Muinaisten sivilisaatioiden arvoitus

Katselin TV:stä amerikkalaisen dokumenttisarjan jaksoa, jossa tutkittiin, ovatko avaruudesta saapuneet vierailijat auttaneet muinaisia maapallon sivilisaatioita kehittämään tekniikoita, jotka nykyisellekin sivilisaatiolle olisivat haasteellisia ja jopa mahdottomia. Ohjelmassa esitellään kymmenen eri puolilla maailmaa olevaa ihmettä, joille ei ole voitu löytää järjellistä selitystä.

Sain ajatuksen, että hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa maapallolle on hyvinkin voinut kehittyä ja myöhemmin tuhoutua jopa useita korkean teknologian kulttuureita. Muinaisilla sivilisaatioilla on ollut runsaasti aikaa kehittyä kukoistukseen ja vuorollaan hävitä jäljettömiin, joten arvoituksellisten rakennelmien ja esineiden tekemiseen ei ole tarvittu ufoja.

Ensimmäisten elonmerkkien arvellaan maapallolla olevan yli kolmen miljardin vuoden takaa. Kädellisiä olentoja alkoi kehittyä yli 75 miljoonaa vuotta sitten ja varhaisimpien ihmisten kehityshaaroihin kuuluvien kädellisten lajit ulottuvat viiden miljoonan vuoden taakse. Maapallolla ovat siis jo miljoonien vuosien ajan vuorotelleet ihmisen kaltaisen olennon elämälle ja tuhoutumiselle mahdolliset olosuhteet. Pitkien aikojen kuluessa myös erilaisiin huipputekniikoihin yltäneitä tuntemattomia sivilisaatioita on voinut syntyä ja hävitä jopa runsain määrin.

Varsinaisen nykyihmisen suvun katsotaan alkaneen kehittyä runsaat kaksi miljoonaa vuotta sitten. Pystyihmisen eli Homo erectuksen vanhimmat fossiilit ovat myös lähes kahden miljoonan vuoden ikäisiä. Maailman vanhin ihmislajille kuuluva DNA on 400 000 vuoden takaa. Marokosta löytyneet luunkappaleet, hampaat ja työkalut kuuluivat noin 300 000 vuotta sitten eläneille oman lajimme edustajille.

Uusimpien löytöjen myötä ihmisten, apinaihmisten ja ihmisapioiden sukupuu on muuttunut kehitysryppääksi, johon ei ole saatu mahtumaan lukemattomia viime vuosina löydettyjä sukulaisia. Nykyihminen ei olekaan suoraan kehittynyt ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on useita haaroja.

Jos lähtisimme siitä, että 300 000 vuotta sitten eläneet ihmislajimme edustajat olivat jo kehitelleet itselleen työkaluja, niin voisimme laajimmillaan ajatella, että tähän päivään mennessä nykyisen sivilisaation kehitys on vaatinut 300 000 vuoden ponnistelut ja vasta viimeisten 2000 - 5000 vuoden aikana kehitys on johtanut nykyiseen "200 vuoden loppukiriin".

Kun varsinaisen ihmisen kehityksen arvioidaan kestäneen kaksi miljoonaa vuotta, niin pelkästään kädellisten viiteen miljoonaan kehitysvuoteen mahtuu 2,5 kehitysjaksoa. Kädellisiä alkoi kuitenkin kehittyä jo 75 miljoonaa vuotta sitten, joten siihen aikaikkunaan mahtuu yli 37 kehitysjaksoa.

Ihmisen itsensä lisäksi luonnonkatastrofit ovat tehokkaasti pirstoneet ja hävittäneet kehityspolkuja, joten kaikesta siitä, mitä maapallolla on tapahtunut, tuskin koskaan saadaan selvää kuvaa. En pitäisi mahdottomana ajatusta, että aikojen alusta lähtien maapallolla olisi ollut niin monenlaisia rinnakkaisia ja perättäisiä kulttuureita, että jotkut niistä tai vaikkapa vain yksikin olisivat olleet myös teknologialtaan nykypäivän kulttuuria edistyksellisempiä.

Keski-Eurooppa uuden ajan mittarina

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa Länsi-Rooman tuhon jälkeistä tuhannen vuoden aikaa kutsutaan keskiajaksi - osin pimeäksikin. Kuitenkin valo ja pimeys ovat kulkeneet käsi kädessä myös uudenajan kolmena ensimmäisenä vuosisatana eikä muutosta parempaan ole näkyvissä.

 
Eräänä lähtölaukauksena uudelle ajalle voidaan sanoa meritaistelua, jossa englantilaiset löivät Espanjan voittamattoman armadan 1588. Näin he estivät espanjalaisten maihinnousun Englantiin. Taiteen näkökulmasta katsoen Francois Rabelais, Leonardo da Vinci ja Michelangelo olivat tuohon ajankohtaan mennessä ehtineet jo kuolla, mutta Rembrandt ei ollut ehtinyt vielä syntyä. Sen sijaan 1600-luvun loppupuolella syntyivät Montesquieu, Voltaire, Bach ja Händel ja vähän ennen heitä jopa Daniel Defoe ja Jonathan Swift, joista edellinen julkaisi "Robinson Crusoen" 1719 ja jälkimmäinen "Gulliverin retket" 1726.

 
Yläluokat alkoivat jo päästä nauttimaan Bachin, Händelin, Mozartin ja Haydnin musiikista, kun ajauduttiin vallankumousten aikakauteen 1770 -1815. Ranskassa jouduttiin 1789 alkaen vallanvaihdosten pyörteisiin: Aateliston, papiston, eliitin, käsityöläisten ja talonpoikien edut olivat niin ristissä, ettei  sekasortoa voitu välttää. Ranska julistettiin tasavallaksi 1792. Tasavaltalainen meno loppui, kun Napoleon Bonaparte nimitettiin Ranskan ensimmäseksi konsuliksi 1799. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kruunasi itse itsensä Ranskan keisariksi. Sotaisat olot 1800-luvun Euroopassa  jatkuivat niin maalla kuin merellä.

 
Pohjois-Amerikkaa asuttaneiden eurooppalaisten itsenäisyysjulistus briteistä tapahtui 1776 ja uuden liittovaltion ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington 1789. Sisällissotaa ei sielläkään voitu välttää. Aivan kuin salaa Yhdysvallat kasvoi maailman suurimmaksi teollisuusmahdiksi vuoteen 1894 mennessä.

Sellaiset 1800-luvulla vaikuttaneet kirjailijat kuin Victor Hugo, Alexandre Dumas vanhempi ja nuorempi, Emile Zola ja monet muut pystyivät kuitenkin luomaan niin tuoretta tekstiä, että se on kestänyt sukupolvesta toiseen.

Unhoon eivät myöskään jää ne 1800-luvun taidemaalarit, jotka ikuistivat aikansa ihmisiä suoraan malleista ja katoavaa luonnon kauneutta suoraan luonnosta: Gleyre, Musset, Coubert, Pissarro, Manet, Sisley, Monet, Cezanne, Renoir ja monet muut taidemaalarit välittävät meille terveiset luonnon positiivisesta vaikutuksesta ihmismieleen.

Tämä erinomaisen suppea ja kapea-alainen katsaus uudenajan historian kolmeen ensimmäiseen vuosisataan osoittaa, että ihmismielen kehitys - kaikesta sivistyksestä ja teknisestä kehityksestä huolimatta - polkee paikallaan. Näköalat eivät 1900-luvulle tultaessa ja sen jälkeen ole tilannetta muuksi muuttaneet. Ihmisen pääkoppa on liian ahdas ajatuksille hyvästä elämästä.