Miten harvinaista on jättipotin voittaminen lotossa? On kehitelty mielikuva golfin pelaajasta. Pelaajan silmät peitetään. Häntä pyöritetään hyrränä vähän aikaa. Sitten hän lyö palloa. Jos pallo vierii 50 metrin päässä olevaan reikään, hän on yhtä onnekas kuin lottomiljonääri.
Itse olen aikoinaan tavannut lottomiljonäärin. Hän oli maksanut velkansa ja aloittanut uuden elämän. Kivat hänelle, vaan ei minulle. Sanotaanhan, ettei kranaatti putoa kahta kertaa samaan reikään. Tuskin sokkopallokaan vierii kahta kertaa yhtä lähelle - saati samaan reikään. Turha edes uneksia, että pääsisin lottomiljonäärinä paiskaamaan lottomiljonäärin kättä!
Kyllä sentään osui toinenkin tapaus kohdalle: R-kioskin peliautomaatilla kertoi eläkkeellä oleva herra olleensa kerran kaverin vieressä, kun tämä hyppäsi ilmaan ja ilmoitti voittaneensa 200 000 euroa! Toinen osumani oli siis tavata tyyppi, joka oli ollut todistamassa jonkun onnekkaan tyypin huippuhetkeä. Jos en olisi koskaan tavannut aitoa lottomiljonääriä tai tyyppiä, joka on ollut voittajan vieressä verekseltään, en olisi ehkä koskaan uskonut, että rahapelissä on mahdollista voittaa suuria summia ja voittaa ne rehellisesti.
Tiedetään, että suurien rahakasojen jakamiseen liittyy aina jossakin vaiheessa väärinkäytöksiä. Joku sulloo ylimääräisiä kolikoita suoraan laukkuunsa. Joku kierrättää rahoja säätiöiden kautta itselleen ja kavereilleen. Viimeistään avustusten kohteissa pääsevät kavallukset ja korruptio rehottamaan. On peräti inhimillistä, että valtavien rahamäärien liikuttelu on saman tapaista kuin kannettaisiin vuotavalla saavilla vettä saunaan.
Koska olen menettänyt mahdollisuuteni suureen lottovoittoon, viihdytän itseäni odottamalla uusia kohu-uutisia rahapelien kiehtovasta maailmasta. Tähtihetki oli, kun pallokone ei lähtenyt käyntiin. En hämmästynyt, kun uudet taikapallot osoittautuivat kiinalaiseksi laatutyöksi. Sivumennen mainittiin, että lottopalloja uusittaessa kaikkia vanhoja palloja ei enää löytynyt! Miten moninkertaisiksi mahdollisuudet voittoon kasvoivat niillä, jotka tiesivät, mitkä numerot joiltakin kierroksilta puuttuivat? Entä kun kone arpoi pallon 21, joka olikin 12 vai puuttuiko väärä pallo? Hyvää - sanoivat viralliset valvojat silmät pyöreinä - iltaa!
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
perjantai 25. helmikuuta 2011
Tarhatut eläimet ja ihminen
Raamatun mukaan - alusta asti - ihmisen vallittavaksi on luotu erikseen karjaeläimet ja erikseen metsän eläimet. Ihmisen ruuaksi on annettu siementä tekevät kasvit ja eläinten ruuaksi ruohot, mutta alusta asti ihmisen on käsketty myös tehdä maa itselleen alamaiseksi ja vallita kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä. Ihmiset ovat sitten alkaneet syödä ja uhrata kasvisten lisäksi myös eläimiä ja toisiaan. Samoin eläimet ovat ruohon lisäksi alkaneet syödä ja raadella toisiaan sekä ihmisiä. Kehitysteorian mukaan ihminen on itse asiassa omaan suuntaansa kehittynyt eläinlaji. Omaa elinympäristöään ovat vuorollaan vallinneet ne lajit, joiden kehitys on nopeimmin pystynyt vastaamaan kulloistenkin olosuhteiden muutoksiin.
Karjaeläimet on siis joko luotu tai edelleen jalostettu tarhattaviksi tuotantoeläimiksi. Niiden elämän tarkoitus ei ole onni ja autuus. Niiden tarkoitus on toimia raaka-aineina eineksille, turkiksille, hajuvesille ja mitä tahansa ihminen henkensä pitimiksi tai elämänsä sulostuttamiseksi keksii. Asian voi myös nähdä niin, että ihmisellä on valtakirja sekä Raamatun että kehitysteorian mukaan vallita, tarhata ja jalostaa tuotantoeläimiksi mitä tahansa maassa, vedessä ja ilmassa liikkuvia eläimiä.
Olosuhteet maapallolla muuttuvat kaiken aikaa. Maan luomisessa tai maapallon synnyssä ei ole mitään aikarajaa ihmisen valtakaudelle. Tiedetään vain, että valtakausi on hyvinkin rajallinen, lyhyt. Nyt on tultu massatuotannon aikakauteen. Liukuhihnalta ei voida poimia kaikkia kärsiviä ihmisiä - sen paremmin kuin - kärsiviä eläimiä yksilölliseen kohteluun. Tarhatut eläimet ovat tuulelta, sateelta ja muilta eläimiltä suojassa ja ne saavat päivittäisen ruoka-annoksen. Ihminen ei koskaan ehdi saavuttaa samaa yleistä minimitasoa - yksilöllisestä kärsimyksestä puhumattakaan!
Karjaeläimet on siis joko luotu tai edelleen jalostettu tarhattaviksi tuotantoeläimiksi. Niiden elämän tarkoitus ei ole onni ja autuus. Niiden tarkoitus on toimia raaka-aineina eineksille, turkiksille, hajuvesille ja mitä tahansa ihminen henkensä pitimiksi tai elämänsä sulostuttamiseksi keksii. Asian voi myös nähdä niin, että ihmisellä on valtakirja sekä Raamatun että kehitysteorian mukaan vallita, tarhata ja jalostaa tuotantoeläimiksi mitä tahansa maassa, vedessä ja ilmassa liikkuvia eläimiä.
Olosuhteet maapallolla muuttuvat kaiken aikaa. Maan luomisessa tai maapallon synnyssä ei ole mitään aikarajaa ihmisen valtakaudelle. Tiedetään vain, että valtakausi on hyvinkin rajallinen, lyhyt. Nyt on tultu massatuotannon aikakauteen. Liukuhihnalta ei voida poimia kaikkia kärsiviä ihmisiä - sen paremmin kuin - kärsiviä eläimiä yksilölliseen kohteluun. Tarhatut eläimet ovat tuulelta, sateelta ja muilta eläimiltä suojassa ja ne saavat päivittäisen ruoka-annoksen. Ihminen ei koskaan ehdi saavuttaa samaa yleistä minimitasoa - yksilöllisestä kärsimyksestä puhumattakaan!
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Pyramidi Punavuoreen?
Helsingin Punavuoreen suunnitellaan 16-kerroksista pyramidia. Toimi- ja asuintiloiksi kaavaillun pyramidin perustus haluttaisiin laskea 1930-luvulta peräisin olevan tehdaskompleksin sisäpihaan. Sieltä se nousisi varjostamaan Sinebrychoffin kukkulaa ja kaikkia lähikortteleita aurinkokellon viisarin tapaan.
Suunnitelma on kaikin puolin hullu. Rakentaminen haittaisi lähiliikennettä 2-3 vuotta. Sen jälkeen lisääntynyt liikenne jäisi pysyväksi haitaksi lähikortteleille. Valmistuttuaan tuo poikkeuksellisen typerän näköinen maamerkki ei vain varjostaisi koko lähiseutua, vaan se olisi myös epäkäytännöllinen ja vaarallinen. Epäkäytännöllinen se olisi siksi, että uudisrakennus ruhjottaisiin vanhanaikaisen korttelin sisään. Vaarallinen se olisi siksi, että kokonaisuudesta tulisi pelastuskalustolle liian haasteellinen, kun nosturiautot eivät mahtuisi sisäpihalle eivätkä ylettyisi ulkokautta kohteisiin. Jättimäisenä lumen ja sadeveden keräämönä kompleksista kehittyisi tulevaisuudessa homepesä.
Jos kaupungin päättävät elimet eivät voi taikka halua hanketta torjua, kasvaa Punavuoreen sarvi, jonka esteettisyys korvaa lämpövoimaloiden hiilikasat, jos niistä milloinkaan eroon päästään. Etukäteinen ehdotukseni mahdolliseen nimikilpailuun on Punasarvi. Maalattakoon ja lasitettakoon sarvi sitten myös nimensä väriseksi maamerkiksi, punaisena säteileväksi Punavuoren Punasarveksi!
Suunnitelma on kaikin puolin hullu. Rakentaminen haittaisi lähiliikennettä 2-3 vuotta. Sen jälkeen lisääntynyt liikenne jäisi pysyväksi haitaksi lähikortteleille. Valmistuttuaan tuo poikkeuksellisen typerän näköinen maamerkki ei vain varjostaisi koko lähiseutua, vaan se olisi myös epäkäytännöllinen ja vaarallinen. Epäkäytännöllinen se olisi siksi, että uudisrakennus ruhjottaisiin vanhanaikaisen korttelin sisään. Vaarallinen se olisi siksi, että kokonaisuudesta tulisi pelastuskalustolle liian haasteellinen, kun nosturiautot eivät mahtuisi sisäpihalle eivätkä ylettyisi ulkokautta kohteisiin. Jättimäisenä lumen ja sadeveden keräämönä kompleksista kehittyisi tulevaisuudessa homepesä.
Jos kaupungin päättävät elimet eivät voi taikka halua hanketta torjua, kasvaa Punavuoreen sarvi, jonka esteettisyys korvaa lämpövoimaloiden hiilikasat, jos niistä milloinkaan eroon päästään. Etukäteinen ehdotukseni mahdolliseen nimikilpailuun on Punasarvi. Maalattakoon ja lasitettakoon sarvi sitten myös nimensä väriseksi maamerkiksi, punaisena säteileväksi Punavuoren Punasarveksi!
maanantai 21. helmikuuta 2011
Eduskuntavaalit 2011
Gallupien perusteella odotetaan, että seuraavien vaalien jälkeen suuria puolueita on neljä. Uskotaan, että neljän suurimman kilpailu tulee olemaan tasapäistä. Kuusi suurinta puoluetta kerännevät yhteensä yli 90% äänistä. Ne muodostavat hallituspuolueet ja opposition. Loput äänet jäävät ruotsalaiselle kansanpuolueelle, joka on hallituksessa äänimäärästään riippumatta ja kristillisdemokraateille, jotka jäävät sekä hallituksen että opposition ulkopuolella äänimäärästään riippumatta sekä joillekin marginaaliryhmille.
Suurimmat puolueet haluavat ennen vaaleja erottua toisistaan sekoittamalla aatteita ja vaihtamalla vaatteita. Puolueet taktikoivat vaaliliitoilla. Puolueet vaihtavat ehdokkaittensa vaalipiirejä. Puolueet pyörittelevät teemoja työstä, yrittäjyydestä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Puolueet keksivät uusia sloganeita ja nappaavat niihin kilpailijoittensa vanhoja teemoja. Joka tapauksessa vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, joka jatkaa edeltäjiensä linjoilla, sillä hallituksen muodostaminen edellyttää kompromisseja. Silloin vaalitaistelun aikaina annetut lupaukset eivät saa muodostua esteiksi. Hallitusneuvotteluissa tärkein tavoite on ministerin salkku ja vaalikauden aikana tärkeintä politiikkaa on nimityspolitiikka. Oppositio asettuu rooliinsa ja vastustaa kaikkea, mitä hallituspuolueet esittävät - myös sellaisia esityksiä, joita ovat aikaisemmin itse vaatineet. Ruotsalaiset ja kristilliset astuvat parrasvaloihin ja esiintyvät edukseen, koska saavat politikoida vapaasti omilla ehdoillaan.
Jos kokoomuksesta tai perussuomalaisista tulee suurin puolue, ne saavat yrittää muodostaa hallitusta keskenään. Keskusta ja demarit tekevät kaikkensa sysätäkseen kokoomuksen ja perussuomalaiset oppositioon. Ellei sitten nähdä sellaista ihmettä, että kokoomus, keskusta ja demarit mahtuvat samaan hallitukseen! Kun kansa on puhunut, alkaa demokratia jälleen toimia ja valtakunta rauhoittua. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan täysin siemauksin kevään kiihkeästä vaalihuumasta!
