Miksi taloudellisissa vaikeuksissa painiskeleva seurakuntayhtymä pystyy sijoittamaan kalliiseen työsuhdeasuntoon? Taloudelliset vaikeudet eivät johdukaan rahan puutteesta, vaan kysymys on priorisoinnista?
Olipa kysymys verenluovutuksesta tai rahankeräyksestä humanitäärisiin tarkoituksiin, niin toiminnan vastuuhenkilöt joutuvat aina suurempaan kiusaukseen kuin ihmismieli kestää.
Olisiko humanitäärisissä tehtävissä olevien vastuuhenkilöiden syytekynnystä nostettava?
Pienten lasten nimissä on yllättävän suuria omistuksia. Lapset ovat niin rehellisiä ja aitoja, että omaan pussiin pelaaminen ei näissä tapauksissa voi tulla kysymykseen. Kuka voi myöskään väittää, että lasten äiti olisi missään tilanteessa esteellinen toimimaan omien lastensa eduksi?
Pankit ovat paikkoja, joiden kautta raha juoksee jatkuvana virtana. Väärän, harmaan ja pimeän rahan pesu tuossa virrassa on houkuttelevaa. Pankkeja ei kiinnosta, mistä raha tulee ja minne se menee. Raha ei haise ja pankkisalaisuus on pyhä. Tulisiko talouselämän rattaita rasvata antamalla pankeille täydellinen syytesuoja?
Rahapajassa suorastaan lyödään lantteja. Sen vuoksi olisi perin ihmeellistä, jos siellä ei koskaan kukaan yrittäisi lirutella lantteja omaankin ämpäriinsä. Kierrossa on kuitenkin jatkuvasti niin paljon väärää rahaa, että rikollisesti saatu oikea raha ei siinä myllyssä paljon paina. Eikö tämmöiset asiat olisi syytä painaa villaisella?
Tavoitteenamme on maailman köyhyyden puolittaminen muutamassa vuodessa. Siihen ovat kaikki hyvät neuvot kalliita. Kun maailman rikkaimmat tuplaavat samaan aikaan omaisuuksiaan, niin jotakin senkin täytyy auttaa. Ei se ainakaan köyhiltä ole pois, kun ei nälkää näkevillä ole, mistä ottaa. Vai olisiko se niin, että jos nyt lautasellinen velliä päivässä määriteltäisiin köyhyysrajaksi, niin raja laskettaisiin puoleen lautaselliseen päivässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti