Äänestysoikeudet valinkauhassa

Tulevaisuuden kunta asiantuntijatyöryhmässä on tehty selvitys kaksoiskuntalaisuuden vaikutuksesta muun muassa palveluihin, verotukseen, kuntalaisten osallistumiseen, äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen. Äänioikeutta olisi hyvä selvittää myös ulkosuomalaisten osalta.

Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa, kansanäänestyksessä ja Euroopan parlamentin vaaleissa. 

Jokaisella Suomen kansalaisella ja myös maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä.

Ulkosuomalaiset eli ulkomailla pysyvästi asuvat äänioikeutetut ovat äänioikeutettuja vain eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa, mutta eivät kuntavaaleissa.

Millainen voimavara Suomen kunnille ulkosuomalaiset voisivat olla? Ainakin kuntalaiset voisivat luottaa siihen, että ulkosuomalaiset haluaisivat vaikuttaa heidän itsensä valitseman kunnan hyvinvointipalvelujen kehittämiseen siinäkin tapauksessa, että heitä ei kuntaan tulisikaan.

Vuonna 2010 ulkosuomalaisia oli noin 780 000. Eduskuntavaalien aikaan vuonna 2019 heistä äänioikeutettuja oli yli 254 000, joista äänioikeuttaan käytti 41 127. Eri puolilla maailmaa 86:ssa maassa asuvia ulkosuomalaisia äänestäjiä oli yli 5 500 enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Heidän kohdallaan myös äänestysprosentti oli suurempi kuin kotimaassa äänestäneiden.

Jossakin vaiheessa osa ulkosuomalaisista palaa kuitenkin Suomeen ja kunnat saavat heistä uutta värikkyyttä ja elinvoimaa. Äänioikeus saattaisi lisätä kiinnostusta paluumuuttoon.

Jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen ongelma

Jatkuva kasvu edellyttää kestävää kehitystä, mikä on välttämätöntä samalla tavalla kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Näitä välttämättömyyksiä voidaan kuitenkin ohjata vain osittain, sillä köyhyysrajan tuntumaan ja sen alapuolelle jäävän väestön jatkuvaa kasvua ei voida kestävän kehityksen avulla hillitä eikä ilmastonmuutosta hillitsemällä hallita.

Ihmiskunnan koko kirjoitetun historian ajan väestö on elänyt jakautuneena ryhmiin pyramidien huippuilla, keskiosissa ja kantaosissa. Pienet yläosat ovat hallinneet, suuret keskiosat toimineet puskureina ja massiiviset kantaosat alustoina. Tämä pyramidien eri osien keskinäinen suhde näyttää olevan väestömäärästä riippumaton vakio. Siitä seuraa, ettei jatkuvalla kasvulla ja kestävällä kehityksellä voida onnistua luomaan sellaista yhteiskuntamuotoa, jossa kaikkien ihmisten keskinäinen tasa-arvo toteutuisi.

Oletettavaa on, että historia tulee toistamaan itseään käänteisessä järjestyksessä: Syvien vesien putkieliöiden todellisuudesta on tultu vesieläinten monimuotoisuuteen ja siitä on kehitys laajentunut lentäviin ja maalla mateleviin olentoihin. Nyt edessämme häämöttää matka takaisin syvien vesien todellisuuteen,  josta sitten aikanaan tapahtuu paluu maanpäälliseen elämään ja taas päinvastoin. Edestakaista liikettä kehityksessä on tapahtunut satojen tuhansien vuosien kuluessa ja sama liike jatkuu niin kauan kuin elämä maapallolla muodossa tai toisessa on mahdollista. Tätä kehitystä ohjaavat mannerlaattojen törmäykset maanjäristyksineen, tulivuorenpurkaukset auringonvalon peittävine tuhkapilvineen ja erikokoisten meteoriittien törmäykset.

Ihmiskunnan kannalta paratiisi tarkoittaa koko maapalloa niin kauan kuin se on ihmisen kaltaiselle olennolle elinkelpoinen. Paratiisilliset elinolot ja olosuhteet ovat nyt ja tässä. Jatkuva kasvu, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillintä voivat parhaimmillaan ja  erittäin rajatulla aikajanalla tarjota hyvät elinolot vain pienelle murto-osalle koko maapallon väestöstä.