Suurimmat puolueet haluavat ennen vaaleja erottua toisistaan sekoittamalla aatteita ja vaihtamalla vaatteita. Puolueet taktikoivat vaaliliitoilla. Puolueet vaihtavat ehdokkaittensa vaalipiirejä. Puolueet pyörittelevät teemoja työstä, yrittäjyydestä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Puolueet keksivät uusia sloganeita ja nappaavat niihin kilpailijoittensa vanhoja teemoja. Joka tapauksessa vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, joka jatkaa edeltäjiensä linjoilla, sillä hallituksen muodostaminen edellyttää kompromisseja. Silloin vaalitaistelun aikaina annetut lupaukset eivät saa muodostua esteiksi. Hallitusneuvotteluissa tärkein tavoite on ministerin salkku ja vaalikauden aikana tärkeintä politiikkaa on nimityspolitiikka. Oppositio asettuu rooliinsa ja vastustaa kaikkea, mitä hallituspuolueet esittävät - myös sellaisia esityksiä, joita ovat aikaisemmin itse vaatineet. Ruotsalaiset ja kristilliset astuvat parrasvaloihin ja esiintyvät edukseen, koska saavat politikoida vapaasti omilla ehdoillaan.
Jos kokoomuksesta tai perussuomalaisista tulee suurin puolue, ne saavat yrittää muodostaa hallitusta keskenään. Keskusta ja demarit tekevät kaikkensa sysätäkseen kokoomuksen ja perussuomalaiset oppositioon. Ellei sitten nähdä sellaista ihmettä, että kokoomus, keskusta ja demarit mahtuvat samaan hallitukseen! Kun kansa on puhunut, alkaa demokratia jälleen toimia ja valtakunta rauhoittua. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan täysin siemauksin kevään kiihkeästä vaalihuumasta!
torstai 17. helmikuuta 2011
Keskustelu rikkaista on absurdia?
Keskustelu rikkaista on absurdia. Ilman työntekoa ja yrittäjyyttä ei ole veropohjaa, jota voisi verottaa. Ei ole olemassa valtioita, joissa rikkaudet eivät keskittyisi tietyille henkilöille. Erittäin suppeasti ajateltuna asia näin onkin. Absurdia on keskustella pelkästä rikkaudesta tai rikkaista ilman työtä ja yrittäjyyttä. Kauppaa tarvitaan myös eikä kauppakaan kannata ilman markkinoita. Rikkaudet joutuvat aina joidenkin yksilöiden haltuun. Ei ole myöskään olemassa rikkauksia, joita ei tavoiteltaisi. Rikkauksien tavoittelussa vain muutamat voivat onnistua. Harvat onnistuvat erinomaisesti, useammat kohtalaisesti, vielä useammat joten kuten, mutta valtaosa surkeasti.
Keskustelu köyhistä avaa konkretiaa laajemmalti. Juuri surkeasti onnistuvien valtajoukko on ollut ja tulee aina olemaan kaikkien rikkauksien muodostumisen edellytys. Kurjien valtajoukko toimii kasvualustajana. Se toimii massatuotannon ja halpatuotannon ostovoimana. Kaikkein köyhimmille raha on kalleinta; ei ole etuja, ei alennuksia, ei bonuksia. On vain korkoa korolle. On vain nöyriä maksumiehiä koko elämänsä ajan. Yhden köyhän elämän ajalta talteen otetut pennoset eivät vielä riitä aarteeksi asti, mutta miljoonien ja miljardien köyhien panos on toinen juttu. Valtava köyhien massa on kaikkien maailman rikkauksien lähde ja vähemmistöjen hyvinvoinnin ehtymätön vilja-aitta. Köyhät kantavat jokaisen kortensa yhteiseen kekoon koko elämänsä ajan. Aivan kuten entisaikojen orjat, joiden työ on nykyistenkin rikkauksien konkreettinen perusta - riippumatta siitä, ketkä harvat ovat vuorollaan aarteiden päällä onneansa ihastelleet.
Onneksi köyhiä syntyy kaiken aikaa lisääntyvällä vauhdilla. Jos köyhät loppuisivat, ei rikkauksilla olisi enää mitään merkitystä. Kultaharkkoa ei voi syödä eikä lähettää poimimaan edes marjoja.
