perjantai 28. tammikuuta 2011

Voiko tulonjako mennä liian pitkälle?

Kauan sitten eläneestä viinitarhurista tuli kuuluisa työnantaja, kun hän kävi palkkaamassa torilla seisoskelevia joutilaita tarhaansa työntekijöiksi. Tarhuri lupasi jokaiselle yhden denarin päivältä. Tarhuri kävi päivän mittaan useita kertoja torilla ja aina sieltä löytyi joutilaita, jotka hän lähetti töihin tarhaansa. Illalla tuli palkan maksun aika. Kaikille maksettiin yksi denari riippumatta ajasta, jonka olivat ehtineet olla töissä. Eniten töitä tehneet napisivat, kun eivät saaneet enempää kuin denarin, mutta tarhuri maksoi vain sen, minkä oli luvannut. Hän teki omallaan, mitä halusi. Hän antoi viimeiselle saman kuin ensimmäisellekin. Näin oli oikein ja sen uskomme.

Vieläkin enemmän muistelemme vanhoja tapahtumia, joissa muutama leipä ja kalanen jaettiin ja näin ravittiin tuhansia ihmisiä yliluonnollisten voimien avulla. Näin oli oikein ja sen uskomme.

Tänäkin päivänä voimme luonnossa myös itse nähdä, miten linnut eivät kylvä eivätkä leikkaa ja kedon kukat kasvavat mitään työtä tekemättä. Näin on oikein ja sen hyväksymme.

Voisiko tulonjako ihmisten kesken mennä jopa niin pitkälle, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus elää elämänsä nälkään kuolematta? Voisiko ihminen luoda järjestelmän, jossa jokaiselle maksettaisiin sama palkka riippumatta siitä, mitä työtä tekee? Olisiko hyvä pitää mielessä, ettei ole voittajaa ilman häviäjiä eikä kenenkään omaisuus kartu vähentämättä samalla muiden omaisuutta. Tässä mennään jo yli ymmärryksen ja aivan liian pitkälle.

Kallio ei kuollut Mannerheimin käsivarsille

Presidentti Kyösti Kallion kuolemasta Helsingin rautatieasemalla on tullut myytti. Myytti elää vielä Jörn Donnerin viimeisimmässä TV-dokumentissa, jossa käsitellään marsalkka Mannerheimin elämää. Dokumentissa Donner kertoo, miten presidentti Kallio kuoli marsalkka Mannerheimin käsivarsille. Tosiasiassa Kallio kuoli vanhemman adjutanttinsa eversti Aladar Paasosen käsivarsille, joka käveli varta vasten presidentin takana varmistamassa tämän kulkua. Marsalkka sen sijaan käveli presidentin vierellä.

Eversti Paasonen, joka toimi myös marsalkan tiedustelupäällikkönä, avusti tätä muistelmien kirjoittamisessa Sveitsissä. Marsalkan muistelmiin kirjattiin presidentti Kallion "kuolleen vahvoille käsivarsille". Vasta myöhemmin Paasonen omissa muistelmissaan tarkentaa, kenelle nuo käsivarret kuuluivat. Marsalkka Mannerheim kuoli 10 vuotta myöhemmin Sveitsissä puoli tuntia ennen keskiyötä 27.1.1951, jolloin Suomen aika oli puoli tuntia yli keskiyön 28.1.1951. Jälkimmäiseen päivämäärään on liitetty myyttinen yhteys Suomen kohtalon hetkiin vuonna 1918.

Mitään mystiikkaa näihin tapahtumiin ei liity. Myytit on rakennettu aikalaisten ja myöhempien sukupolvien toimesta.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Munamies ja Ugly Birds

Munamies ja Ugly Birds ovat saavuttaneet suuren suosion nopeasti. Miksi? Koska ne kertovat ihmisestä kaiken. Ihminen kummastelee elämän tarkoitusta. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Onko ihminen hyvä vai paha? Voittaako hyvä aina lopuksi? Onko sielua olemassa? Mitä on kuoleman jälkeen? Voinko syntyä uudestaan?

Muna ei ollut ensin. Ensin oli munan tekijä, oli se sitten kilpikonna tai pingviini. Munamies ei myöskään voinut olla ensin. Ensin olivat näyttelijä, puvustaja ja monta muuta ohjelman tekijää. Munamies edustaa yksilöä ja yksilöllisyyttä. Hän näyttää olevan yksin ja erilainen muiden joukossa. Tosiasiassa hän on yhteisön jäsen. Ilman yhteisöä hän ei olisi olemassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hän edustaa myös korkeinta henkisyyttä, minkä ihminen voi saavuttaa. Hän on niin avuton, että hänen on pakko olla hyveellinen. Hän on niin pelkistetty, että hänessä voi nähdä keisarin ilman vaatteita. Hän on niin älykäs, että hänessä voi nähdä Einsteinin ilman vaimon työpanosta.

Ugly Birds edustaa laajemmin ihmisen yhteisöllistä ulottuvuutta. Eivät linnutkaan yksinäisinä yksilöinä olisi olemassa. Linnuilla on vihollisia, joita vastaan on käytävä loputonta taistelua elämästä. Munien vaaliminen on elinehto. Se on tärkeintä elämän jatkumisen kannalta. Se sisältää myös vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta. Olipa yksilö syntynyt maailmaan elävänä poikasena tai munana, sen tärkein tehtävä on käyttää elämänsä oman lajinsa elämän säilymiseen. Se on samalla yksilön koko elämän tarkoitus. Hyvä voittaa pahan aina - niin kauan kuin oma laji pysyy hengissä.

Munat antavat myös vastauksen siihen, onko sielua olemassa. Kuoren sisällä on elävä sielu. Elävä olento sisältää monta kerrosta ja ulottuvuutta. Ulottuvuus voi kantaa valovuosien päähän. Uudestisyntyminen on kuin onkin mahdollista. Munasta kuoriutuva olento on todiste siitä, että syntyminen on tapahtunut. Kaikki syntyminen on uudestisyntymistä. Me ihmiset itsessään olemme todiste siitä, että syntyminen tähän maailmankaikkeuteen on mahdollista tässäkin hahmossa. Pitääkö sitä sen selvemmin voida todistaa?!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Ehdotus Guggenheim-museoksi


Guggenheim pitää päättäjät kuumina. Uunituore Suomi-brändi ei riitä. Ei riitä joulupukki. Ei riitä sisu, ei sauna, ei talvisota. Uutta pitää keksiä tai lainata muilta. Toivottavasti panostukseen ei käytetä enemmän rahaa kuin on tarpeellista.

Ehdotan tässä halpaa ideaa Guggenheim-museoksi. Siis vain tämä idea on halpa, kun en lähetä mitään laskua. Toteutuksen hinta on toinen juttu. Luulenpa kuitenkin, että pelkästään museohankkeen konsultointeihin, suunnittelukilpailuihin ja muihin alustaviin hankkeisiin tullaan käyttämään miljoonia euroja.

Ideani on yksinkertainen: Etsitään paikaksi sopiva peruskallio. Louhitaan siihen Messuhallin kokoiset näyttelytilat ellei käytöstä vapautunutta luolastoa ole tarjolla. Rakennetaan luolaan kaupunki, jonka kerrostalot muistuttavat suomalaisen peruskeittiön kaappeja ja koneistusta. Yksikin katu riittää, mutta jos rahat riittävät, useampikin katu. Talot edustavat eri aikakausien keittiöitä. Keittiökalusteiden muotoisten kerrostalojen sisällä on pienempiä näyttelyitä ja palvelutiloja sekä jättikoossa keittiökoneiden koneistoja. Esimerkiksi tiskialtaissa voi olla uima-allas, surffirata, sukelluskoulu, akvaario tms. Keittiökaupungissa voi filmata lilliputtielokuvia ja tehdä viihdeohjelmia. Kaupunki varustetaan siten, että se tarvittaessa toimii pommisuojana kuten muutkin kallioluolat.

Eikö vain? Siinä olisi Guggenheimia kerrakseen! Suureen ääneen voitaisiin puhua yleismaailmallisesta keittiökulttuurista ja vähän hiljaisemmalla äänellä suomalaisten keittiökalusteiden ja kodinkoneiden markkinoinnista...

torstai 20. tammikuuta 2011

Horoskooppi vuoden jokaiselle päivälle

Tämä horoskooppi perustuu arvoitukselliseen sykliin, jonka kulku jäänee selvittämättä. Hämmästyttävä tulos saadaan, kun teksti yhdistetään mihin tahansa päivittäiseen horoskooppiin. Käyttäjän omalle vastuulle laatinut: Piskop S. Horo

Oinas

Oleks osina? Kokoo ittes ja luota sarviis tai ota jalat alles! Muista, mitä oinas sanoi: "naios nisoa...o... nias".

 Härkä
Pien kärhä on ain hyväks, vaan isomp kärhämä jää pysyväks. Muista, että härkärähkä kärähtää helpost.

Kaksonen
Ota sokkanen irti ja oveas raota. Kolkuttavalle voi ovens avata! Kannekos vai pien sakkonen ois muute paikallans?

Rapu
Pura tunteitas, viipaloi ja peruuta: Ilo on saaliin keruuta. Yhdes sitte taas lauletan: Pura rapu, rapu pura rallaa!

Leijona
Nojaile kaikes rauhas kuninkaitte enolaji. Häkissäs oot yhtä turvas kui vapaanaki!

Neitsyt
Ole sinetty ja itse nyt parhaite sen tiet, mistä tuut ja minne millon meet. uussii reittei kans!
 
Vaaka
Vaikk vakaa elämise kaava velvoittaa teill kaidoill pysymä, nii avaka uussi reittei kans!


Skorpioni
Roponiksi: Ku isop korni tulee ja ääni korpin soi, niin silloin kori onpi korsi pinos vain vain!

Jousimies
Jumis ei soi äänes, olet seimis ujo, jote rentoudu ja liiku! Tee jousestas keinu ja kiiku!

Kauris
Surkia et ole. Olet neidoista kaunein Iruska ja urohista komein Risuka!

Vesimies
Mesivesi on intohimos. Sä ole viimesse asti sive mies ja naine kans!

Kalat 
Lakat, mantelit ja viinit.Katla takal ain valmiin. Olessä oikke suosikki onnetarte?

tiistai 18. tammikuuta 2011

EU ja markkinatalous

Euroopan unionin tavoitteena on ollut riittävän suurten sisämarkkinoiden luominen ja riittävän suuren markkinaosuuden saaminen maailman kaupasta. Tavoitetta on perusteltu kilpailukyvyn säilyttämisellä Aasian ja Amerikan mahtitalouksien kanssa.

Miten on käynyt? Sisämarkkinoita varten on haalittu pieniä ja köyhiä maita, jotka eivät ole pystyneet vastaamaan haasteeseen, vaikka ne ovat innokkaasti mukana. Vanhat pienet jäsenvaltiot ovat joutuneet unionin sisäisten markkinavoimien riiston kohteeksi, kun uusissa ei ole ollut riistettävää. Vanhojen suurten jäsenmaiden pinna alkaa katketa, kun muiden jäsenmaiden avuntarve jatkuu kiihtyvällä vauhdilla ja suurista jäsenmaistakin on sen myötä tullut markkinavoimien kuuliaisia lypsylehmiä.

Unionin ulkopuolisille markkinavoimille ei ole riittänyt pelkkä kilpailu, vaan ne ovat lisänneet vaikutusvaltaansa unionin sisällä. Yhteinen euro-raha ei takaa suunniteltua etua, kun unioni ei pysy yhtenäisenä ja voimakkaana. Suuret jäsenvaltiot alkavat ajatella, että pelastakoon nahkansa, ken voi. Paluu kansallisiin valuuttoihin on valinkauhassa.

Pienet maat haluavat pitää kiinni unionista ja eurosta, sillä muutakaan turvaa ei ole. Luulisi, että markkinavoimien etu olisi ollut säilyttää unionin yhtenäisyys ja tukea jäsenvaltioiden järjestyneitä oloja. Silmitön ahneus menee kuitenkin useimmiten järkevän toiminnan edelle. Vapaista markkinavoimista ei tunnu olevan Euroopan unionin pelastajaksi...liekö maailman parantajaksikaan. Jotain uutta pitäisi keksiä. Mikäli historia toistaa itseään, niin Euroopan yli kävellään vielä monta kertaa.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

80-vuotiaiden lisäeläke, halleluja!

Valtiovarainministeriö ehdottaa maksullista lisäeläkettä 80 vuotta täyttäneille suomalaisille. Uuden auton hintaisella kertamaksulla voi taata itselleen 800 euron kuukausieläkkeen kaikkien muiden eläke-etuuksien päälle. Ehdotus on valmistunut vastavetona vakuutusyhtiöiden valmistelemalle mallille, jossa vastaava eläke alkaisi jo 65-vuotiaana ja sen kertamaksu olisi asunnon hintainen. Kertamaksullinen lisäeläke on tarkoitettu varakkaiden ihmisten viimeisten hetkien turvaksi.

Samaan aikaan maksussa olevia eläkkeitä leikataan taitetulla indeksillä pienemmiksi, tulevien eläkkeiden myöntöperusteita kiristetään ja eläkeiän nostamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Työeläkkeiden tasoa sopeutetaan jo nyt täyttä päätä elinaikakertoimen avulla eliniän muuttumisen mukaan. Tämäkin indeksi toimii leikkurina ja tähtää siihen, että työntekijät jatkaisivat työuriansa pidempään. Ministeriö katsoo, että tavallisen tallaajan vanhuus tulee turvatuksi ainoastaan ja vain eläke-etuuksia pienentämällä.

Esitetty lisäeläke on linjassa myös eläkettä saavan hoitotuen kanssa, siis kansaneläkelain perusteella maksettavan tuen kanssa. Tämä hoitotuki edellyttää eläkkeensaajan toimintakyvyn heikkenemistä, minkä lisäksi tavallisen tallaajan tulee myös - iästä riippumatta - olla todellisen avun tarpeessa. Varakkaalta ei todellista avuntarvetta edellytetä, jos hän pystyy esittämään erityisiä kustannuksia, vaikkapa palkkaamaalla oman hoitajan. Tavalliselta tallaajalta hoitotuki saattaa siis jäädä saamatta, kun taas varakas voi tuen napata. Vähävaraiselle tuella on todellista merkitystä, varakkaalle ei.

Yleisen hautausavustuksen maksaminen lopetettiin kauan sitten. Valtiovarainministeriön tulisi nyt kiireesti ruveta valmistelemaan aivan uudenlaista hautausavustusta, joka kuitattaisiin kaikilta eläkkeensaajilta kuukausittain etukäteen ja maksettaisiin vain siinä tapauksessa,että pesän varat muutenkin riittäisivät hautajaisten järjestämiseen. Vakuutusyhtiöt saattaisivat silloin tarjota moottoripyörän arvoista etukäteissijoitusta avustuksen saamisen varmistamiseksi.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Suomalainen laivanrakennus

Suomalaisella laivanrakennuksella on vankat perinteet. Kauan sitten esi-isämme koversivat puunrungoista ruuhia. Ehkä he sitä ennen, heti jääkauden jälkeen, laskettelivat risukasoilla jokia ja sauvoivat jäälautoilla keväisissä vesissä. Ruuhista ja lautoista siirryttiin soudettaviin ja purjehdittaviin aluksiin, höyrylaivoihin ja lopulta luksusristeilijöihin ja jäänmurtajiin.

Suomalaisen laivanrakennustaidon korkeakoulu on ollut Tukholma. Pitkässä juoksussa laivojen suurin tilaaja ja ostaja on ollut Venäjä. Suurinta sesonkikautta ovat aina olleet sota-ajat, jolloin myös muualta Eurooppasta on saatu tilauksia enemmän kuin on pystytty toimittamaan.

Tänä päivänä Suomessa osataan tehdä maailman suurimmat loistoristeilijät. Kunnian siitä nappaa ennen kaikkea telakan omistaja, joten maailmalla Etelä-Korea itseoikeutetusti mainostaa olevansa loistoalusten tekijä. Suomessa osataan tehdä myös maailman parhaimmat jäänmurtajat. Kun Venäjällä on rahaa ja sillä on valtavat jääkentät rannikoillaan, se ymmärrettävistä syistä ostaa jäänmurtajia tekeviä telakoita. Kunnia venäläisessä omistuksessa olevien telakoiden tuotannosta kuuluu luonnollisesti venäläisille.

Suomen telakoiden omistusta ja tietotaitoa on pakko myydä ulkomaille, koska pienessä maassa pääomasta on jatkuva pula. Entisinä aikoina laivateollisuuden elvytti sota, nykyään elvyttäjäksi on riittänyt nousukausi. Ennen laivojen kysyntä hiipui rauhan aikana, nykyisin taantuman ja laman aikana.

Korealaisilla ja venäläisillä ei ole mielessään suomalaisen laivanrakennustaidon vaaliminen. He haluavat vain kaapata suomalaisille kertyneen tietotaidon ja kyniä vakavaraiselta pikku maalta verorahoja. He siirtävät telakkatoiminnot muualle heti, kun osaamista on kertynyt tarpeeksi ja omistussuhteet tekevät siirtopäätökset mahdollisiksi.

Risteilyalukset ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne vaivoin selviytyvät Tanskan salmista. Ennen pitkää jäänmurtajienkin rakentaminen siirretään Habarovskiin. Mutta mikäli historiaan on uskomista, niin jollakin aikavälillä ja jollakin uudella rakennustekniikalla ja nousukauden - toivottavasti ei sodan - avustuksella Suomi kerta toisensa jälkeen virittelee laivanrakennusta omalla pohjallaan. Verorahojen upottamisella telakkateollisuuteen on vankat perinteet. Telakkateollisuuden työllistävä vaikutus on poliittisesti niin kuuma peruna, että rahanjaon täytyy toimia silloinkin, kun peli on rumaa. Pitkällä aikavälillä Suomen menestyminen telakkateollisuuden kansainvälisessä kilpailussa voi perustua vain ulkomaisen pääoman kartuttamiseen. Alihankkijan rooli ja työllisyyden ylläpito edellyttävät kuitenkin valppautta uutuustuotteita kehittelevänä messipoikana.