Me ihmiset olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Luomiskertomuksen mukaan olemme saaneet alkumme Aatamista ja Eevasta. Luomistyönsä lopuksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, ensin Aatamin ja Aatamista Eevan. Sitä ennen Hän oli jo luonut eläimet.
Aatami ja Eeva saivat ainakin kaksi poikaa, Kainin ja Aabelin. Kain tappoi Aabelin, joten heistä vain Kainin suku jatkui. Aatami sai kuitenkin vielä 130-vuotiaana pojan, Seetin. Sen jälkeen Aatami eli vielä 800 vuotta ja hän sai poikia ja tyttäriä. Näistä Seetin sukupuu on kiintoisin, sillä hänen jälkeläisiään ovat Nooa, Aabraham ja Daavid. Vanhan Testamentin kaukaisimmat ajat ovat mahtavien seikkailujen aikaa, sillä silloin maapallolla asustivat myös jättiläiset, joista muinaistarustot ovat loihtineet kuuluisia sankareita. Sen aikaisessa maailmassa myös Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin, joista ottivat vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat. Ilman Nooan arkin kokoavaa voimaa sukututkimusta olisi vaikea suorittaa, sillä kaukaiset esi-isämme elivät lähes 1000-vuotiaiksi ja heillä oli lukematon määrä vaimoja ja jälkeläisiä. Vasta myöhemmin Jumala katsoi parhaaksi laskea ihmisen elinajan 120 vuoteen. Niillä tienoilla ihmisen maksimiaika on tänäkin päivänä - kaikesta lääketieteen edistyksestä huolimatta. Aatamista, Seetistä, Nooasta, Seemistä, Aabrahamista ja Daavidista on katkeamaton yhteys Joosefiin, joka on Jeesuksen isäpuoli. Jeesus on siis Daavidin jälkeläisen ottopoika.
Vapahtajamme Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta eikä Joosef yhtynyt häneen ennenkuin hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Äidin puolelta Jeesuksen lihallinen yhteys tuohon pitkään sukupuuhun ja Daavidin siemeneen ei ole yhtä selvä. Nooan arkkiin menivät Nooa itse, Nooan pojat Seem, Haam ja Jaafet sekä vaimo ja miniät. Vain Seemin jälkeläisistä tullaan Daavidiin ja Joosefiin. Nykyihmisistä kaikki ovat Nooan jälkeläisiä, joka hänkin eli 950 vuotta, mutta kaikki eivät ole Seemin jälkeläisiä ja siis Daavidin jälkeläisiä. Marian sukupuusta ei tältä osin ole tietoa. Johannes Kastaja, joka saarnasi Juudean erämaassa ja joka kastoi Jeesuksen ja paljon ihmisiä Jordan-virrassa, oli myös äidin kautta sukua Jeesukselle. Mutta mitä siitä voisi päätellä? Oliko Jeesuksella veljiä ja sisaria, tai siis velipuolia ja sisarpuolia? Pitikö Jeesus yhteyttä lapsuuden kotiinsa? Siitä ei ole yksiselitteistä tietoa. Valtaosa kristityistä on kuitenkin sitä mieltä, että ainakaan Marian synnyttämiä sisaruksia Jeesuksella ei voi olla ollut, koska Neitsyt Maria on ainainen neitsyt tai ainakin kirjanoppineet Raamatun tulkitsijat ovat sitä mieltä.
Yksi Jeesuksen opetuslapsista oli Jaakob ja yksi opetuslapsista oli Jeesukselle rakas, mutta kuka heistä? Kuka oli Jaakob, joka myöhemmin johti Jerusalemin seurakuntaa ja jota Pietari kävi tapaamassa? Oli myös Jaakob, Johanneksen veli, jonka Herodes mestautti. Oli myös Jaakobin lähde, jonka hän antoi Joosefille, mutta ketä nämä olivat? Jaakobeja ja Joosefeja oli paljon. Miten kävi Joosefin, Jeesuksen isäpuolen? Jeesuksen maallisen kuoleman aikaan paikalla oli Joosef Arimatialainen, hänkin Jeesuksen opetuslapsi. Paikalla oli Jeesuksen äiti Maria ja muita naisia. Paikalla oli myös opetuslapsi, jota ei mainita nimeltä, mutta jota Jeesus siis rakasti ja jonka huomaan Hän ohjasi äitinsä Marian. Myös Marian sisar oli paikalla sekä Maria Magdaleena, jonka läsnäolo on kirjattu kaikkiin evankeliumeihin sekä toinen Maria. Heidän lisäkseen ristillä tai haudalla olivat Maria, Kloopaan vaimo ja Johanna ja Salome sekä Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti.
Naisten sukupuuta on vaikea selvittää, sillä Vanhoissa Kirjoituksissa seurataan lähinnä miesten sukupuuta. Myöskään vaimojen ikää ei ole selvitetty. Mutta siltä osin kuin kantaisät elivät satoja vuosia ja saivat paljon poikia ja tyttäriä, he todennäköisesti saivat lapsia useiden vaimojen kanssa eli ottivat aina uusia nuoria vaimoja. Siten ainoastaan miesten sukupuun seuraaminen on käytännössä mahdollista.
Jeesuksen osalta sukupuu katkeaa eikä sisaruksista ole tietoa. Joukossamme ei siten ole syntyperäisesti etuoikeutettua joukkoa. Ei ainakaan sellaista, jonka tietäisimme ja voisimme tunnistaa. Huhuja ja spekulaatioita tietenkin on. Niitä oli jo ennen Jeesusta, Hänen maallisen vaelluksensa aikana ja sen jälkeen. Nykyihmisen sukujuurien selvittäminen nykypäivästä taaksepäin onkin sitten paljon hankalampaa. Hyvä, jos pari sataa vuotta onnistuu saamaan selville, mutta Jeesuksen aikoihin asti sukupuu tuskin aukeaa!
Yksi asia tässä jää askarruttamaan. Nooa otti arkkiinsa poikiensa lisäksi vaimonsa ja poikiensa miniät. Oliko näissä naisissa mahdollisesti Kainin jälkeläisiä? Muussa tapauksessa kaikki Kainin jälkeläiset ovat hukkuneet. Tai oliko heissä Jumalan poikien jälkeläisiä, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin? Tai jättiläisten eli muinaistarustojen sankareiden jälkeläisiä? Tai oliko heissä kehitysteorioiden mukaisten olentojen jälkeläisiä? Lähtökohtamme on salattu. Alkuperämme perusteella olemme hyvin erilaisia eivätkä kaikki polut johda Daavidin sukuun.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Tasa-arvokysymys ei ole eläkejärjestelmissä päällimmäisenä murheena
Suomessa 15 % väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaita on 25 %. Sen jälkeen meidän suurten ikäluokkien poismeno tasoittaa tilannetta ja vanhusväestön suhteellinen osuus laskee. Eivätkö eläkevakuutusyhtiöt juuri tätä silmällä pitäen ole sijoittaneet vakuutusmaksurahoja sijoitusrahastoihin, pörssiosakkeisiin ja kiinteistöihin? Rahaa on voitettu ja rahaa on hävitty, mutta usko pysyy vahvana siihen, etteivät sijoitukset ainakaan ikuisesti voi tappiollisiksi jäädä. Seuraava nousukausi saattaa hyvinkin olla tarpeeksi pitkä ja kestää jopa suurten ikäluokkien eläkeajan loppupäähän. Sen aikana kertyvillä voitoilla voitaisiin maksaa suurten ikäluokkien eläkkeitä, ja ehkäpä yhtä tehokkaasti kuin uusien eläkkeiden maksuaikaa leikkaamalla eli eläkeikää nostamalla!
Tilastojen mukaan suomalainen mies pysyy terveenä 66,1 vuoden ikäiseksi. Jos vanhuuseläke alkaa 65-vuotiaana, hän ehtii nauttia siitä terveenä 1,1 vuotta. Sairaana hän sen lisäksi nauttii eläkkeestään vielä 7,6 vuotta, koska kuolee 73,7-vuotiaana.
Vastaavasti nainen pysyy terveenä 71,5 vuoden ikäiseksi. Hän ehtii nauttia terveenä vanhuuseläkkeestään 6,5 vuotta ja sen lisäksi sairaana vielä 9,7 vuotta, koska hän kuolee vasta 81,2-vuotiaana. Oman eläkkeen lisäksi hän saa miehensä jälkeen perhe-eläkkeen, joka ehtii olla miehen kuoleman jälkeen maksussa 7,5 vuotta.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä vaihtelee paljon asuinkunnasta riippuen. Esimerkiksi Länsi-Suomessa eletään yleisesti vanhemmaksi kuin muualla Suomessa. Tosi vanhoiksi eletään esimerkiksi Espoossa ja Vaasassa. Ennen oletettua eläkeikää kuollaan lähinnä sairauksien, huonojen elintapojen, sosiaalisten ongelmien ja tapaturmien vuoksi. Lisäksi voidaan todeta, että avioerossa perhe-eläkeoikeus pääsääntöisesti menetetään eivätkä uusioavioliittojen puolisot aina tule perhe-eläkkeeseen oikeutetuiksi. On myös perusteltua, joskin epäkiitollista väittää, että eläkevakuutusyhtiöt voivat ratkaisukäytännöllään säädellä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä.
Yhteenvetona tästä kaikesta on herkullista todeta, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa katsotaan tarpeelliseksi korottaa 65 ikävuoteen, tulisi naisille määritellä huomattavasti vielä sitäkin korkeampi ikäraja! Totta on, että naisilla on pienemmän palkkatason vuoksi myös pienemmät eläkkeet, mutta toisaalta naisille maksetaan eläkettä kauemmin ja sen päälle perhe-eläkettä, joka nyrkkisääntöisesti on puolet miesvainaan eläkkeestä! Naisten vanhuuseläkeikä voisi olla 70 vuotta, jolloin heille jäisi vielä 1,5 vuotta eläkkeen nauttimiseen terveenä.
On huomattava, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa nostetaan, mahdollisuus vanhuuseläkkeeseen karkaa nimenomaan siltä väestönosalta, jolla on sosiaalisia ongelmia ja ongelmia elintapojensa kanssa. He jäävät joko työttömyysturvan varaan tai kun heille haettuja työkyvyttömyyseläkkeitä hylätään ja jätetään valituskierteeseen, ehtivät kuolla ennen eläkkeen myöntämistä tai eläkettä tulee maksettavaksi korkeintaan aivan lyhyen aikaa. Useassa tapauksessa he ovat myös eronneita tai yksinäisiä, jolloin perhe-eläkettäkään ei tule maksettavaksi. Tämä vakuutettujen osio on siis paremmin eläkkeiden maksajien hanskassa silloin, kun vanhuuseläkeikää nostetaan.
Ratkaisua ei löytyne sille, että elinikä vaihtelee kunnittain. Vanhanaikaisesta kuntaluokituksesta ei ole apua. Kunnat muuttuvat ja niiden toimintatavat muuttuvat. Kaikkea eriarvoisuutta ei tarvitse eikä voida poistaa. Hedelmällisempää olisi saada eläkeiän korotus kaikkiin eläkemuotoihin ja -lajeihin, edes pientä notkahdusta oikeaan suuntaan eli tasapuolisia perusteita eläkeiän nostamiselle!
Tässä on kuitenkin valtava työ, sillä vanhuuseläkeikiä on ammattiryhmittäinkin erittäin vaihteleva ja valtava määrä. Sata-komitealle annettu tehtävä sosiaaliturvalainsäädännön selkiyttämisestä ei siis mitenkään voi onnistua! Siis työtä riittää ja pääasiahan on, että pidetään porukat liikkeessä.
Saavutettuihin etuihin ei Suomessa juurikaan ole koskettu, paitsi kansaneläkkeen kohdalla, kun pohjaosa poistettiin. Sen poistaminen koski markkamääräisesti kaikkia kansalaisia saman verran, ainakin pääsääntöisesti. Nyt olisi aika tehdä historiaa maksussa oleviin ja myöhemmin myönnettäviin eläkkeisiin samalla periaatteella. Kun eläke on ollut maksussa esimerkiksi 7 vuotta 60 ikävuoden jälkeen, se ei enää korottuisi indeksillä. Se korottuisi kaikissa eläkemuodoissa vain euromääräisesti, kaikilla kansalaisilla asemaan ja eläkkeeseen katsomatta samalla pikkuruisella euromäärällä, johon kulloisessakin lamatilanteessa olisi varaa. Paras ratkaisu olisikin sitten sellainen, ettei se mitenkään voi tulla edes kysymykseen. Kaikenmuotoisille työeläkkeille pitäisi asettaa yhteensovitettu katto, joka olisi esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa (brutto). Kattoperiaate toimisi leikkurina siten, että kattoa pienempiä eläkkeitä leikkuri ei koskisi, mutta sitä suuremmat eläkkeet vähenisivät kuukausittain siten, että ne laskennallisesti olisivat 2500 euroa kuukaudessa, kun eläkkeensaaja täyttäisi 90 vuotta. Kannattaisi harkita, sillä säästöä syntyisi.
Tilastojen mukaan suomalainen mies pysyy terveenä 66,1 vuoden ikäiseksi. Jos vanhuuseläke alkaa 65-vuotiaana, hän ehtii nauttia siitä terveenä 1,1 vuotta. Sairaana hän sen lisäksi nauttii eläkkeestään vielä 7,6 vuotta, koska kuolee 73,7-vuotiaana.
Vastaavasti nainen pysyy terveenä 71,5 vuoden ikäiseksi. Hän ehtii nauttia terveenä vanhuuseläkkeestään 6,5 vuotta ja sen lisäksi sairaana vielä 9,7 vuotta, koska hän kuolee vasta 81,2-vuotiaana. Oman eläkkeen lisäksi hän saa miehensä jälkeen perhe-eläkkeen, joka ehtii olla miehen kuoleman jälkeen maksussa 7,5 vuotta.
Suomalaisten keskimääräinen elinikä vaihtelee paljon asuinkunnasta riippuen. Esimerkiksi Länsi-Suomessa eletään yleisesti vanhemmaksi kuin muualla Suomessa. Tosi vanhoiksi eletään esimerkiksi Espoossa ja Vaasassa. Ennen oletettua eläkeikää kuollaan lähinnä sairauksien, huonojen elintapojen, sosiaalisten ongelmien ja tapaturmien vuoksi. Lisäksi voidaan todeta, että avioerossa perhe-eläkeoikeus pääsääntöisesti menetetään eivätkä uusioavioliittojen puolisot aina tule perhe-eläkkeeseen oikeutetuiksi. On myös perusteltua, joskin epäkiitollista väittää, että eläkevakuutusyhtiöt voivat ratkaisukäytännöllään säädellä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä.
Yhteenvetona tästä kaikesta on herkullista todeta, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa katsotaan tarpeelliseksi korottaa 65 ikävuoteen, tulisi naisille määritellä huomattavasti vielä sitäkin korkeampi ikäraja! Totta on, että naisilla on pienemmän palkkatason vuoksi myös pienemmät eläkkeet, mutta toisaalta naisille maksetaan eläkettä kauemmin ja sen päälle perhe-eläkettä, joka nyrkkisääntöisesti on puolet miesvainaan eläkkeestä! Naisten vanhuuseläkeikä voisi olla 70 vuotta, jolloin heille jäisi vielä 1,5 vuotta eläkkeen nauttimiseen terveenä.
On huomattava, että kun vanhuuseläkkeen ikärajaa nostetaan, mahdollisuus vanhuuseläkkeeseen karkaa nimenomaan siltä väestönosalta, jolla on sosiaalisia ongelmia ja ongelmia elintapojensa kanssa. He jäävät joko työttömyysturvan varaan tai kun heille haettuja työkyvyttömyyseläkkeitä hylätään ja jätetään valituskierteeseen, ehtivät kuolla ennen eläkkeen myöntämistä tai eläkettä tulee maksettavaksi korkeintaan aivan lyhyen aikaa. Useassa tapauksessa he ovat myös eronneita tai yksinäisiä, jolloin perhe-eläkettäkään ei tule maksettavaksi. Tämä vakuutettujen osio on siis paremmin eläkkeiden maksajien hanskassa silloin, kun vanhuuseläkeikää nostetaan.
