Malediivien korkein kohta on 2,3 m merenpinnan yläpuolella. Ilmaston lämpeneminen nostaa merten pintaa ja lilliputtivaltio uhkaa sortua aaltoihin. Maan presidentti etsii kuumeisesti kansalleen uutta kotimaata. Mutta mikään valtio ei tahdo myydä maata malediiveille!
Malediivit eivät ole ilmaston lämpenemistä aiheuttaneet, mutta he joutuvat siitä ensimmäisinä kärsimään. Suomi taas on niiden maiden joukon jatkeena, joilla on vastuu ilmaston lämpenemisestä. Ja Suomi saattaa jopa hyötyä muutoksesta. Kuitenkin Suomessa riidellään vain kehitysavun murusista.
Nyt olisi näytön paikka. Suomi voisi näyttää mallia ja myydä maata malediiveille. Metsähallituksen hallinnoima Tammisaaren luonnonpuiston 52 neliökilometriä riittäisi ahtaalla alueella asumaan tottuneille malediiveille. Malediivien saariston kokonaispinta-ala on 300 neliökilometriä ja he ovat asuttaneet 2000 saarestaan vain 10 %. Pieni osa Suomen ehkä kauneinta ja varmastikin lämpimintä saaristoa olisi parasta, mitä malediiveille voisi tarjota. Jos se ei kelpaisi, ei sitten mikään.
Raaseporin 29 000 asukasta saisi naapurikseen 340 000 asukkaan yhteisön. Alueelle voisi kehittyä merkittävä talouskeskus. Uudet naapurit puhuisivat davehin kieltä, mutta oppisivat varmasti nopeammin ruotsia kuin suomenkieliset. Ruotsinkieli saisi kaivattua kasvualustaa. Tottakai vähän suomeakin pitäisi opettaa. Luonnonpuistoa voitaisiin tarjota heille Ahvenanmaan itsehallintoperiaatteella. Suomen uusi askel olisi myös uskonnollisessa mielessä hieno kädenojennus muslimeille, sillä malediivit ovat pääosin sunnimuslimeja.
Suomen ylin valtionjohto on moneen otteeseen korostanut suvaitsevaisuuden merkitystä. Tässä olisi tilaisuus, jossa rinnakkaiseloa voisi harjoittaa käytännössä ja kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla.
Kauppasumman korkeutta ei pysty edes aavistelemaan. Suomi saisi velkansa maksetuksi ilman veronkorotuksia ja uusia veronmaksajia tulisi roppakaupalla. Syntyvyys lähtisi huimaan nousuun. Suotuisia vaikutuksia riittäisi luetella niin, että sormien lisäksi tulisi ottaa mukaan varpaatkin.
Valtio myy hanakasti muutakin omaisuuttaan. Miksi ei luonnonpuistoa? Kyllä Suomessa luonnonpuistoja riittää ja rantoja vielä yksityistenkin myytäväksi. Eiköhän kokeilla! Saadaan pyörät pyörimään! Tehdään Suomesta pilottien pilotti ja julkkujen julkku!
maanantai 24. elokuuta 2009
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Ihminen ei ole varsinaisesti yksilö ollenkaan
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Ihminen on kuva jostakin korkeammasta, joten sillä ei voi ajatella olevan täysin omaa identiteettiä. Ehkäpä ihmisen oman identiteetin kehittyminen alkoi siitä, kun hän tai se ihmetteli ensimmäisen kerran omaa kuvaansa lammikon tyvenestä pinnasta.
Siitä lähtien ihminen on kehitellyt ajatusta omasta identiteetistään ja rakennellut itsetuntoaan uskotellen lajitovereilleen olevansa yksilö. Ja vielä muita parempi. Samalla ihminen on ajautunut ikuisesti kyselemään: Kuka minä olen? Onko minulla sielua? Samaan ryppääseen liittyy vielä kysymys omastatunnosta.
Ihminen on siis kuva. Ihminen on myös yksi laumasta, lauman jäsen. Kysymys on siis ryhmäkuvasta. Omatunto on tietoisuus siitä, miten lauma odottaa yksilön käyttäytyvän. Lauman elävänä jäsenenä ihminen on sielu itsessään. Kuolleella ihmisellä ei ole yksityisyyttä eikä yksilöllisyyttä. Kuolleelle jää kuitenkin sielu jonkinlaiseksi virtuaaliseksi tietopankiksi, joka aktivoidaan tuonpuoleisessa. Eihän olisi mieltä herätä kuolleista vastaamaan teoista, joita ei pysty palauttamaan mieleensä.
Hyvin ristiriitaiselta tuntuu käsitys, että terroristit ja sotaa käyvät viholliset ovat vain kohteita, eivätkä oikeastaan ihmisyksilöitä lainkaan. Se sopii kuitenkin hyvin tähän laumateoriaan. Laumateoriaa tukee myös suomalaisten kirkonmiesten käsitys siitä, että homojen täytyy rukouksen voimalla muuttua heteroiksi, jotta he voisivat saada tasavertaista kohtelua. Tämä viittaa siihen, että kaikki ihmiskuvat eivät ole onnistuneita, vaan osa lauman jäsenistä on jäänyt luonnosasteelle.
Kasveille ja eläimille ihminen ei ole kehittänyt yksilön statusta. Koska ne eivät osaa eivätkä ymmärrä, niitä vain syödään ja käytetään hyväksi. Ne ovat luodut ja kehittyneet maapallolle ennen ihmistä, mutta ihminen on sitten pantu niitä vallitsemaan. Eläimiä ja kasveja ei käsitellä yksilön tavoin, sillä lihaperunalaatikko on vain ruokaa. On huomattava, että kasvit ja eläimet eivät myöskään tarvitse virtuaalista tietopankkia, koska ne eivät osaa tehdä syntiä. Ne saanevat suoraan vapaapassin autuaammille metsästysmaille.
Mitään Luojan luomaa ihminen ei säästä. Usein ei edes toista ihmistä. Ihminen ottaa ja muokkaa kaikkea miten missäkin tilanteessa. Etäämmältä katsottuna ihmisen käyttäytyminen ei mitenkään poikkea kalojen, lintujen tai muurahaisten käyttäytymisestä. Eikä varsinkaan laumaominaisuuksien osalta. Paitsi, että ihmisellä on kyky yhdistellä omaan käyttäytymiseensä monien lajien itselleen kehittämiä toimintamalleja. Ihminen on oppinut tuhoamaan ympäristöään enemmän kuin henkiinjäämiseksi olisi välttämätöntä. Vain ihminen on perehtynyt synnin tekemiseen. Alusta alkaen ihminen on omapäisyydellään tuhlannut mahdollisuutensa nauttia täysillä elämästään maapallolla. Rangaistukseksi ihmisen elinikä on maksimissaan 120 vuotta. Eivät edes nykyiset eläkejärjestelmät kestäisi satoja vuosia vanhojen eläkeläisten taakkaa - ikuisesta elämästä puhumattakaan. Ikuiselle elämälle on varattuna aivan toisenlaiset olosuhteet kuin maapallolla on mahdollista.
Jos ihminen olisi täydellinen yksilö, hän pystyisi elämään täällä yksinkin. Siihen ei kuitenkaan pysty edes kourallinen ihmisiä. Ihmisen menestymisen tekee mahdolliseksi vain hyvin suuri joukko ihmisiä, joilla on tiivis keskinäinen yhteys. Pieni laumakin kuolee sukupuuttoon.
Lammen kuvajaisen tilalle ihminen on kehittänyt tekniikan tarjoaman virtuaalitodellisuuden. Arkielämän pienessä piirissä ja virtuaalitodellisuudessa päähenkilöllä on aina yksilön status. Jos se en ole itse minä, se on se hahmo, johon minä voin samaistua. Päähenkilö nostetaan aina jossain määrin yli-ihmiseksi. Ihmisen minä-kuvan ja itsetunnon muokkaaminen alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa, usein jo kohdussa. Ja koko ihmiskunnan historia on kirjoitettu voittoisien yksilöiden ehdoilla tyyliin "ilman minua ei mikään pyöri". Käsitystä yksilöstä ja yksilön kaikkivoipaisuudesta pidetään yllä kaikin keinoin - elämän aikana ja kuoleman jälkeen.
Olipa kuollut jäsen miten arvostettu tahansa, niin kaukaa katsottuna lauma kuitenkin jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos laumaa ei olisi ollut, ei sitä yhtä jäsentäkään olisi ollut. Vain ensimmäinen ihminen luotiin, toinen tehtiin ensimmäisestä ja sen jälkeen luominen on jatkunut siten, että ihminen on aina syntynyt toisesta ihmisestä. Todellinen kokonaisuus on tämä jatkumo, valtavan suuri ryhmäkuva. Huikea määrä väkeä. Etuoikeutettu joukko vailla vertaa.
Siitä lähtien ihminen on kehitellyt ajatusta omasta identiteetistään ja rakennellut itsetuntoaan uskotellen lajitovereilleen olevansa yksilö. Ja vielä muita parempi. Samalla ihminen on ajautunut ikuisesti kyselemään: Kuka minä olen? Onko minulla sielua? Samaan ryppääseen liittyy vielä kysymys omastatunnosta.
Ihminen on siis kuva. Ihminen on myös yksi laumasta, lauman jäsen. Kysymys on siis ryhmäkuvasta. Omatunto on tietoisuus siitä, miten lauma odottaa yksilön käyttäytyvän. Lauman elävänä jäsenenä ihminen on sielu itsessään. Kuolleella ihmisellä ei ole yksityisyyttä eikä yksilöllisyyttä. Kuolleelle jää kuitenkin sielu jonkinlaiseksi virtuaaliseksi tietopankiksi, joka aktivoidaan tuonpuoleisessa. Eihän olisi mieltä herätä kuolleista vastaamaan teoista, joita ei pysty palauttamaan mieleensä.
Hyvin ristiriitaiselta tuntuu käsitys, että terroristit ja sotaa käyvät viholliset ovat vain kohteita, eivätkä oikeastaan ihmisyksilöitä lainkaan. Se sopii kuitenkin hyvin tähän laumateoriaan. Laumateoriaa tukee myös suomalaisten kirkonmiesten käsitys siitä, että homojen täytyy rukouksen voimalla muuttua heteroiksi, jotta he voisivat saada tasavertaista kohtelua. Tämä viittaa siihen, että kaikki ihmiskuvat eivät ole onnistuneita, vaan osa lauman jäsenistä on jäänyt luonnosasteelle.
Kasveille ja eläimille ihminen ei ole kehittänyt yksilön statusta. Koska ne eivät osaa eivätkä ymmärrä, niitä vain syödään ja käytetään hyväksi. Ne ovat luodut ja kehittyneet maapallolle ennen ihmistä, mutta ihminen on sitten pantu niitä vallitsemaan. Eläimiä ja kasveja ei käsitellä yksilön tavoin, sillä lihaperunalaatikko on vain ruokaa. On huomattava, että kasvit ja eläimet eivät myöskään tarvitse virtuaalista tietopankkia, koska ne eivät osaa tehdä syntiä. Ne saanevat suoraan vapaapassin autuaammille metsästysmaille.
Mitään Luojan luomaa ihminen ei säästä. Usein ei edes toista ihmistä. Ihminen ottaa ja muokkaa kaikkea miten missäkin tilanteessa. Etäämmältä katsottuna ihmisen käyttäytyminen ei mitenkään poikkea kalojen, lintujen tai muurahaisten käyttäytymisestä. Eikä varsinkaan laumaominaisuuksien osalta. Paitsi, että ihmisellä on kyky yhdistellä omaan käyttäytymiseensä monien lajien itselleen kehittämiä toimintamalleja. Ihminen on oppinut tuhoamaan ympäristöään enemmän kuin henkiinjäämiseksi olisi välttämätöntä. Vain ihminen on perehtynyt synnin tekemiseen. Alusta alkaen ihminen on omapäisyydellään tuhlannut mahdollisuutensa nauttia täysillä elämästään maapallolla. Rangaistukseksi ihmisen elinikä on maksimissaan 120 vuotta. Eivät edes nykyiset eläkejärjestelmät kestäisi satoja vuosia vanhojen eläkeläisten taakkaa - ikuisesta elämästä puhumattakaan. Ikuiselle elämälle on varattuna aivan toisenlaiset olosuhteet kuin maapallolla on mahdollista.
Jos ihminen olisi täydellinen yksilö, hän pystyisi elämään täällä yksinkin. Siihen ei kuitenkaan pysty edes kourallinen ihmisiä. Ihmisen menestymisen tekee mahdolliseksi vain hyvin suuri joukko ihmisiä, joilla on tiivis keskinäinen yhteys. Pieni laumakin kuolee sukupuuttoon.
Lammen kuvajaisen tilalle ihminen on kehittänyt tekniikan tarjoaman virtuaalitodellisuuden. Arkielämän pienessä piirissä ja virtuaalitodellisuudessa päähenkilöllä on aina yksilön status. Jos se en ole itse minä, se on se hahmo, johon minä voin samaistua. Päähenkilö nostetaan aina jossain määrin yli-ihmiseksi. Ihmisen minä-kuvan ja itsetunnon muokkaaminen alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa, usein jo kohdussa. Ja koko ihmiskunnan historia on kirjoitettu voittoisien yksilöiden ehdoilla tyyliin "ilman minua ei mikään pyöri". Käsitystä yksilöstä ja yksilön kaikkivoipaisuudesta pidetään yllä kaikin keinoin - elämän aikana ja kuoleman jälkeen.
Olipa kuollut jäsen miten arvostettu tahansa, niin kaukaa katsottuna lauma kuitenkin jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos laumaa ei olisi ollut, ei sitä yhtä jäsentäkään olisi ollut. Vain ensimmäinen ihminen luotiin, toinen tehtiin ensimmäisestä ja sen jälkeen luominen on jatkunut siten, että ihminen on aina syntynyt toisesta ihmisestä. Todellinen kokonaisuus on tämä jatkumo, valtavan suuri ryhmäkuva. Huikea määrä väkeä. Etuoikeutettu joukko vailla vertaa.
tiistai 18. elokuuta 2009
Voiton tavoittelu johtaa anarkiaan?
Ehkäpä paradoksaalista on se, että kun jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen perustana on voiton tavoittelu, niin lopputulokseksi saadaan anarkia ja kaaos. Onko tässä päätelmässä mitään järkeä?
Yksityisen henkilön bisneksien kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Suuren yrityksen kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Voiton tavoittelu ei ole vain järkevää, vaan myös välttämätöntä. Mutta, kun tarkastellaan kansakuntia ja valtioita, niin voiton tavoittelu ei enää ole järkevää eikä edes mahdollista. Voittojen saaminen yhtäällä edellyttää tappioita ja häviöitä toisaalla.
Sinne, minne tappiot ja häviöt kasaantuvat, syntyy kaaosta. Kun voitontavoittelu kuitenkin jatkuu, se johtaa kohtuuttomuuksiin, sääntöjen rikkomiseen, rosvoukseen ja riistoon. Kaaoksen hallintaan soveltuu vain anarkia.
Niin kauan kuin valtarakenteet pystyvät korjaamaan ja korvaamaan häviöitä, tappioita ja vahinkoja, voidaan kaaosta hillitä. Kun siihen ei enää kyetä, saa anarkia vallan. Historia toistaa itseään eikä lausahdus "meidän jälkeemme vedenpaisumus" koskaan vanhene.
Yksityisen henkilön bisneksien kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Suuren yrityksen kannalta on järkevää tavoitella voittoa. Voiton tavoittelu ei ole vain järkevää, vaan myös välttämätöntä. Mutta, kun tarkastellaan kansakuntia ja valtioita, niin voiton tavoittelu ei enää ole järkevää eikä edes mahdollista. Voittojen saaminen yhtäällä edellyttää tappioita ja häviöitä toisaalla.
Sinne, minne tappiot ja häviöt kasaantuvat, syntyy kaaosta. Kun voitontavoittelu kuitenkin jatkuu, se johtaa kohtuuttomuuksiin, sääntöjen rikkomiseen, rosvoukseen ja riistoon. Kaaoksen hallintaan soveltuu vain anarkia.
Niin kauan kuin valtarakenteet pystyvät korjaamaan ja korvaamaan häviöitä, tappioita ja vahinkoja, voidaan kaaosta hillitä. Kun siihen ei enää kyetä, saa anarkia vallan. Historia toistaa itseään eikä lausahdus "meidän jälkeemme vedenpaisumus" koskaan vanhene.
maanantai 17. elokuuta 2009
Urheilun tuoreimmat uutiset
Takkupallossa on pelattu syyskauden ensimmäinen kierros. Viime vuoden mestari Tattara löi sarjanousija Satoveräjän numeroin 103 - 1 ja nousi sarjan kärkeen.
Muut kotimaan tulokset olivat:
Sotjala - Tiuttula 3 - 15
Hinthaara - Treksilä 137 -165
Sammalisto - Tönnö 197 - 197
Läyliäinen - Huhkala 0 - 0
Ulkomailta on saatu kovia tuloksia:
Malakal - Jimma 5 - 6
Murupara - Ratarua 6 - 7
Hermosillo - Potosi 2 - 1
Jaipur - Panikoli 3 - 3
Vinnitsa - Vatutine 7 - 9
Rataruan joukkueessa pelaava suomalaisvahvistus Tauno Tuhti sai peliaikaa lähes puoli minuuttia. Pelivälineeseen Tauno ei saanut kosketusta, mutta hän raivasi tilaa Rataruan voittomaalille, joka syntyi välittömästi Taunon lähdettyä kentältä. Tauno on muuten Tiuttulan poikia. Tiuttulassa on katsottuna lahjatontti Taunolle, kun hän palaa kotimaahan. Näin kerrotaan Tiuttulan Tuluksen toiminnanjohtajan vihjailleen. Tontin onkin parasta olla hyvältä paikalta, sillä mikä tahansa lahjoitus ei Taunolle kelpaa. Viime vuonna hän ansaitsi Rataruassa pyöreät 2 200 000 euroa puhtaana käteen. Hän on kirjoilla Monacossa.
Huhutaan myös, että Tönnöä valmentava herra Köpperöinen olisi siirtymässä valmentajaksi ulkomaille! Miljoonasopimus on kuuleman mukaan allekirjoitusta vaille valmis. Uusi kotipaikka lienee Hermosillo! Tönnössä ollaan toiveikkaita, että näin kävisi, sillä Tönnön Nönnöt ovat viime kauden majailleet sarjataulukon alapäässä.
Muut kotimaan tulokset olivat:
Sotjala - Tiuttula 3 - 15
Hinthaara - Treksilä 137 -165
Sammalisto - Tönnö 197 - 197
Läyliäinen - Huhkala 0 - 0
Ulkomailta on saatu kovia tuloksia:
Malakal - Jimma 5 - 6
Murupara - Ratarua 6 - 7
Hermosillo - Potosi 2 - 1
Jaipur - Panikoli 3 - 3
Vinnitsa - Vatutine 7 - 9
Rataruan joukkueessa pelaava suomalaisvahvistus Tauno Tuhti sai peliaikaa lähes puoli minuuttia. Pelivälineeseen Tauno ei saanut kosketusta, mutta hän raivasi tilaa Rataruan voittomaalille, joka syntyi välittömästi Taunon lähdettyä kentältä. Tauno on muuten Tiuttulan poikia. Tiuttulassa on katsottuna lahjatontti Taunolle, kun hän palaa kotimaahan. Näin kerrotaan Tiuttulan Tuluksen toiminnanjohtajan vihjailleen. Tontin onkin parasta olla hyvältä paikalta, sillä mikä tahansa lahjoitus ei Taunolle kelpaa. Viime vuonna hän ansaitsi Rataruassa pyöreät 2 200 000 euroa puhtaana käteen. Hän on kirjoilla Monacossa.
Huhutaan myös, että Tönnöä valmentava herra Köpperöinen olisi siirtymässä valmentajaksi ulkomaille! Miljoonasopimus on kuuleman mukaan allekirjoitusta vaille valmis. Uusi kotipaikka lienee Hermosillo! Tönnössä ollaan toiveikkaita, että näin kävisi, sillä Tönnön Nönnöt ovat viime kauden majailleet sarjataulukon alapäässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)