Yleisesti ottaen vastuun kantavat ne ihmiset, jotka vuorollaan elossa sattuvat olemaan. Menneitä sukupolvia on myöhäistä asettaa vastuuseen, ja uudet sukupolvet vastaavat teoistaan omalla ajallaan.
Ihminen on oppinut elämään hetkessä. Se on johtanut siihen, että yksilöiden ja yhteisöjen vastuuntunto on päässyt rapistumaan tai ei ole päässyt kehittymään muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Vastuuttomuus valtaa alaa yhtä hyvin pienissä kuin suurissa asioissa eikä muutosta ole näköpiirissä.
Köyhyyden ja levottomuuksien piinaamille ihmisille kasautuu vaikeuksia juuri siellä, missä muutenkin on avuntarvetta eniten, siellä missä joudutaan luonnonkatastrofien uhreiksi, paikallisten valtataistelujen ja suurvaltojen väliintulojen jalkoihin, elämään ilman minkään valtion kansalaisuutta ja samalla tuntemaan itsensä ei minkään arvoisiksi.
Koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan on sodankäynnin perimmäisenä tarkoituksena ollut voimakkaiden vallanpitäjien ja vauraiden vähemmistöjen etujen parantaminen ja turvaaminen juuri siellä, missä ennestäänkin on kaikkein parhaat olosuhteet.
Kenen on vastuu? Yksittäiset ihmiset eivät pysty vastuuta kantamaan. Kunnioitusta herättävää kuitenkin on, että maailmassa on ihmisiä, jotka jaksavat ponnistella ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ilmaston, geopolitiikan ja jopa uusien teknologioiden kehittämisen parissa hyvässä tarkoituksessa.
