Meksikonlahdella tapahtuneen BP:n öljykatastrofin aiheuttamia vahinkoja ei voi rahalla korvata. Korvauskiistat riittäisivät kaatamaan pienen firman. Öljylähde ei kuitenkaan voi kaatua, se vain pulputtaa ja pulputtaa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut eikä Kalle Kustaa Korkilla olisi ollut siihen mitään lisättävää.
Onneksi BP pystyy keräämään osan öljystä talteen. Jos se on jalostuskelpoista öljyä, niin sillä se voisi maksaa jatkuvia korvauksia vahingosta kärsiville maailman loppuun asti. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut, minun neuvojani siinä olisi tarvittu heti alkuunsa. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi rauhoitellut, että BP:llä on näitä öljylähteitä ympäri maailmaa. Ei yhden lähteen pulputtaminen ja vahingon korvaukset tunnu muualla kuin pörssissä ja imagossa. Sitäpaitsi öljyn hinnan korotuksilla voi menetykset korvata.
Pekka Lipponen olisi iloinnut, että korvausrahat pulppuavat suoraan meren pohjasta! Ja Kalle Kustaa Korkki olisi toppuutellut, että eihän sieltä selvää rahaa pulppua vaan öljyä. Vasta siitä saatavalla rahalla maksetaan korvauksia. Öljystä jalostettavien tuotteiden ostajat ympäri maailmaa tulevat maksamaan kaikki korvaukset korkojen kanssa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen säestänyt. Vahingonkärsijät osallistuvat saamiensa korvausten maksamiseen siinä kuin kaikki muutkin!
Mitäkö herrat olisivat sanoneet Suomen atomivoimala- ja kaasuputkipäätöksistä? Pirskatin pirskatti, mitä päästöjä niistä tulee? Pekka Lipponen olisi hieraissut nenäänsä ja astunut sivummalle. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi todennut, että he ovat Pekan kanssa öljyalan miehiä eivätkä ota kantaa pikku asioihin.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Presidenttien kavalkaadi II
Ennen viime sotia, 1930-luvulla, eleli Helsingissä samaan aikaan 8 vahvaa vaikuttajaa. He toimivat vuoronperään maan presidentteinä. Lisäksi Turun puolessa Mauno Koivisto varttui tuon vuosikymmenen kuluessa koulupojasta nuorukaiseksi ja Viipurissa syntyi Martti Ahtisaari, joka ennen vuosikymmenen loppua ehti oppia kävelemään ja puhumaan. Tarja Halosen syntymästä ei vielä ollut tietoa. Sen sijaan vanha eliitti oli koko vuosikymmenen ajan tukevasti vallankahvassa ja samasta joukosta löytyi peränpitäjä aina 1980-luvulle asti. Se oli lukenutta ja poliittisesti kokenutta joukkoa, jolla oli runsaasti hallinnollista osaamista sekä sodan että rauhan oloissa.
Pääosin tämä vanha kahdeksikko oli syntynyt maaseudulla, mutta kuoli Helsingissä. Vain P.E. Svinhufvud ja G. Mannerheim tekivät poikkeuksen. Svinhufvud kuoli Luumäellä ja Mannerheim Lausannessa. Heillä molemmilla oli myös kartanotausta. Nykyiset presidentit ovat sen sijaan syntyneet maan suurissa kaupungeissa. Koivisto Turussa, Ahtisaari Viipurissa ja Halonen Helsingissä. Tampereellakin on roolinsa, kun J.K. Paasikivelle on merkitty kotipaikaksi Tampere, vaikka syntymäpaikka oli Hämeenkoski. Tämän trendin mukaan vuonna 2012 valittavan presidentin tulisi olla syntynyt tai ainakin asunut Espoossa.
Missä nämä vaikuttajat 1930-luvun Helsingissä asuivat?
He asuivat Helsingin ydinkeskustassa:
Professori K. J. Ståhlberg, Kulosaaressa, E. Rantatie 10
Filosofian tohtori Lauri Kr. Relander, Ullanlinnassa, Ratakatu 1 A 5
Presidentti P. E. Svinhufvud, keskustassa, Pohjoisesplanaadikatu 1
Pankinjohtaja Kyösti Kallio, Ullanlinnassa, Laivurinrinne 2
Pankinjohtaja Risto Ryti, Töölössä, Cygnaeuksenkatu 2
Kenraali, vapaaherra G. Mannerheim, Kaivopuistossa, Itä Kaivopuisto 22
Valtioneuv., ent. senaattori, lakit. tri J. K. Paasikivi, Meilahdessa, Tavastsjernankatu 9
Lakit. kand. Urho Kekkonen, Kampissa, Kampinkatu 4-6 A 8
Sotavuosien aikana vanhojen presidenttien joukosta poistui kolme ja tulevien joukkoon syntyi yksi uusi, tasavallan ensimmäinen nainen. Olisiko mahdollista, että myös seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nainen?
Pääosin tämä vanha kahdeksikko oli syntynyt maaseudulla, mutta kuoli Helsingissä. Vain P.E. Svinhufvud ja G. Mannerheim tekivät poikkeuksen. Svinhufvud kuoli Luumäellä ja Mannerheim Lausannessa. Heillä molemmilla oli myös kartanotausta. Nykyiset presidentit ovat sen sijaan syntyneet maan suurissa kaupungeissa. Koivisto Turussa, Ahtisaari Viipurissa ja Halonen Helsingissä. Tampereellakin on roolinsa, kun J.K. Paasikivelle on merkitty kotipaikaksi Tampere, vaikka syntymäpaikka oli Hämeenkoski. Tämän trendin mukaan vuonna 2012 valittavan presidentin tulisi olla syntynyt tai ainakin asunut Espoossa.
Missä nämä vaikuttajat 1930-luvun Helsingissä asuivat?
He asuivat Helsingin ydinkeskustassa:
Professori K. J. Ståhlberg, Kulosaaressa, E. Rantatie 10
Filosofian tohtori Lauri Kr. Relander, Ullanlinnassa, Ratakatu 1 A 5
Presidentti P. E. Svinhufvud, keskustassa, Pohjoisesplanaadikatu 1
Pankinjohtaja Kyösti Kallio, Ullanlinnassa, Laivurinrinne 2
Pankinjohtaja Risto Ryti, Töölössä, Cygnaeuksenkatu 2
Kenraali, vapaaherra G. Mannerheim, Kaivopuistossa, Itä Kaivopuisto 22
Valtioneuv., ent. senaattori, lakit. tri J. K. Paasikivi, Meilahdessa, Tavastsjernankatu 9
Lakit. kand. Urho Kekkonen, Kampissa, Kampinkatu 4-6 A 8
Sotavuosien aikana vanhojen presidenttien joukosta poistui kolme ja tulevien joukkoon syntyi yksi uusi, tasavallan ensimmäinen nainen. Olisiko mahdollista, että myös seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nainen?
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Tärkeää...
Yhteiskunnan tärkeimmät ihmiset ovat tosi tärkeitä. Kaikkein tärkeimpiä ihmisiä ovat hyvin tärkeät ihmiset. On vaikea kuvitella, että olisi olemassa tärkeämpiä ihmisiä kuin hyvin tärkeät ihmiset, sillä heihin kuuluvat juuri nuo kaikkein tärkeimmät ihmiset. Kaikkein tärkeimmät ihmiset ovat lisäksi kaikkein tärkeimmästä päästä olevia ihmisiä. Tärkeimpien ihmisten joukko koostuu siis tärkeämpääkin tärkeämmästä, kaikkein tärkeimmästä, äärettomän tärkeästä kärkiryhmästä.
Kaikkein tärkeimpien ihmisten tärkeyttä koko maapallon tulevaisuudelle korostaa se, että vain kaikkein tärkeimpien ihmisten muisto jää elämään historian haviseville lehdille.
Kaikkein tärkeimpien ihmisten tärkeyttä koko maapallon tulevaisuudelle korostaa se, että vain kaikkein tärkeimpien ihmisten muisto jää elämään historian haviseville lehdille.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Puolueiden sadetanssi
Sosiaalidemokraatit
Puolue taisi olla liian pitkään hallitusvastuussa. Yhteiskunnalliset muutokset söivät pohjan vasemmistolaisuudelta. Puolueen huikea menestystarina perustui siihen, että se pystyi väriään muuttamatta muovaamaan toimintaansa yhäti oikeistolaisemmaksi. Puolue piti kiinni Forssan puoluekokouksen hengestä, lauloi työväenlauluja ja samalla kahmi riveihinsä joka sortin pyrkyreitä, joiden pontimena olivat hyvät virkapaikat. Kabineteissa harrastettiin oikeistolaista politiikkaa ja vauhti oli kova. Kun viimeinen sosiaalidemokraattien pääministerikausi ei voinut enää oikeistolaisemmaksi tulla eikä vasemman siiven neuvoistakaan voitu piitata, puolue tupsahti oppositioon.
Omin voimin se ei pääse ylös. Nykypolvi ei Forssasta tiedä eikä vasemmalla enää ole yhtenäistä joukkoa. Vasemmistolaisesti ajatteleva väki on hajaantunut tasaisesti kaikkiin puolueisiin. Rakkaus ja erotiikka tuskin sopivat politiikkaan samalla tavalla kuin iltapäivälehtien levikkikampanjoihin. Ainoa pelastus on, että kansa mieltää Suomen poliittisen systeemin kaksipuoluejärjestelmäksi ja protestoi nykymenoa äänestämällä oppositiota.
Kokoomuslaiset
Kokoomus oli pitkään oppositiossa ja hallituspaikat olivat tiukassa. Lopulta tilaisuus tuli ja kokoomusväki huomasi sosiaalidemokraattien otteissa vaalivoiton mentävän aukon. Hihat käärittiin ja lähdettiin ajamaan demareista vasemmalta ohi. Mainonta puri ja taktiikka onnistui. Nyt vuorostaan kokoomus kahmii mukaansa pyrkyreitä niin oikealta kuin vasemmalta. Kokoomuksen kannalta hallitusvastuu vain sattui pahaan aikaan. Laman vuoksi se joutuu kantamaan tavallista suurempaa taakaa. Toisaalta ja juuri sen vuoksi se joutuu harjoittamaan hieman vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin sen sielu sietäisi. Kansa saattaa olla armollinen ja antaa kokoomuksen nyt leikata julkisia palveluja pari vaalikautta. Kansan kärsivällisyys kyllä kestää yli vaalikausien, mutta poliitikoille vaalikaudet ovat henki ja elämä. Kokoomuksen kannattajat ovat uutteria ja onnekkaita menestyjiä, joten peruskannatus on vakaalla pohjalla. Vaalivoittoihin tarvittavat äänivyöryt tulevat kuitenkin häilyviltä äänestäjiltä. Heidän koukuttamiseensa tarvitaan kallista mainontaa, mutta onneksi näkyvyyttä voi ostaa rahalla.
Keskustalaiset
Keskusta on maan peruspuolue. Keskusta edustaa kaikkea sitä, mitä poliittinen valta ylipäänsä voi sisältää. Keskusta on vasemmistolaisempi kuin vasemmistopuolueet ja oikeistolaisempi kuin oikeistopuolueet. Ei ole tarvetta mennä ohi oikealta eikä vasemmalta. Keskusta tulee toimeen venäläisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten kanssa. Ja kuitenkin keskustalaisten molemmat jalat seisovat tukevasti suomalaisessa maaperässä. Yhteiskuntarakenteiden muutosten lisäksi poliittisen kulttuurin muutos ja sukupolvenvaihdos ravistelevat valtapuoluetta näkyvämmin kuin muita puolueita. Törttöilyt ovat nyt tulleet avuksi. Möhläykset ajavat mainonnan virkaa siihen asti, kun rahahanat kammetaan uusiin uomiin. Tärkeätä on vain julkisuus. Olipa se sitten negatiivista tai positiivista. Muut puolueet sahaavat omaa oksaansa, kun heittävät vettä hömppämyllyyn. Keskustan peruskannattajat pitävät kiinni ajatuksesta, että tarkoitus pyhittää keinot.
Ruotsalaiset
Ruotsalainen kansanpuolue on omalaatuinen sekoitus oikeistoa ja vasemmistoa. Se johtuu siitä, että puolueen kannattajat ovat hyvin vanhan puun oksia. Suomen ruotsinkieliset ovat kantaneet päävastuun suomalaisen kulttuurin kehittymisestä kaikkina aikoina ja kaikilla aloilla. He ovat tuoneet Suomeen sivistyksen. Heidän monipuolinen kielitaitonsa on tehnyt mahdolliseksi ylläpitää suomalaisten suhteita ulkomaailmaan. Toinen ääripää edustaa perivanhoillisia, huomattavien omaisuuksien haltijoita, toinen ääripää mahtisuvuistaan irronneita intellektuelleja taiteilijoita. Suurin osa kuitenkin on tavallisia tallaajia, jotka edustavat kaikkea mahdollista.
Aatelissäädyllä pitää olla edustus hallituksessa. Yksin senkin vuoksi tämä pieni puolue on hallituksessa niin kauan kuin se jaksaa puoluerekisterissä pysyä. Aateluus velvoittaa.
Muut puolueet
Vihreät, perustuslailliset, kristilliset, vasemmistolaiset ja muut ajatukset ovat edustettuina kaikissa valtapuolueissa. Pienet ryhmittymät voivat ajoittain nousta vaa´ankieleksi, mutta mitään enempää niiden ei ole mahdollista saavuttaa. Hallituspuolueita vastaan annettavista protestiäänistä kun kilpailee kulloinkin oppositiossa oleva valtapuolue. Muusta ahdingosta pitävät valtapuolueet huolen yksissä tuumin.
