Rakennepaketti on uudistusprosessin kuvaus.
Ennen kuin hallitus piti rakennepakettia koskevan tiedotustilaisuutensa kansanedustajat määrittelivät, että rakenneuudistuksella tarkoitetaan konkreettisia yhteiskunnallisia muutoksia julkisten palveluiden tuotantoon ja erityisesti sosiaalipalveluiden puolella siten, että palvelut toimivat tehokkaasti, kun ne tehdään kokonaan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Silloin julkiset varat riittävät kustannusten kattamiseen jatkossakin.
Nyt hallitus ja pakettia valmistelleet virkamiehet ovat puhuneet. Tiedotustilaisuus osoitti, että kansanedustajien käsitykset olivat oikeansuuntaisia. Rakennepaketti on luonteeltaan kuvaus prosessista, joka raamittaa lakien, asetusten ja ohjeistusten aikataulutusta, valmistelua ja seurantaa.
Tavallisen kadunmiehen ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tämän kokoluokan uudistusta käsitellään julkisuudessa vain yleisellä tasolla. Ministereiden ja kansanedustajien lausunnot ovat niin ympäripyöreitä, että tavallista kadunmiestä pyörryttää. Kadunmies uskoo, että uudistuksen mahdolliset haittavaikutukset tulevat koskemaan vain tavallista tallaajaa. Kuitenkin häntä elähdyttää toivo, että myönteiset vaikutukset koituvat aikanaan lastenlasten hyväksi.
Kadunmies on kantapään kautta oppinut, etteivät rakennemuutokset voi koskea varsinaisten yhteiskuntarakenteiden muutoksia: Yksityisellä sektorilla työntekijän palkkaa voidaan alentaa tai antaa lopputili. Julkisella sektorilla työntekijän palkkaa voidaan ainoastaan korottaa eikä häntä voida erottaa. Pimeä työ, veronkierto, korruptio ja harmaa talous edustavat monin verroin suurempaa talousmahtia kuin mihin julkisilla säästöillä pyritään, mutta niitä ei voida edes rakennepaketeilla valvoa tai purkaa.
Kadunmies tietää, että kuntaliitoksissa kaikki virat säilyvät ja palkat juoksevat ennallaan. Vain nimikkeet ja toimenkuvat muuttuvat. Virkoja voidaan lakkauttaa vain sitä mukaan kuin viranhaltijat jäävät eläkkeelle. Kuntien tehtäviä voidaan vähentää vain sitä mukaan kuin uutta lainsäädäntöä saadaan läpi eduskunnassa eikä muutosprosessi voi muuta edellyttääkään. Toimeenpanon hallinta
tietokoneilla on välttämätöntä, mutta sähköisestä tiedonsiirrosta
huolimatta moniste- ja paperipinot vain kasvavat eikä kustannuksia
pystytä hillitsemään ainakaan muutosprosessin kestäessä.
Kadunmies tietää, että globaalin talouden notkahdukset on kestettävä ja EU:n säätämistä velvoitteista on suoriuduttava. Kun omat rakenteet ovat kunnossa, ei tarvitse ainakaan itseään syyttää, jos ei pärjätä. Pahassa paikassa on aina tarvittu kansan syvien rivien uhrautuvaa asennetta.
Kadunmies tietää, että suuria eläkkeitä ja etuuksia ei ole tarpeen leikata, sillä suurille eläkkeille on miellyttävää jäädä terveenä ja varhain. Sen sijaan pieniä lakisääteisiä eläkkeitä on yleisen edun nimissä kavennettava ja raihnaisten eläkkeelle siirtymistä pitkitettävä. Tällaiset asiat hoituvat prosessin sisällä. Kun prosessissa on valittavana joko näivettymisen tai uudistumisen tie, niin ei kukaan täysjärkinen valitse näivettymisen tietä. Ja sitähän yleisen eläkeiän ennallaan pitäminen tarkoittaisi.