Ratkaisua ei löytyne sille, että elinikä vaihtelee kunnittain. Vanhanaikaisesta kuntaluokituksesta ei ole apua. Kunnat muuttuvat ja niiden toimintatavat muuttuvat. Kaikkea eriarvoisuutta ei tarvitse eikä voida poistaa. Hedelmällisempää olisi saada eläkeiän korotus kaikkiin eläkemuotoihin ja -lajeihin, edes pientä notkahdusta oikeaan suuntaan eli tasapuolisia perusteita eläkeiän nostamiselle!
Tässä on kuitenkin valtava työ, sillä vanhuuseläkeikiä on ammattiryhmittäinkin erittäin vaihteleva ja valtava määrä. Sata-komitealle annettu tehtävä sosiaaliturvalainsäädännön selkiyttämisestä ei siis mitenkään voi onnistua! Siis työtä riittää ja pääasiahan on, että pidetään porukat liikkeessä.
Saavutettuihin etuihin ei Suomessa juurikaan ole koskettu, paitsi kansaneläkkeen kohdalla, kun pohjaosa poistettiin. Sen poistaminen koski markkamääräisesti kaikkia kansalaisia saman verran, ainakin pääsääntöisesti. Nyt olisi aika tehdä historiaa maksussa oleviin ja myöhemmin myönnettäviin eläkkeisiin samalla periaatteella. Kun eläke on ollut maksussa esimerkiksi 7 vuotta 60 ikävuoden jälkeen, se ei enää korottuisi indeksillä. Se korottuisi kaikissa eläkemuodoissa vain euromääräisesti, kaikilla kansalaisilla asemaan ja eläkkeeseen katsomatta samalla pikkuruisella euromäärällä, johon kulloisessakin lamatilanteessa olisi varaa. Paras ratkaisu olisikin sitten sellainen, ettei se mitenkään voi tulla edes kysymykseen. Kaikenmuotoisille työeläkkeille pitäisi asettaa yhteensovitettu katto, joka olisi esimerkiksi 2500 euroa kuukaudessa (brutto). Kattoperiaate toimisi leikkurina siten, että kattoa pienempiä eläkkeitä leikkuri ei koskisi, mutta sitä suuremmat eläkkeet vähenisivät kuukausittain siten, että ne laskennallisesti olisivat 2500 euroa kuukaudessa, kun eläkkeensaaja täyttäisi 90 vuotta. Kannattaisi harkita, sillä säästöä syntyisi.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Mainontaa ja markkinointia...
Ikääntymisen merkit huomaa erityisen hyvin siitä, että päällekäyvä markkinointi ja hulvaton mainonta alkavat vähitellen käydä hermoille. Opiskeluaikoina - lähes puoli vuosisataa siten - vastasin kyseisen aineen opettajalle kysymykseen lisääkö vai vähentääkö mainonta tuotteen kustannuksia: Lisää tietenkin! Opettaja närkästyi: Olet väärällä oppitunnilla! Otin opiksi ymmärtämättömyyteni ja vaihdoin myöhemmin alaa. En ole kuitenkaan koskaan päässyt mainonnan kynsistä eroon. Päinvastoin, mainokset ahdistelevat arkeani yhä vain enemmän.
Postiluukusta tulvii päivittäin roskaa, jonka joudun viemään suoraan paperinkeräykseen. Miten se voi alentaa ostosteni hintaa? No, ainakin siitä saa päivittäisiä liikuntapisteitä: Otsasi hiessä pitää sinun päivittäinen mainossilppusi keräilyroskikseen kiikuttaman!
Puhelimeeni tulee viikottain myyntitarjouksia tuotteista, joita en tarvitse ja joiden ostamisesta tai tilaamisesta joudun kerta toisensa jälkeen kieltäytymään. Edullista? Jos erehdyt jotakin tilaamaan, et pääse ikinä eroon tilauksesta. Hyväksikäyttöä?
Tietokoneeni tulvii mainoksia, joita kehitetään aina vain aggressiivisemmiksi. Eikä mainosohjelmilta voi kokonaan suojautua. Kun mainonta on globaalia, sillä pyydystetään asiakkaita ympäri maailmaa. Onko ensisijaisena tarkoituksena asiakkaiden etu vai markkinoiden maksimointi?
Sanomalehdestä joudun ennen lukemista kuorimaan mainossivustot suoraan paperinkeräykseen. Tosin lehtitalo on ovelana siirtänyt osan mainoksista pitkin lehteä siten, että kaiken mainonnan poistaminen etukäteen on mahdotonta. Ymmärrän, että tilaushinta voidaan mainosten avulla pitää kurissa, mutta näkyykö se mainostettavien tuotteiden hinnoissa?
Televisio- ja radiokanavilta tulee mainospätkiä ja niiden lomassa ohjelmia, jotka sitten jatkuvat aina mainospätkien jälkeen. Mainostavien yritysten ansiosta meillä on paljon kanavia. Yritykset lisäävät myyntiään, kun niiden tuotteet tulevat huomatuiksi. Kilpailu on kovaa. Ja hinnat tulevat sitä mukaa alaspäin? Jaa, enpä ole huomannut. Sen sijaan hintojen korotukset pysyvät kilpailukykyisinä!
