Perinnejoulu rikkaittemme kanssa

Jouluna koko kristikunta hiljentyy suureen juhlaansa yhdessä rikkaiden rakkaimpiensa ja rakkaiden vähimmäistensä kanssa.

Hyvinvointivaltion tavaratalon kalatiskin jonossa ollaan aatonaattona sulassa sovussa vuoronumerolla 471, kun vasta numeroa 324 palvellaan. Vuoroa odotellessa ehtii siis hyvin käydä tekemässä Alkon ostokset ja  istuskella hyvän tovin kahviossa. Kätevää! Parkkihallissakin saa tavaratalon kortilla ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, mutta sen jälkeen laskutetaan 5 euroa tunnilta. Kohtuullista!

Hyvinvointivaltion postissa saa kirjatun kirjeen lähettäjä vuoronumeron 696, kun palvelua näyttää saavan numerolla 602. Numerolappu vain taskuun ja kaupungille asioimaan. Asiakaspalvelun kehittämisessä asiakaiden omatoimisuuden kehittäminen on kestävän kehityksen avainsana. Syrjäseutujen asukkaatkin pääsevät jonottamaan vuoroaan kasvukeskusten lämpöisiin tiloihin.

Onkos tullut joulu nyt laman keskelle ja laitetaankos lahjat myös vähimmäisille? Laman alkamista on valmisteltu kuukausitolkulla kuin joulun tuloa ikään. Salaista!  Huippuvirkamiehet ovat kokoontuneet tavan takaa kalliisiin kriisikokouksiin etsimään mantelia puurosta. Tärkeätä! Myös Suomessa pankit ovat kilpikonnapuolustuksessa, vaikka pyrkivät esiintymään joulumaan joulupukkeina. Hauskaa! Samanaikaisesti Euroopan eliittipankit tahkoavat röykkiöittäin rahaa rupupankkien kustannuksella. Tasapainoista! Suomenkin pankkiirien puuhat halutaan lakisääteisesti salata ja tasa-arvon nimessä piilottaa. Läpinäkyvää?

Laman pohjalukemat osataan ennustaa joulunajan jälkeisille härkäviikoille. Mietittyä! Sitten taas aletaan viritellä nousukautta. Sijoitukset kohilleen! Nousukautta pitää auttaa leikkaamalla vähävaraisten   sosiaalietuuksia.Ymmärrettävää! Mitä enempi leikataan, sitä parempi nousukausi. Lohdullista! Varakkaiden edut on turvattava ilmaiseduilla ja bonuksilla. Totta Mooses! Hallitusten on tehtävä ikäviä päätöksiä, sillä finanssimaailma tarvitsee käyttövoimaa. Vastavuoroista!

Postiluukuista tupsahtavat joulun jälkeisten alennusmyyntien ensimmäiset mainokset jo aatonaattona. Huomaavaista! Ennen joulua on harrastetaan myymäläkohtaista pistealetusta. Järkevää! Tapaninpäivästä alkaen on täysi alehöyry päällä. Perinteistä! Säästäväisyys on hyve ja alennusmyynnit ovat niitä varten, jotka haluavat säästää ostamalla paljon. Kulutusta tarvitaan laman torjuntaan. Kansantaloudellista!

Maapallon jouluvalot näkyvät avaruuteen asti. Komeata! Kodin kynttiläin lämpöiset liekit loistavat, kun myrsky tuhoaa sähköverkostoa. Luonnonvoimien laki! Yhteinen etu ei aina käy yksiin osakkeenomistajien etujen kanssa. Markkinavoimien laki! Bonukset maksetaan sen paremmin lamasta kuin tulosvastuusta riippumatta. Yhteinen etu!

Kustannusten nousun maksaa aina kuluttaja. Itsestään selvää! Nousukausi  ja lama käyvät käsi kädessä kuin iankaikkinen elämä ja kadotus. Profetiaalista!  Jouluna kaikkein rikkaimmat juhlivat sulassa sovussa kaikkein köyhimpien kanssa. Kuin sudet ja lampaat! Limusiinit ja kotterot matelevat samoissa ruuhkissa. Limusiineja on vähän, mutta kotteroita paljon!

Kuitenkin on syytä muistaa, että ilman kaikkein rikkaimpiamme saattaisimme elää kivikaudessa. Ilman kaikkein rikkaimpiamme emme voisi ymmärtää, miltä sadunomaisen elämän tulisi näyttää tai voisiko sitä olla edes olemassa. Meiltä puuttuisi toivo päästä osalliseksi kestävän kehityksen fantasioista. Sellainen se on perinnejoulu kaikkein rikkaimpiemme kanssa. Tulee niin lämmin olo kun tietää, että nimenomaan jouluna vähälukuisista rikkaimmistamme huolehditaan yhtä hyvin kuin tuhatpäisistä vähimmäisistämme. Kaikkihan me olemme yhtä suurta perhettä ja toinen toisemme vähimmäisiä.

Uusinta uutta muodin maailmasta!

Syksyn tullen on tarjolla monenlaista iltamenoa pikkujouluista alkaen. Ainakin naisen on joka tilanteessa oltava muotitietoinen. Muodin viimeisistä trendeistä on aina napattava edes jotakin omaan tyyliin sopivaa juhla-asun piristeeksi. Harmi, että miesten asukoodi on vuodesta toiseen pysytellyt tylsän jäykkänä. Miksipä miehet eivät voisi lähteä joukolla mukaan muodin kärkikahinoihin? Miksipä ei voitaisi luoda sukupuolivapaita muotivaatteita?

Muotimaailman suurimmat gurut ovatkin yhteistyönään suunnitelleet juhla-asun, joka sopii sekä naisille että miehille. Luomuksen glow on siinä, että asu ei vaadi lainkaan alusasua. Päällysvaate on niin väljä, että sen sisällä voi vapaasti liikuskella myös alastomana. Sitäpaitsi asu ei paljasta sukupuolta etukäteen, mikä on suurta muotia näinä tasa-arvon kultapäivinä.

Asu on varustettu periskoopilla, jolla tarkkaillaan muuta juhlaväkeä. Periskoopin huipussa on merkkivalo, jolla vinkataan, että tilaa vielä on (vihreä) tai täyttä alkaa olla (punainen). Pieni oviaukossa lepattava verho takaa intimiteetin. Oviaukko toimii tarvittaessa myös halkiona, joka ulottuu selkeästi yli navan. Lisäksi sen avulla mediaväelle vedetään raja, jota yksityisyyden suojaa vaativissa tilanteissa ei voi ylittää.

Asua ei varsinaisesti ole myynnissä, mutta sen voi jokainen rakentaa itse, jos peukalo sattuu olemaan kämmenen reunapuolella. Tarvitaan vain rottinkikehikko ja pari laatikollista matonkuteita. Halpoja periskooppeja saa Tallinnasta ja hauska led-valo löytyy lasten leluista. Oviverhoon on lupa käyttää omaakin mielikuvitusta.

Sitten ei muuta kuin periskooppeja pyörittelemään ja valoja vilkuttelemaan. Hauskoja bileitä!

Kypärät päähän, lama tulee!

Valtiovallan ja talouselämän edustajat ovat kuukausikaupalla toistaneet samaa virttä: Maailmantalous on kuralla, Euroopan talous on kuralla, Kreikan talous on kuralla, pian myös Suomen talous on kuralla. Elämme ankeita aikoja. Vielä ankeammat ajat ovat tulossa! Ja kansa kyselee, että eikö lama millään tule, vaikka kuinka työntäisi?

Ja kansa vain jatkaa kyselemistä: Tuliko jo? Joko lama tuli? Vastaus kuuluu toistuvasti, että kyllä se lama pian tulee. Ensin pitää saada palkankorotuksiin nollalinja. Vielä parempi olisi toteuttaa yleinen palkanalennus. Johan sitten ankeat ajat koittavat.

Ja kansa jatkaa kyselemistään: Joko nyt tuli lama? Vastaus kuuluu, että vielä pitää antaa kenkää puolelle porukasta. Eläkkeitä pitää myös alentaa ja eläkeikää nostaa. Kyllä ne pahat ajat sieltä sitten tulevat.

Edelleen kansa kyselee: Joko sitten se lama tulee? Ja vastaus kuuluu, että pitää vielä valtion omaisuutta myydä ja palveluja vähentää. Lainojen korkoja pitää myös nostaa. Ja johan kurjuus ovelle kolkuttaa!

No, jossakin vaiheessa ennen joulua vuonna 2012 kansa sitten saa odotetun vastauksen: Nyt ollaan lamassa. On oltu lamassa hissun kissun jo puoli vuotta, mutta lama voidaan todeta tilastollisesti vasta jälkikäteen!

Kansa riemuitsee, kun samalla vihjaillaan, että hienoisia merkkejä nousukaudesta on ilmassa. Nytkö tästä selvitään? Ei selvitä. Valtionhallinnon virkamiehet sanovat, että palkkoja olisi kuitenkin alennettava, eläkeikää nostettava ja eläkettä alennettava ainakin ikäihmisiltä. Työnantajapuoli ymmärtää ehdotusta, mutta pelkää sitä lainvastaiseksi.

Se siitä sitten, ajattelee kansa. Eipä nyt niinkään, toppuuttelevat työnantajat. Kilpailukyvyn parantaminen pitää joka tapauksessa hoitaa palkkoja alentamalla, eläkeikää pitää nostaa ja eläkkeitä alentaa. Koskeeko se kaikkia? Koskeeko se sekä alhaisia, keskisuuria että korkeita palkkoja, palkkioita ja ylimääräisiä eläkkeitä? inttää kansa. Ei mennä asioiden edelle, katsotaan sitten neuvottelujen jälkeen, sanovat työnantajien edustajat. Nyt vaaditaan malttia palkkaratkaisuihin, säestävät jo työntekijöiden edusmiehetkin, joilla sentään on keskinkertaiset edut.

Kansa on ihmeissään: Joko nyt tämä on se lama, josta on ilmoitettu? Suora vastaus kuuluu: Vielä on vara vyötä kiristää, koska kysymyksiä näyttää riittävän. Niin kauan on vyötä kiristettävä, että kysymykset  loppuvat.

Vanha viisaus näyttäisi pitävän paikkansa, että yksikin hullu riittää kysymään enemmän kuin kymmenen viisasta vastaamaan. Hullukaan ei ehdi kysyä, että eikö johtoportaalla ole mitään osuutta eikä vastuunkantoa lamasta. Senkö vuoksi johtoryhmille maksetaan huippupalkkoja, että ne ohjaavat laivojaan lamasta lamaan? Onko lama nimenomainen väline, jolla pääomia kerätään? Kuitenkin vain ahnaita työntekijöitä syyllistetään siitä, että  he ovat saaneet sotkun aikaan? Hyvän laadun ja ahkeran työn osuudesta kilpailukykyyn ei kukaan puhu mitään. Työnsä säilyttävät työntekijät tekevät aina ahkerasti hyvää laatua niin hyvällä kuin huonolla palkalla. Miten sitten on, onko johtoporras tehtäviensä tasalla? Vastauksia ei enää ehditä antaa, sillä palaveri on päättynyt ja vastaajat lähteneet lätkimään!

Ystävän juomalaulu

Mistä löytää voin ystävän
kaikki erheeni sietävän
joka jaksaa mua ymmärtää
miksi koukkuun jään.
Hän ei ystävää kiertelis
aina juomasta kieltelis
Antais vaivaisen vaeltaa
tietäns laveaa.


Miten rehdin saan selville
pääsen oikeille raiteille
miten kirveellä valinnan
tehdä voin oikean?
Pane raivio perkaamaan
risut pieniksi hakkaamaan
jos ei hommasta mitään tuu
sano sille: Buuuu!

Sydän osaako tunnistaa
kenen kanssa voi onnistaa
tiellä kaidalla horjua
anteeksiannolla?
Kun on krapula ankea
kun on kieli taas kankea
silloin ryyppyä tarjoo hän
lailla ystävän.

Jos et tunnista ystävää
joka vierelläs kyyhöttää
turha on olla onneton
juna mennyt on.


Antti Kautto 2011

Vihapuhe on pahasta

Vihapuhetta ei voida sallia. Vihapuhe lietsoo vihaa, joka kytee pinnan alla. Vihanpurkaus kohdistuu yleensä lähimpään kohteeseen. Sokean vihan vallassa oleva tekijä kykenee tuntemaan vain silmitöntä vihaa. Vihan hedelmät jäävät jäljelle pitkäksi aikaa. Isoviha muistetaan vieläkin, vaikka Pohjan sodasta on kulunut 300 vuotta.

Vihalla on monet kasvot ja jokainen potee jotakin vihaa. On se sitten ryssä-, natsi-, hurri-, jutku-, nekru- tai muuta muukalaisvihaa. Joku vihaa esimiestään, toinen anoppiaan. Viha voi kohdistua kerjäläisiin, veronkiertäjiin, koronkiskureihin, toimeentulotuensaajiin, toisinajattelijoihin, ökyrikkaisiin, hurjastelijoihin, hitureihin, homoihin, parittajiin, uskovaisiin, ateisteihin, vanhuksiin, lapsiin, naisiin, naapureihin, poliitikoihin ja koirankakkoihin.

Sadussa kuningatar vihasi Lumikkia niin paljon, että antoi tappokäskyn. Vihan riivaama voi vihata itseään yhtä lailla kuin koko maailmaa.  On hyvä muistaa, että Herran pelko on viisauden alku. Esivallan tehtävänä on pitää viha kurissa. Kun viha saa vallan ja johtaa tekoihin, on piru merrassa!

Big Bang - bang, bang!

Meidän aikamme tiedemiesten mukaan maailmankaikkeus on syntynyt suuresta alkuräjähdyksestä. Vielä ennen Kolumbuksen matkoja tiedemiehet olivat sitä mieltä, että maapallo on pannukakku. Tiedemiehet olivat jonkin aikaa sitäkin mieltä, että aurinko kiertää maata. Ennen Raamatun aikoja jumaloppineet pitivät aurinkoa jumalana. Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi taivaan ja maan, auringon, kuun ja tähdet. Raamattu ei kerro, miten koko maailmankaikkeus on luotu eivätkä jumaloppineet tiedä, mistä Jumala itse on peräisin. Aihe on tabu, joten sitä ei ole soveliasta pohtia. Toisaalta Raamatun käsite iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen tuntuu järkevämmältä teorialta kuin tiedemiesten laskelmat suuresta alkuräjähdyksestä.

Ei tarvinne olla tiedemies tai jumaloppinut voidakseen epäillä, että maailmankaikkeus ei ole voinut syntyä suuresta alkuräjähdyksestä. Maailmankaikkeus pitäisi silloin rajata ihmisen käsittämäksi maailmankaikkeudeksi, jolloin se mallintaa vain pienen osan kaikkeudesta. Vanha kansa tietää, ettei tyhjästä voi nyhjästä. Vanha kansa tietää myös, ettei tyhjä paukahda. Big Bang lienee siis hokkus pokkusta ja huuhaata suurella hoolla. Tulevat sukupolvet ehkäpä nauravat sille samalla tavalla kuin tämän päivän ihmiset pannukakku-teorialle. Mutta näillä teorioilla mennään, sanoisi radiotoimittaja.

Totta vai valhetta?

Uskomme mukaan Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Mitään muuta yhtä ehdotonta kukaan historiallinen tai nykyhetken henkilö ei ole väittänyt olevansa. Sen sijaan on olemassa hetken tai ehkä jopa kymmeniä tai satoja vuosia kestäneitä uskomuksia, luuloja, epäilyjä, vihjauksia, väitteitä ja vastaväitteitä, jopa ideologioita. Asiakohtainen totuus näyttää riippuvan näkökulmasta, katsantokannasta, eduntavoittelusta, asenteesta, ajankohdasta ja mistä milloinkin.

Teosta, josta yksityinen henkilö tuomitaan, valtiovalta saa kunnian kiduttamisesta, tappamisesta ja tuhoamisesta ilman oikeudenkäyntiä. Joissakin valtioissa syytetyt saavat virua tyrmässä oikeudenkäyntiin saakka, kun taas toisissa päästetään vapaalle jalalle takuita vastaan. Toisaalla oppositiomiehet tapetaan, pidetään vangittuina tai arestissa niin kauan kuin valtapuolue pysyy vallassa. Puoluekantansa perusteella poliitikkojen on pakko olla täysin vastakkaista mieltä yhdestä ja samasta asiasta. Myös itsensä kanssa poliitikkojen on oltava eri mieltä yhdestä ja samasta asiasta - riippuen siitä, ovatko hallituksessa vai oppositiossa. Oikeuskäytännöt ja politikointi eivät pyri totuuteen, vaan valtaan, vallan säilyttämiseen ja ihmismassojen hallitsemiseen. Se on kuitenkin hyväksyttävää, koska sekasortoa ja kaaosta on vältettävä kaikin keinoin.

Valehtelemista pidetään yleisesti sallittuna silloin, kun toden sanominen tuntuu yksinkertaiselta ja lapselliselta. Valkoista valhetta jopa suositellaan aina, kun sen uskotaan aiheuttavan vähemmän vahinkoa ja kärsimystä kuin totuuden puhumisen. Vanha viisaus on, että ´kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa´, mutta sanoman voi tulkita ainakin kahdella tavalla: Sodassa ja rakkaudessa on oikeus mihin hyvänsä tai että niin vain on eikä asialle mitään mahda!

Yhtä hyvin arkielämässä kuin juhlapuheissa totuus ja valhe sekoittuvat toisiinsa. Ne ovat erottamaton osa jokapäiväistä elämää, sillä asioilla on aina vähintäänkin kaksi puolta - aivan kuin makkaralla toinen pää ja toinen pää. Sen vuoksi on hyvä aina silloin tällöin palata vanhoihin kirjoituksiin: "Minä olen tie, totuus ja elämä."  

Reilut palkankorotukset tervehdyttäisivät kansantaloutta

Ensinnäkin väitän, että työstä maksettavan palkan suuruudella ei ole mitään tekemistä työn merkityksen tai tuottavuuden kanssa. Toiseksi väitän, että esimerkiksi suurten ikäluokkien eläkkeet voitaisiin kevyesti maksaa korottamalla palkkoja reippaasti kaikkein pienimmistä palkoista lähtien ja ryhtymällä maksamaan palkkaa töistä, joista ei nykyisin makseta juuri mitään.

Ensimmäinen väite tarkoittaa sitä, että julkishallinnossa palkka määräytyy kulloinkin saavutetun edun mukaan eikä sen mukaan, miten pätevä henkilö on työssään tai miten hyvin työnsä pystyy tekemään. Esimerkkejä tälle väitteelle löytyy sitä enemmän, mitä korkeammasta palkkatasosta on kysymys. Työtehtävän sisältö tai laatu ei myöskään aina vaikuta suoraan maksettavaan palkkaan. Turhasta ja jonninjoutavasta, jopa vahingollisesta tekemisestä saatetaan maksaa 10- tai 100-kertaisesti enemmän kuin välttämättömästä, tarpeellisesta tai jopa hyveellisestä työstä. Esimerkkejä tälle näkemykselle löytyy puolestaan yksityiseltä sektorilta ylintä johtoa myöten.

Pääsääntöisesti ylimmän johdon energiasta suurin osa menee omien etujen turvaamiseen, kuviteltujen tai todellisten kilpailijoiden ja kadehtijoiden jahtaamiseen. Tämä koskee sekä julkista että yksityistä sektoria. Tämä on myös työpaikkakiusaamisen pohja ja perusta. Ilmiö on niin yleinen, että sen laajuutta ei voida koskaan täysin tunnustaa. Tietenkin kaikkien organisaatioiden alemmat portaat kaikilla tasoilla taistelevat paikasta auringossa samoin keinoin. Parhaat aseet ovat kuitenkin esimiesasemassa olevilla. Mitä alemmalle tasolle mennään, sitä varmemmin työ sitoo tekijäänsä. Suoritustasolla pelkästään päivän töistä selviytyminen kuluttaa tyystin energiavarat. Päivänvalolla työt tehdään isännälle, yöpimeällä itselle sikäli kuin voimia riittää.

Jos ylin johto olisi aina palkkansa arvoinen, lamaan ei koskaan jouduttaisi. Ylin johto luotsaisi tuotantoa ja markkinointia niin, että pyörät pyörisivät. Ylin johto on kuitenkin rahavirtoja ohjaavien organisaatioiden renki eikä tietenkään voi mitään sille, että rikkaudet kasautuvat erilleen yleisestä kierrosta.  Lamaan joutuminen osoittaa, että kaikki organisaatiot toimivat sidoksissa toisiinsa. Lama ja nousukausi ovat kuin vuoksi ja luode. Nousuveden aikana ravitsevaa vettä riittää kaikille, laskuveden aikana vain harvoille. Jopa nousukauden aikana kaavoihinsa kangistuneet johtoportaat sortuvat laman aikana ja hommat näyttävät menevän päin seiniä. Johdon palkkaan tai eläkkeeseen lama ei kuitenkaan vaikuta eivätkä rahat ja omaisuudet laman aikana minnekään katoa, vaan ohjautuvat julkisen talouden ulottumattomiin.

Laman tullessa syyllisiksi havaitaan aina suoritusporras, vaikka sen työtahti ja työn jälki olisi koko ajan ollut hyvä ja vaikka tulokset olisivat monin verroin parantuneet. Vastuun lamasta kantaa aina suoritusporras. Suoritusporras saa lähteä pakkolomalle tai irtisanotaan. Suoritusporras velvoitetaan alentamaan palkkaansa, pidentämään työpäiväänsä ja nostamaan eläkeikäänsä. Palkan suuruudella ei todellakaan ole asiallista suhdetta työtehtävien laatuun ja määrään nähden. Korkeapalkkaiselle henkilölle annetaan palkankorotus asenteen perusteella ja pienipalkkaiselle suhdanteiden perusteella. Julkinen sektori voisi kokeilla sellaistakin temppua, että virat ja toimet lakkautettaisiin ja alettaisiin palkata yksityishenkilöitä, joiden edellytettäisiin perustavan yhdenmiehen yrityksiä. Tällä tavalla ulkoistaminen saataisiin toimimaan myös ruohonjuuritasolla.

Tavallisen tallaajan peikkona ja pelotteena on yritysten pako kaukomaille, halvan työvoiman maihin. Orjuuttaminen ja orjatyön teettäminen ei siis sekään ole koskaan kadonnut, vaan se tullaan aina hyväksymään muodossa tai toisessa. Kaikki yritykset eivät missään tapauksessa tule siirtymään kaukomaille. Terveellä pohjalla olevat perheyritykset jäävät kotimaahansa ja niille jää aina sopivasti markkinatilaa. Varsinkin, jos roskatuonnilta suljetaan rajat. Rajojen sulkemiseen pystyvät kuitenkin vain suuret valtiot ja poissulkeviin kartelleihin vain suuryritykset.

Suomi voisi EU:ssa toimia aktiivisesti roskadirektiivien puolestapuhujana. Mikään ei liene hullumpaa kauppapolitiikkaa kuin kertakäyttöroskien tuottaminen yli valtamerten ja yhden käyttökerran jälkeen toimittaminen kaatopaikoille ja laivaaminen takaisin kaukomaille. Ei tällainen talouden kasvu johda kestävään kehitykseen. Se johtaa lamasta lamaan ja rikkauksien välistävetoon. Ymmärrettävistä syistä Suomi ei voi kuitenkaan leimautua Green World by Finland -organisaatioksi.