Kadunmies tietää, että suurten yritysten saamia valtiontukia pitää tarkistaa ainoastaan ylöspäin, koska työllisyyttä on tuettava kynsin ja hampain. Yhdenvertaisuuden vuoksi varakkailla henkilöillä pitää myös olla samat tai paremmat mahdollisuudet saada toimeentulo-, asumis- ja opintotukia kuin köyhillä henkilöillä. Sitä vastoin varattomien henkilöiden sosiaalietuuksien tarkistamista on mahdollista tiukentaa aina milloin vain tarvetta on. Prosessin sisällä asialliset asiat hoituvat kuten ennenkin eikä niistä tarvitse suurta kohua nostaa.
Kadunmies jää ihmettelemään, mistä oikein on kysymys, kun ministerit istuvat yötä myöten keskustelemassa virkamiesten valmiiksi valmistelemista asioista. Kadunmies päätteleekin omassa pikku päässään, että he opettelevat yhteisiä sanontoja ja keksivät jopa kokonaan uusia ilmaisuja sille, miten koko homma pitää julkisuuteen tarjotella, ettei syntyisi puheita keisarin uusista vaatteista tai vieläkin pahempia väärinkäsityksiä...
perjantai 29. marraskuuta 2013
perjantai 22. marraskuuta 2013
Kohtuullista ja suvaitsevaa
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat kauniita käsitteitä ja sanoja. Kauneimmillaan ne esiintyvät Raamatussa. Papit viljelevät niitä saarnoissaan, poliitikot puheissaan ja konsultit luennoillaan. Sanat ovat kuitenkin vain sanoja ja käsitteinäkin varsin suhteellisia.
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat täysin tilannekohtaisia käsitteitä. Ne merkitsevät aivan eri asioita syrjäytyneille ja menestyjille, köyhille ja rikkaille, kerjäläisille ja suurlahjoittajille, tavallisille rikollisille ja järjestäytyneille rikollisille, vanhoille ja nuorille, sairaille ja terveille, maahanmuuttajille ja kantaväestölle, alkuperäiskansoille ja valloittajille, äänestäjille ja poliitikoille.
Vanha kansa tietää, että "hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa". Kuitenkin ihminen voi olla syöppö, vaikka ei olisi koskaan ansainnut yhtään mitään. Toisaalta upporikas, bakteerikauhuinen ihminen voi riutua ravinnon puutteessa, kun ei uskalla syödä mitään. "Kohtuus kaikessa" ei toimi lainkaan kaikessa eikä edes oman terveyden vaalimisessa samalla tavalla kaikille.
Perintöä selvittävä juristi laskuttaa aina itsensä pesän ylimääräiseksi osakkaaksi. Köyhän pesän selvittämisessä ylimääräinen osakas ei paljon paina, mutta runsaasta pesästä laskutus voi yltyä kohtuuttoman suureksi.
Yksityisen firman toimistusjohtaja voi panna melkein mitä hyvänsä firman piikkiin. Julkishallinnossa tuohon piikkiin ei voi ladata kaikkea hyvää yhtä runsaasti. Kuitenkin johtoportaan edut yksityisellä ja julkisella puolella ovat aina linjassa muuhun henkilökuntaan nähden. Sitä, mikä on kohtuullista ylimmälle johdolle, ei suvaita keskijohdolle ja vielä vähemmän suoritusportaalle.
Meitä kaikkia ympäröi yhteinen hyvä, joka syntyy työtä tekemällä. Hyvän kehät ympäröivät meitä suojamuurien tavoin. Sisimmässä renkaassa on kohtuullista nauttia kaikesta hyvästä. Kehä kehältä mahdollisuudet vähenevät niin, että uloimmassa kehässä voi nauttia vain uloimman kehän hyvästä eli korkeintaan perustarpeiden tyydyttämisestä. Sisempien kehien hyvät ovat ulottumattomissa. Jokaisessa kehässä on omanlaisensa käsitys kohtuullisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Uskomme mukaan sinun pitää kääntää lyöjälle toinenkin poski, jos sinua lyödään poskelle. Epäilemättä saat sitten tällin sillekin poskelle. Sen jälkeen käännät lyöjälle uudelleen toisen posken ja lätkiminen jatkuu. Se on suvaitsevaisuutta yli rajojen. On kohtuullista odottaa, että lätkijä saa jossakin vaiheessa tarpeekseen ja lähtee lätkimään muualle. Kohtuutonta sen sijaan on, että hän vielä lähtiessään potkaisee sinua persuksiin.
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat täysin tilannekohtaisia käsitteitä. Ne merkitsevät aivan eri asioita syrjäytyneille ja menestyjille, köyhille ja rikkaille, kerjäläisille ja suurlahjoittajille, tavallisille rikollisille ja järjestäytyneille rikollisille, vanhoille ja nuorille, sairaille ja terveille, maahanmuuttajille ja kantaväestölle, alkuperäiskansoille ja valloittajille, äänestäjille ja poliitikoille.
Vanha kansa tietää, että "hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa". Kuitenkin ihminen voi olla syöppö, vaikka ei olisi koskaan ansainnut yhtään mitään. Toisaalta upporikas, bakteerikauhuinen ihminen voi riutua ravinnon puutteessa, kun ei uskalla syödä mitään. "Kohtuus kaikessa" ei toimi lainkaan kaikessa eikä edes oman terveyden vaalimisessa samalla tavalla kaikille.
Perintöä selvittävä juristi laskuttaa aina itsensä pesän ylimääräiseksi osakkaaksi. Köyhän pesän selvittämisessä ylimääräinen osakas ei paljon paina, mutta runsaasta pesästä laskutus voi yltyä kohtuuttoman suureksi.
Yksityisen firman toimistusjohtaja voi panna melkein mitä hyvänsä firman piikkiin. Julkishallinnossa tuohon piikkiin ei voi ladata kaikkea hyvää yhtä runsaasti. Kuitenkin johtoportaan edut yksityisellä ja julkisella puolella ovat aina linjassa muuhun henkilökuntaan nähden. Sitä, mikä on kohtuullista ylimmälle johdolle, ei suvaita keskijohdolle ja vielä vähemmän suoritusportaalle.
Meitä kaikkia ympäröi yhteinen hyvä, joka syntyy työtä tekemällä. Hyvän kehät ympäröivät meitä suojamuurien tavoin. Sisimmässä renkaassa on kohtuullista nauttia kaikesta hyvästä. Kehä kehältä mahdollisuudet vähenevät niin, että uloimmassa kehässä voi nauttia vain uloimman kehän hyvästä eli korkeintaan perustarpeiden tyydyttämisestä. Sisempien kehien hyvät ovat ulottumattomissa. Jokaisessa kehässä on omanlaisensa käsitys kohtuullisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Uskomme mukaan sinun pitää kääntää lyöjälle toinenkin poski, jos sinua lyödään poskelle. Epäilemättä saat sitten tällin sillekin poskelle. Sen jälkeen käännät lyöjälle uudelleen toisen posken ja lätkiminen jatkuu. Se on suvaitsevaisuutta yli rajojen. On kohtuullista odottaa, että lätkijä saa jossakin vaiheessa tarpeekseen ja lähtee lätkimään muualle. Kohtuutonta sen sijaan on, että hän vielä lähtiessään potkaisee sinua persuksiin.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Sitä saa mitä tilaa
Suomen valtio tilasi kansainväliseltä tutkijaryhmältä tutkimuksen, jonka avulla voitaisiin viitoittaa tietä maan tulevaisuuteen. Kaikkien tiedossa oli ja on edelleen, että varsinkin tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Sen vuoksi hanke oli ja on edelleen hyvin haastava. Filosofi Pekka Himasen ja espanjalaisprofessori Manuel Castellsin johtaman tutkimusryhmän suomenkielinen loppuraportti, Kestävän kasvun malli, on nyt julkistettu.
