Sopuleiden meininkiä

Kouluajoista asti on naurattanut sopuleiden meininki. Sopulit kipittävät koko lauman voimalla mereen ja hukkuvat.

Ihmisten meininki on samaa perua. Ei nyt mereen juosta laumoittain hukkumaan, mutta joukolla mennään aina samojen asioiden perässä ja vannotaan samojen asioiden nimeen, kunnes huomataan, että metsään on menty.

Ja esimerkkejä riittää: Valtionyhtiöiden yksityistäminen ja toimintojen ulkoistaminen tulevat kalliiksi ja poikivat uusia kustannuksia. Kilpailuttamiseen ja yhden luukun periaatteen kokeiluihin tärvääntyy euro poikineen. Laitosten hallintomallien ja nimien muutoksiin uppoaa tuhansia työvuosia ja miljoonia eurovuoria. Palvelujen kehittämisen sanotaan tapahtuvan asiakaslähtöisesti ja vannotaan kestävän kehityksen nimeen. Suomennettuna tämä tarkoittaa, että palvellaan valtavirtaa ja jätetään muut oman onnensa nojaan.

Mitä tällä juoksuttamisella saadaan aikaan? Se, ettei laumalle jää juoksemiseltaan aikaa turhaan pohtimiseen. Vähitellen kierretään lähtöpisteeseen ja aloitetaan sama juoksu alusta. Ehkä vähän eri nimistöllä. Vallankäyttö perustuu hajoittamiseen ja hallitsemiseen. Lauman koossa pitämiseen tarvitaan paimenia eli johtajia. Kehityksen välisuunnat ovat milloin mihin eikä hyvä johtaja kyseenalaista kulloinkin vallassa olevaa suuntaa. Varma asia on vain, että porukka kulkee mielellään yhdessä ja samaan suuntaan. Se on semmoinen luonnon laki. Erillään muista ei kannata pyöriä ja yksin ei pitkälle pärjää. Eivät sopulit tyhmiä ole. Ne kulkevat yhdessä. Niin tekevät ihmisetkin.

Modernin sodankäynnin ikivanha kaava

Sodankäynnin ajaton pääperiaate on, että viimeisintä huutoa olevaa aseteknologiaa käyttävä superarmeija käy sotaa puutteellisesti varustettua ja hajanaisesti johdettua armeijaa vastaan. Tietenkin pääsäännöstä voi olla poikkeuksia.

Modernissa sodankäynnissä superarmeija käyttää lentoasetta silloin, kun vastapuolella ei ole lentoasetta eikä ilmatorjuntaa. Superarmeija käyttää laivastoa, kun vastapuolella ei ole laivastoa eikä rannikkotykistöä. Superarmeija käyttää panssarivaunuja, kun vastapuolen panssarivaunut ovat vanhentuneita eikä sillä ole kelvollista panssarintorjunta-asetta. Superarmeija kartoittaa etukäteen vastapuolen asemat satelliittikuvauksilla, möyhentää sotilaskohteet ohjuksilla ja katkaisee huoltoyhteydet saartotoimilla ennen varsinaisten taistelujen alkua. Sodan varsinainen aloittaja on aina superarmeijan vastapuoli. Kun varsinaiset taistelut kunnian kentillä alkavat, superarmeija voittaa aina kaikki taistelut. Taistelut jatkuvat niin kauan kuin superarmeijaa tarvitaan vallanvaihdon takuumieheksi tai superarmeijan sponsorit parhaaksi katsovat. Kun sponsorit kyllästyvät sotimiseen, ne vetävät superarmeijansa pois ja ilmoittavat rauhoittaneensa tilanteen.

Sotasyylliset tuomitaan sodan aikana tai sodan jälkeen. Sotasyylliset löytyvät aina hävinneiden joukoista. Sotatuomioistuinten tuomiot ovat ankaria ja ne pannaan täytäntöön näyttävästi.

Superarmeijan julkisivuna on sankaruus kunnian kentillä. Superarmeijan sponsorit juhlivat voittojaan julkisuudelta piilossa. Sen sijaan julkisuudessa palvotaan ylennyksin ja kunniamerkein palkittuja sotasankareita sekä sankarivainajia. Mahdollisimman vähälle huomiolle jätetään sotatoimialueilla pysyvästi sairastuneet ja vammautuneet superveljet.