Suomessa näin suuria muutoksia ei voida parhaassa tapauksessakaan tehdä suurten ikäluokkien elinaikana. Vaikeasti hoidettavaa ikäpyramidia ei voida kaataa millään muullakaan keinolla. Vain luonnon omat keinot ovat jäljellä: Suurten ikäluokkien elinkaari ei ehkä sittenkään ole niin pitkä kuin ennusteet näyttävät. Korkea elintaso on tehnyt tehtävänsä ja överiksi menneet elämäntavat tuovat kuin tuovatkin helpotusta seuraavan sukupolven maksutaakkaan. Koittaa uuden nousuveden aika ja sitä seuraa laskuvesi niin kauan kuin kuu kumottaa.

Reilut palkankorotukset tervehdyttäisivät kansantaloutta. Ongelma on vain siinä, että palkoille pitää aina löytää maksaja. Suurille joukoille löytyy maksaja kuitenkin enintään pienten yksilöpalkkojen osalta ja vain pienille ryhmille suurten yksilöpalkkojen osalta. Tervehdyttäminen voi siten koskea enimmillään vain vähäistä osaa kaikista talouksista. Kirjoitelman alussa esitetyt väittämät ovat siis huitaisuja ilmaan. Onneksi virtuaalimaailma tarjoaa tien tasa-arvoon niille, joille nykytekniikan käyttö on mahdollista ja hengellinen maailma niille, joille vanhat keinot ovat parempia kuin pussillinen uusia...

Peräkammarin poika

Lyyli Leväperän auton perä alkoi huutaa. Siitä Lyyli sai syyn lähteä peräkylille tapaamaan autonasentaja Perälää, joka oli perillä autoista. Perillä Lyyli ja Perälä menivät peräkanaa tarkastamaan auton perää. Perälä arvioi, että vika todellakin oli peräpäässä, auton perässä. Hän uteli Lyyliltä, oliko autossa lukkoperä ja oliko tullut vedeltyä peräkärryä, kun auto vaikutti peräpainoiselta. Toinen perävalo näyttää myös puuttuvan. Käytätkö alkuperäisvaraosia? Seikkaperäiset kysymykset harmittivat Lyyliä ja hän kiljaisi, että ääni ei tullut hänen perästään ja että häntä ei muutenkaan tarvitse perään katsoa. Perimmäinen syy on autossa! Perälä oli varsinaiselta ammatiltaan perämies, joka oli jättänyt Perämeren aallot ja muuttanut asumaan Perä-Hikiän perukoille, Peräkylään. Siellä hän nyt pihanperällä korjasi naapureittensa autoja. Alunperin hänen varallisuutensa oli perittyä sekä lisäksi peräisin autojen korjaamisesta ja avaimenperien postimyynnistä. Omaperäistä Lyyliä oli alkanut kiinnostaa salaperäinen peräkylän mies, jonka sanottiin tekevän töitä peräsuoli ulkona päivä päivän perään. Se oli siis perimmäinen peruste, jonka vuoksi Lyyli tuli peräämään asiaa.


Lyyli kysäisi sivumennen: Onko siinä perää, että asut täällä perämailla yksiksesi? Peräti yksikseni, vastasi Perälä. Mutta peruuta nyt perä edellä talliin, niin katson sen perän. Lyyli käveli takaperin tallin perälle ja huomasi harmikseen, ettei Perälä tullut perässä. Ei kiirettä, kunhan peräpään hommat hoituvat! No, katson sitä perääkin, kun ehdin. Lasku tulee sitten perästäpäin. Lyyli oli nyt vieraalla maaperällä, sillä hän ei pitänyt järkiperäisistä kysymyksistä: Jätätkö minut tänne tallin perukoille yksikseni? Miten sen laskun perimisen kanssa on? Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Laskua ehtii kyllä perätä myöhemmin! Oliko muuta kuin perä? Lyylin oli annettava periksi: Olisi kyllä perämoottori ja kamera, jossa on moottoriperä, mutta ne kuin myös eloperäiseni ovat kunnossa. Perälä kopisti piipunperät peräseinän viereen ja ajatteli, ettei tällä perällä ole ennen nähty asiakasta, joka kävelee talliinkin peräevät edellä.

Vaikka todenperäisyys epäilyttää, niin Perälän oli kuitenkin nähty huristelevan moottoripyörällään Lyyli peräistuimella. Lyylin ystävät olivat myös huolestuneina alkaneet peräänkuuluttaa Lyyliä. Parin päivän perästä parin olikin nähty rantautuvan tasaperäisellä veneellä Pättäränperän suoperäiselle rannalle pelkkää perämelaa käyttäen. Veneen peräpäässä oli paha vuoto, kun perälauta oli rikki. Myös peräsin puuttui. Oliko Perälä vetänyt vesiperän, kun vene oli jäänyt rannalle nurinperin?

Perättömään puheeseen ei kannata kuitenkaan uskoa, kun jutun alkuperästä ei ole tietoa. Joka tapauksessa pariskunta löydettiin pian Lyylin kotoa, perähuoneen peränurkasta. Vastaan oli tullut umpiperä, kun Perälä oli puhjennut puhumaan perimmäisistä asioista - kuten siitä, että hän oli syntynyt perätilassa ja tullut maailmaan takaperin. Se taas oli hänen luullakseen johtunut siitä, että hänen suonissaan virtasi vierasperäistä verta. Isä kun oli alunperin kotoisin tuliperäisestä Sisiliasta. Hänestä itsestään sen sijaan oli tullut hiljainen peränpitäjä, peräkammarin poika, joka tallinsa peräseinällä olevasta levysoittimista kuunteli Retuperän VPK:ta...

Veljet, mikä karnevaali!

Leijonien kansanjuhla Helsingin kauppatorilla 16.5.2011 oli karnevaali vailla vertaa. Kauppatorilla on tuskin koskaan nähty vastaavaa väkimäärää. Paljonko on 100 000 ihmistä? Se on niin paljon, että täyteen sullottu kauppatori ei riitä mihinkään. Mukaan täytyy ottaa kolera-altaan reunat ja altaissa kelluvat veneet, Wanha Kauppahalli parkkialueineen, Uninoninkadun eteläpää, Esplanadi, Suurkirkko rappusineen ja toreineen sekä reunustavien rakennusten katot ja seinien ulokkeet, ratikkapysäkkien ja kojujen katot, sähköpylväät ja nosturit. Näin paljon väkeä eivät kerää vappujuhlat, herätyskokoukset, valtiovierailut tai mitkään muutkaan tapahtumat.

Suomen liput liehuivat. Ihmiset olivat iloisia ja pitivät hauskaa. Kaikki joilta ääntä lähti, huusivat ja lauloivat kurkku suorana. Lämmittelijöinä esiintyneet taiteilijat toimivat pelkästään ajan kuluttajina. Heidän esityksiään siedettiin sitä vähemmän, mitä lähemmäs leijonamiehistö saapui. Juontajilta ja taiteilijoilta odotettiin vain yksinkertaisia tokaisuja: Hyvä Suomi! Ilmaveivi! Kiitos Leijonat! Niillä sai yleisön räjähtävän suosion. Ja jos esiintyjät eivät ymmärtäneet, mistä oli kysymys, niin yleisö auttoi heitä laulaen, tanssien ja huutaen omia iskulauseitaan.

Vain kiekkosankarit saivat armon villitä yleisön omaa karnevaalia. Sähkötolpissa oli muutakin kuin sähkövirtaa: Yhdessä keikisteli  blondikaunotar, toisessa kaksi neitokaista lippuineen, kolmannessa jammasi gorilla. Korkeimman oikeuden katolle eivät kaikki osanneet kiivetä, mutta seinässä oleva kengän levyinen rantu oli täynnä miehiä ja naisia viiden metrin korkeudella. Eräällä naisella käsilaukku toisessa kädessä! Vesiränniä pitkin parvekkeelle ja sieltä seinälle. Kauppatorilla roihusi elämän liekki, jonka sytykkeenä oli Leijonamiehistö.

Portugalin tukipaketti - paljon porua tyhjästä

Suomesta ollaan tekemässä syntipukkia euromaiden hätään, vaikka Suomi on euroalueen mallimaa. Tosiasiassa syntipukit hykertelevät kokonaan muualla kuin Suomen kansan syvissä riveissä.

Ne unionin jäsenmaat, jotka eivät ole mukana eurossa, eivät ole kovin innokkaita tukitoimiin, vaikka unionin talouden pelastamisen pitäisi olla yhteinen etu. Niiden moraali on tarkoitushakuista. Portugalin ei myöskään tarvitse myydä kultaharkkojaan, vaikka sillä on niitä 8-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Roskapankkien ja riskisijoittajien ei myöskään tarvitse kantaa vastuutaan tappioista, vaan niille on annettava aikaa järjestellä rahastusmenetelmänsä uuteen iskuun.

Suomen osuuden Portugalin tukipaketista arveltiin olevan 0,74 mrd euroa. Nyt se on noussut vähän yli miljardiin euroon eli neljännekseen yhdessä Suomen jo tähän mennessä antamien lainojen ja takausten määrästä Latvialle, Islannille, Kreikalle ja Irlannille. Kyllä neljään miljardiin euroon yksi Portugali mahtuu kaikkine kultavarantoineen! Kysymys on sentään Suomen brändin markkina-arvosta, vakkei Suomesta euron pelastajaksi olekaan. On kuitenkin paljon parempi, että eurokuplan puhkaisevat muut kuin viaton Suomi!

Suomen köyhä valtio selviää kyllä tukipaketin velvoitteista. Pelkästään Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden markkina-arvo on yli 100 mrd euroa, joten Suomessa on varallisuutta. Suomen kaikki paketit yhteensä ovat vain kolmasosa esimerkiksi Kelan kokonaismenoista. Sitäpaitsi tukipakettien kaikki velvoitteet eivät ehkä koskaan toteudu, kun taas Kelan kokonaismenot toteutuvat aina lisäbudjettien kera. Vaalikauden alussa poliitikoille luulisi olevan helpompaa leikata sosiaalietuuksia kuin selitellä tukipaketin kaatamista. Markkinataloudessa rahan pitää antaa kiertää markkinoilla. Pelkästään Helsingin pörssin vuosivaihto on 15-kertainen valtion budjettiin nähden, joten kyllä sitä rahaa liikkuukin. Köyhän valtion budjetti vain on niukka, pieni ja pyöreä. Silti siitä riittää vuoleskella pankkitukia, yritystukia, maataloustukia, eu- ynnä muita tukia...sekä niiden lisäksi tavalliselle tallaajalle jopa pikkuista toimeentulotukea sen verran kuin yksittäisessä tapauksessa tarkkojen selvitysten jälkeen kulloiseenkin elämäntilanteeseen kohtuulliseksi katsotaan.

Onko Suomesta Monacoksi?

Suomi sijaitsee Euroopan raukoilla rajoilla, pohjoisen perukoilla. Pinta-alaltaan Suomi on  152 000 kertaa suurempi kuin Monaco, vaikka Suomea asuttaa vain 168 kertaa suurempi väestö. Jopa Kauniaisten pinta-ala on kolme kertaa suurempi kuin Monacon. Mutta vaikka Kauniaisissa on asukkaita 8 600 ja Monacossa yli 32 000, niin varsinaisia monacolaisia on vain runsaat 6 000. Loput ovat ranskalaisia, italialaisia ja 125 muuta kansallisuutta. Kaikkiaan työntekijöitä Monacossa lienee yli 47 000. Suomen mittakaavassa Kauniaisten tuloveroprosentti on pieni, mutta monacolaisilta ei tuloveroa peritä lainkaan.