Rahan käyttö mainontaan saattaa myös taata eduskuntaan pääsyn. Takaavatko sponsoreiden mainosrahat myös kansanedustajien itsenäisen ajattelun? Eivät tietenkään. Lisäksi puoluesidonnaisuus asettaa rajat itsenäiselle toiminnalle. Mitä etua jää äänestäjän hyväksi?
Entä sitten markkinoinnin ja mainostamisen etiikka? Markkinoinnista kokonaisuudessaan on tullut itsenäinen viihteen laji. Markkinointi on niin monisärmäistä, että mainontaa on vaikea erottaa siitä. Oikeastaan vain tuoteselosteet saavat puhtaat paperit - sikäli kuin niiden präntti on ilman suurennuslasia luettavissa ja ymmärrettävää.
Hauskan mielikuvan luominen mainonnan keinoin pyhittää kaikki tavoitteet. Ilmassa liitely, pyllistely ja piilotajuntaan tunkeutuminen vuorottelevat asiassa kuin asiassa. Mitä kauemmaksi todellisuudesta ajatus viedään, sen parempi tulos. Ai, asiakkaan kannaltako? Onhan se viihdyttävää, kun siihen on totutettu eivätkä viihdeohjelmat tarjoa parempaakaan huvia.
Viimeisillä senteillään jokainen ostaa samoja tuotteita kuin kaikki muutkin. Eihän kaupoissa enää ole myyjiä, joiden voisi edellyttää tietävän tuotteista sen enempää kuin asiakkaat itsekään.
Nykyihminen on mainontaan tottunut eikä voi elää ilman sitä. Markkinointi on paimen, joka mainossauvalla ohjaa lauman kulkua. Onko kysymyksessä Hyvä Paimen, sähköpaimen vai vapaat laitumet?
Opettajani oli aikoinaan aivan oikeassa. Markkinointi ja mainonta ovat minulle edelleen kummajaisia, joiden olemusta en voi oikealla tavalla ymmärtää.
Postiluukusta tulvii päivittäin roskaa, jonka joudun viemään suoraan paperinkeräykseen. Miten se voi alentaa ostosteni hintaa? No, ainakin siitä saa päivittäisiä liikuntapisteitä: Otsasi hiessä pitää sinun päivittäinen mainossilppusi keräilyroskikseen kiikuttaman!
Puhelimeeni tulee viikottain myyntitarjouksia tuotteista, joita en tarvitse ja joiden ostamisesta tai tilaamisesta joudun kerta toisensa jälkeen kieltäytymään. Edullista? Jos erehdyt jotakin tilaamaan, et pääse ikinä eroon tilauksesta. Hyväksikäyttöä?
Tietokoneeni tulvii mainoksia, joita kehitetään aina vain aggressiivisemmiksi. Eikä mainosohjelmilta voi kokonaan suojautua. Kun mainonta on globaalia, sillä pyydystetään asiakkaita ympäri maailmaa. Onko ensisijaisena tarkoituksena asiakkaiden etu vai markkinoiden maksimointi?
Sanomalehdestä joudun ennen lukemista kuorimaan mainossivustot suoraan paperinkeräykseen. Tosin lehtitalo on ovelana siirtänyt osan mainoksista pitkin lehteä siten, että kaiken mainonnan poistaminen etukäteen on mahdotonta. Ymmärrän, että tilaushinta voidaan mainosten avulla pitää kurissa, mutta näkyykö se mainostettavien tuotteiden hinnoissa?
Televisio- ja radiokanavilta tulee mainospätkiä ja niiden lomassa ohjelmia, jotka sitten jatkuvat aina mainospätkien jälkeen. Mainostavien yritysten ansiosta meillä on paljon kanavia. Yritykset lisäävät myyntiään, kun niiden tuotteet tulevat huomatuiksi. Kilpailu on kovaa. Ja hinnat tulevat sitä mukaa alaspäin? Jaa, enpä ole huomannut. Sen sijaan hintojen korotukset pysyvät kilpailukykyisinä!
Rahan käyttö mainontaan saattaa myös taata eduskuntaan pääsyn. Takaavatko sponsoreiden mainosrahat myös kansanedustajien itsenäisen ajattelun? Eivät tietenkään. Lisäksi puoluesidonnaisuus asettaa rajat itsenäiselle toiminnalle. Mitä etua jää äänestäjän hyväksi?
Entä sitten markkinoinnin ja mainostamisen etiikka? Markkinoinnista kokonaisuudessaan on tullut itsenäinen viihteen laji. Markkinointi on niin monisärmäistä, että mainontaa on vaikea erottaa siitä. Oikeastaan vain tuoteselosteet saavat puhtaat paperit - sikäli kuin niiden präntti on ilman suurennuslasia luettavissa ja ymmärrettävää.
Hauskan mielikuvan luominen mainonnan keinoin pyhittää kaikki tavoitteet. Ilmassa liitely, pyllistely ja piilotajuntaan tunkeutuminen vuorottelevat asiassa kuin asiassa. Mitä kauemmaksi todellisuudesta ajatus viedään, sen parempi tulos. Ai, asiakkaan kannaltako? Onhan se viihdyttävää, kun siihen on totutettu eivätkä viihdeohjelmat tarjoa parempaakaan huvia.