Suomessa suurta kohua herättänyttä hanketta on pidetty kalliina. Hankkeen alullepanijana oli valtioneuvosto ja julkisia varoja käyttävinä maksumiehinä Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes. Julkisia organisaatioita sitoo kilpailuttamislainsäädäntö. Se ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa sido ministeritasolta vihjaistuja hankkeita, joten tässäkään tapauksessa hanketta ei tarvinnut kilpailuttaa, vaikka oikeusoppineet esittivät asiasta eriäviä mielipiteitä.
Tutkija Himanen katsoo hankkeen vastaavan juuri sellaista perustutkimusta kuin on tilattu. Suomen Akatemia on tyytyväinen tutkimukseen. Se tyytyy toteamaan, että tutkimus sisältää vahvuuksien lisäksi heikkouksia. Sitra on hyväksynyt tutkimuksen ja myös Tekes katsoo, että tutkimusrymä on täyttänyt sopimusvelvoitteet. Tutkimuksen katsotaan antavan potkua sekä suomalaiseen että kansainväliseen keskusteluun.
Helsingin ja Turun yliopistojen professorit ja dosentit valittelevat, että tutkimusraportti on osittain vaikeaselkoinen ja sisältää viittaamattomia lähteitä. Sillä katsotaan olevan vain vähän annettavaa eikä sitä oikeastaan pitäisi lainkaan kutsua akateemiseksi tutkimukseksi. Lähinnä se muistuttaa pamflettia, jossa esitetään mielenkiintoisia ideoita ja perustelemattomia väitteitä.
Raportin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoiteltiin kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyötä. Kadunmiehestä tuntuu kummalliselta, että suomalaiset korkeimman tason yliopistomiehet eivät ymmärrä raportin arvoa. Onko akateeminen tutkimus Suomessa niin paljon jäljessä kansainvälisestä huipputasosta? Miksi pääministeri kehottaa jokaista raportista kiinnostunutta henkilöä lukemaan raporttia, joka ei aukene edes akateemiselle väelle?
Himanen ja Castells katsovat kuitenkin tutkimuksen kriteeristön täyttyvän, kun kirja tullaan keväällä 2014 julkaisemaan englanniksi brittiläisen akateemisen alan kustantamon Oxford University Pressin toimesta.
Helsingin yliopiston edustajan mukaan tutkimusraportin esipuheessa kuitenkin mainitaan, ettei Oxford University Press ole julkaisemassa tutkimuksen Suomea käsitteleviä osia, vaan ne jäävät pelkästään suomalaiseen käyttöön.
Kadunmies joutuu siis vielä odottelemaan. Hänen tehtäväkseen jää lukea vielä tuo arvovaltainen julkaisu sitten, kun se julkaistaan. Eihän lopullista hintaa hankkeelle pysty arvioimaan ennenkuin selviää, koskeeko hankkeesta maksettu hinta vain Suomea käsittelevää osuutta vai kainsainvälistä tutkimusta kokonaisuudessaan.
Tutkija Himanen haluaa kuitenkin, että keskustelussa siirryttäisiin keskustelemaan perustutkimuksen, loppuraportin, pamfletin tai - miksi sitä nyt missäkin laajuudessa kutsutaan - varsinaisesta sisällöstä.
Eräässä tärkeässä asiassa raportti on jo saavuttanut tavoitteensa: Se todella saa aikaan keskustelua. Se ravistelee Suomen akateemiseen maailmaan juurtuneita käsityksiä ja menetelmiä.