Suomessa on luonnonrikkauksia, Monacossa ei lainkaan. Monacolaiset käyttävät hyväkseen muiden rikkauksia. Sen vuoksi Monaco ei julkaise taloudellisia lukujaan. Pelkästään ruhtinas Albertin omaisuuden arvellaan olevan 900 miljoonaa euroa tai 640 miljardia euroa tai mitä hyvänsä siltä väliltä. Tuskin sitä kukaan tietää. Alarajan summan pystyy pari sataa hyvätuloisinta suomalaista tienaamaan vuodessa. Ylärajan arvio taas lähentelee euromaiden takauspiikissä olevaa summaa etelän veljesmaiden veloista. Maailman 15 rikkaimman kuningashuoneen omaisuus on arvioitu vain 90 miljardiksi euroksi. Arviossa ei ole mukana ainakaan Albertin ruhtinaskunta, koska arvio tuntuu kovin vaatimattomalta. Suomen vuosittainen budjettikin on sentään yli 50 miljardia euroa. Monacolaisten yritysten vuosittaisen liikevaihdon sanotaan olevan vaivaiset 15 miljardia euroa. Se tuntuu pieneltä arviolta, kun pelkästään Suomen parin suurimman konsernin liikevaihto ylittää Suomen valtion budjetin. Suomen valtion budjettihan ei ole puoliakaan  maan 10 suurimman konsernin liikevaihdosta. Kyllä Suomessa ahkeroidaan, mutta kulut ovat suuret ja tulokset esitetään rehdisti. Monacossa ahkeroidaan myös, mutta kulut ovat pienet ja tulokset salataan.

Suomella on paljon opittavaa Monacosta. Tosin Kauniaisista riittää vain toteamus, että siellä asuu paljon äveriäitä ihmisiä kuten Monacossakin. Suomessa on metsää ja maatalousmaata, tosin sääolot ankarat. Monacossa kasvukaudet olisivat pidemmät, mutta ei ole maata viljeltäväksi. Suomella ja Monacolla on joitakin yhtäläisyyksiä: Saksa ja Kiina ovat kummallekin hyviä kauppakumppaneita. Pienteollisuutta peräänkuulutetaan. Valtio on osakkaana puhelin- ja postiyrityksissä. Monacossa valtiolla on tupakkamonopoli, Suomessa alkoholimonopoli. Monaco pyrkii luomaan uutta maabrändiä kuten Suomikin. Myös Suomen talouselämä haluaa lisätä turismia, houkutella rikkaita veropakolaisia, kehittää riskitöntä pankki- ja vakuutustoimintaa sekä muuttaa finanssivalvontaa koskevat säädökset veroparatiisia suosiviksi. Lähtökohdat vain ovat niin erilaiset: Monaco saa Ranskan kainalossa tehdä, mitä haluaa. Suomi seisoo omalla pohjallaan, ei turvaa vieraan apuun ja tekee, mitä voi.

Libyan uhrit

Sodat ovat noloja ja niiden kulku toistaa itseään. Nyt on tärkeätä sotia Libyassa. Vähän ennen levottomuuksia Libyan vallanpitäjät olivat läntisen maailman liike-elämän ja poliittisen eliitin ystäviä. Libyan perilliset olivat USA:ta myöten työharjoittelussa ja järjestivät luksusjuhlia, joissa maailmantähdet esiintyivät. Libyan infrastruktuuria kehitettiin ja sinne myytiin kalliita asejärjestelmiä. Nyt ylimmät ystävät ovat liittoutuneet Libyan valtakoneistoa vastaan. Nyt puolustetaan Libyan kansaa. Miksi sitä ei puolustettu edellisten 40 vuoden aikana?

 Nyt harkitaan kapinallisten aseistamista. Tulee mieleen, että myös talibaaneja aseistettiin venäläisiä vastaan, mutta myöhemmin aseet käännettiin aseistajia vastaan. Kapinallisten riveissä on väkeä samoista terroristijärjestöistä, joita vastaan on vuosikausia taisteltu ja taistellaan edelleen Afganistanissa ja Pakistanissa. Puhutaan siviiliuhrien välttämisestä. Afganistanissa kuolee kuitenkin koko ajan enemmän siviilejä kuin Libyassa. Tosin kukaan ei pysty pitämään uhreista tarkkaa lukua eikä sitä kerrottaisi, vaikka se olisi tiedossakin. Niinkö paljon on eroa siviileillä ja siviileillä?

Irakissa sota jatkuu, vaikka sieltä ei koskaan löydetty sitä, mikä sodan syyksi sanottiin. Siviiliuhrien määrää ei sielläkään saada selville koskaan, mutta sen täytyy olla aivan valtava. Mikä on tsetseenien ja monien muiden kansojen tilanne? Kuka on tällä hetkellä kiinnostunut siiviiliuhrien määrän rajoittamisesta - muualla kuin Libyassa?

Toivottavasti Libyaan hävittäjiä lähettävät maat nyt tunnistavat itse sinne myymänsä asejärjestelmät ja osuvat niihin riittävän tarkasti - siviiliuhrien välttämiseksi. Olipa sotapropaganda miten kehittynyttä hyvänsä, niin sota on raadollista peliä, jossa tavalliset ihmiset kärsivät eniten. Ilomme on suuri yhdestäkin pelastuneesta. Emmehän me mitään petoja ole.

Kirkko ja homot

Kirkon ja kristittyjen ei tarvitse homoudesta pillastua. Evankeliumien mukaan Jeesus korosti, ettei häntä lähetetty maailmaa tuomitsemaan, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Hän moitti sokeita taluttajia, jotka siivilöivät hyttysen, mutta nielivät kamelin! Hän opasti fariseuksia puhdistamaan ensin maljan sisuksen, että maljan ulkopuolikin tulisi puhtaaksi. Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

Opetuksessaan Jeesus käytti paljon vertauskuvia, joista edes hänen lähimmät opetuslapsensa eivät ymmärtäneet mitään. Jeesuksen puhe oli niin salattua, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. Fariseukset kyllä ymmärsivät kysyä, että olivatko hekin sokeita? Jeesus vastasi, että jos he olisivat sokeita, heillä ei olisi syntiä, mutta kun he sanovat näkevänsä, heidän syntinsä pysyy. Suorien sanojensa vuoksi Jeesus sai paeta pyhäköstä, ettei häntä olisi kivitetty.

Mitä sitten hyödyttää kivittää homoa tai lesboa? Jeesus sanoi, että lihasta syntynyt on liha ja hengestä syntynyt on henki. On mahdotonta, että viettelykset jäisivät tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Joka meistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Jeesus kehottaa noudattamaan myös maallisia lakeja ja antamaan keisarille, mikä keisarin on. Lisäksi hän varoittaa, että vaikka Mooseksen lakia ja lainopettajien tulkintoja on noudatettava, niin ei pidä tehdä niin kuin he, sillä he eivät elä niin kuin opettavat.

Ja lopulta onkin niin, että ylösnousemuksen jälkeen ei enää eletä maallista elämää, ei mennä naimisiin eikä erota. Henkisessä maailmanjärjestyksessä homous ja lesbous menettävät kokonaan merkityksensä. Sen sijaan maallisessa maailmanjärjestyksessä säädetään maallisia lakeja, joita ei ole tarkoitettukaan iankaikkista elämää varten sen paremmin kuin viitoittamaan tietä synnittömään elämään tai vapauttamaan ketään synneistään.

Vaalipaneelin naamarit

Kuvitellaan hetki, että poliitikot heittävät pois vaalinaamarit ja rupeavat keskustelemaan asioista samalla tavalla kuin ajattelevat!

Poliitikko A: Me teemme mitä vain - rikkaiden aseman parantamiseksi. Ainoastaan äveriäät voivat tarjota työtä ja hyvinvointia kaikille. Tyhjätaskut eivät voi luoda uusia työpaikkoja. Ihanteemme on valtio, joka on kokonaan alistettu markkinavoimien käyttöön.

Poliitikko B: Maaseudun elinkeinonharjoittajien edut on turvattava. Tukiaiset on suunnattava suurtuottajille, sillä vain ne pystyvät tuottamaan riittävästi kotimaista ruokaa. Koko valtakunnan kattava, meille kuuliainen virkakoneisto on kestävän kehityksen edellytys.

Poliitikko C: Ihanteemme on vahva keskiluokka. Sen vuoksi puolustamme suuri- ja keskituloisille palkansaajille suurempia palkankorotuksia kuin pienituloisille.Vain hyvinvoipa keskiluokka pystyy näkemään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hädän. Hallituksen talouspolitiikka ei muuksi muutu, olimmepa hallituksessa tai sen ulkopuolella, mutta nimityspolitiikan pitää olla keskiluokan hallussa.

Poliitikko D: Olemme riisuneet poliitikoilta naamarit. Suuret puolueet ovat luotsanneet kansakuntaa, mutta ne eivät tunnusta tekemiään virheitä. Ne eivät halua vastata suoraan niille esitettyihin kysymyksiin. Me emme voi muuttaa mitään. Me voimme vain vaatia, että valtapuolueet todella kantavat vastuunsa. Olemme vain ainoa kanava, jossa voi hämmentää seisovaa vettä.

Poliitikko E: Kannatamme sekä pehmeitä että kovia arvoja. Ydinvoimaa vastustamme kaikin keinoin; opposition keinoin oppositiossa ja hallituksessa pysymisen keinoin hallituksessa. Meistä tosin tuntuu siltä, että taistelu tuulivoiman puolesta kääntyy taisteluksi tuulimyllyjä vastaan. Arvomme mitataan tulevien sukupolvien  elinmahdollisuuksina. Ymmärrämme kuitenkin, että elämme juuri tässä ajassa, emme iäisyydessä.

Poliitikko F: Me edustamme kansan oikeustajua. Jos kakkua ei riitä jaettavaksi vähäväkisille, kakun jaossa pitää ainakin yrittää vuorotella. Kakku on lähtöisin kansan karttuisasta kädestä, joten siihen pitää palautua muutakin kuin muruset. Meille vapaus tarkoittaa ajatuksen vapautta, pääoma tarkoittaa omaa selkänahkaa ja hyvinvointi tunnetta, jonka vain hevoseton mies voi kokea.

Poliitikko G: Kotoisessa piirissämme asuvat niin kulttuuri kuin rahavalta. Kielimuurin murtaminen tarkoittaa samaa kuin pääomien suojan poistaminen verotuksesta: Jos suoja katoaa, niin poutapilvet kauas pois karkaavat ja paksu routa peittää maan.

Poliitikko H: Kaikki on korkeammassa kädessä. Kannatamme hyväksi katsomiamme asioita. Itsellämme meillä on jo kaikkea, aivan kaikkea. Emme tarvitse politiikkaa. Politiikka tarvitsee meitä.

Suomi ydinvoiman suurvallaksi!

Suomella on vielä mahdollisuus ja aikaa kohota todelliseksi ydinvoiman suurvallaksi, nimittäin ydinjätteiden loppusijoituksen supervallaksi! Jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen omaksuneilla valtioilla on kiire energiantuotannon lisäämiseen. Niin kiire, että ydinvoimaloita käytetään ja rakennetaan tietämättä lainkaan, mihin voimaloiden tuottama ydinjäte lopulta sijoitetaan.

 Suomi on sijaintinsa puolesta sopivaa aluetta ydinjätteiden hautaamiselle. Tarvitsisi vain louhia kalliopohjaisiin kansallispuistoihimme luolastoja, joista sitten myytäisiin ydinhautoja kaikille maailman ydinjätteille. Suomi voisi haudata pääosin sekä omat että muun maailman ydinjätteet omiin kammioihinsa. Tällä tavalla Suomi voisi olla vakuuttunut, että ydinjätteiden loppukäsittely on hallittua. Samalla Suomeen jäisi varma tieto siitä, missä ydinhautoja tulevaisuudessa tulee sijaitsemaan. Myös omat kansallispuistomme säilyisivät kansallispuistoina nyt ja aina.

