Raamatun luomiskertomuksen mukaan taivas ja maa luotiin. Nykytieteessä vallitsevan käsityksen mukaan aurinkokunta ja maapallo ovat kehittyneet itsekseen ja kehittyvät edelleen. Luomiskertomuksen mukaan valkeus oli ennen kuin aurinko ja kuu luotiin. Myös tieteen mukaan pimeä avaruus on täynnä muitakin galakseja kuin oma linnunratamme, jossa aurinko toimii oman aurinkokuntansa valonlähteenä.
Luomiskertomuksen mukaan ensin luotiin vesieläimet, sitten linnut ja vasta sen jälkeen maaeläimet. Viimeisenä luotiin ihminen. Tämä on ollut kehityksen järjestys. Tiede on tullut samaan tulokseen. Myös kehityksen loppuhetkistä tiede on samoilla linjoilla. Aurinkokunta ei ole ikuinen. Ihmiskunnan tarinalla on alku ja sillä on loppu. Mitä on tapahtunut ennen tarinan alkua ja miten tarina jatkuu, ei kuulu lainkaan inhimillisen ymmärryksen piiriin eikä tieteellä selvitettäviin asioihin.
2020 vuotta jKr. ihmiskunta vaeltaa maapallon tieteellisesti lasketun olemassaolon keskivaiheilla. Elinolosuhteet ovat satojen jäätiköitymis- ja jääkausien välissä vaihdelleet. Varhaisin ihmisen tiedossa oleva jääkausi oli 570 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen dinosaurukset elivät maapallolla 65 - 240 miljoonaa vuotta sitten. Niillä uskotaan olleen kaksi täystuhoa, toinen kesken kauden ja toinen loppujen lopuksi. Kahdella jalalla pystyasennossa keveleviä olentoja väitetään olleen olemassa jo 6 -12 miljoonaa viimeisintä vuotta.
Nykyihmisen hahmo on kehittynyt ainakin 100 000 vuoden ajan. Seuraava jääkausi on tulossa vasta 50 000 - 100 000 vuoden kuluessa. Jos kahdella jalalla on kävelty 12 miljoonaa vuotta, niin seuraavan jääkauden tullessa ihminen kävelee edelleen pystypäin ja kahdella jalalla. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksistakin selviää lisääntymiskykyinen populaatio. Kokonaisuutta ajatellen ihminen elää hyvin koetellussa ja turvallisessa ympäristössä. Joka tapauksessa maapallo jatkaa aurinkokunnassa kulkuaan. Linnunratakin kolaroi Andromedaan kanssa vasta 4,5 miljardin vuoden kuluttua.
Maapallolla tapahtuvia luonnonmullistuksia tapahtuu. Ihmistä voi kohdata useita tuhotilanteita ja jopa täystuho. Ihmiskehon atomit eivät kuitenkaan katoa kokonaan. Atomit puolittuvat koko ajan jo ihmisen eläessä. Vähitellen hajotessaan atomit jatkavat puolittumistaan rajattomasti. Ihmeelliseltä ei tunnu lainkaan, että ne jälleen jossakin ajassa ja tilassa muodostaisivat ajattelevia tyyppejä, jotka ihmettelisivät olemassaoloaan samalla tai toisella tavalla kuin me nyt. Luomiskertomuksen tarina kestää, vaikka tieteellisissä laskelmissa hyväksyttäisiin miljoonien vuosien virhemarginaaleja.
Luomiskertomuksen mukaan ensin luotiin vesieläimet, sitten linnut ja vasta sen jälkeen maaeläimet. Viimeisenä luotiin ihminen. Tämä on ollut kehityksen järjestys. Tiede on tullut samaan tulokseen. Myös kehityksen loppuhetkistä tiede on samoilla linjoilla. Aurinkokunta ei ole ikuinen. Ihmiskunnan tarinalla on alku ja sillä on loppu. Mitä on tapahtunut ennen tarinan alkua ja miten tarina jatkuu, ei kuulu lainkaan inhimillisen ymmärryksen piiriin eikä tieteellä selvitettäviin asioihin.
2020 vuotta jKr. ihmiskunta vaeltaa maapallon tieteellisesti lasketun olemassaolon keskivaiheilla. Elinolosuhteet ovat satojen jäätiköitymis- ja jääkausien välissä vaihdelleet. Varhaisin ihmisen tiedossa oleva jääkausi oli 570 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen dinosaurukset elivät maapallolla 65 - 240 miljoonaa vuotta sitten. Niillä uskotaan olleen kaksi täystuhoa, toinen kesken kauden ja toinen loppujen lopuksi. Kahdella jalalla pystyasennossa keveleviä olentoja väitetään olleen olemassa jo 6 -12 miljoonaa viimeisintä vuotta.
Nykyihmisen hahmo on kehittynyt ainakin 100 000 vuoden ajan. Seuraava jääkausi on tulossa vasta 50 000 - 100 000 vuoden kuluessa. Jos kahdella jalalla on kävelty 12 miljoonaa vuotta, niin seuraavan jääkauden tullessa ihminen kävelee edelleen pystypäin ja kahdella jalalla. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksistakin selviää lisääntymiskykyinen populaatio. Kokonaisuutta ajatellen ihminen elää hyvin koetellussa ja turvallisessa ympäristössä. Joka tapauksessa maapallo jatkaa aurinkokunnassa kulkuaan. Linnunratakin kolaroi Andromedaan kanssa vasta 4,5 miljardin vuoden kuluttua.
Maapallolla tapahtuvia luonnonmullistuksia tapahtuu. Ihmistä voi kohdata useita tuhotilanteita ja jopa täystuho. Ihmiskehon atomit eivät kuitenkaan katoa kokonaan. Atomit puolittuvat koko ajan jo ihmisen eläessä. Vähitellen hajotessaan atomit jatkavat puolittumistaan rajattomasti. Ihmeelliseltä ei tunnu lainkaan, että ne jälleen jossakin ajassa ja tilassa muodostaisivat ajattelevia tyyppejä, jotka ihmettelisivät olemassaoloaan samalla tai toisella tavalla kuin me nyt. Luomiskertomuksen tarina kestää, vaikka tieteellisissä laskelmissa hyväksyttäisiin miljoonien vuosien virhemarginaaleja.
