maanantai 16. tammikuuta 2017

Pieni Eurooppa, suuri maailma

Maantieteellisesti Euroopan väkimäärä laahaa muun maailman häntäpäässä. Eurooppalaisia on vaivaiset 745 miljoonaa eli 11 % maapallon väestöstä. Jo 1990 -luvulta lähtien Euroopan väkiluku on ollut laskusuunnassa. Samaan aikaan muun maailman väkiluku on noussut huimaa vauhtia. Afrikka on kerta heitolla ohittanut Euroopan. Aasian väkiluku on aikojen alusta asti ollut moninkertainen Euroopan väkilukuun verrattuna. Latinalainen Amerikka ohittaa Euroopan 2020 -luvulla.  Vain Oseaniaan luettavien alueiden väkimäärä jää jälkeen Euroopasta.

Taloudellinen ja poliittinen valta - puhumattakaan väestön hyvinvoinnista - ei kuitenkaan perustu väestön maantieteelliseen jakoon: Amerikkalaisia ei ole puoltakaan eurooppalaisista ja siitä huolimatta USA on maailman johtava valtio.

Vanha Eurooppa on kokemassa musertavan tappion, kun Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan Unionista ja lähtee omille teilleen. Vaikka Iso-Britannia on Euroopan laidalla oleva saari ja sen asukasluku on alle 9 % koko Euroopan asukasluvusta, niin kuningatar Elisabeth II:n hallitsemassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa on yli 130-miljoonainen väestö. Lisäksi tämän Brittiläisen imperiumin - ihmiskunnan historian suurimman imperiumin - muissa jäsenvaltioissa, joita on yli viisikymmentä, elää runsaat 2 miljardia ihmistä eli yhteensä kolmannes maapallon väestöstä, kattavasti kaikilla mantereilla. Vuosisataiset taloudelliset, poliittiset, kielelliset ja kulttuurilliset yhdyssiteet takaavat, että potkua riittää.

On vain niin, että Yhdistynyt kuningaskunta ei lähde mille hyvänsä omille teilleen, vaan se ryhtyy entistä kiinteämpään yhteistyöhön jäsenmaittensa kanssa. Jos amerikkalaiset osaisivat milloinkaan nöyrtyä tosiasioiden edessä, niin nyt jos koskaan USAn tulisi kiireesti osoittaa lojaalisuutta entiselle kuningashuoneelleen ja mitä pikimmin liittyä Brittiläiseen kansainyhteisöön!

Vielä 100 vuotta sitten Euroopan kuningashuoneilla oli kiinteät yhteydet tsaarinvallan Venäjään. Sitten Venäjä lähti omille teilleen. Eurooppalaiset eivät ole antaneet sitä koskaan anteeksi, paitsi suomalaiset, jotka saivat siinä rytäkässä itsenäisyyden. Itsenäinen Suomen tasavalta on harvaan asuttu maa eikä sillä ole siirtomaavallan painolastia. Väestön määrässä Suomi painii samassa sarjassa Eritrean, Kirgisian ja Togon kanssa. Jos lisäksi otetaan huomioon länsimaisten hyvinvointimittareiden tulokset, niin vertailukohteeksi sopii myös Tanskan kuningaskunta - ilman Grönlandia.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Eurooppa täyttyy jo yksin Afrikasta tulevista pakolaisista. Yhdistynyt kuningaskunta ei aio panna tikkua ristiin pakolaiskysymyksen ratkaisemiseksi? Britit ja amerikkalaiset sulkevat vain ovensa?

Venäjän federaation alueella asuu alle 150 miljoonaa ihmistä, joista 80% on venäläisiä. Mittaamattoman laajalla alueella siis asuu supervaltoihin verrattuna vähäinen määrä ihmisiä. Teoriassa pakolaisvirrat voitaisiin ohjata hallitusti itään, kauas Euroopan rajoilta. Yhteistä tahtoa tuskin löytyy, sillä venäläiset eivät katso olevansa syyllisiä mannertenvälisten pakolaistilanteiden syntymiseen. Kohtuullisella kulutuksella Venäjän omat luonnonvarat voivat taata omalle väestölle toimeentulon hyvin pitkäksi aikaa. Tasapuoliseen ja kohtuulliseen kulutukseen tosin - ei Venäjällä sen paremmin kuin millään muullakaan maailman kolkalla - ole suurta pyrkyä. Federaation laajentamiseen ei kuitenkaan luulisi olevan tarvetta ainakaan elintilan ahtauden vuoksi.

Elintilan ahtauden vuoksi ei myöskään Suomella ole tarvetta pyrkiä Venäjän yhteyteen eikä elintason kohottamisen vuoksi Ruotsin yhteyteen. Sata vuotta Venäjän tsaarien ja neljä sataa vuotta Ruotsin kuninkaiden armeijoiden nostoväkenä riitti kehittämään itselle hyvän puolustusjärjestelmän.

Siirtomaavaltojen satoja vuosia jatkunut voimapolitiikka on ajan myötä muuttunut siten, että siirtomaita on alettu kutsua kehitysmaiksi. Tosin kehityksen nimissä alkuperäisväestön perinteiset elinkeinot on hävitetty pois. Tulevaisuudessa ei näyttäisi olevan mahdollista, että läheskään kaikki ihmiset voisivat elää elämänsä juuri siinä maassa, jossa ovat syntyneet. Poikkeuksena ovat halpatyövoimana käytettävät lapset, jotka kuolevat nuorina. Globaalit markkinat ovat astuneet siirtomaapolitiikan saappaisiin.

Joka tapauksessa myytti ihmisen yliluonnollisuudesta jää elämään ainakin virtuaalimaailmassa ja siitä pääsevät nauttimaan kaikki, joilla on varaa hankkia tarkoitukseen sopivia laitteita ja tallenteita.