisivät sotaan ajautuneiden valtioiden sotatoimia, sotien uhrien auttamista, pommitettujen alueiden tuhojen siivoamista ja jälleenrakentamista.

Sodankäynnille tulisi asettaa inhimilliset rajat. Se tarkoittaa, että olipa kysymys sodan hyökkäävästä tai puolustavasta toimijasta, tuhoa tuottaneen osapuolen itsensä olisi myös siivottava aiheuttamansa tuhon jäljet, toimitettava apu haavoittamilleen, toimitettava kuolleet omaisilleen, rakennettava tilapäisasunnot kodittomiksi jääneille ja pantava alulle muun infran rakentaminen pommittamillaan alueilla.

Uskoakseni näiden esimerkkien suuntaisilla toimilla sotia voitaisiin, jos kohta ei hillitä, niin ainakin sivistää vuosituhansia jatkuneesta ummehtuneisuuden tilasta...

Tulkoon valkeus!

 Aurinko syntyi viisi miljardia vuotta sitten, kun tähtien välinen kaasu tiivistyi palloksi, jonka ytimessä alkoi vetyfuusio. Viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko nielaisee lähimmät planeettansa Merkuriuksen ja Venuksen, jolloin myös Maapallon pinta sulaa elinkelvottomaksi ennen lopullista tuhoutumistaan.

Raamatun viisailla kirjoittajilla ei ollut tietoa ydinfysiikasta. He näkivät vain auringon, kuun ja tähdet. Kuitenkin he ymmärsivät, että kaikella ajallisella on rajansa, alkunsa ja loppunsa. Valkeus tulee, kun aurinko nousee ja pimeys, kun aurinko laskee. Loppujen lopuksi tulee myös maailmanloppu, kun aurinko sammuu. Tosin sekin on vain aurinkokunnan loppu. Maailmankaikkeuden loppua se ei tarkoita.

Maapallon koko historiaa voi verrata Tyynenmeren Galápagos-saariryhmään, joka on muodostunut vain viisi miljoonaa vuotta sitten, ja jonka tulivuoret ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Saariryhmä voi kadota ja katoaakin paljon ennen koko maapallon tuhoutumista.

Valaanpyytäjät, merirosvot, luonnontieteilijät, sotilaat, vangit, turistit ja mantereilta saapuneet Galápagos-saarten hyväksikäyttäjät ovat kukin vuorollaan köyhdyttäneet ja roskanneet saaria. Saarten eläinkunta on kuitenkin säilyttänyt omaleimaisuutensa ehkä paremmin kuin mantereilla elävien eläintarhojen kummajaiset. Saarten eläimistö tulee myös  toimeen ikivanhoilla avuillaan ja autuaan tietämättömänä kaukana ympäristöstään vellovasta kehityksestä.

Että mitä järkeä tässä vertauksessa on maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon ja Galápagos-saarten yhteiseen historiaan? Ei kaiketi mitään järkeä. Kuitenkin ihmisen elämiseen maapallolla näyttää  liittyvän ympäristön pilaantuminen, rikollisuuden lisääntyminen, keinoja kaihtamaton politikointi ja keskeytymätön sodankäynti, vaikka ihmiskunnan huikean kehityksen tavoitteena on ihmisten tasa-arvon, hyvinvoinnin ja vaurastumisen saavuttaminen teknisen ylivertaisuuden voimalla.