tiistai 31. toukokuuta 2016

Ei mitään uutta auringon alla

Vuorineuvos Casimir Ehrnrooth oli 1990-luvulla silloisen Suomen Nalle Wahlroos. Vuoden 1992 itsenäisyyspäivän vastaanotolla toimittaja tivasi vuorineuvokselta, onko hän edelleen tuoreen kannanottonsa takana, jonka mukaan Harri Holkerin ja  Esko Ahon hallitukset eivät ole tehneet mitään torjuakseen Suomen ajautumista  taloudelliseen lamaan. Vuorineuvos vastasi, että päävastuu huonosta kehityksestä kuuluu Holkerin ja Ahon  hallituksille. Hetkeä myöhemmiin toimittaja kysyi pääministeri Esko Aholta, mitä mieltä herra pääministeri on vuorineuvos Ehrnroothin väitteestä. Aho totesi, että nyt pitää katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Ahon mielestä myös Ehrnroothin olisi tehtävä töitä laman voittamiseksi.

Neljännesvuosisata jälkeenpäin voidaan todeta, että lama kesti oman aikansa. Seuraavat lamat ovat myös tulleet harvassa tavarajunan tahdissa.

Lamakaudet johtuvat siitä, että maailmantalous perustuu käsittämättömän suuriin velkasuhteisiin. Kaikkein suurimpia jättivelkoja ei koskaan makseta takaisin.  Ainoa keino jättivelkojen hoitamiseksi  on velkojen järjestely uudelleen ja taas uudelleen. Lamakaudet eivät  johdu siitä, että ihmiset tekevät töitä aikaisempaa laiskemmin  eikä ilmiöstä päästä eroon sillä, että töitä tehdään entistä ahkerammin ja entistä pienemmillä palkoilla. Varallisuudella on taipumus kertyä muualle kuin kansan karttuisaan käteen eikä tasajako kaikkien kesken ratkaise yhtään mitään.

Vuonna 2013 verottaja vaati vuorineuvos Ehrnroothilta jälkiveroa Liechtensteinilaiselle pankkitilille talletettujen miljoonien eurojen määrästä, mutta vuorineuvos kiisti  omistavansa rahoja. Vuorineuvoshan eleli Espanjassa. Muutkin suomalaiset mahtimiehet ovat joutuneet tietovuotojen uhreiksi ja viimeistään eläkepäivinään muuttaneet Espanjaan ja Portugaliin.  Nähtäväksi jää, minne virta vie sitten, kun kotimaasta maksettavien eläkkeiden verottaminen ulottuu kaikkiin Euroopan maihin.

Vuonna 2016 eletään jälleen lamavuosia. Laman keskellä kiusalliset tietovuodot paljastavat yhä uusia veroparatiisikytköksiä. Pankkimiehet torjuvat tietovuotojen tulvaa minkä ehtivät. Pankkiguru Nalle Wahlroos kuitenkin paljastaa, että veroparatiiseissa on vain mitättömiä sijoituksia. Ja niinhän asia onkin: Tuntuisi kummalliselta, jos kaiken  maailman rikkaudet olisivat joillakin pienillä saarilla. Ne toimivat vain postiluukkuina, jotka eivät vastaaa ulkopuolisten kysymyksiin. Ulkopuolisiksi jäävät myös viranomaiset. Kuitenkin myös laman keskellä rikkaudet ovat ympärillämme tyyliin "mitäpä se sivullisille kuuluu, ketkä niitä kulloinkin hallitsevat".

Kautta aikojen  ministerit ovat edistäneet asioitaan laukomalla valkoisia valheita jopa eduskunnan edessä.  Jos pikku valheesta jää kiinni, niin tilanteesta selviää, kun pyytää välittömästi anteeksi. Väärin perustein lobatut  esitykset voi sen jälkeen tuoda uudelleen eduskunnan hyväksyttäviksi. Saavathan oppositiopuolueen edustajatkin laukoa ja laulaa rallatella mitä tahansa!

