Rehelliseksi jäänyt ihminen

On olemassa ihmistyyppi, josta voidaan hyvällä syyllä sanoa, että hänen rehellisyytensä on jäänyt loppusilausta vaille. Tyyppi on siis jäänyt rehellisen ihmisen tasolle. Rehelliseksi jämähtänyt ihminen koetaan hankalaksi, siis sellaiseksi ihmiseksi, joka on aina ja kaikissa asioissa rehellinen. Hän ei kehity käyttämään rehellisyyttä hyväkseen sen enempää suurissa kuin pienissä asioissa. Hän ei pysty valehtelemaan eikä kertomaan perättömiä juttuja. Hän ei pysty salaamaan mitään eikä tekemään lehmänkauppoja.

Poikkeuksena sääntöön tunnetaan Jeesus, maailman kuuluisin rehellinen henkilö. Hän tuli maailmaan ainoastaan suorittamaan tiettyä erityistehtävää. Tehtävä vaati niin täydellistä rehellisyyttä, että se ei sovi malliksi ihmisille, jotka joutuvat viettämään koko elämänsä maan piirissä. Jeesus ei perustanut perhettä, ei ryhtynyt yrittäjäksi, ei ottanut vastaan työtä tai virkaa muilta ihmisiltä eikä pyrkinyt välttämään väärin perustein langetettua kuolemantuomiota. Jos kaikki ihmiset olisivat ryhtyneet elämään hänen tavallaan, maapallolla ei olisi tänä päivänä ainoatakaan ihmistä. Juna olisi mennyt pari tuhatta vuotta sitten. Ei olisi pohdittavaa, kun ei olisi pohtijoitakaan.

Luojan tarkoituksena on kuitenkin  täyttää maa ihmisillä. Sen vuoksi on hyvä pohdiskella rehellisyyden olemusta. Siinä on oleellista, että ihmisten keskinäinen rehellisyys on sitä vaikeampaa, mitä enemmän maapallolla on väkeä. Sitä kummallisemmalta alkaa myös näyttää ihminen, jonka uskotaan jääneen rehellisen ihmisen asteelle. Sen enempää perustelematta voidaan todeta, että rehellisyys ei ole ominaisuus, joka pääsisi suorastaan rehottamaan minkäänlaisissa inhimillisissä yhteyksissä.

Sitten meillä on kuitenkin tuo rehellisyyden asteelle jäänyt ihminen, joka laukoo kovilla, ei pyri pelastamaan omaa nahkaansa, ei vetämään mattoa naapurin alta ja siinä mielessä lapsen asteelle jäänyt, että sanoo, mitä ajattelee. Kuitenkaan hän ei ole toisinajattelija eikä kapinallinen. Hän kulkee myötävirtaan senkin jälkeen, kun joku on tönäissyt hänet sivuraiteelle. Suosittu hän ei halua olla eikä hänestä sellaista voi koskaan tulla. Hänen tehtävänään on toimia aikalaistensa omanatuntona.

Yhteisillä arvoilla mennään

Koti, uskonto ja isänmaa edustavat koko ihmiskunnalle niitä arvoja, joihin vedotaan ja joiden puolesta taistellaan, kun on kysymys elämästä ja kuolemasta. Erilaisten kirkkokuntien pyhät kirjat ja uskonnolliset rituaalit kuitenkin eroavat toisistaan siitä huolimatta, että koko ihmiskunnalla on vain yksi ja yhteinen Jumala, jonka edessä kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia.

Miksi sitten puhutaan länsimaisista arvoista ikään kuin ne olisivat muita parempia? Se on siksi, että länsimaisilla arvoilla ohjataan muuta maailmaa. Länsimaisilla arvoilla suojataan länsimaista hegemoniaa ja ylläpidetään sen ylivaltaa. Taloudellinen ja sotilaallinen ylivalta tarvitsevat kilvekseen arvomaailman, jonka kautta valtapolitiikka saa muodollisen oikeutuksen. Ristiretkien ja löytöretkien  aikakausi ei ole päättynyt. Se on vain muuttanut muotoaan.

Ihmiskunnan arvopohja on myös yksi ja yhteinen, se vain näyttäytyy erilaisena sen mukaan, missä kehitysvaiheessa kukin ihmisryhmä, kansakunta tai koko maanosan väki on. Jatkuvaa kilpailua käydään omista elinehdoista niillä tiedoilla, taidoilla ja välineillä kuin käytettävissä on.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki maapallon kansat sisäistäisivät länsimaisen arvomaailman? Todennäköisintä olisi, että mikään ei muuttuisi: Vahvat olisivat edelleen vahvoja ja heikot heikkoja. Vahva vähemmistö ohjastaisi heikkoa enemmistöä ja moninaiset kirkkokunnat kilpailisivat jäsenmääristään.