Kuin vuoksi ja luode

Maapallolle kehittynyt elämä on monimuotoista. Me ihmiset yritämme etsiä totuutta  ja ymmärtää todellisuutta. Todellisuus on kuitenkin monimuotoista ja totuudella monta ilmettä. Todellisuutta on yksilön ja yhteisön omaa elämää lähinnä oleva todellisuus ja totena pidetään sitä, mitä lapsesta asti on opetettu totena pitämään.

Senpä vuoksi aikojen saatossa kaikki olevainen on muotoutunut kaksijakoiseen malliin. Elämä näyttäytyy ihmiselle mustavalkoisena kuin maisema eläimelle. On olemassa totuus ja valheellisuus, hyvä ja paha, rakkaus ja viha, sota ja rauha, oikeisto ja vasemmisto, etupuoli ja takapuoli, kruunu ja klaava, köyhät ja rikkaat, autuaat ja kadotetut.


Kaksijakoisuus on ihmisen omaksuma käyttäytymismalli eikä sitä suinkaan ole tuulesta temmattu. Kaikkien menestyvien ihmisyhteisöjen, eläinlaumojen ja lintuparvien on toimittava järjestyneesti. Toiminnalla on oltava yhteisesti noudatettava kaava, jotta laji voisi säilyä mahdollisimman pitkään. Jos yksilöt tekisivät kuka mitäkin, syntyisi kaaos, joka johtaisi lajin ennenaikaiseen tuhoon.

Ihmiskunnan jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen takeena on vuosituhansien ajan ollut orjuuteen perustuva yhteiskuntamalli. Sen muodot ovat kaiken aikaa vain kehittyneet ja monipuolistuneet.
Ihminen on sidoksissa kaksijakoiseen toimintamalliin lajinsa elinehtojen toteuttamisessa. Pitää olla käskijät ja käskettävät, suunnittelijat ja tekijät, puhujat ja kuulijat, johtajat ja perässähiihtäjät. Joku sanoisi, että kysymyksessä on vuorovaikutus. Ja niinhän asia onkin, sillä myös linnut visertävät, kameleontit vaihtavat väriä ja koirat haukkuvat.

Välttämättömästä järjestyksestä huolimatta kuljetaan noususta lamaan, sodasta rauhaan ja ojasta allikkoon. Se johtuu siitä, että ihminen ei hallitse luontoa, vaan luonto hallitsee ihmistä. Ihminen kuuluu osana luontoon, joka kulkee omaa tietään ilmaston lämpenemisestä jääkauteen, päivän paisteesta sateeseen ja tuulesta tyveneen.