Onko eläkepolitiikka ainaisen itkun paikka?

Indekseillä on 1950-luvulta asti ohjailtu hintoja, palkkoja ja eläkkeitä. Indeksit ovat olleet mainio apu, kun eriarvoisuus on käännetty tasa-arvoisuudeksi. Tasa-arvoa on edustanut se, että suuri rahamäärä tarkistetaan samalla indeksipisteluvulla kuin pieni rahamäärä. Eriarvoa taas se, että yksi prosenttiyksikkö 1 000 euron kuukausikorvauksesta on 10 euroa ja 10 000 euron kuukausikorvauksesta 100 euroa. Pienelle korvaukselle kertyy korotusta yhdessä vuodessa 120 euroa ja suurelle 1 200 euroa. Ja jos indeksit vastaavalla tavalla laskevat, ei vähävarainen enää tulekaan toimeen, kun taas hyvätuloinen etsii säästö- ja sijoituskohteita.

Nykyinen kuluttajahintaindeksi on inflaation mittari. Sillä kuvataan suomalaisten kotimaastaan ostamien palvelujen ja tavaroiden hintakehitystä. Hintojen mittauskohteet ovat yhtä salaisia kuin laillisten rahapelien automaattiohjelmat. Ne sanovat, että verotuksen muutosten vaikutus on putsattu pois. Mutta sanovathan ne myös, että peliohjelmat toimivat satunnaisperiaatteella. Kuitenkin korvaukset jäävät aina hintakehityksen jalkoihin ja automaatit tahkoavat viikosta viikkoon huikeata voittoa.

Nyt työeläkkeille on kehitelty taitettu indeksi. Työeläkkeitä tarkistetaan indeksillä, johon kuluttajahintojen muutokset vaikuttavat 80-%:sesti ja yleisen ansiotason muutokset 20-%:sesti. Ja toden totta! Jälleen tasa-arvoisuutta on, että työeläkkeet eivät enää näytä prosentuaalisesti karkaavan kansaneläkkeiltä, kuten tapahtui aikaisempina vuosikymmeninä. Eurotasolla päädytään kuitenkin edelleen eriarvoisuuden lisääntymiseen, sillä euromäärältään suuremmat työeläkkeet kasvavat kansaneläkkeitä nopeammin.

Työeläkkeensaajien kannalta on murheellista, että työeläkkeet ovat alkaneet jäädä jälkeen aikaisemmasta tavoitetasostaan. Se johtuu siitä, että yleisen ansiotason nousun painoarvo on pudotettu viidennekseen ja kuluttajahintojen painoarvo nostettu neljään viidennekseen. Kuluttajahintojen painoarvoa nostamalla työeläkkeiden ostovoima on saatu kansaneläkkeiden vanaveteen siinä mielessä, että molempien ostovoima nyt vuosi vuoden jälkeen heikkenee. Nykyinen kuluttajahintaindeksi kulkee tasajalkaa elinkustannusindeksin kanssa, jolla kansaneläkkeitä tarkistetaan. Kansaneläkkeeseen onkin silloin tällöin pitänyt tehdä erillisiä tasokorotuksia. Ovatko tasokorotukset myös työeläkkeisiin mahdollisia?

Pelkän indeksiruletin ei kuitenkaan ole katsottu riittävän. Senpä vuoksi työeläkkeitä on alettu leikata myös uudella elinaikakertoimella. Eikä senkään uskota riittävän tulevaisuudessa, vaan eläkeikää tullaan aina vain nostamaan. Tietenkin silloin on huolehdittava myös siitä, että työkyvyttömyyseläkkeiden kriteereitä tiukennetaan samassa tahdissa.

Muiden teollisuusmaiden mukana Suomi lähestyy rajatta Malawin mallia eläkeiän määrittämisessä: Eläkeikä pitää nostaa niin korkealle, että eläkkeelle yltää vain parhaiten palkattu ydinjoukko eli ne, joilla on varaa ostaa huippulääketieteen palveluksia. Rikkaat ja köyhät maat joutuvat yllättäen saman ongelman eteen: Rahaa ei koskaan tule riittämään jaettavaksi kaikille.

Sukupuolivähemmistöille omat seurakunnalliset yhteisöt

Uusia kirkkokuntia, lahkoja ja uskonnollisia yhdistyksiä perustetaan maailmaan kiihtyvässä tahdissa. Ne toimivat valtiokirkojen sisä- ja ulkopuolella. Niillä on lähetystyön luonne. Ne tulkitsevat Raamattua vapaasti tai ahtaasti tai millä tulkinnalla mikin haluaa muista erottua. Yhtä kaikki ne herättävät ihmisiä kristilliseen elämään siinä kuin valtiokirkotkin.

Sukupuolivähemmistöjen tulisi myös perustaa omia seurakunnallisia yhteisöjä, joilla olisi omat kirkkonsa. Sitä kautta nämä vähemmistöt voisivat korostaa omia tulkintojaan Raamatusta ja saada omat oikeutensa pappeineen, vihkisimineen jne. Tämä antaisi lisää vauhtia ja voimaa myös valtiokirkkojen lähetystyölle. Sukupuolivähemmistöt saisivat samalla häiriöttömän mahdollisuuden kokea uskoa vahvistavaa yhteyttä omassa kirkossaan.

Ekumenian kannalta erilaisten uskontojen yhtenäisyys ja kristillisten yhteisöjen keskinäinen yhteistyö saattaisi muodostua entistä haastavammaksi, mutta ei sen vaikeammaksi kuin mitä se jo nyt on. Sukupuolivähemmistöjä on joka tapauksessa kaikissa uskonnoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä aina ollut ja tulee aina olemaan.

Oh, Babe!

Pompöösi humpuuki perustuu populismiin. Kuvitelkaamme typografiaa, jonka nimi on vaikkapa Madonna Gaga. Hahmon nimessä yhdistyvät neitseellisyys ja höperyys. Lisätkäämme siihen vielä hömppänimeksi Babe. Lähestymme täydellisyyttä. Nimessä yhdistyvät seksi, neitseellisyys ja ilmeisesti vanhuuteen asti kestävä höperyys. Mielikuva on luotu miltei kehdosta hautaan.

Populistinen produktio pitää sisällään paljon infantiilista riehuntaa. Voidakseen saada huomiota sen tulee samalla ärsyttää. Sen tulee olla helposti lähestyttävää ja helppoa ymmärtää. Sitä pitää voida matkia ilman kustannuksia. Jossakin vaiheessa tulee eteen - puolin ja toisin - myös maksun paikka. Kun Pop-produktio ilmestyy paikkakunnalle, niin liput maksavat. Oheisrihkama maksaa. Ja kun viihdekanavat päivästä toiseen rompottavat yksien ja samojen Babe-starojen biisejä, niitä pitää ostaa. Sikäli kuin Babe-starat ikääntyessään rauhoittuvat, ruveta suojelemaan eläimiä ja luontoa tai ryhtyä poliitikoiksi.

Elämme populaationa ja elämä tarvitsee populismia. Mikä lopulta olisi kotoisempaa kuin sopuisa populismi ja pompöösi humpuuki? Yhtä kaikki, olemme sitten idealisteja tai sopulisteja.

Rakkautta marmoripaviljongissa

Parfyymin taikavoimaa turha koittaa karttaa
Hurja tunne tanssittaa Askoa ja Marttaa

Martan silmät, lentosuukot, Martan hymysuu
Vain Martta, oi Marttani mun eikä kukaan muu

Silkkiä ja satiinia, kultaista on rihmaa
Vartaloaan Martta niin ihanasti kihnaa

Asko Martallensa sampea ja shampanjaa
tarjoaa ja jälkkäriksi tryffeleitä vaan

Askolta Martta saa ihanan medaljongin
ja ikiomaksi marmoripaviljongin!

Antti Kautto 2010

Luonnonkansat on saatava sivistyksen piiriin

Luonnonkansat katoavat toinen toisensa jälkeen kuin uhanalaiset eläinlajit. Jossainpäin maailmaa luonnonkansoille on järjestetty reservaatteja, joissa niiden viimeiset sukupolvet sinnittelevät alkeellisissa elinoloissa. Se ei ole oikein. Se on väliaikaisratkaisu ja hidastaa luonnonkansojen integroimista jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen talouteen.

Luonnonkansoille on tehtävä selväksi, että ihmisen oma toiminta on osaltaan johtamassa ilmaston lämpenemiseen. Luonnonkansat on saatava tajuamaan, että heilläkin on viimeinen aika toimia. Kaikkien on puhallettava yhteen hiileen ja kannettava kortensa yhteen ja yhteiseen hiilijalanjälkeen. Vain siten voimme taata jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen. Vain sivistynyt ihminen voi tajuta ilmaston lämpenemisen vaarat. Luonnonkansat on viimeinkin saatava yhden ja yhteisen sivistyksen piiriin. Ei kerta kaikkiaan ole aikaa jäädä odottelemaan, että viimeinenkin luonnonkansa häipyy onkaloistaan sademetsästiin tai missä ikinä piileskeleekään.

Myrkkykatastrofin edut

Alumiinin tuotannolle on ominaista suuri ympäristöriski. Alumiinin tuottaminen tarvitsee myrkkyaltaita niin Unkarissa, Islannissa kuin muuallakin maailmassa. Alumiinin tuotanto on suuromistajien käsissä. Suuromistus etsii kaiken aikaa sopivia maita ja maa-alueita tuottoisalle toiminnalleen. Omistajat eivät itse asusta lähelläkään tuotantolaitoksia, eivät aivastakaan sinnepäin.

Syrjäisten maiden poliitikot tarttuvat kuin mato koukkuun - etsiessään äänestäjilleen toimeentuloa ja itselleen makeata elämää. Luvat ja tarkastukset hoituvat ja altaat täyttyvät. Kun altaat ovat täynnä myrkkyä, ne pitää tyhjentää. Kun odotellaan sopivaa rankkasadetta, niin padot murtuvat. Myrkkyliete raivaa itse itselleen uutta pohjaa. Näin altaita voidaan laajentaa alueille, joista ei ole enää kenellekään mitään hyötyä. Rakennetaan vain uudet seinämät laajemmalle alueelle ja toiminta voi jatkua ties kuinka kauan...ainakin niin kauan kuin alumiinin voittokulku jatkuu.

Myrkkyaltaiden reunamilla asuu vain vähäpätöistä väkeä. Jos heille joskus vahingonkorvauksia määrätään maksettaviksi, ne asettuvat minimitasolle. Suuromistajien huippujuristit pitävät joka tapauksessa huolen siitä, että korvausvastuiden selvittely ja mahdolliset oikeudenkäynnit kestävät vuosikymmeniä. Näin luodaan jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä. Hyvinvointi lisääntyy ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kerjäläisongelma voidaan ratkaista

Kerjäläisongelmaan on olemassa inhimillisiä ratkaisuja, mutta ministeriössä valmistellaan pakkolakia, jonka perusteella kerjäläiset kärrätään...mihin?

Poliisi vai katuemäntä kerjäläiset kärrää? Poliisit ovat jo nyt ylityöllistettyjä katuhörhöjen vuoksi. Eikö katuemäntien palkoilla voisi palkata lisää poliiseja? Putkaan, suojakotiin, palvelukotiin vai kaatopaikalle kerjäläiset kärrätään? Lennätetään kotimaahansa? Kenen kustannuksella? Kerjäläiselle annettava ropo on vapaaehtoinen, mutta julkisten toimenpiteiden rahoitus tapahtuu verovaroilla.