Keskustelu köyhistä avaa konkretiaa laajemmalti. Juuri surkeasti onnistuvien valtajoukko on ollut ja tulee aina olemaan kaikkien rikkauksien muodostumisen edellytys. Kurjien valtajoukko toimii kasvualustajana. Se toimii massatuotannon ja halpatuotannon ostovoimana. Kaikkein köyhimmille raha on kalleinta; ei ole etuja, ei alennuksia, ei bonuksia. On vain korkoa korolle. On vain nöyriä maksumiehiä koko elämänsä ajan. Yhden köyhän elämän ajalta talteen otetut pennoset eivät vielä riitä aarteeksi asti, mutta miljoonien ja miljardien köyhien panos on toinen juttu. Valtava köyhien massa on kaikkien maailman rikkauksien lähde ja vähemmistöjen hyvinvoinnin ehtymätön vilja-aitta. Köyhät kantavat jokaisen kortensa yhteiseen kekoon koko elämänsä ajan. Aivan kuten entisaikojen orjat, joiden työ on nykyistenkin rikkauksien konkreettinen perusta - riippumatta siitä, ketkä harvat ovat vuorollaan aarteiden päällä onneansa ihastelleet.
Onneksi köyhiä syntyy kaiken aikaa lisääntyvällä vauhdilla. Jos köyhät loppuisivat, ei rikkauksilla olisi enää mitään merkitystä. Kultaharkkoa ei voi syödä eikä lähettää poimimaan edes marjoja.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Suomen kesäkuu 1942
Toiseksi maailmansodaksi kutsutaan vuosien 1939-1945 aikaisten raakuuksien vyyhtiä. Se käsitti erillissotia, peiteoperaatioita, juonitteluja, intressipiirien salaisia sopimuksia ja sopimusrikkomuksia, puolten vaihtoa, silmitöntä tappamista, ryöstelyä, kiduttamista, hätää, kurjuutta, hävitystä, pahinta laatua olevia rikoksia, mitä tuskin kuvitella voi. Ihmiskunnan mustimmat voimat myllersivät hallitsemattomina. Paradoksaalista on, että tuosta sotkusta jatkuvasti ollaan löytävinään jotakin ylivertaista johtajuutta ja ajatonta sankaruutta, jota ylläpidetään loputtomalla sotaa ihannoivalla kirjallisuudella, sotaisilla sarjakuvilla, elokuvilla, leikkikaluilla ja peleillä.
Keskellä sotien melskeitä marsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta kesäkuun 4. päivänä 1942 ja Adolf Hitler käväisi onnittelemassa Suomen marsalkan arvonimen saanutta ylipäällikköämme. Vastaanotto oli junassa. Edellisvuonna Saksa oli vielä upotellut suomalaisia kauppalaivoja. Äkkiä Suomi ja Saksa olivatkin ylimpiä ystäviä ja ikuisia aseveljiä. Eikä kestänyt montakaan vuotta, kun suomalaiset jo ajoivat takaa Lappia polttavia saksalaisia. Mannerheimiä harmitti Hitlerin vierailu, koska se antoi länsivalloille väärän signaalin Suomen asemasta. Kesäkuun 27. päivänä Mannerheimin oli pakko lähteä vastavierailulle Saksaan. Vastavuoroisesti Mannerheimin yksityistiloiksi oli järjestetty juna. Suomen erillissota venäläisiä vastaan oli jo alkanut. Saksa oli miehittänyt Eurooppaa Ranskaa myöten. Rommelin panssarit valtasivat Pohjois-Afrikkaa. Saksan pääesikunta piti majaa Ukrainassa. Saksan armeijan tavoitteena kun olivat Kaukasuksen öljykentät. Göring tarjoili Mannerheimille kosteaa illallista metsästysmajallaan ja Hitler lasketteli sarjatulta Sudenpesänsä pihamaalla Mannerheimilta saamallaan Suomi-konepistoolilla. Kuunneltuaan Hitlerin, Göringin, Keitelin, Jodlin, Halderin ym. tilannekatsauksia Mannerheim sai lopullisen vahvistuksen aiemmalle käsitykselleen, että Suomi oli todella väärässä seurassa ja taistelemassa häviäjien rinnalla.
Suomessa Mannerheimia ei uskottu. Ei vielä senkään jälkeen, kun Rommel alkoi kärsiä raskaita tappioita. Eikä vielä, kun piirityksen keskellä olevalle kenraali Paulukselle pudotettiin marsalkan merkit lentokoneesta sotilaiden syödessä kaikki hevosensa, kaupungin kaikki koirat ja kissat sekä lopulta jäätyneitä aseveljiänsäkin. Satojen tuhansien sotilaiden ja siviilien menetykset joissakin yksittäisissä rytäköissä jäivät pelkiksi kuriositeeteiksi, sillä lopulta kuusi vuotta kestäneiden raakalaismaisten operaatioiden sarja vaati yli 62 miljoonan ihmisen hengen. Elävää materiaalia riitti niitettäväksi ja aina löytyi uusia tuhottavia kohteita. Aarteita pääsivät ryöstämään ne, jotka kulloinkin miehittivät mitäkin alueita. Keskitysleireistä tiesivät lähinnä ne, jotka niihin olivat joutuneet ja vain siihen asti kuin hengissä pysyivät. Sotapäälliköt kyllä tiesivät. Mannerheim muiden mukana yritti suhteittensa avulla pelastaa tuttaviaan keskitysleireiltä tai ainakin saamaan heille siedettävämmän kohtelun.