Viimeisillä senteillään jokainen ostaa samoja tuotteita kuin kaikki muutkin. Eihän kaupoissa enää ole myyjiä, joiden voisi edellyttää tietävän tuotteista sen enempää kuin asiakkaat itsekään.
Nykyihminen on mainontaan tottunut eikä voi elää ilman sitä. Markkinointi on paimen, joka mainossauvalla ohjaa lauman kulkua. Onko kysymyksessä Hyvä Paimen, sähköpaimen vai vapaat laitumet?
Opettajani oli aikoinaan aivan oikeassa. Markkinointi ja mainonta ovat minulle edelleen kummajaisia, joiden olemusta en voi oikealla tavalla ymmärtää.
Elämän tarkoitus
Mikä on elämän tarkoitus? Vastausta kysymykseen pohditaan aina, kun käydään perimmäisten asioiden äärelle. Oikea vastaus on meitä niin lähellä ja niin itsestään selvä, että sen vuoksi sitä on suorastaan vaikea nähdä. Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti hengissä pysyminen!
Pitääkö asiaa perustella? Ihminen kuin ihminen on syntynyt elämään sattumoisin. Lukemattomien sukupolvien satunnaisten kohtaamisten ja henkiinjäämisten tuloksena jokainen maailmaan syntynyt on lopulta "voittanut" lukemattomien siittiösolujen kilpajuoksun ja onnistunut avaamaan ihmisenä silmänsä ja päästämään ensimmäisen parkaisunsa. Sen vuoksi jokainen elämä on todellakin ainutkertainen ja arvokas. Paljon ihmeellisempi kuin olympiakulta tai lottovoitto. Syntymän jälkeen elävän olennon tarkoitus on jatkaa omaa lajia ja sukua. Tai omalla tavallaan osallistua siihen; avustaa ja mahdollistaa lajin lisääntymistä ja säilymistä.
Sama tilanne on kaikilla elävillä olennoilla. Olivatpa kysymyksessä sitten eläimet, kalat, linnut, hyönteiset tai muut. Kaikki toiminta keskittyy samaan tavoitteeseen: säilymiseen. Geenimuutokset seuraavat olosuhteiden muutoksia. Jos olosuhteiden muutoksiin ei pystytä vastaamaan kyllin nopeasti, käy huonosti kuin neardentalin ihmisen. Tai huonosti kuin sukupuuttoon kuolleiden eläinten, joiden elämisen ihminen on tehnyt mahdottomaksi. Muurahaiset sen sijaan pärjäävät edelleen hienosti, eikä niiden ole tarvinnut muuttaa organisaatioitaan ja strategioitaan vuosituhansiin. Tuskin muurahaisten ajatuksissa on ollut valloittaa koko maankamara tai auttaa ihmisiä pitämään käärmeet loitolla. Pitkässä juoksussa ne saattavat valloittaa koko maailman joksikin aikaa - sivumennen - ymmärtämättä sitä lainkaan. Ja pelkästään siksi, että niiden elämän tarkoituksena on vain pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Siihen ne ovatkin alun alkaen valikoituneet oikein hyvin.
Tähtitaivaalta ei toistaiseksi ole löydetty samanlaisia maapalloja kuin tämä, jolla tai jonka tallaamme. "Varmasti" näitä on. Sen vuoksi, että mahdollisuuksia on lukemattomia ja elämälle suotuisat olosuhteet riippuvat aurinkokuntien iästä ja planeettojen etäisyydestä aurinkoihinsa.
Asuuko niillä ihmisen kaltaisia tyyppejä, jotka pohtivat oman elämänsä tarkoitusta vai muurahaisten tapaisia selviytyjiä? Sillä seikalla ei ole mitään merkitystä elämän tarkoituksen pohtimisen kannalta, sillä aurinkokunnissa esiintyvä elämä muodossa tai toisessa on rajallista.
Elämän ainoa tarkoitus näissä rajoissa on siis hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään. Silloin, kun yksilö nostaa päänsä oman lajinsa yläpuolelle, hänen molemmat jalkansa ovat tukevasti ilmassa. Yksilöllä ei voi olla suurempaa elämän tarkoitusta kuin koko lajilla. Tähtitaivaan takaisesta maailmasta ymmärrämme tuskin sitäkään kuin muurahaiset ihmisestä. Ihminen kykenee hahmottamaan ympäröivää avaruutta vain niin pitkälle kuin tiede kunakin aikana on sattunut kehittymään.
Uudelleen syntymisen mahdollisuus on olemassa: Ylösnousemus tämän nykyisen hahmon kaltaisena on Raamatun lupauksen mukaan totta. Yksinkertaisella päätelmällä voidaan ajatella uudelleen syntymisen olevan mahdollista myös pelkkään maalaisjärkeen turvaamalla: Olemme syntyneet tänne, mikä itsessään todistaa, että syntyminen olevaisuuteen - muodossa tai toisessa - on mahdollista. Miten monen alkuräjähdyksen jälkeen ja missä muodossa, sitä ei tiedä susikaan. Enkä satu muistamaan, montako alkuräjähdystä sitten on tullut oltua viimeksi elossa, missä muodossa ja missä olosuhteissa. Joten, mikä on elämän tarkoitus inhimillisen tieteen näkökulmasta tai niiden tieteiden näkökulmasta, jotka ovat olleet ja menneet? Tuskin ihmiselämän tarkoituksena on maapallon elinolosuhteiden kehittäminen! Aurinkokunta elää oman elämänsä olipa ihminen mukana tai ei. Ihminen voi korkeintaan yrittää pelastaa oman nahkansa. Jos tieteisromaanit sivuutetaan, niin pelastusteorioilla on uskonnolliset lähtökohdat. Niidenkin mukaan pelastus on mahdollinen vasta kuoleman jälkeen. Niin pitkälle kuin ihmiselämällä on tarkoitusta maapallolla, niin hengissä pysyminen ja suvun jatkaminen ovat oleellisen tärkeitä asioita. Niiden kautta elämällä on tarkoitus. Tarkoitus on sama kuin muurahaiskuningattarella, kuhnureilla ja työmuurahaisilla.
