Lakko ranskalaiseen tyyliin menee sillä tavalla, että kun turistin pitää päästä lähtemään aamujunalla Nizzasta Ventimiglian kautta Italiaan ja palata samana päivänä, niin onnistuuhan se, mutta perin ranskalaisella tavalla.
Jo alkuunsa Ranskan ja Italian rajan ylittäminen junalla tai bussilla on tehty vaikeaksi. Johtuneeko vapautuneesta liikkumisesta EU-alueen sisällä vai mistä, mutta lipun voi ostaa vain rajavyöhykkeelle asti, jossa pitää vaihtaa kulkuvälinettä ja ostaa uusi lippu eteenpäin.
Nyt kävi niin, että osa rautatiehenkilöstöstä aloitti sinä päivänä lakon. Jonoista välittämättä lipunmyyjät tulivat paikalle vähitellen klo 8.45 jälkeen ja viimeinen aamujuna ehti lähteä nenän edestä klo 8.53. Päivällä junat eivät lähteneet lainkaan, vaikka lipunmyyjät olivat paikalla. Iltapäivällä junat kulkivat taas klo 15.23 alkaen, mutta lipunmyyjät lopettelivat työnsä klo 16.00 mennessä. Automaateista sai kyllä koko päivän lippuja, mutta junat eivät kulkeneet tai aikataulujen pitävyydestä ei ollut varmuutta. Jonot lippujen vaihtoon olivat pitkiä ja hitaita eikä seuraavasta päivästä ollut kenelläkään mitään tietoa.
Seuraavana aamuna uusi yritys onnistui, kun heräsi aikaisin ja lähti liikkeelle mahdollisimman aikaisella junalla. Siis ensin rajalle ja sieltä eteenpäin. Paluu olikin toinen asia. Italiassa ei ollut lakkoa ja junaliikenteen aikataulut toimivat. Ventimigliassa sai kuitenkin huomata, että Ranskassa lakko oli laajentunut: Kaikki iltajunat Ranskaan jäivät lähtemättä! Ainoa mahdollisuus ylittää raja Mentoniin, oli taksi. Jatkoyhteys Mentonista Nizzaan vaati sitten tietoa varsin erikoisen lentokenttäbussin aikatauluista ja pysäkeistä ellei halunnut kysellä majapaikkaa rajakaupungista. Suoria bussiyhteyksiä rajan yli kun ei vain ole, ei edes Mentonin ja Ventimiglian välillä.
Kolmantena aamuna lakko oli ohi. Jäljellä olivat vain valtavat jonot asemilla.
Ketä tällainen lakkoilu haittasi? Turisteja, eläkeläisiä ja lomailijoita, joilla on aikaa jonotella ja muutella suunnitelmiaan. Sen sijaan paikallisiin asukkaisiin ja työmatkalaisiin lakolla ei ollut suurta vaikutusta. Julkisen liikenteen aikataulussa pysyminen Ranskassa on vaikeata ilman lakkoakin, joten siihen osataan varautua.
Oliko tällä lakon pätkällä yhteyttä Ranskan eläkeuudistukseen? Jatkuvatko lakot edelleen ja saavatko uutta puhtia? Oli miten vain, mutta tällä kertaa junalakot ainakin osuvat oikeaan ajankohtaan, kun luonnonmullistukset kiiruhtavat avuksi ja rupeavat järjestelemään matkustusmuotoja ja -reittejä uuteen uskoon. Tulivuorenpurkauksia suurempia tukitoimia Ranskan rautatieläiset tuskin voivat toivoa tulevaisuudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti