tiistai 10. elokuuta 2010

Kammottavia paineita

Korkeapaineen kammo alkaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Korkeapainetta seuraa matalapaine. Kovaa korkeapainetta seuraa kamala matalapaine. Korkeapaine aiheuttaa laajoja metsäpaloja. Matalapaine aiheuttaa valtavia tulvia. Paineiden rajut vaihtelut aiheuttavat hirmumyrskyjä. Lisäksi nostaa päätään korkeiden paikkojen kammo, kun jättivuoristojen lumet sulavat. Jäätiköt sulavat myös arktisilla alueilla sellaista vauhtia, että kammottaa. Odotettavissa olevia tulivuorten purkauksia ja maanjäristyksiä on myös syytä kammoksua.

Tuhot ovat niin valtavia, että apua ehditään antaa ja sitä riittää vain kouralliselle hätää kärsivistä.

Eivätkö nämä luonnolliset koettelemukset ole riittäviä? Pitääkö ihmisen vielä ainaisella sotimisella lisätä hädän ja kärsimysten määrää? Vastaus on, että kyllä pitää. Ihmisen jäljelle jäävä elintila kapenee koko ajan. Parhaita alueita pitää puolustaa muullakin tavoin kuin kynsin ja hampain.

Markkinavoimille katastrofit ja sodat ovat tuottoisia kasvualustoja. Markkinavoimien avulla pieni vähemmistö ihmiskunnasta pystyy sinnittelemään ja elelemään mukavasti. Onko ihmiskunnan tuho lähellä? Mistäkö voitaisiin päätellä, että viimeiset ajat ovat edessä? Hyviä kysymyksiä! Loppu häämöttää vasta sitten, kun markkinavoimien eliitti ei enää pysty käyttämään huvijahtinsa kannella olevaa helikopteria, vaan sen sijaan laskee vesille jahdin kannella olevan purjealuksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti