Kypärät päähän, lama tulee!

Valtiovallan ja talouselämän edustajat ovat kuukausikaupalla toistaneet samaa virttä: Maailmantalous on kuralla, Euroopan talous on kuralla, Kreikan talous on kuralla, pian myös Suomen talous on kuralla. Elämme ankeita aikoja. Vielä ankeammat ajat ovat tulossa! Ja kansa kyselee, että eikö lama millään tule, vaikka kuinka työntäisi?

Ja kansa vain jatkaa kyselemistä: Tuliko jo? Joko lama tuli? Vastaus kuuluu toistuvasti, että kyllä se lama pian tulee. Ensin pitää saada palkankorotuksiin nollalinja. Vielä parempi olisi toteuttaa yleinen palkanalennus. Johan sitten ankeat ajat koittavat.

Ja kansa jatkaa kyselemistään: Joko nyt tuli lama? Vastaus kuuluu, että vielä pitää antaa kenkää puolelle porukasta. Eläkkeitä pitää myös alentaa ja eläkeikää nostaa. Kyllä ne pahat ajat sieltä sitten tulevat.

Edelleen kansa kyselee: Joko sitten se lama tulee? Ja vastaus kuuluu, että pitää vielä valtion omaisuutta myydä ja palveluja vähentää. Lainojen korkoja pitää myös nostaa. Ja johan kurjuus ovelle kolkuttaa!

No, jossakin vaiheessa ennen joulua vuonna 2012 kansa sitten saa odotetun vastauksen: Nyt ollaan lamassa. On oltu lamassa hissun kissun jo puoli vuotta, mutta lama voidaan todeta tilastollisesti vasta jälkikäteen!

Kansa riemuitsee, kun samalla vihjaillaan, että hienoisia merkkejä nousukaudesta on ilmassa. Nytkö tästä selvitään? Ei selvitä. Valtionhallinnon virkamiehet sanovat, että palkkoja olisi kuitenkin alennettava, eläkeikää nostettava ja eläkettä alennettava ainakin ikäihmisiltä. Työnantajapuoli ymmärtää ehdotusta, mutta pelkää sitä lainvastaiseksi.

Se siitä sitten, ajattelee kansa. Eipä nyt niinkään, toppuuttelevat työnantajat. Kilpailukyvyn parantaminen pitää joka tapauksessa hoitaa palkkoja alentamalla, eläkeikää pitää nostaa ja eläkkeitä alentaa. Koskeeko se kaikkia? Koskeeko se sekä alhaisia, keskisuuria että korkeita palkkoja, palkkioita ja ylimääräisiä eläkkeitä? inttää kansa. Ei mennä asioiden edelle, katsotaan sitten neuvottelujen jälkeen, sanovat työnantajien edustajat. Nyt vaaditaan malttia palkkaratkaisuihin, säestävät jo työntekijöiden edusmiehetkin, joilla sentään on keskinkertaiset edut.

Kansa on ihmeissään: Joko nyt tämä on se lama, josta on ilmoitettu? Suora vastaus kuuluu: Vielä on vara vyötä kiristää, koska kysymyksiä näyttää riittävän. Niin kauan on vyötä kiristettävä, että kysymykset  loppuvat.

Vanha viisaus näyttäisi pitävän paikkansa, että yksikin hullu riittää kysymään enemmän kuin kymmenen viisasta vastaamaan. Hullukaan ei ehdi kysyä, että eikö johtoportaalla ole mitään osuutta eikä vastuunkantoa lamasta. Senkö vuoksi johtoryhmille maksetaan huippupalkkoja, että ne ohjaavat laivojaan lamasta lamaan? Onko lama nimenomainen väline, jolla pääomia kerätään? Kuitenkin vain ahnaita työntekijöitä syyllistetään siitä, että  he ovat saaneet sotkun aikaan? Hyvän laadun ja ahkeran työn osuudesta kilpailukykyyn ei kukaan puhu mitään. Työnsä säilyttävät työntekijät tekevät aina ahkerasti hyvää laatua niin hyvällä kuin huonolla palkalla. Miten sitten on, onko johtoporras tehtäviensä tasalla? Vastauksia ei enää ehditä antaa, sillä palaveri on päättynyt ja vastaajat lähteneet lätkimään!

Ystävän juomalaulu

Mistä löytää voin ystävän
kaikki erheeni sietävän
joka jaksaa mua ymmärtää
miksi koukkuun jään.
Hän ei ystävää kiertelis
aina juomasta kieltelis
Antais vaivaisen vaeltaa
tietäns laveaa.


Miten rehdin saan selville
pääsen oikeille raiteille
miten kirveellä valinnan
tehdä voin oikean?
Pane raivio perkaamaan
risut pieniksi hakkaamaan
jos ei hommasta mitään tuu
sano sille: Buuuu!

Sydän osaako tunnistaa
kenen kanssa voi onnistaa
tiellä kaidalla horjua
anteeksiannolla?
Kun on krapula ankea
kun on kieli taas kankea
silloin ryyppyä tarjoo hän
lailla ystävän.

Jos et tunnista ystävää
joka vierelläs kyyhöttää
turha on olla onneton
juna mennyt on.


Antti Kautto 2011