Elämän tarkoituksen ymmärtämiseksi kannattaa vielä verrata ihmiselämää eläinten elämään.
Mikä on turkiseläimen elämän tarkoitus? Turkistarhaajan näkökulmasta se on turkiksen tuottaminen. Tarhaaja ei ole eläimelle jumalolento, vaan parittaja. Tarhaaja toki tekee tarhaeläimen elämän mahdolliseksi, mutta hän ei ole eläimen Luoja. Eläimen näkökulma on toinen. Eläin ei ymmärrä lainkaan tarhaajan tarkoitusperiä. Eläimen elämän tarkoitukseksi muodostuu yksinkertaiseksi elämän eläminen alusta loppuun häkissä.
Uskonnollisen totuuden mukaan olemme täällä Luojan kuvia ja edustajia, joiden tarkoituksena on kilvoitella iankaikkiseen elämään pääsystä. Epäonnistuminen kilvoittelussa merkitsee iankaikkista kadotusta. Tuskin kukaan väittää, että ikuinen kiirastuli on kenenkään tavoite tai ihmiselämän tarkoitus, vaikka loputtoman kauhun ja tuskan syövereihin lopulta joutuisikin. Ja mikä siinä tapauksessa katsotaan elämän tarkoitukseksi? Siinä tapauksessa tarkoituksena on jäädä luonnokseksi, jota ei koskaan piirretä valmiiksi. Tarkoituksena on hävinneiden joukkoon jääminen. Hävinneitä tarvitaan, koska ilman häviäjiä ei ole voittajia.
Elämän eläminen riittää monille koko elämän tarkoitukseksi. Eikä se tarkoituksena ole lainkaan vaatimaton tai pieni asia. Mutta kilvoittelu, joka nykykielellä tarkoittaa kilpailuttamista, on sitten todella suuri asia. Omalla elämällään kilvoittelijat auttavat joitakin selviytymään voittajina siinäkin tapauksessa, että itse jäisivät häviäjien joukkoon. Häviäjät kuuluvat kokonaisuuteen ja tekevät kilvoittelusta kilvoittelun. Kaiken todistelun mukaan uudestisyntyminen muodossa tai toisessa ja teoriasta riippumatta on mahdollista. Onko se sitten jälleennäkemisen riemua tai kauhua vai ennen näkemättömään tilanteeseen syntymistä, on ihmisjärjelle mysteeri. Se on kuitenkin varmaa, että suuressa myllerryksessä ollaan ja menossa mukana!
Pitääkö asiaa perustella? Ihminen kuin ihminen on syntynyt elämään sattumoisin. Lukemattomien sukupolvien satunnaisten kohtaamisten ja henkiinjäämisten tuloksena jokainen maailmaan syntynyt on lopulta "voittanut" lukemattomien siittiösolujen kilpajuoksun ja onnistunut avaamaan ihmisenä silmänsä ja päästämään ensimmäisen parkaisunsa. Sen vuoksi jokainen elämä on todellakin ainutkertainen ja arvokas. Paljon ihmeellisempi kuin olympiakulta tai lottovoitto. Syntymän jälkeen elävän olennon tarkoitus on jatkaa omaa lajia ja sukua. Tai omalla tavallaan osallistua siihen; avustaa ja mahdollistaa lajin lisääntymistä ja säilymistä.
Sama tilanne on kaikilla elävillä olennoilla. Olivatpa kysymyksessä sitten eläimet, kalat, linnut, hyönteiset tai muut. Kaikki toiminta keskittyy samaan tavoitteeseen: säilymiseen. Geenimuutokset seuraavat olosuhteiden muutoksia. Jos olosuhteiden muutoksiin ei pystytä vastaamaan kyllin nopeasti, käy huonosti kuin neardentalin ihmisen. Tai huonosti kuin sukupuuttoon kuolleiden eläinten, joiden elämisen ihminen on tehnyt mahdottomaksi. Muurahaiset sen sijaan pärjäävät edelleen hienosti, eikä niiden ole tarvinnut muuttaa organisaatioitaan ja strategioitaan vuosituhansiin. Tuskin muurahaisten ajatuksissa on ollut valloittaa koko maankamara tai auttaa ihmisiä pitämään käärmeet loitolla. Pitkässä juoksussa ne saattavat valloittaa koko maailman joksikin aikaa - sivumennen - ymmärtämättä sitä lainkaan. Ja pelkästään siksi, että niiden elämän tarkoituksena on vain pysyä hengissä mahdollisimman pitkään. Siihen ne ovatkin alun alkaen valikoituneet oikein hyvin.