Superarmeijalle tulee välttämättä myös omia tappiota. Superarmeijan tappiot johtuvat ensisijaisesti omista virhearvioinneista, virheellisistä suunnitelmista, koneisiin ja laitteisiin tulleista vioista sekä laiminlyönneistä ja varomattomista toimista sekä keskinäisestä kilpailusta ja kateudesta. Suurin osa omien tappioiden syistä ei tietenkään pääse julkisuuteen.

Superarmeijalla voi olla käytössään myös täsmäaseita, joita se käyttää tuhansia kertoja itseään suuremman väkimäärän seassa. Luonnollisesti riski osua siviilikohteisiin on suuri. Siviiliuhreja ei myönnetä, sillä anteeksipyynnöt saattavat johtaa sponsoreiden riitoihin ja superhallitusten eroon. Uhrit luokitellaan aina vihollisorganisaatioon kuuluneiksi. Vahinkoja sattuu myös siten, että monikymmenmiljoonaisesta väestä joku siviili hermostuu ja tuikkaa superarmeijan sotilaan hengiltä. Siviili luokitellaan tällaisessa tapauksessa aina vihollisorganisaatioon kuuluvaksi. Supersotilaan kuoleminen selkeässä taistelutilanteessa lienee yhtä harvinaista kuin matadorin kuoleminen härkätaisteluareenalla.

Superarmeijan rooli on joka tapauksessa kautta aikain pysynyt samana eli hyvän taisteluna pahaa vastaan. Tehtävänä on ollut pahan hallintomallin korvaaminen superhallinnon hyvällä hallintomallilla. Paha on nimetty milloin barbaariksi tai villiksi, milloin kapinalliseksi tai terroristiksi. Historiankirjoitukset ovat voittajien käsialaa, joten sotien syyt pysyvät ylevinä. Kun haetaan sotien syille yhteistä tekijää, niin käteen jäävät ainoastaan vallanhimo ja rikkauksien tavoittelu.

Oman onnensa seppä

Metsien mies tuli Stadiin onneansa etsimään. Ensin hän kääri hihat ja meni hallituspuolueen puoluetoimistoon kysymään töitä. "Hihojen kääriminen on hyvä, mutta se ei riitä", sanoi työhönottaja ja jatkoi: "Tutkimme sinut vielä alastomana." Siihen mies ei suostunut, vaan jatkoi työnhakumatkaansa toisen hallituspuolueen puoluetoimistoon. "Näen kyllä, mistä olet tulossa. Sinulla on vieläkin hihat käärittyinä", sanoi työhönottaja. "Oletko kiinnostunut metsätöistä Lapin luonnonsuojelualueella?" "En ole. Olen sieltä juuri tulossa", vastasi mies ja lähti. Sen jälkeen hän meni oppositiopuolueen puoluetoimistoon. " Mutta sieltähän se tulee oikein duunarin näköinen mies", iloitsi työhönottaja. "Tarvitsemme täsmälleen sinun näköisesi miehen vaalimainoksemme mannekiiniksi!"

Seuraavissa vaaleissa oppositiossa olevan puolueen mainoksissa komeili housuton mies maansiirtokoneen puikoissa, paidanhihat käärittyinä, taustanaan Pallastunturin luonnonsuojelualueen komeat ikimaisemat. Tekstinä oli "Tälle menolle on saatava muutos!"

Vaalien aikaan itse metsien mies loikoili Thaimaan aurinkoisilla hiekkarannoilla jonkin viikkolehden kustantamalla ilmaismatkalla. Sen jälkeen hänen ei enää tiedetty muuta tekevänkään kuin antavan lausuntoja rakkaudesta, ruokaresepteistä, kodin sisustamisesta, uskonnosta, tulppaaneista, viinilaaduista, vapaa-ajan vaatteista, horoskoopeista sun muusta.

Naiset kansalaispalveluun ja miehet äitiyspalveluun?

Äskettäin on - ja kaiketi ihan vakavissaan - esitetty, että naiset pitäisi saada kansalaispalveluun. Siis naiset, joilta on pienestä pitäen edellytetty osallistumista kodinhoitoon, sisarustensa kaitsemiseen, aikuisena passaamaan miestään, hoitamaan omia lapsiaan, tekemään kotitöidensä lisäksi toista työpäivää matalapalkkaisissa palveluammateissa ja myöhemmin vielä hoitamaan ikääntyneet vanhempansa. Omia synnyttämisiä ei sitten katsottaisi miksikään, koska se asia kuuluu naiseuteen. Ei pöllömpää!