Sen sijaan tavalliset kansalaiset joutuivat tyytymään vähäisiin tiedon rippeisiin mm. vihollispuolen sotapropagandaa oikein tulkitsemalla tai noppaa heittämällä. Naiset olivat jo tottuneet hoitamaan kotirintamaa, vaikka tuskin he tajusivat pyörittävänsä koko kansantaloutta. Valtionjohto tukeutui kansanhuoltolautakuntiin ja elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden säännöstelyyn, sillä vapaa kilpailutalous ei koskaan sota-aikana toimi laillisuuden rajoissa. Etulinjojen aliravitut miehet turhautuivat syvälle Karjalaan kaivamissaan juoksuhaudoissa ja tarkka-ampujat napsivat vihollispuolen näkösälle sattuneita hahmoja. Kotirintamalla tarkkailtiin viholliskoneiden tiedustelulentoja ja suojauduttiin pommeilta, jotka satunnaisesti johonkin osuessaan, osuivat siviilikohteisiin.
Marsalkka Mannerheim oli kaiken kokenut ammattisotilas. Uransa aikana hän oli jo käynyt niin monta veristä sotaa Aasiassa ja Euroopassa, että synkeämpää elämää ei kenenkään kohdalle voi toivoa. Juuri siitä syystä kuitenkin juuri hänellä oli kaikista Suomen johtajista eniten myös tervettä järkeä yrittää irrottaa Suomi ajoissa kaamean sodan syövereistä. Ja yhtä kiire hänellä oli jo 10 vuotta aikaisemmin ollut hoputtaa Suomen poliittisia päättäjiä varustamaan armeijaa tulossa olevien synkkien aikojen varalle! Suomen kesäkuussa 1942 elämä ja kuolema astuivat yhtä jalkaa - kuolema tosin askelta edellä ja elämä varjona perässä.
Keskellä sotien melskeitä marsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta kesäkuun 4. päivänä 1942 ja Adolf Hitler käväisi onnittelemassa Suomen marsalkan arvonimen saanutta ylipäällikköämme. Vastaanotto oli junassa. Edellisvuonna Saksa oli vielä upotellut suomalaisia kauppalaivoja. Äkkiä Suomi ja Saksa olivatkin ylimpiä ystäviä ja ikuisia aseveljiä. Eikä kestänyt montakaan vuotta, kun suomalaiset jo ajoivat takaa Lappia polttavia saksalaisia. Mannerheimiä harmitti Hitlerin vierailu, koska se antoi länsivalloille väärän signaalin Suomen asemasta. Kesäkuun 27. päivänä Mannerheimin oli pakko lähteä vastavierailulle Saksaan. Vastavuoroisesti Mannerheimin yksityistiloiksi oli järjestetty juna. Suomen erillissota venäläisiä vastaan oli jo alkanut. Saksa oli miehittänyt Eurooppaa Ranskaa myöten. Rommelin panssarit valtasivat Pohjois-Afrikkaa. Saksan pääesikunta piti majaa Ukrainassa. Saksan armeijan tavoitteena kun olivat Kaukasuksen öljykentät. Göring tarjoili Mannerheimille kosteaa illallista metsästysmajallaan ja Hitler lasketteli sarjatulta Sudenpesänsä pihamaalla Mannerheimilta saamallaan Suomi-konepistoolilla. Kuunneltuaan Hitlerin, Göringin, Keitelin, Jodlin, Halderin ym. tilannekatsauksia Mannerheim sai lopullisen vahvistuksen aiemmalle käsitykselleen, että Suomi oli todella väärässä seurassa ja taistelemassa häviäjien rinnalla.