Puolue taisi olla liian pitkään hallitusvastuussa. Yhteiskunnalliset muutokset söivät pohjan vasemmistolaisuudelta. Puolueen huikea menestystarina perustui siihen, että se pystyi väriään muuttamatta muovaamaan toimintaansa yhäti oikeistolaisemmaksi. Puolue piti kiinni Forssan puoluekokouksen hengestä, lauloi työväenlauluja ja samalla kahmi riveihinsä joka sortin pyrkyreitä, joiden pontimena olivat hyvät virkapaikat. Kabineteissa harrastettiin oikeistolaista politiikkaa ja vauhti oli kova. Kun viimeinen sosiaalidemokraattien pääministerikausi ei voinut enää oikeistolaisemmaksi tulla eikä vasemman siiven neuvoistakaan voitu piitata, puolue tupsahti oppositioon.
Omin voimin se ei pääse ylös. Nykypolvi ei Forssasta tiedä eikä vasemmalla enää ole yhtenäistä joukkoa. Vasemmistolaisesti ajatteleva väki on hajaantunut tasaisesti kaikkiin puolueisiin. Rakkaus ja erotiikka tuskin sopivat politiikkaan samalla tavalla kuin iltapäivälehtien levikkikampanjoihin. Ainoa pelastus on, että kansa mieltää Suomen poliittisen systeemin kaksipuoluejärjestelmäksi ja protestoi nykymenoa äänestämällä oppositiota.
Kokoomuslaiset
Kokoomus oli pitkään oppositiossa ja hallituspaikat olivat tiukassa. Lopulta tilaisuus tuli ja kokoomusväki huomasi sosiaalidemokraattien otteissa vaalivoiton mentävän aukon. Hihat käärittiin ja lähdettiin ajamaan demareista vasemmalta ohi. Mainonta puri ja taktiikka onnistui. Nyt vuorostaan kokoomus kahmii mukaansa pyrkyreitä niin oikealta kuin vasemmalta. Kokoomuksen kannalta hallitusvastuu vain sattui pahaan aikaan. Laman vuoksi se joutuu kantamaan tavallista suurempaa taakaa. Toisaalta ja juuri sen vuoksi se joutuu harjoittamaan hieman vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin sen sielu sietäisi. Kansa saattaa olla armollinen ja antaa kokoomuksen nyt leikata julkisia palveluja pari vaalikautta. Kansan kärsivällisyys kyllä kestää yli vaalikausien, mutta poliitikoille vaalikaudet ovat henki ja elämä. Kokoomuksen kannattajat ovat uutteria ja onnekkaita menestyjiä, joten peruskannatus on vakaalla pohjalla. Vaalivoittoihin tarvittavat äänivyöryt tulevat kuitenkin häilyviltä äänestäjiltä. Heidän koukuttamiseensa tarvitaan kallista mainontaa, mutta onneksi näkyvyyttä voi ostaa rahalla.
Keskustalaiset
Keskusta on maan peruspuolue. Keskusta edustaa kaikkea sitä, mitä poliittinen valta ylipäänsä voi sisältää. Keskusta on vasemmistolaisempi kuin vasemmistopuolueet ja oikeistolaisempi kuin oikeistopuolueet. Ei ole tarvetta mennä ohi oikealta eikä vasemmalta. Keskusta tulee toimeen venäläisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten kanssa. Ja kuitenkin keskustalaisten molemmat jalat seisovat tukevasti suomalaisessa maaperässä. Yhteiskuntarakenteiden muutosten lisäksi poliittisen kulttuurin muutos ja sukupolvenvaihdos ravistelevat valtapuoluetta näkyvämmin kuin muita puolueita. Törttöilyt ovat nyt tulleet avuksi. Möhläykset ajavat mainonnan virkaa siihen asti, kun rahahanat kammetaan uusiin uomiin. Tärkeätä on vain julkisuus. Olipa se sitten negatiivista tai positiivista. Muut puolueet sahaavat omaa oksaansa, kun heittävät vettä hömppämyllyyn. Keskustan peruskannattajat pitävät kiinni ajatuksesta, että tarkoitus pyhittää keinot.