Ydinjätteen varastoimisessa on muutamia ongelmia: Ydinjätteen jatkuva rahtaaminen loppusijoituspaikkoihin muodostaa jokahetkisen riskin. Ydinjätteen suojaukset voivat vuotaa pohjavesiin. Vedenpinta voi joskus tulevaisuudessa - ilmaston lämpenemisen edetessä - nousta merenrannoilta alaville maille ja tunkeutua jäteluolastoihin. Suomessakin voidaan kokea maanjäristyksiä. Meteoriitti, harhautunut pommi tai terroristit voivat joskus osua jäteluolaan. Pääosa näistä ongelmista ajoittuu kuitenkin - pahimmassakin tapauksessa - niin pitkälle tulevaisuuteen, että Suomen olemassaolo suomalaisten asuttamana itsenäisenä valtiona on taakse jäänyttä historiaa. Jos historiamme jossakin vaiheessa olemme voineet päästä suurvalta-asemaan, vaikkapa ydinjätteiden loppusijoituspaikkana, niin mikä ettei? Reippain mielin voimme toistaa vanhan tokaisun: Meidän jälkeemme vedenpaisumus! 

Ydinvoiman riskit

Ydinvoimalla tuotettavan energian lisäämisellä uskotaan tai uskotellaan voitavan taistella ilmaston lämpenemistä vastaan. Ydinvoimaloita putkahtelee ympäri maailmaa kuin sieniä sateella. Ydinvoiman vastustajien katsotaan vastustavan jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä. Myös ydinvoimaa vastustavat poliitikot kääntävät takkinsa heti, kun joutuvat hallitusvastuuseen. Kolme kunnon onnettomuutta on jo nähty. Kahden jälkiseuraukset ovat päällisin puolin tiedossa, kolmannen seuraukset näkee ken elää.

Kun ydinvoimalaa on kohdannut onnettomuus, viranomaisten kiireisin tehtävä on ollut vahingon vähättely ja ihmisten mielialojen tyynnyttely, kunnes ydinvoimayhtiö on pitänyt kriisikokouksensa ja alkanut jakaa tietoa  tipottain. Tipottainen tiedottaminen on tarpeen spekuloinnin välttämiseksi. Samalla kriisiyhtiö tietenkin toivoo, ettei kaikkea tietoa tarvitsisi antaakaan - esimerkiksi esitellä puutteita voimaloiden rakenteissa ja varajärjestelmissä tai julkistaa tietoja käytetyn polttoaineen koostumuksesta (uraani, plutonium).

Tuulen suunnalla näyttää olevan keskeinen rooli ydinonnettomuuksien alueellisessa rajaamisessa: Tilanne on vakaa, kun tuuli puhaltaa merelle tai asumattomille alueille! Samoin vakauttavaksi seikaksi katsotaan, kun pöllähdykset eivät heti nouse kilometrien korkeuteen - ilmavirtojen vietäviksi! Paloautoilla tapahtuvien jäähdytysmenetelmien katsotaan myös kuuluvan vakauttaviin toimenpiteisiin!

Yhtä tuhoutunutta voimalaa kohden riittää, että tuhannen neliökilometrin  alue määrätään asumiskieltoon. Siitä huolimatta cesium-pöllähdykset saastuttavat satoa missä sattuu, samoin ihmiset saattavat saada jodia väärällä tavalla. Kun saastuneiden alueiden määrä maapallolla vähitellen kasvaa, on asiassa hyväkin puolensa; ne lisäävät "luonnonpuistojen" määrää. Tosin ihmis-, eläin- ja kasvikunnassa tapahtuvat mutaatiot jäävät vasta myöhempien sukupolvien ihmeteltäviksi.

Ilmaston muutoksesta johtuu vain osa luonnonkatastrofeista ja niiden jälkiä ihmiset pääsevät siivoamaan. Ydinkatastrofien jälkiä ei päästä siivoamaan yhtä nopeasti eikä lopullisesti koskaan. Kun asiantuntijat ovat antaneet lausuntojaan, he ovat todenneet, että ydinvoimaloiden riskikartoituksia tehdään aikaisempien kokemusten pohjalta. Voimaloiden rakenteita kehitetään sen mukaan kuin vahingoista opitaan. Erilaisia vahinkomahdollisuuksia on kuitenkin ainakin yhtä paljon kuin reaktoreita eli sadoittain. Jos vahinkoja tapahtuu vaikkapa 10 vuoden välein, ihmiskunta rajoittaa elinehtojaan nopeammin kuin odotettavissa olevat ilmastonmuutokset. Tulevaisuutta ajatellen vain yksi asiantuntijalausunto on ollut realistinen: Kaikkeen ei voida varautua. Vahinkoja pääsee aina tapahtumaan.

Tasa-arvo toteutuu tasapalkan kautta

Tasa-arvo ei koskaan voi toteutua ilman tasapalkkaa. Niin pitkälle kuin tasa-arvo olisi saavutettavissa, se voisi - edes palkanmaksun osalta - tapahtua vain siten, että mistä hyvänsä työstä maksettaisiin aina sama ja vain sama palkka. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tavaratalon juoksupojan palkka olisi sama kuin tavaratalon johtajan palkka. Perheenäidin kansalaispalkka olisi sama kuin pääministerin palkka. Palkka kuin palkka olisi aina sama riippumatta syntyperästä, sukupuolesta, iästä, oppiarvosta, kokemuksesta, työn vaativuudesta, laadusta, määrästä tai mistä hyvänsä muusta seikasta. Työn tasaverotuksen oikeutusta ei tarvitsisi tässä mallinnuksessa edes perustella.

Äkkipäätä ajatellen esitys tuntuu oudolta, mutta mitä enemmän sitä pohtii, sitä oikeudenmukaisemmalta se tuntuu. Silloinhan työtä tekeviä ihmisiä ei ajaisi eteenpäin rahanhimo, vaan kutsumus. Opiskelun kannustimena ei olisi vihreälle oksalle pääseminen, vaan tiedonhalu. Työn määrään ja laatuun panostettaisiin intohimosta työhön, ei ansaitsemiseen.

Miten on nyt? Unelmana on suuri palkka, ei kykyjen mukainen työ. Suosikit saavat suuremman palkan ja helpommalla työllä kuin muut työyhteisön jäsenet. Sukupuoli, ulkomuoto, rotu, sukulaisuus ja puoluekanta painavat vaakakupissa enemmän kuin kyvyt. Oppiarvolla ja sen väärennökselläkin voidaan ohittaa liuta kyvykkäitä työnhakijoita. Lista on loputon, mutta tasapalkka...tasapalkka...kuulostaa varsin paratiisimaiselta mallilta!

Pääomatulot saisivat elää omaa elämäänsä, sillä pääoman liikkeiden tutkiminen on vaikeata ja kallista. Suurten pääomien valvontaan ei ole välineitä edes rikkailla sivistysvaltioilla. Pääomien vaikutus näkyisi puhtaina elintason eroina, kun palkkana maksettavat tulot olisivat kaikilla samat. Tällöin myös sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvat etuudet voitaisiin säätää tasasuuruisiksi siten, että palkkatulojen vaikutus poistettaisiin. Pääomatuloilla ei tähänkään asti ole ollut merkittävää roolia sosiaalivakuutusetuuksien määriä laskettaessa.

Lakisääteiset eläkkeet tasoittuisivat. Lisäturvaa saisi sijoitusmarkkinoilta kukin ostaa varojensa mukaan mielin määrin. Yhteiskunnalle koituisi lakien ja järjestelmien yksinkertaistamisen kautta valtavia säästöjä ja vapautuvia voimavaroja saattaisi riittää jopa yleisen palkkatason nostamiseen, jos liikkeelle lähdettäisiin riittävän alhaisesta palkkatasosta. Kun kuuntelee teatraalista vaaliväittelyä ja seuraa lainmuutosten loputonta vikertämistä ja väkertämistä, on ihanaa, että vapaassa demokratiassa voi edes unelmoida todellisista askelista tasa-arvon suuntaan! Todellinen tasa-arvo on käytännössä elämää suurempi asia. Sen toteuttaminen voi hyvinkin vaatia yhtä monta tuhatta vuotta kuin siirtyminen orjayhteiskunnasta vapaiden kansalaisten yhteiskuntaan. Suuressa mittakaavassa tasa-arvo kuuluu kuitenkin toisarvoisten arvojen joukkoon. Sitä ei voida soveltaa yleisesti eikä asettaa tavoitteiden eturiviin. Mitä merkitsee, jos tasapalkka katsotaan aivan mahdottomaksi toteuttaa? Sitä vain, että keskustelu tasa-arvosta on jonnin joutavaa höpinää...

Rehellisiä lottomiljonäärejä on olemassa

Miten harvinaista on jättipotin voittaminen lotossa? On kehitelty mielikuva golfin pelaajasta. Pelaajan silmät peitetään. Häntä pyöritetään hyrränä vähän aikaa. Sitten hän lyö palloa. Jos pallo vierii 50 metrin päässä olevaan reikään, hän on yhtä onnekas kuin lottomiljonääri.

Itse olen aikoinaan tavannut lottomiljonäärin. Hän oli maksanut velkansa ja aloittanut uuden elämän. Kivat hänelle, vaan ei minulle. Sanotaanhan, ettei kranaatti putoa kahta kertaa samaan reikään. Tuskin sokkopallokaan vierii kahta kertaa yhtä lähelle - saati samaan reikään. Turha edes uneksia, että pääsisin lottomiljonäärinä paiskaamaan lottomiljonäärin kättä!

Kyllä sentään osui toinenkin tapaus kohdalle: R-kioskin peliautomaatilla kertoi eläkkeellä oleva herra olleensa kerran kaverin vieressä, kun tämä hyppäsi ilmaan ja ilmoitti voittaneensa 200 000 euroa! Toinen osumani oli siis tavata tyyppi, joka oli ollut todistamassa jonkun onnekkaan tyypin huippuhetkeä. Jos en olisi koskaan tavannut aitoa lottomiljonääriä tai tyyppiä, joka on ollut voittajan vieressä verekseltään, en olisi ehkä koskaan uskonut, että rahapelissä on mahdollista voittaa suuria summia ja voittaa ne rehellisesti.

Tiedetään, että suurien rahakasojen jakamiseen liittyy aina jossakin vaiheessa väärinkäytöksiä. Joku sulloo ylimääräisiä kolikoita suoraan laukkuunsa. Joku kierrättää rahoja säätiöiden kautta itselleen ja kavereilleen. Viimeistään avustusten kohteissa pääsevät kavallukset ja korruptio rehottamaan. On peräti inhimillistä, että valtavien rahamäärien liikuttelu on saman tapaista kuin kannettaisiin vuotavalla saavilla vettä saunaan. 

Koska olen menettänyt mahdollisuuteni suureen lottovoittoon, viihdytän itseäni odottamalla uusia kohu-uutisia rahapelien kiehtovasta maailmasta. Tähtihetki oli, kun pallokone ei lähtenyt käyntiin. En hämmästynyt, kun uudet taikapallot osoittautuivat kiinalaiseksi laatutyöksi. Sivumennen mainittiin, että lottopalloja uusittaessa kaikkia vanhoja palloja ei enää löytynyt! Miten moninkertaisiksi mahdollisuudet voittoon kasvoivat niillä, jotka tiesivät, mitkä numerot joiltakin kierroksilta puuttuivat? Entä kun kone arpoi pallon 21, joka olikin 12 vai puuttuiko väärä pallo? Hyvää - sanoivat viralliset valvojat silmät pyöreinä - iltaa!