Kerjäläisten taustahenkilöt saattavat olla varkaita ja ihmiskauppiaita. Joka tapauksessa he eivät istuskele toimettomina sillä aikaa, kun mummot kerjäävät. Rosvot pitäisi saada kaltereiden taakse. Heidät pitäisi karkottaa. Eivät mummot omin avuin tänne pääse.

Kerjäläisille pitäisi lahjoittaa huopia, telttoja, lääkkeitä ja muonaa olemassa olevista kriisivarastoista. Heille pitäisi kerätä varoja sävellahjaohjelmilla ja konserteilla. Heitä voitaisiin kutsua avustajiksi elokuviin. Mainostajat voisivat pukea heidät mainostauluillaan.

Kerjäläismummoja voitaisiin nimetä valtiojohtoisten ja muidenkin yritysten hallintoneuvostoihin, mikäli he jäävät Suomeen pysyvästi. Ulkomaalaisten integroiminen yhteiskuntaan on ainoa eettisesti oikea tie. Nyt peräänkuulutan, että onko sitä kristillisyyttä vai eikö sitä ole...

Lunnaita vastaan

Maapallo ei tarvitse ihmistä, ei ihmisen työtä, ei ihmisen kehitystä. Maapallolle ihminen on täysin hyödytön luontokappale, suorastaan vahingollinen. Ihminen on täysin hyödytön myös muille luontokappaleille, linnuille, kaloille, nisäkkäille, matelijoille jne. Ihminen on kaikelle muulle luomakunnalle ainoastaan vahingollinen.

Vaikka ihminen tarvitsee aina toista ihmistä, hän on samalla itsensä pahin vihollinen ja toinen toisensa orjuuttaja. Sellainen on tämä jumaliensa suosikki. Itseään ajatteleva. Itsensä kaiken yläpuolelle nostava elostelija, joka alistaa valtaansa ja käyttöönsä kaiken mahdollisen, minkä vain voi.

Miten tässä näin on päässyt käymään? Ketä pitäisi syyttää? Kenet saisi tuomiolle? Saako viimeisellä tuomiolla jokainen ansionsa mukaan? Lunnaita vastaan voi silloinkin selviytyä. Ne lunnaat on jo maksettu. Ja matka voi jatkua...

EUn oma kiina-ilmiö

Kiina on tarjoutunut ostamaan Kreikan velkapapereita. Hyväntekeväisyydestä ei ole kysymys. Kiina etsii kaiken aikaa turvallisia sijoituskohteita jatkuvasti kasvaville valuuttavarannoilleen. Kun rahaa sijoitetaan paljon, ei tavoitteena ole pikavoitto. Yhtäältä tavoitteena on riskin minimoiminen, toisaalta vaikutusvallan lisääminen.

Euroopan kannalta tilanne on skitsofreeninen. Pulassa olevien jäsenmaiden auttamiseen käytettävät tukirahat menevätkin pitkällä tähtäimellä Euroopan ulkopuolelle. Toinen toistaan auttavan Euroopan Unionin maan on kuitenkin pakko pitää unioni koossa. Sen sanotaan olevan tärkein syy auttamiseen. Samalla ulkopuoliset suuromistajat syövät heikosti menestyvien jäsenmaiden varantoja. Samalla ne lisäävät niissä vaikutusvaltaansa. Samalla ne vain kiihdyttävät prosessia.

Euroopan valtiot juoksevat kuin gasellit laumassa. Laumassa pysyminen on elinehto. Laumasta jäävät sairaat jäsenet jäävät laumaa seuraavien petojen syötäviksi. Yksi toisensa jälkeen. Kunnes ydin, elinvoimaisimmat ovat jäljellä. Toivottavasti Suomi on siinä ytimessä! Siinä mielessä olen samaa mieltä suomalaisten poliitikkojen kanssa, että ytimeen pitää pyrkiä. Jos ei järjellä, niin sydämellä...