Pankkitermiä käyttäen omaisuuden suoja on pyhä asia: Keneltäkään ei voida  vaatia vapaaehtoista varallisuutensa levittelyä verottajan ja kaiken kansan ihmeteltäväksi. Onhan verolainsäädännön kehittelyn ohjaamisessa ja tulkintojen testaamisessa palanut paljon ruutia. Myös varsinaisesta vilungista kiinnijääminen on harvinaista. Ja mitä sitten? Kun laillisten keinojen lisäksi on käytetty lain rajamailla kulkevia konsteja, joista ei ole säädetty seuraamusta, niin eihän siitä mitään seuraa. Lainsäädännön porsaanreikien etsiminen ei ole rikollista puuhaa.

Osmo Soininvaara on huolestunut ministeri Bernerin ehdotuksista Suomen infrastruktuurin ja erityisesti maantieverkkoston yhtiöittämisestä. Hän uskoo, että markkinalogiikan mukaan yhtiön pitäisi saada tulonsa autoilijoilta tienkäyttömaksuina tai valtiolta käyttömaksuina. Hän päättelee, että jos jokaisen tienpätkän maksut määräytyisivät käytön mukaan, niin Kehä I pysyisi valtavan käyttäjämäärän rahastuksella hyvässä kunnossa, mutta syrjäkylien teille ei löytyisi rahaa edes aurauskuluihin. Mene ja tiedä, kuka on oikeassa ja minkälaisia yhtiöitä tullaan lopulta perustamaan. Yleinen teiden rakentaminen ja kunnostaminen jäävät pääosin joka tapauksessa valtion ja kuntien huoleksi. Verorahoja tarvitaan avuksi. Päätiet pysyvät edelleen paremmassa kunnossa kuin sivutiet. Käyttömaksuilla pitää kerätä voittoa osakeyhtiön osakkaille.  Osa voitosta palautuu verorahojen tueksi ja osa muunlaisten järjestelyjen tueksi. Niin kauan kuin valtiolla on omaisuutta ja  verottamalla saatuja tuloja, se on vaakaa yhtiökumppani ja tulonlähde hyvin monille tahoille. Kertakaikkiaan hyvä kana kynittäväksi.

Tuskin sekään on pelkkä sattuma, että demarit ovat olleet mukana kaikissa niissä hallituksissa, jotka ovat myyneet Suomen kansallisomaisuutta eniten. Se ei tietenkään tunnu perinteiseltä vasemmistopolitiikalta - paitsi siltä osin, että myydään halvalla ja silloinkin väärään aikaan.

Perinteiseltä oikeistopolitiikalta kuulostaa kuitenkin kokoomuksen kanta Suomen Natoon liittymisen puolesta. Kokoomuksen kannatus on laskenut hallitusvastuun aikana. Samaan aikaan on suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatus noussut. Jos kokoomus saa seuraavissa eduskuntavaaleissa Nato-myönteisten kansalaisten äänet, niin kokoomus nousee suurimmaksi  puolueeksi ja Suomi liittyy Natoon. Valtaosa nykyisistä Nato-maista on jo tehnyt sen ilman minkäänlaista kansanäänestystä. Sitä paitsi Suomen pitää liittyä Natoon yhtä jalkaa Ruotsin kanssa, joka on jo pari jalkaa edellä. Tuskin Ruotsi odottaa Suomea, joten Suomen on pakko kiirehtiä.

Hallitusvastuuussa minkä tahansa puolueen kynnet alkavat heti syyhytä mainetekojen perään. Arkaluonteiset tekoset hoidellaan matalalla profiililla ja äänten kalastelua vaativat tekoset rummutellaan korkealla profiililla. Ja toden totta, mitäpä se valtio omaisuudella tekee? Kaikkien omaisuus ei ole kenenkään omaisuutta. Ja mitäpä se valtio myöskään armeijalla tekee ilman asejärjestelmiensä huoltovarmuutta? Valtiolle jäävät joka tapauksessa verotulot ja rintamamiehet - kunnes nekin ulkoistetaan. Huoleton on hevoseton poika!