Tarhatut eläimet ja ihminen

 Raamatun mukaan - alusta asti - ihmisen vallittavaksi on luotu erikseen karjaeläimet ja erikseen metsän eläimet. Ihmisen ruuaksi on annettu siementä tekevät kasvit ja eläinten ruuaksi ruohot, mutta alusta asti ihmisen on käsketty myös tehdä maa itselleen alamaiseksi ja vallita kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä. Ihmiset ovat sitten alkaneet syödä ja uhrata kasvisten lisäksi myös eläimiä ja toisiaan. Samoin eläimet ovat ruohon lisäksi alkaneet syödä ja raadella toisiaan sekä ihmisiä. Kehitysteorian mukaan ihminen on itse asiassa omaan suuntaansa kehittynyt eläinlaji. Omaa elinympäristöään ovat vuorollaan vallinneet ne lajit, joiden kehitys on nopeimmin pystynyt vastaamaan kulloistenkin olosuhteiden muutoksiin.



Karjaeläimet on siis joko luotu tai edelleen jalostettu tarhattaviksi tuotantoeläimiksi. Niiden elämän tarkoitus ei ole onni ja autuus. Niiden tarkoitus on toimia raaka-aineina eineksille, turkiksille, hajuvesille ja mitä tahansa ihminen henkensä pitimiksi tai elämänsä sulostuttamiseksi keksii. Asian voi myös nähdä niin, että ihmisellä on valtakirja sekä Raamatun että kehitysteorian mukaan vallita, tarhata ja jalostaa tuotantoeläimiksi mitä tahansa maassa, vedessä ja ilmassa liikkuvia eläimiä.

Olosuhteet maapallolla muuttuvat kaiken aikaa. Maan luomisessa tai maapallon synnyssä ei ole mitään aikarajaa ihmisen valtakaudelle. Tiedetään vain, että valtakausi on hyvinkin rajallinen, lyhyt. Nyt on tultu massatuotannon aikakauteen. Liukuhihnalta ei voida poimia kaikkia kärsiviä ihmisiä - sen paremmin kuin - kärsiviä eläimiä yksilölliseen kohteluun. Tarhatut eläimet ovat tuulelta, sateelta ja muilta eläimiltä suojassa ja ne saavat päivittäisen ruoka-annoksen. Ihminen ei koskaan ehdi saavuttaa samaa yleistä minimitasoa - yksilöllisestä kärsimyksestä puhumattakaan!

Pyramidi Punavuoreen?

Helsingin Punavuoreen suunnitellaan 16-kerroksista pyramidia. Toimi- ja asuintiloiksi kaavaillun pyramidin perustus haluttaisiin laskea 1930-luvulta peräisin olevan tehdaskompleksin sisäpihaan. Sieltä se nousisi varjostamaan Sinebrychoffin kukkulaa ja kaikkia lähikortteleita aurinkokellon viisarin tapaan.

Suunnitelma on kaikin puolin hullu. Rakentaminen haittaisi lähiliikennettä 2-3 vuotta. Sen jälkeen lisääntynyt liikenne jäisi pysyväksi haitaksi lähikortteleille. Valmistuttuaan tuo poikkeuksellisen typerän näköinen maamerkki ei vain varjostaisi koko lähiseutua, vaan se olisi myös epäkäytännöllinen ja vaarallinen. Epäkäytännöllinen se olisi siksi, että uudisrakennus ruhjottaisiin vanhanaikaisen korttelin sisään. Vaarallinen se olisi siksi, että kokonaisuudesta tulisi pelastuskalustolle liian haasteellinen, kun nosturiautot eivät mahtuisi sisäpihalle eivätkä ylettyisi ulkokautta kohteisiin. Jättimäisenä lumen ja sadeveden keräämönä kompleksista kehittyisi tulevaisuudessa homepesä.

Jos kaupungin päättävät elimet eivät voi taikka halua hanketta torjua, kasvaa Punavuoreen sarvi, jonka esteettisyys korvaa lämpövoimaloiden hiilikasat, jos niistä milloinkaan eroon päästään. Etukäteinen ehdotukseni mahdolliseen nimikilpailuun on Punasarvi. Maalattakoon ja lasitettakoon sarvi sitten myös nimensä väriseksi maamerkiksi, punaisena säteileväksi Punavuoren Punasarveksi!

Eduskuntavaalit 2011

Gallupien perusteella odotetaan, että seuraavien vaalien jälkeen suuria puolueita on neljä. Uskotaan, että neljän suurimman kilpailu tulee olemaan tasapäistä. Kuusi suurinta puoluetta kerännevät yhteensä yli 90% äänistä. Ne muodostavat hallituspuolueet ja opposition. Loput äänet jäävät ruotsalaiselle kansanpuolueelle, joka on hallituksessa äänimäärästään riippumatta ja kristillisdemokraateille, jotka jäävät sekä hallituksen että opposition ulkopuolella äänimäärästään riippumatta sekä joillekin marginaaliryhmille.

Suurimmat puolueet haluavat ennen vaaleja erottua toisistaan sekoittamalla aatteita ja vaihtamalla vaatteita. Puolueet taktikoivat vaaliliitoilla. Puolueet vaihtavat ehdokkaittensa vaalipiirejä. Puolueet pyörittelevät teemoja työstä, yrittäjyydestä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Puolueet keksivät uusia sloganeita ja nappaavat niihin kilpailijoittensa vanhoja teemoja. Joka tapauksessa vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, joka jatkaa edeltäjiensä linjoilla, sillä hallituksen muodostaminen edellyttää kompromisseja. Silloin vaalitaistelun aikaina annetut lupaukset eivät saa muodostua esteiksi. Hallitusneuvotteluissa tärkein tavoite on ministerin salkku ja vaalikauden aikana tärkeintä politiikkaa on nimityspolitiikka. Oppositio asettuu rooliinsa ja vastustaa kaikkea, mitä hallituspuolueet esittävät - myös sellaisia esityksiä, joita ovat aikaisemmin itse vaatineet. Ruotsalaiset ja kristilliset astuvat parrasvaloihin ja esiintyvät edukseen, koska saavat politikoida vapaasti omilla ehdoillaan.

Jos kokoomuksesta tai perussuomalaisista tulee suurin puolue, ne saavat yrittää muodostaa hallitusta keskenään. Keskusta ja demarit tekevät kaikkensa sysätäkseen kokoomuksen ja perussuomalaiset oppositioon. Ellei sitten nähdä sellaista ihmettä, että kokoomus, keskusta ja demarit mahtuvat samaan hallitukseen! Kun kansa on puhunut, alkaa demokratia jälleen toimia ja valtakunta rauhoittua. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan täysin siemauksin kevään kiihkeästä vaalihuumasta!

Keskustelu rikkaista on absurdia?

Keskustelu rikkaista on absurdia. Ilman työntekoa ja yrittäjyyttä ei ole veropohjaa, jota voisi verottaa. Ei ole olemassa valtioita, joissa rikkaudet eivät keskittyisi tietyille henkilöille. Erittäin suppeasti ajateltuna asia näin onkin. Absurdia on keskustella pelkästä rikkaudesta tai rikkaista ilman työtä ja yrittäjyyttä. Kauppaa tarvitaan myös eikä kauppakaan kannata ilman markkinoita. Rikkaudet joutuvat aina joidenkin yksilöiden haltuun. Ei ole myöskään olemassa rikkauksia, joita ei tavoiteltaisi. Rikkauksien tavoittelussa vain muutamat voivat onnistua. Harvat onnistuvat erinomaisesti, useammat kohtalaisesti, vielä useammat joten kuten, mutta valtaosa surkeasti.

Keskustelu köyhistä avaa konkretiaa laajemmalti. Juuri surkeasti onnistuvien valtajoukko on ollut ja tulee aina olemaan kaikkien rikkauksien muodostumisen edellytys. Kurjien valtajoukko toimii kasvualustajana. Se toimii massatuotannon ja halpatuotannon ostovoimana. Kaikkein köyhimmille raha on kalleinta; ei ole etuja, ei alennuksia, ei bonuksia. On vain korkoa korolle. On vain nöyriä maksumiehiä koko elämänsä ajan. Yhden köyhän elämän ajalta talteen otetut pennoset eivät vielä riitä aarteeksi asti, mutta miljoonien ja miljardien köyhien panos on toinen juttu. Valtava köyhien massa on kaikkien maailman rikkauksien lähde ja vähemmistöjen hyvinvoinnin ehtymätön vilja-aitta. Köyhät kantavat jokaisen kortensa yhteiseen kekoon koko elämänsä ajan. Aivan kuten entisaikojen orjat, joiden työ on nykyistenkin rikkauksien konkreettinen perusta - riippumatta siitä, ketkä harvat ovat vuorollaan aarteiden päällä onneansa ihastelleet.

Onneksi köyhiä syntyy kaiken aikaa lisääntyvällä vauhdilla. Jos köyhät loppuisivat, ei rikkauksilla olisi enää mitään merkitystä. Kultaharkkoa ei voi syödä eikä lähettää poimimaan edes marjoja.

Suomen kesäkuu 1942

Toiseksi maailmansodaksi kutsutaan vuosien 1939-1945 aikaisten raakuuksien vyyhtiä. Se käsitti erillissotia, peiteoperaatioita, juonitteluja,  intressipiirien salaisia sopimuksia ja sopimusrikkomuksia, puolten vaihtoa, silmitöntä tappamista, ryöstelyä, kiduttamista, hätää, kurjuutta, hävitystä, pahinta laatua olevia rikoksia, mitä tuskin kuvitella voi. Ihmiskunnan mustimmat voimat myllersivät hallitsemattomina. Paradoksaalista on, että tuosta sotkusta jatkuvasti ollaan löytävinään jotakin ylivertaista johtajuutta ja ajatonta sankaruutta, jota ylläpidetään loputtomalla sotaa ihannoivalla kirjallisuudella, sotaisilla sarjakuvilla, elokuvilla, leikkikaluilla ja peleillä.

Keskellä sotien melskeitä marsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta kesäkuun 4. päivänä 1942 ja Adolf Hitler käväisi onnittelemassa Suomen marsalkan arvonimen saanutta ylipäällikköämme. Vastaanotto oli junassa. Edellisvuonna Saksa oli vielä upotellut suomalaisia kauppalaivoja. Äkkiä Suomi ja Saksa olivatkin ylimpiä ystäviä ja ikuisia aseveljiä. Eikä kestänyt montakaan vuotta, kun suomalaiset jo ajoivat takaa Lappia polttavia saksalaisia. Mannerheimiä harmitti Hitlerin vierailu, koska se antoi länsivalloille väärän signaalin Suomen asemasta. Kesäkuun 27. päivänä Mannerheimin oli pakko lähteä vastavierailulle Saksaan. Vastavuoroisesti Mannerheimin yksityistiloiksi oli järjestetty juna. Suomen erillissota venäläisiä vastaan oli jo alkanut. Saksa oli miehittänyt Eurooppaa Ranskaa myöten. Rommelin panssarit valtasivat Pohjois-Afrikkaa. Saksan pääesikunta piti majaa Ukrainassa. Saksan armeijan tavoitteena kun olivat Kaukasuksen öljykentät. Göring tarjoili Mannerheimille kosteaa illallista metsästysmajallaan ja Hitler lasketteli sarjatulta Sudenpesänsä pihamaalla Mannerheimilta saamallaan Suomi-konepistoolilla. Kuunneltuaan Hitlerin, Göringin, Keitelin, Jodlin, Halderin ym. tilannekatsauksia Mannerheim sai lopullisen vahvistuksen aiemmalle käsitykselleen, että Suomi oli todella väärässä seurassa ja taistelemassa häviäjien rinnalla.