Suomessa Mannerheimia ei uskottu. Ei vielä senkään jälkeen, kun Rommel alkoi kärsiä raskaita tappioita. Eikä vielä, kun piirityksen keskellä olevalle kenraali Paulukselle pudotettiin marsalkan merkit lentokoneesta sotilaiden syödessä kaikki hevosensa, kaupungin kaikki koirat ja kissat sekä lopulta jäätyneitä aseveljiänsäkin. Satojen tuhansien sotilaiden ja siviilien menetykset joissakin yksittäisissä rytäköissä jäivät pelkiksi kuriositeeteiksi, sillä lopulta kuusi vuotta kestäneiden raakalaismaisten operaatioiden sarja vaati yli 62 miljoonan ihmisen hengen. Elävää materiaalia riitti niitettäväksi ja aina löytyi uusia tuhottavia kohteita. Aarteita pääsivät ryöstämään ne, jotka kulloinkin miehittivät mitäkin alueita. Keskitysleireistä tiesivät lähinnä ne, jotka niihin olivat joutuneet ja vain siihen asti kuin hengissä pysyivät. Sotapäälliköt kyllä tiesivät. Mannerheim muiden mukana yritti suhteittensa avulla pelastaa tuttaviaan keskitysleireiltä tai ainakin saamaan heille siedettävämmän kohtelun.
Sen sijaan tavalliset kansalaiset joutuivat tyytymään vähäisiin tiedon rippeisiin mm. vihollispuolen sotapropagandaa oikein tulkitsemalla tai noppaa heittämällä. Naiset olivat jo tottuneet hoitamaan kotirintamaa, vaikka tuskin he tajusivat pyörittävänsä koko kansantaloutta. Valtionjohto tukeutui kansanhuoltolautakuntiin ja elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden säännöstelyyn, sillä vapaa kilpailutalous ei koskaan sota-aikana toimi laillisuuden rajoissa. Etulinjojen aliravitut miehet turhautuivat syvälle Karjalaan kaivamissaan juoksuhaudoissa ja tarkka-ampujat napsivat vihollispuolen näkösälle sattuneita hahmoja. Kotirintamalla tarkkailtiin viholliskoneiden tiedustelulentoja ja suojauduttiin pommeilta, jotka satunnaisesti johonkin osuessaan, osuivat siviilikohteisiin.
Marsalkka Mannerheim oli kaiken kokenut ammattisotilas. Uransa aikana hän oli jo käynyt niin monta veristä sotaa Aasiassa ja Euroopassa, että synkeämpää elämää ei kenenkään kohdalle voi toivoa. Juuri siitä syystä kuitenkin juuri hänellä oli kaikista Suomen johtajista eniten myös tervettä järkeä yrittää irrottaa Suomi ajoissa kaamean sodan syövereistä. Ja yhtä kiire hänellä oli jo 10 vuotta aikaisemmin ollut hoputtaa Suomen poliittisia päättäjiä varustamaan armeijaa tulossa olevien synkkien aikojen varalle! Suomen kesäkuussa 1942 elämä ja kuolema astuivat yhtä jalkaa - kuolema tosin askelta edellä ja elämä varjona perässä.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Voi aikoja, voi tapoja! Mutta hyvä niin!
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Pätevä sanonta. Kaikkea ne insinöörit keksivät. Se on kehitystä. Kehitystä ohjaa ihmiskunnan kiveen hakattu arvomaailma, joka säilyy muuttumattomana, sillä se on kivikaudelta peräisin.
Kaikki tiet johtivat roomalaisten tuntemassa maailmassa Roomaan. Tänä päivänä voimme nähdä asiat laajemmissa yhteyksissä, joissa Roomalla on oma paikkansa. Tiet eivät johda yksin Roomaan, vaan ympäri maailmaa ja johtavat lopulta...takaisin kivikauteen. Hämmentävää kehitystä ihmisen valtakaudella tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ja kaiken aikaa. Näemme kehitystä siinä, että on vähin erin siirrytty kivikaudesta muovikauteen. Iloitsemme laivasta, joka muistuttaa Monte Carloa. Ihastelemme rakennuksia, joilla on vääntyneet muodot ja kiiltävät pinnat. Tosiasiassa sellaista kehitystä, jolla edes pääosin on johdonmukainen suunta, edustaa vain terveystiede. Yksinkö? Eipä tule heti muuta mieleen. Uskonnot ovat oma lukunsa.
