Uusi normaali

Ihmiskunnan kirjoitettu historia on täynnä kuvauksia ihmisten, eläinten ja muun Luojan luoman luonnon kokemista kauheuksista. Tällä kertaa riehuva pandemia kuuluu samaan sarjaan. Elämme tulisen tynnyrin kannella, jonka ohut pinta on jäähtynyt juuri meille sopivaksi. Tynnyriä uhkaavat ulkopuoliset uhatkaan eivät ole juuri meidän aikanamme toteutuneet.

Tämän pandemian vuoksi joutuvat kärsimään kaikkien tarttuvien tautien, perussairauksien, onnettomuuksien ja sotien uhrit, nälänhädässä olevat ja yltäkylläisyydessä elävät. Kaikki omalla tavallaan.

Muutaman kuukauden kuluessa on ruvettu puhumaan pandemian jälkeisestä uudesta normaalista. Vielä emme tiedä, milloin tämä tai uusi pandemia antaa tilaa uudelle normaalille ja mitä se uusi normaali voisi olla.

Jotain voimme kuitenkin päätellä siitä innostuksesta, millä avaruuden valloitusta valmistellaan tieteellisellä, teknisellä ja taloudellisella voimalla sekä mallinnetaan elokuvien ja pelien virtuaalitodellisuudella.

   
Viimeistään avaruuden valloituksen myötä ihmiskunnalle lopulta avautuu sopiva uusi normaali. Tietenkin maapallolle joutuu jäämään suurin osa ihmiskuntaa, sillä avaruusaluksiin mahtuvat vain harvat ja valitut. Toivottavasti muutamat heistä saavat nähdä tuon täysin uuden normaalin.

Käsikirjoituksen luonnos vapaaseen käyttöön

Tämä luonnostelu noudattelee kansainvälisessä levityksessä olevien TV-sarjojen ja perhe-elokuvien normaalia kaavaa. Sen vuoksi autolla ajamista on paljon.

Katsojan mielenkiinnon herättämiseksi elokuva alkaa pitkällä takaa-ajokohtauksella, jossa ajetaan formulakisojen nopeuksilla. Muusta liikenteestä ei välitetä. Hurjaa kiilaamista. Kliimaksina pahisten auton harhauttaminen iloisena soihtuna rotkon pohjalle.

Seuraa rauhallinen kohtaus, jossa päähenkilö lipuu tunnetulla automerkillä upean kartanon sähköaidatulle sisäpihallalle, pääoven eteen. Levähdetään kartanon upeassa salongissa, jossa arkitodellisuutta ilmentää drinkkien maistelu. Tässä kohtauksessa näyttäytyy myös naispääosan esittäjä kotoisasti veikistellen kuin Punaisella matolla ikään.


Katsojan kyllästymisen välttämiseksi päähenkilö saa vinkin, jonka perusteella lähdetään kovalla kiireellä suureen autohalliin, jossa päähenkilö nitistää neljä sarjatuliaseilla varustettua pahista. Päähenkilö napsii pahiksia yhden kerrallaan pistoolilla, jossa luoteja riittää.

Kohtauksia voi suhteuttaa esimerkiksi kuvassa esitetyllä tavalla siten, että autolla ajamista sisäkuvauksena on 20 minuuttia ja ulkokuvauksena 30 minuuttia sisältäen pahisten jahtaamisen. Sisäkuvauksiin käytetään yhteensä 30 minuuttia sisältäen keskustelutuokiot. Lopussa irrottaudutaan elokuvan arkisista aiheista. Viisi minuuttia riittää.

Katsojat tykkäävät ajella omalla autolla, joten kotoisan tunnelman varmistamiseksi lähdetään jälleen autoajelulle. Kamera on tällä kertaa auton sisällä ja auto liikkuu todellisessa maastossa. Päähenkilö puhuu koko ajan kännykkäänsä tai vieressä istuvalle daamille eikä turhaan vilkuile ajosuuntaan. Kohtauksiin liitetään merkitseviä katseita, hiusten sipaisua silmiltä ja huoletonta keskustelua.

Esitystä ei kuitenkaan saa jättää junnaamaan paikoilleen, vaan katsojan nautiontoa on syytä ryydittää uudella taistelukohtauksella. Poiketaan siis hylättyyn teollisuushalliin. Ruostunut halli tarjoaa mainion ympäristön entistä suuremman pahisjoukon ryvettämiselle.

Loppumetreillä päähenkilöt vieraineen pääsevät vihdoin rentoutumaan luksusjahdille, jos huippuhienon ravintolan rantaterassi tuntuu liian pliisulta ympäristöltä.

OBS! Riittävän löysä juoni kehittyy kuvausten aikana ihan itsekseen ja vuorosanat kannattaa napata kuvaustaukojen kahvikeskusteluista.

Tuhatvuotisen valtakunnan rooli

Tuhatvuotisen valtakunnan salaisuutta pohtiessa tulee ajatelleeksi, mitä yhteyttä voisi olla Raamatussa mainitulla tuhatvuotisella valtakunnalla ja kielten sekoittamisella suhteessa kristillisten kirkkokuntien hajaantumiseen.

Kolmannes maailman väestöstä tunnustaa kristinuskoa. Roomalaiskatolisia on 1,25 miljardia, ortodokseja 270 miljoonaa ja protestantteja 440 miljoonaa. Protestanttien yhteinen historia perustuu 1500 -luvun uskonpuhdistusten synnyttämiin reformiliikkeisiin, uskonnollisiin yhdistyksiin, vapaaseurakuntiin ja kirkkoihin. Protestantteihin kuuluvat mm. evankelisluterilaisten kirkkojen 33 miljoonaa jäsentä. Suomalaisten osuus  kaikista evankelisluterilaisista on 1,3 %.

Roomalaiskatolisen kirkon hengellinen johtaja on paavi. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä. Rooman hiippakunnan piispaa on jakamattoman kirkon ajoista alkaen pidetty merkittävimpänä patriarkaattina, ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1870 katolinen kirkko päätti, että paavi on erehtymätön puhuessaan uskon asioista  viran puolesta.
Roomalaiskatolisella kirkolla on pitkä ja kiinteä taival valtiollisessa ja valtioiden välisessä politiikassa.

Ortodoksisen kirkon ekumeenisena patriarkkana toimii Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, esimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1054 tapahtunut jako lännen ja idän kirkkoihin on pysynyt. Ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista yhtenäistä organisaatiota kuin roomalaiskatolisella kirkolla eikä sen johtajaa ole julistettu erehtymättömäksi. Ortodoksinen kirkko on erehtymätön vain paikallisseurakuntien maailmanlaajuisen yhteyden kautta. Värikkäät valtiolliset muutokset ovat osaltaan johtaneet siihen, että ortodoksisella kirkolla on esiintynyt ristiriitoja valtiollisessa politikoinnissa.

Protestantit jatkavat 1500-luvulla alkaneiden reformien tiellä. Adventistit, anglikaanit, baptistit, helluntailaiset, luterilaiset, metodistit, pelastusarmeija, reformoidut ja muut kulkevat omia teitään. Yhteinen kieli, yhteinen käsitys kirkkojen ekumeniasta, tuhatvuotisesta valtakunnasta ja monesta muusta tuntuvat olevan tavoittamattomissa.

Lopullisena tavoitteena ei kuitenkaan ole maanpäällinen yksimielisyys, onni ja autuus. Kristinusko on saavuttanut vasta kolmanneksen maapallon väestöstä. Lähetystyön tulee olla tehokasta ja tehokkainta lähetystyö on silloin, kun se tapahtuu mahdollisimman monipuolisella tavalla. Väittelyt ja selitysten selitykset ovat tärkeitä vain kiinnostuksen herättämiseksi. Niiden tehtävänä on johdattaa ajatukset siihen, mikä on tärkeintä. Niinpä tuhatvuotinen valtakuntakin pysyy salaisuutena, koska sen mittapuuna olevan vuoden yksikköä ei ole kerrottu. Tärkeintä on, että Sana muodossa tai toisessa menee perille, kaikkien saataville.

Tuhatvuotisen valtakunnan salaisuus

Kristikunnalle on tuottanut vaikeuksia tuhatvuotisen valtakunnan ymmärtäminen. Eräänä syynä siihen on ollut, että tuhatvuotisesta valtakunnasta kerrotaan Raamatun eri kohdissa hieman eri tavalla. Se on tarjonnut tulkitsijoille rinnakkaisia näkemyksiä. Ehkä laajin tulkinta löytyy juutalaisuudesta, jossa erään tulkinnan mukaan luomisen kuusi päivää kattaa koko maailmanhistorian.

Valtava määrä uskonnollisia yhteisöjä, kirkkoja ja kirkkokuntia on syntynyt mikä mistäkin syystä tai reformista. Myös tulkinnat tuhatvuotisen valtakunnan olemuksesta ovat aiheuttaneet eriseuraisuutta. Pelkästään tulkinnat tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat siivittäneet ajatukset tuhatvuotisen ajanjakson odottamisesta lopunajan odottamiseen. Joissakin tapauksissa saarnamiehet ovat ottaneet tuhatvuotisen valtakunnan rakentamisen jopa omaksi tehtäväkseen.

Katoliset, ortodoksit ja protestantit suhtautuvat tuhatvuotisen valtakunnan tulemiseen pääosin samansuuntaisesti. Yhteisen näkemyksen lähtökohdaksi voisi ajatella ortodoksista käsitystä, että Raamatun kuvaukset lopun ajoista viestivät kaikkina aikoina eläville ihmisille, etteivät lopun ajat ole ihmisen ennustettavissa ja siltä varalta jokaisen on oltava aina valmiina. Se saattaisi sopia myös reformistisille luterilaisille. Raamatun tulkinnat tehdään kuitenkin kirkolliskokousten tasoisilla forumeilla. Yksittäinen uskovainen voi pitää käsitykset ominaan ellei saa ajatustensa tueksi uutta reformaattista liikehdintää.