Himanen väittää Suomen kärsivän sekä taloudellisesta että henkisestä kestävyysvajeesta. Tässäkin Himanen osuu suomalaiseen tabuun. Kadunmiehelle hyminä hyvinvointivaltiosta ei todellakaan riitä tilanteessa, jossa kansakunta tosiasiassa jakautuu useampaan kuin kahteen leiriin, jotka elävät erillään toisistaan, aivan eri maailmoissa.
Himanen muistuttaa, että Manuel Castellsin kanssa aikaisemmin laaditussa kirjassa Suomen tietoyhteiskuntamalli (2002) listattiin Suomen haasteita, joihin ei ole pystytty vastaamaan. Eräänä näistä haasteista hän mainitsee hierarkioiden muuttamisen verkostoiksi. Ja toden totta: Suomessa Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän tsaarinvallan aikaiset hierarkiset jäänteet jarruttavat kehitystä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Muutospelko ja epäluulo ulkomaailmaa kohtaan kahlitsevat Himasen mukaan suomalaista ajattelua. Se ei tietenkään ole ihme, kun muistetaan, että suomalaisten esi-isät samosivat Pohjolan perukoille paitsi hyviä metsästysmaita etsien, myös päästäkseen eroon eurooppalaisesta kaaoksesta.
Himasen mukaan tutkimuksen merkitys punnitaan akateemisessa maailmassa, eikä iltapäivälehtien sivuilla. Nyt on kuitenkin käymässä niin, akateemisen maailman punnitsijoina toimivat vain suomalaiset oppineet ja suomalaiset iltapäivälehdet. Suomalaisella kadunmiehelläkin on mahdollisuus lukea tutkimusta, mutta hänen ei ole mahdollista saada mielipidettään kuuluville. Hänen pitää vain ajatella omilla aivoillaan ja seisoa omalla pohjallaan.
Raportin tilaajat ovat hankkeen hyväksyneet ja veronmaksajilla maksattaneet. Tilaajien on nyt pantava toimeksi. Himasen ajatukset on saatava elämään arjessa ja juhlassa. Vanha sanonta pitää paikkansa myös tulevaisuudessa: Sitä saa mitä tilaa.
Suomessa suurta kohua herättänyttä hanketta on pidetty kalliina. Hankkeen alullepanijana oli valtioneuvosto ja julkisia varoja käyttävinä maksumiehinä Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes. Julkisia organisaatioita sitoo kilpailuttamislainsäädäntö. Se ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa sido ministeritasolta vihjaistuja hankkeita, joten tässäkään tapauksessa hanketta ei tarvinnut kilpailuttaa, vaikka oikeusoppineet esittivät asiasta eriäviä mielipiteitä.
Tutkija Himanen katsoo hankkeen vastaavan juuri sellaista perustutkimusta kuin on tilattu. Suomen Akatemia on tyytyväinen tutkimukseen. Se tyytyy toteamaan, että tutkimus sisältää vahvuuksien lisäksi heikkouksia. Sitra on hyväksynyt tutkimuksen ja myös Tekes katsoo, että tutkimusrymä on täyttänyt sopimusvelvoitteet. Tutkimuksen katsotaan antavan potkua sekä suomalaiseen että kansainväliseen keskusteluun.
Helsingin ja Turun yliopistojen professorit ja dosentit valittelevat, että tutkimusraportti on osittain vaikeaselkoinen ja sisältää viittaamattomia lähteitä. Sillä katsotaan olevan vain vähän annettavaa eikä sitä oikeastaan pitäisi lainkaan kutsua akateemiseksi tutkimukseksi. Lähinnä se muistuttaa pamflettia, jossa esitetään mielenkiintoisia ideoita ja perustelemattomia väitteitä.
Raportin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoiteltiin kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyötä. Kadunmiehestä tuntuu kummalliselta, että suomalaiset korkeimman tason yliopistomiehet eivät ymmärrä raportin arvoa. Onko akateeminen tutkimus Suomessa niin paljon jäljessä kansainvälisestä huipputasosta? Miksi pääministeri kehottaa jokaista raportista kiinnostunutta henkilöä lukemaan raporttia, joka ei aukene edes akateemiselle väelle?