Yleisesti ottaen kehitys on suunnaltaan sirpaloitunutta, fraktaaligeometrista monimuotoisuutta, viihdettä ja huvipuistorakentamista silloin, kun puute ja kurjuus eivät ole esteenä. Kivikaudelta kumpuavat arvot ohjaavat elämäämme: Oman edun tavoittelu, ahneus ja väkivalta. Ei edes pimeä keskiaika luopunut kivikauden arvoista. Tarkoitusten pyhittämät keinot eivät koskaan ruostu. Intressit ovat arvojen kääntöpuoli ja keinot käyvät kehityksestä. Konnat nostavat valtaan diktaattoreita, kun olot ovat epävakaat. Markkinavoimat ostavat valtaan hallituksia, kun demokratia ylläpitää järjestystä. Markkinoiden tehtävänä on ensisijaisesti tuottaa voittoa sijoittajille, toissijaisesti jakaa hyvinvoinnin murusia niin pitkälle kuin jakamista riittää. Vaistoamme, että globaali hyvinvointi on mahdoton yhtälö. Se merkitsee köyhyyden tasaamista kaikkien kesken, joukkokuolemaa, lajin loppua.
Iloitkaamme lemmenlaivoista! Ihastelkaamme muodottomia museorakennuksia! Kuunnelkaamme herkällä korvalla asiantuntijoiden arvokeskusteluja! Odottakaamme innolla vuosittain vaihtuvia automalleja! Kohiskaamme hyväntekeväisyyskeräyksistä! Maistelkaamme vuosikertaviinejä! Tilastoikaamme hiilijalanjälkiä!
Muistakaamme nauraa itsellemme joka päivä ja nauttia terveystieteiden tarjoamista helpotuksista jokapäiväiseen elämäämme!
Kaikki tiet johtivat roomalaisten tuntemassa maailmassa Roomaan. Tänä päivänä voimme nähdä asiat laajemmissa yhteyksissä, joissa Roomalla on oma paikkansa. Tiet eivät johda yksin Roomaan, vaan ympäri maailmaa ja johtavat lopulta...takaisin kivikauteen. Hämmentävää kehitystä ihmisen valtakaudella tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ja kaiken aikaa. Näemme kehitystä siinä, että on vähin erin siirrytty kivikaudesta muovikauteen. Iloitsemme laivasta, joka muistuttaa Monte Carloa. Ihastelemme rakennuksia, joilla on vääntyneet muodot ja kiiltävät pinnat. Tosiasiassa sellaista kehitystä, jolla edes pääosin on johdonmukainen suunta, edustaa vain terveystiede. Yksinkö? Eipä tule heti muuta mieleen. Uskonnot ovat oma lukunsa.
Yleisesti ottaen kehitys on suunnaltaan sirpaloitunutta, fraktaaligeometrista monimuotoisuutta, viihdettä ja huvipuistorakentamista silloin, kun puute ja kurjuus eivät ole esteenä. Kivikaudelta kumpuavat arvot ohjaavat elämäämme: Oman edun tavoittelu, ahneus ja väkivalta. Ei edes pimeä keskiaika luopunut kivikauden arvoista. Tarkoitusten pyhittämät keinot eivät koskaan ruostu. Intressit ovat arvojen kääntöpuoli ja keinot käyvät kehityksestä. Konnat nostavat valtaan diktaattoreita, kun olot ovat epävakaat. Markkinavoimat ostavat valtaan hallituksia, kun demokratia ylläpitää järjestystä. Markkinoiden tehtävänä on ensisijaisesti tuottaa voittoa sijoittajille, toissijaisesti jakaa hyvinvoinnin murusia niin pitkälle kuin jakamista riittää. Vaistoamme, että globaali hyvinvointi on mahdoton yhtälö. Se merkitsee köyhyyden tasaamista kaikkien kesken, joukkokuolemaa, lajin loppua.
Iloitkaamme lemmenlaivoista! Ihastelkaamme muodottomia museorakennuksia! Kuunnelkaamme herkällä korvalla asiantuntijoiden arvokeskusteluja! Odottakaamme innolla vuosittain vaihtuvia automalleja! Kohiskaamme hyväntekeväisyyskeräyksistä! Maistelkaamme vuosikertaviinejä! Tilastoikaamme hiilijalanjälkiä!Muistakaamme nauraa itsellemme joka päivä ja nauttia terveystieteiden tarjoamista helpotuksista jokapäiväiseen elämäämme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)