Suomalaisen ihmisen laskennallinen hinta pyörii siinä 2 miljoonan euron nurkilla. Amerikkalaisen ihmisen hinta on ihonväristä riippuen keskimäärin 6 miljoonaa euroa. Viranomaiset kuitenkin rukkaavat hinta-arvioita suuntaan ja toiseen sen mukaan, mitä kunkin asian perusteleminen kulloinkin vaatii.
Sodankäynnin perusteluissa käytetään harvemmin ihmishengen rahallista arvoa. Mieluummin puhutaan isänmaallisista arvoista, joita ei voi rahassa mitata. Rahallista perustetta voitaisiin kuitenkin käyttää samalla tavalla kuin sitä käytetään rauhan aikana.
Esimerkiksi Suomen armeijan käyttämien rynnäkkökiväärien koko kannan uusiminen maksaisi alle miljoona euroa eli vain puoli ihmishenkeä. Kun rynnäkkökiväärillä ammutaan satoja ihmisiä, rynnäkkökiväärin arvo nousee kohisemalla ja ihmishengen arvo painuu maan rakoon. Silloin ihmishenkien arvo lasketaan mieluummin käänteisesti eli omien joukkojen säästöinä. Tuhottavia ihmisiä ei ajatella ihmisinä, vaan heitä käsitellään viholliskohteina.
Käytetyn panssarivaunun hinta menee jo yksi yhteen ihmishengen hinnan kanssa. Yksikköhinta on samaa luokkaa eli 2 miljoonaa euroa. Amerikkalaisen ihmishengen hinnalla saa jo kolme käytettyä panssarivaunua.
Hävittäjälentokoneen voi hankkia Suomen ilmavoimille 20 ihmishengen hinnalla. Sen sijaan huippumodernin pommittajakoneen hinta on 2,2 miljardia dollaria. Sillä on siis hintaa 800 suomalaisen ihmishengen verran, mutta sellaista konetta ei ole saatavissa Suomen ilmavoimille.
Sotakoneiden hinnat ovat verrattain inhimilliset, kun niitä verrataan viholliselle aiheutettavaan tuhoon ja oman puolen suojaukseen, sillä sodan aiheuttamat aineelliset tappiot nousevat aina huomattavasti suuremmiksi kuin ihmishenkien rahassa arvioidut menetykset.
Esimerkiksi 10 miljoonaa ihmishenkeä vaativa sota edustaa suomalaisittain laskettuna vasta 20 miljoonan euron menetystä ja siihen joukkoon mahtuvat niin viholliset kuin omat ja sivullisetkin. Kun summasta vähennetään hyvällä sotakalustolla säästettyjen ihmishenkien arvo, niin päästään kuitenkin reippaasti plussan puolelle, vaikka summaan lisättäisiin sodassa vammautuneiden ihmisten aiheuttamat kustannukset.
Laskelmista ei pidä unohtaa sitä valtavaa taloudellista sysäystä, minkä sodan jälkeinen jälleenrakentaminen saa aikaan. Sellaisen yhteen hiileen puhaltamisen rahallista vaikutusta on mahdoton missään valuutassa arvioida. Ihmisen hinta sodan ja rauhan pörssissä vaihtelee rajusti eikä sillä kokonaisuutta ajatellen ole juuri mitään tekemistä ihmisarvon kanssa.
Sodankäynnin perusteluissa käytetään harvemmin ihmishengen rahallista arvoa. Mieluummin puhutaan isänmaallisista arvoista, joita ei voi rahassa mitata. Rahallista perustetta voitaisiin kuitenkin käyttää samalla tavalla kuin sitä käytetään rauhan aikana.
Esimerkiksi Suomen armeijan käyttämien rynnäkkökiväärien koko kannan uusiminen maksaisi alle miljoona euroa eli vain puoli ihmishenkeä. Kun rynnäkkökiväärillä ammutaan satoja ihmisiä, rynnäkkökiväärin arvo nousee kohisemalla ja ihmishengen arvo painuu maan rakoon. Silloin ihmishenkien arvo lasketaan mieluummin käänteisesti eli omien joukkojen säästöinä. Tuhottavia ihmisiä ei ajatella ihmisinä, vaan heitä käsitellään viholliskohteina.
Käytetyn panssarivaunun hinta menee jo yksi yhteen ihmishengen hinnan kanssa. Yksikköhinta on samaa luokkaa eli 2 miljoonaa euroa. Amerikkalaisen ihmishengen hinnalla saa jo kolme käytettyä panssarivaunua.
Hävittäjälentokoneen voi hankkia Suomen ilmavoimille 20 ihmishengen hinnalla. Sen sijaan huippumodernin pommittajakoneen hinta on 2,2 miljardia dollaria. Sillä on siis hintaa 800 suomalaisen ihmishengen verran, mutta sellaista konetta ei ole saatavissa Suomen ilmavoimille.
Sotakoneiden hinnat ovat verrattain inhimilliset, kun niitä verrataan viholliselle aiheutettavaan tuhoon ja oman puolen suojaukseen, sillä sodan aiheuttamat aineelliset tappiot nousevat aina huomattavasti suuremmiksi kuin ihmishenkien rahassa arvioidut menetykset.
Esimerkiksi 10 miljoonaa ihmishenkeä vaativa sota edustaa suomalaisittain laskettuna vasta 20 miljoonan euron menetystä ja siihen joukkoon mahtuvat niin viholliset kuin omat ja sivullisetkin. Kun summasta vähennetään hyvällä sotakalustolla säästettyjen ihmishenkien arvo, niin päästään kuitenkin reippaasti plussan puolelle, vaikka summaan lisättäisiin sodassa vammautuneiden ihmisten aiheuttamat kustannukset.
Laskelmista ei pidä unohtaa sitä valtavaa taloudellista sysäystä, minkä sodan jälkeinen jälleenrakentaminen saa aikaan. Sellaisen yhteen hiileen puhaltamisen rahallista vaikutusta on mahdoton missään valuutassa arvioida. Ihmisen hinta sodan ja rauhan pörssissä vaihtelee rajusti eikä sillä kokonaisuutta ajatellen ole juuri mitään tekemistä ihmisarvon kanssa.
