Mars-planeetan valloitus

Aurinkokunnassa maapallomme lähimmät planeetat ovat Venus ja Mars. Venus on lähempänä aurinkoa kuin Maa ja yli 200 miljoonaa kilometriä lähempänä Maata kuin Mars. Venukseen ei kuitenkaan ole menemistä, sillä se on ihmiselle liian kuuma planeetta. Sen sijaan kauempana oleva Mars tarjoaa siedettävämmät olosuhteet, vaikka sekin on ihmiselle lähes elinkelvoton planeetta. Marsin ammoisista tulivuorten purkauksista syntynyt kaasukehä on hiipunut ja meret kuivuneet, joten sen maisema muistuttaa Maan kuuta, tosin jylhemmässä muodossa.

Marsia on tutkittu miehittämättömillä avaruusluotaimilla, mutta miehitettyjäkään ei pidetä mahdottomina. Avaruuspukuun sonnustautuneelle ihmiselle olisi mahdollista tukikohdasta käsin tutustua planeetan olosuhteisiin. Edestakainen miehitetty matka Marsiin kestäisi joidenkin laskelmien mukaan runsaat kaksi vuotta ja matkalle saattaisi kertyä hintaa mitä hyvänsä kymmenistä miljardeista satoihin miljardeihin dollareihin, sillä Marsiin pitäisi pystyä rahtaamaan muutakin kuin pilotit.

Pitkän avaruuslennon vaikutukset ihmisen terveyteen on tiedostettu. Eräskin ahtaissa olosuhteissa suoritettu 105 vuorokauden harjoitus osoitti, että pelkkä vuorokausirytmin muutos aiheutti koehenkilöille univajetta, masennusta ja riitaisuutta. Tiedetään myös, että pitkän avaruuslennon aikana ihmisen saama säteilyannos altistaa syövälle ja että pitkä painottomassa tilassa eläminen johtaa luustokatoon ja lihasten surkastumiseen. Kaiken kaikkiaan runsaat kaksi vuotta kestävän avaruusmatkan seurauksena avaruuslentäjän eliniänkin arvellaan lyhenevän jopa  15 - 24 vuodella. Ei liene perusteetonta väittää, että tässä mainitut seikat tulisivat olemaan myös pitkän avaruusmatkan ongelmista vain vähäisimpiä.

Kirjoittajan oma kommentti: Lukiessaan päivittäisiä uutisia tulee väistämättä ajatelleeksi, että ihminen kaikessa viisaudessaan torjuu ymmärryksen hahmottaa kokonaisuutta.

Kun sotavoimaa kulutetaan...

Kansallisrunouteen on ikuistettu tilanne, jossa "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen". "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." on lainaa spartalaisesta taistelurunoudesta jopa 600-luvulta eKr. Sen sijaan viime sotia käsittelevässä sotakirjallisuudessa vanhoille jermuilla annetaan tärkeä rooli etulinjoissa. Sotilaat kuolevat aina kunnian kentillä ja heidät haudataan sankarihautoihin.

Olisi sivistymätöntä uutisoida, että sotilaita lähetetään kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle jatkuvana virtana ja heitä kuolee koko ajan samalla tavalla kuin siviilejäkin. He astuvat miinoihin, tulevat vangituiksi ja teloitetuiksi, joutuvat väijytyksiin, saavat luoteja ja sirpaleita ympäri kehoa, tukehtuvat myrkyllisiin kaasuihin, murskautuvat telaketjujen ja sortuvien rakennusten alle, palavat tulimyrskyissä, hukkuvat laivojen upotessa ja siltojen romahtaessa, putoavat maahan lentokoneiden ja helikoptereiden mukana eli kokien niin viheliäisiä kohtaloita, ettei kuvitella saata. Sotatermillä "kuluttaa" on kuitenkin rajansa: Sotainvalideja ei voida sanoa kuluneiksi sotilaiksi, ei mitenkään eikä edes riippuen siitä, muistetaanko heitä ja pidetäänkö huolta.

Sodan päätyttyä kunnian kenttiä jäävät viime kädessä siivoamaan siviilit, joiden kotikonnut ovat sodan jalkoihin sattuneet jäämään. Kaikkea sodissa tuhoutunutta, käsittämättömän suurta romujen määrää ei koskaan pystytä siivoamaan, vaan loppuunkulutettu ja täysin tuhottu roju jää saastuttamaan meriä ja mantereita seuraaviin mannerlaattojen siirtymiin saakka.

Uskontojen ja vaurauden kirjo

G7-maat kattavat 10% maailman väestöstä ja 40% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. G7-maihin kuuluvat Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Japania lukuunottamatta jäsenmaiden uskonelämä nojaa pääosin katolisiin ja protestanttisiin perinteisiin.

Brics-maat kattavat 40% maailman väestöstä ja yli 20% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. Yhteisöön kuuluvat ortodoksinen Venäjä, konfutselainen Kiina, hindulainen Intia,  protestanttinen Etelä-Afrikka sekä katolinen Brasilia.

G7-  ja Brics-maiden ulkopuolelle jäävät yhteisöt kattavat kuitenkin vielä 50% maailman väestöstä ja 40% maailmantalouden bruttokansantuotteesta. Näissä maissa uskonnollisuus jakautuu vielä värikkäämmin kuin G7- ja Brics-maissa.

Tulevaisuus näyttää, pystyvätkö G7- ja Brics-maat tulemaan toimeen keskenään pyrkiessään hallitsemaan koko maailmantaloutta, vaikka makupalat tuntuvat liian suurilta pureskeltaviksi. Ilmastonmuutos ja väestön muuttoliike saattavat ehtiä panemaan palikat vielä aivan uuteen järjestykseen.