Ruotsalaiset
Ruotsalainen kansanpuolue on omalaatuinen sekoitus oikeistoa ja vasemmistoa. Se johtuu siitä, että puolueen kannattajat ovat hyvin vanhan puun oksia. Suomen ruotsinkieliset ovat kantaneet päävastuun suomalaisen kulttuurin kehittymisestä kaikkina aikoina ja kaikilla aloilla. He ovat tuoneet Suomeen sivistyksen. Heidän monipuolinen kielitaitonsa on tehnyt mahdolliseksi ylläpitää suomalaisten suhteita ulkomaailmaan. Toinen ääripää edustaa perivanhoillisia, huomattavien omaisuuksien haltijoita, toinen ääripää mahtisuvuistaan irronneita intellektuelleja taiteilijoita. Suurin osa kuitenkin on tavallisia tallaajia, jotka edustavat kaikkea mahdollista.
Aatelissäädyllä pitää olla edustus hallituksessa. Yksin senkin vuoksi tämä pieni puolue on hallituksessa niin kauan kuin se jaksaa puoluerekisterissä pysyä. Aateluus velvoittaa.
Muut puolueet
Vihreät, perustuslailliset, kristilliset, vasemmistolaiset ja muut ajatukset ovat edustettuina kaikissa valtapuolueissa. Pienet ryhmittymät voivat ajoittain nousta vaa´ankieleksi, mutta mitään enempää niiden ei ole mahdollista saavuttaa. Hallituspuolueita vastaan annettavista protestiäänistä kun kilpailee kulloinkin oppositiossa oleva valtapuolue. Muusta ahdingosta pitävät valtapuolueet huolen yksissä tuumin.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Mieluummin leikkauksia kuin veronkorotuksia?
Kun köyhältä leikataan vähän, ei köyhä siitä köyhdy. Köyhää köyhemmäksi ei pysty tulemaan. Veronkorotukset eivät myöskään rasita köyhää, koska veronkorotus vähäisestä tulosta on tosi vähän, jos sitäkään.
Rikasta leikkaukset eivät koske, koska rikas ei käytä niitä palveluksia, joita leikataan. Sen sijaan rikasta häiritsevät veronkorotukset, koska verovarat ohjautuvat palveluihin, joita rikas ei käytä. Rikasta väkeä on kuitenkin niin vähän, ettei sen veronkorotuksilla köyhän elämää paranneta, koska köyhää väkeä on niin paljon.
Köyhän väen käyttämien palvelujen leikkaamisella säästetään eniten siihen yhteiseen pottiin, mikä on köyhän väen elämään käytettävissä. Pitkässä juoksussa käy niin, että kaduille ja kujille ilmestyy kerjäläisiä. Kun palveluita leikataan ja leikataan, niin jäljellä jää vain kerjäläisiä. Eivätkä kerjäläiset lopu, jos heille ei anneta mitään, vaan lisääntyvät.
Rikasta ei kuitenkaan pidä rangaista rikkaudesta. Rikkaalle aiheutettu vahinko on kuin ampuisi omaan jalkaansa. Pitkässä juoksussa se ei mitään auta. Suuren hädän tullessa paras apu on kansan karttuisa käsi. Kun pankit ovat kaatumassa, niitäkin on tuettava. Peruspankki on hartiapankki. Tuohta revitään silloin vaikka selkänahasta. Ollos valmis maas puolest´ vaikka kaatumaan ja hurmehellas peittään maa, kun toimeen tartutaan!
Rikasta leikkaukset eivät koske, koska rikas ei käytä niitä palveluksia, joita leikataan. Sen sijaan rikasta häiritsevät veronkorotukset, koska verovarat ohjautuvat palveluihin, joita rikas ei käytä. Rikasta väkeä on kuitenkin niin vähän, ettei sen veronkorotuksilla köyhän elämää paranneta, koska köyhää väkeä on niin paljon.
Köyhän väen käyttämien palvelujen leikkaamisella säästetään eniten siihen yhteiseen pottiin, mikä on köyhän väen elämään käytettävissä. Pitkässä juoksussa käy niin, että kaduille ja kujille ilmestyy kerjäläisiä. Kun palveluita leikataan ja leikataan, niin jäljellä jää vain kerjäläisiä. Eivätkä kerjäläiset lopu, jos heille ei anneta mitään, vaan lisääntyvät.
Rikasta ei kuitenkaan pidä rangaista rikkaudesta. Rikkaalle aiheutettu vahinko on kuin ampuisi omaan jalkaansa. Pitkässä juoksussa se ei mitään auta. Suuren hädän tullessa paras apu on kansan karttuisa käsi. Kun pankit ovat kaatumassa, niitäkin on tuettava. Peruspankki on hartiapankki. Tuohta revitään silloin vaikka selkänahasta. Ollos valmis maas puolest´ vaikka kaatumaan ja hurmehellas peittään maa, kun toimeen tartutaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)