Himanen ja Castells katsovat kuitenkin tutkimuksen kriteeristön täyttyvän, kun kirja tullaan keväällä 2014 julkaisemaan englanniksi brittiläisen akateemisen alan kustantamon Oxford University Pressin toimesta.
Helsingin yliopiston edustajan mukaan tutkimusraportin esipuheessa kuitenkin mainitaan, ettei Oxford University Press ole julkaisemassa tutkimuksen Suomea käsitteleviä osia, vaan ne jäävät pelkästään suomalaiseen käyttöön.
Kadunmies joutuu siis vielä odottelemaan. Hänen tehtäväkseen jää lukea vielä tuo arvovaltainen julkaisu sitten, kun se julkaistaan. Eihän lopullista hintaa hankkeelle pysty arvioimaan ennenkuin selviää, koskeeko hankkeesta maksettu hinta vain Suomea käsittelevää osuutta vai kainsainvälistä tutkimusta kokonaisuudessaan.
Tutkija Himanen haluaa kuitenkin, että keskustelussa siirryttäisiin keskustelemaan perustutkimuksen, loppuraportin, pamfletin tai - miksi sitä nyt missäkin laajuudessa kutsutaan - varsinaisesta sisällöstä.
Eräässä tärkeässä asiassa raportti on jo saavuttanut tavoitteensa: Se todella saa aikaan keskustelua. Se ravistelee Suomen akateemiseen maailmaan juurtuneita käsityksiä ja menetelmiä.
Himanen väittää Suomen kärsivän sekä taloudellisesta että henkisestä kestävyysvajeesta. Tässäkin Himanen osuu suomalaiseen tabuun. Kadunmiehelle hyminä hyvinvointivaltiosta ei todellakaan riitä tilanteessa, jossa kansakunta tosiasiassa jakautuu useampaan kuin kahteen leiriin, jotka elävät erillään toisistaan, aivan eri maailmoissa.
Himanen muistuttaa, että Manuel Castellsin kanssa aikaisemmin laaditussa kirjassa Suomen tietoyhteiskuntamalli (2002) listattiin Suomen haasteita, joihin ei ole pystytty vastaamaan. Eräänä näistä haasteista hän mainitsee hierarkioiden muuttamisen verkostoiksi. Ja toden totta: Suomessa Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän tsaarinvallan aikaiset hierarkiset jäänteet jarruttavat kehitystä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Muutospelko ja epäluulo ulkomaailmaa kohtaan kahlitsevat Himasen mukaan suomalaista ajattelua. Se ei tietenkään ole ihme, kun muistetaan, että suomalaisten esi-isät samosivat Pohjolan perukoille paitsi hyviä metsästysmaita etsien, myös päästäkseen eroon eurooppalaisesta kaaoksesta.
Himasen mukaan tutkimuksen merkitys punnitaan akateemisessa maailmassa, eikä iltapäivälehtien sivuilla. Nyt on kuitenkin käymässä niin, akateemisen maailman punnitsijoina toimivat vain suomalaiset oppineet ja suomalaiset iltapäivälehdet. Suomalaisella kadunmiehelläkin on mahdollisuus lukea tutkimusta, mutta hänen ei ole mahdollista saada mielipidettään kuuluville. Hänen pitää vain ajatella omilla aivoillaan ja seisoa omalla pohjallaan.