Tähtitaivaalta ei toistaiseksi ole löydetty samanlaisia maapalloja kuin tämä, jolla tai jonka tallaamme. "Varmasti" näitä on. Sen vuoksi, että mahdollisuuksia on lukemattomia ja elämälle suotuisat olosuhteet riippuvat aurinkokuntien iästä ja planeettojen etäisyydestä aurinkoihinsa.
Asuuko niillä ihmisen kaltaisia tyyppejä, jotka pohtivat oman elämänsä tarkoitusta vai muurahaisten tapaisia selviytyjiä? Sillä seikalla ei ole mitään merkitystä elämän tarkoituksen pohtimisen kannalta, sillä aurinkokunnissa esiintyvä elämä muodossa tai toisessa on rajallista.
Elämän ainoa tarkoitus näissä rajoissa on siis hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään. Silloin, kun yksilö nostaa päänsä oman lajinsa yläpuolelle, hänen molemmat jalkansa ovat tukevasti ilmassa. Yksilöllä ei voi olla suurempaa elämän tarkoitusta kuin koko lajilla. Tähtitaivaan takaisesta maailmasta ymmärrämme tuskin sitäkään kuin muurahaiset ihmisestä. Ihminen kykenee hahmottamaan ympäröivää avaruutta vain niin pitkälle kuin tiede kunakin aikana on sattunut kehittymään.
Uudelleen syntymisen mahdollisuus on olemassa: Ylösnousemus tämän nykyisen hahmon kaltaisena on Raamatun lupauksen mukaan totta. Yksinkertaisella päätelmällä voidaan ajatella uudelleen syntymisen olevan mahdollista myös pelkkään maalaisjärkeen turvaamalla: Olemme syntyneet tänne, mikä itsessään todistaa, että syntyminen olevaisuuteen - muodossa tai toisessa - on mahdollista. Miten monen alkuräjähdyksen jälkeen ja missä muodossa, sitä ei tiedä susikaan. Enkä satu muistamaan, montako alkuräjähdystä sitten on tullut oltua viimeksi elossa, missä muodossa ja missä olosuhteissa. Joten, mikä on elämän tarkoitus inhimillisen tieteen näkökulmasta tai niiden tieteiden näkökulmasta, jotka ovat olleet ja menneet? Tuskin ihmiselämän tarkoituksena on maapallon elinolosuhteiden kehittäminen! Aurinkokunta elää oman elämänsä olipa ihminen mukana tai ei. Ihminen voi korkeintaan yrittää pelastaa oman nahkansa. Jos tieteisromaanit sivuutetaan, niin pelastusteorioilla on uskonnolliset lähtökohdat. Niidenkin mukaan pelastus on mahdollinen vasta kuoleman jälkeen. Niin pitkälle kuin ihmiselämällä on tarkoitusta maapallolla, niin hengissä pysyminen ja suvun jatkaminen ovat oleellisen tärkeitä asioita. Niiden kautta elämällä on tarkoitus. Tarkoitus on sama kuin muurahaiskuningattarella, kuhnureilla ja työmuurahaisilla.
Elämän tarkoituksen ymmärtämiseksi kannattaa vielä verrata ihmiselämää eläinten elämään.
Mikä on turkiseläimen elämän tarkoitus? Turkistarhaajan näkökulmasta se on turkiksen tuottaminen. Tarhaaja ei ole eläimelle jumalolento, vaan parittaja. Tarhaaja toki tekee tarhaeläimen elämän mahdolliseksi, mutta hän ei ole eläimen Luoja. Eläimen näkökulma on toinen. Eläin ei ymmärrä lainkaan tarhaajan tarkoitusperiä. Eläimen elämän tarkoitukseksi muodostuu yksinkertaiseksi elämän eläminen alusta loppuun häkissä.
Uskonnollisen totuuden mukaan olemme täällä Luojan kuvia ja edustajia, joiden tarkoituksena on kilvoitella iankaikkiseen elämään pääsystä. Epäonnistuminen kilvoittelussa merkitsee iankaikkista kadotusta. Tuskin kukaan väittää, että ikuinen kiirastuli on kenenkään tavoite tai ihmiselämän tarkoitus, vaikka loputtoman kauhun ja tuskan syövereihin lopulta joutuisikin. Ja mikä siinä tapauksessa katsotaan elämän tarkoitukseksi? Siinä tapauksessa tarkoituksena on jäädä luonnokseksi, jota ei koskaan piirretä valmiiksi. Tarkoituksena on hävinneiden joukkoon jääminen. Hävinneitä tarvitaan, koska ilman häviäjiä ei ole voittajia.
Elämän eläminen riittää monille koko elämän tarkoitukseksi. Eikä se tarkoituksena ole lainkaan vaatimaton tai pieni asia. Mutta kilvoittelu, joka nykykielellä tarkoittaa kilpailuttamista, on sitten todella suuri asia. Omalla elämällään kilvoittelijat auttavat joitakin selviytymään voittajina siinäkin tapauksessa, että itse jäisivät häviäjien joukkoon. Häviäjät kuuluvat kokonaisuuteen ja tekevät kilvoittelusta kilvoittelun. Kaiken todistelun mukaan uudestisyntyminen muodossa tai toisessa ja teoriasta riippumatta on mahdollista. Onko se sitten jälleennäkemisen riemua tai kauhua vai ennen näkemättömään tilanteeseen syntymistä, on ihmisjärjelle mysteeri. Se on kuitenkin varmaa, että suuressa myllerryksessä ollaan ja menossa mukana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)