Suomessa Mannerheimia ei uskottu. Ei vielä senkään jälkeen, kun Rommel alkoi kärsiä raskaita tappioita. Eikä vielä, kun piirityksen keskellä olevalle kenraali Paulukselle pudotettiin marsalkan merkit lentokoneesta  sotilaiden syödessä kaikki hevosensa, kaupungin kaikki koirat ja kissat sekä lopulta jäätyneitä aseveljiänsäkin. Satojen tuhansien sotilaiden ja siviilien menetykset joissakin yksittäisissä rytäköissä jäivät pelkiksi kuriositeeteiksi, sillä lopulta kuusi vuotta kestäneiden raakalaismaisten operaatioiden sarja vaati yli 62 miljoonan ihmisen hengen. Elävää materiaalia riitti niitettäväksi ja aina löytyi uusia tuhottavia kohteita. Aarteita pääsivät ryöstämään ne, jotka kulloinkin miehittivät mitäkin alueita. Keskitysleireistä tiesivät lähinnä ne, jotka niihin olivat joutuneet ja vain siihen asti kuin hengissä pysyivät. Sotapäälliköt kyllä tiesivät. Mannerheim muiden mukana yritti suhteittensa avulla pelastaa tuttaviaan keskitysleireiltä tai ainakin saamaan heille siedettävämmän kohtelun.

Sen sijaan tavalliset kansalaiset joutuivat tyytymään vähäisiin tiedon rippeisiin mm. vihollispuolen sotapropagandaa oikein tulkitsemalla tai noppaa heittämällä. Naiset olivat jo tottuneet hoitamaan kotirintamaa, vaikka tuskin he tajusivat pyörittävänsä koko kansantaloutta. Valtionjohto tukeutui kansanhuoltolautakuntiin ja elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden säännöstelyyn, sillä vapaa kilpailutalous ei koskaan sota-aikana toimi laillisuuden rajoissa. Etulinjojen aliravitut miehet turhautuivat syvälle Karjalaan kaivamissaan juoksuhaudoissa ja tarkka-ampujat napsivat vihollispuolen näkösälle sattuneita hahmoja. Kotirintamalla tarkkailtiin viholliskoneiden tiedustelulentoja ja suojauduttiin pommeilta, jotka satunnaisesti johonkin osuessaan, osuivat siviilikohteisiin. 

Marsalkka Mannerheim oli kaiken kokenut ammattisotilas. Uransa aikana hän oli jo käynyt niin monta veristä sotaa Aasiassa ja Euroopassa, että synkeämpää elämää ei kenenkään kohdalle voi toivoa. Juuri siitä syystä kuitenkin juuri hänellä oli kaikista Suomen johtajista eniten myös tervettä järkeä yrittää irrottaa Suomi ajoissa kaamean sodan syövereistä. Ja yhtä kiire hänellä oli jo 10 vuotta aikaisemmin ollut hoputtaa Suomen poliittisia päättäjiä varustamaan armeijaa tulossa olevien synkkien aikojen varalle! Suomen kesäkuussa 1942 elämä ja kuolema astuivat yhtä jalkaa  - kuolema tosin askelta edellä ja elämä varjona perässä.

Voi aikoja, voi tapoja! Mutta hyvä niin!

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Pätevä sanonta. Kaikkea ne insinöörit keksivät. Se on kehitystä. Kehitystä ohjaa ihmiskunnan kiveen hakattu arvomaailma, joka säilyy muuttumattomana, sillä se on kivikaudelta peräisin.

Kaikki tiet johtivat roomalaisten tuntemassa maailmassa Roomaan. Tänä päivänä voimme nähdä asiat laajemmissa yhteyksissä, joissa Roomalla on oma paikkansa. Tiet eivät johda yksin Roomaan, vaan ympäri maailmaa ja johtavat lopulta...takaisin kivikauteen. Hämmentävää kehitystä ihmisen valtakaudella tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ja kaiken aikaa. Näemme kehitystä siinä, että on vähin erin siirrytty kivikaudesta muovikauteen. Iloitsemme laivasta, joka muistuttaa Monte Carloa. Ihastelemme rakennuksia, joilla on vääntyneet muodot ja kiiltävät pinnat. Tosiasiassa sellaista kehitystä, jolla edes pääosin on johdonmukainen suunta, edustaa vain terveystiede. Yksinkö? Eipä tule heti muuta mieleen. Uskonnot ovat oma lukunsa.

Yleisesti ottaen kehitys on suunnaltaan sirpaloitunutta, fraktaaligeometrista monimuotoisuutta, viihdettä ja huvipuistorakentamista silloin, kun puute ja kurjuus eivät ole esteenä. Kivikaudelta kumpuavat arvot ohjaavat elämäämme: Oman edun tavoittelu, ahneus ja väkivalta. Ei edes pimeä keskiaika luopunut kivikauden arvoista. Tarkoitusten pyhittämät keinot eivät koskaan ruostu. Intressit ovat arvojen kääntöpuoli ja keinot käyvät kehityksestä. Konnat nostavat valtaan diktaattoreita, kun olot ovat epävakaat. Markkinavoimat ostavat valtaan hallituksia, kun demokratia ylläpitää järjestystä. Markkinoiden tehtävänä on ensisijaisesti tuottaa voittoa sijoittajille, toissijaisesti jakaa hyvinvoinnin murusia niin pitkälle kuin jakamista riittää. Vaistoamme, että globaali hyvinvointi on mahdoton yhtälö. Se merkitsee köyhyyden tasaamista kaikkien kesken, joukkokuolemaa, lajin loppua.

Iloitkaamme lemmenlaivoista! Ihastelkaamme muodottomia museorakennuksia! Kuunnelkaamme herkällä korvalla asiantuntijoiden arvokeskusteluja! Odottakaamme innolla vuosittain vaihtuvia automalleja! Kohiskaamme hyväntekeväisyyskeräyksistä! Maistelkaamme vuosikertaviinejä! Tilastoikaamme hiilijalanjälkiä!

Muistakaamme nauraa itsellemme joka päivä ja nauttia terveystieteiden tarjoamista helpotuksista jokapäiväiseen elämäämme!

Voiko tulonjako mennä liian pitkälle?

Kauan sitten eläneestä viinitarhurista tuli kuuluisa työnantaja, kun hän kävi palkkaamassa torilla seisoskelevia joutilaita tarhaansa työntekijöiksi. Tarhuri lupasi jokaiselle yhden denarin päivältä. Tarhuri kävi päivän mittaan useita kertoja torilla ja aina sieltä löytyi joutilaita, jotka hän lähetti töihin tarhaansa. Illalla tuli palkan maksun aika. Kaikille maksettiin yksi denari riippumatta ajasta, jonka olivat ehtineet olla töissä. Eniten töitä tehneet napisivat, kun eivät saaneet enempää kuin denarin, mutta tarhuri maksoi vain sen, minkä oli luvannut. Hän teki omallaan, mitä halusi. Hän antoi viimeiselle saman kuin ensimmäisellekin. Näin oli oikein ja sen uskomme.

Vieläkin enemmän muistelemme vanhoja tapahtumia, joissa muutama leipä ja kalanen jaettiin ja näin ravittiin tuhansia ihmisiä yliluonnollisten voimien avulla. Näin oli oikein ja sen uskomme.

Tänäkin päivänä voimme luonnossa myös itse nähdä, miten linnut eivät kylvä eivätkä leikkaa ja kedon kukat kasvavat mitään työtä tekemättä. Näin on oikein ja sen hyväksymme.

Voisiko tulonjako ihmisten kesken mennä jopa niin pitkälle, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus elää elämänsä nälkään kuolematta? Voisiko ihminen luoda järjestelmän, jossa jokaiselle maksettaisiin sama palkka riippumatta siitä, mitä työtä tekee? Olisiko hyvä pitää mielessä, ettei ole voittajaa ilman häviäjiä eikä kenenkään omaisuus kartu vähentämättä samalla muiden omaisuutta. Tässä mennään jo yli ymmärryksen ja aivan liian pitkälle.

Kallio ei kuollut Mannerheimin käsivarsille

Presidentti Kyösti Kallion kuolemasta Helsingin rautatieasemalla on tullut myytti. Myytti elää vielä Jörn Donnerin viimeisimmässä TV-dokumentissa, jossa käsitellään marsalkka Mannerheimin elämää. Dokumentissa Donner kertoo, miten presidentti Kallio kuoli marsalkka Mannerheimin käsivarsille. Tosiasiassa Kallio kuoli vanhemman adjutanttinsa eversti Aladar Paasosen käsivarsille, joka käveli varta vasten presidentin takana varmistamassa tämän kulkua. Marsalkka sen sijaan käveli presidentin vierellä.

Eversti Paasonen, joka toimi myös marsalkan tiedustelupäällikkönä, avusti tätä muistelmien kirjoittamisessa Sveitsissä. Marsalkan muistelmiin kirjattiin presidentti Kallion "kuolleen vahvoille käsivarsille". Vasta myöhemmin Paasonen omissa muistelmissaan tarkentaa, kenelle nuo käsivarret kuuluivat. Marsalkka Mannerheim kuoli 10 vuotta myöhemmin Sveitsissä puoli tuntia ennen keskiyötä 27.1.1951, jolloin Suomen aika oli puoli tuntia yli keskiyön 28.1.1951. Jälkimmäiseen päivämäärään on liitetty myyttinen yhteys Suomen kohtalon hetkiin vuonna 1918.

Mitään mystiikkaa näihin tapahtumiin ei liity. Myytit on rakennettu aikalaisten ja myöhempien sukupolvien toimesta.

Munamies ja Ugly Birds

Munamies ja Ugly Birds ovat saavuttaneet suuren suosion nopeasti. Miksi? Koska ne kertovat ihmisestä kaiken. Ihminen kummastelee elämän tarkoitusta. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Onko ihminen hyvä vai paha? Voittaako hyvä aina lopuksi? Onko sielua olemassa? Mitä on kuoleman jälkeen? Voinko syntyä uudestaan?

Muna ei ollut ensin. Ensin oli munan tekijä, oli se sitten kilpikonna tai pingviini. Munamies ei myöskään voinut olla ensin. Ensin olivat näyttelijä, puvustaja ja monta muuta ohjelman tekijää. Munamies edustaa yksilöä ja yksilöllisyyttä. Hän näyttää olevan yksin ja erilainen muiden joukossa. Tosiasiassa hän on yhteisön jäsen. Ilman yhteisöä hän ei olisi olemassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hän edustaa myös korkeinta henkisyyttä, minkä ihminen voi saavuttaa. Hän on niin avuton, että hänen on pakko olla hyveellinen. Hän on niin pelkistetty, että hänessä voi nähdä keisarin ilman vaatteita. Hän on niin älykäs, että hänessä voi nähdä Einsteinin ilman vaimon työpanosta.

Ugly Birds edustaa laajemmin ihmisen yhteisöllistä ulottuvuutta. Eivät linnutkaan yksinäisinä yksilöinä olisi olemassa. Linnuilla on vihollisia, joita vastaan on käytävä loputonta taistelua elämästä. Munien vaaliminen on elinehto. Se on tärkeintä elämän jatkumisen kannalta. Se sisältää myös vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta. Olipa yksilö syntynyt maailmaan elävänä poikasena tai munana, sen tärkein tehtävä on käyttää elämänsä oman lajinsa elämän säilymiseen. Se on samalla yksilön koko elämän tarkoitus. Hyvä voittaa pahan aina - niin kauan kuin oma laji pysyy hengissä.

Munat antavat myös vastauksen siihen, onko sielua olemassa. Kuoren sisällä on elävä sielu. Elävä olento sisältää monta kerrosta ja ulottuvuutta. Ulottuvuus voi kantaa valovuosien päähän. Uudestisyntyminen on kuin onkin mahdollista. Munasta kuoriutuva olento on todiste siitä, että syntyminen on tapahtunut. Kaikki syntyminen on uudestisyntymistä. Me ihmiset itsessään olemme todiste siitä, että syntyminen tähän maailmankaikkeuteen on mahdollista tässäkin hahmossa. Pitääkö sitä sen selvemmin voida todistaa?!

Ehdotus Guggenheim-museoksi

Guggenheim pitää päättäjät kuumina. Uunituore Suomi-brändi ei riitä. Ei riitä joulupukki. Ei riitä sisu, ei sauna, ei talvisota. Uutta pitää keksiä tai lainata muilta. Toivottavasti panostukseen ei käytetä enemmän rahaa kuin on tarpeellista.