Raportin tilaajat ovat hankkeen hyväksyneet ja veronmaksajilla maksattaneet. Tilaajien on nyt pantava toimeksi. Himasen ajatukset on saatava elämään arjessa ja juhlassa. Vanha sanonta pitää paikkansa myös tulevaisuudessa: Sitä saa mitä tilaa.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Vakoilu hyväksytään, tietovuoto tuomitaan
Valtiollinen ja teollinen vakoilu on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin. Haittaohjelmien ja nettihyökkäysten tehtailijat ovat panneet kyberturvallisuuden koetukselle. On vaikea edes kuvitella, miten suurista rahasummista on kysymys. Tietojen urkinta kuuluu sekä julkisella että yksityisellä sektorilla niihin asioihin, joiden hinnoitteluun eivät lamat ja suhdanteet vaikuta.
Mökin Miinan ja palvelutalon Eedlan päiväkävelyllä käydyistä keskusteluista voivat parhaat palat joutua jopa supervaltojen mittaamattomiin urkintatiedostoihin ... jaa, palasokeria puuttuu, mutta jos yrittäisit muistuttaa ... tai voisitko lainata muutaman palasen ... Miina ja Eedla ovat ymmällään. Heidän yksityisyytensä on mennyttä. Eedla varsinkin on kauhuissaan, kun edellisellä viikolla tuli sanottua pari valikoitua sanaa Alvarista, joka asuu viereisessä talossa. Nyt sekin tieto on Putinin ja Obaman hallussa. Ettei asia vain seuraavassa tietovuodossa joutuisi lehtien palstoille... Alvari seuraa uutisia ja näkee vielä lukea sanomalehtiäkin...
Myös vuosituhansien aikana hyväksi kehitellyt perinteiset vakoilun keinot ovat voimissaan. Mataharit ja jamesbondit eivät ole mihinkään kadonneet. Todelliset kilpailijat ja luulotellut viholliset eliminoidaan. Tekaistut syytteet, falskit oikeudenkäynnit ja raadolliset kidutusmenetelmät täydentävät toimintaketjua kaikessa laajuudessaan. Vakoilusta puhuttaessa diplomaattiset sanakäänteet ja salailu takaavat kansalaisille joka tapauksessa makoisat yöunet. Toisaalta nykytekniikka avaa kansalaisten silmät myös viheliäiselle epäilylle. Samalla, kun vanhanaikaisia vakoilukammioita ja kuuntelulaitteita museoidaan, uusia tietokoneluolia ja supersatelliitteja otetaan vakoilukäyttöön. Isot veljet kuuntelevat pikkuveljiä ja pikkuveljet kuuntelevat isompien veljien välityksellä vielä isompia veljiä. Macchiavellin ja jesuiittojen kuolemattomat ajatukset sopivat vallankäytön ohjeeksi isältä pojalle ja sukupolvesta toiseen.
Vakoilu ja vastavakoilu maksavat paljon rahaa, mutta onnistuessaan ne maksavat itsensä takaisin. Vakoilu toimii yhteiskuntarauhan, kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun takuumiehenä. Vakoilu on hereillä oloa ja havainnointia. Vakoilu kuuluu ihmisen kehityskaaren varhaisimpiin tietotaitoihin. Sen vuoksi jokainen ymmärtää, että muussa tapauksessa nopeat söisivät hitaat ja isot talloisivat pienet jalkoihinsa. Saaliit jäisivät saamatta ja voitot kuittaamatta. Vakoilua tarvitaan, koska urkinta on parisuhteen, liiketoiminnan, diplomatian, sodankäynnin ja ylipäänsä kaiken inhimillisen toiminnan alkukantaisimpia toiminnan edellytyksiä. Ei kukaan kyseenalaista vakoilun tarvetta. Sen sijaan vakoiluun liittyvän salassapidon rikkominen on rikollista. Sen vuoksi myös vuotajia jahdataan ja rankaistaan ankarasti.
Mökin Miinan ja palvelutalon Eedlan päiväkävelyllä käydyistä keskusteluista voivat parhaat palat joutua jopa supervaltojen mittaamattomiin urkintatiedostoihin ... jaa, palasokeria puuttuu, mutta jos yrittäisit muistuttaa ... tai voisitko lainata muutaman palasen ... Miina ja Eedla ovat ymmällään. Heidän yksityisyytensä on mennyttä. Eedla varsinkin on kauhuissaan, kun edellisellä viikolla tuli sanottua pari valikoitua sanaa Alvarista, joka asuu viereisessä talossa. Nyt sekin tieto on Putinin ja Obaman hallussa. Ettei asia vain seuraavassa tietovuodossa joutuisi lehtien palstoille... Alvari seuraa uutisia ja näkee vielä lukea sanomalehtiäkin...
Myös vuosituhansien aikana hyväksi kehitellyt perinteiset vakoilun keinot ovat voimissaan. Mataharit ja jamesbondit eivät ole mihinkään kadonneet. Todelliset kilpailijat ja luulotellut viholliset eliminoidaan. Tekaistut syytteet, falskit oikeudenkäynnit ja raadolliset kidutusmenetelmät täydentävät toimintaketjua kaikessa laajuudessaan. Vakoilusta puhuttaessa diplomaattiset sanakäänteet ja salailu takaavat kansalaisille joka tapauksessa makoisat yöunet. Toisaalta nykytekniikka avaa kansalaisten silmät myös viheliäiselle epäilylle. Samalla, kun vanhanaikaisia vakoilukammioita ja kuuntelulaitteita museoidaan, uusia tietokoneluolia ja supersatelliitteja otetaan vakoilukäyttöön. Isot veljet kuuntelevat pikkuveljiä ja pikkuveljet kuuntelevat isompien veljien välityksellä vielä isompia veljiä. Macchiavellin ja jesuiittojen kuolemattomat ajatukset sopivat vallankäytön ohjeeksi isältä pojalle ja sukupolvesta toiseen.
Vakoilu ja vastavakoilu maksavat paljon rahaa, mutta onnistuessaan ne maksavat itsensä takaisin. Vakoilu toimii yhteiskuntarauhan, kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun takuumiehenä. Vakoilu on hereillä oloa ja havainnointia. Vakoilu kuuluu ihmisen kehityskaaren varhaisimpiin tietotaitoihin. Sen vuoksi jokainen ymmärtää, että muussa tapauksessa nopeat söisivät hitaat ja isot talloisivat pienet jalkoihinsa. Saaliit jäisivät saamatta ja voitot kuittaamatta. Vakoilua tarvitaan, koska urkinta on parisuhteen, liiketoiminnan, diplomatian, sodankäynnin ja ylipäänsä kaiken inhimillisen toiminnan alkukantaisimpia toiminnan edellytyksiä. Ei kukaan kyseenalaista vakoilun tarvetta. Sen sijaan vakoiluun liittyvän salassapidon rikkominen on rikollista. Sen vuoksi myös vuotajia jahdataan ja rankaistaan ankarasti.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Latest breaking news
Wino Lust speaks out about how part of him died when he fell in love again with his ex-wife. More elsewhere...
Villain Rascal and his celebrity partner Fanny Reverse have agreed their divorce settlement for three years before they are going to separate...
See gay pin-up Baddy Rogue strip down for sexy calendar in a drug-smuggling tunnel! The first photos are available...
Josse Perstorp wants to build a launch pad for a spacecraft to Mars. Josse´s farm is located near by Tomelillaville. The farm covers an area of more than ten thousand hectares. These news are told first by Koppom-sur-mer mayor...
New World´s News Company
Villain Rascal and his celebrity partner Fanny Reverse have agreed their divorce settlement for three years before they are going to separate...
See gay pin-up Baddy Rogue strip down for sexy calendar in a drug-smuggling tunnel! The first photos are available...
Josse Perstorp wants to build a launch pad for a spacecraft to Mars. Josse´s farm is located near by Tomelillaville. The farm covers an area of more than ten thousand hectares. These news are told first by Koppom-sur-mer mayor...
New World´s News Company
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)