Olisin sitä mieltä ja esitänkin sellaista lainsäädäntöä harkittavaksi, että vastaavasti miehet voitaisiin määrätä äitiyspalveluun tai paremminkin äitiyspalvelukseen. Äitiyspalvelus voisi määräytyä asevelvollisuuslain mukaan 18 - 60 -vuotiaille miehille täydennyskoulutuksena. Koulutus annettaisiin kansalaispalvelun muodossa. Isyyslomaan uudistuksella ei olisi vaikutusta.

Palvelus tapahtuisi julkishallinnon laitoksissa, joihin kunnilla ja valtiolla ei ole varaa palkata tarpeeksi henkilökuntaa. Se tapahtuisi myös yksityisissä yrityksissä, jotka pyörittävät toimintaansa pätkätöillä. Se tapahtuisi myös sellaisilla aloilla, joiden tiedetään toimivan harmaan talouden piirissä. Vaikutus olisi yhteiskunnallisesti tervehdyttävä.

Miesten äitiyspalveluksesta maksettaisiin vain pientä päivärahaa. Äitiyspalvelukseen voitaisiin kutsua aina tarpeen vaatiessa. Perusteet määräytyisivät paikkakuntakohtaisten tarpeiden mukaan. Vapautusta tai lyhennystä miesten äitiyspalvelukseen voisi hakea sillä perusteella, että on näyttöä lasten yksinhuoltajuudesta, kotitöiden pääasiallisesta suorittamisesta jne.

Taloudellisen laman, luonnonkatastrofin ym. perusteella miehet voitaisiin määrätä äitiyspalvelukseen yleisellä liikekannallepanolla. Äitiyspalveluksen nimike olisi hyvä siitä syystä, että naisten ja äitien merkitys moninkertaistuu aina suurten katastrofien, sotien ja lamojen aikana ja niiden jälkeen.

Että tästä vaan lakialoitetta hieromaan!

Miksi eläkeikää pitää nostaa?

Valtiovalta on kovasti huolissaan siitä, että eläkeiän nostaminen kangertelee. Ensin sanotaan, että eläkeikää pitää nostaa kolmella vuodella. Sitten sekään ei näytä riittävän. Ehkäpä viisi vuotta riittää! Perusteeksi sanotaan, että väki elää pitempään eivätkä rahat riitä eläkkeiden maksamiseen! Tosiasiassa rahat riittävät kyllä eläkkeiden maksamiseen, mutta samojen rahojen pitää riittää paljon muuhunkin ja nimenomaan muuhun.

Lamat ja pankkikriisit seuraavat ennakoimattomasti toisiaan. Pula-ajat eivät liity väestön ikääntymiseen. Kun yritykset eivät saa pankeilta lainaa, asiakkailta maksuja eivätkä omille laskuilleen maksuaikaa, ne lainaavat työeläkelaitoksille maksamiaan työeläkemaksuja takaisin itselleen. Työeläkelaitokset toimivat siis työnantajille pula-ajan pankkeina.

Työeläkelaitosten rahoista iso osa on kiinni myös valtion veloissa, jotka pula-aikoina kasvavat huimasti. Ei ihme, että valtion rahakirstun vartijat ovat tärinöissään.

Työeläkelaitosten rahojen tulisi eläkkeiden maksamisen lisäksi riittää sellaiseen sijoitustoimintaan, jonka tuotot hillitsevät rahastojen vähenemistä, johtuipa se sitten työikäisen väestön vähenemisestä, työttömyydestä ja yritysten talouden romahtamisesta tai väestön laskennallisen elinajan pidentymisestä.
Mutta mihin työeläkelaitokset sitten sijoittavat rahoja tuottavasti, kun koko globaalitalous on myllerryksessä? Siinäpä se. Nyt on joka tapauksessa hätä siitä, että työeläkejärjestelmässä pyöritettävät jättimäiset pääomat eivät riitä muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin niitä on säästetty eli eläkkeiden maksamiseen.