Ehdotan tässä halpaa ideaa Guggenheim-museoksi. Siis vain tämä idea on halpa, kun en lähetä mitään laskua. Toteutuksen hinta on toinen juttu. Luulenpa kuitenkin, että pelkästään museohankkeen konsultointeihin, suunnittelukilpailuihin ja muihin alustaviin hankkeisiin tullaan käyttämään miljoonia euroja.

Ideani on yksinkertainen: Etsitään paikaksi sopiva peruskallio. Louhitaan siihen Messuhallin kokoiset näyttelytilat ellei käytöstä vapautunutta luolastoa ole tarjolla. Rakennetaan luolaan kaupunki, jonka kerrostalot muistuttavat suomalaisen peruskeittiön kaappeja ja koneistusta. Yksikin katu riittää, mutta jos rahat riittävät, useampikin katu. Talot edustavat eri aikakausien keittiöitä. Keittiökalusteiden muotoisten kerrostalojen sisällä on pienempiä näyttelyitä ja palvelutiloja sekä jättikoossa keittiökoneiden koneistoja. Esimerkiksi tiskialtaissa voi olla uima-allas, surffirata, sukelluskoulu, akvaario tms. Keittiökaupungissa voi filmata lilliputtielokuvia ja tehdä viihdeohjelmia. Kaupunki varustetaan siten, että se tarvittaessa toimii pommisuojana kuten muutkin kallioluolat.

Eikö vain? Siinä olisi Guggenheimia kerrakseen! Suureen ääneen voitaisiin puhua yleismaailmallisesta keittiökulttuurista ja vähän hiljaisemmalla äänellä suomalaisten keittiökalusteiden ja kodinkoneiden markkinoinnista...

Horoskooppi vuoden jokaiselle päivälle

Tämä horoskooppi perustuu arvoitukselliseen sykliin, jonka kulku jäänee selvittämättä. Hämmästyttävä tulos saadaan, kun teksti yhdistetään mihin tahansa päivittäiseen horoskooppiin. Käyttäjän omalle vastuulle laatinut: Piskop S. Horo

Oinas
Oleks osina? Kokoo ittes ja luota sarviis tai ota jalat alles! Muista, mitä oinas sanoi: "naios nisoa...o... nias".

 Härkä
Pien kärhä on ain hyväks, vaan isomp kärhämä jää pysyväks. Muista, että härkärähkä kärähtää helpost.

Kaksonen
Ota sokkanen irti ja oveas raota. Kolkuttavalle voi ovens avata! Kannekos vai pien sakkonen ois muute paikallans?

Rapu
Pura tunteitas, viipaloi ja peruuta: Ilo on saaliin keruuta. Yhdes sitte taas lauletan: Pura rapu, rapu pura rallaa!

Leijona
Nojaile kaikes rauhas kuninkaitte enolaji. Häkissäs oot yhtä turvas kui vapaanaki!

Neitsyt
Ole sinetty ja itse nyt parhaite sen tiet, mistä tuut ja minne millon meet. uussii reittei kans!
 
Vaaka
Vaikk vakaa elämise kaava velvoittaa teill kaidoill pysymä, nii avaka uussi reittei kans!

Skorpioni
Roponiksi: Ku isop korni tulee ja ääni korpin soi, niin silloin kori onpi korsi pinos vain vain!

Jousimies
Jumis ei soi äänes, olet seimis ujo, jote rentoudu ja liiku! Tee jousestas keinu ja kiiku!

Kauris
Surkia et ole. Olet neidoista kaunein Iruska ja urohista komein Risuka!

Vesimies
Mesivesi on intohimos. Sä ole viimesse asti sive mies ja naine kans!

Kalat 
Lakat, mantelit ja viinit.Katla takal ain valmiin. Olessä oikke suosikki onnetarte?

EU ja markkinatalous

Euroopan unionin tavoitteena on ollut riittävän suurten sisämarkkinoiden luominen ja riittävän suuren markkinaosuuden saaminen maailman kaupasta. Tavoitetta on perusteltu kilpailukyvyn säilyttämisellä Aasian ja Amerikan mahtitalouksien kanssa.

Miten on käynyt? Sisämarkkinoita varten on haalittu pieniä ja köyhiä maita, jotka eivät ole pystyneet vastaamaan haasteeseen, vaikka ne ovat innokkaasti mukana. Vanhat pienet jäsenvaltiot ovat joutuneet unionin sisäisten markkinavoimien riiston kohteeksi, kun uusissa ei ole ollut riistettävää. Vanhojen suurten jäsenmaiden pinna alkaa katketa, kun muiden jäsenmaiden avuntarve jatkuu kiihtyvällä vauhdilla ja suurista jäsenmaistakin on sen myötä tullut markkinavoimien kuuliaisia lypsylehmiä.

Unionin ulkopuolisille markkinavoimille ei ole riittänyt pelkkä kilpailu, vaan ne ovat lisänneet vaikutusvaltaansa unionin sisällä. Yhteinen euro-raha ei takaa suunniteltua etua, kun unioni ei pysy yhtenäisenä ja voimakkaana. Suuret jäsenvaltiot alkavat ajatella, että pelastakoon nahkansa, ken voi. Paluu kansallisiin valuuttoihin on valinkauhassa.

Pienet maat haluavat pitää kiinni unionista ja eurosta, sillä muutakaan turvaa ei ole. Luulisi, että markkinavoimien etu olisi ollut säilyttää unionin yhtenäisyys ja tukea jäsenvaltioiden järjestyneitä oloja. Silmitön ahneus menee kuitenkin useimmiten järkevän toiminnan edelle. Vapaista markkinavoimista ei tunnu olevan Euroopan unionin pelastajaksi...liekö maailman parantajaksikaan. Jotain uutta pitäisi keksiä. Mikäli historia toistaa itseään, niin Euroopan yli kävellään vielä monta kertaa.

80-vuotiaiden lisäeläke, halleluja!

Valtiovarainministeriö ehdottaa maksullista lisäeläkettä 80 vuotta täyttäneille suomalaisille. Uuden auton hintaisella kertamaksulla voi taata itselleen 800 euron kuukausieläkkeen kaikkien muiden eläke-etuuksien päälle. Ehdotus on valmistunut vastavetona vakuutusyhtiöiden valmistelemalle mallille, jossa vastaava eläke alkaisi jo 65-vuotiaana ja sen kertamaksu olisi asunnon hintainen. Kertamaksullinen lisäeläke on tarkoitettu varakkaiden ihmisten viimeisten hetkien turvaksi.

Samaan aikaan maksussa olevia eläkkeitä leikataan taitetulla indeksillä pienemmiksi, tulevien eläkkeiden myöntöperusteita kiristetään ja eläkeiän nostamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Työeläkkeiden tasoa sopeutetaan jo nyt täyttä päätä elinaikakertoimen avulla eliniän muuttumisen mukaan. Tämäkin indeksi toimii leikkurina ja tähtää siihen, että työntekijät jatkaisivat työuriansa pidempään. Ministeriö katsoo, että tavallisen tallaajan vanhuus tulee turvatuksi ainoastaan ja vain eläke-etuuksia pienentämällä.

Esitetty lisäeläke on linjassa myös eläkettä saavan hoitotuen kanssa, siis kansaneläkelain perusteella maksettavan tuen kanssa. Tämä hoitotuki edellyttää eläkkeensaajan toimintakyvyn heikkenemistä, minkä lisäksi tavallisen tallaajan tulee myös - iästä riippumatta - olla todellisen avun tarpeessa. Varakkaalta ei todellista avuntarvetta edellytetä, jos hän pystyy esittämään erityisiä kustannuksia, vaikkapa palkkaamaalla oman hoitajan. Tavalliselta tallaajalta hoitotuki saattaa siis jäädä saamatta, kun taas varakas voi tuen napata. Vähävaraiselle tuella on todellista merkitystä, varakkaalle ei.

Yleisen hautausavustuksen maksaminen lopetettiin kauan sitten. Valtiovarainministeriön tulisi nyt kiireesti ruveta valmistelemaan aivan uudenlaista hautausavustusta, joka kuitattaisiin kaikilta eläkkeensaajilta kuukausittain etukäteen ja maksettaisiin vain siinä tapauksessa,että pesän varat muutenkin riittäisivät hautajaisten järjestämiseen. Vakuutusyhtiöt saattaisivat silloin tarjota moottoripyörän arvoista etukäteissijoitusta avustuksen saamisen varmistamiseksi.

Suomalainen laivanrakennus

Suomalaisella laivanrakennuksella on vankat perinteet. Kauan sitten esi-isämme koversivat puunrungoista ruuhia. Ehkä he sitä ennen, heti jääkauden jälkeen, laskettelivat risukasoilla jokia ja sauvoivat jäälautoilla keväisissä vesissä. Ruuhista ja lautoista siirryttiin soudettaviin ja purjehdittaviin aluksiin, höyrylaivoihin ja lopulta luksusristeilijöihin ja jäänmurtajiin.

Suomalaisen laivanrakennustaidon korkeakoulu on ollut Tukholma. Pitkässä juoksussa laivojen suurin tilaaja ja ostaja on ollut Venäjä. Suurinta sesonkikautta ovat aina olleet sota-ajat, jolloin myös muualta Eurooppasta on saatu tilauksia enemmän kuin on pystytty toimittamaan.

Tänä päivänä Suomessa osataan tehdä maailman suurimmat loistoristeilijät. Kunnian siitä nappaa ennen kaikkea telakan omistaja, joten maailmalla Etelä-Korea itseoikeutetusti mainostaa olevansa loistoalusten tekijä. Suomessa osataan tehdä myös maailman parhaimmat jäänmurtajat. Kun Venäjällä on rahaa ja sillä on valtavat jääkentät rannikoillaan, se ymmärrettävistä syistä ostaa jäänmurtajia tekeviä telakoita. Kunnia venäläisessä omistuksessa olevien telakoiden tuotannosta kuuluu luonnollisesti venäläisille.

Suomen telakoiden omistusta ja tietotaitoa on pakko myydä ulkomaille, koska pienessä maassa pääomasta on jatkuva pula. Entisinä aikoina laivateollisuuden elvytti sota, nykyään elvyttäjäksi on riittänyt nousukausi. Ennen laivojen kysyntä hiipui rauhan aikana, nykyisin taantuman ja laman aikana.

Korealaisilla ja venäläisillä ei ole mielessään suomalaisen laivanrakennustaidon vaaliminen. He haluavat vain kaapata suomalaisille kertyneen tietotaidon ja kyniä vakavaraiselta pikku maalta verorahoja. He siirtävät telakkatoiminnot muualle heti, kun osaamista on kertynyt tarpeeksi ja omistussuhteet tekevät siirtopäätökset mahdollisiksi.

Risteilyalukset ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne vaivoin selviytyvät Tanskan salmista. Ennen pitkää jäänmurtajienkin rakentaminen siirretään Habarovskiin. Mutta mikäli historiaan on uskomista, niin jollakin aikavälillä ja jollakin uudella rakennustekniikalla ja nousukauden - toivottavasti ei sodan - avustuksella Suomi kerta toisensa jälkeen virittelee laivanrakennusta omalla pohjallaan. Verorahojen upottamisella telakkateollisuuteen on vankat perinteet. Telakkateollisuuden työllistävä vaikutus on poliittisesti niin kuuma peruna, että rahanjaon täytyy toimia silloinkin, kun peli on rumaa. Pitkällä aikavälillä Suomen menestyminen telakkateollisuuden kansainvälisessä kilpailussa voi perustua vain ulkomaisen pääoman kartuttamiseen. Alihankkijan rooli ja työllisyyden ylläpito edellyttävät kuitenkin valppautta uutuustuotteita kehittelevänä messipoikana.