Suuryritykset ovat kovalla kiireellä myyneet yksityisiä eläkekassojaan työeläkelaitoksille. Miksi ne ovat halunneet päästä eroon lakisääteisten eläkkeiden maksamisvastuusta? Luultavasti siksi, että kun eläkkeiden maksatus keskitetään pääosin työeläkelaitoksille, eivät ainakaan suuryritykset joudu maksuvaikeuksiin, jos työeläkelainsäädännön heikennyksiä ei saada tarvittavassa aikataulussa ja tarvittavassa määrin läpi. Ja kun heikennykset tavallisten tallaajien osalta on toteutettu, niin vapaaehtoisilla eläkkeillä hoideltavaksi jää tärkeääkin tärkeämpi tehtävä hyvätuloisten vanhuudenajan turvaajana. Suorastaan epäreilulta tuntuu, että eläkekassojen vastuiden siirron yhteydessä eläkerahoista lohkaistaan isot rahat suuryrityksille palkkioiksi hyvin hoidetuista sijoituksista! Eivätkö työeläkelaitokset tarvitsekaan rahoja eläkkeiden maksuun? Eivätkö työeläkelaitokset osaa sijoittaa pääomiaan yhtä hyvin kuin yksityiset eläkekassat? Menevätkö kassoilta siirrettävät varat nyt Kankkulan kaivoon?

Eläkeiän nostamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kansantalouden kuperkeikat ja yritysten tappiot pitää aina maksattaa tavallisilla tallaajilla, milloin minkälaisilla verukkeilla.
Ei edes eläkekassoihin kertyneitä ylimääräisiä säästöjä voida käyttää lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen. Päinvastoin yksityisten kassojen myöhempää toimintaa terästetään kiinteistö- ja muilla bisneksillä, joista saatavat uudet voitot jaetaan turvallisesti parempiin tarkoituksiin kuin lakisääteisiin eläkkeisiin.

Tietenkin totta on, että valtion ja yritysten lihavien vuosien tuotot lisäävät kaikkien hyvinvointia. Mutta yhtä totta on myös, että lihavina vuosina syntyviä voittoja ei laihoinakaan vuosina tulouteta tavallisille tallaajille, pelkkien lakisääteisten eläkkeiden saajille. Sen vuoksi verotusta pitää kiristää, lakisääteisiä eläkeputkia tukkia ja yleistä eläkeikää nostaa. Odotettavissa olevan keskimääräisen eliniän nousua markkinoidaan perusteeksi sille, että yleistä eläkeikää pitää nostaa. Hyvin lähellä on ajatus, että yleistä eläkeikää havitellaan niin korkealle, ettei tavallinen tallaaja ehdi eläkeikään päästä. Päivänselvää on, että työuran pidentäminen johtaa eläkkeelläoloajan lyhentymiseen. Eläkemaksuja vain kerätään ja sijoitetaan, mutta eläkkeitä tarvitsee maksaa vain lyhyen ajan tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan.

Vapaaehtoisjärjestelyillä taataan joka tapauksessa eläkemahdollisuus paljon ennen yleistä eläkeikää niille, joiden laskennallinen elinikäkin ylittää väestön keskimääräisen eliniän - miten korkealle tahansa yleinen eläkeikä nostetaan ja miten pitkäksi elämä sitten osoittautuukaan.

Lyhyt politiikan käsikirja

Olet päättänyt ryhtyä poliitikoksi.

Jos olet todella valovoimainen ja energinen populisti, perusta itsellesi oma puolue. Huomaa kuitenkin, että hallituspuolueen status voi omana elinaikanasi jäädä saamatta.

Jos olet tavallinen tallaaja, valitse jokin hallituspuolue. Valtapuolue tarjoaa monia mahdollisuuksia myös mahdollisina oppositiovuosina. Sisäistä valitsemasi puolueen arvomaailma. Unohda vanha persoonasi ja omaksu puolueesi tyyli ja fraseologia. Älä sooloile. Esiinny joka tilanteessa vakaumuksellisen puolueuskollisen perikuvana.

Ole aina puolueesi linjoilla, miten vääriä tahansa ne ovatkin. Hauku aina muiden puolueiden esitykset, miten oikeita tahansa ne ovatkin. Poikkeus: Noudata hallituskumppanuuden aikana haukkumiselle asetettuja rajoituksia.

Näillä yksinkertaisilla ohjeilla tulet menestymään, mikäli sinulla on onni matkassa. Jos olet kyllin röyhkeä ja ilkeä muita kohtaan, saatat päästä hierarkiassa korkealle. Jos suosiosi perustuu liiaksi asiakysymyksissä menestymiseen, olet vaarassa tulla puukotetuksi selkään tai kampitetuksi sivuraiteille.